18.11.1996

Vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut Amerplast Oy:n velvoittamista suorittamaan Ilkka Aaltoselle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena 24 kuukauden palkkaa vastaavat 287 664 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Teknisten Liitto TL on vaatinut Kemianteollisuus KT:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Teknisten Liitto TL on lisäksi vaatinut Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perustelut

Aaltonen oli työskennellyt Amerplast Oy:n palveluksessa 31.4.1970 alkaen. Aaltosen työsuhde oli alkanut Upo-Pakkauksessa, jonka palveluksesta hän oli siirtynyt vanhana työntekijänä Amerplast Oy:n palvelukseen 16.3.1982. Vuodesta 1984 lähtien Aaltonen oli työskennellyt työnjohtajana.

Työnantaja oli irtisanonut Aaltosen työsopimuksen 4.7.1995 päivätyllä irtisanomisilmoituksella. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö oli ilmoittanut jatketun työvelvollisuuden laiminlyönnin ja viitannut 25.5.1995 päivättyyn varoitukseen. Aaltosella ei ollut ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana.

Aaltonen ei ollut yhtiön väittämällä tavalla laiminlyönyt työn esivalmistelu- ja valvontatehtäviään eikä muita työtehtäviään. Tämän vuoksi 25.5.1995 päivätty varoitus ja 4.7.1995 päivätty irtisanomisilmoitus olivat perusteettomia.

Yhtiö oli väittänyt Aaltosen laiminlyöneen työvelvoitteitaan vuonna 1995 7.4. - 9.4., 17.4., 23.4., 18.5., 27.6. ja 30.6. Nämä kaikki koskivat tilanteita, joista Aaltonen ei ollut ollut vastuussa tai jotka eivät oikeuttaneet työnantajaa irtisanomaan työsopimusta.

Aaltosen osasto työskenteli kolmessa vuorossa, joista jokaisessa työntekijöiden lisäksi oli työssä vuoronvanhin. Työnjohtajia oli kaksi ja he työskentelivät yleensä ainoastaan päivävuorossa. Organisaatiojärjestelyistä johtuen osaston tuotannosta vastasivat pitkälle vuoronvanhin ja työntekijät omien työtehtäviensä puitteissa.

Vuodenvaihteessa 1994 - 1995 osastolle oli tullut uusi tietokonepohjainen kalvokone K-15. Kone ei kuitenkaan ollut täyttänyt sille asetettuja odotuksia. Laadullista parannusta ei ollut syntynyt ja normaalienkin reseptien ajossa oli ollut vaikeuksia. Uuden kalvokoneen johdosta vuoronvanhimman työtunneista huomattava osa oli kulunut uudella koneella, jolloin tarkastusaika muiden koneiden ja tuotannon suhteen oli jäänyt entistä pienemmäksi. Tästä seikasta ja työmäärän lisääntymisestä oli annettu tieto myös tehtaan johdolle.

Samaan aikaan helmikuun 1995 loppupuolella yhtiössä oli tapahtunut ISO-9002:een tähtäävä laatunormiston käyttöönotto. Tässä vaiheessa henkilökunnalle olisi tullut antaa muuttuvan työympäristön takia koulutusta. Tällaista koulutusta ei kuitenkaan ollut annettu ja seurauksena oli ollut, että yhtiön henkilökunta ei ollut pystynyt ongelmitta työskentelemään uuden tekniikan kanssa.

Aaltoselle syksy 1994 ja kevät 1995 olivat olleet erittäin kiireistä aikaa. Hän oli ollut mukana ISO-standardin valmistelu- ja ryhmätyössä, jota oli tehty talkooperiaatteella siten, että projektin parissa oli jouduttu työskentelemään jopa öisin. Samaan aikaan uusi kalvokone K-15 oli ollut koekäytössä. Aaltonen oli toiminut koneen toimittaneiden saksalaisten ja yhtiön omien työntekijöiden välimiehenä, jonka tehtävänä oli ollut varmistaa koneeseen liittyvän tietotaidon meneminen yhtiöön ja käytännön ongelmien ja suunnittelun viestittäminen saksalaisten suuntaan. Aaltoselle oli kysymyksessä olevana aikana ollut suuri määrä ylityötunteja ja lisäksi työpainetta oli lisännyt se, että vuoronvanhimmat ja osa työntekijöistä oli ollut uusia. Tästä huolimatta työnantaja ei ollut suostunut koulutuksen antamiseen työntekijöille.

Aaltosen työpariksi oli tullut uusi työnjohtaja helmikuun puolivälissä 1995. Entisenä vuoronvanhimpana uusi työnjohtaja oli tuntenut hyvin koneet, mutta työnjohdollisia ja kirjallisia tehtäviä hän ei ollut vielä täysin hallinnut. Tämän vuoksi muun muassa työmääräysten kirjoittaminen oli vienyt Aaltoselta huomattavasti enemmän viikoittaista työaikaa kuin aikaisemmin ja työpaine kirjallisten töiden osalta oli muutoinkin kasvanut.

Työnjohtaja työskenteli ainoastaan yhdessä vuorossa, kun sen sijaan työntekijät ja vuoronvanhin työskentelivät kolmessa vuorossa. Tästä johtuen jonkin ajon loppuessa työntekijät ja vuoronvanhin aloittivat oma-aloitteisesti uuden ajon. Tällöin työntekijät ja vuoronvanhin myös muuttivat koneiden alkuasetukset. Työntekijät ja vuoronvanhin myös huolehtivat siitä, että oikeat ainesosat menivät tuotantoprosessiin. Välittömästä laadunvalvonnasta huolehtiminen kuului siten työntekijöille ja vuoronvanhimmalle. Työnjohtajalla ei ollut arkipäivisin saati viikonloppuisin mahdollisuuksia valvoa sitä, mitä aineita koneille meni.

