18.6.1991

5 § Työaika

1. Sen lisäksi, mitä työaikalaeissa ja muissa tämän sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijäin työaikaa rajoittavissa laeissa on säädetty, noudatetaan seuraavia määräyksiä.

Säännöllinen työaika 2. Työntekijän säännöllinen vuorokautinen ja viikoittainen työaika on enintään seuraava:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Ylityö

1. Ylityötä saadaan teettää työntekijän suostumuksella lain sallimissa rajoissa.

2. Työnantajan ja työntekijän näin sopiessa voidaan ylityöstä maksettava palkka vaihtaa vastaavasti korotettuun vapaa-aikaan säännöllisenä työaikana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ylityö 5 §:n 2. kappaleessa mainituissa tehtävissä.

3. Ylityötä on työ, jota tehdään mainitussa sopimuskohdassa mainitun vuorokautisen tai viikoittaisen säännöllisen työajan lisäksi. Vuorokautisesta ylityöstä maksetaan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 5 ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Työntekijän sairastuminen

1. Jos työntekijä työsuhteen jatkuttua 90 kalenteripäivää on sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön eikä hän ole aiheuttanut sairauttaan tai tapaturmaa tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteen jatkuessa oikeus saada kussakin poissaolotapauksessa työnantajaltaan palkkansa seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on lausunut, että sen jäsenyhdistyksen Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO r.y:n jäsen välinehuoltaja Kerttu Huittinen työskenteli Helsingissä Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n palveluksessa. Hän oli loka-joulukuussa 1989 tehnyt esimiehensä pyynnöstä 41 tuntia 40 minuuttia vuorokautista ylityötä ja neljä tuntia viikottaista ylityötä. Ylityöstä maksettava palkka oli sovittu työehtosopimuksen tarkoittamin tavoin korvattavaksi yhteensä 88 tunnin mittaisena palkallisena vapaa-aikana, joka pidettäisiin 18.12.1989 - 4. 1.1990 välisenä aikana. Huittinen oli kuitenkin sairastunut 10.12.1989 ja sairaus oli jatkunut yhdenjaksoisena 22.1.1990 asti lukuunottamatta tammikuun 15 päivää. Hakaniemen Lääkäriasema Oy oli maksanut Huittiselle sairausajalta palkan perien itselleen sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Huittiselle loka-joulukuussa 1989 tehdystä ylityöstä rahakorvausta tai antamasta korvauksena vastaavaa palkallista vapaa-aikaa. Työnantaja oli katsonut Huittisen ennen sairastumista sovitun palkallisen ylityövapaan kuluneen samaan aikaan kuin sairausaikakin.

Jättämällä maksamatta kertyneet ylityökorvaukset tai korvaamatta ylityöt vapaa-aikana oli Hakaniemen Lääkäriasema Oy rikkonut tietensä työehtosopimuksen 9 §:ää. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli hyväksynyt Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n toiminnan. Se oli näin rikkonut työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa. Erimielisyydestä oli neuvoteltu sekä työpaikalla että liittotasolla. Sen lisäksi oli asia työnantajaliiton esityksestä saatettu neuvoteltavaksi myös keskusjärjestöjen Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y:n sekä Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n välillä. Myöskään näissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsisi Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla maksamaan liitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton työehtosopimuslain 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Lisäksi Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vaatinut Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n velvoittamista maksamaan Huittiselle suorittamatta jätettynä ylityökorvauksena 88 tunnin palkkaa vastaavan summan 3 344 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.1.1990 alkaen.

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto sekä Hakaniemen Lääkäriasema Oy ovat lausuneet, että Huittisen kanssa oli Huittisen pyynnöstä sovittu ylityökorvauksen antamisesta vastaavana vapaa-aikana sekä myös siitä milloin vapaa-aika annetaan ja merkitään työvuorolistalle. Huittinen oli sairastunut 10.12.1989. Sairausloma oli jatkunut viidessä eri jaksossa 14.1.1990 saakka ja sen jälkeen vielä 16.1. - 22.1.1990. Työvuorolista oli laadittu ajalle 4.12. - 24.12.1989 ja listaan merkitty myös Huittisen vapaa. Työvuorolista oli ollut työehtosopimuksen mukaisesti nähtävänä seitsemän päivää ennen listan alkamista. Huittinen ei ollut missään vaiheessa pyytänyt muutosta ylitöiden korvaamista koskevaan sopimukseen. Vaatimus oli esitetty vasta Huittisen palattua sairauslomansa jälkeen työhön. Työnantaja oli maksanut Huittiselle palkan ylityövapaan ajalta ja ilmoittanut, että työehtosopimuksen ja yrityksessä muutoinkin jo pitkään noudatetun käytännön perusteella kysymyksessä olevat ylityövapaat katsottiin kuluneiksi sairausloman aikana. Tämä menettely oli tiedotettu koko henkilökunnalle ja näin oli menetelty kaikissa aikaisemmissa vastaavanlaisissa tapauksissa. Myös työntekijöiden luottamusmies oli ollut tietoinen tästä menettelystä.

