7.10.1999

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohdan määräys ei ole sellainen velvoittava normimääräys, jota Metsäteollisuus ry:n paperiteollisuutta koskevaan työehtosopimukseen sidotut jäsenyritykset ovat velvolliset noudattamaan ja jonka noudattamista Metsäteollisuus ry on velvollinen valvomaan, eikä se ole myöskään velvoitemääräys.

Perusteet

Metsäteollisuus ry esitti asianosaisyhdistysten välillä loppuvuodesta 1997 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa 19.11.1997 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan seuraavan sisältöistä uutta kappaletta: "Metsäteollisuus ry suosittelee jäsenyrityksilleen, että lomautuksiin turvaudutaan vain äärimmäisissä tapauksissa. Mahdollisissa tuotannonrajoitustilanteissa tulisi lomautusten sijasta henkilöstöä ensisijaisesti kouluttaa ja antaa ansaintaperusteisia vapaita. Liittojen toimesta asetetaan työryhmä, jonka tehtävänä on sopimuskauden aikana selvittää, voidaanko työaikojen tasoituskausia pidentämällä entisestään vähentää tilanteita, joissa lomautusmenettely muuten olisi välttämätöntä."

Paperiliitto puolestaan esitti 27.11.1997 seuraavan lomautusturvan kehittämistä koskevan tekstin: "Työehtosopimusosapuolet sopivat, että sopimuskautena, joka alkaa x. x. ja päättyy y.y., Metsäteollisuus ry:n ne jäsenyritykset, jotka kuuluvat paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalaan, eivät tuotannollis-taloudellisista syistä lomauta työntekijöitään kuin äärimmäisen poikkeuksellisissa tilanteissa. Ennen edellä mainituissa tilanteissa mahdollisesti suoritettavaa lomautuksen täytäntöönpanoa tulee työntekijöille antaa koulutusta tai osoittaa muita työtehtäviä. Paikallisesti niin sovittaessa voidaan vuorovapaita antaa ennalta ilmoitetusta ajankohdasta poiketen."

Esityksissään 27.11., 5.12. ja 10.12.1997 Metsäteollisuus ry uudisti sellaisenaan 19.11.1997 laatimansa lomautusta koskevan suositusluontoisen tekstin. Paperiliitto puolestaan uudisti 11.12.1997 antamassaan kirjallisessa esityksessä 27.11.1997 tekemänsä lomautusturvan kehittämistä koskevan esityksen. Metsäteollisuus ry:n samana päivänä 11.12.1997 Paperiliitolle antama lomautusta koskeva vastaesitys oli samansisältöinen kuin sen aikaisemmat esitykset.

Asiasta 12.12.1997 käydyssä jatkoneuvottelussa Paperiliiton puheenjohtaja esitti, että ilmaisu "Metsäteollisuus ry suosittelee jäsenyrityksilleen..." korvattaisiin ilmaisulla "Metsäteollisuus ry toteaa, että...". Metsäteollisuus ry:n varatoimitusjohtaja suostui Paperiliiton puheenjohtajan esitykseen edellyttäen, ettei määräyksen merkitys kuitenkaan tästä muutu. Määräys ei toisin sanoen edelleenkään olisi velvoittava normimääräys vaan pelkkä suositus. Kun Paperiliiton puheenjohtajalla ei ollut tähän huomautettavaa, oli määräyksestä saavutettu yhteisymmärrys. Metsäteollisuus ry ja Paperiliitto olivat siten 12.12.1997 sopineet, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otetaan kohdaksi 12.1 edelle jäljennetty lomauttamista koskeva määräys.

Metsäteollisuus ry oli 19.1.1998 päivätyssä, paperiteollisuuden jäsenyrityksille lähetetyssä kiertokirjeessä todennut, että allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohta ei ole luonteeltaan oikeudellisesti velvoittava työehtosopimusmääräys, vaan se on Metsäteollisuus ry:n yksipuolinen toteama, jonka jäsenyritys omaehtoisesti ottaa huomioon harkitessaan yksittäistapauksessa lomautusedellytyksiä. Allekirjoituspöytäkirjan uusi kohta ei kiertokirjeen mukaan muuta lomauttamisen oikeudellisia perusteita ja lomauttamiseen voidaan edelleenkin ryhtyä, jos siihen on olemassa työsopimuslain 30 §:n mukainen peruste.

