21.5.2001

Vaatimukset

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että A ja B ovat oikeutetut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1998 - 1999 allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n mukaiseen 300 markan peruspalkan korotukseen myös nimikevaihdosten jälkeen, ja

velvoittamaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen korvaamaan Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1995 - 1996 liitteen 17 poistamisen yhteydessä sovittiin 1.1.1998 palveluksessa oleville työntekijöille ja viranhaltijoille kompensaatio kulukorvausmenetyksestä, koska kodinhoitajille ja kotiavustajille ei enää suoritettu ateriakorvausta tai työmatkakustannusten korvausta eikä luettu työmatka-aikaa työajaksi. Kompensaationa vakituisten työntekijöiden tai viranhaltijoiden peruspalkkaa korotettiin 300 markalla kuukaudessa kokoaikatyössä. Uusille 1.1.1998 jälkeen avopalvelutehtäviin palkatuille työntekijöille tai viranhaltijoille ei korvausta määräyksen mukaan maksettu. Määräys koski ainoastaan niitä työntekijöitä, jotka 1.1.1998 olivat tehneet perinteistä kotipalvelutyötä yli puolet säännöllisestä työajastaan. Korotusta ei maksettu esimerkiksi vanhainkodeissa ja palvelutaloissa toimiville kodinhoitajille ja kotiavustajille. Määräaikaiset työntekijät jäivät myös sopimuskohdan soveltamisen ulkopuolelle.

A ja B täyttivät molemmat kiistanalaisen sopimuskohdan sanamuodon mukaiset edellytykset korvauksen saamiselle 1.1.1998. Korvaus oli heille tuolloin myös maksettu. He olivat molemmat toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, mutta kotiavustajan nimike oli vaihdettu hoitajan nimikkeeksi 1.4.1999. Tämän johdosta Hyvinkään kaupunki oli evännyt korvauksen.

Mitään muutosta A:n tai B:n työtehtävissä ei ollut tapahtunut ja työpaikkakin oli säilynyt samana. He olivat edelleen kiertäneet paikasta toiseen kotipalvelussa huolehtien avohoidossa olevista asiakkaista. Sekä A että B olivat suorittaneet lähihoitajan tutkinnon. Sen johdosta oli täysin asianmukaista, että heidän tehtävänimikkeensä muutettiin vastaamaan heidän koulutustaan, varsinkin kun he olivat Hyvinkään kaupungin aloitteesta kouluttautuneet oppisopimuksella lähihoitajiksi. Kotiavustaja oli ammattinimike, joka ei edellyttänyt kouluasteista sosiaali- ja terveydenhuoltoalan tutkintoa.

A:lta työnantaja oli evännyt ja poistanut 300 markan korvauksen jo 1.5.1998 lähtien, kun hänen nimikkeensä oli määräajaksi vaihtunut kodinhoitajan nimikkeeksi. A oli hoitanut väliaikaisesti hoitajan sijaisuutta myös ajalla 1.10.1998 - 31.3.1999. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta erilliskorvausta sillä perusteella, että nimikkeen mukaiset tehtävät olivat olleet sijaisuuksia. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ei voinut muuttua sijaisuudeksi eli määräaikaiseksi työsopimukseksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Tässä tapauksessa ei ollut kyse edes työtehtävien muutoksesta, sillä A ja B olivat koko sinä aikana, kun he olivat työskennelleet kaupungin perusturvakeskuksen kotipalvelussa, jatkuvasti hoitaneet samoja tehtäviä. Näin ollen kyse oli ollut vain nimikemuutoksista.

Koska määräyksen mukaisen korvauksen maksamisen edellytyksenä oli vakituinen työ- tai virkasuhde perinteistä kotipalvelutyötä tekevälle, niin korvauksen suorittaminen ei sopimuksen sanamuodonkaan mukaan voinut olla riippuvainen nimikkeestä. Kiistaa ei ollut siitä, etteivätkö A ja B edelleenkin työskentelisi sellaisessa vakinaisessa tehtävässä, jossa he tekivät perinteisiä kotipalvelutehtäviä.

Määräyksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaan A:lle ja B:lle oli nimikemuutoksesta riippumatta maksettava sopimuskohdan 7 §:n mukainen 300 markan peruspalkan korotus. Olisi sopimuksen hengen vastaista, jos kunta nimikettä muuttamalla, tehtävien ja itse työn pysyessä ennallaan, voisi vapautua korvauksen maksamisesta. A:lla oli siten oikeus saada takautuvasti 300 markkaa kuukaudessa 1.5.1998 lähtien ja B:llä 1.4.1999 lähtien.

