12.12.2003

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaa paperiteollisuuden työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n, 6.2.1979 tehdyn välitysesityksen ja 5.2.1979 allekirjoitetun Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisen pöytäkirjan oikeaksi tulkinnaksi, että

1) sen jälkeen kun paikallisissa ja liittojen asiamiesten välisissä neuvotteluissa oli jääty erimielisiksi työnantajan Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaalla esittämistä työtehtävien ja kausipalkkojen muutoksista, ja kun Metsäteollisuus ry oli 19.6. ja 13.8.2002 esittänyt asiasta Paperiliitolle neuvotteluja, Paperiliiton on nimettävä liiton johdon neuvottelija ja neuvoteltava erimielisyysmuistiosta 6.2.1979 allekirjoitetun sovintoesityksen 5 kohdan mukaisesti,

2) Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n on Metsäteollisuus ry:n alistettua 26.8.2002 erimielisyyden keskusjärjestöjen ratkaistavaksi nimettävä järjestön vastuullista johtoa edustava neuvottelija ja neuvoteltava asiassa 5.2.1979 allekirjoitetun pöytäkirjan 3 §:n mukaisesti,

3) Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n nimeämällä vastuullista johtoa edustavalla neuvottelijalla on velvollisuus osallistua sovintolautakunnan puheenjohtajan 8.10.2002 koolle kutsumaan kokoukseen, ja

4) sovintolautakunta on oikeutettu ratkaisemaan sovintolautakunnan toimivaltaa koskevan kysymyksen 5.2.1979 allekirjoitetun pöytäkirjan 3 §:n mukaisesti.

Lisäksi Metsäteollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa Paperiliiton korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaalla työnantaja on alkuvuodesta 2002 tehnyt esitykset paperikone 1:n VR-järjestelijän ja jälkikäsittelijän vakanssin yhdistämisestä yhdeksi VR-jälkikäsittelijän tehtäväksi ja yhden työtehtävän lisäämisestä 1-konemiehelle. Samoin on tehty esitys kausipalkkojen muutoksista näissä tehtävissä. Asiasta käynnistettiin työnantajan aloitteesta työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaiset neuvottelut.

Asiasta ei kuitenkaan päästy sopimukseen paikallisissa eikä liittojen asiamiesten välisissä neuvotteluissa. Liittojen johdon välisiä neuvotteluja itse asiakysymyksestä ei saatu aikaan Paperiliiton katsottua, ettei asia kuulu muistutus 1:n mukaiseen menettelyyn. Edelleen Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ei samasta syystä lähettänyt edustajaansa sopimuskohdan mukaiseen keskusjärjestöjen väliseen neuvotteluun. Lopuksi SAK:n edustaja ei osallistunut myöskään sovintolautakunnan kokoukseen, jossa voidaan tehdä ratkaisu muistutus 1:n mukaisessa asiassa. SAK:n edustaja oli vedonnut siihen, ettei sovintolautakunta itse voinut ottaa ratkaistavakseen kysymystä siitä, kuuluiko riidan ratkaisu sen toimivaltaan. Kuitenkin sovintolautakunnan puheenjohtaja on todennut 18.10.2002, että lautakunnan toimivaltaa koskeva asia kuului lautakunnan ratkaistaviin asioihin. Koska lautakuntaa ei ollut saatu täysilukuisena kokoon, lautakunta ei puheenjohtajan mukaan voinut ottaa käsiteltäväkseen kyseistä asiaa.

Liittojen ja keskusjärjestöjen välisestä neuvottelujärjestyksestä on määräykset muistutus 1:een liittyvässä välitysesityksessä vuodelta 1979 ja välitysesityksessä viitatussa keskusjärjestöjen välisessä pöytäkirjassa. Välitysesitystä ja pöytäkirjaa noudatetaan paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana. Liitoilla on välitysesityksen 5 kohdan mukaan velvoite ratkaista niiden käsiteltäväksi saatettu, paikallisissa neuvotteluissa erimieliseksi jäänyt kausipalkkariita. Vastaavasti Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lla on edellä mainitun pöytäkirjan 3 kohdan mukaan velvollisuus nimetä järjestön vastuullista johtoa edustava neuvottelija, jonka on neuvoteltava asiassa ja osallistuttava sovintolautakunnan kokoukseen kausipalkkaerimielisyyden ratkaisemiseksi.

Neuvottelumenettelyä koskevien määräysten tarkoituksena on ratkaista työehtosopimuksen 11 §:n käytännön soveltamista koskevat riidat niin, että suunniteltujen työnjärjestelyjen edellyttämät muutokset työtehtävissä voidaan panna toimeen sopien samalla työehtosopimuksessa määrätyin tavoin muutoksista kausipalkkojen tuntipalkkoihin. Sitoutuminen alistettujen riitojen ratkaisemiseen merkitsee sitä, ettei mikään osapuolista, Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Metsäteollisuus ry tai Paperiliitto voi kieltäytyä ottamasta käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi pyydettyä erimielisyyttä. Kieltäytyminen vesittää sovitun järjestelmän ja merkitsee työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:ssä ja 30 §:n 4 kohdan muistutus 2:ssa todettujen neuvottelujärjestysmääräysten vastaista menettelyä.

Erimielisyydessä ei ollut kysymys Paperiliiton vastauksessaan väittämästä työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan mukaisesta erillisestä ammatti- tai palkkaryhmittelyasiasta. Työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1 on tullut sopimukseen 1969, ja sen mukaisesti neuvotellaan työnjärjestelyn yhteydessä sekä ammatti- ja palkkaryhmittelystä että uusista kausipalkoista. Pelkästään ammattiryhmittelyä ei ole käsitelty erimielisyysasiana 20 - 30 vuoteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Paperiliitto on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Paperiliitto on lisäksi vaatinut Metsäteollisuus ry:n velvoittamista korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Veitsiluodon erimielisyys ei kuulu työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n soveltamisalaan. Kysymyksessä ei ole vuoden 1979 välitysesityksessä tarkoitettu uusien koneiden tai laitteiden käyttöön otto. Mitään fyysisiä muutoksia työnteon olosuhteissa ei ollut tapahtunut sen jälkeen kun paperikone 1:n miehitystä ja palkkoja koskeva paikallinen sopimus oli päättynyt vuoden 2001 lopussa.

