25.11.2003

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Koiviston Auto Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Koiviston Auto Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Koiviston Auto Oy ei ollut antanut aputoiminimensä Kuopion Liikenteen palveluksessa oleville työntekijöille työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan mukaisesti 11 §:n 2 kohdan perusteella kertyneitä työaikalyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä.

Kuopion Liikenne ei ollut antanut palveluksessaan oleville kaikille työntekijöille vuonna 1999 kertyneitä työajan lyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden 2000 loppuun mennessä eikä myöskään kaikkia vuonna 2000 kertyneitä vapaapäiviä vuoden 2001 loppuun mennessä. Työtuomioistuin oli 3.6.2002 antamallaan tuomiolla nro 46 tuominnut Koiviston Auto Oy:n maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa tästä työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Koiviston Auto Oy oli edelleen huolimatta aikaisemmasta hyvityssakkotuomiosta rikkonut tietensä työehtosopimusta, kun se ei ollut antanut Kuopion Liikenteen kaikille työntekijöille vuonna 2001 kertyneitä työajan lyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden 2002 loppuun mennessä. Vuoden 2002 lopussa oli ainakin 47 työntekijällä ollut kertyneitä vapaita yli työehtosopimuksen salliman 144 tunnin enimmäismäärän.

Autoliikenteen Työnantajaliitolle 28.2.2003 antamassaan selvityksessä Koiviston Auto Oy oli myöntänyt laiminlyöneensä edellä kerrotuin tavoin noudattaa työehtosopimusta. Laiminlyöntiään yhtiö oli perustellut kuljetuspäällikön sairastumisella ja talven tulolla. Kun otetaan huomioon yhtiössä pitkään jatkunut viivyttely työehtosopimuksen mukaisten etuuksien suorittamisessa ja samasta asiasta jo aikaisemmin annettu tuomio, oli laiminlyönnin jatkumista pidettävä hyvityssakkoa korottavana tekijänä.

Liittojen välisissä neuvotteluissa 23.4.2003 Autoliikenteen Työnantajaliitto oli myöntänyt, että se oli useampaan kertaan vuonna 2002 ollut yhteydessä yhtiöön ja vaatinut yhtiön huolehtimaan siitä, että vuosityöajan lyhennyspäivät vuodelta 2001 tulevat annetuksi ajallaan. Autoliikenteen Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut riittävän tehokkaasti valvonut, että heidän antamiaan kehotuksia myös noudatetaan. Koska kaikkia vuodelta 2001 kertyneitä vapaapäiviä ei ollut annettu vuoden 2002 loppuun mennessä, ei Autoliikenteen Työnantajaliitto ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritys noudattaisi työehtosopimuksen määräyksiä. Hyvityssakkoa korottavana tekijänä oli otettava huomioon, että Autoliikenteen Työnantajaliitto oli tiennyt jo vuoden 2001 maaliskuusta lähtien yhtiössä pitkään jatkuneen viivyttelyn työehtosopimuksen mukaisten etuuksien suorittamisessa ja että samasta asiasta oli Autoliikenteen Työnantajaliitto jo aikaisemmin tuomittu hyvityssakkoon.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy ovat vastauksessaan kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä tai ainakin työnantajaliiton ja yhtiön jättämistä hyvityssakkoon tuomitsematta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työtuomioistuin oli 3.6.2002 antamallaan tuomiolla nro 46 tuominnut vastaajat hyvityssakkoon vuosityöajan lyhennyspäivien antamisen viivästymisen vuoksi. Työnantajaliitto oli kyseisen oikeudenkäynnin aikana ja lukuisia kertoja sen jälkeen vaatinut yhtiötä toimimaan jatkossa työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Yhtiö aluejohtaja oli luvannut näin myös varmuudella menetellä. Työnantajaliiton tiedossa oli yhtiössä laadittu vuosityöajan lyhennyspäivien antamista koskeva suunnitelma, jonka mukaisesti lyhennyspäivät tulivat annetuiksi ajallaan vuoden 2002 aikana.

