TT:2002-24

Keywords: Asiaväite, Kanneoikeus, Kanteen tutkiminen, Palkka, Työtuomioistuimen toimivalta, Virkaehtosopimuksen tulkinta
Year of case: 2002
Date of Issue: 27.3.2002
Register number: 25/01

Virkaehtosopimuksesta oli poistettu erillispalkkiota lisävastuusta koskeva määräys. Virkaehtosopimukseen osallisten hyväksymien soveltamisohjeiden mukaan erillispalkkio lisävastuusta tuli kuitenkin edelleen maksaa aikaisemman päätöksen mukaan siitä huolimatta, että määräystä ei enää sisältynyt virkaehtosopimukseen. Koska kahdelle viranhaltijalle usean vuoden ajan maksetun erillispalkkion poistamiselle ei ollut näytetty olleen aikaisemmin voimassa olleen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa tarkoitettua perusteltua syytä, ei työnantajalla ollut ollut virkaehtosopimuksen määräyksiin perustuvaa oikeutta keskeyttää viranhaltijoille myönnetyn mainitun erillispalkkion maksamista.

Työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut tutkia sovellettavan erityislain säännökseen perustuvaa vaatimusta, joka koski viranhaltijoiden oikeutta saada heille myönnettyjä henkilökohtaisia palkanlisiä työnantajavaihdoksen jälkeenkin.

Kysymys myös muutoin kanteen tutkimisesta. (Ään.)

TYÖTUOMIOISTUIN TUOMIO Nro 24

KANTAJAT

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry, Helsinki
AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ry, Helsinki

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä

ASIA

Virkaehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.11.2001
Pääkäsittely 15.1.2002

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ajaksi 1.3.1990 - 29.2.1992 tehdyn kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkaluokittelua 1.3.1990 lukien koskevassa liitteessä on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 §
Muutoin noudatetaan soveltuvin osin kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden 1.10.1989 voimaan tulleen palkkaluokittelun yleismääräyksiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitetussa 1.10.1989 voimaan tulleessa kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkaluokittelussa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
11 §
Henkilökohtainen palkanosa

1 mom.
Sen estämättä mitä edellä ja jäljempänä II luvussa määrätään, voidaan pääviranhaltijalle/työntekijälle maksaa määräajan tai toistaiseksi yhden palkkaluokan suuruista henkilökohtaista palkanosaa, mikäli ao. viranomainen harkitsee sen perustelluksi viranhaltijan/työntekijän keskimääräistä selvästi paremman ammattitaidon ja hyvien työtulosten vuoksi. Mikäli viranhaltijalla/työntekijällä on erittäin hyvä ammattitaito ja lisäksi poikkeuksellisen hyvät työtulokset, henkilökohtainen palkanosa voi olla kaksi palkkaluokkaa.

2 mom.
Henkilökohtaisen palkanosan maksaminen voidaan lopettaa ao. kunnallisen viranomaisen päätöksellä. Henkilökohtainen palkanosa poistuu tai pienenee viranhaltijan/työntekijän palkkaluokkaa tarkistettaessa vain jos ao. viranomainen niin päättää.

12 § Erillispalkkio lisävastuusta

1 mom.
Pääviranhaltijalle/työntekijälle voidaan maksaa yhden tai poikkeuksellisesti kahden palkkaluokan suuruinen varsinaiseen palkkaan kuuluva erillispalkkio, mikäli hänet on ao. viranomaisen päätöksellä määrätty vastaamaan virkaan tai työntekijälle kuuluvien tavanomaisten tehtävien lisäksi olennaisesti vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta tai viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta tai työntekijän tehtäviä on muutoin määräajaksi olennaisesti laajennettu siten, että hänen vastuualueensa tai tehtäviensä vaativuus on olennaisesti suurempi kun asianomaisessa virassa/työntekijän tehtävässä yleensä. Erillispalkkio maksetaan lisävastuun voimassaoloajalta tai muutoin määrätyltä määräajalta. Erillispalkkio voi olla myös markkamääräinen, jolloin sen määrä on vähintään 100 mk/kk ja enintään kahta palkkaluokkaa vastaava markkamäärä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeissa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Erillispalkkio lisävastuusta (11 §)

Liitteen 19 yleismääräysten 11 §:n mukaan kunnan/kuntainliiton ao. viranomainen voi niin harkitessaan maksaa pääviranhaltijalle yhden tai poikkeuksellisesti kahden palkkaluokan suuruisen määräaikaisen erillispalkkion silloin, kun
a) joko pääviranhaltija on määrätty vastaamaan viran tavanomaisten tehtävien lisäksi olennaisesti vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta
b) tai viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta on muutoin määräajaksi olennaisesti laajennettu
ja lisäksi kummassakin tapauksessa viranhaltijan vastuualue tai tehtävien vaativuus on olennaisesti suurempi kuin kyseisessä virassa yleensä.
Sopimuskohta mahdollistaa määräaikaisen erillispalkkion maksamisen silloin, kun viranhaltijalle on annettu viranomaisen päätöksellä edellä mainittu olennainen lisävastuu tai -tehtävä edellyttäen, että viranhaltijan vastuualue tai tehtävien vaativuus on tämän jälkeen selvästi suurempi kuin kyseisessä virassa yleensä. Erillispalkkiota ei makseta silloin kun kyseessä on esimiehen antama tavanomainen työnjohdollinen määräys. Palkkion maksamisesta päättää ao. kunnallinen viranomainen.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Erillispalkkio on aina voimassa määräajan siten, että se poistuu viimeistään silloin, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai ao. viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Viranhaltijan palkkaluokan tarkistus ei vaikuta erillispalkkioon, ellei palkantarkistus aiheudu samasta perusteesta kuin erillispalkkio.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kunnan/kuntainliiton ao. viranomaisella on virkasäännön perusteella oikeus laajentaa viranhaltijan virantoimitusvelvollisuutta siitä riippumatta maksetaanko siitä erillispalkkiota vai ei. Palkkion maksamiseen täytyy olla määräyksessä tarkoitettuja erityisiä syitä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa 1998 - 1999 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
TEHTÄVÄKOHTAINEN PALKKA
3 § Peruspalkka

