12.10.1989

Työrauha

1 mom. Tähän sopimukseen sidottu ei saa sopimuksen voimassa ollessa ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta tai oikeasta sisällöstä taikka sopimukseen perustuvasta vaatimuksesta syntyneen riidan ratkaisemiseksi, voimassa olevan sopimuksen muuttamiseksi tai uuden sopimuksen aikaansaamiseksi.

2 mom. Lisäksi virkaehtosopimukseen sidottu yhdistys on velvollinen huolehtimaan, että sen alaiset yhdistykset ja viranhaltijat, joita sopimus koskee, eivät riko edellisessä momentissa tarkoitettua työrauhavelvoitetta eivätkä sopimuksen määräyksiä. Tämä viranhaltijayhdistykselle kuuluva velvollisuus sisältää myös sen, ettei yhdistys saa tukea tai avustaa kiellettyä työtaistelutoimenpidettä eikä muullakaan tavalla myötävaikuttaa sellaisiin toimenpiteisiin, vaan on velvollinen pyrkimään niiden lopettamiseen.

-----------------------------------------------

2. luku

Peruspalkka

Kanteen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:ta ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Helsingin yhteisjärjestö KTV ja sen jäljempänä mainitut alayhdistykset sekä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa toimivat jäljempänä mainitut alayhdistykset olivat toimeenpanneet 9.5.1989 kello 9-13 työnseisauksen. Työnseisaukseen oli osallistunut Helsingin kaupunkiin työ- tai virkasuhteessa olevia henkilöitä arviolta yli 10 000 sekä Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaliittoon työ- tai virkasuhteessa olevia henkilöitä yhteensä noin 1 500. Virkasuhteisten osuus työnseisaukseen osallistuneista oli noin 2 000.

Työtaistelulla ja siihen liittyneellä mielenosoituksella kunnallisen työmarkkinalaitoksen toimitilojen ulkopuolella työmarkkinalaitoksen hallituksen kokouksen aikana oli pyritty painostamaan kunnallista työmarkkinalaitosta suostumaan edellä mainitun virkaehtosopimuksen ja työehtosopimuksen palkkausmääräykset ylittäviin palkankorotuksiin kesken sopimuskautta. Työnseisauksella oli vaadittu muun muassa viiden prosentin suuruisen niin sanotun Helsinki-lisän maksamista 1.6.1989 lukien.

Helsingin yhteisjärjestö KTV oli ennen työnseisauksen toimeenpanemista toimittanut jäsenilleen kirjallisen tiedotteen, jossa oli esitelty työtaistelun syitä ja tavoitteita. Työtaistelu oli siten selvästi kohdistunut virkaehtosopimuksen ja työehtosopimuksen määräyksiin, joihin työtaistelulla oli pyritty aikaansaamaan muutoksia.

Helsingin kaupungin viranhaltijat KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 450. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 600 ja yhdistykseen kuului sekä viranhaltijoita että työsuhteisia henkilöitä.

Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 250. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 932, joista noin 800 oli virkasuhteisia ja loput työsuhteisia.

Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 115. Jäseniä yhdistyksessä oli 350, joista noin 330 oli virkasuhteisia ja loput työsuhteisia.

Helsingin lasten- ja nuorisonhuoltolaitosten henkilökunta KTV:n jäseniä työtaisteluun oli osallistunut noin 180. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 240, joista noin 100 oli virkasuhteisia ja noin 140 työsuhteisia.

Helsingin sosiaaliviraston henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisauksessa oli ollut mukana 600-700. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 1 150, joista noin 1 090 oli virkasuhteisia ja loput työsuhteisia.

Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 100. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 750 ja yhdistyksen jäseninä oli sekä viranhaltijoita että työsuhteisia henkilöitä.

Helsingin liikennelaitoksen viranhaltijat KTV:n jäseniä työtaisteluun oli osallistunut 25-30. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 100, joista noin 85 oli virkasuhteisia ja loput työsuhteisia.

Helsingin kaupungin päivähoitotoimen henkilökuntayhdistys KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut noin 600. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 1 200, joista 910 oli virkasuhteisia ja 290 työsuhteisia.

Helsingin kaupungin toimistovirkailijat KTV:n jäseniä lakossa oli ollut noin 400. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 800, joista noin 550-600 oli työsuhteisia ja loput virkasuhteisia.

Helsingin satamalaitoksen henkilökunta KTV:n jäseniä lakkoon oli osallistunut 80. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 100 ja jäsenistä 70 oli työsuhteisia ja noin 30 virkasuhteisia.

Helsingin Kätilöopiston sairaalan henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 19. Yhdistyksessä oli jäseniä 70. Kaikki työnseisaukseen osallistuneet olivat virkasuhteisia.

Helsingin kaupungin teknillisten alojen sopimuspalkkaiset KTV:n jäseniä työnseisauksessa oli ollut mukana 128. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 310, joista työsuhteisia oli 290 ja loput virkasuhteisia.

Helsingin kaupungin pysäköinninvalvontatoimiston henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 30. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 36. Kaikki työnseisaukseen osallistuneet jäsenet olivat virkasuhteisia.

Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan henkilökunta KTV:n kaikki 64 jäsentä olivat osallistuneet työnseisaukseen. Jäsenistä 58 oli työsuhteista ja 6 virkasuhteista.

