22.12.2003

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa ABB Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen perusteella korvausta työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesti yhteensä 18 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 30 845,88 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna haasteen tiedoksiantopäivästä lukien, ja

velvoittaa ABB Oy:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt alunperin Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n palveluksessa prosessikunnossapidossa. A:n työsuhde oli alkanut 7.2.1979. A siirtyi vanhana työntekijänä ABB Service Oy:n (nykyisin ABB Oy) palvelukseen 1.5.1999 alkaen. ABB Service Oy irtisanoi A:n työsuhteen 3.12.2001 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen 3.6.2002.

Työsopimuksen irtisanominen on irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain perusteiden vastainen. Irtisanomisperusteiksi työnantaja on vedonnut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentin 1 -kohtaan. Työnantajan mukaan A:n työkyky oli vähentynyt niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, ettei työnantajalta voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista.

A:n sairauspoissaolot ovat A:n ilmoittaman mukaan olleet 1.5.1999 ja 31.12.1999 välisenä aikana 31 työpäivää, vuonna 2000 yhteensä 44 työpäivää sekä vuonna 2001 työsopimuksen irtisanomishetkeen mennessä 193 työpäivää.

Siirtyessään ABB Service Oy:n palvelukseen A työskenteli yli vuoden (1999 - 2000) venttiilitöissä. Tämä työ sopi A:lle hänen terveydentilansa puolesta. A kuitenkin siirrettiin "ulkotöihin", joka työ myös sopi A:lle hänen terveytensä puolesta. Tästäkin työstä A siirrettiin pois ja tarkoituksena oli, että A ryhtyy työskentelemään yhtiön paloasemalla. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan A määrättiin sairauslomalle lähinnä sen väitteen perusteella, että työnantajalla ei ollut järjestää A:lle tämän työkykyä vastaavaa työtä.

A on ollut vuonna 2001 työkykyinen. Sairauslomaa on määrätty "mukavuussyistä" eikä sairauslomille ole ollut tosiasiallista perustetta. Työnantaja olisi kyennyt mikäli olisi halunnut järjestämään A:lle sellaisia työtehtäviä, jotka eivät olisi vaarantaneet hänen terveyttään. Näitä työtehtäviä olisivat olleet edellä mainitut venttiilityö sekä ulkotyö. Tämän lisäksi A olisi kyennyt työskentelemään paloasemalla sekä varastossa. Myös työnopastus olisi käynyt A:lta. A oli nimittäin laatinut erittäin laajan ohjeistuksen koskien yhtiön rikastamoa ja käytännössä tuotantolaitosta kokonaisuudessaan. Tämä ohjeistus oli tarkoitettu taloon tulijoille ja se koski uudelle työntekijälle annettavaa tietoa "talon tavoista". Tästä työstä A oli saanut "täydet pisteet".

Työnantajalta on voitu nimenomaan työjärjestelyjen avulla vaatia kohtuudella työsuhteen jatkamista, koska A ei ole ollut työkyvytön vuonna 2001. Työnantaja ei ole yksinkertaisesti halunnut järjestää A:lle työtä, vaan päinvastoin halunnut päästä tästä eroon. Esimerkiksi A oli kuntoutustutkimuksen ja sairausloma-ajanjakson päätyttyä tarjoutunut työhön. Työnjohtaja linjapäällikkö B oli kuitenkin määrännyt A:n suoraan työterveysasemalle. A olisi ollut halukas työntekoon, mutta työterveysasemalla hänen sairauslomaansa jatkettiin.

ABB Eläkesäätiön päätöksessä 30.5.2001 todetaan, että A:n työkyvyttömuusuhka ei ole välitön ja näin ollen kuntoutusta uuteen ammattiin ei katsota perustelluksi eikä kuntoutuslupausta voida antaa. Lisäksi A on työsopimuksen irtisanomisen jälkeen käynyt fysiatrian erikoislääkäri C:n vastaanotolla. Lääkärintodistuksessa on nimenomaan suositeltu A:n jatkamista työssään työjärjestelyjen turvin.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja ABB Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

ABB Oy:llä on ollut metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 1 -2 §:n mukainen asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. Työnantaja ei siten ole rikkonut irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä.

Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n palveluksessa A oli työskennellyt useissa erilaisissa tehtävissä sekä prosessissa että kunnossapidossa. Työtehtävien vaihtuminen oli johtunut toistuvasti A:n terveydentilaan liittyvistä rajoituksista. Työnantaja oli parhaansa mukaan yrittänyt järjestää hänelle sekä hänen taidoilleen että terveydentilalleen sopivaa työtä. Viimeisessä vaiheessa edellisen työnantajan palveluksessa A oli itse hakeutunut kunnossapitoon venttiilihuollon tehtäviin, josta tehtävästä hän oli hoitovapaalla kunnossapidon siirtyessä ABB Oy:lle. Hoitovapaan viimeinen päivä oli 14.7.1999. Hoitovapaan päättymisen jälkeen A palasi venttiilihuollon tehtäviin.

Vuonna 1999 A oli sairauden takia työkyvytön ajanjaksolla 15.7. - 31.12. yhteensä 31 työpäivää, eli yli kuusi viikkoa. Tämä tarkoittaa, että hän oli sairauden takia työkyvyttömänä ja poissa työstä noin 25 % työajasta. Keväällä 2000 todettiin, että A ei suoriudu venttiilihuollon tehtävissä ja hänet siirrettiin keskustelun jälkeen rakennusosastolle. Siellä hänen tehtäviinsä kuului erilaisia ulkotöitä eli kunnossapitotöitä tehdasalueella ja asuntoalueella. Nämä työt ovat kaikista ABB Oy:n Harjavallan yksikön töistä vähiten rasittavia.

Vuoden 2000 aikana Outokumpu Harjavalta Metals Oy järjesti A:lle uranvaihto- ja uudelleensijoitusohjauksen, joka sekään ei johtanut uuteen työsuhteeseen. Tämä ohjaus kesti 15.2. ja 15.9.2000 välisen ajan. Vuonna 2000 A oli sairauden takia työkyvyttömänä ja poissa töistä yhteensä 44 päivää, eli noin 20 % työajasta. Kun talvella 2001 oltiin siinä tilanteessa, että yhtiössä tarjolla olevat kevyimmätkään kunnossapitotyöt eivät A:n mukaan sopineet hänelle terveydellisistä syistä ja kun keskustelun jälkeen oli todettu, ettei hän voi jatkaa näissäkään tehtävissä, ei jäljellä ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin työkunnon kartoitus. Vuonna 2001 A oli sairauden takia työkyvyttömänä 30.11. mennessä 193 päivää, eli käytännössä yhdenjaksoisesti helmikuun 26. päivästä lähtien aina irtisanomiseen saakka.

Työnantajat Outokumpu Harjavalta Metals Oy ja ABB Oy ovat yrittäneet kaikin mahdollisin tavoin löytää A:lle soveltuvaa työtä. Aina lopputuloksena on ollut se, että kun työnantaja on järjestänyt A:lle uuden työtehtävän, hän ei ole kyennyt siihen, vaan on hakeutunut sairauslomalle ja osoittanut työnantajalle, ettei uusikaan tehtävä sovi hänelle joko terveydellisistä tai joistakin muista syistä. Mikäli A olisi ollut halukas tekemään töitä ja työkykyinen, olisi hänelle kyllä löytynyt työtehtäviä.

