TT:1991-83
- Keywords
- Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi, Ylityökorotus, - laskuperusteena käytettävä palkka
- Year of case
- 1991
- Date of Issue
- Register number
- 1991/48-61
Työnantaja, joka ei rakennustyöntekijäin ylityökorotuksia laskiessaan ollut ottanut huomioon kaikkia näille maksettuja palkaneriä, tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työnantajaliiton ja sen piiriyhdistyksen ei ollut näytetty rikkoneen valvontavelvollisuuttaan.
Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaajat Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Lemminkäinen Oy Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 29.3.1988 voimaan tulleessa rakennusalan työehtosopimuksessa oli muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
III. Työaika
5 §
Työaikamääräykset
Työsuhteissa noudatetaan työaikalain määräysten ohella tässä sovittuja työaikaa koskevia ehtoja.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
10 §
Yli- ja hätätyö
Ylityöksi lasketaan se työ, mitä työnantajan esityksestä tehdään säännöllisen työajan lisäksi. Yli- ja hätätyöstä maksetaan korotus työaikalain 17 §:n mukaisesti. Viikottaisesta ylityöstä maksetaan 8 ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Vastaavat määräykset sisältyvät asianosaisliittojen kesken 29.3.1989 ja 4.4.1990 solmittuihin rakennusalan työehtosopimuksiin.
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennusliitto on lausunut, että Lemminkäinen Oy:n Helsinki-Vantaan lentoaseman työkohteessa olivat marraskuulle 1990 saakka työskennelleet seuraavat liiton jäsenet: kirvesmies Jukka-Pekka Kuisma, kirvesmies Pentti Hosko, betonimies Onni Hynynen, rakennusmies Matti Nikkinen, rakennusmies Kauko Juutinen, sementtimies Markku Lankinen, betonimies Tero Urpinen, rakennusmies Petri Sibakov, rakennusmies Asko Raatevaara, kirvesmies Antti Luhtanen, kirvesmies Tauno Kalevo, betonimies Ari Tuovinen, kirvesmies Jari Vikstedt ja rakennusmies Ari Urpiainen. Sibakovin ja Tuovisen työjakso oli alkanut heinäkuussa 1990 ja muiden loppuvuonna 1988.
Työntekijät olivat joutuneet työsuhteensa kestäessä tekemään myös ylityötä. Yli- ja sunnuntaityöstä tulevaa korotettua palkkaa maksettaessa ylityön peruspalkkaan ei ollut otettu lainkaan mukaan urakkapalkkion eikä pohjarahan nimellä maksettuja palkkaeriä.
Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimiston toimitsijoiden käydessä työmaalla 16.1. ja 26.1.1990 työmaan vastaava mestari oli myöntänyt maksujen virheellisyydet ja luvannut korjata virheet takautuvasti kaikille työmaalla ylityötä tehneille työntekijöille. Samoihin aikoihin korjauksia oli vaatinut myös työmaan pääluottamusmies. Korjauksen suorittaminen oli kuitenkin viipynyt eikä Rakennusliitolle ollut selvitetty korjausmaksun perusteita.
Jo ennen sanottuja tapahtumia ylityökorotusten maksuja oli käsitelty asianosaisliittojen välisessä neuvottelussa muun muassa 25.10.1989. Lisäksi Rakennusliiton toimesta oli lähetetty Suomen Rakennusteollisuusliitolle asiasta kirje 11.10.1989 ja 20.10.1989. Viimeksi sanotussa kirjeessä oli korostettu työnantajaliiton selonottovelvollisuutta valvontavelvollisuuden osana, olihan samankaltaisia virheitä ilmennyt runsaasti muuallakin.
Esillä olevista tapauksista Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimistosta oli lähetetty työnantajalle, työnantajaliiton piirille ja työnantajaliitolle kirjeet 12.10., 15.11. ja 3.12.1990. Näidenkin jälkeen oikaisujen perusteet olivat jääneet puutteellisesti selvitetyiksi.
Lemminkäinen Oy oli menettelyllään rikkonut tietoisesti työehtosopimusta ja Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.
