27.3.1987 | Labour Court

TT:1987-34

Keywords: Irtisanomissuoja, Irtisanomisperusteena, - poissaolo työstä, Luvaton poissaolo työpaikalta, Menettelytapaohjeiden antaminen, Sairauslomasta ilmoittaminen, Työsopimuksen purkaminen, Työsopimuksen purkautuminen, Valvontavelvollisuus, - työsopimuksen määräysten noudattamiseksi
Year of case: 1987
Date of Issue: 27.3.1987
Register number: D:1987/37

Työntekijä oli ilmoittanut asianmukaisesti työnantajalle sairauslomasta pyytämällä pääluottamusmiestä kertomaan siitä puolestaan työnantajan edustajalle, kuten pääluottamusmies oli tehnytkin. Päivän luvattoman poissaolon ei katsottu olevan erityisen painava syy työsuhteen päättämiseen. Työnantaja tuomittu suorittamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Työntekijän menettely on alentanut korvauksen suuruutta. Työnantajaliittoa ja sen piiriyhdistystä vastaan valvontaveltollisuuden laiminlyönnistä esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Työnantaja oli ensin katsonut työsopimuksen purkautuneeksi työsopimuslain 44 §:n nojalla. Irtisanomissuojasopimus ei edellyttänyt työntekijän erillistä kuulemista tai menettelytapaohjeiden antamista muutettaessa purkaminen irtisanomiseksi piiritason neuvottelussa.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Kuultavat Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Annikki Anneli Alanen ja Heikki Oskari Alanen Maarakentajien Keski-Suomen piiriyhdistys r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisten välillä 21.4.1986 solmitussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 21. päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla.

-----------------------------------------------

VI. SOSIAALIPALKAT JA PALKALLISET POISSAOLOT

-----------------------------------------------

21 §

Sairaus, tapaturma, terveystarkastus

-----------------------------------------------

Maksamista koskevia määräyksiä

-----------------------------------------------

Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle sairaudestaan.

-----------------------------------------------

Asianosaisten välillä 21.4.1986 allekirjoitetussa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla on muun ohella seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

-----------------------------------------------

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. 2. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Työnantajan velvoite järjestää työtä arvioidaan tämän sopimuksen 29 §:n mukaisesti. 3. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

-----------------------------------------------

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

12 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella, mitä tämän sopimuksen I luvussa on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvasta irtisanomisesta tämän luvun määräyksiä. 2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden

perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

-----------------------------------------------

13 §

Irtisanomisen toimittaminen ja työntekijän kuuleminen

1. Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon. 2. Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava työntekijälle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työntekijällä on oikeus käyttää kuultaessa avustajaa.

14 §

Ohjeet irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä

1. Jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, hänen on annettava ohjeet, miten työntekijän on meneteltävä ja minkä ajan kuluessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos työntekijä katsoo irtisanomisen tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaiseksi. 2. Jos irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu taloudellinen tai tuotannollinen syy tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetut ohjeet on annettava viivytyksettä sen jälkeen, kun työntekijä on saattanut työnantajan tietoon, että hän pitää irtisanomista tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisena. 3. Jos työnantaja purkaa sopimuksen, vaikka hänellä työntekijän käsityksen mukaan ei olisi ollut perustetta edes irtisanoa sitä, tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetut ohjeet on annettava viivytyksettä sen jälkeen, kun työntekijä on saattanut työnantajan tietoon, että hän pitää purkmista tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisena.

-----------------------------------------------

18 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

19 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenen (20) kuukauden palkka.

2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti mm. työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

20 §

Työsuhteen jatkamisen selvittäminen

1. Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. 2. Edellä tämän pykälän 1 momentissa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

-----------------------------------------------

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

-----------------------------------------------

34 §

Korvauksia koskevat erityismääräykset

1. Työnantajaa ei voida tuomita tässä sopimuksessa tarkoitettujen korvausten lisäksi työsopimuslain (414/74) 51 §:n mukaiseen vahingonkorvaukseen, eikä työehtosopimuslain 7 §:n mukaan maksamaan hyvityssakkoa siltä osin kuin kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuvien, mutta sinänsä samojen velvollisuuksien rikkominen, josta sopimuksen mukainen korvaus on määrätty. 2. Tämän sopimuksen menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä. 3. Menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä ei aiheudu työehtosopimuslain tarkoittamaa hyvityssakkoseuraamusta.

