25.6.2003

Vaatimukset

Sähköalojen ammattiliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että X-Sähkö Oy ei voi teettää uudisrakennuskohteiden sähköasennuksia aikatyöpalkalla,

tuomitsee Sähkö- ja telealan työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä,

tuomitsee X-Sähkö Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

velvoittaa Sähkö- ja telealan työnantajaliiton ja X-Sähkö Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

X-Sähkö Oy:ssä on syntynyt riitaa siitä, onko työnantajan ja eräiden työntekijöiden välillä syntynyt työehtosopimuksen mukainen pätevä paikallinen sopimus urakkakohteiden tekemisestä aikatyönä. Yhtiö on allekirjoittanut 18.9.2001 seitsemällä palveluksessaan olevalla sähköasentajalla tiedoksianto -nimisen asiakirjan, jossa on seuraava teksti:

"Olemme paikallisesti yhdessä sopineet työnantajan kanssa, että sähköasennustyöt suoritetaan aikatyönä. Meillä ei ole palkkasaatavia X-Sähkö Oy:ltä."

Asiakirja ei ole työehtosopimuksen mukainen paikallinen työehtosopimus. Asiakirjan perusteella ei voida vastoin työehtosopimuksen määräyksiä teettää uudisrakennuskohteiden sähköasennuksia aikatyönä.

Työehtosopimuksen 7 § B. 5.5 määräyksen mukaan työryhmä on sopijapuolena kärkimiehen edustamana vain työmaakohtaisesti ja vain kärkimiehelle kuuluvissa asioissa. Muissa asioissa paikallisen sopimuksen tekemisessä työntekijöitä edustaa pääluottamusmies. Jos yrityksessä ei ole pääluottamusmiestä, paikallista sopimusta ei voida tehdä lainkaan.

Uuteen 22.3.2002 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen on lisätty teksti "ja joissa on pääluottamusmies". Jo tätä ennen myös työnantajapuoli oli tulkinnut määräystä kuin siinä olisi jo ollut maininta pääluottamusmiehestä. Aikaisemmin vakiintunut ja liittojen yhteisessä urakkatyöryhmässä vahvistettu tulkinta oli vain kirjattu uuteen työehtosopimukseen.

Työehtosopimuksessa on siten sovittu, että palkkausmuotoa koskevia paikallisia sopimuksia voidaan tehdä niissä yrityksissä, joissa on pääluottamusmies. X-Sähkö Oy:ssä ei ole pääluottamusmiestä. Tämän vuoksi yhtiössä ei ole voitu tehdä pätevää sopimusta urakkakohteiden tekemisestä tuntityönä. X-Sähkö Oy on siten teettänyt uudisrakennusten sähköasennustöitä tuntipalkalla vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Työntekijöiden ansiotaso on tämän vuoksi jäänyt työehtosopimuksen minimimääräyksiä alemmalle tasolle. Tuntipalkalla on teetetty töitä ainakin kymmenessä urakkakohteessa. Yhtiö on näin rikkonut tietensä työehtosopimuksen palkkamääräyksiä.

Työntekijäliitto on vaatinut lukuisia kertoja työnantajaliitolta valvontavelvollisuuden täyttämistä. Työnantajaliitto ei ole kuitenkaan ryhtynyt toimenpiteisiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, vaan on päinvastoin tukenut yhtiön työehtosopimuksen vastaisia toimia. Liitto on siten rikkonut valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja X-Sähkö Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Talotekniikka-alan sähköasennustoimialan työehtosopimuksessa 2002-2005 ja sitä edeltäneessä talotekniikka-alan työehtosopimuksessa 2000-2002 on työnantajaliittoon järjestäytyneelle yritykselle annettu mahdollisuus sopia työehtosopimuksen mukaan urakkatyönä tehtävien töiden tekemisestä aikatyönä. Erimielisyyttä on paikallisen sopimisen muodollisista edellytyksistä.

Silloin, kun yhtiössä on valittu pääluottamusmies, voidaan sopia urakkatyön tekemisestä aikatyönä. Jos yhtiössä ei ole luottamusmiestä, riittää kun työhuonekunta tai sen enemmistö on sopinut asiasta työnantajan kanssa. Kun työhuonekunta kokonaisuudessaan tai sen enemmistö voi valita luottamusmiehen, ne voivat myös olla valitsematta luottamusmiestä ja samalla korvata hänet yhteisellä päätöksellään.

Työehtosopimusosapuolet eivät ole sopineet paikallisen sopimismahdollisuuden rajoittamisesta siten, että ainoastaan ne jäsenyritykset, joilla on pääluottamusmies, voisivat sopia urakkatyön tekemisestä aikatyönä. Työehtosopimusneuvotteluissa luotiin mahdollisuus paikallisten sopimusten solmimiselle. Tarkoituksena oli taata järjestäytyneille yrityksille järjestäytymättömiä yrityksiä vapaammat kädet paikalliseen sopimiseen. Eroa sen suhteen, onko järjestäytyneessä yrityksessä luottamusmies vai ei, ei tehty. Sopiminen on teknisesti helpompaa, jos yrityksessä on valittu pääluottamusmies, joka sopii asiasta työnantajan kanssa. Tämä ei kuitenkaan sulje pois sitä, että yrityksessä, jossa ei ole pääluottamusmiestä, työntekijät tai työntekijöiden enemmistö sopivat asiasta työnantajan kanssa.