Rakennusliitto on pannut asian vireille eri kanteilla kunkin edellä mainitun työntekijän osalta ja vaatinut niissä kussakin erikseen Lemminkäinen Oy:n sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piirin tuomitsemista hyvityssakkoon, yhtiön työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajayhdistysten valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Työtuomioistuimen puheenjohtaja on esivalmistelussa päättänyt yhdistää asiat käsiteltäviksi samassa oikeudenkäynnissä.
Rakennusliitto on esivalmistelussa luopunut vaatimasta työnantajan ja työnantajayhdistysten tuomitsemisesta eri hyvityssakkoon kunkin edellä mainitun työntekijän osalta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lemminkäinen Oy oli edellä kerrotulla menettelyllään rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen 5 ja 10 §:n määräyksiä. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Lemminkäinen Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sekä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piirin tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Lemminkäinen Oy ovat lausuneet, että Lemminkäinen Oy oli vuosina 1987 - 1990 urakoinut Helsinki - Vantaan lentoaseman paikoitustalon. Tammikuussa 1990 työmaan pääluottamusmies oli vaatinut ylityökorotusten maksamista tuotantopalkkioiden osalta vuoden 1989 alusta lukien täsmentämättä mitenkään vaatimustaan. Saman vaatimuksen oli esittänyt eräs Rakennusliiton Uudenmaan Aluejärjestö r.y:n toimitsija. Ylitöiden maksamisen oikeellisuudesta tai mahdollisista virheistä ei ollut päästy työmaalla käydyissä neuvotteluissa yksimielisyyteen.
Pääluottamusmies oli vaatinut korotuksia maksettavaksi jälleen perjantaina 16.3.1990 uhaten samalla, etteivät työt käynnistyisi seuraavana maanantaina, ellei korotuksia ollut suoritettu. Vastaava mestari oli tutkinut asiaa viikonvaihteen aikana todeten tällöin eräiden työvaiheiden osalta ylityökorotusten laskennassa virheellisyyksiä, jotka olivat koskeneet korotusten maksamista tuotantopalkkioiden osalta. Hän oli korjannut virheet ja maksanut työmaan kassasta maanantaina 19.3.1990 työntekijöille puuttuvan osan. Korotusten maksu oli näkynyt työntekijöiden tilinauhassa 30.3.1990. Vastaava mestari ja työntekijät olivat tuolloin olleet yksimielisiä siitä, että korotukset oli oikein laskettu. Mahdollisten myöhempien palkanmaksuvirheiden osalta oli sovittu, että työntekijät ilmoittavat niistä heti tilinauhan saatuaan. Maaliskuun tapahtumien jälkeen työntekijät eivät olleet tehneet valituksia siitä, että ylityökorotukset olisi laskettu väärin tai että ne olisi jätetty maksamatta.
Lemminkäinen Oy:n lentoaseman työmaan työntekijät eivät olleet tehneet urakkatyötä, vaan työskennelleet tuntipalkalla tai tuntipalkalla tuotantopalkkioineen. Niin sanotuista keikkatöistä oli maksettu palkkiona yhteisesti sovittu määrä ja laudoituksesta niin sanottuna piiskana yksi markka muottineliöltä. Kunkin työntekijän tuotantopalkkion määrä oli ilmoitettu Lemminkäinen Oy:n palkanlaskentaan työmaalta yhtenä summana. Työmaan vastaava mestari oli ennen ilmoitustaan palkanlaskentaan laskenut tuntikirjasta kunkin työntekijän tekemät tunnit sekä laudoitusmestarin ja työntekijän yhdessä mittaamat neliömäärät. Tämän jälkeen vastaava mestari oli käsinlaskentana laskenut palkkiosta maksettavat ylityökorotukset ja ilmoittanut näin saamansa summan palkanlaskentaan. Maaliskuun 1990 jälkeen hän oli kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että ylityökorotukset olivat tulleet maksetuiksi myös tuotantopalkkion osalta.
