28.1.1991

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa (320/1970) irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy-käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittua. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

3 § Irtisanomisajat Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

1 kahden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut enintään 5 vuotta;

2 kolmen kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 5 vuotta mutta enintään 9 vuotta;

3 neljän kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 9 vuotta mutta enintään 12 vuotta;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.

17 § Korvauksen määrä Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Puutyöväen liitto on lausunut, että turkulaisen Late-Rakenteet Oy:n työntekijät Ari Halmiainen ja Matti Laisti olivat 14.6.1990 työstä lähdettäessä poistuneet työpaikalta niin, että Laisti oli leimannut oman kellokorttinsa ohella myös Halmiaisen kellokortin kello 15.35. Molemmat työntekijät olivat tulleet noin kello 15.32 kellokorttilaitteen luokse samaan aikaan kuin tehtaan muutkin työntekijät. Halmiainen oli saman tien poistunut pysäköintipaikalle käynnistämään autoa ajaakseen sen sateisen sään vuoksi lähemmäksi ovea. Työntekijöiden työaika sanottuna työpäivänä oli ollut kello 6.50 - 15.35.

Leimaamisen oli nähnyt yhtiön työnjohtaja, joka oli huomauttanut Laistille rikkomuksesta. Late-Rakenteet Oy:n puolesta käyttöinsinööri oli kutsunut pääluottamusmiehen ja sanotut kaksi työntekijää luokseen seuraavana päivänä. Tällöin hän oli ilmoittanut, että Laistin ja Halmiaisen työsopimukset puretaan työsopimuslain 43 §:n perusteella. Työntekijät olivat vastustaneet purkamista. Laisti ja Halmiainen olivat katsoneet, että kellokortin käytössä tapahtunut rike oli sinänsä ollut moitittava. Työsopimusten purkaminen oli kuitenkin seurauksena kohtuuttoman kova, varsinkin kun otettiin huomioon, ettei työnantajalle ollut aiheutunut tapahtumasta tosiasiallista vahinkoa. Kun asiasta ei paikallisissa neuvotteluissa oltu päästy yksimielisyyteen, työntekijät olivat siirtäneet sen liittojen ratkaistavaksi. Myöskään Puutyöväen Liiton ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton välillä käydyissä neuvotteluissa ei oltu päästy yksimielisyyteen.

Late-Rakenteet Oy:llä ei ollut perusteita Laistin eikä Halmiaisen työsopimusten purkamiseen eikä edes niiden irtisanomiseen. Yleisin säännöin tai esimerkkiluetteloin ei voitu määritellä, milloin työsopimuksen irtisanomisen syy oli yleissopimuksen 2 §:n tarkoittamassa mielessä kyllin painava irtisanomisperuste. Perustetta tuli arvioida yksittäistapauksittain ottaen huomioon myös kohtuusnäkökohdat. Kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys epärehellisyydestä eikä työtehtävien laiminlyönnistä. Työpäivän työvelvoitteensa täyttäneet Laisti ja Halmiainen, jotka kulkivat yhä matkaa työmatkansa, olivat menettelyllään halunneet nopeuttaa työpaikalta poistumista. Työsopimuslain 43 §:n 1 momentissa lähdettiin siitä, että työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tapahtunut kellokortin väärinkäyttö ei täyttänyt tuota edellytystä. Syyn tuli olla toisen osapuolen kannalta sellainen, ettei häneltä voitu kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Kanteen tarkoittama rike oli erittäin vähämerkityksellinen työnantajankin kannalta katsottuna. Työtuomioistuimen tuomio n:o 15/1984 koski tosiseikastoltaan osittain tähän verrattavaa tapausta. Siinä työtuomioistuin päätyi sellaiseen ratkaisuun, ettei työnantajalla ollut ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä työsuhteen irtisanomiseen.