Hakaniemen Lääkäriasema Oy oli suositellut työntekijöilleen kaikissa tapauksissa rahakorvausta, jota käytettäessä yhteensattumat sairauslomien kanssa jäisivät pois. Tästä huolimatta ja tietoisena menettelystä Huittinen oli halunnut pitää ylityövapaansa. Huittiselle kuuluivat sairausvakuutuslain nojalla maksettavat päivärahat, jotka kohdistuivat siihen aikaan jolloin työntekijä oli ollut sovitulla ylityövapaalla. Työntekijä sai siis kysymyksessä olevalta ajalta palkan lisäksi sairauspäivärahoina noin 80 prosenttia ajanjakson ansiotuloistaan. Hakaniemen Lääkäriasema Oy oli tarjonnut Huittiselle päivärahoja vastaavaa rahamäärää, mutta hän oli kieltäytynyt ottamasta niitä vastaan.

Työehtosopimuksen 9 §:n 2 kohta teki mahdolliseksi, että työnantaja ja työntekijä sopivat ylityöstä maksettavan palkan vaihtamisesta vastaavasti korotettuun vapaa-aikaan säännöllisenä työaikana. Sopimus ei sisältänyt määräystä sen tapauksen varalta, että työntekijä sairastui ylityövapaan aikana. Työehtosopimusmääräyksellä oli tarkoitus toteuttaa työaikalain alaisella alalla kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain mukainen mahdollisuus ylityön korvaukseen vapaa-aikana. Tämä tarkoitus oli ollut esillä myös työehtosopimusneuvotteluissa. Tarkoituksena oli ollut noudattaa sairastumistapauksissakin kauppatyöaikalain vakiintunutta tulkintaa, varsinkin kun jo ennen työehtosopimusta käytäntö alalla oli ollut vastaavanlainen. Samaa tulkintaa oli noudatettu kaikilla Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n sopimusaloilla. Esimerkiksi kaupan alalla tulkinta oli myös vakiintunut yhteiseksi työntekijäjärjestön kanssa. Lääkäriasemia koskevalla työehtosopimuksella ei ollut tarkoitettu mitään muuta järjestelmää.

Työnantajapuolen kanta perustui osittain myös työtuomioistuimen tuomiolla n:o 36/1990 annettuun tulkintaratkaisuun. Siinä oli kysymys työajan lyhentämisvapaan ja sairausajan päällekkäisyydestä. Työtuomioistuimen ratkaisun mukaan, kun työajan lyhentämisvapaasta oli ilmoitettu ennen työntekijän sairastumista eikä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa ollut sovittu vapaan siirtämisestä ko. tapauksissa, työnantaja oli voinut katsoa työajan lyhentämispäivät pidetyiksi ennalta ilmoitettuna aikana.

Edellä olevilla perusteilla kantajan esittämiä vaatimuksia oli pidettävä perusteettomina.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto r.y. ja Hakaniemen Lääkäriasema Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n palveluksessa oleva välinehuoltaja Kerttu Huittinen on sopinut työnantajansa kanssa ylityöstä maksettavan palkan vaihtamisesta vastaavaan vapaa-aikaan joulukuun 18 päivän 1989 ja tammikuun 4 päivän 1990 välisenä aikana. Ylityövapaa on merkitty lääkäriaseman työvuorolistaan. Huittinen on sairastunut 10.12.1989 ja sairausloma on eri jaksoissa jatkunut yhtä päivää lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti 22.1.1990 saakka.