Sen sijaan kysymyksessä on työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan alaisuuteen kuuluva ammattiryhmittelyn muutos, ehkä myös 16 §:ssä tarkoitettu rationalisointia koskeva asia. Työehtosopimuksen 10 §:n mukaan uudesta ammatti- ja palkkaryhmittelystä on sovittava pääluottamusmiehen kanssa, ja samoin on olosuhteiden muututtua sovittava ryhmittelyn muutoksesta. Tästä esimerkkinä on uuden ammattinimikkeen syntyminen ja sijoittaminen ammattiryhmittelyyn. Työehtosopimuksessa ei ole valmista, tehtäväkohtaista ammatti- ja palkkaryhmittelyä, vaan järjestelmään kuuluu, että kunkin vakanssin mukaiset työtehtävät määritellään yksityiskohtaisesti ja sijoitetaan eri vaativuustasoille paikallisesti sopien. Näin vahvistettu ammattiryhmittely on pohjana sovittaessa kausipalkoista. Ammattiryhmittelyä koskeva erimielisyys voidaan työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan nojalla siirtää sopimuksen 30 §:n mukaisessa järjestyksessä liittojen ratkaistavaksi, mutta keskusjärjestöjen ratkaistavaksi tällaista asiaa ei voida alistaa. Tarvittavia vakansseja työtehtävineen ei voida määritellä mistään ulkopuolelta, vaan ne on ratkaistava tehtaissa tarvittaessa liittojen neuvotteluapua käyttäen.

Työehtosopimusta on myös käytännössä sovellettu niin, että vakansseja ja työnjärjestelyjä koskevat ratkaisut on tehty paikallisesti tai viimeistään liittojen välillä. Mikäli työnjärjestelyistä johtuvat kausipalkkojen tarkistukset olivat jääneet erimielisiksi, keskusjärjestöt olivat ratkaisseet kausipalkat. Sovintolautakunnan ratkaisukäytäntö tuki käsitystä, että lautakunnan toimivalta oli tarkoitus rajata palkkojen ratkaisemiseen. Soveltamiskäytännöstä voitiin todeta, että kaikista miehityskysymyksistä oli asiallisesti sovittu joko paikallisesti tai liittojen välillä. Tästä ainoana poikkeuksena oli vuonna 2001 sovintolautakunnassa tehty, vain puolta vakanssia koskenut äänestyspäätös.

Neuvottelujärjestelmä oli toiminut osapuolten välillä yleisesti ottaen hyvin, mutta se edellytti huolellista paneutumista ratkaistaviin, usein vaikeisiin asioihin. Viime vuosina työnantajaliiton toimintatavoissa oli kuitenkin tapahtunut muutos. Useissa asioissa Metsäteollisuus ry oli ollut haluton käymään liittotasolla perusteellisia keskusteluja, vaan oli heti neuvottelujen alussa ilmoittanut, että mikäli Paperiliitto ei hyväksynyt työnantajapuolen esitystä, asia saatettaisiin pikaisesti eteenpäin työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaisessa järjestyksessä. Näin oli tapahtunut myös Veitsiluodon erimielisyysasiassa liittojen asiamiesten välisen neuvottelun kestettyä vain noin puoli tuntia. Tässä asiassa ei kuitenkaan ollut perusteita neuvottelujen jatkamiselle liittojen johdon välillä, koska ammattiryhmittelyn muutoksesta ei ollut päästy sopimukseen työehtosopimuksen 10 §:ssä edellytetyin tavoin.

Myöskään keskusjärjestöneuvotteluja ei voitu edellyttää käytäväksi ennen kuin liittojen neuvottelut oli käyty johtotasoa myöten loppuun. Lisäksi oli kysymyksenalaista, voitiinko kanteen perusteella ylipäänsä antaa Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ta velvoittavaa tuomiota edes välillisesti Paperiliittoa vastaan ajettavan kanteen kautta. Paperiliitolla ei ollut valvontavelvollisuutta eikä myöskään mitään oikeudellisia keinoja käytettävissään Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ta kohtaan.

Sovintolautakunnassa ei ollut aikaisemmin käsitelty nyt esillä olevan kaltaista tilannetta, jossa työolosuhteissa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia voimassa olevien vakanssia ja työtehtäviä koskevien sopimusten tekemisen jälkeen. Kun lautakunta oli perustettu keskusjärjestöjen välisellä pöytäkirjalla, myöskään lautakunnan työskentelytapojen määrittelyä ei voida ratkaista Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välisissä neuvotteluissa tai liittojen välisessä oikeudenkäynnissä.

Perustelut

1. Erimielisyys

Stora Enso Oyj on Veitsiluodon tehtaallaan esittänyt paperikone 1:n kahden vakanssin yhdistämistä välirulla- eli VR-jälkikäsittelijän tehtäväksi ja yhden työtehtävän lisäämistä 1-konemiehelle sekä näiden vakanssien uusien kausipalkkojen vahvistamista. Asiasta on neuvoteltu paikallisten osapuolten ja liittojen asiamiesten välillä yksimielisyyteen pääsemättä.

Jutussa on kysymys siitä, onko erimielisyyttä käsiteltävä Metsäteollisuus ry:n vahvistusvaatimuksissa esitetyin tavoin työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaisessa järjestyksessä liittojen johdon edustajien välillä ja keskusjärjestöjen välisessä sovintomenettelyssä, joka voi päätyä sovintolautakunnan ratkaisuun. Paperiliiton mukaan asiaa ei voida käsitellä mainitussa kausipalkkojen tarkistusmenettelyssä. VR-jälkikäsittelijän uuden vakanssin vaativuustaso eli ammattiryhmä pitäisi ensin vahvistaa työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan mukaisessa järjestyksessä joko paikallisten osapuolten tai liittojen välisellä sopimuksella.

2. Työehtosopimusmääräysten tausta ja kehitys

Työehtosopimusmääräyksen kehityksestä on työtuomioistuimessa kertonut todistajana Metsäteollisuus ry:n asiamies D. Asiaan on saatu selvitystä myös käsiteltäessä kanteen tutkimisen edellytyksiä, jotka on ratkaistu eri päätöksellä (TT 2003:58). Lisäksi on voitu tukeutua työtuomioistuimen aikaisempaan ratkaisukäytäntöön.

