31.12.2003

TYÖTUOMIOISTUIN PÄÄTÖS Nro 105

ASIA

Työehtosopimuksen yleissitovuutta koskeva valitus

VALITTAJA

Lännen Broilerpalvelu Oy

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 25.11.2002 antama päätös nro 106/2002 maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen yleissitovuudesta.

VAHVISTAMISLAUTAKUNNAN RATKAISU

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain 1 §:n nojalla työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut, että maaseutuelinkeinojen työehtosopimus on soveltamisalallaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava ja siten yleissitova.

Maaseudun Työnantajaliitto on ilmoittanut maaliskuussa 2002, että sillä on 648 jäsentä, joiden palveluksessa on 4 290 työntekijää. Työnantajaliitto on täsmentänyt ilmoitustaan lokakuussa 2002 siten, että se on ilmoittanut kokonaismäärästä puuttuvan työsuhteessa olevat perheenjäsenet, joita on arviolta noin 20 prosenttia. Kun ilmoitettu lisäys otetaan huomioon, saadaan jäsenyritysten palveluksessa olevien työntekijöiden yhteismääräksi 5326 työntekijää.

Puu- ja erityisalojen liitto on ilmoittanut kesäkuussa 2001 maaseutuelinkeinojen alalla olevien jäsentensä määräksi 637.

LEL Työeläkekassa julkaisee vuosittain LEL-tilastovuosikirjan, jossa on tilastotietoja muun muassa LEL-vakuutetuista. Maatalousalalla työskentelevät työntekijät on tilastoitu päätyönimikkeittäin viimeksi vuonna 1997, joten se on otettu työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien työntekijöiden kokonaismäärän arvioinnin lähtökohdaksi.

Tilaston mukaan maatalousalalla oli vuonna 1997 yhteensä noin 50 900 työntekijää. Tästä kokonaismäärästä oli maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksessa tarkoitettuja maataloustyötä tekeviä noin 6 800, ilman työnimikettä olevia työntekijöitä noin 8 100 ja muilla nimikkeillä olevia, jotka eivät kuulu maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen piiriin, noin 36 000. Kun on ilmeistä, että osa ilman työnimikettä olevista työntekijöistä kuuluu maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen piirin, osa näistä työntekijöistä on lisättävä maataloustyötä tekevien määrään. Maataloustyötä tekevien osuus maatalousalan muista kuin nimikettä vailla olevista työntekijöistä on noin 16 prosenttia. Kun muun

selvityksen puuttuessa voidaan olettaa, että vastaava osuus ilman työnimikettä olevista on maataloustyötä tekeviä, voidaan maataloustyötä tekevien osuudeksi ilman työnimikettä olevista arvioida noin 1 300. LEL-aloilla oli siten vuonna 1997 maaseutuelinkeinoja koskevassa työehtosopimuksessa tarkoitettuja palkansaajia yhteensä noin 8 100.

Maatalousalan LEL-työntekijöiden määrä on hieman noussut vuoden 1997 määrästä 50900 ollen vuonna 2000 yhteensä noin 51 500. Kun lisäys otetaan huomioon, saadaan maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksessa tarkoitettujen LEL-aloilla työskentelevien työntekijöiden kokonaismääräksi vuonna 2000 yhteensä noin 8 200.

Edellä mainittuun kokonaismäärään on vielä lisättävä työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksessä tarkoitettuja työntekijäryhmiä, jotka eivät ole LEL-vakuutettuja. Näitä ovat ratsastus- ja ravitalleilla työskentelevät, kalankasvattamoissa ja -viljelylaitoksissa työskentelevät sekä maatalouden tutkimuslaitosten työntekijät. Hevostaloudesta tehdyn selvityksen mukaan hevosalalla on vuonna 2002 ollut noin 3 400 työntekijää. Kalankasvattamoissa ja kalanviljelylaitoksissa on Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston vuotta 2000 koskevan ennakkotiedon mukaan ollut noin 370 työntekijää. Maatalouden tutkimuslaitoksissa on arviolta noin 50 työntekijää. Työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien kokonaismäärä on edellä todetun mukaisesti yhteensä noin 12 000 työntekijää.

