17.10.1995 | Labour Court

TT:1995-59

Keywords: Irtisanomisajan palkan määräytyminen, Lakiviittaus, Lausuntoasia, Lomakorvaus, Lomautetun työntekijän irtisanominen
Year of case: 1995
Date of Issue: 17.10.1995
Register number: D:1995/L 3

Irtisanomissuojasopimuksen määräyksen mukaan milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Koska sopijapuolten tarkoituksesta ei ollut muuta osoitettu, oli sopijapuolten otettua lainsäännöksen osaksi työehtosopimusta katsottu tarkoittaneen sitä sovellettavaksi ja tulkittavaksi samalla tavoin kuin sitä tulkitaan lainsäännöksenä.

Irtisanomissuojasopimuksella ei ollut rajattu työsopimuslain säännöksessä tarkoitettua korvausvelvollisuutta siten, että työnantajalla ei olisi velvollisuutta maksaa korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta tai sen osasta myös lomakorvausta vastaavalta ajalta.

Kuultavat Metsäteollisuus ry Puu- ja erityisalojen liitto ry Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, nykyisen Metsäteollisuus ry:n, ja Puutyöväen liitto r.y:n, nykyisen Puu ja erityisalojen liiton, välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusliittojen tekemien sopimusten noudattaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusliittojen tekemiä sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Liitteenä XIII olevaa 6.3.1973 allekirjoitettua lomapalkkasopimusta siihen 29.12.1973 ja 4.4.1978 tehtyine muutoksineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10. Liitteenä XXI olevaa 24.4.1984 allekirjoitettua irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen siihen 16.1.1989 ja 15.1.1990 tehtyine muutoksineen sekä 3.12.1985 tehtyä pöytäkirjaa luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun toimeentuloturvasta työsopimuksen purkutapauksissa.

Jos edellä mainittuihin sopimuksiin tehdään tämän työehtosopimuksen voimassa ollessa muutoksia, noudatetaan niitä siitä päivästä lukien, jolloin allekirjoittaneet liitot ovat sopineet niiden liittämisestä tähän työehtosopimukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § Vuosilomat

1. Työntekijä saa vuosiloman vuosilomalain mukaan.

Vuosilomapalkka ja lomakorvaus lasketaan noudattaen keskusjärjestöjen välillä 6.3.1973 allekirjoitettua lomapalkkasopimusta siihen 29.12.1973 ja 4.4.1978 tehtyine muutoksineen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa keskusjärjestöjen välisessä 14.6.1991 allekirjoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUS

16 § Lomauttaminen

Työntekijän lomauttamisessa on noudatettava vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa ja lomautus voi tapahtua määräajaksi tai toistaiseksi. Työsopimuksella tai työsuhteen kestäessä muutenkin voidaan työntekijän tai työnantajan aloitteesta sopia työntekijän lomauttamisesta. Lomauttamisoikeutta voidaan laajentaa työehtosopimuksella tai sopimuksella, jota tarkoitetaan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (725/78) 8 §:ssä.

Jos lomauttaminen on tapahtunut toistaiseksi, on työnantajan ilmoitettava työn alkamisesta vähintään viikkoa ennen, jollei toisin ole sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Lomautusilmoitus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa (Muutos voimaan 1.3.1992)

Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa.

Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomautusaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta.

Milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta.

Sama oikeus on työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin nojalla irtisanoo työsopimuksensa 225 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen.

Erorahan saamisen edellytysten katsotaan näissä tapauksissa alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy.

Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka ja muualla mahdollisesti ansaittu palkka. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esimerkiksi silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä.

Edellä selostetuissa tapauksissa muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan

- työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien,

- työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa.

Korvaus maksetaan palkanmaksukausittain. Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työn-antajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Puu- ja erityisalojen liitto, jolle kanteessa mainitut työntekijät olivat siirtäneet ER-Saha Oy:ltä olevat saatavansa, on ER-Saha Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa muun muassa lausunut, että kyseiset työntekijät olivat työskennelleet toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa yhtiön palveluksessa. Työnantaja oli lomauttanut heidät taloudellisista ja tuotannollisista syistä vuoden 1991 aikana. Kun toukokuussa 1992 valmistuneen uuden sahaosaston myötä työt olivat ER-Saha Oy:llä vähentyneet pysyvästi, työnantaja oli irtisanonut kyseisten työntekijöiden työsopimukset taloudellista ja tuotannollisista syistä päättymään niin, että irtisanomisajat olivat alkaneet 20.2.1992.

Irtisanomisajat olivat määräytyneet mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaisesti. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan lomapalkkasopimuksen 2 §:ssä oli määräykset työntekijöiden vuosilomapalkasta ja lomakorvauksesta.

Työntekijät olivat olleet lomautettuina irtisanomiseensa asti. Irtisanomisajaksi työnantaja ei ollut järjestänyt heille työtä. Irtisanomisajan palkan työnantaja oli maksanut työntekijöille siten, että se oli muodostunut päivärahan ja irtisanomisajan palkan erotuksesta. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut maksamaan vuosilomakorvausta irtisanomis-ajalta.