1 mom.
Pääviranhaltijalle ja työntekijälle maksetaan liitteissä 1 - 7 olevien palkkahinnoittelujen asianomaisen palkkaryhmän mukainen peruspalkka tai liitteen 13 mukaan määräytyvä peruspalkka, jollei sopimuksen määräyksistä muuta aiheudu. Perustellusta syystä palkka-asteikon yläraja voidaan ylittää. Palkkaryhmä ja peruspalkka määräytyvät viranhaltijan ja työntekijän tehtävien ja asianomaisissa palkkamääräyksissä mainittujen muiden edellytysten perusteella.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 mom.
Jos viranhaltijan tai työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään 10 työpäivän ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, peruspalkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Soveltamisohje
Tehtävän vaativuuden muutoksen perusteena voi olla mm. siirto toiseen virkaan tai tehtävään, määräaikainen lisätehtävä tai tehtävien muuttaminen olennaisesti vaativammaksi tai vähemmän vaativaksi. Jos tehtäviä muutetaan määräajaksi ja uusi peruspalkka on korkeampi, peruspalkka alenee välittömästi em. määräajan päätyttyä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
HENKILÖKOHTAINEN PALKKA
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
12 § Henkilökohtainen lisä

Viranhaltijalle ja työntekijälle voidaan maksaa varsinaiseen palkkaan kuuluvaa markkamääräistä henkilökohtaista lisää, jonka perusteena on ensisijaisesti viranhaltijan/työntekijän henkilökohtainen osaaminen ja henkilökohtaiset työtulokset.

Soveltamisohje
Henkilökohtaisen lisän yleiset maksamisperiaatteet selvitetään yhteisesti henkilöstön kanssa. Lisän luonteesta kuitenkin johtuu, ettei sen maksamisesta käydä virallisia paikallisneuvotteluja viranhaltija- ja työntekijäjärjestöjen kanssa. Liitteessä 9 on annettu asiasta suositusluonteisia ohjeita.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on todettu seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Viranhaltijoille tai työntekijöille edellisen sopimuksen nojalla maksetut erillispalkkiot lisävastuusta maksetaan 1.1.1998 lukien edelleenkin entisen suuruisena niitä koskevan päätöksen mukaisesti. Erillispalkkio lisävastuusta on edelleenkin varsinaista palkkaa. Toisena vaihtoehtona on se, että peruspalkkaa nostetaan erillispalkkiota vastaavalla määrällä, jolloin erillispalkkio luonnollisesti poistuu. Uusia erillispalkkioita ei oteta käyttöön 1.1.1998 tai myöhemmin.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ovat vaatineet, että työtuomioistuin

vahvistaa, että perushoitaja A:lla ja osastonhoitaja B:llä on ollut oikeus 1.1.1999 jälkeen ja työnantajan muuttumisesta huolimatta edelleen 1.1.2000 jälkeenkin saada aiemmin myönnettyjä erillispalkkioita lisävastuusta (1.1.1998 lukien yhteisellä nimellä henkilökohtainen lisä),

vahvistaa, että perushoitaja A:lla ja osastonhoitaja B:llä on oikeus 1.1.2000 jälkeenkin työnantajan muuttumisesta huolimatta saada aiemmin myönnettyä henkilökohtaista palkanosaa, ja

velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n oikeudenkäyntikulut.

Perusteet

Erillispalkkion ja henkilökohtaisen palkanosan maksaminen

Helsingin yliopistollisen keskussairaalakuntayhtymän (HYKS) liittohallitus oli päättänyt 20.12.1990 noudattaa sädehoidon ja syöpätautien klinikan teleosaston henkilökunnan palkkaukseen voimassa olevan kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen määräyksiä 1.1.1991 lukien. Tämä oli johtunut Uudenmaan lääninhallituksen 8.11.1990 tekemästä päätöksestä, jolla aikaisempi virkaehtosopimuksen vastainen käytäntö kumottiin. Näin peruspalkat oli saatettu sopimuksen mukaisiksi. Päätös oli koskenut muun muassa A:ta ja B:tä.

Liittohallitus oli päättänyt edelleen 20.12.1990 henkilökohtaisten palkkatekijöiden, joilla tarkoitettiin erillispalkkiota lisävastuusta ja henkilökohtaista palkanosaa, myöntämisestä 1.1.1991 lukien toistaiseksi sädehoidon ja syöpätautien klinikan teleosaston henkilökunnalle johtavan ylihoitajan esityksen mukaisesti. Päätös oli koskenut myös A:ta ja B:tä.

Johtava ylihoitaja, joka oli toiminut asiassa virka-asemansa puolesta esittelijänä, oli perustellut harkinnanvaraisen erillispalkkion maksamista muun muassa sillä, että viranhaltijat ovat joutuneet vastaamaan tehtäviensä lisäksi olennaisesti vaativammista tehtäväkokonaisuuksista ja että heidän tehtävänsä ovat olleet olennaisesti perusvirkaa vaativammat. Henkilökohtaisen palkanosan maksamista johtava ylihoitaja oli perustellut seuraavasti: "Viranhaltijoilla on erittäin hyvä ammattitaito ja hyvät työtulokset. Heillä on myös tavanomaista vaativammat tehtävät ja suurempi vastuu. Työ on kehitetty tavallista tuloksekkaammaksi. Telehoito-osasto on maamme suurin ja laiteresursseiltaan monipuolisin ja edustavin sädehoito-osasto, jonka lähes kaikki toimintamuodot kukin radiologisen koulutuksen saanut hoitaja joutuu hallitsemaan. Hoitojen ja toimintojen määrä hoitoyksikköä kohden ylittää muiden vastaavien hoitolaitosten tuotosluvut huolimatta siitä, että työajoissa on ollut eroa." Lisäksi johtava ylihoitaja oli viitannut muun muassa erityisammattitaitoon ja osaavan henkilökunnan vaikeaan saatavuuteen.