Ahlström Kauttua Oy:ssä oli ollut tarkoitus lomauttaa tappiollisen toiminnan johdosta suurin osa työntekijöistä 21.12.1998 alkaen 3.1.1999 saakka ja edelleen osa työntekijöistä vuorolomautuksena 1.2.1999 alkaen kesälomakauden alkuun saakka. Paperiliitto oli vastustanut aiottua lomautusta perustellen kantaansa allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohdan määräyksellä. Vastustamisen tehosteena oli konkreettinen ja laaja-alainen työtaistelu-uhka. Metsäteollisuus ry:n johtaja oli kehottanut neuvottelemaan lomautusasian paikallisesti, koska tilanteesta ei selvittäisi ilman "rähinöitä". Tässä tilanteessa Ahlström Kauttua Oy oli katsonut olevansa pakotettu luopumaan tuotannollisen ja taloudellisen tilanteen edellyttämistä lomautuksista. Lomautuksen sijasta Ahlström Kauttua Oy:ssä oli solmittu paikallinen "vapaakauppasopimus", mikä oli merkinnyt yhtiölle tuntuvia ylimääräisiä kustannuksia lomautukseen verrattuna.

Työehtosopimukseen ei ollut otettu lomautuksen oikeudellista perustetta koskevia määräyksiä. Työehtosopimuksen 5 §:n 4 kohdassa tosin viitattiin työehtosopimuksen osana noudatettavaan STK:n ja SAK:n välillä allekirjoitettuun irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen, mutta sanotussa sopimuksessa sen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan lomautusperuste määritetään lain mukaan ja lomautusperusteesta johtuvat erimielisyydet ratkaistaan työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa. Näin ollen paperiteollisuusyrityksissä lomautusperusteen käsilläoloa tai sen puuttumista arvioidaan työsopimuslain 30 §:n mukaan. Täydennettäessä edellä todetulla uudella määräyksellä allekirjoituspöytäkirjan 12 kohtaa itse lomautusperuste jäi aikaisemman säännöstämisen varaan. Allekirjoituspöytäkirjan lomautusta koskeva säännöstäminen oli nimenomaan aina käsittänyt pelkästään menettelyllisiä määräyksiä.

Allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohta oli tietoisesti laadittu siten, että se ei ollut velvoittava, normivaikutuksen omaava työehtosopimusmääräys. Kysymyksessä oli pelkästään yksipuolinen toteamus, ei sitoumus, sopimus eikä myöskään kaksipuolinen "yhdessä toteaminen". Ilmaisulla "Metsäteollisuus ry toteaa..." oli tarkoitettu osallisen yhdistyksen yksipuolista pyrkimystä vaikuttaa suositusluontoisesti määräyksessä kuvattuun suuntaan jäsenten lomautustilanteessa.

Mikäli allekirjoituspöytäkirjan riidanalaiselle määräykselle olisi haluttu antaa velvoittava normivaikutus, olisi sille annettu esimerkiksi se sanamuoto, jota Paperiliitto 27.11. ja 11.12.1997 oli kirjallisessa esityksessään ehdottanut, mutta minkä ehdotuksen työnantajapuoli oli torjunut. Riidanalaisen määräyksen syntyhistoria osoitti osaltaan selvästi normin suositusluontoisen sisällön. Työnantajapuolen neuvottelija, Metsäteollisuus ry:n varatoimitusjohtaja oli tästä vielä varmistunut samassa yhteydessä kuin sanamuodosta oli päästy yhteisymmärrykseen vastapuolen neuvottelijan, Paperiliiton puheenjohtajan kanssa. Riidanalaisen sopimustekstin velvoittavuutta vastaan puhui myös se, että määräys velvoittavana johtaisi tilanteeseen, että lomautuskynnys muodostuisi työsopimuksen irtisanomis- tai jopa purkukynnystä korkeammaksi.