Asiasta oli käyty kunnallisen pääsopimuksen mukaiset paikallis- ja keskusneuvottelut pääsemättä yksimielisyyteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vastauksessaan, johon Hyvinkään kaupunki on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lisäksi vaatinut Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n tulkinta allekirjoituspöytäkirjan sisällöstä oli virheellinen. Kunta-alan ammattiliitto KTV ry oli sen sijaan omassa ohjeistuksessaan todennut oikeuden ylimääräiseen korotukseen saman sisältöiseksi ja samalla tavoin määräytyväksi kuin Kunnallinen työmarkkinalaitos. Korotus ei ollut henkilöön sidottu niin sanottu henkilökohtainen erillislisä, vaan siirtyminen uuteen virkaan/tehtävään lopettaa korotuksen maksamisen. Uudessa virassa/tehtävässä KVTES:n palkkahinnoitteluun sijoittaminen, palkka-asteikon soveltaminen ja peruspalkan harkinta ja määrittäminen tapahtuvat uudestaan. Tämä menettely oli todettu Kunta-alan Unioni ry:n kanssa 10.8.1999 käydyssä Lopen kuntaa koskeneessa keskusneuvottelussa. Jos oikeus korvaukseen oli ollut, sen maksaminen lakkaa, kun henkilö siirtyy uuteen vakinaiseen virkaan/tehtävään riippumatta siitä, onko myös uusi virka/tehtävä kotipalvelussa.

KVTES:n kodinhoitajia ja kotiavustajia koskeneen liitteen soveltamisala oli liitteen 1 §:n mukaan rajattu koskemaan pelkästään kodinhoitaja ja kotiavustaja -nimikkeellä toimivia. Koska erillinen kotipalveluliite ei ollut enää ajanmukainen, Kunnallinen työmarkkinalaitos oli esittänyt neuvottelujen aloittamista liitteen poistamiseksi kokonaisuudessaan. Neuvottelut aloitettiin 3.3.1997 alan edustavimman järjestön Kunta-alan Unionin kanssa. Koska kunnissa oli otettu käyttöön muitakin nimikkeitä muun muassa hoitaja ja lähihoitaja, jotka toimivat pääasiallisesti tai yli puolet säännöllisestä työajastaan perinteellisiä kotipalvelutehtäviä tehden, Kunta-alan Unioni oli esittänyt tavoitteenaan, että 300 markan korotus tulisi koskea sitä henkilöstöryhmää, joka työskenteli "kentällä" perinteistä kotipalvelutehtävää tehden nimikkeestä riippumatta. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen alkuperäinen esitys, 300 markan kohdentaminen pelkästään kotipalveluliitteen mukaisiin kodinhoitaja ja kotiavustaja -nimikkeisiin, ei siis järjestöä ollut tyydyttänyt, koska se olisi tuonut mukaan laitoksissa (vanhainkodeissa ja palvelutaloissa ynnä muissa sellaisissa) työskenteleviä henkilöitä, joihin kotipalveluliitettä ei ollut lainkaan sovellettu. Neuvottelutulokseen pääsemiseksi oli allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n 1 momentin toiseen lauseeseen otettu tästä syystä maininta "nimikkeestä riippumatta".

Toimipaikan sijoittuminen 1.1.1998 oli ratkaissut oikeuden 300 markan korotuksen saamiseen. Toisin sanoen olennaista oli ollut se, mihin viranhaltija/työntekijän virka/tehtävä oli tosiasiallisesti sijoitettu. Korotusta ei ollut lainkaan maksettu allekirjoituspöytäkirjan 7 §:n 2 momentissa erikseen mainituissa yksiköissä tai niihin rinnastettavissa laitoksissa ja toimintayksiköissä toimiville. Lopen kuntaa koskeneessa keskusneuvottelussa oli jouduttu ratkaisemaan kysymys toimipaikan sijoittumisesta tosiasiallisesti ajankohtana 1.1.1998. Toimipaikan sijoittumisesta oli käyty myös toinen keskusneuvottelu 15.4.1999.