-----------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että liiton jäsen koneenkuljettaja Martti Tolkki oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:n palveluksessa 28.4. - 12.9.1986.

Työnantaja oli ensin purkanut Tolkin työsuhteen työsopimuslain 44 §:n nojalla, mutta myöhemmin muuttanut työsuhteen päättämisen irtisanomiseksi. Työsuhteen päättämisen syyksi työnantaja oli ilmoittanut luvattoman poissaolon töistä 4. - 5.9.1986 sekä aiemmin kesällä tapahtuneen luvattoman poissaolon.

Tolkin kuljettama kone oli rikkoutunut torstaina 4.9.1986. Tolkki oli poistunut työpaikalta vähän ennen kello 16:ta ehtiäkseen kello 16.10 lähtevään junaan, jolla hän oli matkustanut kotiinsa Jyväskylään. Perjantaina 5.9. Tolkki oli ollut poissa töistä huonovointisuuden takia. Huonovointisuuden jatkuttua Tolkki oli mennyt sunnuntaina 7.9. terveyskeskukseen vastaanotolle. Tolkille oli määrätty sairauslomaa 8. - 10.9.1986 ja myöhemmin vielä 10. - 12.9.1986. Tiedon sairastumisesta Tolkki oli toimittanut luottamusmiehen välityksellä suullisesti maanantaiaamuna 8.9.1986 työnantajan edustajalle. Sairauslomatodistukset Tolkki oli vienyt yrityksen palkanlaskijalle maanantaina 15.9.1986.

Perjantaina 12.9. Tolkki oli saanut postitse työnantajan 11.9.1986 päivätyn kirjeen, jossa oli ilmoitettu, että työsuhde oli päätetty työsopimuslain 44 §:n perusteella. Myöhemmin työsuhteen päättämismuoto oli muutettu irtisanomiseksi. Työnantaja ei ollut antanut Tolkille menettelytapaohjeita eikä kuullut häntä ennen työsuhteen päättämistä. Tolkkia ei ollut aiemmin varoitettu eikä hänelle ollut huomautettu luvattomasta poissaolosta. Hän ei ollut ollut luvatta poissa työstä.

Tolkin irtisanomisesta oli käyty piiritason neuvottelu 24.9. sekä liittotason neuvottelu 3.10. ja 16.10.1986.

Työnantajan päättäessä Tolkin työsuhteen 26.9.1986 lukien hän oli jäänyt työttömäksi. Tolkki oli ollut yhdenjaksoisesti työttömänä 90 päivää. Hänen tuntipalkkansa oli ollut työsuhteen päättyessä 32,24 markkaa. Tolkin ansionmenetys työttömyysajalta oli ollut 23 212,80 markkaa. Tolkki oli jutun työtuomioistuimessa vireille tullessa ollut satunnaisesti töissä Kainuun Nosturikeskuksessa. Korkeimman oikeuden vuonna 1981 ottaman kannan mukaan työntekijällä, joka työsopimuslain vastaisen irtisanomisen vuoksi työttömäksi jouduttuaan oli ollut tilapäiseksi tarkoitetussa työsuhteessa, oli oikeus saada vahingonkorvausta myös tilapäisen työsuhteen jälkeen jatkuneen työttömyyden johdosta. Tämä ennakkotapaus oli kantajaliiton mielestä otettava huomioon myös määrättäessä vahingonkorvausta Tolkille. Tolkin pitkään jatkunut työttömyys ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen oli vahingonkorvauksen perusteeksi otettava 20 kuukauden palkkaa vastaava määrä. Tolkki oli myös 7-vuotiaan lapsensa huoltaja.

Luottamusmies oli kertonut Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:ssä noudatettavan käytäntöä, jonka mukaan yhden tai kahden päivän poissaolot eivät olleet johtaneet irtisanomisiin.