Koska allekirjoituspöytäkirjan riidanalainen määräys oli ollut voimassa vasta 1.1.1998 lähtien, ei sitä koskevaa soveltamiskäytäntöä ollut ehtinyt muodostua. Tähän oli vaikuttanut myös suhteellisen hyvä paperiteollisuudessa yleisesti vallinnut tuotannollinen ja taloudellinen tilanne. Ahlström Kauttua Oy:n lomautustilanne oli yksittäistapaus, joka ei osoittanut käytäntöä ja joka ratkaistiin paikallisella sopimuksella Paperiliiton puututtua tapahtumien kulkuun.

Perustelut

1. Erimielisyys

Metsäteollisuus ry ja Paperiliitto ovat 12.12.1997 sopineet muun ohella siitä, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan sisältyvän lomauttamista koskevan määräyksen alkuun lisätään uusi kohta, jossa Metsäteollisuus ry toteaa, että lomautuksiin turvaudutaan vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa. Mahdollisissa tuotannonrajoitustilanteissa pyritään henkilöstölle antamaan koulutusta tai osoittamaan muita työtehtäviä. Työehtosopimus on allekirjoitettu 15.12.1997 ja se on tullut voimaan vuoden 1998 alusta.

Sopijapuolten välille on sopimuksen voimaantulon jälkeen syntynyt erimielisyys siitä, mikä velvoittavuus on mainitulla Metsäteollisuus ry:n toteamuksella. Metsäteollisuus ry on katsonut, että kysymyksessä on suositus, joka sellaisenaan ei sido työehtosopimusmääräyksenä. Paperiliiton käsityksen mukaan uusi määräys on sitova normimääräys, jolla on sovittu lomautusperusteista tavalla, joka on nostanut lomautuskynnystä.

2. Työehtosopimuksen tulkinta

Sopijapuolet ovat omia kantojaan perustellessaan vedonneet työtuomioistuimessa muun ohella määräyksen syntyhistoriaan, sanamuotoon ja soveltamiskäytäntöön ja niistä ilmenevään sopijapuolten tarkoitukseen.

2.1. Määräyksen syntyhistoria

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan riidanalaisen kohdan ensimmäinen tekstiluonnos on esitetty työnantajapuolen laatimana osapuolten neuvottelukuntien yhteisessä kokouksessa 14.11.1997. Työnantajapuoli on ollut asiassa aloitteellinen vauhdittaakseen hitaasti edenneitä neuvotteluja ja luodakseen edellytyksiä sopimusratkaisun syntymiselle. Tuossa vaiheessa kuten myös myöhemmin aina 12.12.1997 saakka tehdyissä esityksissä määräys on kuitenkin kirjoitettu selkeästi suosituksen muotoon ("Metsäteollisuus ry suosittelee..."). Työnantajapuolen ehdotukseen on liittynyt esitys työryhmän asettamisesta selvittämään, voidaanko työaikojen tasoituskausia pidentämällä entisestään vähentää tilanteita, joissa lomautusmenettely muuten olisi välttämätöntä. Neuvottelussa 11.12.1997 esityksen sanamuotoa on Paperiliiton ehdotuksesta tarkistettu niin, että sanonta "äärimmäisissä tapauksissa" on korvattu sanonnalla "äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa".

Lomautusturvan kehittäminen on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ollut Paperiliitolle yksi tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun liittymisen tärkeistä reunaehdoista. Paperiliiton puheenjohtajan kertoman mukaan liitto oli tavoitellut ratkaisua, joka rajoittaisi lomautusmahdollisuudet tilanteisiin, joissa työn tarjoamista olisi kohdannut jokin ylivoimainen este. Mainitun 14.11.1997 pidetyn kokouksen jälkeisissä neuvotteluvaiheissa Paperiliitto on toistuvasti esittänyt tekstiä, jonka mukaan työehtosopimusosapuolet sopivat lomautusten rajoittamisesta sopimuskautena tapahtuviksi vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tilanteissa.

