18.12.1997

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Majoitus ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n välisessä majoitus ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksessa 1.1.1995 31.10.1995 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE KÄRÄJÄOIKEUDESSA

VASTAUS KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS

Käräjäoikeus on hylännyt kanteen. Käräjäoikeus on perustellut päätöstään nyt kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

Pintamo-Kenttälän edellisestä työjaksosta, joka oli alkanut 22.12.1994, on 18.1.1995 tehty kirjallinen työsopimus, jossa on sovittu työajan kolmiviikkoisjaksotuksesta. Kanteessa tarkoitetusta, 14.6.1995 alkaneesta työjaksosta ei ole ollut kirjallista työsopimusta. Myöskään palkasta, työajasta tai muista työehdoista ei ole ollut nimenomaisesti puhetta. Sen vuoksi on perusteltua olettaa, että Pintamo-Kenttälän työsuhteen ehdot ovat olleet samat kuin kirjallisessa työsopimuksessa 18.1.1995. Tätä tukee myös se, että kaikilla kyseessä olevan hotellin eiesimiesasemassa olevilla työntekijöillä on ollut vastaavanlainen työaika. Myös Pintamo-Kenttälä itse on palkan osalta pitänyt luonnollisena, että se on ollut sama kuin aiemmassa työsuhteessa.

Kyseessä olevan yleissitovan majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen mukaan paikallisesti voidaan kirjallisesti sopia kolmiviikkoisjaksotuksesta. Käräjäoikeuden mielestä tulkinnan lähtökohtana on, että mainittu työehtosopimuksen muotovaatimus on ohjesisältöinen. Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisesti lausuttu, että muulla tavoin tehty sopimus on pätemätön. Sen vuoksi ja erityisesti huomioon ottaen 18.1.1995 tehdyn kirjallisen työsopimuksen käräjäoikeus katsoo, että tapauksessa on voitu pätevästi sopia myös suullisesti kolmiviikkoisjaksotuksen käyttämisestä.

Oy Rova-Rest Ab on ollut järjestäytymätön työnantaja. Oikeuskirjallisuudessa on esitetty kannanotto, jonka mukaan järjestäytymätön yritys ei voi vedota työehtosopimuksella sovittuihin työaikajärjestelyihin.

Työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on työsopimuksessa tai työsuhteessa muuten noudatettava vähintään niitä palkka- ja muita ehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen rinnastettavasta työstä on asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa työehtosopimuksessa noudatettavaksi määrätty. Työsopimuslain 17 §:n 2 momentin mukaan, jos työsopimus joltakin osiltaan on ristiriidassa sen kanssa, mitä 1 momentissa on säädetty, työsopimus on tältä osin mitätön.

Käräjäoikeus katsoo, että järjestäytymätön työnantaja Oy Rova-Rest Ab on voinut työsopimuslain 17 §:n estämättä sopia sellaisesta työajan kolmiviikkoisjaksotuksesta, minkä edellä kerrottu työehtosopimus on sallinut sopia paikallisesti. Työsopimuslain 17 §:n tarkoituksena on taata työntekijälle tietyt työsuhteen vähimmäisehdot. Se, että järjestäytyneet työntekijät ja työnantajat ovat voineet sopia työajan jaksotuksesta edellä mainitulla tavalla, viittaa siihen, että tuollaisia työntekijän työsuhteen vähimmäisehtoja ei ole Pintamo-Kenttälänkään osalta rikottu. Käräjäoikeus ei näe tässä tapauksessa myöskään syytä asettaa järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa ollutta Pintamo-Kenttälää parempaan asemaan verrattuna järjestäytyneen työnantajan palveluksessa olevaan työntekijään.

Edellä kerrotuilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, että Oy Rova-Rest Ab:n ja Pintamo-Kenttälän välillä on pätevästi suullisesti sovittu työajan kolmiviikkoisjaksotuksesta.

MUUTOKSENHAKU HOVIOIKEUTEEN

Muutoksenhaussaan hovioikeudelle Pintamo-Kenttälä on esittänyt nyt kysymyksessä olevilta osin seuraavaa:

Menettely, jonka mukaan työnantaja voi poiketa paikallisesti työehtosopimuksen työaikamääräyksistä oli poikkeus pääsäännöstä. Sen vuoksi sopimisen täytyi tapahtua yksiselitteisesti niin, että molemmat osapuolet asian näin ymmärsivät. Tässä tapauksessa työsopimuksen ehdoista ei ollut tarkemmin sovittu. Tämän vuoksi käräjäoikeus ei ollut ollut oikeutettu vetämään johtopäätöksiä samana vuonna tehdystä kirjallisesta työsopimuksesta, jossa asia oli yksiselitteisesti sovittu. Eri asia oli, että tällaiseen sopimukseen vastaajayhtiöllä ei tuolloinkaan olisi ollut oikeutta.