Korotuksen tarkasteluajankohdaksi oli sovittu yksimielisesti sopimuksen voimaantulopäivämäärä 1.1.1998. Ylimääräinen peruspalkan korotus oli koskenut henkilöitä, joilla oli vakinainen virka/tehtävä määräyksessä mainitussa työssä. Niin kauan kuin henkilö oli tässä virassa/tehtävässä, peruspalkkaa maksettiin 300 markkaa korkeampana. Kukaan niistä, joilla oli määräaikainen palvelussuhde 1.1.1998, ei ollut oikeutettu korotukseen. Merkitystä ei ollut määräaikaisen palvelussuhteen pituudella eikä sillä, oliko määräaikainen työ perinteisissä kotipalvelutehtävissä. Sen sijaan jos henkilöllä oli vakinainen virka/tehtävä sijoitettuna perinteisiin kotipalvelutehtäviin, mutta hän jostain syystä oli siitä virkavapaalla/työlomalla ajankohtana 1.1.1998, hän oli oikeutettu 300 markan korotukseen palatessaan jälleen omaan vakinaiseen virkaansa/työhönsä. Kunnan palvelukseen 1.1.1998 jälkeen tuleville uusille perinteisen kotipalvelutyön kodinhoitajille, kotiavustajille ja muillekaan työntekijöille tai virkamiehille ei 300 markan korotus enää tullut maksettavaksi.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisneuvottelupäällikkö C oli laatinut lehtikirjoituksen välittömästi sopimusneuvottelujen jälkeen ilmestyneeseen Kuntatyönantaja-lehteen 6/97, joka oli ollut selostusnumero sopimusratkaisusta vuosille 1998 - 1999. Kaikkia edellä kuvattuja tilanteita oli selostettu lehden artikkelissa ja todettu erikseen, että "jos korvauksen saaja siirtyy pysyvästi toiseen vakinaiseen virkaan tai työsuhteeseen, lakkaa tämän korvauksen maksaminen".

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n mukaan A:n ja B:n kanssa oli sovittu työsopimuksista 1.4.1999 lukien. Työsuhteisen työntekijän peruspalkka voi muuttua, jos hänen kanssaan tehdään uusi työsopimus. Vertailtaessa A:n ja B:n peruskuukausipalkkoja oli A:lle maksettu 1.1.1998 7 199 markkaa ja B:lle 7 098 markkaa, kun heille oli 1.4.1999 maksettu 7 794 markkaa. A oli kotiavustajan työsuhteensa aikana suostumuksellaan hoitanut kodinhoitajan viransijaisuuksia, joihin hänelle oli annettu virkamääräys. Näiden sijaisuuksien ajalta oli palkkaus määräytynyt kodinhoitajan palkkahinnoittelun mukaisesti.

Sekä A:n että B:n kanssa oli työsopimuksella sovittu palkkauksesta heidän siirtyessään uusiin vakinaisiin hoitajan toimiin 1.4.1999 lukien. Palkkaus oli määräytynyt KVTES:n asianomaisen hinnoittelukohdan mukaisesti. Sekä A:n että B:n kohdalla oli kyse ollut uudesta työsopimuksesta heidän omalla suostumuksellaan hoitajan tehtävään, johon he olivat kouluttautuneet. KVTES:n palkkahinnoittelun oikea soveltaminen oli edellyttänyt noudatettavan hinnoittelukohdan muutosta ja oli johtanut kummankin kohdalla palkkauksen uudelleen määrittämiseen. Nimikemuutoksesta aikaisemman työsopimuksen mukaisessa tehtävässä ei siten ollut ollut lainkaan kysymys.

Perustelut

Erimielisyys

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen liitteenä on ollut erityismääräyksiä kodinhoitajien ja kotiavustajien palvelussuhteen ehdoista. Sopijapuolet ovat vuoden 1998 KVTES:ssä sopineet kyseisen liitteen poistamisesta. Sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu maksettavaksi 1.1.1998 lukien sopimuksen mukaisen yleiskorotuksen lisäksi ylimääräinen 300 markan suuruinen peruspalkan korotus kodinhoitaja- tai kotiavustajanimikkeellä tai nimikkeestä riippumatta kotipalvelussa vakituisesti yli puolet työajastaan perinteisiä kotipalvelutehtäviä tekeville viranhaltijoille ja työntekijöille.