Lomautusta koskeva sopimusteksti on syntynyt 12.12.1997 osapuolten pääneuvottelijoiden Metsäteollisuus ry:n silloisen varatoimitusjohtajan ja Paperiliiton puheenjohtajan kahdenkeskisessä tapaamisessa. Työtuomioistuimessa kuultuina heidän kertomuksensa siitä, miten lopulliseen muotoiluun on päädytty ja mitä sen sitovuudesta on keskusteltu, ovat jossakin määrin ristiriitaiset. Sanonta, jonka mukaan lomautusrajoitukset esitetään sopimuksen tai suosituksen sijasta Metsäteollisuus ry:n toteamuksena, on kuitenkin ilmeisesti ollut Paperiliiton puheenjohtajan ehdottama. Paperiliiton puheenjohtajan kertoman mukaan tuossa yhteydessä ei ollut keskusteltu, mitä mikin sana ehdotuksessa tarkoittaa tai myöskään, että todeta-sana olisi jonkinlainen suosituksen uusi muotoilu. Metsäteollisuus ry:n varatoimitusjohtaja on puolestaan kertonut, ettei osannut sanoa, oliko Paperiliiton puheenjohtajalla se käsitys, että todeta tarkoitti tässä yhteydessä samaa kuin suositella, mutta se oli varmasti selvää, että Metsäteollisuus ry ei tuolla muotoilulla ollut suostunut lomautuskiellosta sopimiseen Paperiliiton esittämällä tavalla. Keskusteltuaan työnantajapuolen neuvottelukunnan jäsenten kanssa varatoimitusjohtaja oli ilmoittanut määräyksen hyväksymisestä esitetyssä muodossa. Hän on työtuomioistuimessa kertonut, että ennen lausuman hyväksymistä oli Nykysuomen sanakirjasta tarkastettu, että toteaminen ei tarkoita sopimista, koska työnantajapuolen oli mahdotonta hyväksyä lomautukset kieltävää sopimusta.

Neuvottelujen viime vaiheessa on sovittu lisäksi muutettavaksi lomautusmääräyksen kappalejakoa niin, että uusi kohta tuli määräyksen ensimmäiseksi kohdaksi. Sopimukseen ei otettu määräyksiä edellä mainitun työryhmän asettamisesta, jota kumpikin sopijapuoli on pitänyt tuossa vaiheessa tarpeettomana.

Metsäteollisuus ry:n neuvottelukunnassa asia on esitelty ja myös ymmärretty todistajankertomusten mukaan niin, että sopimusmääräys oli asiallisesti jäänyt suositukseksi. Työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tämä työnantajapuolen kanta on esitetty tammikuussa 1998 laaditussa Metsäteollisuus ry:n kiertokirjeessä. Paperiliiton puheenjohtaja on puolestaan maaliskuussa 1998 esitellyt Demari-lehdessä sopimusratkaisua Paperiliiton kannan mukaisesti lomautuksia vastaan saavutettuna turvana. Erilaiset käsitykset määräyksen tulkinnasta on liittojen edustajien välillä todettu alkusyksystä 1998.

2.2. Määräyksen sanamuoto

Allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohta on muotoiltu toisen sopijapuolen toteamukseksi. Riidanalaiseen muotoiluun on päädytty sen johdosta, että Metsäteollisuus ry ei ole voinut hyväksyä, että lomautusten rajoittamisesta sovittaisiin ja koska Paperiliitto ei ole pitänyt suositusta riittävän sitovana.

Suosituksilla on työehtosopimuskäytännössä vakiintunut, sitovasta sopimisesta selkeästi poikkeava sisältö. Ottamalla suosituksen työehtosopimukseen sopijapuolet ilmaisevat, mitä menettelyä määräyksen tarkoittamassa tilanteessa on pidettävä sopivana tai hyvänä ilman, että kumpikaan sopijapuoli tarkoittaisi velvoittautua vaikuttamaan siihen, että suositusta noudatetaan. Yksipuolisen toteamisen muotoon kirjoitetut lausumat ovat työehtosopimuskäytännössä harvinaisia eikä niillä niiden sitovuuden kannalta voida katsoa olevan vakiintunutta merkityssisältöä. Yleisessä kielenkäytössä toteamisella tarkoitetaan Suomen kielen perussanakirjan mukaan muun muassa sanomista, lausumista, mainitsemista ja totena esittämistä.