Kantajaliitto on viitannut irtisanomisia koskeviin työtuomioistuimen tuomioon 104/82 ja 16.2.1982 annettuun korkeimman oikeuden tuomioon n:o 6.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:llä sekä sen vastuunalaisilla yhtiömiehillä Annikki Anneli ja Heikki Oskari Alasella ole ollut asianmukaista perustetta Tolkin työsuhteen irtisanomiseen, ja velvoittamaan yhtiön ja Alaset yhteisvastuullisesti maksamaan Tolkille 20 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen eli 110 905,60 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Maarakentajien Keski-Suomen piiriyhdistyksen tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Tolkki oli syksyllä 1986 ollut työssä Jämsänkoskella sijainneella muuntoaseman laajennustyömaalla. Torstaina 4.9.1986 puolen päivän aikoihin Tolkin kuljettama pyöräkuormaaja oli rikkoutunut. Työmaan vastaava mestari oli lähtenyt edellä omalla autollaan näyttämään pyöräkuormaajaa ajaneelle Tolkille tietä Jämsän keskustassa sijaitsevalle korjaamolle. Vastaava mestari oli korjaamolla ilmoittanut Tolkille, että tämän tuli ottaa puhelimitse yhteyttä työpäällikköön Jyväskylässä, joka järjestäisi pyöräkuormaajan korjauksen ajaksi Tolkille työtä Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:n muilta työmailta tai keskuskorjaamolta, koska vastaavalla mestarilla ei ollut osoittaa Tolkille työtä Jämsänkosken työmaalla. Vastaavan mestarin poistuessa Tolkki oli jäänyt korjaamolle ja tarkoitus oli ollut, että Tolkki olisi ottanut välittömästi yhteyttä työpäällikköön. Kello oli tällöin ollut noin 13 - 14.

Vastaavan mestarin ohjeiden vastaisesti Tolkki ei ollut kuitenkaan ottanut työpäällikköön mitään yhteyttä, vaan hän oli noin kello 14 poistunut korjaamolta. Tämän jälkeen Tolkki ei ollut ottanut asianmukaisesti yhteyttä työnantajaansa ennen kuin maanantaina 15.9.1986, jolloin hän oli tullut työnantajan Jyväskylässä olevalle konttorille.

Tolkin kuljettama pyöräkuormaaja oli saatu korjatuksi maanantaina 8.9.1986, minkä jälkeen vastaava mestari oli tiistaina tai keskiviikkona ottanut yhteyttä yhtiön konttoriin ja tiedustellut sieltä Tolkkia. Vastaavan mestarin tarkoituksena oli ollut, että Tolkki olisi palannut koneen korjauksen jälkeen Jämsänkosken työmaalle töihin. Tässä vaiheessa vastaavalla mestarilla ei ollut ollut tietoa Tolkin sairaudesta ja hänen käsityksensä mukaan luottamusmies ei ollut ilmoittanut Tolkin sairaudesta. Vasta tämän jälkeen luottamusmies oli ilmoittanut Tolkin sairaudesta vastaavalle mestarille. Piiritason neuvottelusta 24.9.1986 laaditussa pöytäkirjassa oleva maininta siitä, että luottamusmies olisi jo maanantaiaamuna 8.9.1986 ilmoittanut vastaavalle mestarille Tolkin sairaudesta, oli virheellinen. Kyseinen maininta oli luultavasti tullut pöytäkirjaan siitä syystä, että pöytäkirjan oli laatinut Rakennustyöläisten Liiton toimitsija eikä hän pöytäkirjaa tehdessään ollut asiaa vastaavalta mestarilta nimenomaan selvittänyt.

Tolkin ajama pyöräkuormaaja oli seissyt Jämsänkoskella muutaman päivän, kunnes työpäällikkö oli kutsunut sinne kuljettajan yhtiön toiselta työmaalta.

Torstaina 11.9.1986 työpäällikkö oli lähettänyt Tolkille ilmoituksen Tolkin työsuhteen purkautumisesta työsopimuslain 44 §:n nojalla, koska Tolkki ei ollut ottanut mitään yhteyttä työnantajaan. Tässä vaiheessa työpäälliköllä ei ollut ollut mitään tietoa Tolkin sairaudesta. Tolkki oli perjantaina 12.9.1986 saanut postissa edellisenä päivänä päivätyn kirjeen, mutta ei ollut vielä silloinkaan ottanut yhteyttä työnantajaansa.

