30.12.1994 | Labour Court

TT:1994-84

Keywords: Lausuntoasia, Työsuojeluvaltuutetun lomauttaminen, Yhteinen toteaminen
Year of case: 1994
Date of Issue: 30.12.1994
Register number: D:1994/L 5

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusjärjestöjen välillä solmitun työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä oli sovellettava tuotantolaitoksissa tai niitä vastaavissa toimintayksiköissä, joissa työskenteli vähintään kymmenen työntekijää.

Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen mukaisella yhteisellä toteamisella työsuojeluvaltuutetun lomauttamisen tai irtisanomisen edellytyksenä tarkoitettiin asianosaisten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei työsuojeluvaltuutetulle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuten sopivaa työtä.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla tuli edellä tarkoitetun yhteisen toteamisen tapahtua ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun itsensä ja työnantajan välillä.

Kuultavat Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry Metallityöväen Liitto ry Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö STTK ry

LAUSUNTO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Metallityöväen Liiton välillä 31.10.1993 saakka voimassa olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavassa Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n, nykyisen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK ry:n, nykyisen Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n välillä 10.9.1990 solmitussa työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 §

Sopimuksen tarkoitus ja soveltamisala

Turvallisuuden edistämiseksi työpaikoilla, työsuojelutoiminnalle myönteisen hengen aikaansaamiseksi ja työnantajien, työntekijöiden sekä teknisten toimihenkilöiden yhteistyön edistämiseksi työsuojelussa keskusjärjestöt ovat tehneet tämän työsuojelun valvonnasta annetun lain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen.

Tätä sopimusta sovelletaan Suomen Työnantajain Keskusliiton jäsenyritysten tuotantolaitoksissa tai niitä vastaavissa toimintayksiköissä, jotka harjoittavat teollista tai siihen verrattavaa toimintaa ja joissa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää.

Sen sijasta mitä 2 momentissa on määrätty, on työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työntekijöiden lukumäärä on 10.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

Työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturva

Jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Työsuojeluvaltuutetusta johtuvasta syystä ei työsuojeluvaltuutettua saa irtisanoa ilman työsopimuslain 53 §:n 2 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 Todettiin, että milloin tuotantolaitoksessa tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, on sopimuksen 9 §:n 7 momentissa tarkoitettu korvaus vähintään 4 ja enintään 20 kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on Ipeka Oy:tä ja Suomen valtiota vastaan Toijalan käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että asentaja Mikko Niemelä oli työskennellyt Ipeka Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, joka oli alkanut 28.5.1990. Työntekijät olivat valinneet Niemelän Ipeka Oy:n työntekijöiden työsuojeluvaltuutetuksi. Niemelä oli saanut 6.10.1993 lomautusilmoituksen, jonka mukaan hänen lomautuksensa alkaisi 19.10.1993. Koska Niemelä toimi työsuojeluvaltuutettuna, ei työnantajalla ollut oikeutta lomauttaa Niemelää. Työsuojeluvaltuutetun suoja työvoiman vähentämistilanteissa perustui sekä lain säännöksiin että työehtosopimuksen määräyksiin.

Ipeka Oy toimi alalla, jolla noudatettiin työsopimuslain 17 §:n 1 momentin perusteella metalliteollisuuden työehtosopimusta. Mainitun työehtosopimuksen osana noudatettiin Suomen Työnantajain Keskusliiton, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n 10.9.1990 solmimaa sopimusta työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla. Ipeka Oy oli työsopimuslain 17 §:n perusteella velvollinen noudattamaan myös tämän sopimuksen määräyksiä.

Työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 10 §:ssä todettiin, että sellaisessa työpaikassa, jossa työskenteli 10 työntekijää, oli työntekijöiden valittava keskuudestaan kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan työsuojeluvaltuutettu. Saman lain 11 §:n 4 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta oli vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädettiin luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisesta.

Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehen työsopimus voitiin työnantajan toimesta irtisanoa vain, jos niiden työntekijäin enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän oli, antoi siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyi eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi luottamusmiehen ammattitaitoa.