Koneella olevat asetukset ja säädöt olivat myös sellaisia, että niitä ei pystynyt kaikilta osin tarkistamaan ajon aloittamisen jälkeen. Kullakin koneella oli 7 - 8 raaka-aineputkea, joista meni erilaisia aineita tuotantoprosessiin.

Yhtiössä olevien kirjallisten ohjeiden perusteella työntekijät vastasivat tekemistään säädöistä. Ajojen vaihdot ja niihin liittyvät asetusten muutokset teki vuoronvanhin työntekijän avustuksella. Vuoronvanhimman tehtäviin kuului joka vuoron alussa varmistaa tehdyt asetukset ja raaka-ainetilanne, koska työ oli prosessiluonteista ja toimi usein ilman työnjohtoa. Työnjohtajan toimenkuvaan ei kuulunut käydä paikan päällä tarkistamassa tehtyjä säätöjä, vaan työnjohtajalle kuuluva ajojen seuranta ja laadun valvonta tapahtuivat välillisesti laadunvalvontaraporttien kautta.

Työnantajan Aaltosen syyksi väittämistä laiminlyönneistä voitiin todeta, että virheellisen erän syntymiseen 7. - 9.4.1995 oli vaikuttanut useampi eri tekijä. Työ oli tehty uudella K-15 koneella, joka oli ollut henkilökunnalle outo. Kalvo oli ajettu kolmiraitaisena, mistä yhtiössä ei kysymyksessä olevalla koneella ollut ollut paljoa kokemusta. Ajo oli ollut lähes mahdoton toteuttaa, koska koneeseen oli tilattu liian leveät palakammat. Virheen havaitseminen oli ollut myös erittäin vaikeaa, koska kone oli ollut uusi eikä sapluunaa, josta virhe olisi voitu havaita, ollut ollut vielä olemassa.

Työnantaja oli edelleen katsonut Aaltosen olevan vastuussa myös siitä, että kalvokone K-11 oli jouduttu pysäyttämään perjantaina 17.4.1995. Yhtiössä noudatetun käytännön mukaan koneen pysäyttämisestä ilmoitettiin kirjallisesti. Jos työt olivat loppumassa koneella, vuoronvanhin otti työnjohtoon yhteyttä puhelimella, jotta voitaisiin päättää jatkotoimenpiteistä. Soiton jälkeen työnjohtaja pystyi nopeasti järjestämään lisätyömääräyksiä niin, että töitä ei jouduttu lopettamaan.

Työmääräykset saattoivat tulla työnjohtajalle vasta perjantai-iltapäivänä. Tästä syystä hienokuormituksen laatiminen saattoi jäädä perjantai-iltaan tai jopa lauantaiaamuun. Työnantajan tarkoittamassa tilanteessa soitto Aaltoselle oli laiminlyöty, minkä vuoksi Aaltonen ei ollut voinut laatia tai toimittaa lisää työmääräyksiä koneelle. Vuorossa työskentelevien työntekijöiden vastuulla oli, että työnjohtajalle ilmoitettiin tilanteesta ajoissa, jolloin mitään ongelmaa asiassa ei päässyt syntymään.

Raaka-aineen loppumista tasokoneelta 23.4.1995 ei myöskään voitu lukea yksin Aaltosen syyksi. Yhtiöllä oli isot siilot raaka-aineita ja siilossa olevia raaka-aineita oli vaihdettu vuosien mittaan. Osa raaka-aineista oli työnjohtajien ja osa puolestaan erään nimetyn henkilön vastuulla. Eri henkilöiden vastuualueita raaka-aineista oli ajoittain muutettu. Ilmeisesti aineiden varastomääriin liittyvissä tiedoissa oli 23.4.1995 tai aikaisemmin tapahtunut jokin informaatiokatkos, koska jotakin raaka-aineitta ei tehtaalla ollut ollut riittävästi.

Aaltonen ei myöskään työnantajan väittämin tavoin ollut 18.5.1995 laiminlyönyt varmistaa, että kalvokoneelle K-15 meni oikea resepti eli raaka-ainetta oikeassa suhteessa. Annettu työmääräys oli kuitenkin ollut oikea, mutta tehdyt alkuasetukset oli koneella toteutettu vaillinaisesti. Työntekijät ja vuoronvanhin vastasivat ajoa käynnistäessään siitä, että he tekivät reseptin mukaiset säädöt koneelle. Työntekijöiden oli ISO-määräysten mukaan vuoroon tullessaan myös varmistettava, että kullekin koneelle meni oikeaa raaka-ainetta. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa valmistuserän asetukset oli alusta alkaen tehty väärin ja vuorot olivat vaihtuneet ilman, että virhettä olisi huomattu.

Työnantaja oli edelleen katsonut Aaltosen menettelyllään aiheuttaneen mustavärikokeen epäonnistumisen kalvokone K-13:lla 27.6.1995. Aaltonen ei tiennyt, mistä värierästä ja mistä kokeesta oli ollut kysymys. Aaltonen ei edes muistanut, oliko hän tehnyt tällaista mustavärikoetta ja oliko koe mahdollisesti epäonnistunut. Joka tapauksessa kesäkuun 1995 loppupuolella työntekijät olivat olleet erittäin kovan työpaineen alla eikä vuoronvanhimman aika ollut riittänyt kaikkiin työtehtäviin. Aaltonen oli työpaineista johtuen joutunut työskentelemään aamusta iltaan.

