25.6.2002

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Satakunnan Liikenne Oy on menetellyt irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti irtisanoessaan linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen,

velvoittamaan Satakunnan Liikenne Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä 31.050,85 euroa laillisine viivästyskorkoineen 22.11.2001 lukien,

tuomitsemaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan vastaajan ja kuultavan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

A on työskennellyt Satakunnan Liikenne Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana 1.4.1981 lukien. A:n työsopimus irtisanottiin 27.2.2001 kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisen syynä työnantaja on vedonnut ohjeiden vastaisesta menettelystä annettuihin kirjalliseen varoitukseen 28.11.1997, suulliseen huomautukseen elokuussa 1999 ja kirjalliseen varoitukseen 26.8.1999 sekä siihen, että A oli tammi-helmikuun 2001 aikana toiminut useasti annettujen ohjeiden vastaisesti ja tarpeettomasti viivytellyt sairauslomansa ilmoittamista. A oli työnantajan mukaan varoituksista ja huomautuksista huolimatta jatkanut ohjeiden vastaista menettelyään.

Irtisanominen oli toimitettu 27.2.2001 tilaisuudessa, jossa oli ollut A:n lisäksi paikalla kolme työnantajan edustajaa. A:lle ei ollut varattu mahdollisuutta avustajan käyttämiseen. Tilaisuudesta ei ollut annettu ennakkotietoa A:lle. Irtisanomisen perusteet oli ilmoitettu kirjallisesti seuraavana päivänä.

Annetuilla huomautuksilla ja varoituksilla sekä niiden taustalla olleilla tapahtumilla ei ole ollut ajallista tai asiallista yhteyttä A:n irtisanomiseen. Varoitukset ovat olleet aiheettomia ja lisäksi ne olivat vanhentuneita, joten niillä ei ole irtisanomiskynnystä alentavaa merkitystä. Asiakasvalituksia koskevat väitteet ovat epämääräisiä. Aikaa on kulunut jo niin paljon, että A ei itsekään voi muistaa tapahtumia, eikä enää pystytä edes selvittämään, onko A kyseisinä ajankohtina ollut työvuorossa vai ei. Lisäksi asiakasvalituksia ja niihin liittyviä tapahtumia ei ole aikanaan käsitelty A:n kanssa. Missään tapauksessa A ei ole menetellyt sopimattomasti asiakkaita kohtaan.

A oli vuonna 1997 myöhästynyt yhden kerran, joka johtui huonosta säästä. Myöhästyminen ei siten ollut toistuvaa. A:n työaika oli alkanut 5.30, jolloin hän oli myös työt aloittanut. Yhtiössä ei ollut käytäntönä, että lähtölaiturilla pitäisi olla jo kymmenen minuuttia ennen lähtöä. Ajopiirturissa on täytynyt olla epätarkkuutta, koska A ei ollut lähtenyt ajoon myöhässä. Yhden kerran A oli unohtanut tyhjentää linja-auton WC:n. Linja-auton teknistä tarkastamista A ei ollut koskaan laiminlyönyt.

Vuoden 1999 varoitukseen johtaneen tapahtuman A on myöntänyt, samoin tapahtumat tammi- helmikuussa 2001. A oli ollut sairaana 11.2.2001. Hän oli ilmoittanut tästä ajomestarille klo 9.15, kun hänen työvuoronsa olisi alkanut klo 14.00. Siitä, että A oli ilmoittanut sairauslomansa kestosta vasta kello 17, ei ollut aiheutunut yhtiölle mitään vahinkoa, sillä jo aamulla A oli ilmoittanut, että hän ei ainakaan sinä päivänä tule töihin.

Satakunnan Liikenne Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaisia perusteita A:n työsopimuksen irtisanomiseen, joten A:lla on irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n nojalla oikeus korvaukseen perusteettomasta irtisanomisesta. Vaaditun korvauksen määrää on pidettävä kohtuullisena ottaen huomioon A:n työsuhteen kesto, työttömyysaika, ikä ja mahdollisuudet saada ammattiaan vastaavaa työtä sekä toisaalta työnantajan hyvä palkanmaksukyky ja sen menettely työsopimusta irtisanottaessa. A on ollut työttömänä työsuhteen päättymisestä lukien ja hänen on yli 50-vuotiaana erittäin vaikea työllistyä linja-autonkuljettajana.