Työsuojeluvaltuutetun erityissuoja koski myös lomautustilanteita. Työnantajalla ei ollut ollut työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua perustetta Niemelän lomauttamiselle, koska työntekijöiden enemmistö ei ollut antanut suostumusta lomauttamiselle ja koska työnantajalla olisi ollut järjestää Niemelälle sellaista työtä, jota hän oli tehnyt tai jota hän ammattinsa puolesta olisi kyennyt tekemään. Koska yhtiö oli rikkonut työsopimuslain säännöksiä sekä työsopimusta, oli se velvollinen työsopimuslain 51 §:n 1 momentin mukaan korvaamaan Niemelälle aiheuttamansa vahingon.

Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavaa työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehtyä sopimusta oli sen 1 §:n 2 momentin mukaan sovellettava työpaikoilla, joissa työskenteli säännöllisesti vähintään 20 työntekijää. Saman sopimuksen 1 §:n 3 momentissa oli todettu, että sen sijasta, mitä 2 momentissa oli määrätty, oli työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työntekijöiden lukumäärä oli 10.

Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 1 momentissa oli todettu, että jos yrityksen työvoimaa irtisanottiin tai lomautettiin taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saanut kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetty kokonaan. Momentissa oli edelleen sovittu siitä, että mikäli yhteisesti todettiin, ettei työsuojeluvaltuutetulle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voitiin tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Kun Niemelä oli valittu työntekijöiden työsuojeluvaltuutetuksi, työntekijöiden lukumäärä oli ollut 17. Koska Niemelä oli toiminut työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen tarkoittamana työsuojeluvaltuutettuna, ei häntä olisi saatu sopimuksen 9 §:n 1 momentin määräyksen mukaan lomauttaa muuta kuin siinä tapauksessa, että tuotantolaitoksen toiminta olisi keskeytetty kokonaan. Näin ei ollut tapahtunut, koska työhön oli edelleen jäänyt sellaisia työntekijöitä, joiden tekemää työtä Niemelä olisi kyennyt tekemään. Yhtiön taholta ei ollut edes väitetty, että työpaikalla olisi yhteisesti todettu, ettei työsuojeluvaltuutetulle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

Työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 9 §:n 1 momentti oli ehdoton. Näin ollen työnantajalle syntyi korvausvelvollisuus jo sillä perusteella, että yhteistä toteamista ei ollut tapahtunut.

Koska työnantaja oli menetellyt vastoin edellä tarkoitetun yleissitovan työehtosopimuksen määräyksiä, jotka olivat Niemelän työsopimuksen ehtoja, työnantaja oli myös tällä perusteella velvollinen korvaamaan Niemelälle aiheuttamansa vahingon työsopimuslain 51 §:n 1 momentin perusteella.

Työnantaja oli katsonut, että sillä oli oikeus lomauttaa Niemelä. Tätä oli yhtiön taholta perusteltu pääluottamusmiehelle muun muassa sillä, että työnantaja oli saanut työntekijöiden enemmistön suostumuksen Niemelän lomauttamiselle. Suostumusta ei ollut kuitenkaan esitetty luottamusmiehelle pyynnöistä huolimatta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto, jolle Niemelä oli siirtänyt saatavansa perittäväksi, on vaatinut Ipeka Oy:n velvoittamista työsopimuslain 51 §:n perusteella suorittamaan vahingonkorvauksena lain ja työehtosopimuksen vastaisen lomautuksen johdosta 19.10.1993 lukien jokaiselta laittomalta lomautuspäivältä 356,80 markkaa 16 prosentin korkoineen kunkin palkanmaksukauden eräpäivästä lukien. Edelleen Metallityöväen Liitto on vaatinut Ipeka Oy:n velvoittamista työsopimuslain 51 §:n perusteella suorittamaan Niemelän laittoman lomautuksen kestoajalta mahdollisesti menetettäviä lomakorvausetuuksia enintään 3 000 markkaa. Metallityöväen Liitto on ilmoittanut yksilöivänsä vaatimiensa korvausten määrät oikeudenkäynnin kuluessa. Edelleen Metallityöväen Liitto on vaatinut Ipeka Oy:n velvoittamista korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Metallityöväen Liitto on pyytänyt edellä vaadittujen saatavien vahvistamista valtioon nähden palkkaturvalain tarkoittamalla tavalla.