Sairaalan johtaja oli vahvistanut 22.1.1991 päätöksellään, joka koski hallituksen päätöksen 20.12.1990 toimeenpanoa ja soveltamista, että 1.1.1991 lukien osa-aikapalkan lisäksi tulevaa "erillispalkkiota lisävastuusta" (markka ja prosentti -perusteinen) ja "henkilökohtaista palkanosaa" maksettaisiin toistaiseksi. Maksamista oli jatkettu liittohallituksen ja sairaalan johtajan vahvistamin perustein 31.12.1997 asti.

Syöpätautien tulosyksikön johtaja oli 10.2.1998 ilman asianmukaista perustetta päättänyt muuttaa erillispalkkiot lisävastuusta määräaikaiseksi henkilökohtaiseksi lisäksi ajaksi 1.1. - 31.12.1998. Päätös oli kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastainen. Neuvotteluosapuolten yhteisissä ohjeissa on todettu, että viranhaltijoille tai työntekijöille edellisen sopimuksen nojalla maksetut erillispalkkiot lisävastuusta maksetaan 1.1.1998 lukien edelleenkin entisen suuruisina niitä koskevan päätöksen mukaisesti. Tämä kävi ilmi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeestä 5/1998.

Edellä mainittu syöpätautien tulosyksikön johtajan päätös on sittemmin kumottu muotovirheen perusteella korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 20.9.2000 taltio 2343.

Edellä tarkoitettua henkilökohtaista lisää eli aikaisempia markka- ja prosenttiperusteisia erillispalkkioita lisävastuusta ei ollut maksettu lainkaan enää 1.1.1999 lukien.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan TT 1992-9 todennut kunnallista yleistä virkaehtosopimusta tulkitessaan, että kun ei tehtävissä ollut tapahtunut erillispalkkion myöntämisen jälkeen muutoksia, ei liittohallituksella ollut näytetty olleen virkaehtosopimuksen soveltamisohjeessa tarkoitettua perusteltua syytä erillispalkkion maksamisen lopettamiseen. Myöskään A:n ja B:n työtehtävissä ei ollut tapahtunut muutoksia. Kuntatyönantaja-lehdessä oli myös käsitelty edellä mainittua työtuomioistuimen tuomiota ja todettu, että työnantaja ei voi lopettaa erillispalkkion maksamista, vaikka se myöhemmin huomaisikin tehneensä päätöksensä hätiköidysti. Kysymyksessä olevassa kirjoituksessa oli todettu, että päätöstä harkinnanvaraisten palkankorotusten maksamisesta onkin syytä harkita tarkkaan.

Liittohallituksen 20.12.1990 päättämää henkilökohtaista palkanosaa maksettiin 31.12.1999 asti, jonka jälkeen senkin maksaminen lopetettiin ilman asianmukaista perustetta.

Työnantajan vaihtuminen

A ja B olivat siirtyneet Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (HUS) palvelukseen 1.1.2000. Työntekijöiden ja työnantajan välisissä neuvotteluissa oli todettu, että palkkauksen suuruus erillispalkkioiden osalta jäi riitaiseksi. HUS oli luvannut maksaa erillispalkkiota A:lle ja B:lle edelleen ja korjata palkan taannehtivasti, mikäli tuomioistuin katsoisi tämän tulkinnan oikeaksi.

Palkka- ja siirtymäneuvotteluista tehdyistä muistioista on luettavissa, ettei työnantajan vaihdoksella ole merkitystä edellä mainittujen palkanosien ja erillispalkkioiden maksamisen kannalta. Merkitystä oli ainoastaan sillä, oliko työnantajalla kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) asianomaisen sopimuskohdan mukaan oikeus lopettaa tai olla maksamatta 1.1.2000 lukien kiistanalaisia erillispalkkioita. Palvelussuhteen ehdoista syntyneen erimielisyyden johdosta oli neuvoteltu 30.12. ja 31.12.1999. Jälkimmäisestä neuvottelusta laaditussa muistioissa on todettu muun muassa, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä maksaa palkan antamansa ilmoituksen mukaisesti niin kauan kuin oikeuden päätökset mahdollisesti muuta aiheuttavat. Edelleen 30.12.1999 käydystä neuvottelusta laadittuun muistioon on kirjattu, että työsopimuksen syntyminen voidaan tässä tilanteessa hyväksyä siten, että palkkausehto jää riitaiseksi. Muistion mukaan työntekijät voivat prosessata palkkausriidan erikseen ja palkka korjataan taannehtivasti, mikäli oikeuden päätökset sitä edellyttävät.

Erikoissairaanhoitolain muuttamisesta annetun lain (241/1999) 9. kohdassa todetaan, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle siirtyvän sairaalan ja toimintayksikön henkilökunnan asema ja eläkkeet määräytyvät siten kuin henkilökunnan aseman järjestämisestä kunnallisen sosiaalihuollon tai terveydenhuollon laitoksen taikka tehtävän siirtyessä toisen kunnan tai kuntainliiton hoidettavaksi annetussa laissa (234/1978) säädetään. Viimeksi mainitun lain 2 §:ssä todetaan, että sillä, joka on siirretty kunnan tai kuntainliiton palvelukseen, on oikeus saada tehtävästä asianomaisen virka- tai työehtosopimuksen mukaiset edut.

Paikalliset järjestöt ovat tehneet paikallisen sopimuksen Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palvelukseen 1.1.2000 lukien siirtyvän henkilöstön palvelussuhteen ehdoista. Siinä on käsitelty vain eräitä sopimuksenvaraisia asioita, ei kuitenkaan erillispalkkioita. Näin ollen menettely niiden suhteen on jätetty edellä mainitun lain 2 §:n varaan. Sen mukaan A:lla ja B:llä on ollut siirtymisen jälkeenkin oikeus KVTES:n mukaisiin etuihin työnantajan vaihtumisesta riippumatta, ellei työnantajalla ole ollut edellä mainittuun sopimukseen perustuvaa oikeutta niitä poistaa. Erillispalkkiot ovat KVTES:n mukaisia etuja.

