5.12.2003

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut Helsingin seudun teollisuusasentajat ry:n ja Rauman metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Helsingin seudun teollisuusasentajat ry:n ja Rauman metallityöväen ammattiosaston velvoittamista korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

YIT Industria Oy:n metalliteollisuuden päätoimipaikka oli Ylivieskassa ja telakkapalveluiden päätoimipaikka oli Raumalla. Lakko oli ollut Mäntyluodossa Mäntyluoto Works Oy:ssä, jossa oli komennettuna telakkapalveluiden 49 työntekijää. Työntekijöiden pääluottamusmies oli kaikkien YIT Industria Oy:n eri työkohteissa työssä olevien työntekijöiden valitsema yhteinen pääluottamusmies. Telakkapalveluiden luottamusmies oli komennuskohteessa olevien työntekijöiden valitsema edustaen kaikkia komennuskohteessa ja tällä toimialueella työskennelleitä työntekijöitä. Pääluottamusmies oli valittu Helsingin seudun teollisuusasentajat ry:stä ja luottamusmies Rauman metallityöväen ammattiosastosta. Tämän vuoksi vaatimukset on kohdistettu asianomaisiin ammattiosastoihin.

Lakkoon oli osallistunut Helsingin seudun teollisuusasentajat ry:stä yksi työntekijä ja Rauman metallityöväen ammattiosastosta 13 työntekijää. Työtaisteluiden syynä oli ollut urakoiden ulosmaksukiista, jossa kaikille työntekijöille oli vaadittu samaa ja huomattavasti nykyistä korkeampaa ulosmaksua (takuupalkkaa). Telakkapalveluissa oli ollut käynnissä urakkapalkkaa koskevat neuvottelut. Pääluottamusmies ja telakkapalveluiden luottamusmies olivat edustaneet työntekijöitä näissä neuvotteluissa. Painostaakseen yhtiötä suostumaan työntekijöiden esittämiin vaatimuksiin työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon. Lakkoa oli edeltänyt työntekijöiden kokoontuminen 16.6.2003, johon oli ollut lupa työnantajalta ja jossa oli mitä ilmeisimmin tehty päätös lakkoon ryhtymisestä.

Kaikki työntekijät telakkapalveluiden luottamusmies mukaan lukien olivat olleet lakossa 17.6.2003 kello 7 - 16. Telakkapalveluiden luottamusmies oli tullut aamulla 17.6.2003 komennustyömaalle jo kello 6, vaikka hänen työvuoronsa oli alkanut vasta kello 7. Hän oli tuolloin ollut yhteydessä alihankkijoiden työntekijöihin estäen heitä tulemasta töihin. Telakkapalveluiden luottamusmies oli toimenpiteillään käännyttänyt YIT Industria Oy:n Karhuputkiosaston 11 työntekijää työmaalta. Samoin hän oli saanut toimenpiteillään yhtiön toisen alihankkijan Palsteel Oy:n 9 työntekijää jäämään lakon ajaksi pois työstä. Pääluottamusmies oli myös ollut yhteydessä YIT Industria Oy:n työnjohtajaan työmaalla ja uhannut, että otteet kovenevat, mikäli työmaalla näkyy YIT Industria Oy:n työntekijöitä lakon aikana. Vaikka pääluottamusmiehen työpaikka oli Ylivieskassa, hän oli lakon aikana käynyt komennuskohteessa.

Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena oli ollut työehtosopimuksen vastaisesti painostaa työnantaja suostumaan työntekijöiden esittämään vaatimukseen urakan korkeammasta ulosmaksusta. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut työehtosopimuksen 9 §:n suorituspalkkaa koskevaan määräykseen. Mikäli työtaistelutoimenpide oli koskenut alihankintaa, niin se oli kohdistunut työehtosopimuksen osana sovellettavan metalliteollisuuden yleissopimuksen 1 luvun toisen kappaleen työnjohtoa koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston vastuuta korosti se, että pääluottamusmies ja telakkapalveluiden luottamusmies olivat estäneet toimenpiteillään alihankkijoiden työn tekemisen. Telakkapalveluiden luottamusmies oli osallistunut lakkoon. Luottamusmiehet ja ammattiosastot eivät olleet ryhtyneet toimenpiteisiin, jotta työntekijät olisivat pidättäytyneet laittomista työtaistelutoimenpiteistä. Ammattiosastot olivat siten rikkoneet työrauhavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto on vastauksessaan, johon Helsingin seudun teollisuusasentajat ry ja Rauman metallityöväen ammattiosasto ovat osaltaan yhtyneet, myöntänyt työnseisauksen kanteessa kerrotun ajankohdan ja siihen osallistuneiden työntekijöiden lukumäärän, mutta kiistänyt kanteen ammattiosastojen osalta.

