22.12.2003

Vaatimukset

Valtion yhteisjärjestö VTY ja Palkansaajajärjestö Pardia ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan rajavartiolaitoksen hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että mainitun sopimuksen 15 §:ää sovelletaan niin, että pelkästään vapaapäiviksi sattuvat sairauspäivät ovat virkaehtosopimuksen mukaisia sairauslomapäiviä ja työajan laskennassa rajavartiolaitoksessa keskeytyspäiviä.

Valtion yhteisjärjestö VTY ja Palkansaajajärjestö Pardia ovat vaatineet valtiovarainministeriön velvoittamista korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, myönnetäänkö pelkästään vapaapäiville sattuva sairauspoissaolo valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n mukaisena sairauslomana, jolloin sillä on vaikutusta työjakson työajan laskentaan sekä mahdollisiin lisä- ja ylityökorvauksiin. Jos pelkästään vapaapäiville sattuva sairausjakso on virkaehtosopimuksen mukaista sairauslomaa, niin sairauspäivät ovat työjaksossa keskeytysmispäiviä eli niiden laskennallinen arvo on 5 tuntia 28 minuuttia päivää kohti.

Tulkintariita on aiheutunut rajavartiolaitoksen virkavapautta ja opintovapaa koskevasta määräyksestä, jossa todetaan muun muassa seuraavaa: "Virkavapaus myönnetään koko todistetun työkyvyttömyyden ajaksi silloin kun virkamiehen vapaapäivänä alkanut työkyvyttömyys jatkuu työvuoron aikana. Pelkästään vapaapäiviksi annetun työkyvyttömyystodistuksen perusteella ei tule myöntää sairauslomaa." Ohje on tullut voimaan 1.6.2002 ja ohjeen johdosta rajavartiolaitoksessa aikaisemmin vuosia jatkunutta käytäntöä on muutettu. Muutosta on perusteltu osittain sillä, että vankeinhoitolaitoksessa oli siirrytty noudattamaan vastaavaa käytäntöä vuonna 1997. Muissa valtion virastoissa käytäntö vaihtelee. Kantajien tiedossa ei kuitenkaan ole, että muualla olisi annettu samanlaisia ohjeita kuin rajavartiolaitoksessa ja vankeinhoidossa.

Rajavartiolaitoksen esikunnan ilman sopimusmääräyksissä tapahtunutta muutosta antama yksipuolinen uusi tulkintaohje johtaa etujen heikennyksiin, eikä se sovellu jaksotyön työajan laskentaperiaatteisiin. Vaikka perusmääräys on valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:ssä, on rajavartiolaitoksen esikunnan uusi soveltamisohje myös edellä mainitun tarkentavan virkaehtosopimuksen 15 §:n ja sen soveltamisohjeen vastainen. Soveltamisohjeessa todetaan selkeästi, että sairauspäivä on keskeytyspäivä. Soveltamisohjeessa ei sairauspäiviä ole eritelty sillä perusteella, sattuvatko ne työ- vai vapaapäiville.

Jaksotyön luonteeseen kuuluu, että sairauspäivillä ja muilla keskeytyspäivillä tulee olla tietty laskennallinen arvo, joka vaikuttaa säännöllisen työajan sekä lisä- ja ylityön laskentaan keskeytyneissä työjaksoissa. Rajavartiolaitoksessa 114 tunnin ja 45 minuutin kokonaistyöaika on jaettu jakson päivien lukumäärällä eli 21:llä, jolloin keskeytyspäivän arvoksi saadaan 5 tuntia 28 minuuttia. Sairauspäivät kuten muutkin keskeytyspäivät voivat aiheuttaa jaksoissa säännöllisen työajan alitusta tai sen ylitystä. Järjestelmän luonteeseen kuuluu, että kaikkia sairauspäiviä kohdellaan samalla tavalla ja niillä on samanlainen arvo.