Hesperian sairaalan henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 41. Yhdistyksen koko jäsenmäärä oli 230 ja kaikki jäsenet olivat virkasuhteisia.

Helsingin Koskelan sairaalan henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 25. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 100 ja kaikki jäsenet olivat virkasuhteisia.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan konehenkilökunta KTV:n jäseniä työnseisaukseen oli osallistunut 25-30. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 85, joista 70-75 oli virkasuhteisia ja loput olivat työsuhteisia.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan toimistovirkailijat KTV:n jäseniä työnseisauksessa oli ollut mukana 95. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 230, joista noin 200 oli virkasuhteisia ja loput työsuhteisia.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan henkilökunta KTV:n jäseniä työnseisauksessa oli ollut mukana 300. Yhdistyksen jäsenmäärä oli 1 200 ja kaikki jäsenet olivat virkasuhteisia.

Jokaisesta edellä mainitusta yhdistyksestä työnseisaukseen oli osallistunut yhdistyksen päättävien elinten jäseniä. Yhdistykset olivat myös todennäköisesti käsitelleet asiaa ja päättäneet työtaisteluun ryhtymisestä.

Helsingin yhteisjärjestö KTV ja ne edellä mainitut muut kuultavina olevat järjestöt, joihin kuului vain virkasuhteessa olevia jäseniä tai joiden jäsenistä vain virkasuhteisia oli osallistunut työnseisaukseen, olivat työtaistelutoimenpiteeseen ryhtyessään rikkoneet kunnallisen virkaehtosopimuslain 9 §:n ja kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen yleisen osan 11 kohdan 1 momentin mukaista työrauhavelvoitetta. Ne kuultavina olevat muut yhdistykset, joihin kuului sekä työ- että virkasuhteisia jäseniä, olivat lisäksi rikkoneet työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettua työrauhavelvollisuutta. Mikäli yhdistysten ei katsottaisi rikkoneen työrauhavelvollisuutta, olivat ne ainakin syyllistyneet kunnallisen virkaehtosopimuslain sekä kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen 11 kohdan 2 momentin ja työehtosopimuslain edellyttämän valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli 5.5.1989 toimittanut Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:lle ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:lle kirjeen, jossa järjestöjä oli kehotettu välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin lain ja sopimusten vastaisen työtaistelun estämiseksi. Helsingin kaupungin edustajat olivat Helsingin yhteisjärjestö KTV:n edustajien kanssa 5.5.1989 käymissään neuvotteluissa kehottaneet yhteisjärjestöä luopumaan aiotusta työnseisauksesta.

Järjestöt olivat toimittaneet 9.5.1989 kunnallisen työmarkkinalaitoksen hallitukselle Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n allekirjoittaman kirjeen, jossa oli todettu järjestöjen yhtyvän viiden prosentin suuruisiin Helsinki- ja HYKS-lisää koskeviin vaatimuksiin sekä muihin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n yhdistysten samana päivänä tekemiin vaatimuksiin. Helsingin yhteisjärjestö KTV oli toimittanut kunnalliselle työmarkkinalaitokselle 9.5.1989 päivätyn kirjeen, jossa muun muassa oli kehotettu kunnallista työmarkkinalaitosta ryhtymään kiireellisesti tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla erillisen Helsinki-taulukon käyttöönotto tulisi mahdolliseksi sekä virka- että työsuhteissa 1.6.1989 alkaen. Kirjeen mukaan Helsinki-taulukon tulisi olla vähintään viisi prosenttia korkeampi kuin virka- tai työehtosopimusten I paikkakuntaluokan palkat. Lisäksi kirjeessä oli todettu, että myönteinen ratkaisu olisi saatava aikaan kolmen viikon kuluessa.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV eivät siten olleet ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi, vaan ne ovat päinvastoin tukeneet työtaistelutoimenpiteitä. Ne olivat siten syyllistyneet valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomittavan hyvityssakon määrässä tulisi ottaa huomioon se, että työnseisaus oli ollut laaja ja koskenut kaikkiaan yli 10 000 työntekijää ja viranhaltijaa. Työnseisaus oli lamaannuttanut 4-5 tunniksi melko täydellisesti muun muassa Helsingin kaupungin liikennelaitoksen toiminnan, koulujen, päiväkotien ja laitosten ruokahuollon, puhtaanapitotyöt, rakennustyöt ja perhepäivähoidon sekä vaikeuttanut muitakin palveluja aiheuttaen Helsingin kaupungille ja sen asukkaille huomattavaa haittaa ja taloudellista vahinkoa. Yhdistykset olivat olleet myös tietoisia siitä, että työtaistelu oli työrauhavelvollisuuden vastainen. Järjestöt olivat lisäksi uhanneet jatkaa työtaisteluja, kunnes heidän vaatimuksiinsa suostuttaisiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kunnallisen virkaehtosopimuslain 10 ja 20 §:n nojalla Julkisten työalojen ammattijärjestön JTA:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja samojen lainkohtien sekä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n tuomitsemista niin ikään valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. Lisäksi kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut edellä mainittujen lainsäännösten sekä kunnallisen virkaehtosopimuslain 9 §:n perusteella Helsingin yhteisjärjestö KTV:n tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon sekä niiden kuultavina olevien yhdistysten, joiden jäsenistä vain virkasuhteisia on osallistunut työtaisteluun, tuomitsemista niin ikään hyvityssakkoon kunnallisen virkaehtosopimuslain säännösten perusteella työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, ja niiden kuultavina olevien järjestöjen, joiden jäsenistä työnseisaukseen on osallistunut sekä virka- että työsuhteisia, tuomitsemista sekä työehtosopimuslain että kunnallisen virkaehtosopimuslain säännösten perusteella hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Kuultavina olevat yhdistykset tulisi edellä mainittujen lainkohtien perusteella tuomita hyvityssakkoon ainakin valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on asian esivalmistelun aikana luopunut kanteesta siltä osin, kuin siinä oli vaadittu Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n tuomitsemista hyvityssakkoon myös työehtosopimuslain säännösten perusteella ja Helsingin kaupungin teknilliset vuorotoimihenkilöt KTV r.y:n tuomitsemista hyvityssakkoon ja myös siltä osin, kuin siinä oli vaadittu eräille kuultavina oleville yhdistyksille seuraamusta sekä työehtosopimuslain että kunnallisen virkaehtosopimuslain säännösten perusteella.