Asianosaisten kesken on syntynyt erimielisyyttä siitä, onko sovittu ylityövapaa kulunut myös Huittisen sairausloman aikana. Työntekijäpuolen näkemyksen mukaan ylityökorvaus on korotettua palkkaa säännöllisen työajan ylittävästä työstä. Työntekijän sairastuminen ei voi poistaa tällaisen korvauksen maksamisvelvollisuutta. Merkitsemällä työvuorolistaan ylityövapaat, jotka muutoin olisivat olleet työntekijän työpäiviä, ei voida syrjäyttää työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevia määräyksiä. Työnantajatahon näkemyksen mukaan sairausajan palkanmaksu edellyttää, että työntekijä on estynyt suorittamasta työtään sairauden takia. Jos työntekijä sairastuu ylityövapaansa aikana, hän ei ole estynyt suorittamasta työtään sairauden vaan ylityövapaan takia. Jos taas sairausloma alkaa ennen kuin ylityövapaasta on sitovasti sovittu, työntekijä on sairauslomalla eikä ylityövapaalla. Ainoastaan vuosiloman osalta sisältyy lainsäädäntöön säännökset vuosiloman siirtomahdollisuudesta sairaustapauksissa. Työaikalainsäädäntö kuten muukaan työsuojelulainsäädäntö ei tunne siirtomahdollisuutta kyseessä olevissa tapauksissa. Näin ollen muissa tapauksissa eri perusteiset työstä poissaolot voivat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton näkemyksen mukaan kulua samanaikaisesti ellei muuta ole sovittu.

Määräys ylityöpalkan vaihtamisesta vastaavaan vapaa-aikaan on esitetyn selvityksen mukaan otettu kuntoutuslaitoksia koskevasta keväällä 1988 solmitusta runkosopimuksesta. Siihen se taas on ilmoitettu otetun kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaista. Sopimusta solmittaessa ei ole otettu kantaa nyt esillä olevaan tulkintatilanteeseen sairausajan ja ylityövapaan päällekkäisyydestä. Sen sijaan todistajana kuullun työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaa edustaneen asiamiehen kertoman mukaan esillä oli ollut yhteys kauppatyölakiin ja sen tulkintoihin.

Asianosaisliittojen välillä ei ole aiemmin ollut esillä vastaavia riitatapauksia. Hakaniemen Lääkäriasema Oy:ssä on vuonna 1985, jolloin tulkittava työehtosopimus ei vielä ollut voimassa, ollut vastaava tapaus, jossa oli menetelty samalla tavalla kuin Huittisenkin tapauksessa. Niin ikään samanlainen asia on ollut esillä noin kuukautta ennen Huittisen asian esille tuloa. Myöskään tällöin sairastuminen ennen ylityövapaata ei ollut merkinnyt ylityövapaan siirtymistä, vaan sairausloma ja ylityövapaa olivat kuluneet samanaikaisesti. Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n luottamusmiehelle ei ollut asiasta ilmoitettu eikä hän kertomansa mukaan ole ollut siitä muutoinkaan tietoinen.

Vastineen tueksi on viitattu työtuomioistuimen tuomioon n:o 36 vuodelta 1990, jossa on ollut kysymys työajan lyhennysvapaan kulumisesta sairausaikana. Tuossa tuomiossa on viitattu muun muassa kiinteistöalan käytäntöön, jonka mukaan työajan lyhentämisvapaat kuluvat kuten muutkin etukäteen työtuntijärjestelmään merkityt vapaapäivät myös sairauden aikana, mikäli työajan lyhentämisvapaasta on sovittu ennen sairauden alkamista. Niin ikään tuomiossa on viitattu työajan lyhentämissopimuksiin useilla eri työehtosopimusaloilla otettuihin vastaaviin määräyksiin. Kun työajan lyhentämisvapaasta oli ilmoitettu ennen työntekijän sairastumista eikä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa ollut sovittu vapaan siirtämisestä kysymyksessä olevan kaltaisissa tapauksissa, työnantaja oli voinut katsoa työajan lyhentämispäivät pidetyiksi ennalta ilmoitettuna aikana. Kyseisessä tuomiossa on sen perusteluista ilmenevin tavoin otettu kantaa ainoastaan kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden työehtosopimuksen työajan lyhennysmääräysten tulkintaan eikä siitä työtuomioistuimen mielestä voida saada johtoa nyt kysymyksessä olevan ylityön korvaamista koskevan määräyksen tulkinnalle.

Ylityöstä maksettavan palkan vastikkeena sovittua vapaaaikaa ei voida rinnastaa nyt puheena olevassa suhteessa säännöllisen työajan järjestelyihin, jollaisesta myös työajan lyhentämistilanteessa on kysymys. Ylityövapaa on palkkaan rinnastettava korvaus tehdystä ylimääräisestä työstä. Korvauksen suoritusvelvollisuus ei työtuomioistuimen mielestä voi ilman sitä koskevaa työaikalain 17 §:ssä tarkoitettua sopimusta tai määräystä olla sidottu tiettyyn suoritusajankohtaan siten, että oikeus korvaukseen muuna ajankohtana olisi menetetty, jos vapaata esimerkiksi sairauden vuoksi ei sovittuna aikana voida pitää. Työehtosopimukseen sellaista nimenomaista määräystä ei sisälly eikä vastinetta tukevaa yleistä soveltamiskäytäntöäkään ole näytetty syntyneen. Esitettyjen kahden yksittäistapauksen valossa ei voida katsoa, että myöskään Hakaniemen Lääkäriasema Oy:ssä olisi muodostunut sellaista yhteisesti hyväksyttyä tulkintakäytäntöä, joka oikeuttaisi työnantajan menettelemään omaksumallaan tavalla.