Paikallinen sopiminen perustui sille ajatukselle, että paikallisesta sopimuksesta tuli osa työehtosopimusta. Tähän perustui se vaatimus, että sopimuksen tuli olla kirjallinen, koska työehtosopimuksia ei voitu tehdä suullisesti. Vaatimus kirjallisesta sopimisesta oli siis ehdoton. Se, että työehtosopimuksessa ei ollut nimenomaisesti todettu, että suullinen sopimus oli pätemätön, ei ollut oikea peruste. Lainsäädännössäkin tunnettiin useita muotovaatimuksia, joiden osalta ei ollut erikseen todettu, että muunlainen sopimus olisi pätemätön, vaikka lain edellyttämiä muotovaatimuksia ei olisi täytetty. Siitä huolimatta ne olivat pätemättömiä.

Oy Rova-Rest Ab oli järjestäytymätön työnantaja. Järjestäytymätön työnantaja ei voinut vedota tämän kaltaisiin työehtosopimuksessa annettuihin poikkeusmahdollisuuksiin, koska työsopimuslain 17 §:n 1 momentti ei antanut työnantajalle oikeuksia, vaan ainoastaan velvollisuuksia. Toisaalta kirjallinen sopimus oli vaatimuksena juuri sen vuoksi, että paikallinen sopimus tuli osaksi työehtosopimusta. Kun kysymyksessä oli järjestäytymätön työnantaja, hän ei voinut tehdä paikallista työehtosopimuksen osaksi muodostuvaa sopimusta.

HOVIOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Rovaniemen hovioikeus on 28.8.1997 antamallaan päätöksellä työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla päättänyt pyytää työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, oliko majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 1.1.1995 - 31.10.1995 20 §:n mukaisen työpaikkakohtaisen sopimisen vaatimus, että paikallinen sopimus on tehtävä kirjallisesti, ehdoton vai ei.

KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNTO

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ovat työtuomioistuimelle toimittamassaan yhteisessä lausunnossaan esittäneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ensinnä toteamme, että Rovaniemen hovioikeuden lausuntopyynnössä ei pyydetä ottamaan kantaa siellä esillä olevaan asiaan suoranaisesti, joten tuon tapauksen harkinta jää lausuntomme ulkopuolelle.

Muutoin voimme todeta, että työehtosopimuksen 20 §:n mukainen työpaikkakohtainen sopiminen otettiin työehtosopimukseen 1.12.1993. Tämän kohdan mukainen sopimismahdollisuus koskee kuitenkin ainoastaan työehtosopimuslain 4 §:n mukaisesti työehtosopimukseen sidottuja eli järjestäytyneitä työnantajia. Koska lausuntopyynnössä esiintyvä Oy Rova-Rest Ab ei ole työehtosopimuksen tehneen Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ry:n jäsen, se ei voi tehdä majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 20 §:n tarkoitettua sopimusta.

Tämän kohdan mukainen sopiminen koskee ainoastaan lausuntopyynnössä tarkoitettua 5 §:n 10-kohdan mukaista työaikajärjestelmästä sopimista, lomaltapaluurahan vaihtamista vapaaseen tai maksuajankohdan muuttamista (16 §) sekä työvuorolistan laadintaa ja esillepanoa (5 §:n 5-kohta). Asianomaisissa kohdissa on nimenomaisesti edellytetty 20 §:n mukaista sopimista.