Asiamies D on kertonut, että työehtosopimuksen nykyisessä 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetuista ammattiryhmittelyn muutoksista on ollut työehtosopimuksessa määräys jo vuodesta 1945 alkaen. Vuoteen 1980 asti työehtosopimuksen ammattiryhmittelyä koskevassa liitteessä oli yksityiskohtainen luettelo kaikista paperitehtaiden ammateista. Tuolloin siirryttiin nykyiseen järjestelmään, jossa vain työtehtävien vaativuustasot on luokiteltu ja määritelty työehtosopimuksen liitteessä. Työehtosopimuksen kausipalkkoja koskevaan kohtaan on vuonna 1966 otettu nykyistä 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n ensimmäistä kappaletta vastaava määräys, joka koskee kausipalkkojen tarkistamista olosuhteiden olennaisen muutoksen takia.

Kausipalkkojen tarkistusmääräystä on työtuomioistuimessa tulkittu ensimmäisen kerran ratkaisussa TT 1968:40. Nyt vireillä olevan jutun kannalta merkityksellistä on se, mitkä erimielisyyskysymykset tuolloin kuuluivat kausipalkkojen tarkistusmenettelyn piiriin. Tapausselostuksesta käy ilmi, että paperitehtaalla oli jo jonkin aikaa ollut käytössä uusi lipeänvalmistuslaitos. Laitoksen toiminnan vakiinnuttua oli ilmennyt, että laitosta voitaisiin hoitaa pienemmällä miehityksellä. Tämän vuoksi työnantaja esitti töiden uudelleen järjestelyä, mihin kuului tehtävien ja vakanssien yhdistäminen osin uusiksi ammattinimikkeiksi ja vapautuvien työntekijöiden siirtäminen yhtiön muihin tehtäviin. Samalla tehtiin tarjous uusista kausipalkoista. Kun työntekijät kieltäytyivät ottamasta vastaan uusia tehtäviä, asia saatettiin työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Kanteessa vaadittiin vahvistettavaksi, että työntekijät olivat velvolliset noudattamaan työnantajan määräämää järjestelyä siinäkin tapauksessa, ettei yksimielisyyteen ollut päästy siitä, olivatko palkkauksen perusteena olleet olosuhteet muuttuneet olennaisesti vai ei ja miten muutoksen johdosta palkkoja oli tarkistettava. Vaatimus hyväksyttiin työtuomioistuimen katsottua työnjärjestelyn sen laatuiseksi, että yhtiöllä oli ollut oikeus saattaa järjestely voimaan työntekijöille etukäteen ilmoittamanaan ajankohtana.

Kanteen kiistäessään Paperiteollisuuden Työntekijäin Liitto oli esittänyt, että palkoista oli sovittava ennen uusien töiden vastaanottoa. Liiton mukaan asiassa oli noudatettava vastaavaa järjestystä kuin työehtosopimuksessa oli määrätty ammattiryhmien vahvistamisesta ennen uuden teollisuuslaitoksen tai työosaston käyttöön ottoa (työehtosopimuksen nykyinen 10 §:n 1 kohta). Kausipalkkojen tarkistusmenettelyn soveltuvuutta sinänsä ei kiistetty; kannetta ei vastustettu myöskään sillä perusteella, että esitettyyn työnjärjestelyyn olisi sisältynyt sellainen ammattiryhmittelyn muutos, joka työehtosopimuksessa jo tuolloin olleen määräyksen mukaan edellytti ennalta sopimista (nykyinen 10 §:n 3 kohta).

Työtuomioistuimen ratkaisu antoi aiheen kausipalkkojen tarkistusmenettelyä koskevan muistutus 1:n täydentämiseen vuonna 1969. Muistutukseen lisättiin sen nykyiset 2, 3 ja 4 kappale. Niiden mukaan vaikutukseltaan olennaisesta työnjärjestelystä on annettava ennalta selostus työntekijöille, ammattiryhmittelyn ja palkkojen muutoksista on tehtävä esitys, muutoksista on pyrittävä sopimaan jo ennen työnjärjestelyn toimeenpanoa, ja erimielisyyden sattuessa asia on saatettava neuvoteltavaksi liittojen välillä ja tarvittaessa alistettava keskusjärjestöjen ratkaistavaksi.

Uusilla määräyksillä ei kuitenkaan lopullisesti ratkaistu kysymystä siitä, onko kausipalkka-asia ratkaistava ennen esitetyn työnjärjestelyn käyttöön ottoa. Kuten ratkaisun TT 2003:58 perusteluissa on lähemmin tehty selkoa, tämä menettelykysymys järjestettiin nykyiselle kannalle työehtosopimuksen osapuolten vuonna 1979 hyväksymällä välitysehdotuksella. Siihen liittyi erityisen sovintolautakunnan asettaminen keskusjärjestöjen välisellä pöytäkirjalla. Määräysten tavoitteena on todettu olleen se, että kausipalkkaerimielisyyteen aina saadaan ratkaisu niin joutuisasti, että työnjärjestelyn toimeenpano voi menettelyn ajaksi siirtyä.

Työehtosopimuksen 10 ja 11 §:n palkkamääräykset ovat siis saaneet nykyisen asunsa pitkän ajan kuluessa tapahtuneen kehityksen tuloksena. Määräyksistä osaa ei esitetyn selvityksen mukaan enää lainkaan sovelleta (ammattiryhmä- ja palkkasopimusten lähettäminen liittojen hyväksyttäväksi). Määräyksiin on tullut myös päällekkäisyyttä ja suoranaista ristiriitaisuuttakin (kausipalkkariitojen käsittelyjärjestystä koskevan erilaiset määräykset 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:ssä ja 5 kohdassa). Selostetusta johtuu, että työehtosopimuksen 10 ja 11 §:n sanamuodosta ja rakenteesta voidaan työtuomioistuimen mielestä vain rajoitetusti tehdä päätelmiä vireillä olevan riidan ratkaisemiseksi.

