26.5.1988

2. Palkankorotukset

Yleiskorotus

Voimassa olevia palkkoja korotetaan tämän sovintoehdotuksen hyväksymistä lähinnä alkavan palkanmaksukauden alusta lukien 130 penniä tunnissa tai 220 markkaa kuukaudelta. Yleiskorotus sisältää 10 penniä tunnilta tai 17 markkaa kuukaudelta indeksikorotuksen.

Työnvaativuusluokkapalkkojen korotukset

Sopimuskauden alusta korotetaan työnvaativuusluokkapalkkoja seuraavasti:

-----------------------------------------------

Asianosaisliittojen välisessä kemian perusteollisuutta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

10 § Ruokailutauko

-----------------------------------------------

Ruokailutauko vuorotyössä

2. Vuorotyössä ei työntekijällä ole ruokailutaukoa, vaan hänelle varataan tilaisuus ruokailuun vuoron keskivaiheilla työn kannalta kulloinkin sopivimpana ajankohtana. Poikkeama vuoron puolivälistä voi olla enintään 2 tuntia molempiin suuntiin.

-----------------------------------------------

Virvokkeiden nauttiminen

4. Työntekijällä on oikeus kahdesti päivässä nauttia työpaikalla kahvia tai virvokkeita siten, että se mahdollisimman vähän häiritsee tuotannollista toimintaa.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että asianosaisliittojen hyväksyttyä valtakunnansovittelijan 25.4.1988 tekemän sovintoesityksen uudeksi kemian perusteollisuuden työehtosopimukseksi mainittu sopimus oli myös työrauhavelvoitteen osalta tullut voimaan sanottuna päivänä.

Kemira Oy:n Siilinjärven tehtaiden ja kaivoksen säkittämöllä oli ollut käytössä peruspalkkauksen lisäksi paikallisesti sovittu tuotantopalkkiojärjestelmä. Säkittämön työntekijät olivat irtisanoneet paikallisen sopimuksen päättymään 31.3.1988. Paikallisissa neuvotteluissa, jotka olivat alkaneet helmikuun lopussa 1988, ei ollut päästy yhteisymmärrykseen haastehakemuksen allekirjoituspäivään mennessä.

Ennen sopimuksen päättymistä käydyissä neuvotteluissa työnantaja oli tarjonnut työntekijöille mahdollisuutta työskennellä sopimuksen päättymispäivän jälkeenkin vanhan hinnoittelun perusteella uuden tuotantopalkkiosopimuksen syntymiseen asti. Työntekijät olivat kuitenkin ilmoittaneet työskentelevänsä ainoastaan aikapalkalla.

Työntekijät olivat esittäneet vaatimuksenaan, että perustuntipalkkaa tulisi korottaa 110 penniä yli työehtosopimuksessa sovittavan korotuksen. Palkkioita oli vaadittu korotettavaksi 11,1-13,3 prosenttia ja eräitä erillisiä lisiä 18-30 prosenttia. Lisäksi työntekijät olivat esittäneet eräitä teksti- ja palkkioperustemuutoksia.

Tehostaakseen vaatimuksiaan työntekijät olivat aloittaneet 5.4.1988 työn jarrutuksen, mikä oli merkinnyt esimerkiksi vuoden 1987 keskimääriin verrattuna eri vuoroissa 63-66 prosentin säkitysmäärien laskua. Jarrutus oli jatkunut myös uuden työehtosopimuksen voimaantulosta lukien. Työntekijät olivat vaatineet edelleen muun muassa perustuntipalkkojen korotusta, joka ylitti 110 pennillä työehtosopimuksen yleiskorotuksen. Säkittämön luottamusmies oli itse esittänyt työehtosopimuksen ylittäviä palkankorotusvaatimuksia sekä myöntänyt työnantajan kanssa käymässään keskustelussa, että säkittämön työntekijät jarruttivat työtä.

Työtaistelun kestäessä työnantaja oli useissa eri yhteyksissä kehottanut ammattiosaston puheenjohtajaa, pääluottamusmiestä ja säkittämön luottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi säkittämössä, mikä ei kuitenkaan ollut johtanut työrauhan palautumiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Siilinjärven Kemiantyöntekijöiden tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että erimielisyydet olivat liittyneet säkittämön tuotantopalkkiojärjestelmän uusimiseen. Säkittämön työntekijät olivat irtisanoneet tuotantopalkkiojärjestelmää koskevan paikallisen sopimuksen päättymään 31.3.1988. Irtisanominen oli ollut normaali, vuosittain toistuva toimenpide.

Uudesta sopimuksesta ei ollut päästy yksimielisyyteen tiiviistä neuvotteluista huolimatta. Työntekijöiden alkuperäiset esitykset sopimusmuutoksista olivat perustuneet säkittämöllä viime vuosina tapahtuneisiin ja edelleen tapahtuviin suuriin muutoksiin. Viimeisten viiden vuoden aikana käsikoneista oli kokonaan luovuttu ja säkitystoiminta tapahtui nyt automaattikoneistuksella. Investointien arvo oli ollut noin 15 000 000 markkaa.