Vastineen perustelut

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijöiden ja viranhaltijain liitto KTV ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että 9.5.1989 toimeenpannulla työnseisauksella oli eräiden muiden asioiden ohella pyritty vaikuttamaan siihen, että Helsingin kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden palkkausjärjestelmää uudistettaisiin siten, että Helsingin kaupungin palveluksessa olevalle henkilöstölle hyväksyttäisiin viisi prosenttia korkeammat palkkataulukot, kuin mitä muualla oli käytössä. Työnseisaus oli siten osittain kohdistunut edellä mainitussa virkaehtosopimuksessa ja työehtosopimuksessa sovittuihin asioihin. Lyhyestä, työnseisauksen muodossa toteutettavasta mielenosoituksesta oli päätetty 3.5.1989 pidetyssä Helsingin yhteisjärjestö KTV r.y:n työjaoston kokouksessa. Muissa kanteessa mainituissa yhdistyksissä ei ennen työnseisauksen toimeenpanoa ollut käsitelty työnseisaukseen ryhtymistä tai tehty asiasta päätöksiä.

Helsingin kaupungin palveluksessa olevien työntekijöiden ja viranhaltijoiden työnseisauksen perussyyt olivat yleisesti tunnettuja. Näitä syitä olivat Helsingin alueen työvoimapula ja sen aiheuttamat ongelmat työpaikoilla, työvoimapulan vaikutukset kunnalliseen palvelutasoon ja Helsingin alueen muuta maata korkeampien asuin- ja elinkustannusten vaikutus työntekijöiden todelliseen ansiotasoon. Helsingin kaupungin palveluksessa oleva henkilöstö oli tunnistanut edellä mainitut ongelmat työpaikoillaan. Myös poliittiset päätöksentekijät ja kunnallisten palvelujen käyttäjät olivat myöntäneet ongelmien olemassaolon ja niistä aiheutuvat seuraamukset kunnallisten palvelujen saatavuudelle. Kunnallinen työmarkkinalaitos, joka vastasi työehtosopimus- ja virkaehtosopimuspolitiikasta, ei kuitenkaan ollut myöntänyt tosiasioita eikä kantanut omaa vastuutaan kunnallisten palvelujen toimivuudesta.

Kunnallisen alan eri henkilöstöjärjestöt olivat vuosikausien ajan ryhtyneet toimenpiteisiin kiinnittääkseen kunnallisen työmarkkinalaitoksen huomiota kuntatyöpaikoilla syntymässä olleisiin vaikeisiin ongelmiin. Helsingin kaupungin palveluksessa olevan henkilöstön puolesta olivat työnantajaan olleet yhteydessä Helsingin kaupungin työntekijöiden ja viranhaltijoiden yhdistykset, Helsingin yhteisjärjestö KTV, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja kunnallisen alan pääsopijajärjestöt. Henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin liittyviin kysymyksiin oli pyritty saamaan korjauksia paitsi työehto- ja virkaehtosopimusneuvotteluissa myös muina ajankohtina. Henkilöstöjärjestöt olivat kääntyneet Helsingin kaupungin, kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja lisäksi muun muassa kansanedustajien puoleen Helsingin seudun ongelmien ratkaisemiseksi.

Kunta-alan henkilöstön neljän keskusjärjestön pääkaupunkiseutua edustavat paikallisjärjestöt olivat jo 28.11.1983 jättäneet Espoon, Helsingin, Vantaan ja Kauniaisten kaupunginhallituksille sekä pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan hallitukselle esityksen niin sanotun pääkaupunkiseutulisän maksamisesta. Esitys oli perustunut pääasiallisesti vuoden 1980 kuntien kalleustutkimukseen, jonka mukaan pääkaupunkiseudun elinkustannukset olivat 8,3 prosenttia koko maan keskiarvoa korkeammat.