Vastaajaliitto oli saanut tietää irtisanomisesta ennen A:n työsuhteen päättymistä, mutta se ei ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisen peruuttamiseksi. Sen sijaan se on tukenut työnantajan menettelyä ja siten syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Satakunnan Liikenne Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja kantajaliiton velvoittamista korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Satakunnan Liikenne Oy:llä on ollut lain ja irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet A:n työsopimuksen irtisanomiseen. Työsuhteensa aikana A oli syyllistynyt lukuisia kertoja erilaisiin laiminlyönteihin ja ohjeiden vastaisiin menettelyihin, joista hänelle oli useasti huomautettu ja annettu varoituksia. Huomautukset ja varoitukset eivät olleet auttaneet, vaan A:n laiminlyönnit ja ohjeiden vastaiset menettelyt olivat toistuneet. Työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista, ja irtisanomiseen on ollut erityisen painava syy.

Loppuvuodesta 1997 varikonhoitaja B teki eri päivinä havaintoja A:n työhön tulosta ja linjalle lähdöstä. A myöhästyi usein lähdöstä jopa 15 minuuttia, vaikka yleisohjeen mukaan lähtölaiturissa on oltava 10 minuuttia ennen lähtöaikaa. B tapasi myös A:n pesemästä omaa autoaan varikolla, vaikka linjavuoron lähtöaika oli jo ohi. A laiminlöi myös linja-auton tarkastustoimia ja linja-autojen toimittamista päivittäishuoltoon. Ohjeiden vastaisesta menettelystä annettiin A:lle kirjallinen varoitus 3.12.1997. Myöhästymiset ovat todettavissa myös ajopiirturin tiedoista.

Elokuussa 1999 A otti ohjeiden vastaisesti vakiovuorolle expressbus-linja-auton. Korjaamopäällikkö C puhutteli A:ta asiasta. A:n menettely toistui 26.8.1999, jolloin hänen ottamaansa EB-linja-autoa olisi tarvittu tilauskuljetukseen. C:n kysyessä menettelyn syytä A sanoi, ettei varikolla ollut muita autoja. Tämä ei pitänyt paikkaansa. Myöhemmin A ilmoitti ottaneensa auton, koska se oli hyvä ja kevyt ajaa. A:lle annettiin kirjallinen varoitus 26.8.1999.

A otti 14.1.2001 express-vuorolle ohjeiden vastaisesti sellaisen linja-auton, joka ei täytä EB-linja-autolle asetettuja vaatimuksia. Ohjeet asiasta ovat yhtiön ilmoitustaululla, ja A on myöntänyt tuntevansa kyseisen ohjeen. A ei ilmoittanut syytä menettelyynsä.

A oli 31.1.2001 saanut kirjallisen ohjeen viedä auton nro 26 Säkylästä Poriin huoltoa varten. Hän otti kuitenkin auton nro 48 ja ilmoitti eräälle kuljettajalle, että auton 26 istuin ei käy hänelle. A ei kuitenkaan tehnyt minkäänlaista ilmoitusta istuimessa olevasta viasta, eikä toinen kuljettaja ollut huomannut siinä mitään vikaa.

A oli 1.2.2001 saanut jälleen ohjeen viedä auton 26 huoltoon, mutta hän oli ottanut auton 48 ja jättänyt autoon 26 viestin, että ei saanut sitä liikkeelle. Autolla 26 seuraavaksi lähtenyt kuljettaja ei havainnut autossa mitään vikaa. A ei tehnyt autossa olleesta mahdollisesta viasta yhtiön käytännön mukaista ilmoitusta.

Sunnuntaina 11.2.2001 A ilmoitti sairastumisestaan klo 9.15. ajomestari D:lle. Työvuorosuunnittelua varten D pyysi ilmoittamaan mahdollisimman pian sairausloma-ajasta. A ilmoitti asiasta vasta klo 17.15, vaikka oli käynyt vastaanotolla jo aamupäivällä, ja kertoi unohtaneensa ilmoittaa aiemmin. Keskustelussa 27.2.2001 A ilmoitti, että ei ollut sairauden (influenssa) vuoksi voinut ilmoittaa sairauslomasta aiemmin. Aamulla A ei ollut ilmoittanut olevansa koko päivän poissa.

22.2.2001 A laiminlöi viedä auton nro 25 Raumalle päivittäissiivoukseen ja toimi siten saamiensa ohjeiden vastaisesti.

Lisäksi A:sta on syksyllä 1998 ja talvella 1999 tullut useita asiakasvalituksia puhelimitse ajomestari D:lle. D on näiden johdosta puhutellut A:ta.

Annetuilla huomautuksilla ja varoituksilla on ollut sekä ajallinen että asiallinen yhteys irtisanomiseen. Tapahtumista ei ollut kulunut kovin pitkää aikaa, ja toisaalta irtisanomiseen oikeuttavan erityisen painavan syyn täyttymisen kannalta on arvioitava tilannetta kokonaisuudessaan. Irtisanominen on johtunut A:n menettelyn ja laiminlyöntien muodostamasta kokonaisuudesta.