Lainsäätäjän tarkoituksena säädettäessä työsopimuslain irti-sanomisaikaa koskevia säännöksiä oli ollut muun muassa työntekijän taloudellisen tilanteen suojeleminen irtisanomistilanteessa. Koska työnantajalla oli velvollisuus maksaa palkkaa irtisanomisajalta, kertyi tältä ajalta vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan mukaan myös vuosilomaa. Vuosilomakorvaus irtisanomisajalta sisältyi työsopimuslain 38 a §:n täyden palkan käsitteeseen. Toisaalta, jos työntekijä olisi irtisanomisaikanaan työssä, hänelle kuuluisi maksaa vuosilomakorvaus irtisanomisajalta. Kun työntekijä tuotannollisista ja taloudellisista syistä ensin lomautettiin ja sitten irtisanottiin, hän oli itsestään riippumattomista syistä ilman työtä irtisanomisaikanaan. Tällöin hänellä oli oikeus työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaiseen irtisanomisajan palkkaan tai sen menettämisestä aiheutuneeseen vahingonkorvaukseen. Tähän vahingonkorvaukseen sisältyi irtisanomisajalta kertyvä vuosilomakorvaus. Lainsäännökset, oikeuskäytäntö ja vakiintunut käytäntö työelämässä olivat lähteneet siitä, että vuosilomakorvaus oli maksettava irtisanomisajalta siitä riippumatta, oliko työntekijälle ollut tarjota työtä.

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut ER-Saha Oy:n velvoittamista suorittamaan Puu- ja erityisalojen liitolle työsopimuslain 42 §:n 2 momentin, työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin ja vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9 kohdan mukaisesti irtisanomisajalta kertyneitä ja maksamatta jääneitä lomakorvauksia yhteensä 41 467,16 markkaa korkoineen. Lisäksi Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan liitolle odotusajan palkkoja yhteensä 26 567,04 markkaa korkoineen ja korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

VASTAUS

ER-Saha Oy on muun ohessa lausunut, että ER-Saha Oy oli Metsäteollisuus ry:n jäsen ja sillä perusteella joutui soveltamaan työntekijöihinsä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Yhtiö oli siis sidottu työehtosopimuslain 4 §:n nojalla mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimukseen. Työehtosopimuksen osana noudatettiin keskusjärjestöjen välistä irtisanomissuojasopimusta soveltamisohjeineen.

Irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n soveltamisohjeessa oli työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskeva kappale, jossa oli määritelty työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaisen vahingonkorvauksen sisältö yksityiskohtaisesti muun muassa tapauksissa, joissa toistaiseksi lomautettuna oleva työntekijä irtisanottiin. Työehtosopimuksella oli voitu sopia asiasta, koska kyseessä oleva työsopimuslain säännös oli dispositiivinen.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan nro 37/1993 katsonut, ettei irtisanomissuojasopimuksen mukaan toistaiseksi lomautetulla työntekijällä, joka oli irtisanottu, ollut oikeutta lomakorvaukseen irtisanomisajalta. Ottaessaan kyseessä olevan lomakorvausasian käsiteltäväkseen ja antaessaan siitä tuomion työtuomioistuin oli katsonut edellä mainitun soveltamisohjetekstin määrittelevän vahingonkorvauksen sisällön työsopimuslain 42 §:n 2 momenttia täydentäen tai siitä poiketen, joten kysymys ei ollut ollut työsopimuslain vaan työehtosopimuksen tulkinnasta.

Esittämillään perusteilla yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Puu- ja erityisalojen liiton velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Äänekosken käräjäoikeus on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, oliko asiassa sovellettavan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavalla irtisanomissuojasopimuksella määritelty työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettu korvausvelvollisuus siten, että mainittuja sopimuksia soveltamalla vastaajalla ei olisi velvollisuutta maksaa kantajan vaatimia suorituksia.

KUULTAVIEN LIITTOJEN LAUSUNNOT

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Metsäteollisuus ry:lle, Puu- ja erityisalojen liitolle sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitolle ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Metsäteollisuus ry on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jutussa on kysymys siitä, kertyykö sellaiselle työntekijälle vuosilomaa irtisanomisajalta, joka irtisanomisen tapahtuessa on ollut lomautettuna.

Sama kysymys ja sama työehtosopimusmääräys ovat olleet työtuomioistuimen käsiteltävänä kerran aikaisemmin. Tuomiossaan 37/1993 työtuomioistuin on katsonut, että tällaiseen tilanteeseen sovelletaan ns. aikaprioriteettisääntöä ja tämä johti siihen, että irtisanomisajalta ei kertynyt vuosilomaa. Käsiteltävänä oleva asia on olennaisten tosiasioidensa osalta identtinen aikaisemmin ratkaistun tapauksen kanssa, joten katsomme, että asia tulee ratkaista samalla tavalla. Perusteluiden osalta viittaamme siihen, mitä työtuomioistuimen päätöksessä on lausuttu.