Kunnallisen alan pääsopijajärjestöt olivat 6.1.1984 jättäneet kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle esityksen, jonka mukaan työ- ja virkaehtosopimuksiin olisi tullut ottaa määräys erillisen pääkaupunkiseutulisän maksamisesta korvauksena muuta maata korkeammista elinja asumiskustannuksista. Esityksessä edellytettiin, että pääkaupunkiseutulisä toteutettaisiin kuuden prosentin suuruisena lisänä varsinaiseen palkkaan.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n liittotoimikunnan 3.10.1985 tekemän päätöksen perusteella pääkaupunkiseutulisää koskeva esitys kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle oli uudistettu täsmennetyssä muodossa. Aikaisemmin esitettyjen perusteluiden lisäksi oli kiinnitetty työnantajapuolen huomiota siihen, että pääkaupunkiseutulisään liittyi tiettyjen ammattiryhmien osalta erityisiä perusteluja suuren työvoimavajauksen takia.

Uudenmaan läänin kansanedustajien neuvottelukunta oli valtiovarainministeriölle jättämällään 19.6.1985 päivätyllä kirjeellä esittänyt pääkaupunkiseutulisän käyttöönottoa. Myös osa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenistä oli jo 1980-luvun alusta alkaen tukenut henkilöjärjestöjen esityksiä pääkaupunkiseutulisän maksamista koskevassa asiassa.

Helsingin kaupunginhallitus oli lokakuussa 1986 asettanut komitean, jonka tehtävänä oli ollut selvittää, mihin henkilöstöpoliittisiin, koulutuksellisiin ynnä muihin lisätoimenpiteisiin olisi tarpeen ryhtyä, jotta Helsingin kaupunki saisi palvelukseensa vastaisuudessa tarvitsemansa työvoiman. Komitea oli jättänyt mietintönsä 12.1.1987. Työvoimapulan poistamiseksi komitea oli esittänyt eräänä vaihtoehtona, että Helsingin kaupunginhallitus päättäisi tehdä kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle esityksen, jonka mukaan kunnallinen sopimusvaltuuskunta valtuuttaisi kunnat ja kuntainliitot ylittämään kulloinkin voimassa olevien virkaehtosopimusten mukaisia palkkoja korkeintaan kolmella palkkaluokalla niiltä osin, kuin oli kysymys virkaryhmistä, joissa avoimista viroista oli hoidettu epäpätevällä henkilöstöllä tai ollut kokonaan hoitamatta enemmän kuin viisi prosenttia kysymyksessä olevien virkojen määrästä.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA olivat jättäneet 12.3.1987 kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle täsmennetyn esityksen edellä mainitun komitean mietinnön perusteella.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli 16.2.1989 tehnyt kunnalliselle työmarkkinalaitokselle laajasti perustellun esityksen työvoimapulaa potevilla aloilla maksettavasta 750 markan erillislisästä, palkkahinnoittelun ylärajojen käytön mahdollistamisesta, palvelulisien ennakkoon myöntämismahdollisuuden ulottamisesta kaikkiin henkilöstöryhmiin sekä eräiden asunto-, koulutus- ja muiden henkilöstöpoliittisten toimien toteuttamisesta sekä valtioneuvoston 11.7.1985 tekemän pääkaupunkiseutua koskevan periaatepäätöksen toteuttamisesta ja pääkaupunkiseudun saattamisesta omaan paikkakuntakalleusluokkaan.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli 16.3.1989 täydentänyt edellä mainittua esitystään ja esittänyt kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että se tekisi erilliset virka- ja työehtosopimukset, jotka tekisivät mahdolliseksi varsinaiseen palkkaan kuuluvan palkanlisän maksamisen sillä perusteella, että tietyllä työalalla vallitsi työvoimapula. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli esittänyt järjestelyyn käytettäväksi rahamäärän, joka olisi ollut 6-8 prosenttia ammattialan tai laitosyksikön palkkasummasta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen 4.4.1989 tekemä päätös sosiaaliviraston päivähoitohenkilöstön palkkauksen tarkistamisesta ei Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n mielestä vähimmässäkään määrin ratkaissut työvoimapulaongelmia Helsingin kaupungin osalta. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli esittänyt näkemyksensä selkeästi 6.4.1989 julkaistussa tiedotteessa, jossa edelleen oli painotettu välittömien neuvottelujen käynnistämistä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n 16.3.1989 tekemän esityksen pohjalta.

Kuntapuolen ammattijärjestöjen puheenjohtajat olivat käsitelleet pääkaupunkiseudun henkilöstön palkkauksen jälkeenjääneisyyttä ja henkilöstöpulaa muun muassa kokouksessaan 24.4.1989. Jälleen kunta-alan pääsopijajärjestöt olivat esittäneet kunnalliselle työmarkkinalaitokselle pikaisten neuvottelujen käynnistämistä Helsingin työvoima- ja palkkausongelmien ratkaisemiseksi.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suhtautuminen pääkaupunkiseudun ja Helsingin erityisolosuhteiden huomioon ottamiseen henkilöstön palvelussuhteen ehdoissa oli ollut kielteistä. Eräisiin vaikutuksiltaan varsin rajoitettuihin järjestelyihin kunnallinen työmarkkinalaitos oli vuoden 1987 jälkeen myöntynyt. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen suhtautuminen erityisesti vuoden 1989 aikana oli ollut ristiriidassa Helsingin kaupungin näkemysten kanssa.

