23.12.2003

Vaatimukset

Kunta-alan unioni on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Padasjoen kunta on ollut velvollinen soveltamaan 1.1.2000 voimassa olleen KVTES:n IX luvun 11 §:n 2 momentin määräystä A:han, kun hänen kuntoutustukensa päättyi 1.5.2001 alkaen, ja

velvoittamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Padasjoen kunnan yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan unionin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A:lle myönnettiin kuntoutustuki 1.1.2000 alkaen kotipalveluautonkuljettajan tehtävistä oikeaan olkapäähän liittyvien vaivojen vuoksi. Padasjoen kunnan kotihoidon ohjaaja oli 24.3.2000 kirjallisesti ilmoittanut A:lle, että hänen työsuhteensa oli KVTES:n IX luvun 11 §:n 1 momentin nojalla päättynyt 1.1.2000. Kun kuntoutustukiaika oli ollut päättymässä, oli A hakenut jatkoa kuntoutustuelle. Kuntien eläkevakuutus oli hylännyt hakemuksen 12.6.2001 ilmoittaen, että määräaikaisena työkyvyttömyyseläkkeenä myönnetty kuntoutustuki oli hylätty 1.5.2001 alkaen.

Kunta ei kuitenkaan ollut suostunut palauttamaan A:n työsuhdetta KVTES:n IX luvun 11 §:n 2 momentin mukaisesti, vaan oli toimittanut A:lle kunnan palkka-asiamiehen 15.6.2001 päivätyn ilmoituksen takaisinottovelvollisuuden päättymisestä. Ilmoituksen mukaan 1.2.2001 voimaan tulleen uuden vuosien 2001 - 2002 KVTES:n nojalla kunnalla ei ollut enää takaisinottovelvollisuutta. A ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon ja oli tämän jälkeen saanut ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa 19.6.2001 alkaen.

Määräaikaisena myönnettävän kuntoutustuen tarkoituksena on palauttaa työntekijän työkyky asianmukaisella hoidolla ja kuntoutustoimenpiteillä. Kun kyse ei ole pysyvästä työkyvyn menettämisestä ja kun tarkoituksena on ollut työn jatkaminen kuntoutuksen jälkeen, ei työsuhteen päättäminen työntekijän irtisanomissuojasäännöksiä rikkomatta ole yleensä mahdollista.

KVTES:ssä oli sovittu kuntoutustuen varaan jääneen kannalta arveluttavalla tavalla työsuhteen katkeamisesta. KVTES:n IX luvun 11 §:n 1 momentissa määrättiin, että työsuhde lakkaisi ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa, kun kuntoutustuki oli myönnetty. Sopimusmääräyksen 2 momentissa määrättiin toisaalta, että työnantaja oli velvollinen työntekijän työkyvyn palautuessa järjestämään hänelle hänen ammattitaitoaan ja työkykyään vastaavaa työtä edellyttäen, että työntekijä esitti hyväksyttävän lääkärintodistuksen työkykyisyydestään.

Syksyllä 2000 työehtosopimuksen tekstimuutokset neuvoteltiin ja sovittiin niin sanotussa tekstityöryhmässä. Siellä oli neuvottelujen kohteena Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valmistelema esitys, jonka mukaan työsuhdetta ei enää katkaistaisi kuntoutustuelle jäämisen vuoksi, vaan työntekijälle myönnettäisiin palkatonta työlomaa. Asia sovittiin vuosien 2001 - 2002 KVTES:ssä siten, että edellisen KVTES:n määräykset työsuhteen lakkaamisesta kuntoutustuen myöntämisen yhteydessä ja työsuhteen jatkumista määräaikaisen kuntoutustuen jälkeen jätettiin pois työehtosopimuksesta. Vuosien 2001 - 2002 KVTES:n mukaan työsuhde ei siten enää katkennut kuntoutustuelle jäämisen vuoksi. Vuosien 2001 - 2002 KVTES tuli voimaan 1.2.2001.

Missään vaiheessa työehtosopimusneuvottelujen aikana palkansaajajärjestöt eivät olleet tarkoittaneet sopia asiaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä tavalla. Tähän ei olisi ollut mitään järkevää eikä hyväksyttävää syytä. Vuosien 2001 - 2002 KVTES:n tekstimääräyksiä valmistelleessa tekstityöryhmässä kuntoutustukimääräysten muuttamisen yhteydessä ei ollut sovittu, että ennen 1.2.2001 kuntoutustuelle jääneelle ei olisi säilynyt paluuoikeutta aikaisemmin voimassa olleen KVTES:n määräyksen mukaisesti, jos työkyky palautuisi 1.2.2001 jälkeen.