Korkein oikeus on päätöksessään 1.12.1994 joutunut ottamaan kantaa asiaan, joka tosiasioidensa puolesta niin ikään vastasi työtuomioistuimen ratkaisemaa tapausta. Korkein oikeus on soveltanut tapaukseen työsopimuslain 42 §:n 2 momenttia ja päätynyt siihen, että lomakorvaus tällaisessa tilanteessa tuli maksettavaksi. Olennaista on, antaako korkeimman oikeuden päätös työtuomioistuimelle aiheen arvioida työehtosopimuksen tulkintaansa uudelleen ja onko se ylipäätään mahdollista. - Muodollisesti asia on tietenkin selvä: korkein oikeus ja työtuomioistuin eivät ole ratkaisuissaan sidottuja toistensa päätöksiin.

Asiassa on mielestämme olennaista se, että työtuomioistuin on soveltanut tapaukseen työehtosopimusta ja korkein oikeus työsopimuslakia. Vaikka oikeuskysymys ja tosiseikastot ovat em. tapauksissa samanlaiset, erilainen lopputulos selittyy sillä, että sovellettava normi on ollut eri. Irtisanomissuojasopimuksen säännöksen on siis katsottava sisällöltään poikkeavan työsopimuslain määräyksestä.

Jos työtuomioistuin poikkeaisi tässä asiassa siitä tulkinnastaan, jonka se on omaksunut aikaisemmassa päätöksessään, siihen pitäisi olla jokin erityinen ja painava syy. Edellä esitetyn perusteella katsomme, että korkeimman oikeuden päätös ei voi olla tällainen syy.

Korkeimman oikeuden päätös on annettu myöhemmin kuin työtuomioistuimen päätös. Voidaan näin ollen olettaa, että työtuomioistuimen päätös on ollut korkeimman oikeuden tiedossa sen tehdessä omaa päätöstään. Työtuomioistuimen ratkaisu ei ole kuitenkaan estänyt korkeinta oikeutta päätymästä työsopimuslain tulkinnassa toisenlaiseen tulokseen. Luonnollinen selitys tähän voi olla se, että korkein oikeus on katsonut, että työehtosopimuksen ja työsopimuslain tulkinnat voivat poiketa toisistaan. Vallitseva tilanne on hyväksytty korkeimmassa oikeudessa eikä työtuomioistuimella ole aihetta muuhun arviointiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puu- ja erityisalojen liitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen määräykseksi on otettu työsopimuslain 42 §:n säännös, jonka mukaan lomautetulla työntekijällä on oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta. Kysymyksessä on siis vahingonkorvausvastuu. Työntekijälle aiheutettu vahinko on korvattava, kun vahinko on syntynyt palkan menettämisestä. Palkan menettäminen merkitsee rahallista vahinkoa, joka koostuu paitsi työajalta maksettavan palkan, myös vuosilomapalkan etujen menetyksestä. Tässä sopimusmääräyksessä ei ole millään tavalla rajoitettu korvausvastuuta, joten työnantajan on maksettava korvaus kaikesta vahingosta, joka on aiheutettu sillä, että työntekijä ensin on lomautettu ja työsopimus on vasta lomautuksen alettua irtisanottu.

Irtisanomisajan kiertäminen tulisi sallituksi, jos työnantaja saisi taloudellista hyötyä käyttämällä lomautusta irtisanomisen sijasta.

Sopimusmääräyksestä voi päätellä, että osallisten tarkoitus on ollut saada työntekijä lomautettuna samanlaiseen asemaan kuin lomauttamattomana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Puu- ja erityisalojen liiton kanta on hyväksyttävä. Muuten työntekijä ei saa täyttä korvausta, eli sitä rahasummaa, jonka hän olisi saanut työsopimussuhteen normaalissa lopettamisessa. Toisin sanoen joutuessaan irtisanotuksi työn jatkuessa tavallisin työajoin.

Lomautetun irtisanominen on verrattavissa tapauksiin, joissa työnantaja laiminlyö irtisanomisajan noudattamisen, joko laillisen tai laittoman irtisanomisen yhteydessä ja tapauksiin, joissa irtisanomisajanpalkka maksetaan ilman työntekoa.

Tällaisissa tapauksissa vuosiloma on täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan korvattava irtisanomisajalta, mikä perustuu vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 9. kohtaan.

Työnantajapuoli väittää, että milloin työnantaja lomautuksen aikana irtisanoo työntekijän työsopimuksen, niin tällöin työntekijälle työsopimuslain 42 §:n 2 momentin nojalla korvattavaksi tulevaan irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutuneeseen vahinkoon ei sisälly irtisanomisaikaan kohdistuva lomakorvaus.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin tällainen tulkinta ei vastaa sen enempää lainsäätäjän tarkoitusta, kuin lain sanamuotoa. Mikäli työnantaja voisi välttyä irtisanomisaikaan kohdistuvan lomakorvauksen maksamisesta sillä, että ensin lomauttaa työntekijän ja vasta lomautuksen alettua irtisanoo hänet, johtaa tämä ja on johtanutkin työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin velvoitteiden kiertämiseen.