A oli Outokummun aikaisen työuran aikana uudelleenkoulutettu elektroniikka-asentajaksi, koska hän oli sairastanut paljon ja hän oli itse kokenut, etteivät tehtaan työolosuhteet sopineet hänelle. Uudelleenkoulutus ei ollut kuitenkaan johtanut uuteen työsuhteeseen. A oli ollut jo edellisen työnantajan palveluksessa ollessaan toistuvasti sairaana ja omankin käsityksensä mukaan hän oli hakenut siirtoja työtehtävistä toisiin terveydellisistä syistä. Jo edellisen työnantajan oli vaikea löytää sellaisia työtehtäviä, joissa A olisi oman käsityksensä mukaan kyennyt työskentelemään. Sama tilanne oli jatkunut myös ABB Oy:n palveluksessa heti A:n työskentelyn alettua. A oli huomattavan osan työajastaan sairaana ja edelleen ilmoitti aina jonkin ajan kuluttua uuden työtehtävän alkamisen jälkeen työnantajalle, ettei hän kykene työskentelemään kyseisessä tehtävässä.

A:n työhistoria osoittaa, että hänen työkykynsä oli vähentynyt niin olennaisesti, ettei työnantajalla ollut tarjolla sellaista työtä, jota A olisi kyennyt tekemään. Työnantajat olivat hänen työuransa aikana tehneet voitavansa järjestääkseen hänelle sellaista työtä, joka soveltuu hänen osaamiselleen ja työkyvylleen. ABB Oy:llä on näissä olosuhteissa ollut irtisanomissuojasopimuksen ja lain mukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus.

Vaadittu korvaus 18 kuukauden palkkaa vastaava määrä on perusteeton ja kohtuuton ottaen huomioon A:n työsuhteen kesto ABB Oy:n palveluksessa sekä olosuhteet ennen työsuhteen päättymistä. Mikäli työnantaja velvoitettaisiin maksamaan irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaista korvausta, olisi korvauksen määrää arvioitaessa muiden seikkojen ohella otettava huomioon A:n oma käyttäytyminen ja aiheutuneen ansionmenetyksen määrä. Joka tapauksessa mahdollisen korvauksen määrästä olisi vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n osoittama määrä hänelle maksetuista työttömyyspäivärahoista.

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ABB Oy:n palveluksessa prosessikunnossapidon eri tehtävissä. A:n työsuhde on alkanut 7.2.1979 Outokumpu Harjavalta Metals Oy:ssä. Yhtiön luovutettua kunnossapitotoiminnot 1.5.1999 lukien silloiselle ABB Service Oy:lle, nykyiselle ABB Oy:lle, A on siirtynyt samalla tehtaalla tämän yhtiön palvelukseen.

ABB Oy on irtisanonut A:n työsopimuksen 3.12.2001 päättymään irtisanomisajan jälkeen 3.6.2002. Irtisanomisen syyksi työnantaja on ilmoittanut A:n työkyvyn vähentyneen niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, ettei työnantajalta ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista.

A:n sairauspoissaolot

A on ollut hoitovapaalla vuonna 1999 kunnossapitotöiden siirtyessä ABB Service Oy:lle. Hoitovapaalta palattuaan A on sairauden vuoksi ollut poissa töistä 14.7.1999 ja 31.12.1999 välisenä aikana 31 työpäivää. Vuonna 2000 A on ollut poissa töistä sairauden vuoksi yhteensä 44 työpäivää ja vuonna 2001 sairauspoissaoloja on kertynyt yhteensä 193 työpäivää.

A:n työkyky ja uudelleen sijoittaminen

A:n työkyvystä, hänen terveydellisistä rajoituksista ja uudelleen sijoittamisesta on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta itseään ja todistajina ABB Service Oy:stä kehityspäällikkö D:tä, työnjohtaja linjapäällikkö B:tä pääluottamusmies E:tä ja fysiatrian erikoislääkäri C:tä. Lisäksi asiassa on esitetty asiakirjaselvitystä.