A ja B ovat molemmat työskennelleet 1.1.1998 vakinaisena kotiavustajana Hyvinkään kaupungin palveluksessa. Heille on tuosta ajankohdasta lukien maksettu edellä mainittu 300 markan peruspalkan korotus kuukaudessa. A ja B ovat myöhemmin oppisopimuskoulutuksen kautta kouluttautuneet hoitajan tehtäviin. Heidän valmistuttuaan hoitajiksi Hyvinkään kaupunki on sopinut uusista työsuhteen ehdoista 1.4.1999 lukien. A ja B ovat kumpikin siirtyneet hoitajiksi, missä tehtävässä he ovat tehneet paitsi entisiä kodinhoitotehtäviä myös aiemmin lähinnä perushoitajille kuuluneita hoidollisia tehtäviä, kuten esimerkiksi lääkkeiden jakamista. Heidän peruspalkakseen on sovittu 7 794 markkaa, kun kotiavustajana A:n palkka oli ollut 7 199 markkaa ja B:n 7 098 markkaa. KVTES:n asianomaisen palkkahinnoittelukohdan mukaan hoitajan peruspalkka on 7 594 - 9 296 markkaa. Heidän palkkansa on siten ylittänyt 200 markalla hinnoittelun mukaisen vähimmäispalkan.

Tulkintaerimielisyydessä on kysymys siitä, säilyttävätkö viranhaltijat/työntekijät, jotka alunalkaen ovat olleet oikeutettuja allekirjoituspöytäkirjan mukaiseen 300 markan ylimääräiseen korotukseen, kyseisen korotuksen myös silloin, jos he 1.1.1998 jälkeen kotipalvelun piirissä siirtyvät sellaiseen toiseen virkaan tai tehtävään, jossa he olisivat 1.1.1998 olleet oikeutettuja kyseiseen korotukseen.

Sopijapuolten tarkoituksesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa on kuultu työehtosopimuksen tarkoituksesta ja sisällöstä Kunnallisvirkamiesliitto KVL ry:n aluevastaavaa D:tä ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisneuvottelupäällikköä C:tä.

D on kertonut osallistuneensa vuonna 1997 työehtosopimusneuvotteluihin KVL:n edustajana. KVTES:n liitteen 17 perusteella kodinhoitajille ja kotiavustajille maksettiin ateriakorvausta ja työmatkakustannusten korvausta sekä luettiin työmatka-aikaa työajaksi. Alunperin vuonna 1990 tehty liite oli jäänyt ajastaan jälkeen ja neuvotteluissa liite sovittiin poistettavaksi vuoden 1998 alusta lukien. Kompensaationa mainittujen kulukorvausten menettämisestä vakituisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden peruspalkkaa perinteisissä kotipalvelutehtävissä korotettiin allekirjoituspöytäkirjan määräyksellä 300 markalla kuukaudessa. Keskustelun painopiste neuvotteluissa oli ollut siinä, ketkä olivat oikeutettuja kyseiseen korotukseen. Sen sijaan neuvotteluissa ei ollut keskusteltu siitä, mitä kyseiselle korotukselle tapahtuu, jos palvelussuhteessa tapahtuu muutoksia. Kuitenkin oli todettu, että väliaikaisesti muissa tehtävissä olleelle maksetaan korotus hänen palattuaan entiseen tehtäväänsä. Myös todettiin, että kotiavustajan tai vastaavan työskennellessä välillä esimerkiksi laitoksessa ja siten perinteisen kotipalvelun ulkopuolella, hän menettää korvauksen tältä ajalta. Myös määräaikaiset kotipalvelun työntekijät rajattiin korvauksen ulkopuolelle.

D:n mukaan ainoat perusteet korotuksen maksamiselle olivat, että henkilö oli 1.1.1998 vakinaisessa virassa ja että hän teki yli puolet työajastaan perinteistä kotipalvelutyötä. Todistaja oli pitänyt selvänä, että korotusta maksetaan niin kauan kuin viimeksi mainittu peruste ei poistu. Nimikkeiden muuttamisella ei tässä tilanteessa ole merkitystä, jos henkilö edelleen työskentelee kotipalvelussa edellä todetulla tavalla.