Kanteen kiistämisen perusteet

YIT Industria Oy:n työntekijät olivat osallistuneet työnseisaukseen 17.6.2003. Helsingin seudun teollisuusasentajat ry ja Rauman metallityöväen ammattiosasto eivät olleet tehneet päätöksiä työnseisauksesta. Kysymyksessä oli ollut paikallinen työnseisaus, johon ammattiosastot yhdistyksinä eivät olleet voineet millään tavalla vaikuttaa, ei sen enempää työnseisauksiin ryhtymisiin kuin niiden estämisiinkään. Pääluottamusmies ja telakkapalveluiden luottamusmies olivat olleet tietoisia työseisauksesta, mutta eivät olleet omilla toimenpiteillään sitä kyenneet estämään.

Työnseisauksen taustalla oli ollut yleinen tyytymättömyys yhtiön henkilöstöpolitiikkaan. Työseisauksen syynä ei ollut ollut urakoiden ulosmaksu, vaan yleinen tyytymättömyys henkilöstöpolitiikkaan ja erityisesti siihen, että yhtiö oli käyttänyt alihankintaa tilanteessa, jossa yhtiö oli vähentänyt ja lomauttanut omia työntekijöitään. Tämä oli taustalla, kun Mäntyluodossa oli järjestetty työmaakokous 16.6.2003. Työmaakokouksessa oli ollut paikalla telakkapalveluiden luottamusmies ja pääluottamusmies. Kumpikaan heistä ei ollut ollut kokouksessa paikalla järjestääkseen työnseisauksen. Työmaakokouksessa oli keskusteltu yhtiön henkilöstöpolitiikasta ja esillä oli ollut muun muassa se, että kyseessä olleessa työkohteessa toimi aliurakoitsijoita, joiden palveluksessa olevat työntekijät tekivät samoja työtehtäviä kuin YIT Industria Oy:n työntekijät. Samaan aikaan yhtiö oli lomauttanut omia työntekijöitään. Kokouksessa oli noussut esille työntekijöiden vaatimus siitä, että yhtiö ryhtyisi tosissaan käymään neuvotteluja liittyen henkilöstöpolitiikkaan ja urakointiin.

Pääluottamusmies oli ollut yhteydessä yhtiön toimitusjohtajaan ja viestittänyt työmaakokouksen terveiset hänelle. Toimitusjohtaja oli ilmoittanut kuitenkin suoraan, että erillisiä neuvotteluja kyseessä olevasta asiasta ei käytäisi, vaan ne käytäisiin yt-neuvottelujen kautta. Tämän jälkeen työmaakokous eli työntekijät olivat päättäneet pitää seuraavana päivänä työnseisauksen. Telakkapalveluiden luottamusmies ja pääluottamusmies eivät olleet kyenneet työnseisausta estämään. YIT Industria Oy:n työntekijöiden päätöksestä oli tullut tieto myös Palsteel Oy:n työntekijöille, jotka olivat tehneet YIT Industria Oy:n työntekijöiden päätöksestä oman johtopäätöksensä eivätkä olleet tulleet työhön seuraavana päivänä. Telakkapalveluiden luottamusmies ei ollut estänyt Palsteel Oy:n työntekijöitä saapumasta työhön.

Telakkapalveluiden luottamusmies oli 17.6.2003 saapunut normaalisti työhön kello 6 ja oli heti ryhtynyt tekemään työtä. Samana aamuna Karhuputkiosasto ja sen työntekijät olivat saaneet tiedon työmaakokouksen päätöksestä ja työntekijät olivat poistuneet oma-aloitteisesti työmaalta. Telakkapalveluiden luottamusmies ei ollut kehottanut heitä poistumaan työmaalta. Telakkapalveluiden luottamusmies oli lähtenyt samana päivänä noin kello 8.30 Vantaalle jo aiemmin sovittuun yt-neuvotteluun. Tästä oli työnjohdolla tieto ja telakkapalveluiden luottamusmies oli myös ilmoittanut poistumisestaan 17.6.2003 työnjohdolle.