Rakennustyöläisten Uudenmaan Aluejärjestö oli vaatinut 12.10.1990 päivätyllä kirjeellään ylityökorvausten maksamista lentoaseman työmaan 16:lle työntekijälle. Kirjeessä ei ollut lainkaan yksilöity vaatimusta eikä mainittu saatavien määrää. Kirjeen liitteessä oli vain lueteltu näiden 16 työntekijän nimet.
Edellä olevasta selvisi siis, että aikaisemmat virheet oli korjattu maaliskuussa 1990 ja siitä lähtien korvaukset oli maksettu oikean määräisinä. Tästä huolimatta Lemminkäinen Oy oli lähettänyt aluejärjestön kirjeessä sanotuille työntekijöille 18.10.1990 päivätyn kirjeen, jossa työntekijöitä oli pyydetty ottamaan yhteyttä mahdollisimman pian mahdollisten epäselvyyksien selvittämiseksi.
Urakkasopimuksen mukaan lentoaseman paikoitustalon oli ollut määrä valmistua marraskuussa 1990 ja sopimuksessa oli sovittu huomattavasta viivästyssakosta. Tämän vuoksi Lemminkäinen Oy:lle oli ollut tärkeätä saada työmaa valmiiksi ennen urakka-ajan päättymistä. Kun ylityökorotusten maksuvaatimus oli esitetty urakka-ajan juuri ollessa loppumassa, oli Lemminkäinen Oy katsonut työrauhan säilyttämiseksi, erimielisyyksien välttämiseksi ja ennen kaikkea työmaan saamiseksi valmiiksi määräaikaan mennessä, että ylityökorotukset kannatti maksaa, vaikka ne olikin jo oikein suoritettu normaalien palkanmaksujen yhteydessä.
Kukaan työmaan työntekijöistä ei ollut lähetetystä kirjeestä huolimatta yksilöinyt ylityökorosta koskevaa vaatimustaan. Myöskään työmaan vastaavaan työnjohtajaan ei ollut saatu yhteyttä, koska hän oli ollut sairauslomalla työtapaturman vuoksi. Tämän vuoksi työmaasta vastaavat henkilöt olivat joutuneet käymään läpi työmaan tuntikirjat ja piirustukset sekä kutakin työntekijää koskevan palkanlaskennan. Tämän aineiston perusteella he olivat laskeneet jo kerran maksetut työntekijöiden ylityökorvaukset, jotka työntekijät olivat tarkastaneet ja hyväksyneet. Vaikka korotusten laskenta oli sanotun mukaisesti ollut erittäin vaikeata, oli maksu tapahtunut jo 9.11.1990.
Vaikka kantajaliiton aluejärjestön toimitsija oli jo tammikuussa 1990 käynyt työmaalla huomauttamassa havaitsemistaan virheistä, oli asia tullut Suomen Rakennusteollisuusliiton ja sen Uudenmaan piirin tietoon vasta aluejärjestön 12.10.1990 päivätyllä kirjeellä, joka oli ollut yksilöimätön. Tätä ennen Suomen Rakennusteollisuusliitto enempää kuin sen Uudenmaan piirikään eivät olleet voineet ryhtyä toimenpiteisiin asian vuoksi.
Sanotun kirjeen saapumisen jälkeen Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piirin vastaava piiriasiamies oli antanut 16.10.1990 Lemminkäinen Oy:lle ohjeet pyytää työntekijöiltä yksilöidyt vaatimukset mahdollisten virheiden korjaamiseksi. Asiaa koskeva kirje työntekijöille oli 18.10.1990 lähetetty rakennuspäällikön toimesta. Vastauksena 5.11.1990 päivättyyn aluejärjestön kirjeeseen piiriasiamies oli lähettänyt 6.11.1990 kirjeen, jossa oli ilmoitettu, että Lemminkäinen Oy ei ollut saanut työntekijöiden yksilöityjä vaatimuksia. Uudenmaan aluejärjestön 3.12.1990 päivätyn kirjeen saapumisen jälkeen piiriasiamies oli ilmoittanut aluejärjestölle, että Lemminkäinen Oy oli maksanut riidanalaiset saatavat 9.11.1990.