Pelkästään "toteaa" ilmaisun kielellisestä merkityssisällöstä ei työtuomioistuimen mielestä ehkä voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä määräyksen tulkinnasta. Sinänsä on kuitenkin huomattava, että ilmaisu ei ole ehdollinen tai osoita pelkästään pyrkimyksiä. Riidanalainen määräys on otettu yhteisestä sopimuksesta työehtosopimuksen osaksi sen sijaan, että Metsäteollisuus ry olisi sopimuksen ulkopuolella antanut asiasta julkilausuman tai vastaavan. Läheisenä vertailukohteena on edellä mainitussa Metsäteollisuus ry:n kiertokirjeessä viitattu, syntyneen työehtosopimusratkaisun yhteydessä uusittu ja Metsäteollisuus ry:n yksipuolisesti julkistama kannanotto, jonka mukaan ulkopuolisten palvelujen käytön laajentamisesta pidättäydytään sopimuskaudella. Lomautuksista pidättäytymistä koskevaa toteamusta ei ole liitetty esimerkiksi tämän kannanoton yhteyteen.

2.3. Soveltamiskäytäntö

Paperiliiton mukaan määräystä on sovellettu käytännössä Paperiliiton tarkoittamalla tavalla. Sopimuskautena ei ole toimeenpantu työnantajan yksipuolisesti päättämiä lomautuksia, vaan joitakin lomautusuhkia on päinvastoin neuvottelujen jälkeen peruttu sopimusmääräyksen vuoksi. Metsäteollisuus ry sensijaan on kiistänyt määräyksen soveltamisesta syntyneen vakiintunutta käytäntöä.

Työtuomioistuin toteaa, että kysymyksessä on sopimusmääräys, jota on sovellettu vasta melko vähän aikaa. Lomautustilanteet ovat ilmeisesti tänä aikana edelliseen sopimuskauteen verrattuna eri syistä vähentyneet. Tämä on ainakin osaksi johtunut yritysten taloudellisen tilanteen parantumisesta. Osin tämä on voinut kuitenkin johtua myös siitä, että työntekijäpuolen on näytetty olleen valmis puuttumaan voimakkaasti lomautusuhkiin silloinkin, kun lomautuksiin on saattanut olla vahvoja perusteita.

Edellä todettu huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei määräyksen soveltamisesta ole syntynyt sellaista selkeää käytäntöä, josta olisi saatavissa merkittävää tukea Paperiliiton tulkinnalle.

2.4. Työtuomioistuimen arvio määräyksen sitovuudesta

2.4.1. Allekirjoituspöytäkirjan määräys työehtosopimuksen normimääräyksenä

Riidanalaisen määräyksen asiasisältö koskee lomauttamisen perusteita. Niihin liittyviä määräyksiä on lisäksi paperiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:ssä, jonka 4 kohdan mukaan keskusjärjestöjen allekirjoittamaa, irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan paperiteollisuuden työehtosopimuksen osana. Yleissopimuksen 16 §:n soveltamisohjeen mukaan sopimus ei koske lomautusperusteita, vaan ne määräytyvät lain ja alakohtaisten työehtosopimusten mukaisesti. Yleissopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen mukaan sopimuksen ulkopuolelle jääviä asioita koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä työtuomioistuimissa. Lomautusperusteista säädetään työsopimuslain 30 §:ssä.

Lomautusperusteiden sisällön määrityksenä allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohdan teksti on varsin niukka. Kuten edellä on selvitetty, ilmaisuun "äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa" johtanut ensimmäinen, tuolloin suosituksen muotoon laadittu luonnos on ollut työnantajapuolen laatima. Neuvottelussa tekstin esitellyt työnantajapuolen edustaja on työtuomioistuimessa kertonut, ettei tarkoitus ollut puuttua itse lomautusperusteisiin, vaan ennen muuta korostaa yritysten velvollisuutta huolellisesti varmistua lomautusten edellytyksistä ja informoida niistä työntekijöitä. Esityksen taustana on ollut se, että lomautukset ovat paperiteollisuudessa ylipäänsä harvinaisia. Muut työnantajapuolen edustajat ovat kertoneet ymmärtäneensä sopimusmääräyksen merkitsevän sitä, että lomautuksia on entistä tarkemmin harkittava, että yhden tai kahden viikon pituisista lomautuksista pitäisi luopua ja että ratkaisut lomautusten käytöstä olisi tarvittaessa tehtävä aikaisempaa korkeammalla yrityksen tai konsernin päätöksentekotasolla.