Työntekijöitä oli hämmästyttänyt työnantajan haluttomuus neuvottelujen käymiseen aikana, jolloin asianosaisliittojen väliset työehtosopimusneuvottelut olivat olleet käynnissä. Kuitenkin työntekijäpuoli oli osoittanut sopimishalukkuutta luopumalla suurimmaksi osaksi omista alkuperäisistä esityksistään. Jäljellä oli ollut enää vaativuusluokituksen tarkistaminen työehtosopimuksen luokkaan 7 sekä laskentakaava, jolla turvattaisiin yleiskorotuksen saaminen urakkahintoihin. Työntekijäpuolelta oli ilmoitettu myös, että sopimus voitaisiin solmia pitemmäksikin aikaa kuin aikaisemmin, esimerkiksi kolmeksi vuodeksi.

Työnantaja ei ollut kuitenkaan ollut halukas sopimaan asiaa näin vaan oli esittänyt koko järjestelmän laskentaperusteiden perinpohjaista muuttamista. Työntekijät eivät olleet päässeet selville esityksen tarkasta sisällöstä eivätkä uskoneet, että sillä voitaisiin turvata edes entinen ansiotaso. Vanha järjestelmä oli ollut käytössä 15 vuotta.

Työvauhti säkittämöllä oli ollut normaalia hiljaisempi, koska työntekijät eivät olleet voineet hyväksyä työnantajan esitystä tuotantopalkkiojärjestemän muuttamisesta ja koska he olivat sopimusten ollessa auki työskennelleet aikapalkalla, joka oli selvästi urakkapalkkaa alempi. Työvauhti oli noin 2/3 normaalista, joka vastasi työvauhtia työskenneltäessä aikapalkalla. Lavoituksessa työvauhti oli ollut alempi sen vuoksi, että välittömästi paikallisen sopimuksen päätyttyä oli miehitys tässä tehtävässä pudotettu viidestä neljään ja jopa kolmeen. Kuitenkin kaikki autot, jotka olivat tulleet hakemaan tavaraa tehtaalta, olivat saaneet kuormansa viivytyksettä.

Ammattiosaston puheenjohtaja, pääluottamusmies ja säkittämön luottamusmies olivat pyrkineet ratkaisemaan erimielisyyksiä neuvotteluteitse ja kehottaneet työntekijöitä palauttamaan työvauhdin normaaliksi. Neuvottelut työnantajan kanssa olivat olleet kuitenkin niin lukkiutuneita, että ammattiosaston edustajat eivät olleet onnistuneet pyrkimyksissään. Säkittämön luottamusmies ei ollut kertonut työnantajalle työntekijöiden harrastavan jarrutusta.

Säkittämöllä oli työskennellyt 34 vakinaista ja noin 10 tilapäistä työntekijää, mikä oli vain runsaat viisi prosenttia Kemira Oy:n Siilinjärven tehtaiden ja kaivoksen työntekijämäärästä. Ammattiosaston edustajat olivat jatkuvasti yrittäneet ratkaista erimielisyydet neuvotteluteitse. Ammattiosasto ei ollut näissä olosuhteissa rikkonut työehtosopimuslain mukaisia velvollisuuksiaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Asianosaisliitot ovat 25.4.1988 hyväksyneet valtakunnansovittelijan samana päivänä tekemän sovintoehdotuksen uudeksi työehtosopimukseksi ja sopineet samalla, että työrauhavelvoite tulee voimaan hyväksymisajankohdasta lukien.

Kemira Oy:n Siilinjärven tehtaiden ja kaivoksen säkittämöllä on noudatettu tuotantopalkkiojärjestelmää koskevaa paikallista sopimusta, joka on tullut voimaan 1.4.1987. Voimassaolon on sovittu jatkuvan työehtosopimuskauden, ellei sopimusta irtisanota jomman kumman osapuolen toimesta kahta kuukautta ennen työehtosopimuskauden päättymistä. Säkittämön työntekijät ovat irtisanoneet paikallisen sopimuksen päättymään 31.3.1988.

Ennen sopimuksen päättymistä käydyissä neuvotteluissa työnantaja on esittänyt työskentelyä sopimuksen päättymispäivän jälkeenkin entisen tuotantopalkkiojärjestelmän mukaisesti uuden paikallisen sopimuksen solmimiseen asti. Työntekijät ovat puolestaan ilmoittaneet suostuvansa työskentelemään ainoastaan aikapalkalla.