Kun verrataan toisiinsa yhtäältä maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen tarkoittaman alan koko työntekijämäärä ja toisaalta työehtosopimuksen työehtosopimuslain mukaiseen sidottuisuuspiiriin kuuluvien työntekijöiden määrä, ei maaseutuelinkeinoja koskevaa työehtosopimusta voida pitää yksistään tällä perusteella edustavana. Ottaen kuitenkin huomioon työehtosopimuksen soveltamispiirin kuuluvien töiden moninaisuus, alan sopimustoiminnan vakiintuneisuus vuosikymmeniä jatkuneena sekä se, että työehtosopimusta on aikaisemmin pidetty yleissitovana, voidaan todeta, että maaseutuelinkeinojen työehtosopimus on työsopimuslain 2 luvun 7§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveltamisalallaan edustavana pidettävä.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

LAUSUNNOT

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on muun ohella lausunut, että Lännen Broilerpalvelu Oy ei valituksessa esitetyn mukaan noudata eikä ole koskaan noudattanut työsuhteissaan maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta. Yhtiö on Palvelutyönantajat ry:n jäsen.

Lännen Broilerpalvelu Oy:n toimitusjohtajan mukaan Broilerpalvelu Oy:tä ei ole pidettävä maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla toimivana yrityksenä vaan palvelualan yrityksenä, jolta broilerin kasvattajat ostavat palvelun, joka käsittää broilereitten kiinnioton sekä pakkaamisen kuljetusmoduleihin ja kuljetusmoduleiden siirtämisen rekka-autoihin teurastamolle kuljetettavaksi.

Mikäli Lännen Broilerpalvelu Oy:n näkemystä siitä, että yritys ei toimi maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalalla, voidaan pitää oikeana, ei yrityksellä ole valitusoikeutta, koska Lännen Broilerpalvelu Oy:n oikeusasemaan ei mitenkään vaikuttaisi se, onko jollekin toiselle toimialalle solmittu työehtosopimus yleissitova vai ei.

Valittaja on perustellut valitustaan ensinnäkin sillä, että maatalousyrittäjien palkkaa saavien perheenjäsenten lisääminen työntekijämääriin on virheellistä, koska maatalousyrittäjien palkkaa saavat perheenjäsenet kuuluvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen MYEL-yrittäjäeläkejärjestelmän piiriin. Tältä osin vahvistamislautakunta toteaa, että työehtosopimusta sovelletaan Maaseudun Työnantajaliiton ilmoituksen mukaan muun muassa palkkaa saaviin perheenjäseniin. Sillä, että palkkaa saavat perheenjäsenet esimerkiksi eläkevakuuttamisen osalta katsotaan yrittäjiksi, ei ole merkitystä, koska palkkaa saavia perheenjäseniä ei ole rajattu niiden palkansaajien ulkopuolelle, joiden työsuhteen ehdoista työehtosopimus voidaan solmia.

Valittaja on myös kiinnittänyt huomiota työnantajaliiton ilmoittamiin työntekijämääriin todeten muun muassa, että työnantajaliiton jäsenmäärät eivät perustu julkisiin tilastoihin eivätkä vastaa ilmoitettuja jäsenmaksuperusteita ja pitänevät sisällään vain osan vuotta työskenteleviä henkilöitä. Vahvistamislautakunta toteaa, että työehtosopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan valtakunnalliseen työehtosopimukseen osallisen työnantajapuolen on toimitettava työsuojelusta ja sen valvonnasta vastaavalle ministeriölle muun muassa tiedot jäsenyritystensä määrästä sekä näiden palveluksessa olevien työntekijöiden määrästä. Säännöksessä ei edellytetä, että ilmoituksen pitäisi perustua julkiseen tilastoon. Käytännössä liittojen ministeriölle toimittamat jäsenmäärä- ja työntekijätiedot perustuvat liittojen omiin rekistereihin. Myöskään mitään perustetta sille, että työehtosopimusta ei sovellettaisi sellaisiin työntekijöihin, jotka työskentelevät vain osan vuotta, tai että nämä jätettäisiin ottamatta huomioon alan työntekijämääriä arvioitaessa, ei ole.