Ennen irtisanomista Satakunnan Liikenne Oy kuuli A:ta työsopimuslain 47 b §:ssä ja irtisanomissuojasopimuksen 9 §:ssä säädetyllä tavalla. Kuulemistilaisuuden aluksi A:lta kysyttiin, haluaako hän käyttää avustajaa. Mikäli A olisi halunnut avustajan, kuuleminen olisi keskeytetty ja sitä olisi jatkettu myöhemmin.

Satakunnan Liikenne Oy:n luottamusmies F toi elokuun puolivälissä 2001 D:lle laatimansa esitäytetyn muistion ja kehotti D:tä allekirjoittamaan sen edes ehdottamatta neuvotteluja asiassa. F toimitti muistion suoraan AKT:hen. A:n irtisanomista käsiteltiin 23.8.2001 liittoneuvotteluissa, jossa käsiteltiin yhteensä kahtakymmentä erimielisyysasiaa. Työnantajaliitto ilmoitti selvittävänsä irtisanomisperusteita tarkemmin seuraaviin neuvotteluihin mennessä. Neuvottelussa 19.9. selvitys annettiin AKT:lle. Asiasta sovittiin käytäväksi neuvottelut 5.10.2001, mutta jo ennen sitä 3.10. AKT toimitti työnantajaliittoon erimielisen kantansa. Kantajan oheistama liittojen välinen pöytäkirja on toimitettu AKT:hen allekirjoitettavaksi 22.10.2001. Edellä selostetuista tapahtumista ilmenee, että työntekijäpuoli ei ole halunnut käydä todellisia neuvotteluja asiasta, vaan saattaa sen työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Työnantajaliitto sai tietää A:n irtisanomisesta 23.8.2001, eikä ennen työsuhteen päättymistä 27.8.2001 siis ollut aikaa selvittää irtisanomisperusteita kunnollisesti. Työnantajaliitto ei ole näin ollen laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

1. A:n työsuhde ja sen päättäminen

A oli työskennellyt Satakunnan Liikenne Oy:n palveluksessa linja-autonkuljettajana 1.4.1981 lukien. Työsopimus on irtisanottu 27.2.2001 päättymään 27.8.2001. Irtisanomisen syyksi työnantaja on ilmoittanut ohjeiden vastaisesta menettelystä annetun kirjallisen varoituksen 28.11.1997, suullisen huomautuksen elokuussa 1999 ja kirjallisen varoituksen 26.8.1999 sekä sen, että A oli tammi-helmikuun 2001 aikana toiminut useasti annettujen ohjeiden vastaisesti ja tarpeettomasti viivytellyt sairauslomansa ilmoittamista. A oli siten varoituksista ja huomautuksista huolimatta jatkanut ohjeiden vastaista menettelyään.

2. Irtisanomisperusteet

2.1. Varoitukset ja puhuttelut vuosina 1997 ja 1999

A:lle oli annettu varoitus vuonna 1997 sen vuoksi, että hän työnantajan mukaan oli muun muassa myöhästynyt töihin tulossa ja linjalle lähdössä, jättänyt tarkastamatta ajoon lähtiessään auton öljyt, nesteet ja renkaat ja laiminlyönyt tyhjentää linja-auton wc:n. A on työtuomioistuimessa kuultaessa myöntänyt myöhästyneensä kerran huonoista keliolosuhteista johtuen ja samoin hän on myöntänyt laiminlyöneensä kerran wc:n tyhjennyksen. Sen sijaan hän on kiistänyt varoituksen syyksi ilmoitetut seikat enemmälti. Työtuomioistuimelle esitetyistä ajopiirturin kiekoista on kuitenkin todettavissa, että A oli usein lähtenyt autolla varikolta vasta sen jälkeen, kun auton jo olisi pitänyt lähteä noin puolen kilometrin päässä sijaitsevalta linja-autoasemalta linjalle. Työtuomioistuimessa todistajina kuultujen silloisen etumiehen B:n ja ajomestari F:n kertomukset ovat osaltaan vahvistaneet A:n menetelleen varoituksessa todetulla tavalla.

Vuonna 1999 A:lle oli annettu varoitus annettujen ohjeiden toistuvasta laiminlyönnistä. Esitetyn selvityksen mukaan A oli elokuun aikana kahdesti lähtenyt ajoon muulla kuin hänen vuorolleen osoitetulla autolla. Ensimmäisen tapauksen jälkeen A:ta oli jo suullisesti huomautettu asiasta. Jälkimmäisessä tapauksessa, jonka A on myöntänyt, auto oli jouduttu palauttamaan Porista Säkylään etukäteen varattua tilausajoa varten.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että varoitukset, joiden antamista ei ollut aiemmin riitautettu, ovat olleet aiheellisia.