Toisin kuin kunnallinen työmarkkinalaitos olivat pääkaupunkiseudun varsinaisina työnantajina kunnat ja kuntainliitot osoittaneet vähintäänkin ymmärrystä henkilöstöjärjestöjen pääkaupunkiseutulisää koskeville esityksille ja jopa itse tehneet asiassa aloitteita.

Esimerkiksi Helsingin kaupunginhallitus oli 2.1.1984 päättänyt esittää kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle, että se tarvittaessa yhteistyössä pääkaupunkiseudun kuntien ja kuntainliittojen kanssa mahdollisuuksien mukaan jo vuoden 1984 sopimuksia valmisteltaessa olisi selvittänyt ne vaihtoehdot, joilla virka- ja työehtosopimuksissa voitaisiin sopivalla tavalla korvata pääkaupunkiseudun muuta maata korkeammat elinkustannukset.

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittohallitus oli päättänyt kokouksessaan 11.1.1985 tehdä kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle esityksen pääkaupunkiseutulisän maksamisesta. Liittohallitus oli uudistanut esityksensä 14.3.1985 pyytäen, että kunnallinen sopimusvaltuuskunta ottaisi pääkaupunkiseutulisää koskevan esityksen huomioon seuraavissa virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa.

Edellä mainittujen kaltaisia esityksiä pääkaupunkiseudun kaupungit ja niiden eri luottamuselimet olivat tehneet viime vuosien aikana kunnalliselle sopimusvaltuuskunnalle.

Vuoden 1989 alkupuolella työvoimapulaan liittyvät kysymykset sekä asuin- ja elinkustannusten kalleus olivat tulleet jälleen erityisesti esille Helsingin kaupungin eri luottamuselimissä.

Helsingin kaupungin sosiaaliviraston esityksestä kaupungin henkilöstölautakunta oli päättänyt kokouksessaan 8.3.1989 esittää kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että se solmisi erillisen virkaehtosopimuksen sosiaaliviraston esitykseen sisältyvien päivähoitohenkilöstöön kuuluvien viranhaltijoiden palkkauksen tarkistamiseksi kahdella palkkaluokalla 1.3.1989 lukien.

Helsingin kaupungin henkilöstöasianlautakunta oli käsitellyt 22.3. ja 26.4.1989 pääkaupunkiseutulisää koskevaa asiaa. Henkilöstölautakunta oli päättänyt esittää kaupunginhallitukselle muun muassa, että kalliiden elinkustannusten korvaamiseksi tulisi kunnallisen alan virka- ja työehtosopimusneuvotteluissa sopia erillisen Helsinki-taulukon käyttöönotosta. Taulukon mukaisten palkkojen tulisi olla 5 prosenttia korkeammat kuin kulloinkin voimassa olevat I paikkakuntaluokan mukaiset palkat.

Kanteessa tarkoitetun työnseisauksen jälkeen pääkaupunkiseutulisää koskevan asian käsittely oli jatkunut Helsingin kaupunginhallituksen luottamuselimissä. Helsingin kaupunginhallitus oli 22.5.1989 päättänyt esittää kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että työmarkkinalaitos tekisi tai valtuuttaisi Helsingin kaupungin tekemään virkaehtosopimuksen niin sanotusta Helsinki-palkkataulukosta, joka merkitsisi nykyisen palkkataulukon peruspalkkojen korottamista viidellä prosentilla 1.6.1989 lukien. Samalla kaupunginhallitus oli päättänyt hyväksyä työsuhteisten työsopimuksiin sovellettavaksi erillisen palkkataulukon 1.6.1989 lukien sekä kehottanut henkilöstöasiainlautakuntaa huolehtimaan siitä, että vastaava palkkojen tarkistusta koskeva järjestely toteutettaisiin myös tuntipalkkaisten työntekijöiden kohdalla samasta ajankohdasta lukien.

Edellä selostetut seikat osoittivat, miten julkisella alalla henkilöstöpolitiikan ja työmarkkinakäytännön yhteen sovittaminen saattoi joskus johtaa erikoisiin tilanteisiin. Toimeenpantu työnseisaus oli ollut osoitus varsinaisen työnantajan, Helsingin kaupungin ja kaupungin palveluksessa olevan henkilöstön yksimielisestä tahdonilmauksesta, jota kunnallisesta virka- ja työehtosopimuspolitiikasta vastaava kunnallinen työmarkkinalaitos oli vuodesta toiseen vastustanut.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n aloitteellisuus Helsingin kaupungin työvoimapoliittisten ja henkilöstön palvelussuhteen ehtoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi erityisesti kuluvana vuonna oli perustunut muun muassa siihen, että 1.3.1988 voimaan tulleissa työ- ja virkaehtosopimuksissa oli hyväksytty kunta-alalle niin sanottu jatkuvan neuvottelun periaate. Periaate tarkoitti sitä, että kunnallinen työmarkkinalaitos ja kunnallisen alan pääsopijajärjestöt olivat sitoutuneet neuvottelemaan myös virka- ja työehtosopimusten voimassa ollessa esimerkiksi sen tyyppisistä palkantarkistusten tasoon vaikuttavista asioista kuin mistä niin sanotussa Helsinki-lisää koskevissa esityksissä oli ollut kysymys. Järjestöt eivät olleet missään vaiheessa pyrkineet painostamaan Helsingin kaupunkia tai muita pääkaupunkiseudun kuntia, vaan ne olivat kohdistaneet neuvottelupyyntönsä kunnalliselle työmarkkinalaitokselle.