Aluejärjestö ei ollut ryhtynyt loka-marraskuun 1990 aikana minkäänlaisiin toimenpiteisiin yksilöidäkseen työntekijöiden vaatimukset. 12.10.1990 päivätty kirje oli ollut ylimalkainen ja 5.11.1990 päivätty kirje tiedustelun luonteinen.
Suoritettujen toimenpiteiden vuoksi ei Suomen Rakennusteollisuusliiton enempää kuin sen Uudenmaan piirinkään voitu katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Rakennusliitto oli viitannut lokakuussa 1989 päivättyyn yksilöimättömään kirjeeseensä, jossa oli vaadittu, että Suomen Rakennusteollisuusliitto tarkastaisi kaikkien jäsentensä palkkalaskennan. Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen piiriyhdistykset olivat korostaneet, että Rakennusliiton ja aluejärjestöjen tulisi esittää yksilöidympiä vaatimuksia, jos oli syytä epäillä virheellisyyksien olemassaoloa.
Suomen Rakennusteollisuusliitto huolehtii tiedon ja ohjeiden välittämisestä jäsenyrityksilleen muun muassa koulutuksen, yrityskohtaisen neuvonnan ja kiertokirjeiden avulla, jollainen oli lähetetty myös ylityökorvausten osalta. Rakennusliitto oli kanteessaan viitannut myös sellaisiin liittojen välisiin asiakirjoihin, jotka eivät mitenkään liittyneet Lemminkäinen Oy:öön.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Lemminkäinen Oy, joiden lausumaan jutussa kuultu Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiri on osaltaan yhtynyt, ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
RAKENNUSLIITON VASTASELITYS
Rakennusliitto on lausunut, että asiassa oli kysymys säännöllisen aikatyöpalkan lisäksi maksetuista suoritussidonnaisista palkanosista. Kun työntekijät edustivat eri ammatteja ja olivat tehneet erilaisia töitä, oli perusteltua olettaa, että sama perusvirhe, nimittäin palkan suoritussidonnaisen osan jättäminen huomiotta ylityön peruspalkassa, oli koskenut kaikkia ylityötä tehneitä Lemminkäinen Oy:n työntekijöitä kysymyksessä olevalla työmaalla.
Järjestelmän luonnetta voitiin havainnollistaa toteamalla, että ylityöpalkan korjaus 30.3.1990 oli maksettu nimikkeellä "urakkapalkka (korjaus)". Tämä menettely teki käytännössä mahdottomaksi laatia oikein työaikalain ja työehtosopimuksen mukaisen luettelon ylityöstä maksetusta korotetusta palkasta. Oleellisempaa kuitenkin oli se, että nimikettä mitä ilmeisemmin käytettiin juuri sen vuoksi, että yrityksen palkanlaskentajärjestelmä kykeni käsittelemään ylityöpalkkaan vaikuttavana tekijänä normaalimaksatuksessa vain ylityötunnit työmaalta ilmoitettuina, muttei lainkaan rahamääriä. Niinpä palkanlaskentaan toimitettavissa tuntilistoissa oli ilmoitettu ylitöiden osalta vain ylityötunnit ja palkkaohjelmaan oli ylityöpalkan maksamista varten määritelty vakioksi kunkin työntekijän henkilökohtainen tuntipalkka. Korjaukset olivat edellyttäneet välttämättä normaalista palkanmaksumenettelystä erillistä korjauslaskentaa eli käsin laskentaa.
Ylityökorvaukset perustuivat työehtosopimuksen pakottaviin määräyksiin. Työnantajalla oli siten velvollisuus oma-aloitteisesti varmistua siitä, että ylityöpalkat suoritettiin oikein. Tähän nähden yritys ei voinut vedota maaliskuussa vastineen mukaan tehtyyn sopimukseen, jonka mukaan työntekijät vastaisuudessa ilmoittavat tilinauhoissa ilmenevistä virheistä.