Vuosien 2001 - 2002 KVTES:n sopimusteksteistä ei löytynyt tukea Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnalle. Siirtymävaiheen menettelytavoista ei työehtosopimuksessa ole minkäänlaisia määräyksiä. Työsuhteen jatkuminen määräaikaisen kuntoutustuen jälkeen oli niin keskeinen kuntoutustuella jääneen työntekijän työsuhteen ehto, että sen poistaminen vuosien 2001 - 2002 KVTES:stä olisi ehdottomasti edellyttänyt nimenomaisen määräyksen ottamisen työehtosopimukseen. Työehtosopimuksen normisopimusluonteen vuoksi vain työehtosopimukseen kirjallisesti otetuilla määräyksillä voi olla työehtosopimusmääräyksen oikeusvaikutukset.

KVTES:n määräykset sisälsivät periaatteen, jonka mukaan kenenkään kuntoutustuelle jääneen työsopimus ei päättynyt kuntoutustuelle jäämisen vuoksi. Jos siirtymävaihetta tulkittaisiin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä tavalla muodostuisi väliinputoajaryhmä, jonka työsuhde katkeaisi. Ei ollut kovinkaan loogista väittää, että työehtosopimuksen sopijaosapuolet tarkoituksellisesti olisivat halunneet jättää nämä kuntoutustuelle jääneet palvelussuhdeturvan ulkopuolelle. Myös yhdenvertaisuus- ja kohtuullisuussäännökset edellyttivät päinvastaista tulkintaa. Työntekijän etuja ei voinut taannehtivasti heikentää.

Soveltamisohjeita ei ollut laadittu yhdessä palkansaajajärjestöjen kanssa. Ohjeiden 7 kohdan viimeisessä kappaleessa olevaa tekstiä lääkärintodistuksen esittämisvelvoitteesta ennen 1.2.2001 ei ollut neuvoteltu palkansaajajärjestöjen kanssa eikä sen sisällöstä ollut sovittu.

A:han olisi kuntoutustuen päättymisen jälkeen 1.5.2001 tullut soveltaa vuoden 2000 KVTES:n kuntoutustuen päättymistä ja työhön palaamista koskevia määräyksiä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Padasjoen kunta on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Padasjoen kunta ovat lisäksi vaatineet Kunta-alan unionin velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vuosien 2001 - 2002 KVTES:stä oli 19.12.2000 lähetetty kuntiin ja kuntayhtymiin Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje 30/2000. Yleiskirjeessä oli selostettu sopimuksen sisältöä ja annettu sitä koskevia soveltamisohjeita. Yleiskirjeen liitteenä oli vakiintuneen käytännön mukaisesti muun ohella luettelo tärkeimmistä materiaalisista muutoksista ja sopimuksen soveltamisohjeet. Materiaalisten muutosten luettelossa oli todettu se selvä tosiasia, että nyt kysymyksessä olevat kuntoutustukea koskevat määräykset oli poistettu sopimuksesta. Kuten yleiskirjeessä 30/2000 oli todettu, kyseessä olevista soveltamisohjeista oli saavutettu yksimielisyys muiden ohella Kunta-alan unionin kanssa. Soveltamisohjeen teksti oli saatettu pääsopijajärjestöjen tietoon etukäteen ja niistä oli neuvoteltu sekä saavutettu yksimielisyys. Asiaa koskevat sopimusmääräykset ja niiden soveltamisohjeet olivat täysin yksiselitteiset.

Aikaisempien sopimusten mukaan henkilön työsuhde päättyi hänen saadessaan kuntoutustukea. Päättymiseen liittyi toisaalta työnantajan velvollisuus sopimuksessa mainituin edellytyksin järjestää henkilölle työtä, mikäli hänen työkykynsä palautuu. Nämä molemmat määräykset oli poistettu sopimuksesta. Näin ollen vuosien 2001 - 2002 KVTES:ssä ei ollut mitään sopimusmääräystä, johon kanteen vaatimus takaisinotosta voisi perustua. Määräysten poistamiseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan uudet määräykset tulivat kaikilta osin voimaan 1.2.2001. Edelleen soveltamisohjeiden mukaan työntekijän, jonka työsuhde on todettu lakanneeksi ja jonka työkyky on palautunut, on ennen 1.2.2001 esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus työkykyisyydestään, jotta työnantaja olisi velvollinen järjestämään hänelle työtä vuoden 2000 KVTES:n määräysten edellyttämällä tavalla.

