9.4.1990

2. Vapaan kertyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vapaata ansaittaessa pidetään työssäolopäivien veroisina päivinä lakisääteistä vuosilomaa ja enintään 15 päivän hyväksyttävää poissaoloa kalenterineljänneksen aikana laskettuna teoreettisista säännöllisistä työpäivistä jakson aikana. Jos työntekijän työsuhde alkaa kesken vuosineljänneksen ensimmäisen kuukauden tai päättyy kesken vuosineljänneksen viimeisen kuukauden, työntekijä ansaitsee vapaata siinä tapauksessa, että vuosineljänneksen ensimmäisessä tai viimeisessä kuukaudessa on työpäiviä tai työssäolopäivien veroisia päiviä vähintään 14. Muutoin noudatetaan edellä selostettua menettelyä.

Lyhennyksen määrästä vähennetään seuraavat vuosittain säännöllisesti toistuvat vapaat: - 30 arkipäivän vuosilomaa pitempi vuosiloma, joka annetaan yksilö- tai yritystason sopimuksen tai käytännön perusteella - ylimääräiset, sopimukseen tai käytäntöön perustuvat vapaapäivät

Lyhennyksen määrästä ei vähennetä: - työehtosopimuksen mukaisia 12 minuutin kahvitaukoja - yrityksen antamia palkkiolomia - työntekijän 50- ja 60-vuotispäivää, hääpäivää, ristiäispäivää, lähiomaisen hautajaispäivää tai niihin rinnastettavia työnantajan antamia vapaapäiviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Ansiotaso Työajan lyhennys toteutetaan ansiotasoa alentamatta. Kuukausipalkkaisten osalta ei palkkaa vähennetä annetun vapaan osalta. Tuntipalkkaisten työntekijöiden osalta vapaapäivät annetaan palkallisina, jolloin laskentaperusteena on työntekijän perustuntipalkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitetussa 26.2.1987 tehdyssä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liitot sopivat, että 27.9.1985 allekirjoitettuja työajan lyhentämissopimuksia niin kiinteistöalan päätoimisten työntekijöiden kuin kiinteistöalan pistepalkkaisten talonmiehen työtä ja siivousta koskevan työehtosopimuksen osalta noudatetaan sellaisenaan vuonna 1987 ja vuonna 1988 seuraavin lisäyksin:

Vapaan kertyminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuonna 1988 työntekijälle kertyy vapaata kalenterivuoden aikana yhteensä 64 tuntia kertymisjärjestelmän perusteella. Työntekijälle kertyy vapaata 16 tuntia kalenterineljännestä kohden.

Vapaan antaminen Pääsääntö on, että vuosineljännestä kohden ansaittu vapaa annetaan seuraavan vuosineljänneksen aikana työnantajan määräämänä aikana erityistä ilmoitusaikaa noudattaen työvuoro kerrallaan.

Ilmoitusajat ovat seuraavat:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuonna 1988 enintään 2 päivän vapaa 3 päivää enintään 4 päivän vapaa 6 päivää enintään 6 päivän vapaa 9 päivää enintään 8 päivän vapaa 12 päivää

Pääsäännöstä voidaan yritystasolla poiketa seuraavasti:

a. vapaata annetaan 3 (1987) tai 4 (1988) päivää puolivuotisjaksoittain työnantajan määräämänä aikana b. ansaittu vapaa annetaan vuosiloman yhteydessä työnantajan määräämänä aikana c. vapaan antaminen asiointivapaana (esim. tunti kerrallaan) d. vapaan antaminen ylimääräisinä viikonloppuvapaina osapäivätoimisten työntekijöiden osalta eli 5-päiväisten viikkojen määrää lisätään ansaituilla vapailla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on Suomen Kiinteistöliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kettuinmäen Lämpö Oy:n palveluksessa oleva Riitta Wiman oli sopinut työnantajan kanssa työajan lyhentämisvapaan pitämisestä 27.12. - 30.12.1988. Vapaasta oli sovittu joulukuun 1988 alkupuolella. Wiman oli sairastunut toisena joulupäivänä 26.12.1988 ja ilmoittanut sairastumisestaan työnantajalle heti, kun se oli ollut mahdollista eli työpäivän alkaessa 27.12.1988 kello 8.30.