Neuvotteluvelvoitteen täyttyminen

Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti, 16.2., 21.6. ja 1.9.2000. Keskusneuvottelut olivat päättyneet 19.12.2000.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on yhtynyt, vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta. Toissijaisesti Kunnallinen työmarkkinalaitos on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.

Oikeudenkäyntiväitteet

Koska 19.12.2000 käydyssä keskusneuvottelussa osapuolena on ollut vain Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ, tulee kanne jättää tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin kantajana on AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS.

Kanne tulisi jättää tutkittavaksi ottamatta myös Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n osalta, koska kanteessa tarkoitetun erimielisyyden pohjalla olevasta palkkauskysymyksestä oli Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n välisissä keskusneuvotteluissa vuonna 1989 oltu yksimielisiä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Taustaa

Sairaalanjohtaja oli myöntänyt Helsingin yliopistollisen sairaalan sädehoitoklinikan hoitohenkilöstölle 1.1.1991 lukien peruspalkan tarkistuksia sekä henkilökohtaisina palkkatekijöinä toistaiseksi henkilökohtaista palkanosaa ja erillispalkkiota lisävastuusta kompensoimaan täyden työajan ja osa-aikatyöajan välistä palkkojen erotusta. Sairaalanjohtajan päätökseen olivat vaikuttaneet asiaan liittyvät Uudenmaan lääninoikeuden 8.11.1990 antama päätös, HYKS:n liittohallituksen 20.12.1990 tekemä päätös ja puheena olevan hoitohenkilöstön työselkkausuhat.

Työnantaja oli 1.1.1998 lukien muuttanut erillispalkkiot lisävastuusta määräaikaisiksi henkilökohtaisiksi lisiksi, joita oli maksettu 31.12.1998 saakka. Menettelyn seurauksena viranhaltijoiden palkkaus ei ollut alentunut. Henkilökohtaisia lisiä oli sittemmin korvautunut 1.4.1999 lukien toteutettujen palkkausperusteiden uudelleen määrittelyn ja sitä seuranneiden peruspalkkojen tarkistuksen yhteydessä.

Erikoissairaanhoitolain muuttamisesta annetulla lailla (241/99) HYKS-kuntayhtymän toiminta oli lakannut 31.12.1999 ja vuoden 2000 alusta lukien entinen HYKS on ollut osa Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymää, jonka palvelukseen oli siirretty siirtämiseen suostumuksensa antaneet henkilöt. Uudessa kuntayhtymässä eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä siirretyn henkilöstön palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot ovat määräytyneet kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaisesti, eikä heille ole maksettu entisten organisaatioiden mahdollisesti myöntämiä harkinnanvaraisia palkanlisiä.

Vuonna 1989 käydyt keskusneuvottelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja entinen TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ry ovat todenneet vuonna 1989 HYKS:n sädehoitoklinikan hoitohenkilöstön työajasta ja palkkauksesta käydyssä yksimielisessä keskusneuvottelussa, jossa nykyisen Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n edustajakin on ollut mukana ja joka sitoo edelleen kumpaakin sopijaosapuolta, että perustuupa lyhyemmän työajan noudattaminen kuntainliittokohtaiseen erityislaatuiseen järjestelmään tai kunnallisen viranomaisen päätökseen (esim. viranhaltija on anonut virkavapautta osasta työaikaa) viranhaltijan palkkaus määräytyy osa-aikapalkkana ja että palkka on samassa suhteessa alempi kuin osa-aikatyö on täyttä työaikaa lyhyempi. Sopijapuolet olivat siten jo vuonna 1989 todenneet edellä mainitut järjestelyt virkaehtosopimuksen vastaisiksi ja ovat olleet valmiit HYKS:n esityksestä tekemään virkaehtosopimuksen, jonka mukaan lyhyempää työaikaa noudattaneilla viranhaltijoilla olisi edelleen ollut oikeus noudattaa kunnallista yleistä virkaehtosopimusta lyhyempää työaikaa palkan määräytyessä kuitenkin osa-aikapalkkana edellä mainitulla tavalla. Sovellettavina oikeustapauksina keskusneuvottelusta laadittuun pöytäkirjaan on kirjattu työtuomioistuimen tuomiot 1980-141 ja 1988-97. Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n edustaja on myös paikallisneuvottelupöytäkirjassa 1.9.2000 kirjatussa kannassaan maininnut Uudenmaan lääninoikeuden 8.11.1990 tekemän päätöksen, jolla kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen vastainen käytäntö HYKS:ssä oli kumottu.

Henkilökohtainen lisä ja erillispalkkio lisävastuusta

KVTES:n 1998 - 1999 palkkausluvun 12 §:ssä tarkoitetun työnantajan harkinnassa olevan henkilökohtaisen lisän myöntämisperusteet ovat ensisijassa viranhaltijan henkilökohtainen osaaminen ja henkilökohtaiset työtulokset. Vuoden 1989 virkaehtosopimuksen palkkahinnoittelun yleismääräysten 12 §:ssä tarkoitetun erillispalkkion lisävastuusta myöntämisperusteena on voinut olla vastuu olennaisesti vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta tai muutoin olennaisesti laajennettu virantoimitusvelvollisuus. Luonteensa puolesta lisä on ollut aina määräaikaan sidottu, joko aikamäärään tai myöntämisperusteena olevien lisätehtävien/lisävastuun kestoon. Aikamäärään sidottu lisä on poistunut automaattisesti määräajan päätyttyä, ja muutoin lisä on voitu poistaa tai muuttaa aina, kun sen myöntämisedellytyksissä (lisätehtävät/lisävastuu) on tapahtunut olennaisia muutoksia.

Erillispalkkiota lisävastuusta koskeneet sopimusmääräykset säilyivät suunnilleen samansisältöisinä vuodesta 1989 vuoden 1997 loppuun, jolloin palkkiota koskeva määräys on poistettu sopimuksesta.