Johtopäätöksenä sopimusmääräysten kehitystaustasta työtuomioistuin toteaa kuitenkin seuraavan. Kun kausipalkkojen tarkistusmenettelyä on 1960-luvun lopulla alettu soveltaa, työehtosopimuksen osapuolten välillä ei ole ollut erimielisyyttä siitä, että menettelyn piiriin on kuulunut myös vakanssin vähentäminen, työtehtävien yhdistäminen ja näistä seuraavat kausipalkkojen tarkistukset. Tämä käsitys on ollut myös työtuomioistuimen antaman ratkaisun perusteena. Tarkistusmenettelyä on pian täydennetty vuoden 1969 lisämääräyksillä. Niiden sisällöstä tai asiayhteydestä muutoinkaan ei työtuomioistuimen mielestä voida päätellä, että lisäyksillä olisi tarkoitettu kaventaa tarkistusmenettelyn soveltamisalaa. Määräyksiin on päinvastoin tullut nimenomainen maininta siitä, että myös ammattiryhmittelyn muutokset kuuluvat menettelyn piiriin.

Menettelyä on edelleen kehitetty vuoden 1979 välitysesityksellä ja keskusjärjestöjen välisellä pöytäkirjalla. Asiassa onkin seuraavaksi tarkasteltava määräysten soveltamista vuoden 1979 jälkeen, jolloin myös keskusjärjestöjen asettama sovintolautakunta on ollut toiminnassa.

3. Sopimusmääräysten soveltaminen vuoden 1979 jälkeen

3.1. Todistelu

Neuvottelumääräysten soveltamisesta on työtuomioistuimessa kuultu todistajina Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaan työsuhdeasiain hoitajaa A:ta ja tehtaan pääluottamusmiestä B:tä, Metsäteollisuus ry:n lakimiehenä toiminutta C:tä ja asiamies D:tä sekä Paperiliiton palkkasihteeriä E:tä ja osastopäällikköä F:ää. Määräysten soveltamisesta keskusjärjestöjen välisessä menettelyssä ovat kertoneet Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton johtaja G:tä ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n varapuheenjohtaja H:ta.

Asiakirjaselvityksenä työtuomioistuimella on ollut käytettävissään Veitsiluodon tehtaan paperikone 1:n vakansseista ja palkoista tehtyjä sopimuksia, erimielisyysasiaa koskevat neuvottelupöytäkirjat ja kirjeenvaihto, joukko kausipalkkasopimuksia sekä sovintolautakunnan ratkaisut vuodesta 1979 alkaen ja joihinkin ratkaisuihin liittyviä muita asiakirjoja.

3.2. Paikalliset neuvottelut

Asiamies D on työtuomioistuimessa selostanut työnantajaliiton jäsenyritysten edustajilta saamiaan tietoja työehtosopimuksen 10 §:n soveltamisesta paikallisissa neuvotteluissa. D:n mukaan työntekijät ryhmitellään 10 §:n 1 kohdan nojalla kun tehtaalle tulee uusi laitos, esimerkiksi hiomo. Jos tämän jälkeen tulee muutoksia, kuten työtehtävien uudelleenjärjestelyjä teknisten investointien yhteydessä, niiden vaikutuksista ammattiryhmittelyyn ja kausipalkkoihin neuvotellaan työehtosopimuksen 11 §:n nojalla. Työntekijöiden sijoittamisella eri ammattiryhmiin pidetään yllä oikeudenmukaisia palkkasuhteita. Työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan mukaisia neuvotteluja ei kukaan yritysten edustajista ole kertonut käyneensä.

Todistaja A:n mukaan Veitsiluodon tehtaalla ei ole käyty erillisiä työehtosopimuksen 10 §:n mukaisia, ammattiryhmittelyä koskevia neuvotteluja sitten vuoden 1981, jolloin työehtosopimuksen ammattiryhmittelyuudistus toteutettiin paikallisesti.

Paperiliiton osastopäällikkö F on työtuomioistuimessa kuvannut työehtosopimuksen 10 ja 11 §:n soveltamista siten, että ensin mainitun pykälän nojalla käydään läpi ammattiryhmittelyt muutoksineen ja jälkimmäisen nojalla sovitaan palkat. Kun ammattiryhmien muutokset on mainittu myös 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:ssä, todistaja ilmoitti käsityksenään, että 10 §:ää sovelletaan silloin, kun kaksi erillistä tehtävää yhdistetään uudeksi ammattinimikkeeksi. Sopimuksen 11 §:ää sovelletaan puolestaan silloin, kun olosuhteiden muutoksesta seuraa, että olemassa oleva tehtävä siirtyy vaativuustasolta toiselle. Vaativuustaso kertoo sen millä tavoin tehtävä sijoittuu suhteessa muihin tehtäviin. Palkkaus ei vielä ilmene vaativuustasosta, vaan siitä sovitaan erikseen.

Todistajat A ja B ovat kertoneet yhdenmukaisesti vakanssijärjestelyjä koskevien paikallisten neuvottelujen vaiheista Veitsiluodon tehtaalla. Ensimmäiseksi työnantaja tekee esityksen vakanssirakenteen muutoksista, ja uudesta rakenteesta sovitaan niin sanottu neuvottelupohja. Tämän jälkeen käydään läpi vakanssikohtaiset tehtäväkuvat. Lopuksi tehtävät sijoitetaan eri ammattitasoille ja sovitaan niihin kuuluvat kausipalkat. Todistaja D on kertonut vastaavaa menettelyä sovellettavan paperitehtaissa yleisesti.

Veitsiluodon tehtaalla oli menetelty edellä kuvatulla tavalla myös vuonna 1999, kun paperikone 1:lle tuli uusi pituusleikkuri. Siinä yhteydessä kolme vakanssia lakkautettiin ja kaksi uutta perustettiin. Samalla sovittiin, että perustetun VR-järjestelijän vakanssin tarpeellisuutta selvitetään vielä vuoden 2000 puolella. A:n mukaan myös jälkikäsittelijän tehtävä osoittautui myöhemmin vähäkuormitteiseksi päällystyskoneen teknisten muutosten takia. B:n mukaan paperikoneen nopeutta oli kuitenkin samalla nostettu. Kumpikin vakanssi sisältyy vielä 9.1.2001 tehtyyn kausipalkkasopimukseen, joka päättyi sanotun vuoden lopussa. Tammikuussa 2002 työnantaja esitti vakanssien yhdistämistä VR-jälkikäsittelijän tehtäväksi.