Lisäksi työnantajapuolelta kuullut todistajat ovat kertoneet ottaneensa vuosien 1998 ja 1999 aikana vastaan lukuisia asiakasvalituksia A:n toiminnasta. Niiden johdosta A:ta oli puhuteltu. Uusia asiakasvalituksia ei ole näytetty tehdyn enää vuonna 1999 annetun varoituksen jälkeen.

2.2. Tammi-helmikuun 2001 tapahtumat

A on myöntänyt, että hän oli lähtiessään linjalle 14.1., 31.1. ja 1.2.2001 ottanut käyttöönsä eri linja-auton kuin mitä tuohon tarkoitukseen oli osoitettu. Työtuomioistuimessa kuultaessa A on kertonut, että hänelle tuolloin osoitetun linja-auton käsivälitteinen vaihteisto oli hankalampi käyttää kuin hänen ottamassaan linja-autossa ollut sähkötoiminen vaihteisto. A on edelleen myöntänyt laiminlyöneensä 22.2.2001 viedä auton Raumalle päivittäissiivoukseen.

A oli 11.2.2001 ennen työvuoronsa alkamista ilmoittanut työnantajan edustajalle sairastuneensa ja hakeutuvansa lääkärin vastaanotolle. Tämän ilmoituksen perusteella työnantaja oli ryhtynyt toimenpiteisiin sijaisen järjestämiseksi. A:ta oli kehotettu ilmoittamaan työnantajalle mahdollisesta sairauslomasta ja sen pituudesta välittömästi lääkärissäkäynnin jälkeen. Tämän ilmoituksen A olisi ilmeisesti voinut tehdä tapahtunutta nopeammin, joskaan ilmoituksen viipymisestä muutamalla tunnilla ei ole näytetty olleen ainakaan erityisempää haittaa työnantajalle.

3. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

A:n työsuhteen päättämiseen sovellettavan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen (1991) mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (1970) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina syinä pidetään muun muassa sellaisia työntekijästä itsestään johtuvia syitä kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

A:ta oli edellä todetuin tavoin varoitettu töiden laiminlyönneistä ja työnantajan määräysten rikkomisesta. Varoitusten antamisesta työsopimuksen irtisanomiseen oli kulunut suhteellisen pitkä aika. Joulukuun alusta 1997 elokuuhun 1999 oli kulunut noin vuosi ja kahdeksan kuukautta. Tammi-helmikuun 2001 tapahtumiin oli jälleen kulunut lähes puolitoista vuotta. Koska yksilöperusteella tapahtuvan irtisanomisen tilanteissa irtisanomisperusteen täyttymistä on aina arvioitava kokonaisuuden perusteella, ei varoituksiin ilman sitä koskevia erityisiä määräyksiä voida soveltaa kaavamaisia vanhentumisaikoja. Varoitus voidaan ottaa huomioon irtisanomisperusteen riittävyyttä arvioitaessa, jos sen antamisella on ollut jonkinasteinen asiallinen yhteys työsuhteen päättämiseen. Varoitusten ajankohdilla on tässä harkinnassa merkitystä, mutta erityisesti on kiinnitettävä huomiota varoitusten syihin. Kokonaisarvioinnissa A:n saamille varoituksille voidaan siten antaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa.

A:n menettely tammi-helmikuussa 2001 on ollut varsin samantyyppistä kuin aiempien varoitusten, erityisesti vuonna 1999 annetun varoituksen yhteydessä. Kyseessä on ollut ilmeinen piittaamattomuus työnantajan antamista määräyksistä, joiden noudattaminen on ollut autojen suunnitelmallisen kierron ja tehokkaan käytön edellytys. Samalla A on menetellyt epälojaalisti myös työtovereita ja asiakkaita kohtaan. Työtuomioistuimen mielestä työnantajalta ei ole A:n työhistoria huomioon ottaen enää voitu kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. A:n useaan kertaan toistuvaa ohjeiden vastaista menettelyä voidaan näissä olosuhteissa pitää sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaisena erityisen painavana syynä, joka on oikeuttanut työnantajan irtisanomaan työsopimuksen.

Satakunnan Liikenne Oy ei edellä todetun mukaisesti ole irtisanonut A:n työsopimusta perusteettomasti eikä A:lla siten ole oikeutta tällä perusteella vaatimiinsa korvauksiin. Vastaavasti myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ei ole syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

4. Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Satakunnan Liikenne Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena korvauksen määränä on pidettävä 1 300 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Satakunnan Liikenne Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 1 300 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Tuulensuu, Vannela, Palomäki ja Palanko-Laaka jäseninä. Sihteeri on ollut Engblom.

Tuomio on yksimielinen.