VASTAUS

Vastauksen perustelut

Ipeka Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Niemelää työsuojeluvaltuutetuksi valittaessa yhtiössä ei ollut säännöllisesti työskennellyt 20 työntekijää. Myöskään lokakuussa 1993 Niemelää lomautettaessa tai sen jälkeen ei yhtiössä ollut ollut työssä edellä mainittua määrää työntekijöitä. Näin ollen ei kanteessa tarkoitetun työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen määräyksiä tullut soveltaa Niemelän työsuhteeseen. Yhtiö oli Niemelän lomautuksen yhteydessä menetellyt Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n antamien ohjeiden mukaisesti eli hankkinut työntekijöiden enemmistön kirjallisen suostumuksen siihen, että Ipeka Oy:n työsuojeluvaltuutetuksi nimetty henkilö lomautettiin 19.10.1993 toistaiseksi taloudellisten ja tuotannollisten syiden vuoksi.

Työnantajalla oli ollut Niemelän lomauttamiseen työsopimuslaissa tarkoitetut taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Samaan aikaan Niemelän lomauttamisen kanssa oli lomautettu kolme muuta työntekijää ja 1.11.1993 yhtiön talouspäällikkö oli irtisanoutunut. Ellei talouspäällikkö olisi irtisanoutunut, olisi työnantaja muuttanut hänen työsuhteensa taloudellisista ja tuotannollisista syistä osapäiväiseksi.

Kanteessa ei ollut edes väitetty, että Niemelän lomauttamiselle ei olisi ollut työsopimuslaissa tarkoitettuja taloudellisia ja tuotannollisia syitä. Yhtiön taloudellisesta tilanteesta voitiin muun muassa todeta, että tammielokuuta 1993 koskevan välitilinpäätöksen mukaan yhtiö oli 4 262 387,31 markan liikevaihdolla tuottanut tappiota 768 169,27 markkaa. Yhtiön vuoden 1992 tappio oli ollut 792 682,70 markkaa. Yhtiön taloudellinen tilanne lokakuussa 1993 oli vaatinut kustannussäästöjen aikaansaamista. Tämän vuoksi yhtiö oli joutunut lomauttamaan Niemelän ja kaksi muuta koneasentajaa ja myöhemmin myös yhtiön palveluksessa olevan koneistajan.

Koska lomautus oli kohdistunut työsuojeluvaltuutettuun, oli työnantajan edustaja kysynyt Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:stä neuvoa siitä, poikkesiko työsuojeluvaltuutetun lomauttaminen jotenkin muiden työntekijöiden lomauttamisesta. Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n lakimies oli kysynyt työntekijöiden lukumäärää ja neuvonut työnantajaa hankkimaan lomautukselle työntekijöiden enemmistön suostumuksen. Lisäksi työnantajaliiton lakimies oli ilmoittanut, että muutoin lomauttaminen toteutettaisiin työsuojeluvaltuutetun kohdalla samalla tavoin kuin muiden lomautettavien työntekijöiden kohdalla. Yhtiö oli noudattanut työnantajaliitosta saamiaan neuvoja ja hankkinut 8.10.1993 yhtiön palveluksessa olevasta 11 työntekijästä seitsemältä eli työntekijöiden enemmistöltä suostumuksen Niemelän lomauttamiselle.

Työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 1 §:n 2 momentista kävi ilmi, että sopimusta ei sovellettu yrityksiin, joiden työntekijöiden lukumäärä oli vähemmän kuin 20. Sopimuksen 1 §:n 3 momentissa oli todettu, että sen sijasta mitä 2 momentissa oli määrätty, oli työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työntekijöiden lukumäärä oli 10. Tämä ei tarkoittanut sitä, että sopimusta olisi sovellettava yrityksiin, joiden työntekijöiden lukumäärä oli vähintään 10 ja enintään 19. Jos sopimusta vastoin Ipeka Oy:n käsitystä tulisi soveltaa myös yrityksiin, joiden palveluksessa oli 10 - 19 työntekijää, ei sopimuksen 1 §:n 2 momentissa olevalla toteamuksella, jonka mukaan työntekijöitä tuli olla vähintään 20, olisi mitään merkitystä. Jos sopimusta tulkittaisiin vastoin yhtiön käsitystä, olisi sopimuksen 1 §:n 2 momenttiin pitänyt siinä mainitun 20 työntekijän asemesta määrätä soveltamisedellytykseksi se, että yrityksessä tulisi säännöllisesti työskennellä 10 työntekijää. Sopimuksen 1 §:n 3 momentissa oli ainoastaan selvyyden vuoksi todettu, kuinka monen työntekijän yritykseen työsuojeluvaltuutettu oli valittava.

Koska Ipeka Oy:ssä ei ollut missään vaiheessa ollut 20:tä työntekijää, ei työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 9 §:n 1 momenttia tullut soveltaa Niemelän lomauttamiseen. Näin ollen kanne tulisi ratkaista yksinomaan sillä perusteella, oliko työnantaja menetellyt Niemelän lomauttamisen yhteydessä työsopimuslain mukaisesti.

Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetun luottamusmiehen työsopimus voitiin työnantajan toimesta irtisanoa vain, jos niiden työntekijöiden enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän oli, antoi siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyi eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi hänen ammattitaitoaan. Sanamuotonsa mukaan menettelyä oli sovellettava ainoastaan silloin, kun luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu irtisanottiin. Näin ollen lainkohdassa määrättyä menettelyä ei tarvinnut noudattaa silloin, kun luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu lomautettiin. Toisin sanoen silloin kun yritykseen ei sovellettu työntekijöiden vähäisen lukumäärän vuoksi työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehtyä sopimusta ja yrityksen luottamusmies tai työsuojeluvaltuutettu lomautettiin, työnantajan oli meneteltävä heidän kohdallaan työsopimuslain 30 ja 30 a §:n mukaisesti eli samalla tavoin kuin muita työntekijöitä lomautettaessa.

Ne neljä työntekijää, jotka työnantaja loka-marraskuussa 1993 oli lomauttanut, työnantaja olisi taloudellisten ja tuotannollisten syiden johdosta voinut myös irtisanoa. Näin työnantaja ei ollut kuitenkaan menetellyt, vaan työnantaja oli päätynyt työntekijöiden lomauttamiseen. Vaikka Ipeka Oy:n ei olisi työsuojeluvaltuutettua lomauttaessaan tarvinnut menetellä työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti, koska kysymys ei ollut irtisanomisesta, yhtiö oli varmuuden vuoksi menetellyt Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:stä saadun ohjeen mukaan siten, että yhtiö oli hankkinut työntekijöiden enemmistön suostumuksen Niemelän lomauttamiselle.

Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan työnantaja voi irtisanoa luottamusmiehen työsopimuksen työntekijöiden enemmistön suostumuksella, jos työnantajalla oli taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanomiselle. Luottamusmies voitiin mainitun lainkohdan mukaan irtisanoa myös silloin, kun työ kokonaan päättyi eikä voitu järjestää muuta työtä, joka vastasi hänen ammattitaitoaan. Jos irtisanominen perustui viimeksi mainittuun seikkaan, ei tähän tarvittu työntekijöiden enemmistön suostumusta. Kun Ipeka Oy oli taloudellisista ja tuotannollisista syistä lomauttanut työsuojeluvaltuutetun ja kolme muuta työntekijää, yhtiö oli varmuuden vuoksi Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n neuvosta menetellyt Niemelän kohdalla työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaisesti. Silloin kun irtisanomiselle tai lomauttamiselle oli olemassa taloudelliset ja tuotannolliset syyt ja työntekijöiden enemmistö oli antanut toimenpiteelle työsuojeluvaltuutetun osalta suostumuksen, ei työsopimuslain 53 §:n 2 momentti velvoittanut tutkimaan, oliko työ kokonaan päättynyt ja voitiinko työn päättyessä järjestää työtä, joka vastasi työsuojeluvaltuutetun ammattitaitoa. Kysymyksessä oleva seikka oli työsopimuslain 53 §:n 2 momentin viimeisen lauseen mukaisesti vaihtoehtoinen irtisanomisperuste. Näin ollen työnantaja ei ollut Niemelän lomauttamisen yhteydessä menetellyt myöskään työsopimuslain vastaisesti.

Vastauksessa esitetyt vaatimukset

Ipeka Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja kantajan velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus on 30.3.1994 tehdyllä päätöksellä kantajan esitettyä työtuomioistuimen lausunnon pyytämistä asiassa päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon siitä, sovelletaanko Suomen Työnantajain Keskusliiton, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n tekemän työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 1 momentin määräystä saman sopimuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin työsuojeluvaltuutettuihin ja mitä tarkoitetaan mainitun sopimuksen 9 §:n 1 momentissa yhteisellä toteamisella ja ketkä ovat henkilöt, jotka tämän toteamisen suorittavat.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut metalliteollisuuden työehtosopimukseen osallisille Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:lle ja Metallityöväen Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainittujen liittojen pyynnöstä työtuomioistuin on pyytänyt asian johdosta lausunnot työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen solmineilta keskusjärjestöiltä.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto on antamassaan lausunnossa todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojelusopimuksen soveltaminen

Työsuojeluyhteistoimintaa koskevan sopimuksen ensimmäisen pykälän toisessa kappaleessa todetaan, että:

"Tätä sopimusta sovelletaan Suomen Työnantajain Keskusliiton jäsenyritysten tuotantolaitoksissa tai niitä vastaavissa toimintayksiköissä, jotka harjoittavat teollista tai siihen verrattavaa toimintaa ja joissa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää."

Saman pykälän kolmannessa kappaleessa todetaan, että:

"Sen sijasta mitä 2. momentissa on määrätty, on työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työntekijöiden lukumäärä on kymmenen."

Sopimuksen 9 § sisältää määräykset työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvasta ja työsuojelusopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen seuraamuksista.

Allekirjoituspöytäkirjan 6. kohdassa todetaan, että:

"Todettiin, että milloin tuotantolaitoksessa tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän, on sopimuksen 9 §:n 7. momentissa tarkoitettu korvaus vähintään 4 ja enintään 20 kuukauden palkka."

Edellä olevat sopimusmääräykset tarkoittavat sitä, että työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia sopimusmääräyksiä sovelletaan (edellä mainitulla tavalla) silloin kun tuotantolaitoksessa tai vastaavassa toimintayksikössä säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on vähintään kymmenen.

Yhteinen toteaminen

Työsuojelusopimus ei sisällä tarkempia sopimusmääräyksiä siitä, mitä tarkoitetaan sopimuksen 9 §:n 1. momentissa mainitulla yhteisellä toteamisella ja ketkä ovat henkilöt, jotka tämän toteamisen suorittavat.

Käsityksemme ja tarkoituksemme mukaan yhteisellä toteamisella tarkoitetaan ensisijaisesti toteamista työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun edustaman henkilöstön enemmistön kesken ja toissijaisesti toteamista työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun kesken tai toteamista työnantajan ja työsuojeluvaltuutettua edustavan luottamusmiehen kesken.

Toteamiselle taas tarkoitetaan joko yhteisymmärrystä edellisessä kappaleessa mainittujen kesken tai sitä, että voidaan näyttää työn tarjoaminen työsuojeluvaltuutetulle mahdottomaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Vastaus:

STTK katsoo, että STK/SAK/STTK työsuojelusopimuksen 9.1 §:n määräystä on sovellettava saman sopimuksen 1.3 §:ssä tarkoitettuihin työsuojeluvaltuutettuihin.

Perustelu:

Edellä mainittu tulkintamme vastaa työehtosopimusosapuolten tarkoitusta. Neuvoteltaessa työsuojelusopimuksesta vuonna 1990 osapuolten neuvottelijat olivat yksimielisiä siitä, että uudistetun sopimuksen soveltamisala määräytyy vuonna 1976 samojen osapuolten välillä solmitun työsuojelusopimuksen, sen soveltamisohjeiden sekä niihin perustuvan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti.

Neuvotteluissa oli esillä työsuojeluvaltuutetuille maksettavan korvauksen suuruus silloin, kun valtuutetun työsopimus on lakkautettu työsuojelusopimuksen vastaisesti. Korvauskysymyksestä onkin työsuojelusopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otettu erityismääräys siitä, kun tuotantolaitoksessa säännöllisesti työskentelevien työntekijöiden ja toimihenkilöiden määrä on 20 tai vähemmän. Allekirjoituspöytäkirjan kuudennen kohdan mukaan silloin työsuojelusopimuksen 9.7 §:n tarkoittama korvaus on vähintään neljän tai enintään 20 kuukauden palkka.

Kun muita rajoituksia alle 20 hengen työpaikkoihin ei sopimuksessa tehty, on mielestämme sopimuksen sanamuodonkin pohjalta selvää, että sopimuksen tarkoitus on työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvan osalta koskea kaikkia vähintään 10 hengen työpaikkoja.

2. Vastaus:

Työsuojelusopimuksen mukaisen yhteisen toteamisen siitä, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, on tapahduttava ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun ja työnantajan kesken.

Perustelu:

Puheena olevaa sopimusmääräystä on sen sanamuodon ja sopijapuolten tarkoituksen mukaisesti tulkittava yhdenmukaisesti luottamusmiessopimuksen vastaavan määräyksen kanssa. Viittaamme työtuomioistuimen tuomioon 1993/126.

Työsuojelusopimuksen 9.2 §:stä ilmenee, että TSL 53 §:n tarkoittamalla niiden työntekijöiden enemmistön suostumuksella, joita työsuojeluvaltuutettu edustaa, saattaa olla merkitystä vain niissä tapauksissa, joissa työsuojeluvaltuutetun työsuhde irtisanotaan hänestä itsestään johtuvista syistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on lausunnossaan todennut seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Sopimuksen soveltamisala

Toijalan käräjäoikeus pyytää työtuomioistuimen lausuntoa ensiksi siitä kysymyksestä, sovelletaanko TSS 9 §:n 1 momentin määräystä saman sopimuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin työsuojeluvaltuutettuihin.

Työsuojelusopimuksen 1 §:n 3 momentti on samansisältöinen kuin vuonna 1976 tehdyn työsuojelusopimuksen 1 §:n 2 momentti. Tämän sopimuksen erikseen laaditussa soveltamisohjeessa todettiin, että työsuojeluvaltuutettua koskevia sopimusmääräyksiä sovelletaan myös alle 20 työntekijän työpaikalla.

Neuvoteltaessa voimassaolevasta työsuojelusopimuksesta SAK:n ja STK:n neuvottelijat olivat yksimielisiä siitä, että uuden sopimuksen soveltamisala määräytyy vuonna 1976 samojen osapuolten välillä solmitun sopimuksen ja sen soveltamisohjeiden sekä niihin perustuvan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti.

Tämän vuoksi vuoden 1976 sopimuksen 1 §:n 2 momenttia vastaava määräys sijoitettiin sellaisenaan uuden sopimuksen 1 §:n 3 momentiksi. Uuteen sopimukseen ei liitetty erillisiä soveltamisohjeita. Soveltamisohjeen toistamatta jättäminen tältä osin johtuu pelkästään yhteisesti sovitusta sopimusteknisestä ratkaisusta, jolla pyrittiin keventämään ja yksinkertaistamaan tekstejä. Sillä ei tarkoitettu muuttaa sopimuksen soveltamisalaa.

Neuvoteltaessa uudesta sopimuksesta oli lähtökohtana keskusjärjestöjen välillä saman vuoden alusta solmiman uuden luottamusmiessopimuksen muutosten siirtäminen työsuojelusopimukseen. Tällä tavoin työsuojeluvaltuutettu saatettiin samaan asemaan kuin luottamusmies mm. työsuhdeturvassa. Tämän vuoksi kyseessä oleva 9 §:n 1 momentti otettiin samasanaisena vuoden 1990 luottamusmiessopimuksen 9 §:n 1 momentista työsuojelusopimukseen.

Neuvottelujen kestäessä käsiteltiin pitkään työsuojeluvaltuutetulle maksettavan korvauksen suuruutta silloin, kun valtuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti. Työnantajapuolelta koettiin ongelmaksi luottamusmiessopimuksen edellyttämä vähintään 10 kuukauden palkan maksaminen myös pienillä työpaikoilla näissä tilanteissa. Sopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on todettu, että alle 20 hengen työpaikoissa korvauksen määrä on vähintään 4 ja enintään 20 kuukauden palkka. Korvauksen enimmäismäärä on muutettu 24 kuukauden palkaksi allekirjoituspöytäkirjalla 14.6.1991, joka liittyy SAK:n ja STK:n väliseen irtisanomista ja lomautusta koskevaan yleissopimukseen. Muita rajoituksia alle 20 hengen työpaikkoihin ei sopimuksessa tehty. Tältäkin kannalta on selvää, että sopimuksen tarkoitus on työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvapykälien osalta kattaa kaikki vähintään 10 hengen työpaikat.

Työsuojeluvaltuutetun vaaleissa ehdolla olevaan työsuojeluvaltuutettuehdokkaaseen sovittiin sopimuksessa ns. ehdokassuojaksi 9 §:n 5 momentissa ehdokasajan alkaminen aikaisintaan kolme viikkoa ennen vaalin toimittamista. Eroavuus luottamusmiessopimuksen ehdokassuojaan johtuu erilaisesta ehdolleasettamistavasta työsuojeluvaltuutetun vaalissa. Tältäkään osin ei kuitenkaan tehty rajausta työpaikan kokoon.

Edellä olevan perusteella SAK esittää lausuntonaan työtuomioistuimelle, että työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan vuoden 1990 sopimuksen 9 §:n 1 momentin määräystä on sovellettava myös saman sopimuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuun työsuojeluvaltuutettuun.

2. Yhteinen toteaminen

Toiseksi Toijalan käräjäoikeus pyytää lausuntoa siitä kysymyksestä, mitä tarkoitetaan TSS 9 §:n 1 momentissa yhteisellä toteamisella ja ketä ovat henkilöt, jotka tämän toteamisen suorittavat.

Edellä esitetyn mukaisesti keskusjärjestömme katsoo, että kysymyksessä olevaa sopimusmääräystä on sen sanamuodon ja sopijapuolten tarkoituksen mukaisesti tulkittava yhdenmukaisesti luottamusmiessopimuksen sisällöltään vastaavan määräyksen (5 §:n 1 momentti) kanssa. Viittaamme työtuomioistuimen ratkaisuun TT 1993 - 126. Siinä työtuomioistuin piti "luottamusmiessopimuksen 5 §:n 1 momentin oikeaa tulkintaa parhaiten vastaavana sitä, että yhteisen toteamisen tulee tapahtua ensisijaisesti pääluottamusmiehen ja työnantajan kesken"; ja työtuomioistuin jatkoi: "Sitä vastoin esitetty selvitys ei tue sitä tulkintaa, että yhteisen toteamisen voisi korvata pääluottamusmiehen edustamien työntekijöiden enemmistön suostumus."

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Metallityöväen Liitto ovat keskusjärjestöjen lausuntojen jälkeen antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojelusopimuksen soveltaminen

Toijalan käräjäoikeus on otsikkoasiassa pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavista asioista:

1 Sovelletaanko metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 9 §:n 1 momentin määräystä saman sopimuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin työsuojeluvaltuutettuihin.

Kohdan I osalta allekirjoittaneet liitot yhtyvät keskusjärjestöjen asiasta antamiin lausumiin.

2 Mitä tarkoitetaan sopimuksen 9 §:n 1 momentissa yhteisellä toteamisella ja ketkä ovat henkilöt, jotka tämän toteamisen suorittavat.

Yhteinen toteaminen on osa työsuojeluvaltuutetun irtisanomismenettelyä. Työsuojeluvaltuutetun irtisanominen on mahdollista tuotannollisesta tai taloudellisesta syystä - ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan työsuojelusopimuksen tarkoittamalla tavalla - vain silloin kun yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuten sopivaa työtä.

Yhteiseen toteamiseen tähtäävän menettelyn käynnistäminen on työnantajan asiana. Toteamisen toimittaminen edellyttää kuitenkin molempien osapuolten aktiivisuutta irtisanomisuhan alaisen työsuojeluvaltuutetun työllistämismahdollisuuksien selvittämiseksi.

Kieltäytyminen yhteisestä toteamisesta ei ole sopimuksen mukaista, jos se tapahtuu tilanteessa, jossa työnantaja ei objektiivisesti ottaen voi tarjota työsuojeluvaltuutetulle sopimuksessa tarkoitettua työtä.

Yhteinen toteaminen tehdään työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen. Neuvottelujärjestyksen mukaisesti asia käsitellään ensivaiheessa työsuojeluvaltuutetun itsensä ja työnantajan välillä. Ellei tämä menettely johda tulokseen, asia voidaan siirtää luottamusmiehen ja työnantajan ja viime kädessä liittojen käsiteltäväksi.

Jos yrityksessä ei ole edellä mainittua pääsäännön mukaista työehtosopimuksen neuvottelumenettelyä käytössä, on toteaminen toimitettava ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun ja työnantajan kesken. Jos näin menetellen ei päästä asiasta ratkaisuun, voidaan asia todeta liittojen välillä taikka työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun valinneiden työntekijöiden enemmistön kesken.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Toijalan käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, sovelletaanko metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan keskusjärjestöjen välillä 10.9.1990 tehdyn työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 1 momentin määräystä saman sopimuksen 1 §:n 3 momentissa tarkoitettuihin työsuojeluvaltuutettuihin ja mitä tarkoitetaan mainitun sopimuksen 9 §:n 1 momentissa yhteisellä toteamisella ja ketkä ovat henkilöt, jotka tämän toteamisen suorittavat.

Työsuhdeturvaa koskevien määräysten soveltaminen

Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 1 §:n 2 momentin mukaan sopimusta sovelletaan Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton jäsenyritysten tuotantolaitoksissa tai niitä vastaavissa toimintayksiköissä, jotka harjoittavat teollista tai siihen verrattavaa toimintaa ja joissa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää. Saman pykälän 3 momentissa on todettu, että sen sijasta mitä 2 momentissa on määrätty, on työsuojeluvaltuutettu valittava vastaavasti, kun työntekijöiden lukumäärä on 10. Sopimuksen 9 §:n 1 momentti koskee työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa tilanteissa, jolloin työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä.

Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevaan sopimukseen osalliset keskusjärjestöt, joilta työtuomioistuin on metalliteollisuuden työehtosopimukseen osallisten liittojen esityksestä pyytänyt lausunnon, ovat mainitun sopimuksen 1 §:n 2 ja 3 momentin sekä sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdan määräyksiin viitaten olleet yhtä mieltä siitä, että sopimuksen työsuojeluvaltuutetun työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on tarkoitettu sovellettaviksi tuotantolaitoksissa tai vastaavissa toimintayksiköissä, joissa työskentelee vähintään 10 työntekijää. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen osalliset liitot ovat ilmoittaneet yhtyvänsä keskusjärjestöjen edellä esittämään kantaan, josta työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa.

Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla on työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 1 momentin työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä sovellettava tuotantolaitoksissa tai niitä vastaavissa toimintayksiköissä, joissa työskentelee vähintään 10 työntekijää.

Yhteinen toteaminen

Työsuojeluyhteistoimintaa työpaikoilla koskevan sopimuksen 9 §:n 1 momentissa on sovittu siitä, että jos yrityksen työvoimaa irtisanotaan tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä sopimuksen mukaan kuitenkin poiketa.

Metalliteollisuuden työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yhteisessä lausunnossaan todenneet yhteisen toteamisen olevan osa työsuojeluvaltuutetun irtisanomismenettelyä. Ellei tuotantolaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan sopimuksessa tarkoitetulla tavalla, on työsuojeluvaltuutetun irtisanominen liittojen mukaan mahdollista tuotannollisesta tai taloudellisesta syystä vain silloin kun yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuten sopivaa työtä.

Kysymyksessä olevan sopimusmääräyksen mukaan määräykset koskevat irtisanomistilanteiden lisäksi myös lomautustilanteita. Kun työtuomioistuimella ei ole syytä poiketa liittojen lausumasta siltä osin, mitä yhteisellä toteamisella tarkoitetaan, työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla yhteisellä toteamisella työsuojeluvaltuutetun lomauttamisen tai irtisanomisen edellytyksenä tarkoitettaan asianosaisten välistä yksimielisyyttä siitä, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuten sopivaa työtä.

Liittojen mukaan yhteinen toteaminen tehdään työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen ja neuvottelujärjestyksen mukaisesti asia käsitellään ensi vaiheessa työsuojeluvaltuutetun itsensä ja työnantajan välillä. Ellei tämä menettely johda tulokseen, voidaan asia siirtää luottamusmiehen ja työnantajan ja viime kädessä liittojen käsiteltäväksi. Siinä tapauksessa, että yrityksessä ei ole käytössä edellä mainittua työehtosopimuksen mukaista neuvottelumenettelyä, on toteaminen toimitettava ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun ja työnantajan kesken. Jos näin menetellen ei päästä asiassa ratkaisuun, voidaan asia todeta liittojen välillä taikka työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun valinneiden työntekijöiden enemmistön kesken.

Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa myöskään edellä olevasta liittojen yhteisestä tulkinnasta. Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla työsuojeluyhteistoiminnasta työpaikoilla tehdyn sopimuksen 9 §:n 1 momentissa tarkoitetun yhteisen toteamisen tulisi tapahtua ensisijaisesti työsuojeluvaltuutetun itsensä ja työnantajan välillä, ja ellei tämä menettely johda tulokseen, liittojen lausunnossa esitettyä menettelytapaa noudattaen kuitenkin siten, että erimielisyys on mahdollista saattaa ratkaistavaksi liittojen välillä ja viime kädessä työtuomioistuimessa vain silloin, kun työsuhteen osapuolet ovat työehtosopimukseen työehtosopimuslain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla sidottuja.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Tiitola, Kontio, Korpela ja Kolula jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.