KVTES:n 31.1.2001 saakka voimassa olleiden määräysten mukaankaan kuntoutustuen päättyminen ei ollut ratkaiseva seikka kysymyksessä olevia määräyksiä sovellettaessa. Vuoden 2000 KVTES:n 11 §:n 2 momentin soveltaminen ja työn tarjoaminen edellyttivät, että työntekijän työkyky palautuu ja työntekijä esittää työnantajalle hyväksyttävän lääkärintodistuksen työkykyisyydestään. A ei ollut esittänyt Padasjoen kunnalle missään vaiheessa todistusta työkykyisyydestään.

Määräys, jonka mukaan kuntoutustuella olevalla oli oikeus palata työhön, oli poistettu vuosien 2001 - 2002 KVTES:stä. Jotta työntekijällä olisi määräyksen poistamisesta huolimatta edelleenkin oikeus palata työhön, olisi tästä asiasta tullut ottaa nimenomainen siirtymämääräys sopimukseen. Tällaista määräystä sopimuksessa ei ole. Sopimuksen soveltamisohjeella on vakiintuneesti sama oikeusvaikutus kuin sopimusmääräyksillä. Asiasta oli selvät soveltamisohjeet yleiskirjeessä 30/2000. Sillä seikalla, että soveltamisohjeet olivat yleiskirjeessä eivätkä sopimuskirjassa, ei ollut asiassa merkitystä.

Uudella työehtosopimuksella ei ollut takautuvasti poistettu kenenkään oikeutta työsuhteen jatkumiseen, jos sopimuksessa sovittuun päivämäärään mennessä jollekin oli tämä oikeus syntynyt. A:lle ei ollut oikeutta syntynyt, koska hän ei ollut 1.2.2001 mennessä esittänyt työnantajalle lääkärintodistusta työkykyisyydestään.

Perustelut

Erimielisyys

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on vuoteen 2000 saakka ollut määräykset työsuhteen lakkaamisesta kuntoutustuen myöntämisen yhteydessä ja työsuhteen jatkumisesta määräaikaisen kuntoutustuen jälkeen. Sopijapuolet ovat vuosien 2001 - 2002 KVTES:ssä, joka on tullut voimaan 1.2.2001 lukien, sopineet kyseisten määräysten poistamisesta.

A:lle on 1.9.1999 alkaen myönnetty Padasjoen kunnan kotiavustajan tehtävästä määräaikainen kuntoutustuki sairauden perusteella useassa jaksossa siten, että kuntoutustuki on jatkunut keskeytymättä 30.4.2001 saakka. A:n työsuhde on päättynyt 1.1.2000 hänelle myönnetyn määräaikaisen kuntoutustuen johdosta. Padasjoen kunnan palkka-asiamies on 15.6.2001 ilmoittanut A:lle, että kunnalla ei KVTES 2001:n mukaan ollut enää velvollisuutta ottaa häntä takaisin työhön.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Padasjoen kunnalla ollut vuoden 2000 KVTES:n nojalla velvollisuus ottaa A takaisin työhön hänen kuntoutustukensa päätyttyä 1.5.2001 alkaen. Kantajan mukaan sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena ei ole ollut sopia, että kuntoutustuella 1.2.2001 olleilla ei olisi työhönpaluuoikeutta. Sopimuksessa ei ole tällaista määräystä. Soveltamisohjeissa tosin on asiasta mainittu, mutta ohjeiden teksti ei vastaa sitä, mitä asiasta oli yhteisesti sovittu eikä ohjeita ollut yhdessä laadittu.

Sopimusmääräyksistä ja niiden soveltamisohjeista esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu sopimusmääräysten sisällöstä ja sopijapuolten tarkoituksesta Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n silloista neuvottelijaa B:tä, Kunta-alan unionin entistä neuvottelupäällikköä C:tä, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisneuvottelupäällikköä D:tä ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikköä E:tä.