Yhtiö oli vielä väittänyt Aaltosen laiminlyöneen 30.6.1995 raaka-aineen tilauksen hoitamisen. Mainittuna ajankohtana suuri osa henkilöstöstä oli ollut lähdössä kesälomille, mistä johtuen varmuusvarastot oli yhtiön johdon ohjeiden mukaisesti ajettu pois. Kun lisäajo oli tullut yhtiön tietoon, lisätilausta ei jostakin syystä ollut tuolloin tai myöhemminkään tehty. Tilanne ei kuitenkaan ollut ollut mitenkään ainutlaatuinen, sillä raaka-ainetilauksia oli aikaisemminkin unohtunut. Niistä ei ollut aiheutunut suurta ongelmaa. Aaltonen yksin ei ollut vastuussa siitä, että raaka-ainetilaus oli jäänyt tekemättä. Tilauksen olisi voinut tehdä toinenkin työnjohtaja.

Yhtiössä oli ollut ongelmia, mutta vaikeudet olivat johtuneet useammasta tekijästä. Vikaa oli ollut tuotantojärjestelmässä ja resursseissa, sillä henkilöstö oli joutunut työskentelemään liian suuren työpaineen alla. Vastuu tällaisen tilanteen syntymisestä oli tuotantopäälliköillä ja tehtaan johdolla. Yhtiön toiminta oli myös sellaista, että hävikkiä ja jätteeksi menevää materiaalia syntyi aina jonkin verran. Aaltosen työsuhteen päättyminen ei ollut tässä suhteessa muuttanut tilannetta millään tavoin.

Aaltonen oli tehnyt kaikki annetut tehtävät niin hyvin ja huolellisesti kuin se kulloinkin oli ollut mahdollista, joten yhtiöllä ei ollut ollut perustetta irtisanoa Aaltosen työsopimusta.

Koska Kemianteollisuus KT ei liittojen välillä käydyissä Aaltosen työsopimuksen irtisanomista koskeneissa neuvotteluissa ollut ryhtynyt toimenpiteisiin irtisanomisen peruuttamiseksi vaan oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, oli Kemianteollisuus KT syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Vaatimukset

Kemianteollisuus KT on vastauksessaan, johon Amerplast Oy on osaltaan yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT ja Amerplast Oy ovat lisäksi vaatineet Teknisten Liitto TL:n velvoittamista korvaamaan Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perustelut

Aaltonen oli toiminut työnjohtajana kalvonvalmistuksessa, jossa toisena työnjohtajana oli 24.1.1995 saakka toiminut Veikko Vuorialho. Vuorialho oli mainittuna ajankohtana siirtynyt toisiin tehtäviin ja hänen tilalleen työnjohtajaksi oli nimitetty toinen henkilö. Vuorialhon tilalle valitulla henkilöllä oli ollut aikaisempaa kokemusta vuoronvanhimpana mutta ei sen sijaan työnjohtajana. Ongelmia työvelvoitteiden hoitamisessa ei uuden työnjohtajan kohdalla ollut esiintynyt.

Aaltosen irtisanomiseen johtaneet laiminlyönnit ja vaikeudet olivat alkaneet varsinaisesti vasta Vuorialhon siirryttyä toisiin tehtäviin ja Aaltosen jäädessä työnjohtajaksi uuden työnjohtajan kanssa. Järjestelyjen yhteydessä Aaltoselle oli siirtynyt selkeämmin vastuu kalvo-osastosta, koska uudella työnjohtajalla ei ollut ollut tehtävistä samanlaista kokemusta kuin Aaltosella.

Aaltosen osastolla kussakin vuorossa oli aina työssä niin sanottu vuoronvanhin. Hänen vastuullaan oli vuorossa huolehtia siitä, että työt sujuivat. Työnjohtajien vastuulla oli kuitenkin kokonaisuudessaan tuotannosta vastaaminen sekä ennen kaikkea materiaalitilauksista huolehtiminen ja tuotannon laadusta vastaaminen. Työnjohtajien kuului vuorollaan vastata myös siitä, että raaka-ainetilaukset oli hoidettu kuntoon hyvissä ajoin ennen viikonloppuja, jotta tuotanto ei raaka-aineen loppumisen vuoksi päässyt viikonloppuisin häiriintymään tai keskeytymään.

Aaltonen oli ollut työssä viikonloppuna 7. - 9.4.1995 ja hänen olisi tullut valvoa ja suorittaa laadunvalvontaa viikonlopun aikana. Näin Aaltonen olikin jossain määrin tehnyt ja hylännyt kalvokoneella K-15 ajettua flexipakkalvoa 1 158 kiloa. Hylkäyksen jälkeen vuoronvanhin oli korjannut koneen asetuksia. Laadun tarkkailusta vastuullisena työnjohtajana Aaltosen olisi tullut tarkistaa korjausten riittävyys ja se, syntyikö korjausten jälkeen kelvollista tuotetta. Näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut ja Aaltosen laiminlyönnin johdosta koko viikonlopun ajo eli 21 976 kiloa oli jouduttu hylkäämään. Kalvokoneen virheelliset asetukset oli huomattu heti maanantaina 10.4.1995 toisen työnjohtajan tultua töihin.

Työnjohtajan tehtäviin kuului myös huolehtia siitä, että ilta- ja yövuoroissa työt riittivät seuraavaan päivään asti, jolloin työnjohtaja jälleen oli itsekin vuorossa. Vaikka työntekijät vuoronvanhin mukaan lukien työskentelivät melko itsenäisesti, heidän ei kuitenkaan kuulunut huolehtia siitä, mitä ajoa kullakin koneella kussakin vuorossa ajettiin. Tämä tehtävä kuului työnjohtajille. Aaltonen oli 17.4.1995 laiminlyönyt huolehtia seuranneen yön ajoista, minkä johdosta työt olivat loppuneet yövuorossa kalvokoneelta K-11 ja kone oli täytynyt pysäyttää.