Valituksessa on Maaseudun Työnantajaliiton vuoden 1999 jäsemaksukertymää perusteena käyttäen päädytty siihen, että työehtosopimuksen soveltamisalalla olisi vain noin 1 100 kokoaikaista työntekijää. Koska laskelmassa ei millään tavoin ole otettu huomioon sitä, että alalla on myös osa-aikaisia työntekijöitä, ei valittajan esittämää arvioita alan kokonaistyöntekijämäärästä voi vahvistamislautakunnan mielestä pitää oikeana.

Valituksessa on kiinnitetty lisäksi huomiota työsuhteessa olevien perheenjäsenten arvioituun määrän, joka on noin 20 prosenttia alan kokonaistyöntekijämäärästä. Vahvistamislautakunnan arvio perustuu Maaseudun Työnantajaliiton ilmoitukseen, jonka mukaan maatalousalalla on työsuhteessa olevia perheenjäseniä suurin piirtein yhtä suuri osa kuin on työsuhteessa olevia perheenjäseniä turkistarhausalalla. Turkistarhausalan työsuhteessa olevien perheenjäsenten määrän työnantajaliitto on erikseen selvittänyt.

Valittaja on edelleen ihmetellyt sitä, että vahvistamislautakunnan päätöksessä ei ole mainittu nimeltä niitä maatalousalalla toimivia LEL-työntekijäryhmiä, joita ei ole otettu huomioon työehtosopimuksen tarkoittaman alan työntekijämäärien arvioinnissa, sekä sitä, mihin arvio, jonka mukaan vain 16 prosenttia ilman työnimikettä olevista on otettu huomioon yleissitovuutta arvioitaessa, perustuu. Tältä osin lautakunta toteaa, että alan työntekijämääriin ei ole otettu työehtosopimuksen soveltamisalaan kuulumattomia työntekijäryhmiä, esimerkiksi metsätyöntekijöitä, puutarhatyöntekijöitä, turvetyöntekijöitä ja elintarviketeollisuustyöntekijöitä. Koska vain noin 16 prosenttia kaikista maatalousalan LEL-työntekijöistä on maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalassa tarkoitettuja työntekijöitä, on vastaava osuus ilman työnimikettä olevista otettu huomioon alan kokonaistyöntekijämääriä arvioitaessa.

Valituksessa on myös viitattu hevostaloudesta tehtyyn selvitykseen, jonka mukaan hevosalalla työskentelee noin 3 500 päätoimista ja noin 6 000 osa-aikaista työntekijää. Vahvistamislautakunta toteaa, että mainitun selvityksen ja maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen tarkoittamat työntekijäryhmät eivät vastaa toisiaan. Selvityksessä on mukana maaseutuelinkeinoja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalaan kuulumattomia työntekijäryhmiä, esimerkiksi harjoittelijat ja perheenjäsenet, joille ei makseta palkkaa. Edellä olevin perustein vahvistamislautakunta katsoo, että valittaja ei ole esittänyt perusteita päätöksen muuttamiseksi.

Puu- ja erityisalojen liitto ry on lausunnossaan todennut yleissitovuuden vahvistamislautakunnan lausunnon vastaavaan käsitystään. Työntekijämäärät on alalla selvitetty niin kattavasti kuin se on mahdollista. Syytä yleissitovuudesta tehdyn päätöksen muuttamiseen ei ole.

Alalla on runsaasti lyhyitä, muutamasta päivästä muutamaan viikkoon kestäviä työsuhteita, joissa myöskin noudatetaan maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta. Esimerkiksi Suomen Marjankasvattajaliiton vuotuiset poimintataksat perustuvat kysymyksessä olevan sopimuksen minimipalkkoihin. Näiden muutamasta päivästä parhaimmillaankin muutamaan viikkoon kestävien työsuhteiden ei voida olettaa johtavan järjestäytymiseen alan ammattiliittoon, mutta yleissitovuus takaa tällekin joukolle minimiturvan.