A on kertonut, että jo Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n palveluksessa työskennellessään hän oli hakeutunut pois sulatosta terveytensä kannalta sopivampiin tehtäviin. Uusi tehtävä oli löytynyt rikastamosta. Työnantaja oli kouluttanut A:n 18 kuukauden kurssilla heikkovirta-asentajaksi. Sijoittuminen sähköautomaation tehtäviin ei ollut kuitenkaan onnistunut. Heinäkuussa 1999 päättyneen hoitovapaan jälkeen A oli yllättäen sijoitettu uuttopelkistämöön. Uuttopelkistämön työskentelyolosuhteet eivät vastanneet aikaisemmissa lääkärinlausunnoissa hänelle suositeltuja olosuhteita. Tämän jälkeen työnantaja oli tarjonnut A:lle keskuskorjaamolta venttiilihuoltotehtäviä. A on kertonut, että venttiilihuoltotyö sujui erinomaisesti kaksi viikkoa kestäneen työhön perehdyttämisen ajan, mutta johtuen A:n työpariksi sijoitetuista henkilöistä työt olivat sittemmin hankaloituneet. Yksikönjohtaja oli pitänyt A:lle vuonna 1999 puhuttelun kahden muun venttiilihuollossa työskentelevän työntekijän kuullen. A:ta oli uhattu irtisanomisella, mikäli venttiilityö ei ala sujua. A oli lopulta itse hakeutunut pois venttiilihuoltotyöstä. Syynä tähän oli ollut henkilösuhteissa ilmenneet ongelmat ja huomattava työpaine. Työnantaja sijoitti A:n työskentelemään rakennusryhmään erilaisiin ulkotöihin. Hänet oli kuitenkin määrätty sulatossa työskentelevään muurausryhmään. Tämä työ olisi edellyttänyt hengityssuojaimen käyttöä koko työvuoron ajan, minkä vuoksi A kääntyi jälleen työterveyshuollon puoleen. Työnantaja sijoitti hänet tämän jälkeen työskentelemään keskuskorjaamolle sepän aputyöhön. Sepän aputyö kuten polttopillien kierteistäminen aiheutti A:lle kovaa ärsytystä, minkä vuoksi hän otti yhteyttä työterveyslääkäriin.

A oli kertomansa mukaan työskennellyt aikoinaan sulaton tiloissa olleessa työkaluvarastossa. Tätä työpistettä ei enää ole eikä hän työrajoitteidensa vuoksi voisikaan siellä työskennellä. A:lle sopivista ulkotyöosaston töistä oli laadittu lista, mutta A oli joutunut tekemään myös listaa sivuavia tai siihen kuulumattomia, hänelle sopimattomia töitä. Venttiilien huoltotyötä A olisi käsityksensä mukaan pystynyt tekemään, ellei työnantaja olisi tehnyt tuohon työhön epäonnistuneita henkilösijoituksia.

D on kertonut, että jo edellisen työnantajan eli Outokummun aikaan A:n terveydentila oli asettanut rajoitteita työhön sijoittumisessa. Kun vastaavanlaiset ongelmat jatkuivat myös ABB Oy:n palveluksessa, edellinen työnantaja oli ilmoittanut kustantavansa A:n uudelleensijoittumis- ja uranvaihtotutkimuksen. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää töitä, joita A voisi terveytensä puolesta tehdä. Niitä ei kuitenkaan löytynyt. D:n mukaan liiketoimintojen ulkoistamisen myötä myös yrityskulttuurissa tapahtui muutos siitä, mihin Outokummun aikaan oli totuttu. Asiakas maksoi tilaamistaan työtunneista ja joissakin tapauksissa jopa määräsi työn tekijän, minkä vuoksi ABB Oy:n jokaiselta työntekijältä edellytettiin poikkeuksetta tuloksen tekemistä.

Työtuomioistuimelle esitetystä Jelik Oy:n 5.12.2001 antamasta raportista ilmenee, että A oli osallistunut Outokumpu Harjavalta Metals Oy:n toimeksiannosta 15.2.2000 - 15.9.2000 välisenä aikana uranvaihto- ja uudelleensijoitusohjaukseen. Ohjauksessa A:lle tarjoutui lähes 20 tapaamista, työpaikkahaastatteluja ja myös työkokeiluja. Raportin mukaan osassa tapauksista A:n ammattiosaaminen ei ollut riittänyt ja osan A oli hylännyt itse terveysriskin vuoksi. Uutta työpaikkaa ei näin eri syistä ollut löytynyt.