Vuonna 2002 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa työntekijäliitto esitti vaatimuksen sopimisen rajaamista vain yrityksiin, joissa työntekijät ovat valinneet pääluottamusmiehen. Työnantajapuoli torjui vaatimuksen.

Kaikki työntekijät tai ainakin enemmistö yhtiön työntekijöistä olivat 18.9.2001 sopineet työnantajansa kanssa urakkatöiden tekemisestä aikapalkalla. Työntekijöiden yhteinen päätös on korvannut pääluottamusmiehen sopijakumppanina. Urakkatyön tekemisestä aikatyönä on siten sovittu pätevästi eikä työehtosopimuksen muotomääräyksiä ole rikottu.

Perustelut

Erimielisyys

Sovellettavan työehtosopimuksen mukaan sopimukseen sidotut yritykset voivat paikallisesti sopien toteuttaa työn tuottavuutta ja työn organisointeja kehittävää palkkausmuotoa. Sopiminen tapahtuu yrityksissä työnantajan, pääluottamusmiehen ja työryhmien kesken.

X-Sähkö Oy:n palveluksessa olleet asentajat ovat 18.9.2001 ilmoittaneet kirjallisesti sopineensa yhtiön kanssa, että sähköasennustyöt suoritetaan aikatyönä. Kysymys on ollut uudisrakennuskohteista, jotka muutoin olisi tullut tehdä urakkatyönä. Yhtiössä ei ollut tuolloin pääluottamusmiestä. Erimielisyydessä on kysymys siitä, olisiko työehtosopimuksen mukainen sopiminen edellyttänyt, että yrityksessä on valittu pääluottamusmies, vai ovatko yrityksen työntekijät voineet yhdessä tai enemmistö heistä tehdä kyseisen sopimuksen työnantajan kanssa.

Työehtosopimusmääräyksen sisältö ja tulkinta

Työehtosopimusmääräyksen syntyhistoriasta, osapuolten tarkoituksesta ja määräyksen tulkinnasta on kuultu työtuomioistuimessa Sähköalojen ammattiliitosta alueasiamies A:ta ja työehtoasiamies B:tä sekä Sähkö- ja telealan työnantajaliitosta asiamies C:tä.

Todistajien kertoman mukaan urakkapuolen paikallista sopimista on kehitetty asteittain. Ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1993 sovittiin vuoden 1994 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjalla eräänlaisesta puitesopimuksesta, jonka perusteella ryhdyttiin liittojen yhteisessä valvonnassa kokeilemaan paikallisen sopimisen toimivuutta urakkatöiden osalta. Sopimuksen mukaisesti liittojen yhteinen työryhmä antoi luvat kokeilukohteille ja seurasi niiden toteuttamista. Myöhemmin kokeiluja jatkettiin liittojen toimistojen valvonnassa. Vuoden 1995-1996 työehtosopimuksessa sovittiin varsinaisena työehtosopimustekstinä poikkeuksesta urakkahinnoittelusääntöihin. Tämä sopimismahdollisuus koski vain järjestäytyneitä yrityksiä ja heidän työntekijöitään. Työntekijäpuolelta sopimusneuvotteluissa oli tuolloin ehdottomana vaatimuksena, että sopimuksia voidaan tehdä vain sellaisissa yrityksissä, joissa on valittu pääluottamusmies. B:n mukaan neuvottelujen viime vaiheessa työnantajaliiton toimitusjohtaja oli kysyttäessä ilmoittanut myös työnantajapuolen tulkitsevan sopimusta niin, että sopiminen edellyttää yrityksessä luottamusmiestä.

C on kertonut toimineensa vuonna 1995 työnantajaliiton pääneuvottelijana, kun 5.5. kohdan muutos oli otettu työehtosopimuksen. Muutos antoi paikallisille osapuolille varsin vapaat kädet sopia minkälaisesta palkkauksesta tahansa. Jo heti alkuun oli osoittautunut, että Sähköliitto ammattiosastoineen vastusti sovittua poikkeusta hinnoittelusääntöihin. Vastustus lisääntyi myöhemmin vuonna 2000 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa, minkä vuoksi C oli esittänyt 5.5 kohdan määräyksen tulkinnaksi, että yrityksessä pitää olla luottamusmies suojaamassa yksilön oikeusturvaa paikallisen sopimisen tilanteissa. Tätä osapuolten yhteisesti hyväksymää tulkintaa ei kuitenkaan kirjattu työehtosopimukseen, mutta tarkoituksena oli tulevissa erimielisyystilanteissa ohjata tulkintaa tähän suuntaan. Tulkinta kirjattiin myöhemmin liittojen urakkatyötä käsittelevän 12.1.-työryhmän pöytäkirjaan maaliskuussa 2000. Yhteisesti kirjattua tulkintaa ei kuitenkaan tiedotettu jäsenyrityksille.