Toimeenpantu työnseisaus oli ollut toisaalta välitön seuraus siitä, että henkilöstö oli kyllästynyt seuraamaan työpaikoilla vuosikausia kestänyttä ja jatkuvasti pahenevaa työvoimapulaa ja sen aiheuttamia jokapäiväisiä ongelmia työsuorituksissa. Toisaalta henkilöstön ärsytyskynnys oli ylitetty tänä keväänä työnantajapuolen kaksinaisen käyttäytymisen johdosta. Kunnan palveluksessa olevalle henkilöstölle oli asetettu työnantajan ja työntekijöiden välisissä keskusteluissa ja erityisesti julkisuudessa käydyissä keskusteluissa työnantajan ja yleisön taholta yhä korostuneempia tuottavuus- ja tehokkuusvaatimuksia. Samalla oli painotettu kuntien ja kuntainliittojen kilpailukyvyn parantamisen välttämättömyyttä suhteessa yksityisten työnantajien toimintoihin. Kuntien ja kuntainliittojen edustajat olivat kaikissa mahdollisissa yhteyksissä toistaneet henkilöstön olevan avainasemassa silloin, kun kunnalliset toiminnot olivat vaakalaudalla. Toimintojen tehokkuuden ja tuottavuuden avainkysymyksenä oli painotettu henkilöstön joustavuutta, pätevyyttä ja suorituskykyä. Tämän vastapainoksi kunnallinen työmarkkinalaitos oli osoittanut suurta jäykkyyttä silloin, kun työnantajalta oli kysytty joustavuutta ja kykyä hahmottaa kunnallisten toimintojen sujuvuuden esteitä.

Helsingin kaupungin palveluksessa olevat työntekijät ja viranhaltijat olivat pyrkineet toteuttamaan mielenosoituksen siten, että siitä oli aiheutunut mahdollisimman vähän haittaa kuntalaisille. Odotettavissa olevasta työnseisauksesta ja sen aiheuttamista häiriöistä kunnallisiin palveluihin oli tiedotettu yleisölle hyvissä ajoin ennen mielenosoitusta jo edellisellä viikolla. Mielenosoitus oli rajattu lisäksi kestoltaan lyhyeksi. Kuntalaisten hengen ja terveyden suojaamiseksi ja kunnan omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi välttämättömät työt oli jätetty kokonaan työnseisauksen ulkopuolelle. Työnseisaus oli lisäksi ajoitettu sellaiseen ajankohtaan, että se olisi mahdollisimman vähän häirinnyt palvelujen tuottamista.

Kun Helsingin yhteisjärjestö KTV:n työjaosto aamulla 5.5.1989 oli päättänyt mielenosoituksen järjestämisestä, yhdistysten pääluottamusmiehet oli velvoitettu kartoittamaan omien alueidensa osalta tarve suojatyön tekemiseen ja huolehtimaan siitä, ettei kenenkään ulkopuolisen henkeä tai terveyttä vaarannettu tai heille aiheutettu kohtuutonta haittaa. Kuntalaisten hengen ja terveyden turvaamiseksi sekä kunnan omaisuuden vahingoittumisen estämiseksi erilaisissa päivystysluontoisissa tehtävissä olevat viranhaltijat ja työntekijät olivat työskennelleet täysin normaalisti työnseisauksesta huolimatta.

Työnseisaukseen oli osallistunut kuultavina olevista yhdistyksistä joko yhdistysten asettamia luottamusmiehiä tai yhdistyksen toimikunnan tai sitä vastaavan hallituksen jäseniä.

Helsingin yhteisjärjestö KTV:n alayhdistyksiin tiedonkulku työnseisaukseen toimeenpanosta oli tapahtunut epämääräisesti ja äkkinäisesti. Tämä oli johtunut ainakin osittain siitä, että työnseisauksen toimeenpanoa ei ollut yhdistyksissä suunnitelmallisesti valmisteltu etukäteen. Yhdistysten mahdollisuudet estää jäsentensä osallistuminen työnseisaukseen olivat olleet käytännössä vähäiset muun muassa siitä syystä, että kehotus mielenosoituksen järjestämiseen oli tullut oman yhdistysorganisaatioon kuuluvan yläyhdistyksen taholta. Yhdistyksen jäsenet eivät olleet kokeneet esitettyjä vaatimuksia sopimusten vastaisiksi erityisesti siitä syystä, että varsinainen työnantaja, Helsingin kaupunki oli jo pitemmän aikaa julkisesti ja voimakkaasti esittänyt vastaavia palkkajärjestelyjä koskevia vaatimuksia kunnalliselle työmarkkinalaitokselle. Lisäksi tilanne monilla työpaikoilla, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon alalla oli ollut työvoimavajauksen vuoksi varsin kärjistynyt jo useiden vuosien ajan. Työnseisauksen ajankohtana oli ollut alkamassa kesäkausi, jonka aikana ongelmat työvoimapulan osalta tulisivat edelleen kärjistymään työpaikoilla. Yhdistysten toimintamahdollisuudet lakon estämiseksi olivat olleet vähäiset senkin johdosta, että työnseisaus oli ollut luonteeltaan mielenosoitustyyppinen. Se oli tarkoitettu kestoltaan hyvin lyhytaikaiseksi.