Ravi- ja ratsastusala on järjestäytyneenä ammattialana verraten nuori, eikä järjestäytymisasteesta vielä voida puhua. Alan järjestäytyminen on kuitenkin 1990-luvulla tasaisesti lisääntynyt. Puu- ja erityisalojen liitossa on alan työntekijöitä jäseninä tällä hetkellä jo yli 200.

Kysymyksessä oleva työehtosopimus on ainut toimialan yksityisiin maaseutuyrityksiin solmittu sopimus. Se on ensimmäisen kerran solmittu jo 1940-luvulla maatalouden työehtosopimuksen nimellä silloisten Maaseudun Työnantajaliiton ja Maa- ja sekatyöväen liiton välillä. Sopimus on muuttanut nimeään ja kehittynyt, kuten sopijaliitotkin, mutta itse sopimus on ollut voimassa siitä asti. Työsuojeluhallinto on todennut tarkasteluissaan muun muassa vuosien 1991 ja 1997 sopimukset yleissitovaksi.

Maaseutuelinkeinojen työehtosopimus täyttää yleissitovuuden määreen sekä jäsenpohjan että etenkin edustavuutensa ja vakiintuneisuutensa perusteella. Sopimus on erityisen tarpeellinen alalla sen pirstoutuneisuuden ja runsaiden lyhytaikaisten työsuhteiden työehtojen minimisäännöstönä. Ilman yleissitovaa sopimusta kaikki pätkätyöläiset jäisivät vaille sopimussuojaa, koska vaihtoehtoisia sopimuksia ei ole.

Maaseudun Työnantajaliitto on lausunnossaan katsonut, että yleissitovuuden vahvistamislautakunnan ratkaisu asiassa on oikea. Valituksen taustalla on nähtävissä toisen työnantajajärjestön eli Palvelutyönantajien halu estää Maaseudun Työnantajaliiton solmiman maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen vahvistaminen yleissitovaksi työehtosopimukseksi. Työsopimuslakiin kirjattua työehtosopimusten yleissitovuuden arviointia ja siihen liittyvää valitusoikeutta ei ole tarkoitettu järjestöpoliittisten tavoitteiden ajamiseen.

Valitus perustuu väitteisiin vahvistamislautakunnalle annettujen tietojen virheellisyydestä. Valituksessa kuitenkin käsitellään sellaisia seikkoja kuten esimerkiksi järjestön jäsenmaksutuloja, joilla ei asiallisesti ole merkitystä yleissitovuuden arvioinnissa. Maaseudun Työnantajaliitto on ilmoittanut vahvistamislautakunnalle ne työntekijämäärät, jotka jäsentyönantajat ovat ilmoittaneet liitolle. Työntekijämääriä ei ole arvioitu jäsenmaksutulojen kautta. Näin ollen valituksessa esitetyille väitteille ei ole mitään perusteita.

Kuten maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen osapuolet ovat jo aiemmin yhteisesti todenneet, palkansaajina olevat yrittäjäperheen jäsenet ovat työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Työsuhteessa yritykseen olevaan henkilöön sovelletaan työehtoja samalla tavoin kuin muihin yrityksen työntekijöihin.

Lännen Broilerpalvelu Oy ei valittajan itsensäkään mukaan ole maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen soveltamispiirissä. Näin väittäessään yrityksellä ei ole työsopimuslain ja työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamisesta annetun lain mukaista valitusoikeutta. Sekä sillä perusteella, että yritys itse katsoo, ettei se ole työehtosopimuksen soveltamispiirissä että sillä perusteella, ettei ole olemassa oikeuden päätöstä yrityksen kuulumisesta työehtosopimuksen soveltamispiiriin, tulee ensisijaisesti päätyä johtopäätökseen, että yrityksellä ei ole valitusoikeutta.

Jo aiemmin maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta on pidetty yleissitovana työehtosopimus. Valittajayrityksen on katsottava olleen jo tuolloin tietoinen työehtosopimuksen olemassaolosta ja asemasta, koska yrityksessä on käyty neuvotteluja työehtojen soveltamisesta työehtosopimuksen työntekijäosapuolen eli Puu- ja erityisalojen liiton toimitsijan kanssa. Myös tämä seikka osoittaa, että yleissitovuudesta tehty valitus perustunee muihin motiiveihin kuin yrityksen aseman tosiasialliseen muuttumiseen työehtosopimuksen yleissitovuuden jatkuessa. Yrityksen jäsenyys Palvelutyönantajissa lienee kestänyt vasta suhteellisen vähän aikaa.