Nyt syntyneessä tulkintariidassa työnantajapuoli on asettanut keskeisen painon valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n määräyksen sanoille "estynyt hoitamasta tehtäviään." Tämä lähestymistapa johtaa virheelliseen sopimusmääräyksen tulkintaan. Rajavartiolaitoksen virkamies saa palkkaa myös vapaapäiviltä ja hänellä on tiettyjä velvollisuuksia myös työvuoroluettelon mukaisina vapaapäivinä, ellei hänelle ole myönnetty virkavapautta. Rajavartiolaitoksesta annetun lain 53 §:n mukaan rajavartiolaitoksen virkamies on velvollinen tarvittaessa myös vapaa-aikanaan ryhtymään välttämättömiin toimenpiteisiin rajavartiolaitoksen tehtävien alaan kuuluvan vakavan rikoksen estämiseksi taikka etsintä- tai avustustehtävän käynnistämiseksi. Vuosilomaa ja sairauslomaa ei myönnetä pelkästään työpäiviksi. Virkavapautta myönnettäessä työ- ja vapaapäivät ovat samanarvoisia.

Sopimuksen sanamuodolle "estynyt hoitamasta tehtäviään" ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä, sillä se on vain tapa kirjoittaa sairauspoissaoloa kuvaava sopimusteksti. Sairaudesta johtuvasta virkavapaudesta seuraa kyvyttömyys hoitaa virkaa ja virkatehtäviä, minkä vuoksi sopimusmääräykseen on valittu sanonta "estynyt hoitamasta tehtäviään".

Vain tilapäisen hoitovapaan yhteydessä virkaehtosopimuksessa tunnetaan käsite työpäivä. Työpäivien ja vapaapäivien eriarvoinen kohtelu sairauslomaa myönnettäessä johtaisi uuteen virkamiesoikeuden ja virkaehtosopimusten soveltamiskäytäntöön sekä jaksotyön työajan laskentaperiaatteiden muuttamiseen. Työvuoroluetteloon merkittyjä vapaita ei ole myönnetty virkavapaina ja työvuoroluetteloa voidaan erityisestä syystä muuttaa. Jakson kestäessä ei voida tietää, mikä vaikutus vapaiden muuttumisella keskeytyspäiviksi on mahdollisten ylitöiden määrään, vaan tämä selviää vasta työjakson lopussa.

Keskusneuvotteluissa valtiovarainministeriö on esittänyt kantanaan, että työvuoroluetteloon merkityt vapaapäivät ovat tarkentavan virkaehtosopimuksen 15 §:n mukaan laskentapäiviä ja että tätä poissaoloperustetta ei ole valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n johdosta aihetta muuttaa myöhemmin esitetyn perusteen eli sairauden nojalla. Valtiovarainministeriön kanta on työaikajärjestelmään soveltumaton ja epälooginen. Aiheuttaako sellainen sairaus muutoksen työvuoroluetteloon, jossa osa sairaudesta ajoittuu vapaapäiville ja osa työpäiville. Valtiovarainministeriön esittämällä näkemyksellä ei voida perustella rajavartiolaitoksen omaksumaa tulkintakäytäntöä.

Rajavartiolaitoksessa on ollut vakiintunut ja yhteneväinen käytäntö toukokuun loppuun 2002 saakka, johon asti vapaapäiviä on tarkasteltu samalla tavoin kuin työpäiviäkin sairausvirkavapauksien myönnettäessä eikä ole vaadittu, että sairausjaksoon tulee sisältyä vähintään yksi työpäivä, jotta se voidaan myöntää palkalliseksi sairauslomaksi. Edellä esitetyt periaatteet ovat olleet työaikajärjestelmän olennainen osa. Nyt siihen on tuotu tulkinnan kautta uusi ja järjestelmään soveltumaton osa. Tietyissä tilanteissa ja nimenomaan työnantajan kannalta edullisissa tilanteissa siirrytään pois laskennallisesta keskeytyspäivän arvosta ja otetaan keskeytyksessä huomioon se työaika, joka työvuorolistaan on merkitty eli esillä olevassa tapauksessa nolla tuntia vapaapäivää kohti. Vastaava periaate toiseen suuntaan sovellettuna johtaisi siihen, että sairauspäivän arvo ei olisikaan 5 tuntia 28 minuuttia, vaan työvuorolistaan merkitty ja tekemättä jäänyt työtuntimäärä, joka yleensä on vähintään 8 tuntia tai yli.