Kun työsopimuslain 42 §:n 2 momentti velvoittaa korvaamaan irtisanomisajanpalkan tai sen osan menettämisestä aiheutuneen vahingon, niin työntekijälle aiheutunut vahinko on se irtisanomisajanpalkka, jonka hän olisi työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin nojalla saanut, mikäli työnantaja olisi heti irtisanonut hänet, eikä ensin lomauttanut ja vasta sitten irtisanonut.

Kun työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin mukaan irtisanomisajanpalkka sisältää myös irtisanomisaikaan kohdistuvan lomakorvauksen, on työntekijälle työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan korvattavaksi tuleva irtisanomisajanpalkka sama.

Työnantajapuoli perustelee kantaansa mm. viittaamalla vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10-kohtaan eli siihen, ettei työntekijä ansaitse lomautuspäiviltä 30 päivää ylittävältä osalta vuosilomaa eikä lomautettuna olevan työntekijän irtisanominen näin ollen muuta tilannetta sellaiseksi, että työntekijä irtisanomisen jälkeen alkaisi uudelleen ansaita vuosilomaa.

Nyt ei kuitenkaan ole kysymys tällaisesta tilanteesta vaan siitä, että kun työnantaja irtisanoo lomautettuna olevan työntekijän, lomautus tosiasiassa keskeytyy, koska heti irtisanomisen jälkeen työnantajan on maksettava puuttuva irtisanomisajan palkka ja työsuhde päättyy heti.

Puu- ja erityisalojen liiton kantaa tukee vielä laaja käytäntö sekä työsuhteissa että eri oikeusinstanteissa. Oikeustieteessä sekä työmarkkinakäytännössä ollaan yleisesti sitä mieltä, että vakiintunut tulkintakäytäntö on yksi huomattava ohje lain tulkinnassa.

Lisäksi on huomattava, että Puu- ja erityisalojen liitolla, Metsäteollisuus ry:llä ja Puusepänteollisuuden Liitto ry:llä on aina ollut yhteinen tulkinta ja pitkä käytäntö siitä, että irtisanomisajalta kertyy aina lomakorvaus. Tämä tarkoittaa siis täyden korvauksen periaatetta.

Korkein oikeus on jo vuonna 1986 ottanut kantaa täyden korvauksen periaatteeseen tuomiossaan, joka on annettu 7.10.1986.

Siinä työnantaja velvoitettiin työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin nojalla maksamaan työntekijälle vuosilomakorvaus noudattamatta jättämältään irtisanomisajalta.

Entisellä Puutyöväen liitolla ja Puusepänliikkeiden Liitto ry:llä oli työtuomioistuimessa riitaa vuonna 1992 luottamusmiessopimuksen rikkomisesta ym. Tässä yhteydessä tuli esille myös työnantajapuolelta väite siitä, että irtisanomisajalta ei kerry lomakorvausta.

Työtuomioistuin antoi tuomion Helsingissä 16.4.1992 ja oli yksimielisesti sitä mieltä, että irtisanomisajalta kertyy täysi lomakorvaus. Tämä tuomio mm. tukee Puu- ja erityisalojen liiton tulkintaa työehtosopimuksen 18 §:n tulkinnasta ja osoittaa sen, että se on aina vaatinut irtisanomisajalta lomakorvauksen.

Täyden korvauksen periaatteen on ottanut myöskin Helsingin hovioikeus antamassaan tuomiossa, joka on annettu 22.9.1994. Kysymyksessä oli puusepänteollisuuden työehtosopimus. Edelleen samaa kantaa, eli täyden korvauksen periaatetta, noudattaa Kouvolan hovioikeuden antama tuomio, joka on annettu 14.2.1990. Samaa mieltä on korkein oikeus tuomiossaan, joka on annettu 12.7.1993.

Lisäksi on huomioitava korkeimman oikeuden tuomio, joka on annettu 1.12.1994 ja joka koskee Puu- ja erityisalojen liiton omaa alaa. Tässä tuomiossa korkein oikeus katsoi, että irtisanomisajalta kertyy täysi lomakorvaus.

Puu- ja erityisalojen liiton alalta on myöskin korkeimman oikeuden päätös, joka on annettu 17.1.1995. Tässä korkeimman oikeuden päätöksessä korkein oikeus pysytti Helsingin hovioikeuden päätöksen, jossa Oy Botnia Wood Ab velvoitettiin suorittamaan puutyöntekijä Juha Tapani Rannalle irtisanomisajalta lomakorvauksen.

Työnantajapuoli viittaa työtuomioistuimen tuomioon nro 37/93. Tämä tuomio ei ole verrannollinen nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen.