Lännen Broilerpalvelu Oy on vastaselityksessään muun muassa todennut, että lautakunta on hyväksynyt päätöksensä perusteeksi Maaseudun Työnantajaliiton ilmoittaman työntekijämäärän 4 290 ja lisäksi arvion työsuhteessa olevien perheenjäsenten määrästä ja päätynyt lukumäärään 5 326. Perheenjäsenten lukeminen normaalisitovuuden piiriin on kyseenalaista, sillä maataloutta harjoitetaan poikkeuksellisissa olosuhteissa - asutaan yhdessä ja tulosta jaetaan perheenjäsenten kesken. Työehtosopimuksen noudattaminen näissä olosuhteissa ei ole uskottavaa. Suuri osa perheenjäsenistä osallistuu työntekoon ilman suoranaista rahapalkkaa. Heidän saamansa vastine työnteosta muodostuu muista vastikkeista, kuin rahapalkasta. Työsuhteen tunnusmerkit epäilemättä täyttyvät suuren, mutta epämääräisen joukon osalta. Lisäksi lautakunnan ilmoitus siitä, että heidän arvionsa perheenjäsenten osuudesta 20 % maatalousalalla perustuu Maaseudun Työnantajaliiton kokonaan toista toimialaa eli turkistarhausalaa koskevaan selvitykseen, on kestämätön.

Kokoaikaista ympäri vuoden työskentelevää työntekijää ei voi verrata suoraan henkilöön, jonka työpanos vuodessa on vain murto-osa edellisestä. Yleissitovuusratkaisun tulee perustua henkilötyövuosien vertailuun, kuten on tehty hiihtokeskusalaa koskevassa ratkaisussa, missä lautakunta ensin päätyi virheelliseen ratkaisuun, mikä myöhemmin korjattiin työtuomioistuimen päätöksellä 26.6.2002.

Arvio Maaseudun Työnantajaliiton oikeasta jäsenmäärästä eli 1 100 työntekijää perustuu normaalia työaikaa tekevien työntekijöiden henkilötyövuosimäärään. Luvussa on siten vastoin lautakunnan väitettä huomioitu myös osa-aikaiset työntekijät.

Lautakunta jättää edelleen huomioimatta LEL-työntekijöiden lukumäärää maatalousalalla päätyönimikkeittäin koskevan tilaston ja jättää perusteettomasti siitä 4/5 työehtosopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Työehtosopimuksen soveltamisalasäännöksen vertailu kysymyksessä olevan tilaston kanssa ei tue lautakunnan kantaa, koska tilastoidut ilman työnimikettä olevat ryhmät kuuluvat työehtosopimuksen soveltamisalaan, maatilatalouden harjoittajan teettämä tilapäinen metsätyö kuuluu soveltamisalaan (varsinaiset metsäalan työntekijät eivät ole mukana tässä tilastossa), maanparannustyö on tavanmukaista soveltamisalan mukaista maatilataloustyötä, maatilatalouden lomitustoiminta on soveltamisalan mukaista työtä ja työ maataloustuotevarastoissa ja viljan kuivaamoissa on soveltamisalan tarkoittamaa jatkojalostusta. Lautakunta on myös jättänyt huomiotta muun yritystoiminnan maatiloilla, mikä osittain kuuluu työehtosopimuksen soveltamisalalle. Soveltamisalamääräys mainitsee maatilamatkailun tilan liitännäiselinkeinona.

Työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvat ravitallit ja ratsastustallit. Hevostalouden harjoittaminen muualla kuin soveltamisalan tarkoittamissa talleissa lienee hyvin harvinaista. Maa- ja metsätalousministeriön tuoreimman tiedon mukaan hevostalous työllistää kokopäiväisesti 4 500 henkilöä ja osa-aikaisesti noin 9 000 henkilöä. Tämäkin lukumäärä tulee huomioida yleissitovuuden arvioinnissa.