Järjestöjen edustajat ovat olleet valmiita sopimalla muuttamaan järjestelmää siten, että sairauspäiviä kohdellaan sen mukaisilla arvoilla, mikä niillä on työvuorolistassa. Tämä periaate ei johtaisi työajan ylityksiin ja alituksiin. Tähän muutokseen työnantaja ei ole kuitenkaan suostunut, mutta se on kuitenkin ottanut yksipuolisesti käyttöön yhden osan tästä periaatteesta ja pitää sitä virkaehtosopimusmääräysten oikeana tulkintana.

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Valtiovarainministeriö on vaatinut Valtion yhteisjärjestö VTY:n ja Palkansaajajärjestö Pardian velvoittamista korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n mukaan vaatimus tehtävien hoitamisen estymisestä sairausloman perusteena on yksiselitteinen. Määräyksen tarkoituksena on oikeuttaa henkilö vapautukseen virkatehtävien hoitamisesta hänen ollessa siihen sairauden vuoksi kykenemätön. Määräys on sisältynyt samanlaisena sopimukseen ainakin vuodesta 1980 lähtien. Sopimuskohdan tarkoitusta ei ole käsitelty sopimusneuvotteluissa, joten määräystä ei voida tulkita muutoin kuin sen sanamuodon mukaan.

Sairausloma on seuraus sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä ja työkyvyttömyys on ratkaiseva tekijä sairauslomaa myönnettäessä. Työtehtävät, joiden tekemisestä virkamies tai työntekijä voi olla estynyt, ovat rajavartiolaitoksessa ensisijassa työvuoroluettelon mukaisina työpäivinä tehtäviksi tulevia työtehtäviä. Työnantaja ei aseta rajoituksia virkamiehen tai työntekijän vapaa-ajan käytölle. Rajavartiolaitoksesta annetun lain 53 §:n mukaiset velvollisuudet ja sivutoimia koskevat rajoitukset liittyvät henkilön asemaan virkamiehenä, eikä kysymys ole varsinaisista työtehtävistä.

Asiassa on merkitystä myös työoikeudessa yleisesti ja vakiintuneesti noudatetulla aikaprioriteettiperiaatteella. Tämän mukaan työntekijän tai virkamiehen poissaolon syytä ja siitä seuraavia vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on alkanut ensin. Jos ensimmäinen poissaolon syy lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, arvioidaan poissaoloa tämän jälkimmäisen syyn perusteella. Näin ollen virkamiehen viettäessä ennalta määriteltyä vapaapäiväänsä, on vapaapäivä syy hänen työstä poissaoloonsa. Sairastuminen vapaapäivänä ei muuta kysymyksessä olevaa päivää sairauslomapäiväksi. Jos sairastaminen jatkuu työpäivänä siten, että viranhaltija on sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydesta johtuen estynyt hoitamasta tehtäviään, on syy hänen poissaoloonsa tämän jälkeen sairausloma. Kun henkilön sairastaminen alkaa vapaa-ajalla ja päättyy ennen vapaan päättymistä, ei poissaolon syy sopimusmääräysten tulkinnan kannalta muutu. Myös poissaolon vaikutukset määräytyvät ensin alkaneen poissaolosyyn mukaisesti. Jos halutaan poiketa aikaprioriteettiperiaatteesta, on siitä erikseen sovittava. Näin on tehty vuosilomia koskevan valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 12 kohdassa, joka koskee vuosiloman siirtämistä tietyin edellytyksin virkamiehen sairastuessa kesken vuosiloman.

Rajavartiolaitoksen tarkentavan virkaehtosopimuksen 15 §:ssä on sovittu muun muassa siitä, kuinka valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n mukaan määräytyvät sairauspäivät vaikuttavat kysymyksessä olevan työjakson työaikalaskentaan. Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ei ole poikettu eikä siinä ole edes voitu poiketa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:stä. Rajavartiolaitoksen tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ei ole myöskään poikettu yleisestä aikaprioriteettiperiaatteesta. Määräyksen soveltamisohjeessa on todettu, että työaikalaskennassa niin sanottuja laskentapäiviä ovat työpäivien lisäksi työvuoroluettelon mukaisen vapaapäivät ja että keskeytyspäiviä ovat muun muassa sairauspäivät. Sairauspäivillä on ohjeissa tarkoitettu valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n mukaista sairauslomapoissaoloa.