Wiman oli pyytänyt työnantajalta, että hänelle annettaisiin sairausloman vuoksi saamatta jääneet työajan lyhentämispäivät muuna aikana. Työnantaja oli kuitenkin katsonut työajan lyhentämispäivät pidetyiksi aikaisemmin sovittuna aikana. Koska Wiman kuitenkin oli ollut kysymyksessä olevana aikana ensisijaisesti sairauslomalla, hän oli katsonut, että työajan lyhentämispäivät tulisi antaa muuna aikana.

Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 30.12.1988 ja liittojen välillä 31.1.1989. Neuvotteluissa ei ollut päästy asiasta yksimielisyyteen.

Liittojen välisissä neuvotteluissa oli todettu, että liittojen välillä tehdyissä työajan lyhentämistä koskevissa sopimuksissa ei ollut määräyksiä sen varalta, että työajan lyhentämispäivät sattuivat sairausajalle. Työnantajaliitto oli esittänyt kantanaan, että laadittua työtuntijärjestelmää tuli noudattaa työkyvyttömyydestä huolimatta, jolloin etukäteen ilmoitetut ja myöhemmin sairausajalle sattuvat työajan lyhentämispäivät katsottaisiin sairausajasta riippumatta pidetyiksi. Työntekijäliitto puolestaan oli katsonut, että työajan lyhentämisvapaat tuli antaa muuna aikana sellaisessa tapauksessa, jossa työkyvyttömyysaika oli alkanut ja siitä oli tehty ilmoitus työnantajalle ennen työajan lyhentämisvapaiden alkamista.

Käytännössä työajan lyhentämisvapaiden antamisesta oli sovittu työnantajan ja työntekijän välillä siten, että työntekijän toiveet ja työnantajan työvoiman tarve oli sovitettu yhteen. Wimanin vapaasta oli sovittu hänen ja työnantajan välillä joulukuun alussa 1988 siten, että vapaa liittyisi joulunpyhien vapaapäiviin. Wiman oli kuitenkin sairastunut joulunpyhien aikana ja käynyt lääkärissä illalla 26.12.1988, joka oli ollut hänen vapaapäivänsä. Sairaudestaan hän oli ilmoittanut työnantajalle heti, kun se oli ollut mahdollista, seuraavana päivänä työvuoron alkaessa. Sairaudesta oli siten ilmoitettu työnantajalle ennen lyhentämisvapaiden alkamista.

Koska liittojen välinen työajan lyhentämistä koskeva sopimus ei sisältänyt määräyksiä tällaisen tilanteen varalta, oli asiassa Kiinteistötyöntekijäin Liiton mielestä noudatettava niin sanottua aikaprioriteettiperiaatetta siten, että työntekijän oli katsottava olevan sairauslomalla, jos sairaus oli alkanut ja siitä oli ilmoitettu työnantajalle ennen työajan lyhentämisvapaiden alkamista.

Useissa eri alojen työehtosopimuksissa oli määräykset, joiden mukaan vapaapäivä oli katsottava pidetyksi, jos annettava vapaa sisältyi säännöllisiä työpäiviä kartuttavaan aikaan, kuten sairausloman ajalle. Tällöin aikaprioriteettiperiaatetta sovellettiin siten, että jos vapaan antamisesta oli ilmoitettu työntekijälle ennen sairausajan alkamista, ei työntekijällä ollut oikeutta saada työajan lyhentämispäiviä muuna aikana. Tällöin työnantajaliiton nyt esittämä kanta siitä, että työkyvyttömyysaika oli sattunut työtuntijärjestelmän mukaiselle vapaapäivälle eikä oikeuttanut muuhun järjestelyyn, olisi oikeutettu. Kun liittojen välisessä työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa ei kuitenkaan ollut sovittu asiasta tällä tavoin, ei työnantajaliiton tulkintaa voitu pitää oikeana.