Arviota Maaseudun Työnantajaliiton jäsenten palveluksessa olevien työntekijöiden jäsenmaksutuloon perustuvasta henkilötyövuosimäärästä ei edes pyritä kiistämään. Työnantajaliiton ilmoittama lukumäärä käsittää kaikki ne henkilöt, jotka vuoden aikana vain tilapäisesti ovat olleet työsuhteessa. Tätä lukumäärää ei voida verrata kokoaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevien henkilöiden lukumäärään.

Maaseudun työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevien työntekijöiden yhteismäärä 5 326 sisältää kaikki kysymyksessä olevan vuoden aikana työsuhteessa olleet työntekijät. Henkilötyövuosina laskettuna oikea työntekijöiden yhteismäärä on vain 1 100. Lautakunnan esittämä työehtosopimuksen soveltamisalalla työskentelevien henkilöiden yhteismäärää 12 000 on ehdottomasti liian pieni. Todellinen työntekijöiden yhteismäärä on vähintään kaksinkertainen eli noin 25 000 - 30 000.

Työtuomioistuin on erikseen pyytänyt Puu- ja erityisalojen liitolta ja Maaseudun Työnantajaliitolta lausuntoa siitä, kuinka suuri osuus vuonna 1997 tilastoidusta 8 682 lomittajasta kuuluu maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen piiriin ja kuinka suuri osuus päätyönimikkeelle "Muut työt" tilastoiduista 1 474 työntekijästä kuuluu maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen piiriin. Työtuomioistuimen Eläkevakuutusyhtiö Eteralta (ent. LEL-työeläkekassa) saaman selvityksen mukaan päätyönimike "Maatalouden lomittajatyö" sisältää maatalouslomittajat, jos työnantajana on maatalouden harjoittaja tai lomitusrengas sekä kuntien maatalouslomittajat, kun työsopimus ei ole toistaiseksi voimassa oleva. Vastaavasti päätyönimike "Muut työt" sisältää kaikenlaisen muun työn, joka suoranaisesti ei liity maatilatalouden harjoittamiseen, mutta jonka palkat menevät maatalouden kirjanpitoon vähennykseksi, esimerkiksi pitokokit, siivoojat, ikkunanpesijät ja sivuelinkeinojen työntekijät.

Puu- ja erityisalojen liitto on lausunut, että maaseutuelinkeinojen työehtosopimus toimii minimisäännöstönä yksityisessä omistuksessa olevien maatilojen ja eräiden niiden oheistoimintojen parissa työskentelevien työntekijöiden työsuhteen ehdoissa.

Eteran tilasto on paras saatavissa oleva tilastotieto maataloussektorilla työssä vuonna 1997 olleiden määristä. Etera vakuuttaa määräaikaisessa työsuhteessa olevia työntekijöitä myös kuntasektorilla. Näin tilastoon sisältyy kunta-alan, maaseutuelinkeinojen, puutarha-alan sekä viheralan työehtosopimuksen piirissä työskenteleviä työntekijöitä. Maatalouslomittajista vain hyvin pieni osa on yksityisten työnantajien palveluksessa. Maatalouslomituksen nykyisen hallinnoijan MELA:n mukaan kunnat hoitivat vuonna 2002 yhdeksänkymmentäkolme prosenttia maatalouslomituksen palveluista. Loput seitsemän prosenttia jakautuivat yrittäjinä lomitustyötä tekeviin, perheenjäseniin ja palkkatyöläisiin, joiden palkan maksaa viljelijä, viljelijöiden "rengas" tai muu yksityinen taho. Kun tämä tieto suhteutetaan vuoden 1997 tilastoon, on selvää, että yksityisen osuus on tuosta ajasta kasvanut. Kunnat vapautuivat vuoden 2000 alusta velvollisuudesta järjestää lomitus. Arvion mukaan palkkatyöläisten lukumäärä vuonna 1997 olisi voinut olla kolme prosenttia ilmoitetusta eli 258 henkilöä (vakuutustapahtumaa). Tässä luvussa osa työntekijöistä on rekisteröitynyt useammankin lyhyen työsuhteen kautta moneen kertaan työsuhteiden pituuksien vaihdellessa kolmesta viikosta vuoteen. Eteran ilmoituksen mukaan kyseisenä vuonna yli 10 kuukautta lomitustyössä työskennelleiden määrä oli yhteensä 956 henkilöä, josta arvioitu 3 % on 27 kokoaikaista työntekijää.