Neuvotteluissa ei A:n mukaan päästy käsittelemään uuden vakanssin tehtävien sisältöä, kun työntekijäpuoli vastusti esitykseen kuulunutta yhden vakanssin vähentämistä. B puolestaan on ilmoittanut vaikeimpana asiana olleen sen, ettei olemassa oleville vakansseille ollut tullut mitään muutoksia 9.1.2001 jälkeen. Palkantarkistuksista ei enemmälti neuvoteltu. Työnantajalla oli maaliskuussa 2002 ollut valmiina palkkaesitys, mutta B:n mukaan se vain liitettiin toukokuussa päättyneistä neuvotteluista laadittuun erimielisyysmuistioon. A on työtuomioistuimessa kertonut, että työnantajan palkkaesityksen mukaan uuden VR-jälkikäsittelijän ammattiryhmä olisi A3. Asiakirjoista ilmenee, että nykyisten kahden vakanssin ammattiryhmät ovat A2 ja A3. B:n mukaan ammattiryhmästä sopiminen ei yleensä ole erityisen vaikeaa.

3.3. Liittojen väliset neuvottelut

Asiamies D on toiminut 17 vuotta työnantajaliiton edustajana neuvotteluissa, joissa on käsitelty paperitehtailla tehtäviä muutoksia ja niistä johtuvia palkkaerimielisyyksiä. D:n mukaan sopimus voidaan tehdä yksittäisen työtehtävän palkankorotuksesta tai ratkaisun puitteista, kuten palkkapotista, joka osoitetaan paikallisesti käytettäväksi. Kausipalkkasopimus voidaan tehdä hankekohtaisesti, vuosisopimuksena tai silmällä pitäen tulevana määräaikana tapahtuvia muutoksia. D ei ole koskaan ollut sopimassa työtehtävän vaativuusluokituksesta, vaan luokitus seuraa siitä, mitä tehtävän sisällöstä ja siitä maksettavasta palkasta on ensin sovittu. Todistajan käsityksen mukaan paikallisestikaan ei tapahdu sellaista, että vaativuustaso vahvistettaisiin ennen palkkausta. Liittojen välisissä neuvotteluissa myöskään työntekijäpuoli ei ole koskaan tuonut esiin työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan mukaisesti neuvoteltavaa asiaa.

Esimerkkinä liittojen johtotasolle työehtosopimuksen 11 §:n nojalla alistetusta kysymyksestä D on selostanut Summan tehtaan paperikoneen lopettamista koskevaa asiaa, josta neuvoteltiin syksystä 2001 kesään 2002. Todistajan ja Paperiliiton osastopäällikkö F:n allekirjoittamalla pöytäkirjalla vähennettiin toistasataa työntekijää ja korotettiin jäljelle jäävien palkkoja. Neuvotteluissa ratkaistiin jäljelle jäävien työtehtävien lukumäärä ja määriteltiin työtehtävien sisältö. Näissäkään neuvotteluissa ei kertaakaan tullut esille työtehtävien vaativuustaso. Osastopäällikkö F on vahvistanut sellaisia esimerkkejä olevan, joissa myös vakanssijärjestelyistä on tehty sopimus johtotasolla. Hänen mukaansa siinä on kuitenkin ollut kysymyksessä paitsi työehtosopimuksen 11 §:n mukainen neuvottelu, samalla kertaa liittojen välinen, työehtosopimuksen 30 §:n mukainen erimielisyysneuvottelu, jollaiseen viitataan sopimuksen 10 §:n 3 kohdassa.

D:n mukaan työehtosopimuksen 11 §:ssä tai työehtosopimuksessa muuallakaan ei suoranaisesti määrätä työtehtävien lukumäärää koskevista sopimuksista. Kun kuitenkin neuvotellaan esimerkiksi työtehtävien yhdistämisestä ja uuden tehtävän palkkauksesta, tästä seuraa välillisesti, että neuvottelun kohteena on myös jonkin aikaisemman työtehtävän lopettaminen. Paperitehtaissa on yleisesti käytössä vakanssien lukumäärää ja toimenkuvia koskevia miehityssopimuksia, vaikka työehtosopimus ei sellaisia edellytäkään.

Veitsiluodon asian käsittelystä liittojen välillä ovat kertoneet asiamiehet C ja D sekä palkkasihteeri E.

C ja E ovat kertoneet, että heidän välisensä neuvottelu kesti noin puoli tuntia. C:n mukaan Paperiliitto ei yksilöinyt kantaansa muuten kuin ilmoittamalla, että kausipalkkoihin ei voida tehdä muutoksia eikä työnantajan esittämää järjestelyä hyväksyä, koska olosuhteissa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia. C oli ymmärtänyt E:n tarkoittaneen sitä, ettei koneissa ja laitteissa ollut tapahtunut mitään muutoksia, vaan pelkästään työn järjestelyissä. E ei ollut esittänyt, että kysymyksessä olisi työehtosopimuksen 10 §:n mukainen asia. Vakanssien yhdistämisestä ei päästy keskustelemaan, ja C oli ilmoittanut alistavansa asian liittojen johdon edustajien väliseen neuvotteluun.

E on kertonut, että vakanssiasioita käsitellään liittojen välillä hyvin harvoin, koska ne on yleensä paikallisesti sovittu. Veitsiluodon erimielisyydessä sen sijaan raha-asiasta ei ollut edes kiistaa, vaan työnantajan halusta yhdistää kaksi vakanssia. Työtehtävissä ja -määrissä ei kuitenkaan ollut tapahtunut mitään muutoksia verrattuna työmäärään, joka tuotannossa oli ollut paikallisen, vuonna 2001 tehdyn sopimuksen päättyessä. Kun myöskään paikallisesti ei ollut käyty läpi uutta vakanssijärjestelyä, todistaja oli ollut sitä mieltä, ettei asiaa voitu käsitellä työehtosopimuksen 11 §:n mukaisessa järjestyksessä eikä siirtää sitä johtotasolle.