Katsomme, että 20 §:n tarkoittama kirjallisuusvaatimus on osa 20 §:n mukaisen sopimuksen tunnusmerkistöä. Ellei tällaista sopimusta ole tehty kirjallisesti, kysymyksessä ei ole 20 §:ssä tarkoitettu sopimus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeudessa kantajana olleen tarjoilijan Sirpa Sisko Pintamo-Kenttälän työsuhteen aikana voimassa olleen työaikalain (1946/604) 5 §:n mukaan säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Saman lain 6 §:n mukaan sen estämättä, mitä edellä on sanottu säännöllisestä vuorokautisesta ja viikoittaisesta työajasta sekä ennakolta laaditusta työtuntijärjestelmästä, voidaan säännöllinen työaika muun muassa majoitus- ja ravitsemisliikkeissä järjestää niin, että se kolmen viikon pituisena ajanjaksona on enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Milloin työn järjestelyn takia tai työntekijälle epätarkoituksenmukaisten työvuorojen estämiseksi on välttämätöntä, säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 120 tuntia kahden kolmen viikon pituisena ajanjaksona tai keskimäärin 80 tuntia kahden kahden viikon pituisena ajanjaksona edellyttäen, ettei säännöllinen työaika kolmen viikon pituisena ajanjaksona ylitä 126 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona 84 tuntia ja että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka mukaan säännöllinen työaika kahden toisiaan seuraavan kolmen tai kahden viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu sanottuihin keskimääriin.

Edelleen saman lain 7 §:n mukaan työnantaja- ja työntekijäyhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on oikeus työehtosopimuksin sopia edellä todetuista säännöksistä poikkeavasti kuitenkin niin, ettei työaika keskimäärin ylitä 40 tuntia viikossa.

Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksissa on yksityiskohtaiset määräykset muun muassa säännöllisestä työajasta, viikkotyöaikasuunnitelmasta ja säännöllisen työajan tasoittumisjärjestelmästä. Viimeksimainittujen määräysten mukaan voidaan työpaikkakohtaisesti sopia, että työaika tasoittuu keskimäärin 112,5 tuntiin kolmessa viikossa tai keskimäärin 75 tuntiin kahdessa viikossa enintään 18 viikon tasoittumisjakson aikana siten ja siinä järjestyksessä kuin sovitaan. Tällöinkään säännöllinen työaika ei saa ylittää kolmiviikkoisjaksolla 135 tuntia ja kaksiviikkoisjaksolla 90 tuntia. Sopimisen on tapahduttava siinä järjestyksessä kuin paikallisesta sopimisesta on työehtosopimuksessa sovittu.

Jutun asiakirjoista on todettavissa Pintamo-Kenttälän sopineen työnantajansa kanssa suullisesti, että hänen työsuhteessaan noudatetaan niitä työaikamääräyksiä, joista oli kirjallisesti sovittu hänen aiemman työsuhteensa yhteydessä. Tuon 18.1.1995 päivätyn työsopimuksen mukaan työajasta oli sovittu seuraavaa:

"Tuntityötä työnantajan osoittaman tarpeen mukaan. Mikäli työaika ylittää jonakin jaksona 112,5 tuntia kolmessa viikossa, siirrytään käyttämään tasoittumiskäytäntöä. Säännöllinen työaika voi olla enintään 135 tuntia kolmessa viikossa, joka keskimäärin tasataan 112,5 tuntiin 18 viikon aikana. Työaika voidaan tasoittaa antamalla työssäolon veroisia tasoitusvapaapäiviä tai/ja tasoittamalla päivittäistä työaikaa. Vapaapäiviä voidaan siirtää, kuitenkin V-vapaa on annettava täydellä työssäoloviikolla."

Sovellettavan työaikalain säännökset huomioon ottaen enintään 135 tunnin säännöllisestä työajasta kolmessa viikossa ja 18 viikon tasoittumisjaksosta on voitu sopia vain koko maan kattavien yhdistysten tekemällä työehtosopimuksella. Myös silloin, kun tällaisesta työajan tasoittumisjärjestelmästä on työehtosopimuksen mukaan mahdollista sopia työpaikkakohtaisesti, on edellytettävä, että kysymys on sopimuksesta, jota voidaan soveltaa osana valtakunnallista työehtosopimusta. Tällainen sopimus on majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen 20 §:n mukaan tehtävä kirjallisesti.

Yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvat työpaikkakohtaiset sopimukset ovat oikeudelliselta luonteeltaan työsopimuksia. Kun poikkeaminen sovellettavan työaikalain 5 ja 6 §:n säännöksistä edellyttää työehtosopimustasoista sopimusta, työnantaja, jonka on noudatettava työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n nojalla, ei voi sopia työntekijän kanssa työsopimuksin poikkeuksista työaikalain kysymyksessä olevista säännöksistä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksen 5 §:n 10 kohdan toisen kappaleen mukaisesta työaikajärjestelystä on voitu sopia vain työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitetulla kirjallisella sopimuksella.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.