Mitä tulee maatalouden "muihin töihin", lähinnä sivuelinkeinojen osalta, ei asiasta ole saatavana tilastotietoa. Eteran tilaston "Muut työt"-kohdan lukumäärässä 1 474 ovat mukana kaikki ne henkilöt, jotka ovat työskennelleet vuonna 1997 saaden palkkaa vähintään rajatulon (noin 3 000 markkaa) verran vuodessa. Yli 10 kuukautta kyseisenä vuonna pääluokassa 29 työskennelleistä oli 139 henkilöä. Heistä ehkä puolet, noin 70 henkilöä, voisi olla tässä tarkoitettuja vieraita työntekijöitä, joihin maatiloilla sovelletaan maaseutuelinkeinojen työehtosopimusta. Lopuista, lyhyitä kausitöitä tehneistä, oletettavasti valtaosa on esimerkiksi marjanpoimintatyössä toimineita henkilöitä, joiden työehdot määräytyvät maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen pohjalta. Heidän työnantajansa ovat tietojemme mukaan sidotut sopimukseen Maaseudun Työnantajaliiton ja Suomen Marjankasvattajain liiton yhteistyösopimuksella.

Maaseudun Työnantajaliiton mukaan tilaston kohta "maatalouden lomittajatyö" kattaa sekä kuntasektorin että yksityisen sektorin työsuhteita. LEL-eläkevakuutusmaksun piirissä ovat kuntatyönantajan palveluksessa olevat tuntipalkkaiset lomittajat, jotka ovat kunta-alan työehtosopimuksen piirissä. Lisäksi LEL-vakuutettuja lomittajia on jossain määrin esimerkiksi meijerien palveluksessa, jolloin heihin sovellettaneen elintarvikealan työehtosopimusta. Kolmantena ryhmänä LEL-vakuutuksen piirissä ovat sellaiset lomittajat, joiden työnantajana on yksittäinen viljelijä ja jotka silloin ovat maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen piirissä. Niin sanottu itsejärjestetty lomitus tuli lainsäädännöllisesti voimaan 1997. Itsejärjestetty lomitus sisältää kaksi vaihtoehtoa viljelijälle. Viljelijä voi palkata lomittajan työsuhteeseen tai ostaa lomituspalvelun yksityiseltä ammatinharjoittajalta. Näistä ainoastaan työsuhteeseen palkatut lomittajat voivat olla työehtosopimuksen soveltamispiirissä. MELA:sta saadun tietojen mukaan itsejärjestetyn lomituksen osuus on jäänyt vähäiseksi ollen vuosittain 5 - 6 prosentin tasolla lomituksesta. Puu- ja erityisalojen liiton antamaan lausuntoon osuudeksi on kirjattu 7 prosenttia. MELA:sta saatujen tietojen mukaan vuonna 2002 itsejärjestetyn lomituksen osuus on ollut 5,9 %: Arvio itsejärjetetyn lomituksen jakautumisesta on, että puolet siitä eli noin 3 prosenttia tapahtuu työsuhteessa ja puolet on lomituspalvelun ostamista ammatinharjoittajalta.