Työajan lyhentämistä koskeneissa sopimusneuvotteluissa ei ollut erikseen keskusteltu sellaisesta tilanteesta, jossa sairausloma ja työajan lyhentämisvapaa osuivat päällekkäin. Asia ei myöskään ollut muussa yhteydessä ollut esillä liittojen välillä. Näin ollen asiassa oli sovellettava sitä vakiintunutta sääntöä, että poissaolon oli katsottava johtuneen ensin alkaneesta syystä eli Wimanin tapauksessa sairaudesta. Kun työajan lyhentämissopimukseen ei ollut otettu asiasta määräystä, ei muuhun johtopäätökseen voitu tulla siinäkään tapauksessa, että annettavasta vapaasta oli ilmoitettu jo ennen sairausloman alkamista. Ratkaisevaa oli se, että työkyvyttömyysaika oli alkanut ja että siitä oli ilmoitettu työnantajalle ennen työajan lyhentämisvapaan alkamista. Mikäli katsottaisiin, että työajan lyhentämispäivät kuittautuisivat samalle ajalle osuneilla sairauspäivillä, niin tällöin itse asiassa kuitattaisiin sairausajan palkkaa. Se taas merkitsisi, että työntekijän ansiotasoa alennettaisiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kiinteistöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Kiinteistöliiton ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä solmitun työajan lyhentämissopimuksen mukaan Kettuinmäen Lämpö Oy ei ole voinut katsoa Wimanille 27.12. - 30.12.1988 annettuja työajan lyhentämispäiviä pidetyiksi, sillä Wiman on ollut tuon ajan sairauslomalla, ja että työnantaja olisi ollut velvollinen antamaan Wimanille sovitut neljä työajan lyhentämispäivää muuna aikana.

Vastineen perustelut

Suomen Kiinteistöliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liittojen välisen työajan lyhentämistä koskevan sopimuksen mukaan työntekijälle kertyi vuonna 1988 vapaata kalenterivuoden aikana yhteensä 64 tuntia sopimuksessa mainitun kertymisjärjestelmän mukaan. Työntekijälle kertyi vapaata 16 tuntia kalenterivuosineljännestä kohden. Vapaan antamisessa pääsääntönä oli, että vuosineljännestä kohden ansaittu vapaa annettiin seuraavan vuosineljänneksen aikana työnantajan määräämänä ajankohtana erityistä ilmoitusaikaa noudattaen työvuoro kerrallaan. Työajan lyhentämissopimuksen mukaan ilmoitusajat vaihtelivat kolmesta kahteentoista päivään. Työajan lyhentämistä koskevassa sopimuksessa ei ollut mainintaa sen tapauksen varalta, että työntekijä sairastui työajan lyhentämisvapaiden aikana.

Kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa Suomen Kiinteistöliitto oli katsonut, että tapaukseen tuli soveltaa yleistä periaatetta, jonka mukaan laadittua työtuntijärjestelmää noudatettiin työkyvyttömyydestä huolimatta. Kettuinmäen Lämpö Oy:n ja Wimanin välillä oli jo joulukuun alussa 1988 sovittu työajan lyhentämisvapaiden pitämisestä 27.12. - 30.12.1988. Wimanin vapaista oli siten sovittu jo ennen hänen sairauslomansa alkamista. Mikäli kysymys olisi ollut normaaleista vapaapäivistä, jotka olisi etukäteen sijoitettu työtuntijärjestelmän mukaisesti, eivät vapaapäivät tällöinkään sairaustapauksessa siirtyneet tai oikeuttaneet uusiin vapaisiin. Vastaavaa menettelyä tuli noudattaa myös työajan lyhentämisvapaiden kohdalla.

Työajan lyhentämisvapaiden antamisessa noudatettiin aikaprioriteettiperiaatetta, jonka mukaan ratkaisevaa oli se, koska työajan lyhentämisvapaiden pitämisen ajankohdasta oli ilmoitettu. Wimanin tapauksessa työajan lyhentämisvapaista oli ilmoitettu kiinteistöalan työajan lyhentämissopimuksen mukaisesti vähintään yhdeksää päivää ennen työajan lyhentämisvapaiden antamista. Koska Wimanin sairastuminen oli tapahtunut vasta myöhemmin, oli aikaprioriteettiperiaatteen mukaan ratkaisevaa se, mistä oli aikaisemmin ilmoitettu.