Pääluottamusmies ei ollut ollut yhteydessä Palsteel Oy:n työntekijöihin. Pääluottamusmies oli tiedustellut YIT Industria Oy:n Mäntyluodossa työskentelevältä työnjohtajalta Palsteel Oy:n yhteystietoja. Näitä ei ollut ollut työnjohtajan tiedossa ja näin ollen pääluottamusmies ei ollut toiminut millään tavalla Palsteel Oy:n suuntaan. Pääluottamusmies oli hoitanut normaalisti pääluottamusmiehen tehtäviä ja käynyt 16.6.2003 työmaakokouksessa kertomassa telakkateollisuuden tilanteesta työntekijöilleen. Tähän hän oli saanut luvan omalta esimieheltään. Pääluottamusmiehen menettely 16.6.2003 oli ollut täysin sopusoinnussa pääluottamusmiehen tehtäväkuvan kanssa. Pääluottamusmies ei ollut saapunut työmaakokoukseen tarkoituksena kehottaa työntekijöitä työnseisaukseen. Pääluottamusmies ei ollut käynyt lakon aikana komennuskohteessa. Pääluottamusmies oli 16.6.2003 matkustanut Helsinkiin ja osallistunut 17.6.2003 edellä kerrottuun yt-neuvotteluun.

Pääluottamusmies ja telakkapalveluiden luottamusmies olivat ammattiosastojen edustajina tehneet kaiken mahdollisen työnseisauksen estämiseksi. Lisäksi tuli ottaa huomioon, että työnseisaukseen oli osallistunut murto-osa kuultavina olevien ammattiosastojen jäsenistä. Varsinaisesti ammattiosastoilla ei ollut mitään tekemistä työnseisausten kanssa. Työnseisaus oli myös rajoitettu ja lyhytaikainen eli kesti ainoastaan yhden päivän, eikä siitä ollut syntynyt yhtiölle minkäänlaista vahinkoa. Näin ollen mahdollisesti tuomittavien hyvityssakkojen tulisi olla minimimääräisiä.

Molemmissa ammattiosastoissa oli noin 1000 jäsentä.

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet

YIT Industria Oy:n telakkapalveluissa on kesäkuussa 2003 käyty urakkapalkkaa koskevia neuvotteluja. Mäntyluodon telakalle Mäntyluoto Works Oy:hyn komennetut yhtiön telakkapalveluiden työntekijät ovat pitäneet telakalla 16.6.2003 työmaakokouksen, jossa on käsitelty muun ohella urakkapalkkan ulosmaksua ja yhtiön henkilöstöpolitiikkaa alihankinnan osalta. Kokouksessa tehdyn päätöksen mukaisesti työntekijät ovat olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa seuraavana päivänä 17.6.2003 kello 7-16.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 9 §:ssä on määräykset muun muassa suorituspalkasta, ja metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa metalliteollisuuden yleissopimuksessa on määräykset työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijöitä. Työnseisauksen tarkoituksena on ollut vaikuttaa yhtiön urakoiden ulosmaksuun ja alihankinnan käyttöön. Työtaistelutoimenpide on siten kohdistunut työehtosopimuksen mainittuihin määräyksiin.

Ammattiosastojen vastuu

Työtuomioistuimessa on kuultu työnjohtaja A:ta, työmaapäällikkö B:tä, toimitusjohtaja C:tä, pääluottamusmies D:tä ja luottamusmies E:tä, jotka ovat kertoneet ammattiosastojen edustajien menettelystä työtaistelutoimenpiteen yhteydessä.

Todistajana kuultu A on kertonut, että luottamusmies E oli 16.6.2003 järjestetyn työmaakokouksen jälkeen ilmoittanut, että yhtiön alihankkijan Palsteel Oy:n ja sisaryhtiön Karhuputkiosaston työntekijöiden tulee pysyä poissa telakalta tulevan työtaistelun aikana. Pääluottamusmies D toisti illalla 16.6.2003 saman vaatimuksen alihankkijoiden työntekijöiden poissaolosta. Seuraavana päivänä 17.6.2003 luottamusmies on ilmoittanut työnjohtajille käännyttäneensä Karhuputkiosaston työntekijöitä pois työmaalta. Pääluottamusmies ja luottamusmies eivät todistajan havaintojen mukaan olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi ja työrauhan turvaamiseksi.

Todistajana kuultu B on kertonut luottamusmiehen ilmoittaneen 16.6.2003 seuraavana päivänä telakalla toteutettavasta lakosta. Lisäksi luottamusmies on ilmoittanut, etteivät työntekijät hyväksyneet työnantajan edustajan esitystä urakan ulosmaksusta. Todistaja on kertonut samalla tavalla kuin A luottamusmiehen ilmoituksesta käännyttää Karhuputkiosaston työntekijöitä pois työmaalta. Edelleen todistaja on kertonut samalla tavalla kuin A, etteivät pääluottamusmies ja luottamusmies olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi.