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n valvontavelvollisuuden sisältöä ja laajuutta sekä mahdollisesti tuomittavaa hyvityssakkoa harkittaessa, tulisi ottaa huomioon, että Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA oli kunta-alalla vain täysin muodollinen järjestö. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n nimissä neuvotteluista ja muista sopimisista vastasivat kunta-alalla Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n toimihenkilöt. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA sopi muodollisesti ja allekirjoitti kunnalliset virkaehtosopimukset, mutta sillä ei ollut mitään itsenäistä neuvotteluorganisaatiota. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA oli Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n ja Valtion työntekijäin yhteisjärjestö VTY r.y:n yhteenliittymä, joka oli aikoinaan perustettu sen vuoksi, että tällaista neuvotteluorganisaatiota tarvittiin valtion virka- ja toimiehtosopimusjärjestelmän vuoksi.

Kaikki asiassa esitetyt seikat huomioon ottaen tulisi Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV sekä Helsingin yhteisjärjestö KTV ja muut kuultavina olevat yhdistykset jättää työehtosopimuslain 10 §:n ja kunnallisen virkaehtosopimuslain 21 §:n nojalla hyvityssakkoon tuomitsematta. Ellei hyvityssakkoja voitaisi jättää kokonaan tuomitsematta, tulisi asiaan liittyneet erityiset olosuhteet ottaa huomioon tuomittavien hyvityssakkojen määrissä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ovat vaatineet kanteen hylkäämistä tai ainakin niiden sekä Helsingin yhteisjärjestö KTV:n ja kanteessa mainittujen muiden yhdistysten jättämistä hyvityssakkoon tuomitsematta.

Perustelut

Helsingin yhteisjärjestö KTV:n työjaosto on 3.5.1989 pitämässään kokouksessa tehnyt päätöksen työnseisauksen toimeenpanemisesta 9.5.1989 kello 9-13 niin sanotusta Helsinki-lisästä sopimisen vauhdittamiseksi. Työnseisaus on toteutettu tehdyn päätöksen mukaisesti ja siihen on osallistunut kanteessa kerrotuin tavoin Helsingin kaupunkiin työ- ja virkasuhteessa olevia kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen ja kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia viranhaltijoita ja työntekijöitä, jotka kuuluvat jäseninä Helsingin yhteisjärjestö KTV:n seuraaviin jäsenyhdistyksiin: Helsingin kaupungin viranhaltijat KTV, Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV, Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV, Helsingin lasten- ja nuorisonhuoltolaitosten henkilökunta KTV, Helsingin sosiaaliviraston henkilökunta KTV, Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV, Helsingin liikennelaitoksen viranhaltijat KTV, Helsingin kaupungin päivähoitotoimen henkilökuntayhdistys KTV, Helsingin kaupungin toimistovirkailijat KTV, Helsingin satamalaitoksen henkilökunta KTV, Helsingin Kätilöopiston sairaalan henkilökunta KTV, Helsingin kaupungin teknillisten alojen sopimuspalkkaiset KTV, Helsingin kaupungin pysäköinninvalvontatoimiston henkilökunta KTV, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan henkilökunta KTV, Hesperian sairaalan henkilökunta KTV ja Helsingin Koskelan sairaalan henkilökunta KTV. Työnseisaukseen on kanteessa kerrotuin tavoin osallistunut lisäksi Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa työskenteleviä edellä mainitun työehtosopimuksen ja virkaehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia työntekijöitä ja viranhaltijoita, jotka kuuluvat jäseninä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan konehenkilökunta KTV:hen, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan toimistovirkailijat KTV:hen ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan henkilökunta KTV:hen.