Veitsiluodon asiassa ei ole käyty Metsäteollisuus ry:n esittämää, liittojen johdon edustajien välistä neuvottelua, koska Paperiliitto ei ole nimennyt edustajaansa neuvottelua varten. Paperiliiton 20.6.2002 antaman kirjallisen vastauksen mukaan syynä tähän on ollut se, että olosuhteissa, joiden perusteella kausipalkat on vuonna 2001 sovittu, ei ole todettu tapahtuneen muutoksia. Todistaja D on lisäksi kertonut keskustelleensa asiasta puhelimitse osastopäällikkö F:n kanssa. Tämän mukaan erimielisyyteen ei voitu soveltaa työehtosopimuksen 11 §:ää, koska kysymyksessä oleva muutos ei ollut laiteinvestointiin perustuva.

3.4. Keskusjärjestötason sovintomenettely

Työtuomioistuimelle on jätetty sovintolautakunnan vuodesta 1979 tekemät yhteensä 14 ratkaisua työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaisissa erimielisyysasioissa. Ratkaisuista suurin osa on koskenut pelkästään kausipalkan määrää. Vakanssikysymyksiä on käsitelty kolmessa ratkaisussa.

Vuonna 1986 sovintolautakunta käsitteli Myllykosken paperitehtaan tehtävä- ja vakanssimuutoksista johtuvaa erimielisyyttä. Päätöksessään sovintolautakunta äänestyksen jälkeen katsoi, etteivät mahdolliset muutokset ammattiryhmittelyyn ja palkkoihin olleet ratkaistavissa, koska selvitystä aiotun työnjärjestelyn vaikutuksista työn määrään ja laatuun ei ollut riittävässä määrin esitetty. Ratkaisuun osallistunut H on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut lopputuloksen johtuneen siitä, että lautakunnan tuolloinen puheenjohtaja Teuvo Kallio ei ollut halukas ottamaan kantaa miehityskysymyksiin. Sen vuoksi asia palautettiin lisäselvityksiä varten yritystasolle. Paperiliiton todisteeksi jättämästä liittojen välisestä pöytäkirjasta käy ilmi, että pian sovintolautakunnan päätöksen jälkeen liitot pääsivät asiasta ratkaisuun. Sen mukaan paikallisten osapuolten ja liittojen edustajien tehtäväksi annettiin neuvotella asiaan liittyvistä työnjärjestelyistä ja erimielisyyden kohteena olevista palkankorotuksista. Ellei palkankorotuksista päästäisi yksimielisyyteen, ne ratkaistaisiin työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaisessa neuvottelujärjestyksessä ja viime kädessä sovintolautakunnan päätöksellä.

Vuonna 1992 tehdyssä Enso Gutzeit Oy:n Imatran voimalaitosta koskeneessa yksimielisessä ratkaisussaan sovintolautakunta päätti sekä voimalaitokselle tulevat työtehtävät että niistä maksettavan palkkauksen. Todistaja F on työtuomioistuimessa kertonut, että miehityskysymyksistä oli kuitenkin asiallisesti jo päästy sopimukseen hänen ja työnantajaliiton edustajan välillä, ja sopimus vain kirjattiin osaksi sovintolautakunnan ratkaisua.

Vuonna 2001 tehdyssä Stora Enso Oyj:n Kotkan tehdasta koskeneessa äänestysratkaisussa sovintolautakunta päätti pituusleikkurin miehitystä ja työnjärjestelyä sekä kausipalkkoja koskevan erimielisyyden. Lisäksi päätettiin, että tarvittavan henkilöstömäärän selvittämiseksi tehdään työntutkimus ja että työtehtävien lukumäärän mahdollisista muutoksista sovitaan paikallisesti työntutkimuksen tulosten perusteella. Todistaja D on oikeudessa kertonut, että jo sovintolautakunnan päätöksellä vähennettiin pituusleikkurilta yksi työtehtävä.

Johtaja G on kertonut olleensa 19 vuotta työnantajapuolen edustajana paperiteollisuuden työehtosopimuksen tarkoittamassa keskusjärjestöjen välisessä sovintomenettelyssä. Käytännössä neuvottelijat perehtyvät soviteltavaan asiaan paitsi erimielisyysmuistion avulla, myös kuulemalla paikallisten osapuolten edustajia kuten työsuhdepäällikköä ja pääluottamusmiestä.

G:n mukaan Veitsiluodon asia oli tullut keskusjärjestöjen käsittelyyn normaaliin tapaan Metsäteollisuus ry:n pyydettyä toimenpiteitä erimielisyyden ratkaisemiseksi. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n edustaja, varapuheenjohtaja H kuitenkin kieltäytyi osallistumasta keskusjärjestöneuvotteluun ja sovintolautakunnan kokoukseen katsottuaan, ettei asia ole paperiteollisuuden työehtosopimuksen 11 §:n mukaan käsiteltävä. Työtuomioistuimessa kuultuna H on kertonut menettelynsä perusteena olleen sen, ettei Veitsiluodon asiassa ollut esitetty mitään muutoksia työympäristön olosuhteisiin, koneisiin tai laitteisiin. Tällaisista seikoista riippumaton työnantajan suunnitelma miehityksen muuttamiseksi ei kuulunut 11 §:n mukaisiin asioihin.

4. Arviointi ja johtopäätökset

4.1. Metsäteollisuus ry:n ensimmäinen vahvistusvaatimus

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi ensinnäkin, että Paperiliiton on nimettävä liiton johdon edustaja ja neuvoteltava Veitsiluodon erimielisyysasiasta työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaisessa järjestyksessä.