Säkittämön työntekijät ovat kemian perusteollisuuden työehtosopimuksen solmimisen jälkeen edelleen vaatineet muun muassa perustuntipalkkojen korottamista 110 pennillä yli työehtosopimuksessa sovitun yleiskorotuksen tai työn vaativuusluokituksen tarkistamista. Lisäksi on vaadittu palkkiokertoimen sitomista prosentuaalisesti peruspalkkaan.

Tuotanto suursäkkien teon ja lavauslinjan osalta on huhti-toukokuussa 1988 huomattavasti alentunut. Suursäkkien tuotanto on ollut 25.-29.4.1988 keskimäärin 51 prosenttia ja 2.-9.5.1988 49 prosenttia verrattuna vuoden 1988 ensimmäisen neljänneksen tulokseen. Lavauslinjalla tulos on vastaavana aikana huhtikuussa ollut 45 prosenttia ja toukokuussa 59 prosenttia kuluvan vuoden ensimmäisen neljänneksen tuloksesta.

Vastaajaliitto on myöntänyt, että työvauhti säkittämöllä on ollut normaalia hiljaisempi, koska työntekijät eivät ole voineet hyväksyä työnantajan esitystä tuotantopalkkiojärjestelmän muuttamisesta ja koska he ovat työskennelleet urakkapalkkaa selvästi alemmalla aikapalkalla. Lavoituksessa työvauhti on ollut alempi myös sen vuoksi, että paikallisen sopimuksen päätyttyä miehitystä tässä tehtävässä on vähennetty.

Edellä mainitussa tuotantopalkkioita koskevassa sopimuksessa oli sovittu muun muassa siitä, että kaikki toiminta tapahtuu keskeytymättä. Ruoka- ja kahvitauot pidetään työn ohessa ilman, että säkitys- ja lavoituslinjat sekä lavojen lastaustoiminta pysähtyy muuta kuin korjauksia varten. Tauot hoidetaan siten, että ryhmästä poistuu vain yksi mies kerrallaan.

Työntekijöiden siirryttyä sopimuksen lakattua työskentelemään aikapalkalla linjat on pysäytetty taukojen ajaksi. Vastaavasti on menetelty jo tuotantopalkkiosopimuksen voimassa ollessa, milloin säkitysryhmän miehitys on ollut pienempi kuin viisi henkilöä.

Sovellettavan työehtosopimuksen 10 §:n mukaan vuorotyössä ei työntekijällä ole ruokailutaukoa, vaan hänelle varataan tilaisuus ruokailuun vuoron keskivaiheilla. Työntekijöillä on lisäksi oikeus kahdesti päivässä nauttia työpaikalla kahvia tai virvokkeita siten, että

se mahdollisimman vähän häiritsee tuotannollista toimintaa.

Työntekijöiden menettelyä ruokailutaukojen suhteen ei sinänsä ole väitetty työehtosopimuksen vastaiseksi. Omaksuttu käytäntö osaltaan myös selittää sitä, miksi taukoihin käytetty aika on, kuten todistajana kuultu tehtaan materiaalipäällikkö on kertonut, aikapalkalla työskentelemiseen siirtymisen jälkeen lisääntynyt. Kun häiriöt tuotantolinjoilla eivät ole lisääntyneet, on mainitun todistajan kertomasta kuitenkin pääteltävissä, että taukoihin käytetty aika on lisääntynyt enemmän kuin mitä työehtosopimuksen mukaiset tauot edellyttäisivät. Kun linjat taukojen ajaksi on pysäytetty, ei henkilöstön vähentämisellä lavoituksessa viidestä neljään ole ollut tässä suhteessa merkitystä.

Työskentelylle osaksi tuotantomääriin sidotulla palkalla on luonteenomaista ainakin jossain määrin joutuisampi työtahti kuin työskenneltäessä aikapalkalla. Tämän vaikutus tuotantomääriin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole voinut olla kovin merkittävä, koska kysymyksessä ovat olleet automatisoidut tuotantolinjat, joiden valvontatehtävissä henkilöstö pääosin on toiminut.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että tuotantomäärät ovat vain osaksi alentuneet hyväksyttävistä syistä. Osaksi tuotantomäärien on näytetty alentuneen sen vuoksi, että työntekijät ovat painostustarkoituksessa hidastaneet tuotantoa tukeakseen esittämiään palkankorotusvaatimuksia. Jarrutus, joka on jatkunut vielä jutun pääkäsittelypäivänä 18.5.1988, on siten kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto tai sen asettamat luottamusmiehet eivät ole työnantajan kehotuksista huolimatta ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin saadakseen työvauhdin hidastuksen lopetetuksi. Ammattiosasto on siten laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden työrauhan ylläpitämisessä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Siilinjärven Kemiantyöntekijät maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle 16 000 markkaa ja velvoittaa ammattiosaston korvamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.

Jäsenet: Orasmaa, Iirola, Pohjanoksa, Airaksinen, Hietikko ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.