B on kertonut osallistuneensa vuonna 2000 työehtosopimusneuvotteluihin Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n neuvottelijana niin sanotussa tekstityöryhmässä, jossa neuvoteltiin muista sopimuskysymyksistä kuin palkankorotuksista. Neuvottelujen kohteena oli ollut muun muassa kuntoutustuella olevan asema. Sopimuksen mukaan työsuhde lakkasi, kun työntekijälle myönnettiin kuntoutustuki. Työntekijäpuoli oli pitänyt määräystä epätyydyttävänä ja työsopimuslain vastaisena. Työntekijöiden kannalta pidettiin tuolloin parempana siirtymistä järjestelmään, jossa työsuhde ei kuntoutustuen myöntämisen yhteydessä ilman muuta lakkaisi, vaan henkilö saisi palkatonta työvapaata kuntoutustuen ajaksi. Neuvotteluissa ei ollut lainkaan esillä vanhan työehtosopimuksen aikana kuntoutustuelle jääneiden mahdollinen takaisinottovelvollisuus. Neuvotteluissa eivät myöskään olleet esillä minkäänlaiset siirtymämääräykset. Työnantajapuolelta oli todettu, että uudet määräykset tulevat heti kaikilta osin voimaan, mutta tarkemmin ei ollut avattu, mitä tällä tarkoitettiin. Todistajan käsityksen mukaan kenenkään etuja ei ollut tarkoitus heikentää eikä väliinputoajia pitänyt jäädä. Toinen TNJ:n neuvottelijoista oli kuitenkin vastustanut sopimusmuutosta. Soveltamisohjeet oli lähetetty etukäteen osallisjärjestöille ja niiden sisällöstä oli sopijapuolten kesken oltu yksimielisiä.

C on kertonut osallistuneensa Kunta-alan unionin neuvottelupäällikkönä kyseisiin työehtosopimusneuvotteluihin niin sanotun koordinaatioryhmän jäsenenä. Tässä ryhmässä ei enää enemmälti keskusteltu asioista, joista oli jo muissa työryhmissä saavutettu neuvottelutulos. Soveltamisohjeteksti oli käyty läpi yleiskeskusteluna, mutta mitään siirtymäsäännöksiä ei ollut käsitelty.

D on kertonut toimineensa vuoden 2000 työehtosopimusneuvotteluissa tekstityöryhmän puheenjohtajana. Määräaikaisella kuntoutustuella olevan työntekijän työsuhde päättyi tuolloin voimassa olleen sopimuksen mukaan ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa. Useimmiten kysymys oli tilanteesta, jossa työnantajalla oli muutoinkin oikeus irtisanoa työsopimus. Kun määräys saattoi kuitenkin joissakin tapauksissa olla ristiriidassa työsopimuslain säännösten kanssa, Kunnallinen työmarkkinalaitos ehdotti sen poistamista KVTES:stä. Mistään siirtymämääräyksestä ei sovittu. TNJ:n edustaja oli työryhmän kokouksessa 12.12.2000 kysynyt, miten menetellään niiden osalta, jotka eivät voi esittää viimeiseen päivään tammikuuta 2001 mennessä hyväksyttävää lääkärintodistusta siitä, että he ovat työkykyisiä. Todistaja oli vastannut, että heillä on mahdollisuus riitauttaa asia käräjäoikeudessa, jos katsovat, ettei irtisanomisperuste ole laillinen. Sopimuksen soveltamisohjeet oli lähetetty osallisjärjestöille 18.12.2000 ja neuvottelu niiden osalta oli käyty 19.12.2000. Myös tässä neuvottelussa eräs toinen TNJ:n edustaja oli kysynyt sellaisen työntekijän asemasta, joka ei voi esittää lääkärintodistusta työkykyisyydestään ennen 1.2.2001. Myös tällöin todistaja oli vastannut, että takaisinottovelvollisuutta ei enää ole ja että työntekijän, joka katsoo irtisanomisen olevan laittoman, tulee riitauttaa asia käräjäoikeudessa. Soveltamisohjeista on neuvottelussa 19.12.2000 saavutettu yksimielisyys, joka on todettu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen samana päivänä päivätyssä yleiskirjeessä.

E on kertonut osallistuneensa työehtosopimusneuvotteluihin KVTES-koordinaatioryhmän vetäjänä. Soveltamisohjeet lähetettiin 18.12.2000 kaikkien osallisjärjestöjen edustajille ja niistä neuvoteltiin 19.12.2000. Neuvottelussa oli ollut esillä toimihenkilöpuolen neuvottelijan kysymys määräaikaisella kuntoutustuella olevan työntekijän asemasta, jos työntekijä katsoo työsuhteensa päättämisen ennen 1.2.2001 olevan laiton. D oli vastannut kysymykseen, että asia tulee siinä tapauksessa riitauttaa käräjäoikeudessa. Soveltamisohjeet oli päätetty antaa yhteisinä. Mistään siirtymämääryksistä ei neuvotteluissa ollut sovittu.