Paperiliitto on ilmoittanut tarkoituksenaan olleen sopia sitovasti lomautuskynnyksen nostamisesta. Sen käsityksen mukaan sopijapuolet ovat sopineet lomautusperusteista työehtosopimuksin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa sallitulla tavalla. Paperiliiton puheenjohtaja on työtuomioistuimessa kertonut, että neuvottelutilaisuudessa 14.11.1999 tilaisuuden puheenjohtaja oli ilmoittanut, että työnantajat eivät tule sopimuskauden aikana lomauttamaan. Tämänkin huomioon ottaen riidanalaisella sopimusmääräyksellä on puheenjohtajan käsityksen mukaan tarkoitettu sopia lomautusperusteista ja sillä on työnantajan lomauttamismahdollisuuksia voimakkaasti kavennettu. Uusi normi on puheenjohtajan mukaan tullut sitovana työnormina sovellettavien työsopimuslain säännösten päälle niin, että tällä työehtosopimusmääräyksellä rajataan sitä, mikä työnantajalle muutoin lain mukaan kuuluisi. Työnantajalla on edelleen työsopimuslain mukainen oikeus lomauttaa äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa. Muilta osin lomauttamisoikeus on uudella määräyksellä poistettu.

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton erilaiset käsitykset merkitsevät sinänsä kumpikin, että allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohtaa ei ole tarkoitettu määräykseksi, jossa olisi säännelty tyhjentävästi lomautuksen taloudellistuotannolliset tai muut perusteet niihin liittyvine työntekijöiden uudelleensijoittamis- ja koulutusvelvoitteineen. Paperiliiton kannan mukaisesti tulkittuna määräystä olisi sovellettava yhdessä työsopimuslain asianomaisten säännösten kanssa, joihin paperiteollisuuden työehtosopimuksessa toisaalla viitataankin. Näin syntyvä sääntelykokonaisuus olisi lomautusturvan järjestämistapana vaikeaselkoinen. Lomautuksen eri edellytysten tutkiminen samoin kuin perusteettomasta lomautuksesta aiheutuvien seuraamusten määrääminen saattaisi jakautua yleisten tuomioistuinten ja työtuomioistuimen kesken. Lomautuskynnys muodostuisi kanteessa selostetuin tavoin korkeammaksi kuin irtisanomiskynnys. Vaikka työehtosopimuslaista ei johdu estettä myöskään tällaiselle sopimusratkaisulle, työtuomioistuin ei pidä esitetyn kaltaista allekirjoituspöytäkirjan tulkintaa johdonmukaisena eikä sopijapuolten tarkoitusta vastaavana.

Asiassa on muutenkin jäänyt selvittämättä, että osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia määräyksen yksittäisiä työnantajia velvoittavasta vaikutuksesta taikka että määräyksen sanamuoto tai soveltamiskäytäntökään voisivat puoltaa tällaista vaikutusta. Puheena olevaa allekirjoituspöytäkirjan määräystä ei siten ole noudatettava Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiä sitovana työehtosopimusmääräyksenä.

2.4.2. Allekirjoituspöytäkirjan määräys työehtosopimuksen velvoitemääräyksenä

Neuvotteluosapuolet ovat tässä tapauksessa varmuudella tienneet, mitä suosituksilla työehtosopimuksissa tarkoitetaan. Paperiliitto ei ole suostunut hyväksymään työnantajan esitystä lomautuskysymyksen ratkaisemiseksi suosituksena, minkä vuoksi on sovittu sopimukseksi tulleesta muotoilusta. Hyväksyessään tämän muotoilun Metsäteollisuus ry:n on täytynyt käsittää, että määräys on Metsäteollisuus ry:n kannalta sitovampi kuin pelkkä suositus.