Koska kiinteistöalan työajan lyhentämissopimuksessa ei ollut määräyksiä sen varalta, että työntekijä sairastuisi työajan lyhentämisvapaan aikana, oli asiassa noudatettava edellä mainittuja yleisiä periaatteita.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kiinteistöliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Kettuinmäen Lämpö Oy:n palveluksessa oleva Riitta Wiman on joulukuun 1988 alkupuolella sopinut työajan lyhentämisvapaan pitämisestä 27.12. - 30.12.1988. Wiman on kuitenkin 26.12.1988 todettu sairauden vuoksi työkyvyttömäksi 26.12. - 29.12.1988. Hän on ilmoittanut sairaudestaan työnantajalle 27.12.1988 noin kello 8.30 ja pyytänyt työajan lyhentämisvapaan siirtämistä sairauden vuoksi muuhun ajankohtaan. Yhtiö on kuitenkin kieltäytynyt suostumasta hänen pyyntöönsä.

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on kanteessa lähtenyt siitä, että koska Wiman on sairastunut ennen työajan lyhentämisvapaan alkamista, on hänen poissaolonsa työstä oikeuskäytännössä noudatetun niin sanotun aikaprioriteettisäännön mukaisesti katsottava johtuneen ensin alkaneesta syystä ja siten sairaudesta. Kiinteistötyöntekijäin Liitto on myös katsonut, että koska työajan lyhentämisvapaa on vuosilomaan verrattava etuus, tulee työajan lyhentämisvapaan siirtämisessä työntekijän sairaustapauksessa menetellä kuten vuosiloman yhteydessä.

Työajan lyhentämistä kiinteistöalalla koskevassa sopimuksessa on määräyksiä, jotka koskevat lähinnä vain työajan lyhentämisvapaan kertymistä, vapaan antamisen ajankohtaa ja vapaasta ilmoittamista. Toisin kuin useissa muissa työehtosopimusalojen työajan lyhentämistä koskevissa sopimuksissa ei kiinteistöalan työajan lyhentämissopimuksessa ole määräyksiä siitä, että työajan lyhentämisvapaa eräissä tapauksissa kuluu myös sellaisina päivinä, jolloin työntekijä on sairauden vuoksi poissa työstä. Näin on sovittu useilla muilla työehtosopimusaloilla muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa vapaan antamisesta on ilmoitettu ennen sairauden alkua tai joissa vapaa annetaan koko tehtaalla tai työosastolla yhtä aikaa.

Kiinteistöalan työajan lyhentämissopimuksesta sovittaessa ei esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä kysymys, voisiko työajan lyhentämisvapaa kulua myös työntekijän sairausloman aikana.

Suomen Kiinteistöliitto on esittänyt, että alalla noudatetun käytännön mukaan laadittua työtuntijärjestelmää noudatetaan sairaudesta huolimatta. Tämä merkitsee sitä, että mikäli työajan lyhentämisvapaista on sovittu ennen sairauden alkamista, kuluvat työajan lyhentämisvapaat, kuten muutkin etukäteen työtuntijärjestelmään merkityt vapaapäivät, myös sairauden aikana. Työnantajaliiton todistajana kuulustuttaman liittoa työehtosopimusneuvotteluissa edustaneen toimitusjohtajan kertoman mukaan alalla noudatetaan edellä mainittua periaatetta. Tarkempaa selvitystä käytännöstä ei kuitenkaan ole esitetty.

Vuosiloman siirtäminen työntekijän sairaustapauksissa perustuu nimenomaisiin asiaa koskeviin vuosilomalain säännöksiin, eikä vuosiloman siirtämisessä noudatetusta menettelystä näin ollen saada työtuomioistuimen mielestä johtoa nyt esillä olevaan riitakysymykseen.

Kun Wimanin työajan lyhentämisvapaasta on ilmoitettu ennen hänen sairastumistaan eikä työajan lyhentämistä kiinteistöalalla koskevassa sopimuksessa ole sovittu vapaan siirtämisestä kysymyksessä olevan kaltaisissa tapauksissa, Kettuinmäen Lämpö Oy on voinut katsoa Wimanin työajan lyhentämispäivät pidetyiksi ennalta ilmoitettuna aikana. Yhtiöllä ei siten ole velvollisuutta antaa Wimanille työajan lyhentämispäiviä muuna ajankohtana.