Käytössä olleiden palkkalaskelmien pohjalta oli päädyttävä siihen lopputulokseen, että väärin maksaminen oli jatkunut maaliskuun 1990 jälkeen ja että uusia korjauksia oli tehty vasta syksyllä 1990. Työntekijöiden kertoman perusteella oli tosin mahdollista, että maaliskuussa 1990 maksettuja eriä ei ollut otettu huomioon syksyllä 1990 korjauksia laskettaessa ja että maaliskuun korjausosuus näin ollen oli maksettu kahteen kertaan. Maaliskuun korjauksen oli laskenut vain vastaava mestari esittämättä mitään laskentaperusteita.
Vaikka ylityökorotusten kahteen kertaan maksamista korjausvaatimusten jälkeen olisi tapahtunutkin, oli työehtosopimuksen rikkominen siinäkin tapauksessa tosiasia ainakin maaliskuuhun 1990 asti.
Valvontavelvollisuuden täyttämistä pohdittaessa lähtökohdaksi oli otettava Rakennusliiton työnantajaliitolle ja kaikille sen piiriyhdistyksille lokakuussa 1989 lähettämät kirjeet, joissa oli kiinnitetty huomiota palkanlaskentavirheisiin. Mikäli valvontavelvollisuuden katsottaisiin alkaneen vasta 12.10.1990 tehdyn ilmoituksen pohjalta, siinäkin tapauksessa maksujen suoritus vasta 9.11.1990 ja kahden työntekijän osalta 20.11.1990 osoitti työnantajayhdistysten laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.
SUOMEN RAKENNUSTEOLLISUUSLIITON JA LEMMINKÄINEN OY:N VASTASELITYS
Suomen Rakennusteollisuusliitto ja Lemminkäinen Oy ovat todenneet, että asiassa oli kysymys siitä, oliko tuotantopalkkiot ja piiskaraha otettu huomioon työntekijöille tulevia ylityökorotuksia laskettaessa. Vastaava mestari oli ilmoittanut Lemminkäinen Oy:n palkanlaskentaan kunkin työntekijän tekemät säännölliseen työaikaan kuuluvat tunnit, ylityötunnit ja yhtenä summana tuotantopalkkion ja piiskarahat. Palkkion suuruuden hän oli laskenut työmaalla. Ennen maaliskuuta 1990 esiintyneet virheet ylityökorotusten maksamisessa olivat johtuneet siitä, että työmaalla palkkioihin oli jäänyt lisäämättä niistä maksettavat ylityökorotukset. Nämä virheet vastaava mestari oli korjannut maaliskuun lopulla, ja työntekijät olivat tarkastaneet ja hyväksyneet tehdyt korjaukset. Maaliskuun 1990 jälkeen hän oli ennen palkanlaskentaan tekemäänsä ilmoitusta lisännyt tuotantopalkkioon siitä laskelmansa ylityökorotukset.
Työehtosopimuksen mukaan muistutukset maksettua palkkamäärää vastaan oli tehtävä viikon kuluessa. Tämän määräyksen perusteella työntekijät olivat velvollisia tarkastamaan saamansa palkan ja reklamoimaan siitä, jos halusivat siihen korjauksia. Tämä velvollisuus ei edellyttänyt siitä erikseen sopimista. Kukaan työmaan työntekijöistä ei ollut maaliskuun jälkeen tehnyt huomautusta maksetusta palkasta.
Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piirin piiriasiamies oli vuoden vaihteessa 1989 - 1990 toimittanut Lemminkäinen Oy:lle muistion rakennusalan työntekijöiden ylityökorvauksista. Hän oli myös samoihin aikoihin käynyt yrityksessä kertomassa ylityökorvausten maksamisesta. Yritykselle oli edelleen lähetetty Suomen Rakennusteollisuusliiton kiertokirje 30.10.1989.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ja kuultava ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Lemminkäinen Oy:n Helsinki-Vantaan lentoaseman rakennustyömaalla on vuodenvaihteessa 1989 - 1990 noussut esiin kysymys siitä, onko työnantaja maksaessaan ylityökorotuksia ottanut huomioon työntekijöille maksetut tuotantopalkkiot ja ns. piiskarahat. Työntekijät ovat huomauttaneet asiasta vastaavalle mestarille ja Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimiston edustajat ovat 16. ja 26.1.1990 esittäneet vaatimuksen virheiden korjaamisesta. Pääluottamusmiehen vaadittua korotusten suorittamista 16.3.1990 töiden lopettamisen uhalla työntekijöille on maksettu puuttuneet ylityökorotukset 19.3.1990.