Työterveyslääkäri F oli kutsunut 5.3.2001 koolle työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajat keskustelemaan A:n työhön sijoittamisesta. Palaverissa olivat läsnä työterveyslääkäri F, työsuojelupäällikkö D, esimies G, työsuojeluvaltuutettu H ja A itse. Palaverin tarkoituksena oli ollut löytää A:lle soveltuvaa työtä, joka olisi venttiilihuoltotyötä puhtaanpaa ja kevyempää. D:n mukaan tilaisuudessa todettiin kuitenkin yhteisesti, että kaikkia mahdollisia A:lle sopivia tehtäviä oli jo kokeiltu eikä mikään niistä hänen terveyteen tai osaamiseensa liittyvistä syistä näyttänyt soveltuvan hänelle. Työnantajapuolen edustajien mukaan esimerkiksi varastossa tai paloasemalla ei ylipäätänsä ollut työtä tarjolla. A:n terveydentilan selvittämiseksi päätettiin kuitenkin teettää vielä kuntoutustutkimus.

A oli osallistunut Kansaneläkelaitoksen Harjavallan toimiston lähettämänä kuntoutustutkimukseen 24.9.2001 ja 9.11.2001 välisenä aikana. Kansaneläkelaitoksen 13.11.2001 antamassa lausunnossa todetaan, että A:ta ei suositella fyysisesti raskaaseen tai pakkotahtiseen toistotyöhön. Edelleen todetaan, että työympäristön tulisi olla lämpötilaltaan tavanomainen ja vedoton sekä pölytön ja kärytön. Sopivan tehtävän löytämiseksi olisi lisäksi otettava huomioon A:n psyykkinen kokonaistilanne. Lausunnossa on suositeltu yhteisneuvotteluja A:n, työnantajan ja työterveyshuollon kanssa sopivan työtehtävän löytämiseksi.

Fysiatrian erikoislääkäri C on kertonut, että A:n työkykyyn vaikuttavana päädiagnoosina on pidettävä hengitystieongelmia ja sivudiagnooseina tuki- ja liikuntaelimiin liittyvää sairautta sekä psyykeen liittyviä ongelmia kuten taipumusta somatisaatioon. C:n mukaan jo vuonna 1990 tehdyssä lääkärintarkastuksessa A:lla oli todettu työrajoitteita. A:lle tuli oireita jo pienistäkin määristä pölyä ja käryä. Vielä vuosina 1999 ja 2000 A:n sairauspoissaolot eivät C:n näkemyksen mukaan olleet mitenkään poikkeuksellisen runsaita. Syksyllä 2001 A oli ohjattu kuntoutustutkimukseen, jonka tarkoituksena oli ollut yksilöllisen ammatillisen kuntoutussuunnitelman laatiminen. Aikaisemmin keväällä 2001 ABB:n Eläkesäätiö oli hylännyt työeläkelain mukaisen kuntoutushakemuksen. Päätöksen mukaan A:n työkyvyttömyyden uhka ei ollut välitön.

C:n 5.2.2002 antaman lääkärintodistuksen mukaan A olisi voinut jatkaa työssään työjärjestelyjen turvin. Todistajan tiedossa ei tuolloin kuitenkaan ollut, minkälaisiin työjärjestelyihin A:n työpaikalla tarjolla olevien töiden perusteella olisi ollut mahdollisuuksia. Todistajalla ei ilmoituksensa mukaan ollut perusteita epäillä niitä arvioita, joita sairauslomaa A:lle määrännyt työterveyslääkäri oli tehnyt A:n sairauksista ja niiden vaikutuksesta tämän työkykyyn.