Työtuomioistuimelle esitetyn Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 19.12.2000 päivätyn yleiskirjeen 30/2000 mukaan kirjeen liitteessä 4 olevista KVTES:n 2001 - 2002 soveltamisohjeista oli saavutettu yksimielisyys muun ohessa Kunta-alan unionin edustajien kanssa.

Soveltamisohjeiden mukaan sopimuksesta oli poistettu määräykset, jotka koskevat työsuhteen päättymistä määräaikaisen kuntoutustuen myöntämisen johdosta ja työsuhteen jatkumista määräaikaisen kuntoutustuen päättymisen jälkeen, jos työntekijän työkyky palautuu. Perusteena poistamiselle oli se, että ensiksi mainittu määräys olisi joissakin tapauksissa voinut olla ristiriidassa työsopimuslain pakottavien irtisanomisperusteita koskevien säännösten kanssa. Edelleen soveltamisohjeiden mukaan uudet määräykset tulevat kaikilta osin voimaan 1.2.2001. Työntekijän, jonka työsuhde on todettu lakanneeksi määräaikaisen kuntoutustuen myöntämisen johdosta ja jonka työkyky on palautunut, on ennen 1.2.2001 esitettävä hyväksyttävä lääkärintodistus työkykyisyydestään, jotta työnantaja on velvollinen järjestämään hänelle työtä KVTES 2000:n määräysten edellyttämällä tavalla.

Arviointi

Työtuomioistuimessa kuullut todistajat ovat kertoneet jossakin määrin ristiriitaisesti tulkinnanalaisen asian käsittelystä työehtosopimusneuvotteluissa. Kuitenkin D:n ja E:n yksityiskohtaiset kertomukset, jotka saavat tukea yhteisesti hyväksytyistä soveltamisohjeista, antavat työtuomioistuimen mielestä asian käsittelystä luotettavamman kuvan kuin B:n ja C:n kertomukset.

Todistelun perusteella ei voida pitää uskottavana, että sopimuksen voimaan tullessa kuntoutustuella olleiden asema olisi jäänyt työehtosopimusneuvotteluissa kokonaan käsittelemättä tai tätä koskevat määräykset olisivat voineet jäädä soveltamisohjeista huomaamatta.

Päin vastoin esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että uuden työehtosopimuksen voimaan tullessa kuntoutustuella olleiden asema on ollut neuvotteluissa nimenomaisesti esillä. Tuossa yhteydessä on myös työnantajapuolelta tehty selväksi, että takaisinottovelvollisuutta koskevia vuoden 2000 KVTES:n määräyksiä ei enää sovelleta uuden sopimuksen voimassa ollessa niissäkään tapauksissa, joissa kuntoutustuelle oli jääty aiemman työehtosopimuksen voimassaollessa. Työehtosopimusmuutosten syitä ja voimaantuloa on käsitelty soveltamisohjeissa, jotka on yhteisesti käsitelty ja hyväksytty.

Edellä lausuttuun nähden sopijapuolten yhteistä tarkoitusta vastaa parhaiten soveltamisohjeisiin kirjattu tulkinta, jonka mukaan määräaikaisella kuntoutustuella olleen työntekijän on voidakseen palata työhön työkykynsä palattua tullut esittää työnantajalleen lääkärintodistus viimeistään 31.1.2001. Muutoin työsopimus on alkuperäisen ilmoituksen mukaisesti lakannut ilman, että työnantajalla enää olisi työehtosopimukseen perustuvaa takaisinottovelvollisuutta.

A:n työsuhde Padasjoen kuntaan on määräaikaisen kuntoutustuen myöntämisen johdosta päättynyt 1.1.2000. A ei ole 1.2.2001 mennessä esittänyt Padasjoen kunnalle hyväksyttävää lääkärintodistusta työkykyisyydestään. Tässä tilanteessa A:han ei enää 1.5.2001 tule sovellettavaksi vuoden 2000 KVTES:n 11 §:n määräykset työsuhteen jatkumisesta määräaikaisen kuntoutustuen jälkeen. Työnantaja ei siten ole ollut näiden määräysten perusteella velvollinen järjestämään A:lle työtä kuntoutustuen jälkeen siinäkään tapauksessa, että A:n työkyvyn katsottaisiin palanneen 1.5.2001 lukien.

Oikeudenkäyntikulut

Kunta-alan unioni on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Padasjoen kunnan oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena kulujen määränä on pidettävä 800 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kunta-alan unioni velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Padasjoen kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Virtanen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.