D oli osallistunut keskusneuvotteluun erimielisyydestä, joka oli syntynyt Lopen kunnassa oikeudesta kyseiseen 300 markan korotukseen. Neuvottelu oli päättynyt yksimielisenä ja myös D oli allekirjoittanut keskusneuvottelupöytäkirjan. Pöytäkirjaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajat olivat kirjanneet periaatteena, että jos oikeus korvaukseen oli ollut, sen maksaminen lakkaa, kun henkilö siirtyy uuteen vakinaiseen virkaan/tehtävään riippumatta siitä, onko uusi tehtävä myös kotipalvelussa. Kyseisessä neuvottelussa oli kuitenkin kysymys siitä, tekivätkö henkilöt allekirjoituspöytäkirjassa tarkoitettua työtä eikä työmarkkinalaitoksen kirjauksella ollut mitään tekemistä erimielisyyskysymyksen kanssa. Kunnallinen työmarkkinalaitos pyrki tällaisin keinoin ainoastaan saamaan tukea omille tulkinnoilleen.

C on kertonut, että esitys liitteen poistamisesta oli vuoden 1997 neuvotteluissa tullut KVL:n ja KTV:n taholta, joskin asiasta oli jo aiemmin keskusteltu. Liite ei enää vastannut käytössä olleita nimikkeitä ja toisaalta se sisälsi eräitä sellaisia korvauksia, joita muilla ammattiryhmillä ei ollut. Ylimääräisen korotuksen saajien piiri muodostui neuvottelujen tuloksena ja huomioon ottaen, että korotuksiin oli käytössä aiemmin erilliskorvauksina maksettu rahamäärä.

C:n mukaan alusta alkaen sopijapuolille oli selvää, että kysymyksessä on kertakorvaus, joka maksetaan niin kauan kuin henkilö on samassa virassa tai tehtävässä. Henkilön siirtyessä toiseen virkaan tai tehtävään kotipalveluun tai muualle korotusta ei enää makseta. Tämän sisältöisen tulkinnan todistaja oli kohta neuvottelutulokseen pääsemisen jälkeen kirjoittanut myös Kuntatyönantaja-lehteen. Saman tulkinnan ovat myös KTV ja KVL hyväksyneet. KTV:n piirissä oli annettu samansisältöiset ohjeet sopimuksen soveltamisesta. KVL puolestaan oli hyväksynyt erään toisen asian yhteydessä keskusneuvottelutuloksen, jossa tulkinta oli tällaisena nimenomaisesti kirjattu. Tässä Lopen kuntaa koskeneessa asiassa oli kysymys siitä, kuka toimii perinteisissä kotipalvelutehtävissä, mutta sen yhteydessä jouduttiin arvioimaan myös tilanteita, joissa henkilöt olivat vaihtaneet samassa virassa tehtäviä tai siirtyneet muuhun virkaan.

C on edelleen kertonut, että kysymys oli peruspalkan korotuksesta vastaavalla tavalla kuin esimerkiksi kuoppakorotustilanteissa, joten korotuksen ei pitäisi näkyä palkkaerittelyissä erillisenä palkkaeränä. Se on osa peruspalkkaa ja se ei seuraa mukana siinä vaiheessa kun työntekijän peruspalkka määritellään työsopimuksin uudelleen hänen siirtyessään uusiin tehtäviin. Pelkkä nimikkeen muuttaminen ilman, että tehtävät ja palkkahinnoittelu muuttuvat, ei sen sijaan aiheuta kyseisen korotuksen menetystä.