Pääluottamusmies E on kertonut käyneensä useita keskusteluja työterveyslääkärin, työsuojeluvaltuutetun ja A:n kanssa viimeksi mainitun terveydentilasta ja työskentelyolosuhteista. E on kertonut tuntevansa tuotantolaitoksen työolosuhteet ja työtehtävät erittäin hyvin ja sen perusteella arvioinut, että A olisi voitu työllistää työjärjestelyin. A:n uudelleen sijoittamisia ei ollut pohjustettu mitenkään, vaan siirrot oli saneltu, mistä oli seurannut ongelmia. A olisi sopinut esimerkiksi toimihenkilötehtäviin. Ongelmana oli kuitenkin, että konttoripuolen tehtäviä oli jo siirretty tuotantotyön tekijöille. A:n irtisanomisen aikaan toimihenkilöpuolelta ei ollut vielä vähennetty työntekijöitä, mutta vähennyksiä oli tehty tämän jälkeen. Myös perehdyttäminen olisi sopinut A:lle, joskaan sellaista tehtävää ei ollut tuotantoyksikössä olemassa. E:n käsityksen mukaan työnantaja ei enää aivan loppuvaiheessa ollut halunnut käydä keskusteluja irtisanomisen vaihtoehdoista.

E on kertonut selvittäneensä venttiilihuollossa ilmenneitä ongelmia. Esille oli tullut, että A oli erittäin tarkka työntekijä, joka kantoi huolta myös muiden työntekijöiden työn laadusta. Tämä aiheutti paineita työkavereille ja sitä kautta ilmapiiriongelmia. Mitään muuta ongelmaa ei ollut tullut ilmi. E:n mukaan venttiilihuoltotyöhön liittyy työpaineita, koska työ on prosessin toimimisen kannalta merkittävässä asemassa. A oli anonut pois venttiilihuollosta, koska oli kokenut työn ahdistavana.

Linjapäällikkö B on kertonut, että venttiilihuolto oli nikkeliprosessin kannalta keskeinen toiminto. Venttiilit tuli puhdistaa, purkaa ja testata. Venttiilien toimimattomuudesta saattoi aiheutua tuotannon menetyksiä ja jopa vaaratilanteita, kun ympäristöön saattoi päästä joko vetyä tai nikkeliä. B:n kertoman mukaan A ei sopinut venttiilihuoltotyöhön, koska hänen työnsä laatu oli epätasaista. Ongelmia olivat aiheuttaneet myös A:n sairauspoissaolot. B ei pystynyt varmuudella sanomaan sitä, olivatko venttiilihuollossa ilmenneet tekniset ongelmat aina olleet A:sta johtuvia. Joka tapauksessa silloin, kun A oli ollut esimerkiksi sairauslomalla, näitä ongelmia ei ollut esiintynyt. Vaikka A oli ollut venttiilihuollon kirjoilla reilun vuoden, tähän jaksoon sisältyi runsaasti sairauspoissaoloja ja samanaikaisesti aloitettu yli puoli vuotta kestänyt uudelleensijoittumisohjaus. Näin A:lle kertyi venttiilihuollosta työpäiviä ehkä puolelta vuodelta. A siirrettiin laatuongelmien vuoksi pois venttiilihuollosta.