Vuoden 1998 alussa voimaan tulleen KVTES:n palkkausluvun 3 §:n määräys oli korvannut muun muassa aiemman määräyksen erillispalkkiosta lisävastuusta. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeeseen 5/98 sisältyneessä soveltamisohjeessa on menettelytapoja siirtymävaiheen osalta. Yleiskirjeessä on muun muassa todettu, että palkkiota voitiin maksaa edelleen aiemman myöntämispäätöksen mukaisesti edellyttäen tietysti, että myöntämisperusteet olivat virkaehtosopimuksen mukaiset, tai ryhtyä soveltamaan edellä mainittuja 3 §:n määräyksiä (peruspalkka muutetaan tehtävien vaativuudessa tapahtuvia olennaisia muutoksia vastaavasti).

Hoitohenkilöstölle vuonna 1991 myönnetyillä erillispalkkioilla lisävastuusta on pyritty virkaehtosopimuksen vastaisesti kompensoimaan täyden työajan ja osa-aikatyöajan palkkojen erotusta. Palkkioiden myöntämisperusteena eivät ole olleet virkaehtosopimuksessa määrätyt perusteet. Virkaehtosopimus on luonteeltaan vähimmäis- ja enimmäissopimus. Sopimuksen soveltamispäätökset, puhumattakaan sopimuksen vastaisista päätöksistä, eivät saa lainvoimaa. Näin ollen kanteessa tarkoitettujen henkilöiden työnantajana vuoden 1999 loppuun asti olleella HYKS:llä on ollut oikeus poistaa koska tahansa perusteettomasti ja virkaehtosopimuksen vastaisesti maksetut palkkiot, kun edellä mainittujen lisäpalkkioiden myöntämisessä on sovellettu vuosien 1989 - 1999 virkaehtosopimusmääräyksistä poikkeavia perusteita. Edellä mainittujen palkkioiden poistaminen on ollut asiallista viimeistään 1.1.1998 toteutettujen sopimusmuutosten yhteydessä, jolloin palkkioiden aiemmat myöntämisperusteet oli jouduttu joka tapauksessa selvittämään. Syöpätautien tulosyksikön johtaja oli tuolloin toiminut HYKS:n delegointipäätösten ja ohjeiden mukaan eikä hänen päätöksensä ole ollut KVTES:n vastainen. Julkisoikeudellisissa oikeussuhteissa perusteettoman edun palauttamisvelvollisuutta on pidetty ehdottomana. Virheellinen palkanmaksu on oikaistava kunnallisen virkaehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin ja 5 §:n mukaan, johtuipa virhe mistä syystä tahansa.

Kanteessa mainitut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirjeen 5/98 ohjeet ja työtuomioistuimen tuomio 1992-9 koskevat sen sijaan tilannetta, jossa erillispalkkio lisävastuusta on myönnetty KVTES:n mukaisin perustein.

Henkilökunnan asema työnantajan vaihtuessa 1.1.2000 lukien

Erikoissairaanhoitolain muuttamisesta annetun lain (241/99) voimaantuloa koskevan 9. kohdan mukaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle siirtyvän sairaalan tai toimintayksikön henkilökunnan asema ja eläkkeet määräytyvät siten kuin henkilökunnan aseman järjestämisestä kunnallisen sosiaalihuollon tai terveydenhuollon laitoksen tai tehtävän siirtyessä toisen kunnan tai kuntainliiton hoidettavaksi annetussa laissa eli niin sanotussa siirtolaissa (234/78) säädetään. Tämän lain nojalla siirretyn henkilöstön palvelussuhteen ehdoista ei ole voimassa erityistä siirtovirkaehtosopimusta. Tällainen sopimus on ollut voimassa aikaisemmin, mutta Kunnallinen työmarkkinalaitos oli sanonut sen irti 1.1.1994 lukien. Näin ollen siirtolakia sovellettaessa uusi työnantaja määrittelee henkilöstönsä palvelussuhteen ehdot voimassa olevan KVTES:n mukaan. Tarvittaessa voidaan siirtyvän henkilöstön palvelussuhteen ehdoista tehdä pääsopimuksen ja KVTES:n yleisen osan 4 §:n rajoissa paikallinen virka- ja työehtosopimus. Täten henkilöllä, jolle on maksettu vanhassa kuntayhtymässä suurempaa palkkaa, ei ole ehdotonta oikeutta tähän suurempaan palkkaan uudessa kuntayhtymässä siinäkään tapauksessa, että kysymyksessä olisivat samat tehtävät.

Paikallisneuvottelupöytäkirjasta 1.9.2000 ilmenee, että "suostumuslomakkeiden ja niiden jakamisen yhteydessä kullekin ao. henkilölle annetun tiedotteen mukaan palkkaus- ja muut palvelussuhteen ehdot määräytyvät uudessa kuntayhtymässä kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti. Henkilö, joka suostumuksensa mukaan siirtyy välittömästi uuteen kuntayhtymään 1.1.2000 lukien, saa vakinaisessa tehtävässä ennen siirtoa maksetun perus- tai tehtäväkohtaisen palkan sekä säilyttää kokemuslisään, määrävuosilisään, vuosilomaan tai ammattialalisään oikeuttavat palvelusajat sekä säteilyloman sellaisena kuin ne ovat 31.12.1999."

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän palvelukseen 1.1.2000 suostumuksensa perusteella siirretyn henkilöstön palkkaus ja muut palvelussuhteen ehdot ovat määräytyneet kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaisesti eikä heille ole maksettu entisten organisaatioiden mahdollisesti myöntämiä harkinnanvaraisia palkanlisiä. Kuntayhtymä on siten menetellyt niin sanotun siirtolain mukaisesti.