Työnjohdon tehtäviin kuului sovitulla tavalla hoitaa raaka-ainetilaukset ja varmistua siitä, että raaka-ainetta riitti viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi siihen asti, kunnes toinen työnjohtaja suorittaisi tarpeelliset tilaukset. Sunnuntaina 23.4.1995 tasokoneelta oli loppunut raaka-aine, vaikka Aaltosen olisi tullut varmistua sen riittävyydestä yli viikonlopun. Tästä syystä tasokoneelle oli tullut noin 18 tunnin seisokki siihen asti, kunnes maanantaina raaka-ainetta oli erikoisjärjestelyin saatu tehtaalle. Aaltonen oli laiminlyönyt raaka-ainetilauksen tekemisen myös 30.6.1995. Tämän johdosta maanantaina 3.7. tasokoneelta oli loppunut raaka-aine, vaikka Aaltosen olisi tullut huolehtia siitä, että sitä riittää viikonlopun ajaksi sekä seuraavalle viikolle siihen asti, kunnes uutta ainetta uuden tilauksen mukaisesti saataisiin tehtaalle. Myös tällöin oli jouduttu turvautumaan normaalia kalliimpiin erityisjärjestelyihin, ennen kuin tasokone oli saatu käyntiin kahdeksan tunnin seisokin jälkeen. Tasokalvokone oli kevään ja kesän 1995 aikana ollut korkeasti kuormitettu, eikä minkäänlaisiin tuotantokatkoksiin olisi ollut varaa.

Vuoronvanhimman vastuuta vuoronsa tuotannosta ja työnjohtajan vastuuta tuotannon laadusta ei voitu sekoittaa keskenään. Työnjohtajan laatuvastuu oli asia, josta oli yhtiön sisällä sovittu. Aaltonen oli siten ollut tietoinen siitä, että hänellä oli velvollisuus valvoa tuotannon laatua. Tästä huolimatta Aaltonen oli 18.5.1995 laiminlyönyt tarkastaa, että kalvokoneelle K-15 menivät raakaaineet oikeassa suhteessa eli resepti oli oikea. Tämä tarkastus oli oleellinen osa työnjohtajille kuuluvaa vastuuta tuotannon laaduntarkkailusta. Aaltosen laiminlyönnin johdosta koneella oli ajettu väärällä reseptillä koko viikonlopun siihen asti, kunnes toinen työnjohtaja maanantaina töihin tullessaan ja tarkastusta tehdessään oli huomannut asian. Aaltosen laiminlyönti oli aiheuttanut neljän päivän tuotannon eli 28 862 kilon hylkäämisen.

Kalvokone K-13:lla oli 27.6.1995 jäänyt suorittamatta annettujen ohjeiden mukaisesti niin sanottu mustavärikoe, jonka suorittaminen liittyi nimenomaan laadunvalvontaan. Koe oli alun perin tehty virheellisesti ja Aaltoselle oli annettu ohjeet sen uusimiseksi. Tästä huolimatta koe oli jäänyt tekemättä eikä tuloksia ollut saatu lainkaan.

Aaltosella oli edellä mainittujen tapausten lisäksi 24.1.1995 jälkeen ollut useita muitakin laiminlyöntejä, jolloin asiat olivat jääneet hoitamatta. Tällaisina voitiin mainita muun muassa niin sanottujen hylsyjen loppuminen koneelta kesken tuotannon, työmääräysten puuttuminen koneilta ja raaka- ja lisäaineiden loppuminen. Vaikka työntekijät olivat ilmoittaneet Aaltoselle vioista tai epäkohdista ja pyytäneet työnjohtajalta tarvittavia toimenpiteitä, ei Aaltonen työntekijöiden ilmoituksen mukaan ollut hoitanut asioita kuntoon.

Aaltosen toiminnasta oli aiheutunut työnantajalle taloudellista vahinkoa raaka-aineen arvossa laskettuna noin 400 000 markkaa. Kokonaisuudessaan vahinkojen määrä nousi huomattavasti tätä suuremmaksi, kun otettiin huomioon myös raaka-aineiden hankkimiseksi tehdyt erikoisjärjestelyt ja koneiden seisokit. Aaltosen laiminlyönneistä aiheutuneet koneiden seisokit olivat ajoittuneet viikonlopuille, jolloin seisonta-aikaa ei ollut voitu käyttää hyödyksi edes huoltotoimenpiteiden muodossa huoltohenkilöstön ollessa tällöin vapaalla. Menetettyinä myyntituloina laiminlyönneistä oli aiheutunut työnantajan laskelmien mukaan vahinkoa noin 900 000 markan arvosta.

Aaltosen kokemus, ammattitaito ja koulutus huomioon ottaen, ei näille laiminlyönneille ollut löydettävissä ymmärrettävää syytä. Aaltonen oli työskennellyt yli 10 vuotta työnjohtajana, joten toisen työnjohtajan vaihtuminen ja siitä johtuva tilanteen muutos eivät selittäneet tapahtumia. Vuorialhon siirryttyä toisiin tehtäviin alkuvuonna 1995 oli kalvo-osasto jäänyt selkeämmin Aaltosen vastuulle johtuen uuden työnjohtajan töihin perehdyttämisestä. Aaltosen työtehtävissä, töiden määrässä tai niiden laadussa ei kuitenkaan ollut tapahtunut mitään muutoksia tässä vaiheessa.

Työnantajalla olisi ollut aihetta varoituksen antamiseen Aaltoselle jo ennen toukokuuta 1995. Työnantaja oli kuitenkin halunnut antaa Aaltoselle mahdollisuuden asioiden saattamiseksi kuntoon. Aaltosen laiminlyönneistä ja hänen töidensä suorittamiseen liittyvistä vaikeuksista oli keskusteltu työpaikalla useaan otteeseen kevään aikana. Näissä keskusteluissa työnantaja oli pyrkinyt selvittämään mahdollisia syitä virheille ja laiminlyönneille. Aaltoselle oli tarjottu useaan kertaan apua tilanteeseen ja muun muassa laadunvalvontaan oli tarjottu laboratorion apua. Käydyissä keskusteluissa ei ongelmien aiheutumiselle ollut tullut esille varsinaisia syitä ja Aaltosta oli vaadittu hoitamaan jatkossa huolellisesti hänelle kuuluvat työt. Suullisista huomautuksista huolimatta Aaltosen laiminlyönnit olivat jatkuneet. Myös annetun varoituksen jälkeen Aaltosen laiminlyönnit olivat jatkuneet ja 30.6.1995 tapahtuneen laiminlyönnin jälkeen työnantaja oli irtisanonut Aaltosen työsopimuksen.