Asia on noussut uudelleen esille 12.10.1990 Rakennusliiton Uudenmaan aluejärjestön vaadittua kirjeitse ylityökorvausten maksamista 16 työntekijälle. Samana päivänä päivätyllä kirjeellä aluejärjestö on vaatinut Suomen Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiriltä ja Suomen Rakennusteollisuusliitolta toimenpiteitä korjattujen ylityöpalkkioiden korotusosien maksamiseksi. Rakennusliiton Uudenmaan aluejärjestö on uudistanut vaatimuksensa 5.11. ja 3.12.1990. Lemminkäinen Oy on suorittanut oikaisusuoritukset jatkuvien työsuhteiden osalta 9.11.1990 ja kahden päättyneen työsuhteen osalta 20.11.1990.
Suomen Rakennusteollisuusliitto on väittänyt, että ylityökorotukset oli maksettu oikein maaliskuun 1990 jälkeen ja että jo osaksi kertaalleen maksettuja korotuksia sisältäneet oikaisusuoritukset marraskuussa 1990 oli maksettu sen vuoksi, että oli haluttu välttää työmaan valmistumiseen mahdollisesti vaikuttavien riitaisuuksien syntyminen.
Asiassa on selvitetty, että kanteessa tarkoitetut ylityökorotukset on maksettu virheellisesti maaliskuuhun 1990 saakka. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä siitä, mistä marraskuussa 1990 maksetut oikaisusuoritukset ovat koostuneet. Kun kyseiset maksut on suoritettu työntekijäpuolelta esitettyjen ylityökorotuksia koskevien vaatimusten perusteella ja kun maksuissa työnantajankin ilmoituksen mukaan on ollut kysymys vaatimuksessa tarkoitettujen virheiden oikaisemisesta, työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että ylityökorotusten maksamisessa on tapahtunut myös maaliskuun 1990 jälkeen kanteessa tarkoitettuja virheitä. Kun palkanmaksun virheellisyys on jatkunut asiaa koskevien huomautusten jälkeenkin, työnantaja on tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.
Ylityökorvausten maksamisessa Suomen Rakennusteollisuusliiton eri jäsenyrityksissä ilmitulleet virheet ovat olleet esillä Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennusliiton välisissä neuvotteluissa vuodesta 1989 alkaen. Suomen Rakennusteollisuusliitto on toimittanut jäsenyrityksilleen asian johdosta 3.10.1989 päivätyn muistion ja 30.10.1989 päivätyn kiertokirjeen. Lemminkäinen Oy:ssä tapahtuneista virheistä on ilmoitettu Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja sen Uudenmaan piirille ensimmäisen kerran 12.10.1990 ja sen jälkeen vielä 5.11.1990. Suomen Rakennusteollisuusliitto ja sen Uudenmaan piiri ovat viipymättä ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka varsin nopeasti ovat johtaneet virheiden oikaisemiseen. Edellä todettuun nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että mainitut yhdistykset olisivat laiminlyöneet asiassa valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Lausunnon antaminen kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu raukeaa.
Työtuomioistuin vahvistaa, että Lemminkäinen Oy on edellä todetuin tavoin menetellessään tietensä rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen 5 ja 10 §:n määräyksiä.
Työtuomioistuin tuomitsee Lemminkäinen Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n ja 10 §:n nojalla maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 17 000 markkaa. Lisäksi Lemminkäinen Oy velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla.
Suomen Rakennusteollisuusliittoa ja Rakennusteollisuusliiton Uudenmaan piiriä vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään. Asian laatuun katsoen mainitut yhdistykset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Rautiainen, Virtanen, Sulkunen ja Kolula jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.