Työtuomioistuin perusteli viimeksi mainittua tuomiota mm. sillä, että käytännössä esitetty selvitys ei työtuomioistuimen mielestä osoita, että irtisanomisajanpalkan määräytymisessä kanteessa tarkoitetussa tilanteessa olisi asianomaisella alalla syntynyt vakiintunut käytäntö. Toisaalta työtuomioistuin tulkitsi väärin tuomiossa nro 37/93 suhdetta lomautus/irtisanominen.

Vuosilomalain 3 §:n oikea tulkinta on, että lomautus keskeytyy, oikeastaan loppuu, irtisanomisajan alkaessa. Tämä johtuu mm. siitä, että lomautuksen lailliset edellytykset loppuvat irtisanomiseen. Lomautus on laillinen vain ensinnäkin, jos työ vähentyy tilapäisesti. Tilapäisyydestä ei voi olla kysymys enää silloin, kun työsopimus irtisanotaan eli työ loppuu kokonaan. Toiseksi lomautus voi olla laillinen silloin, kun on oikeus irtisanomiseen. Lomautus katsotaan tällöin oikeutetuksi "lievempänä" toimena kuin työsuhteen päättäminen.

On huomattava, että lomautus on irtisanomisen vaihtoehto, joten lomautuksen täytyy päättyä silloin kun siirrytään toiseen vaihtoehtoon. Tässä on yksinkertaisesti kysymys siitä, että kun työnantaja irtisanoo työntekijän, työntekijän lomautus päättyy siihen. Lomautusperuste puuttuu eli työn tilapäistä vähentymistä ei enää ole olemassa. Koska työnteko tosiasiassa päättyy on työntekijällä oikeus vahingonkorvaukseen eli täyteen palkkaan, niin kuin yllä luetelluissa tuomioissa on sanottu.

On huomattava myöskin, että Metsäteollisuus ry ja Puusepänteollisuuden Liitto ry ovat näiden KKO:n tuomioiden osalta (KKO 1.12.1994 ja KKO 17.1.1994) maksaneet asianosaisille työntekijöille kaikki saatavat.

Nämäkin tuomiot ja tapahtuneet maksusuoritukset tukevat Puu- ja erityisalojen liiton kantaa työehtosopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työsopimuslain 42 §:n 2 momentin tulkinnasta ja edelleen osoittavat sen, että Puu- ja erityisalojen liitto on aina vaatinut irtisanomisajalta lomakorvauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TT:n käsityksen mukaan lausuntopyynnössä tarkoitettuun korvausvelvollisuuteen vaikuttaa se, kertyykö lomautettuna olevalle työntekijälle kyseessä olevalta ajalta lomaa vai ei. Käsityksemme vastaa siis sitä tulkintalinjaa, johon on päädytty - ratkaisu seikkaperäisesti perustellen - työtuomioistuimen tuomiossa TT:1993-37.

Lausuntopyynnön kohteena oleva sopimusmääräys sisältää runsaasti säännöksiä siitä, miten korvaus määräytyy, miten se on laskettava ja missä tapauksissa oikeus korvaukseen on olemassa. Määräyksessä todetaan esimerkiksi, että korvauksesta on vähennettävä muualla ansaittu palkka ja että muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien. Määräys tarkoittaa sitä, että työnantajalta mahdollisesti perittävä korvaus ja siitä mahdollisesti tehtävät vähennykset on kohdennettava irtisanomisen tai irtisanoutumisen jälkeiseen aikaan.

Edellä selostettu sopimusmääräys poikkeaa sisällöltään siitä, mikä on soveltamiskäytäntö työsopimuslain 42 §:n 2. momentin osalta. Esimerkiksi Turun hovioikeuden tuomiosta n:o 822 annettu 1.2.1985 käy ilmi, että sellaisella työntekijällä, joka oli saanut työtä välittömästi lomautuksen alettua, ei ollut lainkaan oikeutta työsopimuslain 42 §:n 2. momentin mukaiseen korvaukseen. Lopputulos on täysin erilainen, kuin mitä on määrätty TT:n ja SAK:n irtisanomissuojasopimuksen 18 §:ssä. Mielestämme myös korkeimman oikeuden tuomio KKO:1994:126 on linjassa edellä mainitun Turun hovioikeuden tuomion kanssa.