Palsteel Oy:n toimitusjohtaja C ja on todistajana kertonut, että eräs hänen työntekijänsä oli 16.6.2003 soittanut hänelle ja kertonut YIT Industria Oy:n työntekijöiden lakkopäätöksestä. Kun omat työntekijät olivat arvelleet, että työmaan portilla on seuraavana päivänä lakkovahdit, työntekijät eivät olleet menneet työhön, vaan olivat todistajan suostumuksella pitäneet työajan lyhennysvapaata.

Pääluottamusmies D on kertonut puhuneensa työntekijöiden kokouksessa 16.6.2003 yhtiön henkilöstöpolitiikan parantamisesta. Yhtiö oli telakkaliikennetoiminnassaan käyttänyt alihankkijoita siten, että yhtiö oli kuitenkin samaan aikaan lomauttanut omia työntekijöitään. Työmaakokouksessa on myös keskusteltu urakan ulosmaksusta ja palkkaperusteesta. Työntekijät olivat päättäneet seuraavana päivänä järjestettävästä työnseisauksesta. D ei kysyttäessä muistanut, että hän olisi siinä yhteydessä ottanut puheeksi työrauhavelvollisuuden. Pääluottamusmies oli kokouksen jälkeen ilmoittanut työnjohtaja A:lle työnseisauspäätöksestä.

Luottamusmies E on kertonut, että työmaakokouksessa 16.6.2003 käsiteltiin yhtiön henkilöstöpolitiikkaa ja tehtiin päätös työnseisauksesta 17.6.2003. Luottamusmiehillä ei ollut ollut mitään mahdollisuutta estää työntekijöiden päättämää työnseisausta. Luottamusmies kiisti olleensa 17.6.2003 käännyttämässä Karhuputkiosaston työntekijöitä pois työmaalta. Luottamusmies on mennyt työmaakokouksen jälkeen yhtiön työmaatoimistoon ja ilmoittanut työnjohtajille työntekijöiden lakkopäätöksestä, johon myös alihankkijan työntekijät olivat työmaakokouksessa osallistuneet.

Esitetyn selvityksen mukaan pääluottamusmies ja luottamusmies ovat järjestäneet 16.6.2003 pidetyn työmaakokouksen, jossa on päätetty seuraavana päivänä järjestettävästä työnseisauksesta. Luottamusmiehet eivät kertomansa mukaan ole ehdottaneet työtaistelun toteuttamista. Toisaalta luottamusmiehet eivät ole ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksikään. Työmaakokouksen jälkeen he ovat välittäneet työntekijäpuolen vaatimuksia työnantajan edustajille. Ammattiosastojen tai niiden edustajien ei ole missään lausumissaan tai tiedotuksessaan näytetty ottaneen työtaistelutoimenpiteen tuomitsevaa kantaa tai muillakaan toimenpiteillään pyrkineen vaikuttamaan siihen. Työtuomioistuin katsoo esitetyn selvityksen osoittavan, että lakko on ollut luottamusmiesten toimeenpanema. Ammattiosastot, jotka vastaavat asettamiensa luottamusmiesten menettelystä, ovat siten rikkoneet niille kuuluvan työrauhavelvollisuuden.

Myös YIT Industria Oy:n alihankkijayrityksen ja sisaryrityksen työntekijät ovat lakkopäivänä jääneet pois työstä. Asiassa on kuitenkin jäänyt luotettavasti selvittämättä, onko tämä johtunut mainittujen työntekijöiden omasta aloitteesta, luottamusmiesten toimenpiteistä vai onko työstä pois jääminen ollut vain YIT Industria Oy:n työntekijöiden lakon tosiasiallinen seuraus. Työnteon keskeytymistä ei siten tältä osin voida lukea ammattiosastojen työrauharikkomuksen piiriin.

Oikeudenkäyntikulut

Helsingin seudun teollisuusasentajat ry ja Rauman metallityöväen ammattiosasto ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullisen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Helsingin seudun teollisuusasentajat ry:n ja Rauman metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Teknologiateollisuus ry:lle, Helsingin seudun teollisuusasentajat ry:n 2 000 euroa ja Rauman metallityöväen ammattiosaston 1 500 euroa.

Helsingin seudun teollisuusasentajat ry ja Rauman metallityöväen ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Niskanen, Palomäki ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.