B on edelleen kertonut, että kysymyksessä on teollisuusympäristö, jossa käsitellään kuparia ja nikkeliä. Tästä johtuen koko tehdasalueella on jonkin verran erilaisia käryjä ja pölyä. A:n työskentely kiinteistönhuoltotehtävissä päättyi sen vuoksi, että hän ei katsonut voivansa työskennellä lähellä prosessiolosuhteita ja -rakennuksia. Keskuskorjaamolla tehtiin selväksi, ettei A:ta voida sijoittaa venttiilitöihin, koska niistä ei ollut tullut mitään. A oli mahdollisesti työskennellyt jonkin päivän sepän pajalla. Todistaja on edelleen kertonut, että A oli toiminut tuuraajana paloasemalla, jossa työskenteli palopäällikkö ja yksi palomies. A:ta ei voitu sijoittaa paloasemalle, koska asiakkaan puolelta ei haluttu tehdä muutoksia paloaseman henkilöstössä. Marraskuussa kuntoutustutkimuksen valmistuttua oli vielä harkittu eri vaihtoehtoja, mutta jouduttu toteamaan, että A:n työkykyä vastaavia tehtäviä ei ollut tarjottavana.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Lain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, vammaa tai tapaturmaa, ellei hänen työkykynsä ole näiden vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Esitetty selvitys osoittaa, että A on ollut sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi poissa työstä vuonna 2001 lähes koko vuoden. A:n työkyvyttömyysjaksot on todettu pääosin työterveyshuollossa, jossa on ollut parhaat edellytykset arvioida sairausloman tarvetta ottaen samalla huomioon työympäristön aiheuttamat haitat ja rajoitukset. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että sairauslomaa olisi myönnetty muulla kuin sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden perusteella.

A ei ole soveltunut raskaaseen tai pakkotahtiseen toistotyöhön tai lämpötilaltaan epätavanomaiseen tai vetoiseen työhön. A:n työkykyä ovat lisäksi rajoittaneet työskentelyolosuhteiden pölyisyys ja käryisyys. Todettujen sairauksien vuoksi A:n rasituksen ja erilaisten pölyjen sekä käryjen sietokyky on ollut jatkuvasti huono. Lisäksi A:n psyykkinen kokonaistilanne on ollut osaltaan rajoittamassa työnantajan mahdollisuuksia tarjota hänelle soveltuvia töitä.

A:n työnantaja ABB Oy on pyrkinyt löytämään A:lle soveltuvaa työtä ja sijoittamaan hänet siten, että terveydelliset työrajoitteet tulevat huomioiduiksi. Työnantaja on lisäksi käynnistänyt uudelleensijoitus- ja uranvaihtoprosessin sekä osoittanut ennen irtisanomista A:lle useita eri työtehtävää.

Ulkotyöosaston työtehtäviä ei työjärjestelyinkään ole kyetty muotoilemaan sellaisiksi, että A olisi niitä kaikkia voinut ongelmitta tehdä. Venttiilihuollossa A:llä oli ollut sekä työn laatuun että työskentelyolosuhteisiin liittyneitä ongelmia, jotka olivat kärjistyneet niin, ettei A sen enempää työnantajan kuin omastakaan mielestä ollut voinut jatkaa tässä tehtävässä. Varastotyöhön oli jo aiemmin siirretty työrajoitteinen työntekijä, joten myöskään tätä työtä ei ollut A:lle tarjolla. Yhtiössä ei liioin ole ollut tarjolla sellaisia toimihenkilötehtäviä, joihin A:lla olisi ollut vaadittava koulutus tai joihin hän olisi ollut koulutettavissa. Yhtiöllä ei muutoinkaan ole ollut tarjottavana tehtäviä, jotka olisivat vastanneet A:n jäljellä olevaa työkykyä.

A:n työkyky on edellä todetuin perustein vähentynyt olennaisesti ja pitkäaikaisesti. Kun työntekoa rajoittavat sairaudet ovat jatkuneet jo pitkään, eikä työskentelyolosuhteita ole voitu muuttaa siten, että työrajoitteet tulisivat riittävästi huomioon otetuiksi, myöskään ennuste A:n työkyvyn palautumisesta tuotantoyksikön työhön ei ole ollut hyvä. Kun asiassa on lisäksi näytetty, ettei työnantajalla ole ollut tarjota muutakaan A:lle soveltuvaa työtä, työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista.

Työnantajalla on siten ollut metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukainen syy irtisanoa A:n työsopimus. Sen vuoksi esitetty korvausvaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metallityöväen Liitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja ABB Oy:n oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 3 000 euroa. Vaatimuksen määrää ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja ABB Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Niskanen, Vannela, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.