Syntynyt tilanne - jossa korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen ratkaisut samankaltaisissa tilanteissa ovat erilaiset - selittyy mielestämme sillä, että lausuntopyynnön kohteena olevan sopimuksen ja työsopimuslain 42 §:n säännökset ovat myös sisällöltään erilaiset. Toisaalta, vaikka ne olisivat sisällöltään samanlaisetkin, emme näe, että lausuntopyynnön kohteena olevan sopimusmääräyksen sisältö olisi muuta kuin se, johon on päädytty työtuomioistuimen tuomiossa TT:1993-37. Tämä on ollut käsityksemme sopimuksen sisällöstä alusta asti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on lausunnossaan esittänyt seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Erimielisyyden kohde

Lausunnon kohteena olevassa tilanteessa asianosaisliitoilla on erimielisyyttä siitä, onko työntekijöillä, jotka irtisanomisen tapahtuessa ovat olleet lomautettuina, oikeus vuosilomakorvaukseen irtisanomisajalta. Vastauksen kannalta on oleellista, mitä tarkoitetaan irtisanomisajan palkkaa vastaavalla korvauksella eli mitä SAK ja TT ovat tarkoittaneet irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 18 §:n soveltamisohjeen työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa tarkoittavan kolmannen kappaleen viimeisellä lauseella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Soveltamisohjeen tarkoitus

a) Selkeän sanamuodon merkitys

Sopimusmääräystä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti. Sopimusmääräyksen sanamuodon mukaan ne erät (palkkaedut), jotka työntekijä on oikeutettu saamaan korvauksena irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutuvasta vahingosta, määräytyy TSL 42 §:n 2 momentin nojalla.

Sopimusmääräyksen selvästä sanamuodosta poikkeavaan tulkintaan vetoavan on väitteensä perusteltava. Muuten sopimusmääräystä on tulkittava sen sanamuodosta ilmenevällä tavalla. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että irtisanomisajan palkkaa vastaava korvaus määräytyy soveltamisohjeeseen otetun viittaussäännön mukaan TSL 42 §:n 2 momentin nojalla.

b) Soveltamisohje kokonaisuutena

Soveltamisohjeeseen otettiin määräys "Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka ja muualla mahdollisesti ansaittu palkka."

Soveltamisohjeen tähän määräykseen otettiin kaikki erät (palkkaedut), jotka työnantaja voi vähentää TSL 42 §:n 2 momentin nojalla määräytyvästä irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta. Tämän nojalla työnantaja voi vähentää korvattavakseen tulevasta TSL 42 §:n 2 momentin nojalla määräytyvästä irtisanomisajan palkkaa vastaavasta korvauksesta lomautusilmoitusajan palkan ja muualla mahdollisesti ansaitun palkan. Muita palkkaetuja työnantaja ei voi soveltamisohjeen tämän määräyksen nojalla vähentää.

c) Tarkoitus

Soveltamisohjeen ohjeen tarkoituksena oli estää roikkuvat lomautukset. Tavoitteena oli taata työntekijälle, joka irtisanoo itsensä ns. roikkulomautustilanteessa, samansisältöinen oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen kuin on työntekijällä, jonka työnantaja irtisanoo lomautuksen aikana.

Sovitulla sopimusmääräyksellä lomautettu työntekijä, joka ei ole saanut hyväkseen koko työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa, sai irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen, joka määräytyy lain säännöksen (TSL 42 §:n 2 momentin) nojalla. Viittaustekniikan kautta sopimusteksti on identtinen lakitekstin kanssa.

Sopimusneuvotteluissa ei erikseen keskusteltu SAK:n ja silloisen STK:n välillä siitä, kuuluuko vuosilomakorvaus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen. Sopijapuolten tarkoituksena sopimusta solmittaessa on SAK:n ymmärryksen mukaan ollut, että sovituilla järjestelyillä työntekijän etuudet eivät heikenny siitä, mitä hän olisi saanut ns. normaalitilanteessa. Osapuolet eivät ole katsoneet tarpeellisiksi toisinkaan sopimukseen kirjata. Toisin sanoen työntekijä on oikeutettu kaikkiin niihin lakeihin ja sopimuksiin perustuviin etuihin, jotka hän muutoinkin saisi.

3. TSL 42 §:n 2 momentin tarkoitus

Hallituksen esityksen (228/1969) mukaan työnantaja voi lomauttaa työntekijän ilman, että työntekijä saa hyväkseen sitä irtisanomisaikaa, jota työnantajan olisi noudatettava, jos hän irtisanoo työntekijän. Hallituksen esityksen mukaan työntekijä on luopunut oikeudesta koko irtisanomisaikaan sillä edellytyksellä, että hän pääsee lomautuksen jälkeen takaisin työhön. Jos tämä edellytys puuttuu eli työnantaja irtisanoo työntekijän lomautuksen aikana, niin työntekijän tulee saada työnantajalta korvaus siitä, ettei hän lomauttaessa saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa.

Säännöksen yleinen oikeuspoliittinen tarkoitus on varmistaa, että lomautettu työntekijä saa hyväkseen irtisanomisajan palkan tai korvauksen irtisanomisajan palkan menettämisestä myös silloin, kun hänet lomautettuna ollessaan irtisanotaan.

4. TSL 42 §:n 2 momentin koskeva oikeuskäytäntö

Korkein oikeus on täsmentänyt ratkaisussaan KKO 1994:126 mitä tarkoitetaan irtisanomisajan palkkaa vastaavalla korvauksella TSL 42 §:n 2 momentin yhteydessä:

"Pölkki ei ole saanut hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa kahden kuukauden irtisanomisaikaa lomautuksen tullessa voimaan. Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan työntekijällä on tällaisessa tapauksessa oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta.