Joulukuun 23 päivänä 1937 syntyneen Laistin työsuhde oli alkanut 8.8.1979. Laisti oli työsopimuksen purkamisen jälkeen ollut työttömänä ja oli jutun työtuomioistuinkäsittelyn aikana edelleen työtön. Maaliskuun 8 päivänä 1967 syntynyt Halmiainen, jonka työsuhde oli alkanut 3.6.1985, oli ollut työttömänä 18.6. - 31.7.1990.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Late-Rakenteet Oy oli purkanut Matti Laistin ja Ari Halmiaisen työsopimukset vastoin irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehtyä yleissopimusta. Edelleen Puutyöväen liitto on vaatinut, että Late-Rakenteet Oy tuomittaisiin maksamaan Laistille ja Halmiaiselle irtisanomisajan palkka vuosilomakorvauksineen, Laistille yhteensä 32 133 markkaa ja Halmiaiselle 22 896 markkaa, molemmat määrät 16 %:n korkoineen 15.6.1990 lukien ja edelleen kummallekin heistä korvauksena perusteettomasta työsopimuksen purkamisesta 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus, Laistille 144 416 markkaa ja Halmiaiselle 136 288 markkaa 16 %:n korkoineen 15.6.1990 lukien.

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto, jonka lausumaan jutussa kuultu Late-Rakenteet Oy osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Halmiaisen ja Laistin työsuhteet oli purettu 15.6.1990, koska Laisti oli edellisenä päivänä leimannut Halmiaisen kellokortin tämän pyynnöstä. Kellokorttilaite oli ollut käytössä työpaikalla useita vuosia. Sen leimaamisesta oli ollut voimassa täsmälliset ohjeet, joiden keskeisin sisältö oli, että jokaisen tuli itse leimata korttinsa. Viimeksi sanotun osalta oli itse kellokortissa todettu, että toisen henkilön kellokortin leimaaminen johti työsuhteen päättämiseen. Väärinkäytökset kellokortin leimaamisessa olivat olleet esillä työpaikalla noin kolme kuukautta ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta, ja silloin oli todettu selvästi, että väärinkäytökset johtaisivat työsuhteen purkamiseen. Asia oli tämän jälkeen ollut esillä työntekijöiden kokouksessa, joten tuolloin oli työntekijöitä muistutettu säännöstä, joka oli pitkään ollut käytössä työpaikalla.

Halmiainen oli ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta saanut kolme kirjallista varoitusta luvattomasta poissaolosta työpaikalta. Kaksi niistä oli annettu vuonna 1988 ja kolmas vuonna 1989.

Työnantajalla oli ollut riittävät perusteet Halmiaisen ja Laistin työsuhteiden purkamiselle.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Late-Rakenteet Oy on 15.6.1990 purkanut työntekijöittensä Ari Halmiaisen ja Matti Laistin työsuhteet työsopimuslain 43 §:n nojalla. Purkaminen on aiheutunut siitä, että Laisti on edellisenä päivänä työstä lähtiessään leimannut ennen häntä työstä poistuneen Halmiaisen pyynnöstä myös tämän kellokortin.

Esitetty selvitys osoittaa, että Laisti ja Halmiainen ovat 14.6.1990 lopettaneet työnteon muiden työntekijöiden tavoin joitakin minuutteja ennen työajan päättymistä. Halmiainen on kertomansa mukaan sateisen sään vuoksi lähtenyt noutamaan lähemmäksi autoaan, jolla Halmiainen ja Laisti ovat yhdessä kulkeneet työmatkansa Laistin jäädessä jonottamaan kellokorttilaitteelle. Laistin jäljessä jonossa ollut työnjohtaja on nähnyt Laistin ottavan kaksi kellokorttia ja huomauttanut asiasta. Tästä huolimatta Laisti on leimannut molemmat kortit ja poistunut työpaikalta.

Late-Rakenteet Oy:ssä on annettu ohjeet kellokortin leimaamisesta ja itse kellokorttiin on merkitty, että toisen henkilön kellokortin leimaaminen johtaa työsuhteen päättämiseen.