Työnantaja on Veitsiluodon tehtaalla esittänyt paperikoneen kahden vakanssin yhdistämistä yhdeksi uudeksi, VR-jälkikäsittelijän työtehtäväksi, jonka kuormittavuus ja vaativuustaso esityksen mukaan vastaavat konelinjan yleistä tasoa. Tammikuusta toukokuuhun 2002 käydyissä neuvotteluissa työntekijäpuoli on vastustanut hankkeeseen liittyvää yhden vuorotyötehtävän vähentämistä eikä ole hyväksynyt esitettyä uutta tehtäväkuvaa. Työnantajapuolella on maaliskuussa ollut esitys myös uuden tehtävän kausipalkasta ja ammattiryhmästä. Nämä ovat kysymyksiä, jotka esitetyn selvityksen mukaan tulevat käsiteltäväksi vakanssijärjestelyjä koskevien neuvottelujen viimeisessä vaiheessa. Nyt niistä ei kuitenkaan ole päästy keskustelemaan, vaan työntekijäpuoli on 19.3.2002 käydyssä neuvottelussa katsonut rahaneuvottelut tuossa vaiheessa aiheettomiksi. Työtuomioistuin katsoo selvityksen osoittavan, että neuvottelut ovat tosiasiallisesti päättyneet erimielisyyteen, joka on koskenut työtehtävien järjestelyä sinänsä ja siihen kuulunutta yhden vakanssin vähentämistä. Liittojenkaan välillä käydyssä neuvottelussa ei ole päästy tästä asetelmasta eteenpäin.

Työntekijäpuoli on jo paikallisista neuvotteluista alkaen katsonut, ettei työnantajan esitykselle ole perusteita, koska olosuhteissa ei ollut tapahtunut mitään työmäärään vaikuttavia muutoksia. Paperiliiton mukaan erimielisyyttä ei tällöin voida käsitellä 11 §:n mukaisessa järjestyksessä. Menettelyn piiriin kuuluvat vain sellaiset muutokset, jotka johtuvat uusista koneista ja laitteista tai muuten työnteon ulkoisten olojen järjestelyistä. Muutosten olisi lisäksi kohdistuttava olemassa oleviin työtehtäviin. Uuden ammattinimikkeen vahvistaminen edellyttäisi työehtosopimuksen 10 §:n 3 kohdan mukaista menettelyä. Määräyksen mukaan ammattinimikkeestä on sovittava viimeistään liittojen välillä, ja kun näin ei ole tapahtunut, Veitsiluodon erimielisyyttä ei voida käsitellä liittotasolta eteenpäin työehtosopimuksen 11 §:n mukaisessa järjestyksessä.

Paperiliitto on vasta oikeudenkäynnin aikana tuonut esiin kysymyksen työehtosopimuksen 10 §:n soveltamisesta. Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että käytännössä työtehtävän ammattitaso tai sen muutos todetaan kausipalkkojen vahvistamiseen kuuluvana liitännäisenä seikkana. Ryhmittely kuvaa suuntaa-antavasti työtehtävän vaativuutta ja palkkauksellista asemaa paperitehtaan muiden ammattien joukossa. Vuonna 1980 toteutetun uudistuksen jälkeen ammattiryhmittely ei ole enää suoraan vaikuttanut työntekijän palkkaukseen, kun paperitehtaiden työtehtäviä ei ole enää lueteltu työehtosopimuksen ammattiryhmittelyliitteessä. Jutun käsittelyn yhteydessä ei ole tullut ilmi tapauksia, joissa yksittäisen työtehtävän sijoitus ammattiryhmittelyssä olisi itsenäisenä kysymyksenä ollut neuvottelujen tai erimielisyysselvittelyn aiheena. Toisaalta ammattiryhmittely kuuluu myös työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n määräysten mukaan neuvoteltaviin asioihin. Muistutuksessa ei rajoiteta menettelyä koskemaan vain olemassa olevia vakansseja.

Soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys osoittaa, että uusista tai muutetuista tehtäväkuvista on varsin yleisesti sovittu jo paikallisten osapuolten kesken, ja liittojen tai keskusjärjestöjen käsiteltäväksi on saatettu yleensä vain palkan määrää koskeva erimielisyys. Tämä sinänsä puoltaa Paperiliiton asiassa esittämää käsitystä.

Vuonna 1979 asetetun sovintolautakunnan käytännössä on kuitenkin otettu kantaa myös miehityskysymyksiin, viimeksi vuonna 2001. Tuolloin ratkaistussa tapauksessa lautakunta teki päätöksen vakanssimäärän pienentämisestä ja uusista palkoista. Vuosilta 1986 ja 1992 on lopputuloksiltaan eriävät ratkaisut miehityskysymyksistä. Paperiliitto on vedonnut vuoden 1986 ratkaisuun liittyvään osapuolten neuvottelutulokseen, jossa on sovittu ratkaisun aiheuttamista toimenpiteistä ja todettu, että vain palkan määrästä ehkä syntyvä erimielisyys saatetaan uudestaan lautakunnan käsiteltäväksi. Työtuomioistuimen mielestä liittojen välinen pöytäkirja on kuitenkin vain tuon yksittäisen ratkaisun toimeenpanoa, eikä siitä voida tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä työehtosopimuksen 11 §:n soveltamisesta.

Liittojen välisissä neuvotteluissa on vuonna 2002 sovittu varsin laajoista miehitysjärjestelyistä Summan paperitehtaalla. Erimielisyys oli siirretty liittojen johdon väliseen neuvotteluun, kun alemman tason neuvotteluissa ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen. Tällainen käsittelyjärjestys on ominainen vain työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan mukaiselle kausipalkkojen tarkistusmenettelylle, kuten ilmenee osaltaan siitäkin, että Paperiliitto on Veitsiluodon asiassa vastustanut samanlaista siirtoa johtotasolle.

Soveltamiskäytäntö kokonaisuudessaan työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että miehitysjärjestelyistä - mukaan lukien vakanssien vähentäminen - on voitu sopia kausipalkkojen tarkistusmenettelyn yhteydessä. Työtuomioistuimelle ei myöskään ole esitetty käytännöstä johtuvaa tai muutakaan perustetta sille, että uuden tehtäväkuvan vahvistaminen kausipalkkoineen olisi käsiteltävä jossakin toisessa järjestyksessä kuin muutettua tehtäväkuvaa koskeva vastaavanlainen asia. Saattaa myös olla harkinnanvaraista, annetaanko järjestelyn tuloksena olevalle työtehtävälle uusi ammattinimike vai ei. Sisällöltään täysin uuden työtehtävän muodostaminen lienee poikkeuksellista, eikä sellaisesta ole kysymys Veitsiluodon asiassakaan. Työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n tavoitteena on työnjärjestelyistä johtuvien muutosten käsittely niin, että järjestely voidaan joutuisasti ottaa käyttöön. Tämän tavoitteen vastaista olisi, jos paperitehtaan tuotannon järjestely estyisi sen vuoksi, ettei uudesta tehtäväkuvasta ole päästy sopimukseen paikallisten osapuolten tai liittojen välillä.