Mainittujen etuuksien säilymisestä on tehty paikallinen sopimus, jossa, kuten sopimustekstistä ilmenee, entisten organisaatioiden mahdollisesti myöntämien harkinnanvaraisten palkanlisien automaattista siirtymistä ei ole luvattu. Sädehoitoklinikan viranhaltijat ovat allekirjoittaneet ja antaneet kirjallisen suostumuksensa siirtymiseen tietoisina edellä mainituista ehdoista. Vaikka he eivät ole allekirjoittaneet työsopimusta HUS-työnantajan kanssa, he ovat kuitenkin suullisen työsopimuksen perusteella olleet töissä koko ajan ja siten hyväksyneet KVTES:n mukaiset palvelussuhteen ehdot. Uudella työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta maksaa palvelukseensa 1.1.2000 lukien suostumuksensa perusteella siirretylle henkilölle entisten organisaatioiden mahdollisesti myöntämiä harkinnanvaraisia palkanlisiä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen tutkimatta jättämistä siltä osin kuin kantajana on AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö. Työmarkkinalaitoksen mukaan AKAVA-JS ei ole ollut osapuolena erimielisyyttä koskevissa keskusneuvotteluissa.

Paikallisissa erimielisyysneuvotteluissa, jotka ovat koskeneet Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n alayhdistyksen Suomen Lähi- ja Perushoitajaliitto SuPer ry:n jäsenen perushoitaja A:n ja AKAVA-JS:n alayhdistyksen Ylihoitajayhdistys ry:n jäsenen osastonhoitaja B:n palkkausta koskevaa erimielisyyttä, on molempien alayhdistysten edustajana kolmessa eri neuvottelutilaisuudessa toiminut Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n neuvottelupäällikkö. Neuvotteluista laadittuun pöytäkirjaan on kirjattu mainittujen alayhdistysten sopineen, että TNJ:n neuvottelupäällikkö toimii yhdistysten yhteisenä edustajana. Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n puolesta allekirjoitetulla 20.10.2000 päivätyllä kirjeellä järjestö on pyytänyt keskusneuvottelujen käynnistämistä A:n ja B:n palkkausasiassa. Keskusneuvotteluissa palkansaajapuolen edustajana on ollut edellä mainittu neuvottelupäällikkö. Neuvotteluista laaditussa pöytäkirjassa ei kuitenkaan ole mainintaa siitä, että hän olisi edustanut Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ohella myös AKAVA-JS:ää.

AKAVA-JS on sittemmin ilmoittanut, että Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n neuvottelupäälliköllä on ollut valtuudet edustaa AKAVA-JS:ää myös keskusneuvotteluissa. Keskusneuvotteluissa erimielisyyskysymystä on asiallisesti käsitelty myös AKAVA-JS:n alayhdistykseen kuuluvan B:n osalta. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei tällöin ole vaatinut neuvottelupyynnön tai -valtuuksien täsmentämistä AKAVA-JS:n puolelta. Näissä olosuhteissa työtuomioistuin katsoo, että keskusneuvottelut erimielisyydestä on käyty myös AKAVA-JS:n osalta, ja hylkää kanteen tutkimista vastaan selostetulla perusteella tehdyn oikeudenkäyntiväitteen.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen väite siitä, että kanteessa tarkoitetun erimielisyyden taustalla oleva palkkauskysymys on jo ratkaistu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n välisissä keskusneuvotteluissa vuonna 1989, ei puolestaan liity oikeudenkäynnin edellytyksiin vaan on kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiaväite. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan tällä perusteella esitetyn väitteen.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että A:lla ja B:llä on oikeus työnantajan vaihdoksesta huolimatta 1.1.2000 jälkeenkin saada heille Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kuntayhtymän palveluksessa myönnettyjä erillispalkkiota lisävastuusta ja henkilökohtaista palkanosaa. Vaatimus on perustettu henkilökunnan aseman järjestämisestä kunnallisen sosiaalihuollon tai terveydenhuollon laitoksen taikka tehtävän siirtyessä toisen kunnan tai kuntainliiton hoidettavaksi annetun lain 2 §:ään. Koska mainittuun lakiin perustuvien vaatimusten ratkaiseminen ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, työtuomioistuin jättää nämä vaatimukset tutkimatta.

Tutkittavaksi jää siten erimielisyys siitä, onko A:lle ja B:lle myönnetyn erillispalkkion lisävastuusta maksaminen voitu keskeyttää vuoden 1999 alusta työnantajan vaihdokseen 1.1.2000 asti.

Pääasiaratkaisun perustelut

Vuoden 1989 keskusneuvottelut

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ry:n välillä vuonna 1989 käydyissä keskusneuvotteluissa on käsitelty Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kuntayhtymän sädehoidon ja syöpätautien klinikan telehoito-osastolla työskentelevien viranhaltijoiden virkaehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa lyhyemmän työajan perustetta ja täyttä työaikaa lyhyempää työaikaa tekevien viranhaltijoiden palkan määräytymistä. Palkkauksen osalta keskusneuvotteluissa on vallinnut yksimielisyys siitä, että mikäli viranhaltijan työaika on virkaehtosopimuksen mukaista täyttä työaikaa lyhyempi, viranhaltijan palkkaus määräytyy virkaehtosopimuksen mukaan osa-aikapalkkana samassa suhteessa kuin osa-aikatyö on täydestä työajasta. Osapuolet ovat myös todenneet, että merkitystä ei ole sillä, mihin määräykseen tai päätökseen lyhyemmän työajan noudattaminen perustuu.

Edellä tarkoitetuissa keskusneuvotteluissa ei kuitenkaan ole otettu kantaa täyttä työaikaa lyhyempää työaikaa tekevälle viranhaltijalle virkaehtosopimuksen mukaisen osa-aikatyön palkan lisäksi mahdollisesti maksettaviin virkaehtosopimuksen mukaisiin palkanlisiin, joista nyt esillä olevassa erimielisyydessä on kysymys. Sen vuoksi neuvottelutuloksella ei ole välitöntä merkitystä nyt esillä olevan erimielisyyden ratkaisun kannalta.