Maaliskuussa 1990 on työpaikalla annettu kolmelle työntekijälle varoitus samankaltaisen kellokorttirikkeen johdosta. Koska yhtiössä työnantajan ilmoituksen mukaan ei ollut pitkään aikaan ollut vastaavia rikkomuksia ja kun rikkomuksen vakavuutta ei työntekijäpuolella ehkä ollut täysin tiedostettu, oli päädytty lieviin seuraamuksiin. Tuossa yhteydessä työnantajan puolesta oli kuitenkin korostettu, että vastaisuudessa kyseisenlaisia tapauksia tultaisiin käsittelemään työsuhdetapauksina. Pääluottamusmies on työntekijöiden kokouksessa tiedottanut työnantajan kannasta todeten, että "työajan varastamisesta" seuraisi työsuhteen purku. Esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, ettei Late-Rakenteet Oy:ssä ole kellokorttien väärinkäyttötapauksien suhteen syntynyt käytäntöä, joka edellyttäisi aina rikkomukseen syyllistyneen varoittamista ennen mahdollista työsuhteen päättämistä.

Puutyöväen liitto on viitannut kanteen tueksi muun muassa työtuomioistuimen tuomioon nro 15/1984. Työntekijä oli kesken työvuoronsa noin kello 19 aikaan poistunut työpaikalta ostamaan savukkeita palaten vasta kello 20.10 yhtiön toimitusjohtajan poistuttua paikalta. Kyseinen työntekijä oli leimannut kellokorttinsa palatessaan ja pyytänyt työtoveriaan tekemään siihen poistumista koskevat merkinnät. Työntekijä oli aluksi salannut työnantajalta poistumisensa todellisen syyn, mutta ilmaissut sen muutamaa päivää myöhemmin. Työtuomioistuin katsoi, että koska työntekijälle ei ollut aikaisemmin annettu varoitusta perusteettomasta poissaolosta työstä tai työtehtävien laiminlyönnistä, työnantajalla ei työntekijän menettelystä huolimatta ollut esitetyn näytön perusteella irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erittäin painavaa syytä irtisanoa työsopimusta.

Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan työvelvoitteen täyttämättä jättäminen työsopimuksen purkuperusteena edellyttää laiminlyönnin jatkamista varoituksesta huolimatta. Edellä tarkoitetussa asiassa on kysymys ollut työvelvoitteiden laiminlyönnistä irtisanomisperusteena. Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimuksen irtisanominen, ainakin milloin kysymys on vähäisestä rikkomuksesta, tällöinkin edellyttää aikaisempaa samankaltaisesta laiminlyönnistä johtunutta huomautusta tai varoitusta. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kysymys työnantajan antamien määräysten rikkomisesta, mikä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:ssä on työsopimuksen irtisanomisperusteena rinnastettu työvelvoitteiden laiminlyöntiin. Kun mainitut seikat voivat sellaisenaankin muodostaa työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitetun irtisanomisperusteen, ei viitatusta tuomiosta työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa suoraa ohjetta arvioitaessa Halmiaisen ja Laistin työsuhteiden päättämisen sopimuksenmukaisuutta.

Kellokorttijärjestelmä työajan seurantajärjestelmänä edellyttää, että jokainen työntekijä henkilökohtaisesti leimaa oman kellokorttinsa. Kun järjestelmä Late-Rakenteet Oy:ssä on samalla toiminut palkanlaskennan perusteena, kellokorttien käyttäminen vastoin annettuja määräyksiä on ollut omiaan rikkomaan sen luottamuksen, jonka työsopimussuhteessa työnantajan ja työntekijän välillä edellytetään vallitsevan.