Arviointi ja johtopäätökset

Sopiessaan kodinhoitajia ja kotiavustajia koskeneen liitteen poistamisesta sopijapuolet ovat KVTES 1998-1999 allekirjoituspöytäkirjan 7 §:ssä sopineet, että perinteisissä kotipalvelutehtävissä oleville työntekijöille maksetaan "erityismääräysten poistamisen korvauksena 1.1.1998 lukien edellä mainitun yleiskorotuksen lisäksi ylimääräinen peruspalkan korotus, jonka suuruus on 300 markkaa kuukaudessa...". Tällaisena määräyksen sanamuodon voidaan katsoa tukevan lähinnä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämää tulkintaa. Sanamuodon mukaan kysymyksessä on ollut tehtävään ja ajankohtaan sidottu yleiskorotuksen tavoin peruspalkkaan tuleva ja osana sitä maksettava korotus. Tällaisena korotuksen voidaan olettaa myös käyttäytyvän palkkauksen muutostilanteissa samalla tavalla kuin peruspalkka. KVTES:n palkkausmääräysten mukaan henkilön sopiessa työsopimuksin uudesta tehtävästä myös hänen peruspalkkauksensa määritellään uudelleen. Entisen peruspalkan suuruudella ei siten ole tuossa tilanteessa merkitystä, vaan uudesta peruspalkasta sovitaan KVTES:n palkkahinnoittelun puitteissa.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolelta on joulukuussa 1997 heti neuvottelutuloksen saavuttamisen jälkeen selvitetty Kuntatyönantaja-lehdessä sopimuksen sisältöä. Siinä on todettu, että korvauksen maksaminen lakkaa, kun korvauksen saaja siirtyy pysyvästi toiseen vakinaiseen virkaan tai työsuhteeseen. Tämä sisältöiset soveltamisohjeet on annettu myös KTV:n piirissä. Sama periaate on kirjattu 10.8.1999 päivättyyn keskusneuvottelupöytäkirjaan, jonka myös KVL:n edustajat ovat allekirjoituksillaan hyväksyneet. Edellä todettu osoittaa, että pääosaa allekirjoituspöytäkirjan piirissä olevasta henkilöstöstä edustavilla toimihenkilöjärjestöillä on ollut sama käsitys sopimuksen soveltamisalasta kuin Kunnallisella työmarkkinalaitoksella.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin pitää sopijapuolten tarkoitusta vastaavana tulkintaa, jonka mukaan korotetun peruspalkan maksaminen on sidottu nimenomaan siihen tehtävään, jossa kotipalvelun piirissä työskentelevä henkilö on ollut 1.1.1998. Korotusta ei uudessa tehtävässä ole maksettava siinäkään tapauksessa, että tehtävä edelleen on perinteisen kotipalvelun piirissä.

Sopijapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että tehtävän nimikkeen muutoksella ei ole korotuksen maksuvelvollisuuteen merkitystä, jos tehtävät säilyvät entisenlaisina. A ja B ovat esitetyn selvityksen mukaan jatkaneet uusien työsopimusten solmimisen jälkeen entisissä tehtävissään, mutta he ovat niiden lisäksi tehneet eräitä terveydenhoitoalan erityiskoulutusta vaativia tehtäviä. Kysymys ei siten ole ollut pelkästään nimikemuutoksesta, vaan samalla on sovittu sellaisista muutoksista tehtävissä, että ne ovat edellyttäneet palkan maksamista eri hinnoittelukohdan perusteella. Tuossa yhteydessä heidän peruspalkkansa on määritelty uudelleen uusia tehtäviä vastaavan hinnoittelukohdan mukaiseksi.

Ylimääräistä peruspalkan korotusta ei edellä todetun mukaisesti ole maksettava henkilön siirtyessä 1.1.1998 jälkeen tehtävään, jossa hänen peruspalkkansa määritellään uudelleen. A:lla ja B:llä ei siten ole uuden palkkahinnoittelukohdan mukaisissa tehtävissään oikeutta 300 markalla korotettuun peruspalkkaan, joten kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on perusteeton.

Oikeudenkäyntikulut

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Hyvinkään kaupungin oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on jätetty työtuomioistuimen harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen vaatimat toimenpiteet ja siitä aiheutuneet kustannukset kohtuullisena kulujen määränä on pidettävä 3 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Hyvinkään kaupungin yhteiset oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Orpana jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn tuomiolauselmaan, mutta seuraavin perustein. Mielestäni sopimusmääräyksen sananmuoto tukee sellaisenaan kannetta, koska A ja B ovat tehneet edelleenkin toimenkuvansa tarkistamisen jälkeen yli puolet työajastaan perinteisiä kotipalvelutehtäviä. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n aluevastaava D on kuitenkin allekirjoittanut keskusneuvottelupöytäkirjan erimielisyydestä, joka oli syntynyt oikeudesta kyseiseen 300 markan lisään Lopen kunnassa. Tässä neuvottelussa on omaksuttu myös nyt esillä olevaan tapaukseen soveltuva yhteinen tulkinta, jonka mukaan korvauksen maksaminen lakkaa, kun henkilö siirtyy uuteen vakinaiseen virkaan/tehtävään riippumatta siitä, onko uusi tehtävä myös kotipalvelussa. Tämä tulkinta sitoo myös tässä jutussa kantajana olevaa Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:tä. Näin ollen hylkään tällä perusteella kanteen.