Samasta syystä työtuomioistuin ei pidä perusteltuna tehdä eroa myöskään sen mukaan, johtuuko järjestely koneiden tai laitteiden muutoksesta vai muista syistä. Aineistossa on lisäksi jo vuodelta 1968 työtuomioistuimenkin ratkaistavaksi saatettu tapaus, jossa vakanssien yhdistämisestä seuranneita muutoksia palkkavaikutuksineen on käsitelty kausipalkkojen tarkistusmenettelyssä. Muutokset eivät johtuneet uusista koneista tai laitteista, vaan pelkästään työtehtävien yhdistämisestä. Tapauksen johdosta tarkistusmenettelyä koskevia määräyksiä täydennettiin vuonna 1969 muuttamatta kuitenkaan niiden soveltamisalaa. Vuoden 1979 välitysesityksessä on erikseen mainittu palkkojen tarkistaminen uusia koneita ja laitteita käyttöön otettaessa. Maininta on kuitenkin työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävä kausipalkkojen tarkistustilannetta koskevaksi esimerkiksi, jolla ei ole rajattu menettelyn soveltamisalaa. Juuri tällainen tilanne oli esillä siinä työriidassa, jonka johdosta välitysesitys annettiin ja jota koskeva oikeudenkäynti työtuomioistuimessa raukesi välitysesityksen hyväksymisellä (asiat R 74 ja 131/1978). Välitysesityksellä ei myöskään muutettu työehtosopimuksen muistutus 1:n määräysten tekstiä.

Esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Paperiliitolla on Veitsiluodon asiassa velvollisuus asettaa liiton johdon edustaja neuvottelemaan erimielisyysmuistiosta ilmenevästä kysymyksestä työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n mukaisessa järjestyksessä. Velvollisuuden piiriin kuuluu myös neuvotteleminen 1-konemiehelle esitetystä lisätehtävästä, joka on tavanomainen muistutus 1:n mukaan käsiteltävä asia.

4.2.

Metsäteollisuus ry:n toinen ja kolmas vahvistusvaatimus

Kantaja on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimusmääräysten oikeaksi sisällöksi, että Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n on nimettävä edustajansa keskusjärjestöjen väliseen neuvotteluun ja sovintolautakunnan kokoukseen Veitsiluodon erimielisyysasian ratkaisemiseksi.

Keskusjärjestötason selvittelyä koskeva vuoden 1979 pöytäkirja on paperiteollisuuden työehtosopimuksen osa. Kuten ratkaisun TT 2003:58 perusteluissa on todettu, tästä ei kuitenkaan seuraa, että pöytäkirjan laatineet keskusjärjestöt olisivat sidottuja paperiteollisuuden työehtosopimukseen. Sopijapuolet eivät ole työehtosopimuslain nojalla voineet velvoittaa yläyhdistyksiään. Kun keskusjärjestöt ovat ottaneet hoitaakseen pöytäkirjasta ilmenevän erimielisyyksien selvittelytehtävän, tästä ei siis ole tullut työehtosopimukseen perustuva keskusjärjestöjen velvollisuus suhteessa niiden jäsenyhdistyksiin. Eri asia on, seuraisiko pöytäkirjasta sen allekirjoittaneille keskusjärjestöille velvollisuuksia toisiinsa nähden. Tässä jutussa työtuomioistuimella ei kuitenkaan ole työehtosopimuslain mukaista perustetta vahvistaa kanteen 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja neuvotteluvelvollisuuksia, joten vaatimukset hylätään.

4.3.

Metsäteollisuus ry:n neljäs vahvistusvaatimus

Kanteen 4 kohdassa on vaadittu vahvistettavaksi, että sovintolautakunta on oikeutettu ratkaisemaan lautakunnan toimivaltaa koskevan kysymyksen 5.2.1979 laaditun pöytäkirjan 3 §:n mukaisesti. Vaatimusta ei ole esitetty yleisessä muodossa, vaan se on rajattu koskemaan Veitsiluodon asiasta syntynyttä erimielisyyttä.

Edellä on todettu, että erimielisyydessä on kysymys työehtosopimuksen 11.1 §:n muistutus 1:n piiriin kuuluvasta työnjärjestelystä. Erimielisyyden ratkaiseminen näin ollen kuuluu lautakunnan toimivaltaan äsken mainitun, työehtosopimuksen osana noudatettavan pöytäkirjan nojalla. Lautakunnan toimivaltaisuutta koskevien päätösten tekemiseen ei siten ole tarvetta tässä jutussa enemmälti ottaa kantaa.

5. Oikeudenkäyntikulut

Asian epäselvyyden ja periaatteellisen merkityksen vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu syy saattaa erimielisyys työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa paperiteollisuuden työehtosopimuksen 11 §:n 1 kohdan muistutus 1:n sekä vuonna 1979 tehdyn välitysesityksen ja allekirjoitetun keskusjärjestöjen välisen pöytäkirjan oikeaksi tulkinnaksi, että sen jälkeen kun paikallisissa ja liittojen asiamiesten välisissä neuvotteluissa oli jääty erimielisiksi työnantajan Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaalla esittämistä työtehtävien ja kausipalkkojen muutoksista, ja kun Metsäteollisuus ry oli esittänyt asiasta Paperiliitolle neuvotteluja, Paperiliiton on nimettävä liiton johdon neuvottelija ja neuvoteltava erimielisyysmuistiosta edellä mainitun välitysesityksen 5 kohdan mukaisesti.

Metsäteollisuus ry:n toinen ja kolmas vahvistusvaatimus hylätään.

Lausunnon antaminen neljännestä vahvistusvaatimuksesta raukeaa.

Metsäteollisuus ry ja Paperiliitto saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Äimä, H. Rautiainen, Forsström, Vertanen ja Ahokas jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.