Yhtiö oli toiminut mainitun suunnitelman mukaisesti marraskuun 2002 lopulle asti. Tuolloin työvuorosuunnittelusta vastannut kuljetuspäällikkö sairastui vakavasti ollen edelleen sairauslomalla. Sijaiseksi palkattu talossa 19 vuotta palvellut henkilö epäonnistui tehtävässään täysin. Epäonnistumisten vuoksi hänen työsopimuksensa päätettiin yhtiön toimesta. Epäonnistumisia kuvasi hyvin se, että lyhennyspäiviä annettiin vastoin ennalta laadittua suunnitelmaa runsaasti sellaisille kuljettajille, joilla kertymää oli selvästi alle 144 tuntia. Vuonna 2002 vapaata ansaittiin 144 tuntia eli 18 lyhennyspäivää. Erittäin paha virhe oli kerätä liikaa varakuljettajia viikonloppupäivystyksiin. Pahimmillaan varakuljettajia oli ollut 32, kun todellinen tarve olisi ollut neljä kuljettajaa. Tällä tavoin oli hukattu lyhennyspäivien antamismahdollisuus. Yrityksen kannalta taloudellisinta ja järkevintä oli antaa lyhennysvapaita silloin, kun aikataulun mukaista liikennettä oli vähiten kuten koululaisten syysloman, joululoman, hiihtoloman ja juhlapyhien aikaan. Tästä syystä loppuvuoden työvuorosuunnittelun epäonnistuminen oli ollut erityisen vaikea asia. Lisäongelmia lyhennyspäivien antamisessa oli tuottanut poikkeuksellisen aikaisin alkanut ja normaalia ankarampi pakkastalvi. Aikataulun mukaisen liikenteen hoitamisen turvaamiseksi kuljettajia oli lisättävä poikkeuksellisen paljon ulkosäilytyksessä olevien linja-autojen aamukäynnistyksiin. Yksi merkittävä lisäongelma vapaiden antamisessa johtui siitä, että Kuopion Liikenne oli ostanut velkasaneeraukseen ajautuneen Savon Matka Oy:n. Yrityskaupan mukana tulleelle 14 kuljettajalle tuli annettavaksi yli 130 päivää lisää rästiin jääneitä vuosityöajan lyhennyspäiviä.

Kuopion toimipisteessä työskenteli vakituisesti 202 kuljettajaa. Vuoden 2002 lopussa työnantajan lyhennyskertymiä oli antamatta noin 40 kuljettajalle yhteensä noin 1 400 tuntia eli keskimäärin 4,5 päivää kuljettajaa kohden. Näistä kuljettajista valtaosan kanssa oli joko sovittu lyhennyspäivien antamisesta myöhemmin tai niitä ei sairauksien vuoksi voitu antaa. Kaikille niille, jotka halusivat lyhennyspäivänsä vuoden 2002 puolella, ne oli myös annettu. Lyhennyspäivien antamattomuus ajatellaan johtuvan siis osittain kuljettajien omasta halusta, ei työnantajan tahallisuudesta tai huolimattomuudesta. Tosiasiassa vain muutamalle kuljettajalle työajan lyhennyspäivät olivat jääneet antamatta vuoden 2002 loppuun mennessä ilman erillistä sopimusta tai niin, että niiden antaminen olisi sairauden vuoksi ollut mahdollista.

Työnantajaliiton osalta hyvityssakkoon tuomitseminen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä edellytti tilannetta, jossa selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ollut sovellettu osallisten yksimielisten kannan mukaisesti eikä väärää soveltamista olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut yhdistyksen tietoon. Arviossa oli huomattavaa, että Autoliikenteen Työnantajaliitto oli jo edellisen oikeudenkäynnin aikana vaatinut yritystä huolehtimaan vapaapäivien antamisesta ajallaan. Yhtiön edustaja oli näin luvannut varmuudella menetellä. Lisäksi työnantajaliiton toimesta oli lukuisia kertoja muistutettu yritystä mainitusta asiasta, vaikka liitolla oli tieto yrityksessä laaditusta tarkasta suunnitelmasta niiden antamiseksi. Kun tilanne aivan loppuvuodesta oli yllättäen muuttunut, ei asia tullut työnantajaliiton tietoon, eikä asiaan siten ollut voitu enää puuttua. Liiton tietoon asia oli saatettu vasta 19.2.2003.

Työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan määräys vapaiden antamisesta kertymävuotta seuraavan vuoden loppuun mennessä tarkoittaa tilannetta, jossa työnantaja normaalisti direktionsa nojalla yksipuolisesti määrää vapaiden ajankohdasta. Kun vapaiden myöhentämisistä oli kuljettajien kanssa yhteisymmärryksessä sovittu, ei työehtosopimusta ole voitu rikkoa tai rikkominen oli ainakin ollut erittäin lievää. Varsinaista vahinkoa ei asiasta ollut kuljettajille koitunut. Mahdolliset hyvityssakot voitaneen näissä olosuhteissa jättää jopa tuomitsematta.