Työsopimuksen irtisanomiselle oli ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukainen erityisen painava syy, koska Aaltonen oli jatkuvasti laiminlyönyt hänelle kuuluvia tehtäviä. Aaltosen toiminta oli täyttänyt työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetut edellytykset työsopimuksen purkamiselle.

Aaltosen itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen oli joka tapauksessa ollut niin ilmeistä, että mahdollisen korvauksen suuruutta määrättäessä Aaltosen oma toiminta tuli ottaa huomioon korvauksen määrää vähentävänä seikkana.

Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen 1995:215 mukaan työntekijän työttömyyskassasta saamat työttömyyspäivärahat oli vähennettävä työnantajan työntekijälle työsopimuslain 51 §:n 1 momentin perusteella suoritettavaa vahingonkorvausta määrättäessä siltä osin, kuin työttömyyskassasta saadut päivärahat eivät perustuneet työntekijän omiin maksusuorituksiin. Täksi osuudeksi korkein oikeus oli katsonut 9/10.

Vaikka ennakkopäätöksen sanamuoto viittasi ainoastaan työsopimuslain 51 §:ssä tarkoitettuun vahingonkorvaukseen, oli sitä tulkittava siten, että se koski myös työsopimuslain 47f §:n ja näin ollen myös irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaista korvausta. Ellei näin olisi, päädyttäisiin samassa tapauksessa pelkästään oikeusohjeen valinnalla rahallisesti erilaisiin tuloksiin siitä syystä, että korvauksesta ei voitaisi vähentää työttömyyspäivärahoja. Aaltoselle mahdollisesti tuomittavan korvauksen määrästä oli siten vähennettävä 9/10 hänen saamiensa työttömyyspäivärahojen määrästä. Vähennys tuli tehdä ainakin siltä osin kuin korvauksessa oli kysymys työttömyyden aiheuttamasta ansionmenetyksestä. Joka tapauksessa työttömyyskorvauksilla täytyi olla korvauksen määrää alentava vaikutus.

Koska Amerplast Oy ei ollut menetellyt asiassa irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, ei myöskään Kemianteollisuus KT ollut laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Amerplast Oy on 4.7.1995 irtisanonut yhtiön Nastolan tehtaalla kalvo-osaston työnjohtajana työskennelleen Ilkka Aaltosen työsopimuksen. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö on ilmoittanut jatketun työvelvoitteen laiminlyönnin. Kirjallisessa irtisanomisilmoituksessa yhtiö on viitannut Aaltoselle 25.5.1995 valvontavelvollisuuksien laiminlyönnin johdosta annettuun varoitukseen.

Yhtiö on katsonut Aaltosen laiminlyöneen laadunvalvonnasta huolehtimisen kalvokoneella K-15 viikonloppuna 7.4. 9.4.1995. Tämän vuoksi koko viikonlopun tuotanto eli 21 976 kilon erä flexipak-kalvoa on jouduttu hylkäämään.

Todistelutarkoituksessa kuultu Aaltonen on kertonut, että kysymys on ollut raitakäsittelyä edellyttävästä tuotteesta, jonka tekeminen sinänsä on vaikeaa ja jollaisen teosta kysymyksessä olevalla kalvokoneella ei ollut ollut paljoa kokemusta. Aaltosen mukaan kalvokoneen palakammat olivat kokonsa puolesta olleet sopimattomat tuotteen valmistukseen ja myös työmääräykseen sisältynyt painatusmalli oli ollut epätarkka. Todistajana kuultu Aaltosen esimiehenä toiminut käyttöpäällikkö on kertonut, että sen jälkeen kun kysymyksessä olevan tuotteen ajo koneella oli aloitettu, Aaltosen toimesta oli suoritettu valmistuneen tuotteen laadun tarkastus. Koska tuote ei ollut ollut työmääräyksen mukaista, Aaltonen oli hylännyt valmistunutta kalvoa 1 158 kiloa. Lisäksi Aaltonen oli määrännyt vuoronvanhimman tekemään työmääräyksen edellyttämät uudet asetukset koneelle.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ajojen edellyttämistä koneiden asennuksista on käytännössä huolehtinut kullakin koneella työskentelevä vuoronvanhin. Vuoronvanhimman ja työvuorossa olevien työntekijöiden tehtävänä on myös huolehtia siitä, että raaka-aineet koneelle menevät työmääräyksen mukaisesti eli että niin sanottu resepti on oikea. Vuoronvanhimman tehtävänä on tuotannon aikana huolehtia laaduntarkkailusta ja tehdä asianmukaiset merkinnät laaduntarkkailuraporttiin. Työnjohtajan toimenkuvaan kuuluu vastata osastonsa tuotannon laadusta. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että työnjohtaja on tarkastanut vuoronvanhimman tekemät laaduntarkkailua koskevat merkinnät.

Todistajana kuullun käyttöpäällikön mukaan työnjohtajan tehtäviin kuuluu päivittäin olla yhteydessä vuoronvanhimpaan ja tarkistaa, että laadunvalvonta on suoritettu ja että koneella käytetään oikeita raaka-aineita ja että tuote muutoinkin on työmääräyksen mukainen. Todistajana kuultu kalvo-osaston vuoronvanhin on kertonut, että laadunvalvontaan liittyvät tehtävät tehdään aina vuoron vaihtuessa, jolloin otetaan näytteet ja suoritetaan mittaukset.