Tilastossa mainittu maatalouden lomitustyötä tekevien määrä 8 682 sisältää kaikki edellä eritellyt työntekijät riippumatta esimerkiksi työsuhteen pituudesta. Lomitustyötä tehdään erittäin lyhyissä työsuhteissa, koska viljelijöiden lomaoikeuskin on vain 22 päivää vuodessa. Näin ollen tilastoitu kokonaistyöntekijämäärä muodostuu henkilöistä, jotka ovat olleet työsuhteessa tyypillisesti muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Tällä tavoin määritelty työntekijämäärä ei mielestämme välttämättä ole oikea lähtökohta työehtosopimuksen edustavuuden arvioimiseksi. Sellaisilla toimialoilla, joissa on runsaasti lyhytaikaisia työsuhteita ja sen vuoksi runsaasti tilastoituja työntekijöitä, järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa olevien määrä jää mitä todennäköisimmin suhteellisesti pienemmäksi verrattuna toimialoihin, joissa tehdään sama työpanos toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa. Itsejärjestetyssä lomituksessa tämä ilmenee siten, että viljelijä, joka palkkaa lomittajan esimerkiksi kolmeksi viikoksi saadakseen lakisääteisen vuosiloman ilman että hän muutoin toimii työnantajana, ei helposti koskaan järjestäydy eli liity työnantajaliiton jäseneksi pelkästään yksittäisen työsuhteen perusteella.

Päätyönimike "Muut työt" lienee sisällöltään hyvin epäyhtenäinen. Muiden töiden osalta näitä töitä tehneet työntekijät voidaan katsoa maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen piirin kuuluviksi ainoastaan silloin kun työnantaja muutoinkin on työehtosopimuksen soveltamispiirissä ja muuta työtä tehneiden työntekijöiden työhön liittyy työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa toimintaa. Mikäli muuta työtä tehnyt työntekijä on palkattu muussa tarkoituksessa kuin toimimaan työnantajan yritystoiminnan lukuun, esimerkiksi siivoojaksi yksityistalouteen, ei kyseinen työsuhde tule työehtosopimuksen soveltamispiirin. On todennäköistä, että huomattava osa Eteran tilaston nimikkeen "muut työt" työntekijöistä ei kuulu minkään työehtosopimuksen piirin. Arviolta enintään viidennes eli 20 % tähän nimikkeeseen kuuluvista työntekijöistä voidaan katsoa työehtosopimuksen piirin kuuluviksi työntekijöiksi. Marjanpoimintatyö on sisältynyt LEL- työeläkekassan tilastoissa jo kohtaan "maataloustyö" ollen osa maatilan normaalia toimintaa eikä muuta työtä.

Toimialoilla, joissa käytetään tyypillisesti toistaiseksi voimassa olevia työsuhteisia ja vakinaisia työntekijöitä, työnantajien järjestäytyminen ja työehtosopimuksen edustavuuden toteutuminen on todennäköisempää kuin toimialoilla, joissa lyhytaikaisten työsuhteiden vuoksi työnantajien järjestäytyminen jää alhaisemmaksi, jolloin edustavuuskaan ei välttämättä toteudu. Lainsäätäjän tarkoituksensa ei ole ollut yleissitovuuden edustavuus-kriteerin soveltaminen siten, että eri toimialojen työvoimarakennetta ei tulisi ottaa huomioon. Edustavuutta tulee arvioida sekä alan vakinaisten työntekijöiden että keskimääräisesti alan vuosityöntekijöiden osalta.

Lännen Broilerpalvelu Oy on vielä vastaselityksenään lausunut, että Maaseudun Työnantajaliitto ry:n ja Puu- ja erityisalojen liitto ry:n arvio maaseutuelinkeinojen työehtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien lomittajien määrästä on virheellinen. LEL-työeläkekassan tilastosta ilmenevien maatalouslomittajien lukumäärä 8 682 sisältää kuntien maatalouslomittajat silloin kun työsopimus ei ole toistaiseksi voimassa oleva. Kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta saadun tiedon mukaan kuntien palveluksessa vuonna 2002 on määräaikaisessa työsuhteessa ollut vain noin 2 950 lomittajaa (41 % x 7 200 henkilöä). LEL-työeläkekassan tilasto ei sisällä kuntien toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa toimivia lomittajia, jotka ovat vakuutettuja kuntien omassa eläkejärjestelmässä. Tällä perusteella maatalouselinkeinojen työehtosopimuksen piirissä on noin 5 700 lomittajaa.

Tilaston Muut työt -kohdan osoittama henkilölukumäärä 1 474 on otettava kokonaisuudessaan huomioon arvioitaessa yleissitovuuden edellytyksiä. Työehtosopimuksen sopijapuolten lausunnot eivät muuta osoita.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU