4.5.1993

Kanteen perustelut

Rakennusliitto on lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoin yhtiö, jonka yhtiömiehinä toimivat Pertti Kojo, Pentti Kojo ja Henry Ahlbom, oli solminut putkiasentaja Martti Monosen kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 6.2.1989. Monosen työt olivat käsittäneet putkiasentajan työtehtävät, muiden muassa sprinklerasennukset, yhtiön eri työmailla.

Mononen oli 5.8.1991 työskennellyt Tuuloksen kirkon työmaalla. Hän oli asentanut sprinklersammutusjärjestelmän vaatimia ruostumattomia teräsputkia kirkon ullakolle. Hän oli useaan otteeseen pyytänyt työnantajan edustajalta Pertti Kojolta työtehtävän vaatimaa niin sanottua kaulustustyökalua eli larikkaa terineen, jotta hän olisi voinut tehdä haaraputkien haaroitukset poraamalla. Työnantaja ei ollut toimittanut tarvittavia työkaluja, vaan oli käskenyt Monosen tehdä reiät sähköhitsauspuikolla polttaen. Vaikka työnantajan työn määrääminen hitsauspuikolla tehtäväksi oli Monosen käsityksen mukaan vastoin alalla noudatettavia ohjeita, hän oli tehnyt työn työnantajan ohjeiden mukaan.

Mononen oli ollut työsuhteensa kestäessä useita kertoja lomautettuna työn vähyyden vuoksi, viimeksi 11.11.1991 alkaen. Lomautuksen aikana väärä työskentelytapa oli painanut Monosen mieltä ja tammikuussa 1992 hän oli ilmoittanut asiasta Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto r.y:n sprinklertarkastajalle. Kertoessaan tiedon Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon hän ei ollut halunnut aiheuttaa eikä myöskään aiheuttanut vahinkoa työnantajalleen.

Laki edellytti työntekijän välttävän kaikkea, mikä olisi omiaan aiheuttamaan vahinkoa työnantajalle. Se ei kuitenkaan edellyttänyt olemaan vaiti, jos työntekijä tiesi työnantajan syyllistyneen paloturvallisuussyistä annettujen ohjeiden vastaiseen direktioon.

Saatuaan tiedon Monosen tekemästä ilmoituksesta Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon työnantaja oli purkanut Monosen työsopimuksen 31.1.1992. Työsuhteen purkamisperusteeksi työnantaja oli ilmoittanut työnantajaan kohdistuneen törkeän loukkauksen ja tarkoitushakuisen vahingon tuottamisen. Monoselle oli maksettu lopputili 3.2.1992.

Mononen oli riitauttanut työsopimuksen purkamisperusteen 6.2.1992 lähetetyllä kirjeellä. Työnantajaliitolle asiasta oli lähetetty tieto 12.3.1992. Liitto oli hyväksyessään Monosen työsopimuksen purkamisen tukenut jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Monosen keskituntiansio oli ennen lomautusta ollut 73,58 markkaa, joten hänen irtisanomisajan palkakseen lomakorvauksineen muodostui 19 404 markkaa. Vahingonkorvauksena laittomasta työsuhteen päättämisestä Mononen vaati kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaa määrää 98 784 markkaa.

Liittojen väliset neuvottelut olivat 23.4.1992 päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoin yhtiö on menetellyt työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n vastaisesti purkaessaan Monosen työsopimuksen ilman sopimuksen tarkoittamaa syytä. Liitto on myös vaatinut yhtiön ja sen vastuunalaisten yhtiömiesten Pentti Kojon, Pertti Kojon ja Henry Ahlbomin velvoittamista yhteisvastuullisesti suorittamaan Monoselle irtisanomisajan palkkana 19 404 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.1.1992 lukien, sekä korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 98 784 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, että Mononen oli toiminut yhtiössä sprinklerasentajana 6.2.1989 lähtien. Työssään hän oli hitsannut sprinkler-runkoputkia, jotka olivat pääosin terästä, mutta myös ruostumatonta ja hapon kestävää terästä. Hänen viimeinen työmaansa oli ollut Tuuloksen kirkko, jossa hän oli toiminut etumiehenä.

Aikaisemmasta kokemuksestaan RST- ja HST-putkien asennuksesta hän oli tiennyt, että haaraputkien haaroitukset runkoputkesta tuli tehdä poraamalla tai vastaavalla menetelmällä. Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto vaati ohjeiden mukaista asennustapaa sammutinputkistolaitteista.

Mononen oli salannut projektin johdolta tiedon siitä, miten hän oli tehnyt haaroitukset. Saatuaan tiedon odotettavissa olevasta mahdollisesta lomautuksesta Mononen oli Pentti Kojolle uhannut järjestää yhtiölle todellisia vaikeuksia. Jouduttuaan lomautetuksi hän oli soittanut Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon sprinklertarkastajalle ja kertonut, miten hän oli työn tehnyt ja että yhtiön projektipäällikkö olisi määrännyt hänet tekemään työn sähköhitsauspuikolla polttaen. Lisäksi Mononen oli ilmoittanut Vakuutusyhtiöiden Keskusliitolle, että myös yhtiön tekemässä Schaumanin tehtaan vastaavassa asennuksessa viisi vuotta sitten olisi haaroitukset tehty virheellisesti sähköhitsauspuikolla polttaen. Koska Mononen ei tuolloin ollut ollut edes yhtiön palveluksessa, oli tällaisen ilmoituksen motiivia vaikea perustella omantunnonsyillä. Monosen ainoa motiivi oli ollut työnantajan tahallinen vahingoittaminen ja liiketoiminnan vaikeuttaminen.

Yhtiön johto ei ollut antanut Monosen väittämiä ohjeita. Se oli saanut tietää asiasta, kun Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton sprinklertarkastaja oli soittanut yhtiöön. Tämän jälkeen yhtiön asennuspäällikkö oli keskustellut asiasta luottamusmiehen kanssa ja ottanut välittömästi 31.1.1992 puhelimitse yhteyttä Monoseen ja kysynyt syytä tämän toimintaan. Mononen oli kertonut, että häntä oli painostettu yhtiön taholta. Keskustelun päätteeksi asennuspäällikkö oli ilmoittanut, että työsuhde tultaisiin purkamaan. Luottamusmies oli kertonut myös keskustelleensa Monosen kanssa ja saaneensa samanlaisen kertomuksen.

Sopimuksen purkamisen syy oli siis ollut työnantajaan kohdistunut törkeä loukkaus ja tarkoitushakuinen vahingon tuottaminen. Mikäli Mononen todellakin olisi tullut väitetyllä tavalla katumapäälle, hän olisi voinut kääntyä esimerkiksi työn tilaajan puoleen, jolloin työ olisi voitu tuolta osin suorittaa uudelleen puhumattakaan, että luonnollisin tapa olisi ollut kääntyä oman työnantajan puoleen. Koska Mononen kuitenkin oli pyrkinyt ainoastaan vahingoittamaan omaa työnantajaansa, hän oli kääntynyt ulkopuolisen intressitahon puoleen.

Yhtiössä oli pidetty kaksi kertaa vuodessa informaatiotilaisuuksia, joissa oli kerrottu, miten uusia sprinklerurakoita saatiin. Yhtiön puolesta oli kerrottu, että vakuutusyhtiöt tarkastivat työkohteet ja että Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto oli vakuutusyhtiöiden yhteistoimintaelin. Yhtiössä oli myös tähdennetty, että vakuutusyhtiöt olivat yrityksen parhaat markkinoijat. Mikäli yritys menettäisi luotettavuutensa ammattitaitoaan kohtaan, olisi vaarana toiminnan loppuminen tai vaikeutuminen, koska tilaajat tiedustelivat vakuutusyhtiöistä sprinklerliikkeiden mainetta ja osaamista ennen päätöksen tekoa.

Nykyisessä kilpailutilanteessa Monosen toiminnasta aiheutuneet vahingot voisivat olla yhtiön kannalta täysin korvaamattomat. Sen vuoksi yhtiöltä ei kohtuuden mukaan voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Mononen oli perättömästi todennut, että työnantaja olisi määrännyt työn suorittamistavan hitsauspuikolla tehtäväksi. Vaikka näin olisikin tapahtunut, riittäisi Monosen tahallinen vahingoittamistarkoitus perusteeksi työsuhteen päättämiselle. Jos taas työnantaja olisi määrännyt työn suoritettavaksi poraamalla tai vastaavalla menetelmällä, niin jo väärän menetelmän käyttäminen olisi riittänyt työsuhteen päättämiseen. Siksi vakavat olisivat seuraukset yhtiölle olleet esimerkiksi vahinkotapahtuman sattuessa. Työsopimussuhteen edellyttämä luottamus oli joka tapauksessa lopullisesti menetetty.

Kanteessa esitettyjen palkkalaskelmien suhteen ei ollut huomauttamista. Vaatimus kahdeksan kuukauden palkasta oli olosuhteisiin nähden kohtuuttoman korkea. Kaikki vaatimukset olivat joka tapauksessa perusteettomia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoin yhtiö on 31.1.1992 purkanut palveluksessaan 6.2.1989 alkaen putkiasentajana toimineen Martti Monosen työsopimuksen. Purkamisen syynä on yhtiön ilmoituksen mukaan ollut Monosen syyllistyminen työnantajaan kohdistuneeseen törkeään loukkaukseen ja tarkoitushakuiseen vahingon tuottamiseen työnantajalle. Mononen on tammikuussa 1992 ollessaan yhtiöstä lomautettuna ilmoittanut puhelimitse Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton sprinklertarkastajalle joutuneensa työnantajan määräyksestä tekemään yhtiön Tuuloksen kirkon työmaalla sprinklerasennuksia vastoin keskusliiton sprinklersääntöjen asennusohjeita. Samassa yhteydessä Mononen on tuonut esiin erään toisen työkohteen, jossa joitakin vuosia aikaisemmin olisi mahdollisesti menetelty vastaavalla tavalla.

Rakennusliitto on katsonut, että Mononen ei ole menettelyllään aiheuttanut eikä edes halunnut aiheuttaa vahinkoa työnantajalleen. Lomautuksen aikana työnantajan paloturvallisuussyistä annettujen ohjeiden vastainen menettely on painanut Monosen mieltä, minkä vuoksi hän on ottanut yhteyttä Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon. Rakennusliitto on pitänyt työsopimuksen purkamista irtisanomissuojasopimuksen vastaisena.

Vastaajayhtiön entinen projektipäällikkö on todistajana kertonut osallistuneensa työnantajan edustajana Tuuloksen kirkon työmaan aloituspalaveriin. Kirkkoon asennettiin niin sanottu kuivaputkijärjestelmä, jonka runkoputkisto tehtiin haponkestävästä teräksestä. Sovellettavien sprinklersääntöjen mukaan haaroitettavaan putkeen tuli tällaisessa tapauksessa tehdä aukko joko poraamalla tai leikkaamalla ja venyttää kaulus hitsausta varten. Aloituspalaverissa oli Monosen kanssa todettu, että työmaalle tarvitaan joko erityinen kaulustustyökalu tai kulmahiomakone aukkojen leikkaamista varten. Säännöt edellyttävät liitosten tekemistä vastaavissa tilanteissa kaulustamalla, mutta käytännössä on katsottu voitavan tehdä haaroitukset myös laikkakoneella leikkaamalla. Pienten reikien tekeminen tällä tavoin edellyttää erikoisteriä, joiden hankkimisesta oli puhetta myös Monosen kanssa. Todistaja ei tiennyt, oliko työmaalle sellaisia sittemmin hankittu.

Tuuloksen kirkon työmaalla samanaikaisesti Monosen kanssa työskennellyt putkiasentaja on kertonut, että Mononen oli tehnyt haaroitusten edellyttämät isommat aukot laikkakoneella ja pienemmät aukot hitsauspuikolla polttamalla. Mononen oli todennut putkien seinämiin jäävän tämän vuoksi roiskeita ja valitellut reikien tekemiseen soveltuvan työvälineen puuttumista.

Keskusliiton sprinklertarkastaja on todistajana työtuomioistuimessa kertonut, että Mononen on 15.1.1992 soittanut hänelle keskusliittoon ja ilmoittanut yhtiön teettäneen sprinklersääntöjen asennusohjeiden vastaisesti sprinklerasennustöitä Tuuloksen kirkon työmaalla ja eräällä toisella työmaalla. Ilmoitus on johtanut asian käsittelyyn 3.2.1992 keskusliiton sprinklersäännöistä vastaavassa sprinklertoimikunnassa. Kun vastaavaa asennustapaa oli tiedetty myös joidenkin muiden asennusliikkeiden käyttäneen, toimikunta on 25.2.1992 lähettämällään kiertokirjeellä täsmentänyt keskusliiton sprinklersääntöjä muun muassa korostamalla virheellisen tekotavan vaikutuksia sammutusjärjestelmän toimimisen kannalta. Lisäksi keskusliiton toimesta on jutun tuomioistuinkäsittelyyn saattamisen jälkeen 4.3.1993 suoritettu Tuuloksen kirkkoon asennetun sammutusjärjestelmän tarkastus, jossa asennustyö on todettu hyväksyttävästi suoritetuksi.

Mononen on ollut lomautettuna eri aikoina, viimeksi 11.11.1991 lukien työsuhteen päättymiseen saakka. Työtuomioistuimessa kuultu vastaajayhtiön yhtiömies on kertonut Monosen kokeneen joutuneensa yhtiön taholta painostuksen kohteeksi ja uhanneen yhtiötä vaikeuksilla. Todistajana kuultu asennuspäällikkö on kertonut tiedustelleensa Monoselta syytä tämän yhteydenottoon Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon, ja myös tällöin Mononen on vedonnut painostukseen, joka on ilmennyt lomautuksina.

Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto myöntää sprinklerasennusliikkeille asennusluvat ja pitää niistä luetteloa, jonka perusteella keskusliitto ja sen jäseninä olevat vakuutusyhtiöt voivat suositella asennusliikkeitä sammutusjärjestelmien tilaajille. Keskusliitto yhdessä vakuutusyhtiöiden omien sprinklertarkastajien kanssa myös valvoo asennusliikkeiden toimintaa hyväksyen uudet asennukset ja tehden kausitarkastuksia. Lisäksi keskusliitto laatii ja julkaisee sammutusjärjestelmien asennusohjeet sisältävät sprinklersäännöt.

Edellä mainittu asennuspäällikkö on kertonut, että vuosittain pidetyissä yhtiön sisäisissä palavereissa on jokaiselle asentajalle ja muulle henkilökunnalle korostettu vakuutusyhtiöiden merkitystä työkohteiden saamisen kannalta. Töiden määrä on todistajan mukaan suoraan verrannollinen siihen, miten vakuutusyhtiöt suosittelevat yritystä sammutuslaitteiden tilaajille.

Esitetty selvitys osoittaa, että Monosen arvio työmaalla käytetyn työmenetelmän sääntöjenvastaisuudesta on ollut perusteltu ainakin siltä osin kuin haaroitusten edellyttämiä aukkoja sprinklerjärjestelmän runkoputkistoon on tehty hitsauspuikolla polttamalla. Esitetyn ristiriitaisen selvityksen valossa on jäänyt epäselväksi, onko työmenetelmän valinta perustunut työnantajan määräykseen vai Monosen omaan harkintaan. Virheelliseksi tiedetyn tekotavan saattaminen asennustoimintaa valvovan elimen tietoon on joka tapauksessa ollut sinänsä perusteltavissa, ja myös johtanut edellä todettuun sääntöjen tarkistukseen.

Asiassa on toisaalta selvitetty, että Monosen on täytynyt tuntea vakuutusyhtiöiden ja erityisesti Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton merkitys yksinomaan sprinklerjärjestelmiä asentavan yhtiön toiminnan kannalta. Esitetty todistelu niinikään osoittaa, että Monosen yhteydenotto, joka on tapahtunut yli kaksi kuukautta puheena olevan asennustyön valmistuttua, on liittynyt lomautuksiin, jotka Mononen on kokenut yhtiön taholta häneen kohdistettuna painostuksena. Kun Mononen on lisäksi keskustelussaan Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton edustajan kanssa on ottanut esille toisenkin useita vuosia aikaisemmin valmistuneen asennustyön, jonka kanssa hän itse ei ole ollut mitenkään tekemisissä, Monosen on katsottava menettelyllään tarkoituksellisesti pyrkineen vahingoittamaan työnantajansa elinkeinotoimintaa.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoimella yhtiöllä on ollut tärkeä syy purkaa Monosen työsopimus. Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi menetellyt irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta solmitun sopimuksen vastaisesti, tai että Putkijohtotyönantajainliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto velvoitetaan korvaamaan Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoimen yhtiön, sen vastuunalaisten yhtiömiesten Pentti Kojon, Pertti Kojon ja Henry Ahlbomin sekä Putkijohtotyönantajainliiton yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 400 markalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Tuulensuu, Pohja ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Korpelan lausunto, johon jäsen Pohja yhtyi:

Katson selvitetyksi, että putkiasentaja Martti Monosen työmaalla Tuuloksen kirkon sprinklerasennuksissa olisi tullut viranomaisten vahvistamien ja voimassa olleiden asennusohjeiden mukaan käyttää haponkestävien teräsputkien haaroituksessa työtapaa, jossa haaroitettavaan putkeen venytetään kaulus hitsausta varten.

Katson lisäksi selvitetyksi, että putkiasentaja Martti Mononen on perustellusti yhdessä Tuuloksen kirkon työmaata käynnistäneen yhtiön entisen projektipäällikön kanssa pyytänyt työnantajalta asianomaisten säännösten edellyttämää työkalua ruostumattoman teräsputken haaroitusten tekoon. Tällaista työkalua ei todistajakertomusten mukaan ollut työmaalla ennen töiden käynnistämistä.

Monosen kanssa työskennellyt toinen työntekijä on omassa todistajakertomuksessaan vahvistanut, ettei työnantaja ollut töiden aikanakaan toimittanut oikeaa työkalua Monoselle, vaan tämä oli joutunut vastoin tahtoaan käyttämään ohjeiden vastaista työtapaa. Vakuutusyhtiöiden Keskusliiton 4.3.1993 toimittamassa työkohteen jälkitarkastuksessa on lisäksi tullut esille pieniä poikkeuksia yrityksen ilmoittamaan ja hyväksyttävään työtapaan nähden.

Edellä olevan perusteella katson, että Mononen ei ole syyllistynyt sopimuksen tai lain vastaiseen tekoon, kun hän on asiassa ottanut yhteyttä alan valvontaviranomaisen teknisenä avustajana toimivaan Vakuutusyhtiöiden Keskusliittoon. Hän ei myöskään saadun selvityksen mukaan ole tämän yhteydenoton aikana kertonut mitään sellaista, mikä olisi ollut totuudenvastaista ja perusteetonta. Monosen yhteydenotto ei siten ole ollut sisällöltään tai menettelyn osalta lain taikka sopimuksen vastainen. Työnantajan on lisäksi näytetty olleen tietoinen Monosen oikeaa työtapaa ja työvälineitä koskevista mielipiteistä.

Kansalaisille kuuluvien ilmaisu- ja sananvapauden perusteella työntekijällä on oltava oikeus esittää kritiikkiä työnantajaansa kohtaan. Työntekijän uskollisuusvelvoite ei voi mennä näiden perusoikeuksien edelle.

Mononen on työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen mukaan toiminnallaan edesauttanut sprinklerasennuksia koskevien sääntöjen selkeyttämistä ja sitä kautta vahinkoriskin pienentymistä. Työntekijältä työsuhteessa asetettava lojaalisuusvelvoite ei ole edellä tarkoitetun yhteydenoton vuoksi voinut rikkoutua. Monosen ei ole muutoinkaan selvitetty aiheuttaneet työnantajalle vahinkoa tai pyrkineen vahingoittamaan työnantajansa elinkeinotoimintaa.

Putkijohtotyönantajainliitto on saanut asiasta tiedon jo 12.3.1992. Työnantajaliitto on laiminlyönyt ottaa riittävästi selvää asiasta ja laiminlyönyt siten valvontavelvollisuutensa.

Edellä olevan perusteella vahvistan, että Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoimella yhtiöllä ei ole ollut tärkeää syytä purkaa Monosen työsopimusta tai edes irtisanoa sitä.

Tämän vuoksi velvoitan Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoimen yhtiön ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Pentti Kojon, Pertti Kojon ja Henry Ahlbomin maksamaan yhteisvastuullisesti Monoselle irtisanomisajan palkkana 19 404 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.1.1992 lukien ja korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 98 784 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

Lisäksi tuomitsen Putkijohtotyönantajainliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n perusteella maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Rakennusliitolle 15 000 markkaa.

Velvoitan Putkijohtotyönantajainliiton, Kaksoisputki P. Kojo & Kumpp. avoimen yhtiön ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Pentti Kojon, Pertti Kojon ja Henry Ahlbomin korvaamaan yhteisvastuullisesti Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.