Työtuomioistuin toteaa, ettei kanteessa ole kysymys siitä, millä tavoin Wimanille on suoritettava palkka kysymyksessä olevalta ajanjaksolta, jolloin Wimanin sairausloma ja työajan lyhentämisvapaa ovat sattuneet osittain päällekkäin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Suomen Kiinteistöliitto kuitenkin kärsiä oikeutenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Kontio, Nouro, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen S u l k u s e n lausunto:

Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Wimanille työehtosopimuksen mukaan kuuluvia ja 27.12. - 30.12.1988 väliselle ajalle määrättyjä työajan lyhentämispäiviä ei voida katsoa pidetyiksi Wimanin 26.12.1988 alkaneen sairausloman aikana, minkä vuoksi työnantaja on velvollinen antamaan Wimanille kuuluvat neljä työajan lyhentämispäivää muuna aikana.

Asianosaisliittojen välillä solmittu työehtosopimus ei sisällä asiasta nimenomaista määräystä. Asia ei myöskään ole tullut kummankaan asianosaisliiton puolelta millään tavalla esille neuvoteltaessa keskusliittojen sopiman työajan lyhentämisen liittokohtaisesta toteuttamisesta. Myöskään vastaajapuolelta esitetty selvitys ei mielestäni riitä osoittamaan, että työehtosopimusta olisi ainakaan kantajaliiton tieten sovellettu vastaajaliiton tarkoittamalla tavalla, jonka mukaan työajan lyhentämispäivien pitäminen rinnastettaisiin lähinnä etukäteen työvuorojärjestykseen merkittyihin vuorovapaisiin.

Tulkintatilanteessa ei sellaisenaan ole kysymys keskenään ristiriidassa olevien työehtosopimuksen määräysten soveltamisesta, koska Wimanille on työehtosopimuksen mukaan riidattomasti syntynyt sekä oikeus sairauslomaan ja sairausajan palkkaan että oikeus työajan lyhentämisvapaaseen. Erimielisyys koskeekin sitä, voivatko työajan lyhentämisvapaa ja sairausloma kanteessa tarkoitetussa tapauksessa kulua samanaikaisesti.

Mielestäni kantajaliitto on voinut perustellusti nojautua siihen työneuvoston ja työtuomioistuimen aikaisemmissa yhteyksissä soveltamaan periaatteeseen, jonka mukaan silloin, kun työnteko on estynyt kahdesta tai useammasta syystä, ensisijaisena pidetään sitä syytä, jonka vuoksi este on ensin tosiasiallisesti alkanut (ns. aikaprioriteettisääntö, esim. TN 747, 910, 951; TT 52/1975, 11/1984, 15/1987). Tämän periaatteen mukaisesti Wimanin sairausloma on alkanut työpäivän alkaessa 27.12.1988. Jos Wimanin katsottaisiin samanaikaisesti olleen myös työajan lyhentämisvapaalla, Wimanin työaika siinäkin tapauksessa, että työnantaja suorittaisi tästä erillisen ja työajan lyhentämistä koskevien sopimusmääräysten edellyttämän korvauksen, jäisi todellisuudessa lyhenemättä samojen sopimusmääräysten edellyttämällä tavalla. Tässä suhteessa vastaajaliitto ei ole näyttänyt, että tilanne olisi tarkoitettu rinnastaa sellaiseen tapaukseen, jossa työntekijä sairastuu hänelle määrättynä vapaapäivänä. Kantajaliiton omaksuma tulkinta puolestaan johtaa sekä työehtosopimuksen sairausajan palkkaa että työajan lyhentämistä koskevien määräysten eli siten työehtosopimuksen täydellisempään toteutumiseen. Mielestäni tätä periaatetta on pidettävä lähtökohtana työehtosopimuksen tulkinnassa yhtä lailla kuin sitä, että muutoin yhtä perustelluista eri tulkintavaihtoehdoista on valittava yksityisen työntekijän kannalta edullisempi.

Näillä perusteilla hyväksyn kanteen. Asian laadun vuoksi Kiinteistötyöntekijäin Liitto saa kuitenkin kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.