Aaltonen oli edellä selostetulla tavalla hylännyt yhden tuotantoerän ja antanut vuoronvanhimmalle ohjeet asetusten suorittamisesta uudelleen. Hänen ei kuitenkaan ole selvitetty enää ryhtyneen toimenpiteisiin varmistuakseen siitä, että koneella valmistettava tuote oli työmääräyksen mukaista. Kun kysymyksessä olevan tuotteen valmistus oli Aaltosen omankin käsityksen mukaan ollut vaikeaa ja kun ensimmäinen tuotantoerä oli jouduttu laadun virheellisyyden vuoksi hylkäämään, Aaltosella olisi työtuomioistuimen mielestä ollut erityisesti syytä varmistua siitä, että tuote uusien asetusten jälkeen oli työmääräyksen mukaista.

Viikonlopun jälkeen työvuoroon tullut kalvo-osaston toinen työnjohtaja oli suorittamansa tarkastuksen perusteella todennut laadun virheellisyyden. Hän oli tehnyt koneelle uudet asetukset ja sen jälkeen valmistunut tuote oli ollut laadultaan työmääräyksen mukaista. Uusi valmistuserä oli tehty samalla työmääräyksellä, joka oli ollut käytössä jo työtä ensimmäistä kertaa tehtäessä. Myöskään koneen palakampoja ei tuossa vaiheessa ollut vaihdettu. Työmääräyksen mukaisen tuotteen valmistamiselle ei siten ole ollut työmääräyksestä tai koneesta johtuvia esteitä. Kysymyksessä olevan suuruisen hukkaerän syntyminen olisi todennäköisesti voitu välttää, jos Aaltonen olisi valvonut, että koneella uusien asetusten jälkeen valmistuva tuote oli laadultaan työmääräyksen mukaista.

Yhtiön mukaan Aaltonen on 17.4.1995 laiminlyönyt huolehtia työmääräysten riittävyydestä kalvokoneella K-11 koko yövuoron ajan. Tämän johdosta työt kalvokoneelta olivat loppuneet ja työvuorossa olleet työntekijät olivat pysäyttäneet koneen.

Aaltosen mukaan työpaikalla on ollut käytäntönä, että työvuorossa olevat työntekijät soittavat työnjohtajalle, mikäli työt ovat loppumassa.

Tehtaalla noudatetun käytännön mukaan työnjohtajat saavat torstaisin tuotannonsuunnittelusta työmääräykset, joiden perusteella päätetään, mitä tuotteita kullakin koneella seuraavan viikon aikana tehdään. Käytännössä osa työmääräyksistä on kuitenkin saatettu saada vasta perjantaina iltapäivällä. Aaltosen mukaan hän oli kysymyksessä olevana päivänä ennen työstä pois lähtöään ylimalkaisesti katsonut, että koneilla olisi ajoja ilta- ja yövuoroksi. Hänen tarkoituksenaan oli ollut katsoa työtilanne työmääräysten osalta seuraavana päivänä työvuoronsa aikana.

Todistajana kuultu kalvo-osaston vuoronvanhin on kertonut, että koneilla esiintyvien ongelmatilanteiden yhteydessä työntekijät ovat ottaneet yhteyttä työnjohtajaan. Vuoronvanhimman mukaan koneen pysäyttäminen tulee kysymykseen vain sellaisissa tilanteissa, joissa on annettu kirjalliset ohjeet koneen pysäyttämisestä. Käyttöpäällikön mukaan työpaikalla ei ole sopimusta, jonka mukaan työmääräysten loppuessa työvuorossa olevien työntekijöiden tulisi ottaa yhteyttä työnjohtajaan. Sen sijaan työnjohdon ja vuoronvanhimpien välillä on keskusteltu siitä, että konerikko tai muissa poikkeustapauksissa työntekijöiden tulisi soittaa työnjohtajalle. Käyttöpäällikön mukaan työmääräysten riittävyydestä huolehtiminen on työnjohtajan asiana. Ellei koneella ole työmääräyksiä, suoritetaan koneen alasajo työnjohtajan antamien kirjallisten ohjeiden mukaisesti.

Kun koneen pysäyttäminen tehtaalla noudatetun käytännön mukaan on mahdollista vain kirjallisesti annettujen ohjeiden perusteella, olisi vuorossa olleilta työntekijöiltä kysymyksessä olevassa tilanteessa voitu edellyttää, että he ennen koneen pysäyttämistä olisivat olleet työmääräysten loppumisen johdosta yhteydessä Aaltoseen. Aaltonen oli kuitenkin laiminlyönyt hänelle työnjohtajana kuuluneen tehtävän huolehtia työmääräysten riittävyydestä koko työvuoron ajan, mikä osaltaan oli aiheuttanut tilanteen syntymiseen.

Yhtiön mukaan Aaltonen on sunnuntaita 23.4.1995 edeltäneen viikon loppupuolella laiminlyönyt raaka-ainetilauksen tekemisen. Tämän vuoksi tasokoneelta oli sunnuntaina loppunut raaka-aine ja koneelle oli aiheutunut 18 tunnin seisokki.

Tehtaalla noudatetun käytännön mukaan viikonvaihteessa työssä olevan työnjohtajan tehtävänä on huolehtia tuotannossa tarvittavan raaka-aineen tilaamisesta siten, että raaka-aineet riittävät viikonlopun ylitse seuraavaan tilaukseen asti. Kysymyksessä olevana ajankohtana tilausvastuu oli ollut Aaltosella. Raaka-aineen loppumiselle ei ole näytetty muuta syytä kuin Aaltosen laiminlyönti huolehtia tilauksesta.