Lomauttamisperusteista samoin kuin lomauttamismenettelystä voidaan sopia työehtosopimuksella työehtosopimukseen sidottuja sitovalla tavalla. Vastaavasti sopijaosapuolet voivat tällaisessa asiassa työehtosopimusmääräyksin sopia velvoitteista toisiaan kohtaan. Tällainen velvoitemääräys voidaan sopia otettavaksi työehtosopimukseen myös yksipuolisena lausumana.

Kun otetaan huomioon riidanalaisen sopimusmääräyksen syntyvaiheet, sanamuoto sekä asema työehtosopimuskokonaisuudessa ja suhde lomautus- ja irtisanomisperusteiden muuhun sääntelyyn, työtuomioistuin katsoo, että määräyksen tarkoitusta vastaa parhaiten tulkinta, jonka mukaan Metsäteollisuus ry on työehtosopimuksen allekirjoittaessaan sitoutunut vaikuttamaan jäsenyrityksiinsä niin, että lomautuksiin turvaudutaan vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa. Tämä sitoumus on annettu Paperiliitolle työehtosopimuksen toisena osapuolena. Vaatimuksissa, joita mahdollisesti kohdistetaan yksittäisiin työnantajiin perusteettomien lomautusten vuoksi, voidaan edelleen nojautua vain työsopimuslakiin. Metsäteollisuus ry vastaa kuitenkin Paperiliittoon nähden siitä, että lainmukaiset edellytykset täyttäviä lomautuksia pannaan käytännössä toimeen vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa.

3. Yhteenveto

Metsäteollisuus ry:n kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, ettei allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n 1 kohta ole sitova työehtosopimusmääräys. Työtuomioistuin on edellä todetuilla perusteilla päätynyt arvioon, ettei kyseistä sopimusmääräystä ole pidettävä sellaisena työehtosopimusmääräyksenä, jota paperiteollisuuden työehtosopimukseen työehtosopimuslaissa tarkoitetulla tavalla sidotut jäsenyritykset olisivat velvollisia noudattamaan ja jonka noudattamista Metsäteollisuus ry olisi velvollinen valvomaan. Sensijaan työtuomioistuin on katsonut, että Metsäteollisuus ry on velvoittautunut kyseisellä määräyksellä suhteessa Paperiliittoon vaikuttamaan siihen, että Metsäteollisuus ry:n jäsenyritykset turvautuvat lomautuksiin vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa. Kun kyseinen lomauttamisoikeutta koskeva määräys on työehtosopimusmääräyksenä Metsäteollisuus ry:tä sitova velvoitemääräys, kanteessa vaaditun vahvistustuomion antamiselle ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulut

Paperiliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen.

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että Metsäteollisuus ry:llä on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, että asianosaisten on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin toisen virkkeen nojalla vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metsäteollisuus ry ja Paperiliitto saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Vänttinen, Varis, Vertanen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto

Jäsen Varis, jonka lausuntoon jäsen Vänttinen yhtyi, lausui:

Yhdyn työtuomioistuimen enemmistön ratkaisuun siltä osin, kun ratkaisussa on todettu, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n 1 kohdan määräystä ei ole noudatettava Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiä sitovana työehtosopimusmääräyksenä.

Samoin olen yhtä mieltä siitä, että "toteaa" ilmaisun kielellisestä merkityssisällöstä ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä määräyksen tulkinnasta, ja siitä, ettei määräyksen soveltamisesta ole syntynyt sellaista selkeää käytäntöä, josta olisi saatavissa merkittävää tukea kummankaan sopijaosapuolen tulkinnalle. Näin ratkaisevaa sopimusmääräyksen tulkinnan kannalta ovat syntyhistoria ja erityisesti tapahtumat, jotka johtivat lopulliseen sanamuotoon.