Keskeytyneessä työjaksossa lisä- ja ylityökorvausten laskemisessa käytetään apuna suhteellisten työtuntinormien taulukkoa, josta saadaan yhden keskeytyspäivän arvoksi 5 tuntia 28 minuuttia. Arvo on laskennallinen ja osa tekniikkaa, jonka avulla määritellään koko jaksolle se tuntimäärä, jonka yli menevät tunnit oikeuttavat lisä- tai ylityökorvauksiin. Koska jaksotyössä säännöllinen työaika on määritelty jakson kokonaisajan perusteella, on lisä- ja ylityökorvauksen kynnys määritelty niin ikään kokonaistuntimääränä. Tällainen järjestelmä edellyttää ylityökorvausten laskemistavan määrittelemistä myös jaksossa, johon sisältyy keskeytyspäiviä. Järjestelmä soveltuu jaksotyön luonteeseen, johon kuuluu paljon eripituisia ja epäsäännöllisiä työvuoroja.

Suomenlahden merivartioston yhteistoimintalautakunnan kokouspöytäkirjan mukaan kiistanalaisessa asiassa oli noudatettu kirjavaa käytäntöä. Paikkaansa ei pidä se, että kanteessa vaadittu tulkinta olisi ollut rajavartiolaitoksessa vuosia sovellettu vakiintunut käytäntö. Ainakin rajavartiolaitoksen esikunnassa, vartiolentolaivueessa sekä raja- ja merivartiokoulussa on noudatettu käytäntöä, jonka mukaan pelkästään vapaapäiville osuvan sairastamisen johdosta ei myönnetä sairauslomaa. Hallinnonalalla ilmenneen epäjohdonmukaisen ja osin virheellisen tulkintakäytännön selventämiseksi ja oikaisemiseksi rajavartiolaitoksen esikunta oli antanut kanteessa tarkoitetun määräyksen. Rajavartiolaitoksen esikunnan antaman määräyksen taustalla on ollut pyrkimys viestittää hallinnonalan paikallisyksiköille sairausloman myöntämistä koskevan sopimusmääräyksen oikea tulkinta juuri siitä syystä, että virheellistä käytäntöä oli esiintynyt.

Sairausloman myöntämisen perusteet on pidettävä erillään työaikajärjestelmästä huolimatta siitä, että myönnetyllä sairauslomalla on vaikutuksia työaikalaskentaan. Sairausloman myöntäminen ei ole osa työaikajärjestelmää, eikä sairausloman myöntämistä koskevan valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n tulkinta voi tuoda työaikajärjestelmään mitään uutta tai siihen soveltumatonta osaa.

Perustelut

Erimielisyys

Asianosaisten välillä vallitsee erimielisyys siitä, onko pelkästään vapaapäiviksi sattuvat sairauspäivät rajavartiolaitoksen hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen 15 §:ää sovellettaessa katsottava työajan laskennassa keskeytyspäiviksi.

Edellä mainitussa virkaehtosopimuksen lisä- ja ylityökorvausten määräytymistä keskeytyneessä jaksossa koskevassa määräyksessä on todettu, että jos virkamies ei ole ollut työssä koko työjaksoa loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi taikka sen johdosta, että virkasuhde on alkanut tai päättynyt kesken työjakson, lasketaan lisä- ja ylityökorvaus keskeytyksen ulkopuolella olevien päivien eli laskentapäivien työtuntien perusteella soveltaen suhteellisten työtuntinormien taulukkoja. Määräyksen soveltamisohjeen toisessa kappaleessa on todettu, että laskentapäiviä ovat työpäivien lisäksi muun muassa viikkolepopäivät ja työvuoroluettelon mukaiset vapaapäivät. Soveltamisohjeen 3 kappaleen mukaan keskeytyspäiviä ei oteta mukaan työajan laskentaan. Tällaisina keskeytyspäivinä on soveltamisohjeessa mainittu muun muassa sairauspäivät.