Työtuomioistuimelle esitetyn pöytäkirjan mukaan liittojen yhteisessä työryhmässä oli 7.3.2000 sovittu urakkamääräysten kohdan 5.5 yhteiseksi tulkinnaksi, että tuon kohdan mukainen sopiminen edellyttää, että yrityksessä on pääluottamusmies. C:n mukaan asiaa oli tulkittu aina samalla tavalla, joskaan hänen mielestään ei ollut estettä myöskään sille, että työntekijät yhdessä tai heidän enemmistönsä saattoi solmia kyseisiä sopimuksia. Tällaisesta tulkinnasta ei kuitenkaan ollut sovittu työntekijäliiton kanssa.

Vuoden 2002-2005 työehtosopimukseen on otettu nimenomainen maininta siitä, että sopiminen edellyttää yrityksessä luottamusmiestä.

Arviointi ja johtopäätökset

Vuosina 2000 - 2002 voimassa olleen työehtosopimuksen 5.5 kohdan sanamuoto ei anna selvää vastausta siihen erimielisyyden kohteena olevaan kysymykseen, edellyttääkö mainitun kohdan mukainen sopiminen sitä, että yritykseen on valittu pääluottamusmies. Sopimusmääräys on otettu työehtosopimukseen ensimmäisen kerran vuonna 1995. Tuolloin sopijapuolilla on esitetyn selvityksen mukaan ollut yhteinen kantajan kannan mukainen tulkinta asiasta. Tämä tulkinta on jälleen yhteisesti todettu vuoden 2000 sopimusneuvotteluissa ja saman vuoden maaliskuussa liittojen yhteisessä urakkatyöryhmässä. Sama tulkinta on liittojen edustajien välillä todettu myös vuoden 2002 joulukuussa tämän asian erimielisyysneuvottelujen yhteydessä.

Esitetyn selvityksen mukaan liittojen kesken ei sen sijaan ole yhteisesti todettu mahdolliseksi tulkita sopimusta niin, että työntekijät yhdessä voisivat korvata pääluottamusmiehen sopijaosapuolena. Tällaista tulkintaa ei voida työtuomioistuimen mielestä myöskään johtaa siitä, että työntekijät valitsevat luottamusmiehen ja voisivat siten hänet myös erottaa. Päinvastoin jo sopimisjärjestelmän kokeiluvaiheessa kuten myös neuvoteltaessa vuoden 1995 sopimusmuutoksista ja myöhemminkin työehtosopimusneuvotteluissa esille oli noussut ongelmana yksittäisten työntekijöiden heikko neuvotteluasema. Kun luottamusmiehellä suhteessa työnantajaan on neuvotteluosapuolena muita työntekijöitä vahvempi asema, työntekijäliiton edellytyksenä sopimismahdollisuuden laajentamiselle on ollut, että yritykseen on valittu pääluottamusmies. Työnantajaliitolla ei tästä edellytyksestä tietoisena ja vastoin yhteisesti todettuja kantoja ole ollut perusteita tulkita määräystä niin, että työntekijöillä yhdessä tai heidän enemmistöllään olisi samat sopimisvaltuudet kuin pääluottamusmiehellä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo urakkatyömääräysten 5.5 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että mainitun sopimusmääräyksen mukainen sopimismahdollisuus koskee vain yrityksiä, joissa on valittu pääluottamusmies.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

X-Sähkö Oy on edellä todetun mukaisesti rikkonut työehtosopimuksen urakkatyötä koskevien määräysten 5.5 kohtaa solmiessaan työntekijöiden kanssa sopimuksen muutoin urakkatyönä tehtävän kohteen teettämisestä aikapalkalla ilman, että sopijapuolena olisi ollut luottamusmies.

Vuonna 2001 voimassa olleen työehtosopimuksen sanamuoto on ollut jossakin määrin tulkinnanvarainen. Yhteisestä tulkinnasta oli sopijaliittojen välillä edellä todetuin tavoin sovittu, mutta siitä ei kuitenkaan ollut tiedotettu työnantajaliiton jäsenyrityksille. Kun X-Sähkö Oy on lisäksi menetellyt tavalla, jonka Sähkö- ja telealan työnantajaliitto oli hyväksynyt, sen ei voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Sen sijaan Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on tiennyt työehtosopimuksen yhteisen tulkinnan ja sen olisi sen perusteella tullut viipymättä pyrkiä siihen, että X-Sähkö Oy olisi oikaissut virheellisen menettelynsä. Tämän laiminlyödessään ja tyytyessään sen sijaan tukemaan jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja X-Sähkö Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisiä korvaamaan Sähköalojen ammattiliiton oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 2 500 euroa, mitä määrää vastaajat eivät ole riitauttaneet.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi sen, että X-Sähkö Oy ei ole voinut sopia kanteessa tarkoitettujen uudisrakennuskohteiden sähköasennusten tekemisestä aikatyöpalkalla.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa Sähköalojen ammattiliitto ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2 500 euroa.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry ja X-Sähkö Oy velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 2 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Niskanen, Kari, Sulkunen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Tuomio on yksimielinen.