Edelleen yhtiön mukaan Aaltonen on laiminlyönyt torstaina 18.5.1995 tarkistaa, että kalvokoneelle K-15 oli mennyt raaka-aineita oikeassa suhteessa. Tämän vuoksi koneella oli koko viikonlopun ajan syntynyt virheellistä tuotetta, minkä vuoksi neljän päivän tuotanto eli 28 862 kiloa oli jouduttu hylkäämään.

Esitetyn selvityksen mukaan virheellisen tuotteen valmistuksen oli huomannut viikonlopun jälkeen työhön tullut toinen työnjohtaja. Vaikka vuoronvanhin ja työvuorossa olevat työntekijät käytännössä huolehtivat siitä, että raaka-aineet koneelle menevät reseptin mukaisesti, on työnjohtajalla kuitenkin vastuu tuotannon laadusta. Kun kysymyksessä olevaa virheellistä tuotantoa oli jatkettu neljän päivän ajan ja kun virhe on ollut sen laatuinen, että toinen työnjohtaja on sen suorittamansa tarkastustoimenpiteiden jälkeen heti selvästi voinut todeta, osoittaa tämä työtuomioistuimen mielestä, että Aaltonen on laiminlyönyt hänelle työnjohtajana kuuluneet tuotannon laadun valvonnan edellyttämät tehtävät kysymyksessä olevana ajankohtana.

Edellä mainitun tapahtuman jälkeen työnantaja on 25.5.1995 antanut Aaltoselle kirjallisen varoituksen. Varoituksen mukaan Aaltosen laiminlyönnistä 18.5. - 23.5.19 95 on aiheutunut työnantajalle mittava vahinko. Varoituksessa on todettu, että vastaavanlaisia eri suuruisia vahinkoja Aaltoselle on sattunut viime kuukausien aikana useita ja ne ovat toistuneet suullisista huomautuksista huolimatta. Varoituksessa on todettu, että Aaltosen työsopimus puretaan, mikäli laiminlyönnit jatkuvat.

Varoituksen jälkeen Aaltonen on työnantajan mukaan 27.6.1995 laiminlyönyt huolehtia siitä, että mustavärikoe olisi suoritettu annettujen ohjeiden mukaisesti. Työnantajan ilmoituksen mukaan koe oli alun perin tehty virheellisesti ja Aaltoselle oli annettu ohjeet sen uusimiseksi.

Aaltonen ei kertomansa mukaan muistanut tapausta. Aaltonen on kertonut, että häneltä ei aikaisemmin ole edellytetty mukanaoloa koeajoissa, vaan vuoronvanhimmat ja vuoron työntekijät ovat huolehtineet niistä ja tehneet tarvittavat merkinnät koeajopöytäkirjaan. Käyttöpäällikön mukaan työnjohtajan vastuulla on huolehtia koeajon tekemisestä ohjeiden mukaisesti. Kysymyksessä oleva koeajo, jonka suorittamisesta Aaltonen on ollut vastuussa, on käyttöpäällikön mukaan jäänyt tekemättä.

Ennen työsopimuksensa irtisanomista Aaltonen on yhtiön mukaan perjantaina 30.6.1995 laiminlyönyt raaka-ainetilauksen tekemisen, minkä johdosta tasokoneelta oli loppunut raaka-aine. Tämän vuoksi koneelle oli aiheutunut kahdeksan tunnin seisokki.

Vastuu raaka-aineen riittävyydestä ja sen tilauksesta on selvityksen mukaan kysymyksessä olevana ajankohtana ollut työvuorossa olleella Aaltosella. Näyttämättä on jäänyt, että työnantajan taholta olisi annettu määräys raaka-ainevarastojen tyhjentämisestä ja että tilauksen tekemättä jättäminen olisi johtunut muusta kuin Aaltosen laiminlyönnistä.

Teknisten Liitto on ilmoittanut Aaltosen syyksi luettujen laiminlyöntien aiheutuneen Aaltosen työpaineista loppuvuonna 1994 ja alkuvuonna 1995. Työpaineita ovat lisänneet uuden laatunormiston käyttöönottoon liittyvät tehtävät samoin kuin kalvokoneen K-15 käyttöönottaminen.

Aaltonen on kertomansa mukaan joutunut syksyllä 1994 työajan ulkopuolella käyttämään runsaasti aikaa uuden laatunormiston käyttöönottoon liittyviin asioihin. Uuden laatunormiston käyttöönottoon liittyvät työt ovat työllistäneet häntä pitkälle maaliskuuhun 1995. Työnantajapuolelta esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevaa työtä varten yhtiössä on ollut helmikuun alusta 1994 helmikuun loppuun 1995 ulkopuolinen projektinvetäjä. Vuonna 1994 yhtiön Tampereen tehtaalle on lisäksi palkattu laatupäällikkö koordinoimaan koko yhtiön laatujärjestelmää. Tehdaspäällikön mukaan Aaltosella ei ole ollut mitään erityisasemaa laatujärjestelmän käyttöönottoon liittyvissä tehtävissä. Aaltonen on joutunut samalla tavoin kuin muutkin työnjohtajat omalla alueellaan opettelemaan uuteen järjestelmään liittyviä alueensa asioita.

Uuden kalvokoneen K-15 koeajo tehtaalla on aloitettu loppuvuonna 1994. Käyttöpäällikön mukaan koneen käytössä ei ole ollut ongelmia silloin, kun koneella on tehty tuotetta, jota koneella on ollut tarkoitus pääasiassa valmistaa. Sen sijaan muiden tuotteiden valmistuksessa on alkuaikoina esiintynyt ongelmia.

Aaltosen mukaan uuden kalvokoneen häiriöiden johdosta vuoronvanhimmat ovat joutuneet käyttämään enemmän aikaa tällä koneella, joten heille kuuluva muiden koneiden tuotannon valvonta on jäänyt vähemmälle huomiolle. Aaltosen mukaan työntekijöille ei myöskään ole annettu koneen käyttöön liittyvää tarpeellista koulutusta, minkä lisäksi hänen työaikaansa on tammikuussa 1995 kulunut koneen toimittaneen saksalaisen tehtaan edustajan kanssa työskennellessä. Tehdaspäällikön mukaan koneen toimittajan edustaja on ollut työpaikalla antamassa muutamana päivänä koneen käyttöön liittyvää teoriaopetusta. Lisäksi hän on ollut kahteen otteeseen antamassa työntekijöille käytännön opetusta.