Lakolla on pyritty vaikuttamaan siihen, että voimassa olevien kunnallisten työehtosopimusten ja virkaehtosopimusten palkkamääräyksiä muutettaisiin muun muassa siten, että sopimuksiin otettaisiin määräykset viiden prosentin suuruisen niin sanotun Helsinki-lisän maksamisesta. Lakko on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen ja kunnallisen yleisen virkaehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Asiassa on myönnetty, että työnseisaukseen on osallistunut kaikista edellä mainituista yhdistyksistä muiden jäsenten mukana myös joko yhdistysten hallitusten tai sitä vastaavan toimikunnan jäseniä tai yhdistysten asettamia luottamusmiehiä. Yhdistysten päättävät elimet eivät ole tehneet nimenomaisia päätöksiä lakkoon ryhtymisestä. Kun suunnitellusta työnseisauksesta on ennen sen toimeenpanemista kuitenkin tiedotettu julkisuudessa laajalti, on yhdistyksillä täytynyt olla etukäteen tieto työnseisauksen toimeenpanosta. Yhdistysten ei ole väitetty edes ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin saadakseen jäsenensä pidättäytymään työtaistelusta. Yhdistykset vastaavat lisäksi edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on 5.5.1989 päivätyllä kirjeellä kehottanut Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:ta ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:tä välittömästi ryhtymään toimenpiteisiin Helsingin yhteisjärjestö KTV:n suunnitteleman lakon estämiseksi. Helsingin kaupungin edustajien ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustajien välillä 5.5.1989 pidetyssä kokouksessa ovat kaupungin edustajat ilmoittaneet suunnitellun työnseisauksen olevan työrauhavelvoitteen vastainen ja kehottaneet luopumaan työnseisauksesta. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV eivät ole kuitenkaan ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin työnseisauksen estämiseksi. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ovat sen sijaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen hallitukselle osoittamallaan 9.5.1989 päivätyllä kirjeellä ilmoittaneet yhtyvänsä viiden prosentin suuruiseen Helsinki- ja HYKS-lisää koskeviin vaatimuksiin sekä muihin Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n yhdistysten samana päivänä tekemiin esityksiin. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV ovat näin ollen syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin tuomitsee kunnallisen virkaehtosopimuslain 9, 10 ja 20 §:n nojalla työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa kunnalliselle työmarkkinalaitokselle Helsingin Kätilöopiston sairaalan henkilökunta KTV:n 2 000 markkaa, Helsingin kaupungin pysäköinninvalvontatoimiston henkilökunta KTV:n 2 000 markkaa, Hesperian sairaalan henkilökunta KTV:n 3 000 markkaa, Helsingin Koskelan sairaalan henkilökunta KTV:n 2 500 markkaa ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan henkilökunta KTV:n 7 000 markkaa sekä valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA:n 10 000 markkaa sekä edellä mainittujen lainkohtien ja työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa kunnalliselle työmarkkinalaitokselle Helsingin yhteisjärjestö KTV:n (20 000) markkaa, Helsingin kaupungin viranhaltijat KTV:n 7 000 markkaa, Helsingin terveysviraston henkilökunta KTV:n 7 000 markkaa, Raitiovaunuhenkilökunnan yhdistys KTV:n 5 000 markkaa, Helsingin lasten- ja nuorisonhuoltolaitosten henkilökunta KTV:n 5 000 markkaa, Helsingin sosiaaliviraston henkilökunta KTV:n 8 500 markkaa, Helsingin liikennelaitoksen autohenkilökunta KTV:n 6 000 markkaa, Helsingin liikennelaitoksen viranhaltijat KTV:n 3 000markkaa, Helsingin kaupungin päivähoitotoimen henkilökuntayhdistys KTV:n 8 500 markkaa, Helsingin kaupungin toimistovirkailijat KTV:n 7 000 markkaa, Helsingin satamalaitoksen henkilökunta KTV:n 3 500 markkaa, Helsingin kaupungin teknillisten alojen sopimuspalkkaiset KTV:n 4 000 markkaa, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan henkilökunta KTV:n 2 500 markkaa, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan konehenkilökunta KTV:n 2 000 markkaa ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan toimistovirkailijat KTV:n 4 000 markkaa ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n 15 000 markkaa. Lisäksi Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV, Helsingin yhteisjärjestö KTV ja edellä mainitut muut yhdistykset velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kunnallisen työmarkkinalaitoksen oikeudenkäyntikulut 800 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheejohtaja, Peltola, Rautiainen, Metsäpelto, Sulkunen ja Mursula.

Eri mieltä olevan jäsen Mursulan lausunto, johon jäsen Sulkunen yhtyi:

Kanteessa tarkoitettu työtaistelu on perustunut Helsingin yhteisjärjestö KTV:n työjaoston 3.5.1989 pitämässä kokouksessa tehtyyn päätökseen. Asiassa on selvitetty, että yhdistyksen jäsenyhdistysten toimihenkilöt ja jäsenet ovat saaneet tietää tästä päätöksestä lähinnä tiedotusvälineistä. Ammattiosastojen ja henkilökuntayhdistysten toimihenkilöillä on mielestäni ollut perusteltua syytä uskoa, että lähinnä mielenilmaukseksi suunniteltu työnseisaus tapahtuisi nimenomaan Helsingin yhteisjärjestö KTV:n toimesta ja vastuulla. Asiassa ei ole erikseen esitetty selvitystä siitä, mitkä jäsenyhdistykset mahdollisesti voisivat joutua vastaamaan työtaistelusta sillä perusteella, että niiden edustaja on ottanut osaa yhteisjärjestön työvaliokunnan päätökseen. Kun otetaan huomioon työnseisauksen järjestämistä koskeva varsin lyhyt ilmoitusaika ja suunnitellun työnseisauksen kattavuus, ei alayhdistysten toimihenkilöillä ole ollut juurikaan tosiasiallisia mahdollisuuksia ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin saadakseen yhdistyksensä päätäntäelimet koolle ja irtisanoutumaan yhteisjärjestön työvaliokunnan tekemästä päätöksestä.

Edellä esitetyt seikat ovat mielestäni sellaisia kunnallisen virkaehtosopimuslain 21 §:n 1 momentissa ja työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä, joiden vuoksi hyvityssakko voidaan jättää tuomitsematta.

Tämän vuoksi hylkään kanteessa esitetyt vaatimukset siinä tarkoitettujen Helsingin yhteisjärjestö KTV:n jäsenyhdistysten ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa toimivien jäsenyhdistysten tuomitsemisesta kunnallisessa virkaehtosopimuslaissa ja työehtosopimuslaissa tarkoitettuun hyvityssakkoon. Muilta osin yhdyn tuomioksi tulleeseen mielipiteeseen.