TSL 42 §:n 2 momentin tarkoitus on, että lomautusaikana irtisanottu työntekijä saa korvauksen siitä, ettei hän ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa.

Irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneella vahingolla tarkoitetaan siten kaikkia niitä palkkaetuja, jotka lomautusaikana irtisanottu työntekijä voisi normaalisti ansaita irtisanomisaikana, ellei hän olisi tuolloin lomautettuna.

Näin ollen tällaisena vahinkona tulee korvata myös lomakorvaus irtisanomisajalta."

Raastuvanoikeus oli ratkaissut tapauksen soveltaen vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10. kohdan mukaista 30 päivän sääntöä. Hovioikeus ja erityisesti Korkein oikeus päätyivät toisenlaiseen lopputulokseen. Korkeimman oikeuden mukaan tilanne tulee ratkaista TSL 42 §:n 2 momentin nojalla. Samalla korkein oikeus antoi tulkintaohjeen, kuinka TSL 42 §:n 2 momentin oikeusohjetta on tulkittava.

5. Työtuomioistuimen tuomion 1993:37 merkitys

Työtuomioistuin toteaa perusteluissaan, että sille ei ollut esitetty selvitystä siitä, mitä irtisanomisajan palkalla on tarkoitettu sovittaessa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisohjeen määräystä. Tämä merkitsee sitä, että työtuomioistuin tarkoittaa, että se ei ole soveltanut kyseistä sopimusmääräystä tuomiossaan lainkaan. Tältä osin työtuomioistuimessa tapahtunut asian selvittely on jäänyt puutteelliseksi, minkä vuoksi ei ole estettä työtuomioistuimen kannan tarkistamiseen tämän nyt esillä olevan asian yhteydessä.

Kun huomioidaan työtuomioistuimen tuomion TT 1993:37 ajallinen läheisyys Korkeimman oikeuden tuomioon KKO 1994:126, niin työtuomioistuimen tuomiossaan ottamasta linjasta ei ole myöskään muodostunut käytäntöä, jota yleisesti noudatettaisiin. Muutenkaan SAK ei ole hyväksynyt työtuomioistuimen omaksumaa ratkaisulinjaa.

6. TSL 42 §:n 2 momentista toisin sopiminen

TSL 42 §:n 2 momentin työnantajan korvausvelvollisuus voidaan poistaa sopimuksin. Tällaista sopimusta ei ole osapuolten välillä solmittu. Sopimuksen olemassa oloon vetoavan tulisi näyttää sen olemassaolo toteen. Kun keskusjärjestösopimukseen ei ole otettu mahdollisuutta sopia toisin, niin TSL 42 §:n 2 momentin toisinsopimismahdollisuus ei ole osa keskusjärjestösopimusta.

7. TSL 42 §:n 2 momentin ja vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10. kohdan välinen suhde

TSL 42 §:n 2 momentin tarkoituksena on vahingon korvaaminen. Säännöksellä turvataan työntekijälle ne oikeudet, jotka hän olisi saanut, jos häntä ei olisi lomautettu. Tämä tarkoitus on tuotu hallituksen esityksessä (228/1969) esiin toteamalla, että työntekijä on suostunut lomautukseen ilman hyväkseen kuuluvaa koko irtisanomisaikaa, vain siinä tapauksessa, että hän voi palata lomautuksen jälkeen takaisin töihin. Myös korkein oikeus on vahvistanut tämän toteamalla tuomiossaan KKO 1994:126, että säännöksen tarkoitus on, että lomautus aikana irtisanottu työntekijä saa hyväkseen korvauksen palkallisen irtisanomisajan menettämisestä.

Vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10. kohdan tarkoitus on toinen. Tämän säännös luo työntekijälle oikeuden, jonka mukaan hän ansaitsee tietyn määrän työssäoloon verrattavia päiviä loman pituutta laskettaessa lomautettuna ollessaan.

TSL 42 §:n 2 momentilla ja vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10. kohdalla on eri tarkoitus ja niitä sovelletaan eri tilanteisiin. 30 päivänsäännön lisäksi työntekijä on oikeutettu TSL 42 §:n 2 momentin mukaiseen irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen. TSL:n säännöksen mukaan etuudet määräytyvät ikäänkuin lomautusta ei olisi ollutkaan. Lakia soveltaessaan tuomioistuin on sidottu tosiasiatilanteeseen. Esillä olevassa tapauksessa tosiasioiden valossa riidatonta on, että TSL 42 §:n 2 momenttia on sovellettava. Jos ratkaisun pohjaksi asetettaisiin vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 10. kohta, se merkitsisi työsopimuslain po. lainkohdan oikeuksien mitätöitymistä.