Riidanalaisen sopimusmääräyksen lopullinen muotoilu on tapahtunut Paperiliitto ry:n puheenjohtajan ja Metsäteollisuus ry:n varatoimitusjohtajan kahdenvälisissä keskusteluissa 12.-13.12.1997 välisenä yönä niin, että määräyksen lopullinen sanamuoto, "Metsäteollisuus ry toteaa, että lomautuksiin turvaudutaan vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa", on syntynyt Paperiliitto ry:n puheenjohtajan esityksestä.

Työtuomioistuimessa todistelutarkoituksessa kuultu Paperiliitto ry:n puheenjohtaja on kertonut ymmärtäneensä, että toteaminen olisi ollut sitova ratkaisu ja edelleen, että toteaminen-sanan tarkoitusta ei siinä tilanteessa enää käyty läpi.

Todistajana kuultu Metsäteollisuus ry:n varatoimitusjohtaja on kertonut, että kun määräyksen suositella-sana ei ollut sopinut Paperiliitto ry:n puheenjohtajalle, etsittiin toinen sana, mutta että sillä ei muutettu määräyksen sisältöä. Varatoimitusjohtajan mielestä myöskään Paperiliitto ry:n puheenjohtajalle tämä ei voinut jäädä epäselväksi. Todistajina kuullut Metsäteollisuus ry:n työehtosopimusneuvottelukunnan jäsenet ovat kertoneet varatoimitusjohtajan sanoneen neuvottelukunnassa, että sopimusmääräyksen suositusluonne ei ole muuttunut, ja tämän sisältöisenä määräys on myös neuvottelukunnassa hyväksytty. Toinen kuulluista todistajista on myös kertonut varatoimitusjohtajan kertoneen todenneensa tämän myös Paperiliitto ry:n puheenjohtajalle. Metsäteollisuus ry on työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen esittänyt tämän kannan 19.1.1998 päivätyssä Metsäteollisuus ry:n kiertokirjeessä.

Kuultujen todistajankertomusten perusteella on pääteltävissä, että Metsäteollisuus ry on riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuodon muutoksen jälkeenkin jäänyt siihen käsitykseen, että määräyksen suositusluonne ei ollut muuttunut. Tämä käsitys selittää myös sen, miksei Metsäteollisuus ry:n puolelta ole sanamuodon muutoksen yhteydessäkään kiinnitetty lainkaan huomiota määräykseen kirjattuun määritelmään tapauksista, jolloin lomautuksiin olisi edelleen mahdollista turvautua - päinvastoin: neuvottelujen loppuvaiheessa Metsäteollisuus ry on suostunut Paperiliitto ry:n esitykseen, joka on tulkittavissa määritelmän tiukentamisena ("äärimmäisissä tapauksissa" "äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa").

Kun riidanalaisen sopimusmääräyksen lopullinen sanamuoto on tullut Paperiliitto ry:n esityksestä, katson, että sillä on ollut velvollisuus varmistautua siitä, että Metsäteollisuus ry ymmärtää esityksen merkityksen ja tässä tapauksessa erityisesti sen tarkoittavan sisällöllistä muutosta Metsäteollisuus ry:n omaan esitykseen. Kun se ei ole sitä tehnyt ja kun Metsäteollisuus ry on jäänyt siihen käsitykseen, että määräyksen suositusluonne ei ole muuttunut, on määräystä tulkittava Metsäteollisuus ry:n eduksi. Katson, että Metsäteollisuus ry ei ole sitoutunut vaikuttamaan jäsenyrityksiinsä niin, että lomautusvaroituksia annettaisiin vain äärimmäisen poikkeuksellisissa tapauksissa, vaan määräys on katsottava Metsäteollisuus ry:n suositukseksi jäsenyrityksilleen.

Edellä lausutuilla perusteilla kanteen hyväksyen vahvistan, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12.1 kohdan määräys ei ole sellainen velvoittava normimääräys, jota Metsäteollisuus ry:n paperiteollisuutta koskevaan työehtosopimukseen sidotut jäsenyritykset ovat velvolliset noudattamaan ja jonka noudattamista Metsäteollisuus ry on velvollinen valvomaan, eikä se ole myöskään velvoitemääräys.