Halmiaiselle on annettu kahdesti vuonna 1988 varoitus työaikarikkomuksista ja 1.6.1989 kolmanneksi ja viimeiseksi kutsuttu varoitus luvattomasta poissaolosta työpaikalta. Hän on senkin jälkeen syyllistynyt työaikarikkeisiin. Työtuomioistuin pitää Halmiaisen menettelyä hänen poistuttua työpaikalta ennen työajan päättymistä ja jätettyä kellokorttinsa Laistin leimattavaksi sellaisena välinpitämättömyytenä annetuista määräyksistä, ettei Late-Rakenteet Oy:ltä, kun otetaan huomioon Halmiaisen varoituksista huolimatta jatkunut välinpitämätön suhtautuminen työajan noudattamisvelvollisuuteen, ole voitu kohtuudella vaatia Halmiaisen työsuhteen jatkamista.

Laistin menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon, että hänen työsuhteensa on jatkunut suhteellisen pitkään ilman, että hän olisi syyllistynyt rikkomuksiin tai saanut varoituksia. Myös nyt kysymyksessä olevana päivänä Laisti oli täyttänyt työvelvoitteensa. Halmiaisen kellokortin leimatessaan Laisti on sinänsä tietoisesti ja työnjohtajan huomautuksesta huolimatta menetellyt annettujen määräysten vastaisesti. Tämä on kuitenkin tapahtunut sellaisissa olosuhteissa, ettei siitä rikkomuksen luonne huomioon ottaen ole aiheutunut vahinkoa eikä edes huomattavampaa vahingon vaaraa työnantajalle.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Late-Rakenteet Oy:llä olisi ollut tärkeä syy purkaa Laistin työsopimus tai että sillä olisi ollut edes erityisen painavaa syytä sitä irtisanoa. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan Laistille korvausta irtisanomissuojasopimuksen vastaisen menettelyn johdosta. Laistin oma käyttäytyminen on kuitenkin otettava huomioon korvauksen määrää olennaisesti alentavana seikkana. Yhtiö on myös velvollinen suorittamaan Laistille kanteessa vaaditun palkan irtisanomisajalta. Vaatimus on määrän osalta myönnetty oikeaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Late-Rakenteet Oy:n on purkanut Matti Laistin työsopimuksen vastoin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta.

Työtuomioistuin velvoittaa Late-Rakenteet Oy:n maksamaan Laistille irtisanomisajan palkkana vuosilomakorvauksineen 32 133 markkaa ja korvauksena työsuhteen sopimuksenvastaisesta päättämisestä 40 000 markkaa, kummatkin määrät 16 prosentin korkoineen 15.6.1990 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Rautiainen, Niskanen, Leivo ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olleen jäsen Niskasen lausunto, johon jäsen Rautiainen yhtyi:

Laistin menettelyä arvioitaessa on otettava huomioon hänen työsuhteensa pitkä kestoaika ja se, ettei hänen ole työsuhteensa kestäessä väitettykään syyllistyneen rikkomuksiin eikä saaneen varoituksia. Hän on kuitenkin Halmiaisen kellokortin leimatessaan tietoisesti ja työnjohtajan huomautuksesta huolimatta menetellyt annettujen määräysten vastaisesti. Katson, ettei Late-Rakenteet Oy:llä ole näytetty olleen tärkeätä syytä purkaa Laistin työsopimusta. Laistin menettely on kuitenkin ollut sellainen hänestä itsestään johtuva syy, joka irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan muodostaa erittäin painavan työsopimuksen irtisanomisen perusteen. Työnantajan olisi tullut noudattaa Laistin työsopimuksen päättäessään irtisanomisaikaa. Sen vuoksi yhtiö on velvollinen suorittamaan Laistille kanteessa vaaditun palkan irtisanomisajalta. Vaatimus on määrän osalta myönnetty oikeaksi.

Näillä perusteilla ja kanteen Laistin osalta enemmälti hyläten velvoitan Late-Rakenteet Oy:n maksamaan Laistille irtisanomisajan palkan ja vuosilomakorvauksen korkoineen työtuomioistuimen tuomiosta ilmenevällä tavalla.

Halmiaista koskevilta osin ja samoin oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn tuomioon.