Perustelut

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työtuomioistuin on 3.6.2002 antamallaan tuomiolla nro 46 tuominnut Koiviston Auto Oy:n hyvityssakkoon siitä, ettei yhtiö ollut antanut aputoiminimensä Kuopion Liikenteen palveluksessa oleville kaikille työntekijöille työehtosopimuksen 11 §:n 3 kohdan mukaisesti määräyksen 2 kohdan perusteella vuonna 1999 kertyneitä työajan lyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden 2000 loppuun mennessä eikä myöskään kaikkia vuonna 2000 kertyneitä vapaapäiviä vuoden 2001 loppuun mennessä. Työtuomioistuin on lisäksi tuominnut Autoliikenteen Työnantajaliiton hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Koiviston Auto Oy ei ole antanut aputoiminimensä Kuopion Liikenteen palveluksessa oleville kaikille työntekijöille myöskään kaikkia vuonna 2001 kertyneitä työajan lyhennyksestä johtuvia vapaapäiviä kertymävuotta seuraavan vuoden 2002 loppuun mennessä. Yhtiö on myöntänyt tapahtuneen. Joidenkin työntekijöiden kanssa tehdyt sopimukset vapaapäivien siirtämisestä eivät ole vapauttaneet yhtiötä työehtosopimuksen velvoitteista. Yhtiön menettely on ollut tietoista, joten se on katsottava työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetuksi työehtosopimuksen tieten rikkomiseksi.

Työehtosopimuksen rikkomisen seuraamukset

Vastaajat ovat katsoneet, että yhtiön menettelyyn on ollut syitä, jotka olisi otettava huomioon hyvityssakkoa alentavina perusteina, mikäli hyvityssakkoa on asiassa lainkaan tuomittava.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan yhtiössä on laadittu vuosityöajan lyhennyspäivien antamista koskeva suunnitelma vuodelle 2002. Yhtiö on toiminut suunnitelman mukaisesti marraskuun 2002 lopulle asti, jolloin työvuorosunnittelusta vastannut kuljetuspäällikkö sairastui vakavasti ja hänen sijaisekseen palkattu työntekijä epäonnistui suunnitelman toteuttamisessa. Lyhennyspäivien antamisessa olivat lisäongelmia tuottaneet normaalia ankarampi pakkastalvi ja se, että yrityskaupan mukana oli tullut kuljettajia, joille oli jäänyt rästiin vuosityöajan lyhennyspäiviä. Näitä syitä on selvitetty vastauksessa ja niistä on kertonut yhtiön aluejohtaja A:n työtuomioistuimessa.

Kun otetaan huomioon työtuomioistuimen antaman tuomion jälkeenkin jatkunut yhtiön viivyttely työehtosopimuksen mukaisten etuuksien suorittamisessa, työtuomioistuin katsoo, ettei esitetyillä seikoilla ole merkitystä arvioitaessa työehtosopimuksen rikkomisesta johtuvaa vastuuta. Hyvityssakon alentamista tai kokonaan tuomitsematta jättämistä puoltavia perusteita ei siten ole tässäkään asiassa esitetty.

Työantajaliiton valvontavelvollisuus

Työnantajaliitto on liittotason neuvottelussa 23.4.2003 ilmoittanut muistuttaneensa yhtiötä lukuisia kertoja vuonna 2001 kertyneiden työajan lyhennyksestä johtuvien lyhennysvapaapäivien antamisesta ajallaan. Työnantajaliitto ei ole tullut tietoiseksi tilanteen muutoksesta yhtiössä marraskuussa 2002 ennenkuin vasta helmikuussa 2003.

Koska työajan lyhennyksestä johtuvien vapaapäivien antamisessa on tapahtunut aikaisemminkin viivästyksiä, olisi työnantajaliitolla kuitenkin ollut aihetta tavanomaista tarkemmin seurata yhtiön menettelyä. Kun Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole riittävästi huolehtinut siitä, että yhtiö oikaisee menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi, liitto on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laadun ja sen edellyttämisen toimenpiteiden perusteella korvauksen kohtuullinen määrä on 700 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Koiviston Auto Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2 500 euroa.

Työtuomioistuin tuomitsee Autoliikenteen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 000 euroa.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Koiviston Auto Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 700 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Sutela, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.