Lisien myöntäminen ja maksaminen

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kuntayhtymän liittohallituksen 20.12.1990 tekemällä päätöksellä sädehoidon ja syöpätautien klinikan teleosaston henkilökunnan työajat ja palkkaus on päätetty muuttaa virkaehtosopimuksen mukaan määräytyviksi. Päätös on johtunut siitä, että Uudenmaan lääninoikeuden päätöksellä aikaisempi käytäntö, jonka mukaan osa-aikatyötä tekeville viranhaltijoille oli maksettu täyttä työaikaa tekevän viranhaltijan palkkaa, on kumottu. Liittohallitus on samassa yhteydessä päättänyt henkilökohtaisten palkkatekijöiden myöntämisestä. Liittohallituksen päätöksen mukaan muun muassa B:lle ja A:lle on osa-aikatyön työajan ja täyden työajan suhteessa määritellyn peruspalkan lisäksi päätetty maksaa kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen palkkaluokittelun 11 §:n mukaista henkilökohtaista palkanosaa ja palkkaluokittelun 12 §:n mukaista erillispalkkiota lisävastuusta päätöksessä mainitun suuruisina. Lisien jälkeen B:n ja A:n kokonaispalkka on muodostunut entisen suuruiseksi.

Johtavan ylihoitajan liittohallitukselle tekemässä sädehoidon ja syöpätautien klinikan telehoito-osaston hoitajia koskevassa henkilökohtaisten palkkatekijöiden myöntämistä koskevassa esityksessä perusteluna erillispalkkiolle lisävastuusta on todettu, että viranhaltijat ovat joutuneet vastaamaan tehtäviensä lisäksi olennaisesti vaativimmista tehtäväkokonaisuuksista ja että heidän tehtävänsä ovat olleet olennaisesti perusvirkaa vaativammat. Esityksen mukaan edellä mainittu on johtunut etenkin koko vuoden 1990 vallinneesta mittavasta hoitajavajauksesta ja uuden sädehoitoyksikön suunnittelu- ja rakennusprojektin aiheuttamista järjestelyistä. Perusteluissa on todettu hoitajavajauksen jatkuvan seuraavan vuoden puolelle. Perusteluna henkilökohtaisen palkanosan myöntämiselle esityksessä on mainittu muun muassa, että viranhaltijoilla on erittäin hyvä ammattitaito ja hyvät työtulokset ja heillä on myös tavanomaista vaativammat tehtävät ja suurempi vastuu. Lisäksi työ on kehitetty tavallista tuloksekkaammaksi. Ylihoitajan esityksessä on ehdotettu erillispalkkiota lisävastuusta ja henkilökohtaista palkanosaa maksettavaksi esityksessä mainituilta määräajoilta.

Sairaalanjohtaja on 22.1.1991 tekemällään päätöksellä, joka on koskenut liittohallituksen 20.12.1990 tekemän päätöksen toimeenpanoa ja soveltamista, vahvistanut, että 1.1.1991 lukien kysymyksessä olevan osaston päätöksessä mainituille hoitajille osa-aikaisen palkan lisäksi suoritettavaa erillispalkkiota lisävastuusta ja henkilökohtaista palkanosaa maksetaan toistaiseksi.

Erillispalkkiota lisävastuusta A:lle ja B:lle on maksettu vuoden 1997 loppuun. Vuoden 1998 alusta lukien kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen palkkamääräykset muuttuivat muun muassa siten, että erillispalkkiota koskeva määräys poistettiin sopimuksesta. Syöpätautien tulosyksikön johtajan päätöksen mukaan vastaavansuuruinen erillispalkkio on kuitenkin maksettu A:lle ja B:lle henkilökohtaisena lisänä 1.1. - 31.12.1998. Lisän määräaikaisuuden syyksi on erimielisyysneuvotteluissa ilmoitettu se, että kuntayhtymän johtosäännön mukaan tulosyksikön johtaja saattoi myöntää lisän vain määräajaksi. Lisän maksaminen on lakannut määräajan päätyttyä. Sen sijaan henkilökohtaista palkanosaa A:lle ja B:lle on maksettu vuoden 1999 loppuun saakka.

Työtuomioistuimessa on kuultu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolesta todistajana Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin henkilöstöresurssipäällikköä C:tä, joka lisien myöntämisajankohtana on ollut Helsingin yliopistollisen keskussairaalan hallituksen sihteeri. Hänen mukaansa sairaalanjohtajan tekemästä päätöksestä käy ilmi, että henkilökohtaisten lisien myöntämisellä on ollut tarkoitus kompensoida kysymyksessä oleville hoitohenkilöstöön kuuluville osa-aikatyöstä johtuvaa palkan alentumista sopimusmääräysten rajoissa myöntämällä lisäpalkkaluokkia tai käyttämällä henkilökohtaisia palkkatekijöitä siten, että osa-aikatyötä tekevän toimihenkilön palkka saadaan vastaamaan kokoaikatyötä tekevän viranhaltijan palkkausta. C on todennut ylihoitajan esityksestä, johon erillispalkkion lisävastuusta myöntäminen on perustunut, että esityksessä mainitun työvoimapulan osalta tilanne on heti kysymyksessä olevan ajankohdan jälkeen muuttunut siten, että alan työntekijöistä on ollut ylitarjontaa.

Erillispalkkion lisävastuusta muuttaminen määräaikaiseksi on C:n mukaan perustunut Helsingin yliopistollisen keskussairaalan ohjeisiin, joiden mukaan henkilökohtaiset palkkatekijät myönnetään aina enintään kalenterivuodeksi kerrallaan. Lisän maksamisen lakkaaminen puolestaan on johtunut siitä, että tulosyksikön johtajan vuonna 1998 tekemä päätös erillislisien korvaamisesta on kumottu.