Tulkintariita on aiheutunut rajavartiolaitoksen esikunnan annettua 1.6.2002 voimaan tulleen virkavapautta ja opintovapaata koskevan määräyksen, jonka mukaan pelkästään vapaapäiviksi annetun työkyvyttömyystodistuksen perusteella ei tule myöntää sairauslomaa.

Esitetty näyttö

Virkaehtosopimusmääräyksen tarkoituksesta ja soveltamiskäytännöstä työtuomioistuimessa on kuultu todistajina Rajavartioliiton pääluottamusmiestä A:ta, Merivartioliiton pääluottamusmiestä B:tä ja rajavartiolaitoksen esikunnan palvelussuhdeyksikössä esikuntaupseerina toimivaa C:tä. Käytännöstä poliisihallinnossa on kuultu todistajana sisäasiainministeriön neuvottelevaa virkamiestä D:tä sekä käytännöstä puolustusvoimissa pääesikunnan toimialapäällikköä E:tä.

Kantajat ovat esittäneet kirjallisena todisteena eri merivartio- ja rajavartioasemilta hankittua selvitystä, joka koskee sairausloman myöntämistä vapaapäiville.

A:n ja B:n kertomusten mukaan käytäntö 1.6.2002 voimaan tulleeseen rajavartiolaitoksen esikunnan ohjeeseen asti on sekä rajavartiossa että merivartiostossa on ollut sellainen, että sairauspäivät on katsottu työajan laskennassa keskeytyspäiviksi. Rajavartiolaitoksen esikunnan ja viranhaltijoita edustavien järjestöjen välillä on vuonna 1999 neuvoteltu Kainuun rajavartioasemalla syntyneestä erimielisyydestä, jossa on ollut kysymys rajavartijan lääkärintodistukseen perustuvien sairauspäivien lukemisesta työaikakirjanpidossa sairauspäiviksi. Erimielisyys on ratkaistu siten, että kaikki sairauspäivät oli katsottu keskeytyspäiviksi. Rajavartiolaitoksen tämän jälkeen vuonna 2000 antamassa soveltamisohjeessa on todettu, että keskeytyspäiviksi katsotaan kaikki sairauspäivät. A:n mukaan kysymyksessä olleessa erimielisyystapauksessa virkamiehen sairaus oli alkanut vapaa-aikana ja jatkunut työvuorossa. A on edelleen kertonut, että tarkentavaa virkaehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa ei ole tullut esille kysymys siitä, miten ainoastaan vapaapäiville osuvia sairauspäiviä tulisi käsitellä työajan laskennassa.

C:n mukaan pääasiallinen käytäntö rajavartiostossa on ollut sellainen, että sairauslomaa ei ole myönnetty pelkästään vapaapäiville osuville sairauspäiville eikä päiviä siten ole merkitty työaikalaskennassa keskeytyspäiviksi. Käytännössä esiin tulleiden poikkeustapausten ja asiaa koskeneiden kyselyjen johdosta rajavartiolaitoksen esikunta oli päätynyt edellä tarkoitetun 1.6.2002 voimaan tulleen määräyksen antamiseen. Määräyksen tarkoituksena on ollut käytännön yhtenäistäminen ja sen korostaminen, että valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n tarkoituksen mukaisesti sairauden vuoksi myönnetään virkavapautta vain silloin, kun viranhaltija on estynyt hoitamasta virkatehtäviään. Näin ei ole, jos virkamies sairastaa vapaa-aikanaan, jolloin hänellä ei ole erityisiä virkatehtäviä hoidettavanaan. Virastotyötä tekevät virkamiehet ovat joskus halunneet saada viikonlopun vapaapäiviä sairaslomaksi, mutta sitä ei ole rajavartiolaitoksen esikunnassa myönnetty. Tällaisten päivien lukeminen keskeytyspäiviksi tarkoittaisi sitä, että virkamiehelle olisi sairastamisen vuoksi maksettava ylityökorvausta tai annettava ylimääräistä vapaata. C:n mukaan työnantajapuolen suorittamassa tarkastuksessa on todettu, että järjestöpuolen todisteeksi esittämä selvitys noudatetusta käytännöstä sisältää useita sellaisia tapauksia, joissa sairaus on alkanut jo ennen vapaapäiviä tai jatkunut vapaapäivien jälkeen.