8. Johtopäätöksiä

Yhteenvetona edellä olevaan SAK toteaa, että irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen soveltamisohjeen irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta koskeva määräys vastaa asiallisesti työsopimuslain irtisanomisajan palkkaa vastaavaa korvausta koskevaa määräystä, eikä yleissopimuksen määräystä tule tulkita toisin kuin korkeimman oikeuden ratkaisussa on tulkittu lain vastaavaa määräystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen 18 §:n työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa koskevan määräyksen mukaan milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä TSL 42 §:n 2 momentin nojalla oikeus saada korvaus irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutuvasta vahingosta. Lausuntopyynnössä on kysymys määräyksen tulkinnasta; onko työnantaja velvollinen suorittamaan irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana vahingonkorvauksena myös lomakorvauksen saamatta jääneeltä irtisanomisajalta.

Tulkittavana oleva määräys sisältyy keskusjärjestöjen välillä solmittuun irtisanomissuojasopimukseen, joka on otettu osaksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Sekä keskusjärjestösopimuksen osapuolet Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen sopijapuolet Metsäteollisuus ry ja Puu- ja erityisalojen liitto ry ovat olleet edelle jäljennetyistä lausunnoista ilmenevin tavoin keskenään eri mieltä määräyksen tulkinnasta.

Työtuomioistuimessa todistajina kuultujen keskusjärjestöjen neuvottelijoiden kertoman mukaan lomakorvauksen sisältymistä korvattavaan vahinkoon ei ole käsitelty sopimusneuvotteluissa silloin, kun kyseinen määräys ensimmäisen kerran otettiin irtisanomissuojasopimukseen eikä liioin myöhemmin sopimusta muutettaessa. Asia ei työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä myöskään mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusosapuolten välillä sopimuksista neuvoteltaessa.

Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan milloin lomauttaminen on tullut voimaan työntekijän saamatta hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ja työnantaja ennen lomauttamisen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, hänen on korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä näin aiheutunut vahinko, ellei toisin ole sovittu. Esitetty selvitys osoittaa, että viitattu lainsäännös on otettu sopimuksiin sellaisenaan sopimatta tuossa yhteydessä toisin työnantajan korvausvelvollisuudesta. Sittemmin vuoden 1991 irtisanomissuojasopimuksessa on sovittu eräistä työnantajan korvausvelvollisuutta vähentävistä seikoista, mutta tuossakaan vaiheessa ei ole muutettu korvauksen määräytymisperustetta.

Jos sopijaosapuolten tarkoituksesta ei muuta osoiteta, on heidän ottaessaan lainsäännöksen osaksi työehtosopimusta katsottava tarkoittaneen sitä sovellettavaksi ja tulkittavaksi lähtökohtaisesti samalla tavoin kuin sitä tulkitaan lainsäännöksenä. Tästä periaatteesta ei työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen valossa ole perusteita poiketa myöskään tässä tapauksessa.

Työtuomioistuin on tuomiossaan nro 37/1993 tulkitessaan aiheutuneen vahingon määrää pannut ratkaisevan painon lomautetun työntekijän tosiasiallisille olosuhteille, jolloin lomakorvauksen lukeminen osaksi vahingonkorvausta jäisi riippumaan siitä, kertyisikö tuossa tilanteessa vuosilomalain mukaan korvattavaa vuosilomaa. Sittemmin korkein oikeus on muun muassa tuomiossaan nro 126/1994 selventänyt työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua vahingon käsitettä. Ratkaisun perustelujen mukaan säännöksen tarkoitus on, että lomautusaikana irtisanottu työntekijä saa korvauksen siitä, ettei hän lomautettaessa ole saanut hyväkseen palkallista irtisanomisaikaa. Irtisanomisajan palkan menettämisestä aiheutuneella vahingolla tarkoitetaan siten kaikkia niitä palkkaetuja, jotka lomautusaikana irtisanottu työntekijä voisi normaalisti ansaita irtisanomisaikana, ellei hän tuolloin olisi lomautettuna. Näin ollen tällaisena vahinkona tulee korvata myös lomakorvaus irtisanomisajalta. Samaan lopputulokseen on myös työtuomioistuin päätynyt aiemmassa ratkaisussaan nro 23/1992 soveltaessaan vastaavaa määräystä puusepänteollisuuden sopimusalalla.

Mekaanisen metsäteollisuuden sopimusalalla ei ole selvitetty syntyneen työtuomioistuimen tuomion nro 37/1993 mukaista, vakiintuneena pidettävää soveltamiskäytäntöä.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo sopimusmääräyksen sanamuotoa ja sopijaosapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan asiassa sovellettavan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavalla irtisanomissuojasopimuksella ei ole rajattu työsopimuslain 42 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvausvelvollisuutta siten, että työnantajalla ei olisi velvollisuutta maksaa korvauksena saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta tai sen osasta myös lomakorvausta vastaavalta ajalta.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kauppinen, Tiitinen, Kallio, Uski, Virtanen, Määttänen, Niskanen, Uotila, Vänttinen, Leivo, Ahonen, Pystynen, Korpela, Lehto-Kannisto ja Ahokas-Kelotie jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.