Sopimusmääräykset, joihin lisien maksaminen on perustunut

A:lle ja B:lle maksetun erillispalkkion lisävastuusta perusteena on ollut palkkion myöntämisajankohtana voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteenä olevan palkkaluokittelun 12 §:n määräys. Sen mukaan pääviranhaltijalle voidaan maksaa yhden tai poikkeuksellisesti kahden palkkaluokan suuruinen varsinaiseen palkkaan kuuluva erillispalkkio, mikäli hänet on ao. viranomaisen päätöksellä määrätty vastaamaan virkaan tai työntekijälle kuuluvien tavanomaisten tehtävien lisäksi olennaisesti vaativammasta tehtäväkokonaisuudesta tai viranhaltijan viran toimitusvelvollisuutta on muutoin määräajaksi olennaisesti laajennettu siten, että hänen vastuualueensa tai tehtäviensä vaativuus on olennaisesti suurempi kuin asianomaisessa virassa yleensä. Määräyksen mukaan erillispalkkio maksetaan lisävastuun voimassaoloajalta tai muutoin määrätyltä määräajalta. Määräystä koskevan soveltamisohjeen mukaan erillispalkkio on aina voimassa määräajan siten, että se poistuu viimeistään silloin, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai asianomainen viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Määräykset soveltamisohjeineen ovat olleet voimassa asiallisesti samansisältöisinä vuoden 1997 loppuun asti.

Erillispalkkiota lisävastuusta koskeva määräys on poistettu vuonna 1998 voimaan tulleesta kunnallisesta yleisestä virka- ja työehtosopimuksesta. Mainitun sopimuksen palkkausluvun 3 §:n mukaan tehtävien vaativuus ja vaativuudessa tapahtuneet muutokset otetaan huomioon peruspalkassa. Kunnallinen työmarkkinalaitos on yleiskirjeessään 5/98 tiedottanut muun muassa KVTES:n 1998 - 1999 soveltamisohjeista, jotka pääsopijajärjestöjen edustajat ovat Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan hyväksyneet. Kirjeessä on todettu, että sopimusmääräykset erillispalkkiosta lisävastuusta on poistettu. Viranhaltijoille tai työntekijöille edellisen sopimuksen nojalla maksetut erillispalkkiot lisävastuusta kuitenkin maksetaan 1.1.1998 lukien edelleenkin entisen suuruisena niitä koskevan päätöksen mukaisena. Uusia erillispalkkioita ei sen sijaan oteta käyttöön mainitun ajankohdan jälkeen. Työtuomioistuin katsoo mainittujen siirtymäohjeiden merkitsevän sitä, että erillispalkkioita koskevia soveltamisohjeita on tarkoitettu sovellettavaksi myös muilta, kuten palkkion lakkauttamista koskevilta osin vuoden 1998 jälkeenkin.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan edellä selostettu soveltamisohje koskee kuitenkin vain tilanteita, joissa lisävastuusta maksettavan erillispalkkion myöntämiselle on ollut virkaehtosopimuksen mukaiset perusteet.

Arviointi ja johtopäätökset

Kun A:lle ja B:lle muiden viranhaltijoiden ohella on Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittohallituksen päätöksellä myönnetty kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen määräyksiin perustuva henkilökohtainen palkanosa ja erillispalkkio lisävastuusta, menettelyllä on pyritty kompensoimaan osa-aikatyön ja täyden työajan välisen palkkauksen erotusta. Kysymyksessä olevien lisien myöntäminen on kuitenkin työtuomioistuimen käsityksen mukaan tapahtunut sellaisilla perusteilla, joilla lisiä virkaehtosopimuksen määräysten mukaan on voitu maksaa. Erillispalkkiota on maksettu A:lle ja B:lle seitsemän vuoden ajan.

Määräyksen soveltamisohjeen mukaan erillispalkkio on voimassa määräajan siten, että se poistuu, kun sen myöntämisen perusteena ollut lisävastuu tai muu edellytys lakkaa tai asianomainen viranomainen muusta perustellusta syystä päättää lopettaa erillispalkkion maksamisen. Työtuomioistuin on ratkaisussaan 1992-9 tulkinnut mainittua määräystä siten, että perusteltua syytä erillispalkkion maksamisen lopettamiseen ei ollut tapauksessa, jossa viranhaltijan tehtävissä ei ollut tapahtunut erillispalkkion myöntämisen jälkeen muutoksia.

A:lle ja B:lle myönnetyn erillispalkkion poistaminen on tapahtunut siten, että palkkio on vuoden 1998 alusta lukien muutettu määräaikaiseksi henkilökohtaiseksi palkanlisäksi, jota ei ole enää uusittu määräajan päätyttyä. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin asiassa jääneen selvittämättä, että mainittujen viranhaltijoiden tehtävissä tai heille myönnetyn erillispalkkion maksamisen muissa edellytyksissä olisi tänä aikana tapahtunut asiaan vaikuttavia muutoksia. Siten erillispalkkion poistamiselle ei ole näytetty olleen soveltamisohjeissa tarkoitettua perusteltua syytä, kun vuoden 1998-1999 virkaehtosopimukseen osallisten hyväksymien soveltamisohjeiden mukaan erillispalkkio on tullut edelleen maksaa aikaisemman päätöksen mukaan siitä huolimatta, että määräystä siitä ei enää vuodesta 1998 lukien ole sisältynyt kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen.

Näin ollen Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kuntayhtymällä ei ole ollut virkaehtosopimuksen määräyksiin perustuvaa oikeutta keskeyttää A:lle ja B:lle myönnetyn erillispalkkion lisävastuusta maksamista vuoden 1999 alusta.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämän vuoksi asianosaisten on työtuomio- istuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla itse vastattava oikeudenkäynti- kuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että A:lla ja B:llä on oikeus saada 1.1. - 31.12.1999 heille aiemmin myönnettyä erillispalkkiota lisävastuusta.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ, AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS ja Kunnallinen työmarkkinalaitos saavat itse vastata oikeudenkäynti- kuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Voipio, Sulkunen ja Wetterstrand jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sulkusen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen tuomioon muilta osin, mutta velvoitan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n ja AKAVAn julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS:n oikeudenkäyntikulut 850 eurolla.

Jäsen Voipion lausunto:

Katson, että AKAVA-JS ei ole ollut osapuolena erimielisyyttä koskevissa keskusneuvotteluissa, minkä vuoksi kanne tulee jättää tutkimatta siltä osin kuin kysymys on Anita B:n palkkausta koskevasta erimielisyydestä. Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.