Aaltosen työmäärän on ilmoitettu lisääntyneen myös siitä syystä, että kalvo-osaston toinen työnjohtaja on tammikuun lopussa siirtynyt käyttöpäälliköksi ja toisen työnjohtajan tehtäviä on tullut hoitamaan kalvo-osastolla vuoronvanhimpana työskennellyt työntekijä. Käyttöpäällikön mukaan kysymyksessä oleva vuoronvanhin on ennen työnjohtotehtäviin siirtymistään ollut hänen opissaan kahden kuukauden ajan. Uuden työnjohtajan ja Aaltosen työtehtävät eivät ole poikenneet toisistaan. Aaltonen on ilmoituksensa mukaan joutunut työnjohtajan vaihdoksen yhteydessä kuitenkin neuvomaan uutta työnjohtajaa työnjohdollisissa asioissa. Työnjohtajan vaihtumisen sinänsä ei kuitenkaan ole näytetty muutoin lisänneen Aaltosen työtehtäviä.

Aaltoselle kevään 1995 aikana sattuneista edellä mainituista laiminlyönneistä on työnantajan aloitteesta keskusteltu Aaltosen sekä yhtiön myyntijohtajan ja tehtaanpäällikön kesken. Aaltonen on kertonut mieltäneensä keskustelut eräänlaisiksi kehityskeskusteluiksi, mutta kahta näistä hän on kuitenkin pitänyt sisällöltään vakavina. Aaltonen on kertomansa mukaan näissä keskusteluissa tuonut esille laadunvalvontajärjestelmää koskevan työntekijöiden koulutustarpeen ja omalta osaltaan selityksenä laiminlyönneille ilmoittanut usean uuden työhön liittyvän asian osumisen samaan ajankohtaan. Tehdaspäällikön mukaan Aaltonen on käydyissä keskusteluissa tuonut esille työpaineensa. Aaltonen on eräiltä osin myöntänyt olevansa vastuussa sattuneista laiminlyönneistä. Tehdaspäällikkö on kertomansa mukaan selvittänyt Aaltoselle työnjohtajan vastuuta. Aaltosen välittömänä esimiehenä toiminut käyttöpäällikkö on Aaltosen kanssa käymissään keskusteluissa tiedustellut syytä tapahtumiin. Aaltonen on käyttöpäällikön mukaan myöntänyt, että kysymys on ollut hänen virheistään ja asioista, jotka kuuluvat hänen hoidettavikseen. Käyttöpäällikön mukaan Aaltoselta on useampaan kertaan myös tiedusteltu, tarvitseeko hän mahdollisesti apua työssä. Aaltonen on kuitenkin suhtautunut tällaisiin esityksiin kielteisesti.

Työnantajan ilmoituksen mukaan Aaltosen laiminlyönneistä, joiden seurauksena valmistunut tuote on ollut virheellistä, on aiheutunut vahinkoa raaka-aineiden arvon mukaan laskettuna noin 400 000 markkaa. Näissä yhteyksissä vahinkoa on aiheutunut myös hukkaan menneistä konetunneista. Taloudellista vahinkoa saamatta jääneen tuotannon johdosta on aiheutunut niiltä tunneilta, jolloin koneita on raaka-ainetilausten laiminlyönneistä johtuen jouduttu pysäyttämään. Raaka-ainetilausten laiminlyöntien johdosta työnantaja on myös joutunut turvautumaan normaalia kalliimpiin järjestelyihin raaka-aineiden saamiseksi tehtaalle.

Esitetty selvitys osoittaa työtuomioistuimen mielestä, että alkuvuonna 1995 työpaikalla tapahtuneet uudistukset ovat lisänneet ainakin jossakin määrin Aaltosen työtehtäviä. Aaltosen viaksi katsotut laiminlyönnit ovat alkaneet kuitenkin vasta huhtikuussa, jolloin uuden kalvokoneen ja laatujärjestelmän käyttöönottoon liittyvät tehtävät ovat pääosin jo olleet ohi. Työnantajan edustajien kanssa käymissään keskusteluissa Aaltonen ei myöskään ole katsonut tarpeelliseksi avun saamista työtehtävistä selviytymiseksi.

Työnantajan edustajien kanssa käymiensä keskustelujen perusteella Aaltoselle on täytynyt olla selvää, että hän ei ole hoitanut työnjohtajan tehtäviään riittävän huolellisesti ja että enempien taloudellisten menetysten välttämiseksi häneltä odotettiin tässä suhteessa aikaisempaa suurempaa huolellisuutta. Aaltoselle olisi viimeistään 25.5.1995 saamansa varoituksen yhteydessä täytynyt käydä selville työtehtävien laiminlyönnin vakavuus työsuhteen säilymisen kannalta.

Huomioon ottaen Aaltosen työtehtävien laiminlyöntien toistumisen ja laiminlyöntien jatkumisen myös annetun kirjallisen varoituksen jälkeen sekä työnantajalle laiminlyönneistä aiheutuneet taloudelliset menetykset, on Amerplast Oy:llä ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset erityisen painavat syyt Aaltosen työsopimuksen irtisanomiselle. Aaltosella ei ole siten oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen. Näin ollen ei myöskään Kemianteollisuus KT ry ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Teknisten Liitto TL velvoitetaan korvaamaan Kemianteollisuus KT:n ja Amerplast Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 8 646 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Kallio, Juvonen, Vänttinen, Porttila ja Korpela jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.