D:n mukaan poliisitoimessa, jossa noudatettavan työaikasopimuksen määräykset ovat asiallisesti samansisältöiset kuin rajavartiolaitoksessa noudatettavat työaikamääräykset, pääsääntöinen käytäntö on, että vapaapäiville sattuvalle sairausajalle ei myönnetä virkavapautta. E:n mukaan puolustusvoimissa, jossa noudatettavat työaikamääräykset ovat myös samansisältöiset kuin rajavartiolaitoksessa, ei ole tullut esille tapauksia, joissa sairauslomaa olisi myönnetty pelkästään vapaapäiville sattuvien sairauspäivien ajaksi.

Arviointi ja johtopäätökset

Erimielisyydessä on kysymys tilanteesta, jossa viranhaltijan sairauspäivät osuvat kokonaisuudessaan etukäteen vahvistetun työvuoroluettelon mukaisille vapaapäiville. Työoikeudessa tämänkaltaisia tilanteita, joissa on kysymys työstä poissaolon syystä, on arvioitu vakiintuneesti niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan. Tätä periaatetta sovellettaessa viranhaltijan poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on alkanut ensimmäiseksi. Jos ensimmäisen poissaolon syy lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella. Aikaprioriteettiperiaatteen soveltaminen nyt esillä olevassa tapauksessa merkitsee sitä, että kun viranhaltijan sairastuminen ja siitä aiheutunut työkyvyttömyys ovat alkaneet vapaapäivien aikana ja myös päättyneet vapaapäivien kestäessä, työstä poissaolon syynä tulee pitää työvuoroluettelon mukaisia vapaapäiviä. Tämän ensisijaisuusjärjestyksen mukaisesti on työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävä myös rajavartiolaitoksen hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeiden toinen kappale, jonka mukaan laskentapäiviä ovat muun muassa vapaapäivät, ja kolmas kappale, jonka mukaan muiden ohella sairauspäivät ovat keskeytyspäiviä.

Virkaehtosopimuksella voidaan poiketa myös aikaprioriteettiperiaattesta. Kantajien kantansa tueksi viittaamassa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 9 §:n määräyksessä on sovittu virkamiehen ja työntekijän oikeudesta sairauslomaan, jos virkamies tai työntekijä todistetusta sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi on estynyt hoitamasta tehtäviään. Tästä määräyksestä sinänsä ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa tukea sille, että määräyksellä olisi tarkoitettu sopia poikkeuksesta aikaprioriteettiperiaatteeseen. Se selvitys, mitä työtuomioistuimelle on esitetty rajavartiolaitoksessa noudatetusta käytännöstä, ei myöskään työtuomioistuimen mielestä osoita, että työaikamääräyksiä olisi rajavartiolaitoksessa vakiintuneesti noudatettu kantajan ilmoittaman tulkinnan mukaisesti. Myöskään selvitys, mitä käytännöstä muilla valtion toimialoilla on esitetty, ei tue kanteessa vahvistettavaksi vaadittua tulkintaa.

Kun työjakson keskeytyminen ei kanteessa tarkoitetussa tilanteessa johdu sairaudesta, vaan ensisijaisesti virkaehtosopimuksen 15 §:n soveltamisohjeen mukaan laskentapäiväksi katsottavasta työvuoroluettelon mukaisesta vapaapäivästä, ei perusteita kanteen hyväksymiselle ole.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Valtion yhteisjärjestö VTY ja Palkansaajajärjestö Pardia ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvolliset korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 615 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Valtion yhteisjärjestö VTY ja Palkansaajajärjestö Pardia velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 615 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Saipio, Palomäki ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.