Koska Huittinen on kanteen tarkoittamana aikana ollut poissa työstä sairauden vuoksi eikä hän siten ole saanut sovittua ylityövapaata, hänellä on oikeus vaatimaansa tekemiään ylitöitä vastaavaan ylityökorvaukseen. Vaatimus on määrän osalta myönnetty oikeaksi.

Hakaniemen Lääkäriasema Oy on jättänyt ylityökorvauksen suorittamatta seuraten yhtiössä aikaisemmin noudatettua, ainakin vuonna 1985 sattuneen tapauksen osalta viranomaisten ohjeisiin perustunutta käytäntöä. Huittisen tapauksen osalta menettely on perustunut myös LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton antamiin soveltamisohjeisiin. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Hakaniemen Lääkäriasema Oy olisi tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tai sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää niitä rikkovansa. Työehtosopimuksen tulkinnanvaraisuuteen nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että myöskään LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto olisi laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Hakaniemen Lääkäriasema Oy:n suorittamaan Kerttu Huittiselle ylityökorvauksena 3 344 markkaa 16 prosentin korkoineen 5.1.1990 lukien. Lisäksi Hakaniemen Lääkäriasema Oy velvoitetaan korvaamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Enemmälti vaatimukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Niskanen, Kontio, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Kontion lausunto, johon jäsen Niskanen yhtyi.

Jutun yhteydessä on esitetty selvitystä työneuvoston ja eri tuomioistuinten lainsäädännön tulkintaa koskevasta ratkaisukäytännöstä. Jutussa on kuitenkin kyse työehtosopimuksen tulkinnasta, joten tämän jutun ratkaisu ei välttämättä riipu mainituista tulkinnoista.

Työtuomioistuimen tuomiossa 36/1990 on ratkaistu kysymys työajan lyhennysvapaan kulumisesta sairausaikana. Tuomiossa on viitattu muun muassa kiinteistöalan käytäntöön, jonka mukaan työajan lyhentämisvapaat kuluvat kuten muutkin etukäteen työtuntijärjestelmään merkityt vapaapäivät myös sairauden aikana, mikäli työajan lyhentämisvapaasta on sovittu ennen sairauden alkamista. Niin ikään tuomiossa on viitattu työajan lyhentämissopimuksiin useilla eri työehtosopimusaloilla otettuihin vastaaviin määräyksiin. Kun työajan lyhentämisvapaasta oli ilmoitettu ennen työntekijän sairastumista eikä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa ollut sovittu vapaan siirtämisestä kysymyksessä olevan kaltaisissa tapauksissa, työnantaja oli voinut katsoa lyhentämispäivät pidetyiksi ennalta ilmoitettuna aikana.

Lääkäriasemia koskevassa työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä vapaana pidettäväksi sovitun ylityökorvauksen siirtämisestä tai maksamisesta rahana sairaustapauksissa.

Ratkaistavana olevassa tapauksessa ylityö on Huittisen omasta pyynnöstä ennen hänen sairastumistaan sovittu työehtosopimuksen 9 §:n 2 kappaleen mukaisesti vaihdettavaksi vastaavasti korotettuun vapaa-aikaan säännöllisenä työaikana. Jutussa on esitetty selvitystä siitä, että yrityksessä on aiemminkin noudatettu käytäntöä, jonka mukaan sovittu ylityövapaa katsotaan pidetyksi myös silloin, jos työntekijä on samanaikaisesti sairaana. Tästä käytännöstä oli saadun selvityksen mukaan tiedotettu henkilökunnalle.

Katson, että Huittinen on ollut omasta aloitteestaan ylityöstä maksettavan palkan vastikkeena sovitulla vapaaajalla, jonka pitämisestä on sovittu ennen hänen sairastumistaan. Hän on itse voinut valita korvaustavan tekemistään ylitöistä ja kantaa tällöin myös itse riskin sairastumisestaan sovitun vapaan aikana.

Edellä olevilla perusteilla hylkään kanteen.

Jutun laatuun nähden asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.