Vasta maanantaina 15.9.1986 Tolkki oli aamupäivällä tullut Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:n konttorille ja esittänyt toimistonhoitajalle kaksi sairauslomatodistusta. Tällöin toimistonhoitaja oli todennut Tolkille: "Nythän tilanne on muuttunut." Hän oli kysynyt, kuinka asiassa tulisi menetellä. Tämä Tolkille tehty kysymys jatkomenettelystä oli ollut esitys mahdollisuudesta jatkaa työsuhdetta, koska edellytyksiä työsopimuslain 44 §:ssä tarkoitettuun työsopimuksen purkautumiseen ei ollut ollut. Tolkki oli kuitenkin ilmoittanut toimistonhoitajalle, ettei tilanne ollut muuttunut ja että työpäällikkö tarvitsisi opetuksen. Tolkki oli myös ilmoittanut saattavansa asian Rakennustyöläisten Liiton aluejärjestön hoidettavaksi. Tolkki oli vaatinut lopputilin maksamista hänelle välittömästi, minkä toimistonhoitaja oli sitten tehnytkin.

Tämän jälkeen työnantaja oli 24.9.1986 muuttanut työsopimuksen purkautumisen irtisanomiseksi, koska Tolkki oli kieltäytynyt jatkamasta työsuhdetta ja työnantaja oli katsonut irtisanomisperusteen olevan olemassa. Tolkille oli maksettu irtisanomisajan palkka niin, että työsuhteen viimeinen päivä oli ollut perjantai 26.9.1986.

Irtisanomisen perusteena oli ollut Tolkin aiheeton poissaolo 4.9.1986 kello 14:stä lähtien ja koko päivän 5.9.1986. Lisäksi irtisanomisen perusteena oli ollut se, ettei Tolkki ollut ottanut asianmukaisesti yhteyttä sairauslomansa aikana työnantajaan. Irtisanomisen perusteena oli ollut myös Tolkin luvaton poissaolo työstä 16. - 18.7.1986, jolloin Tolkin ajama pyöräkuormaaja oli ollut huollossa korjaamolla Jyväskylässä. Tällöin työpäällikkö oli käynyt kyseisellä korjaamolla ja kysynyt huoltomiehiltä, missä Tolkki oli, jolloin nämä olivat ilmoittaneet, ettei Tolkkia ollut näkynyt. Työpäällikkö oli tämän jälkeen antanut Tolkille huomautuksen siitä, että Tolkilla oli velvollisuus olla paikalla auttamassa huoltomiehiä näiden työssä tai, mikäli tämä ei ollut mahdollista, hänen tuli ilmoittautua työnantajalle jotain muuta työtä varten.

Piiritason neuvottelussa oli todettu, että Rakennustyöläisten Keski-Suomen aluejärjestön toimitsija oli jo maanantaina 15.9.1986 riitauttanut Tolkin irtisanomisen. Koska toimitsija oli riitauttanut irtisanomisen, ei Tolkille ollut enää toimitettu irtisanomissuojasopimuksen mukaisia menettelytapaohjeita, sillä oli pidetty itsestään selvänä, että aluejärjestön toimitsija tietäisi ja osaisi neuvoa Tolkkia, miten irtisanomissuojasopimuksen mukaan oli meneteltävä.

Piiritason neuvottelussa oli Tolkille toisen kerran tarjottu työsuhteen palauttamista, mutta Tolkki oli vastannut tähän jyrkän kieltävästi. Mitään perusteita Tolkki ei ollut tässä yhteydessä kieltäytymiselleen maininnut.

Liittotason neuvottelussa oli työnantajapuoli uudistanut piiritason neuvotteluissa esitetyn työnantajapuolen kannan. Rakennustyöläisten Liiton edustajat eivät olleet piiritason eivätkä liittotason neuvottelussakaan kiistäneet, etteikö Tolkille olisi tarjottu työsuhteen palauttamista. He eivät myökään olleet väittäneet, etteivät asiassa ilmenneet olosuhteet olisi olleet sellaiset, että työsuhteen jatkaminen olisi ollut mahdollista.

Työnantajapuolen käsityksen mukaan työnantajalla oli ollut oikeus irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti irtisanoa Tolkin työsuhde. Tolkki oli ollut ensin luvattomasti poissa 4.9. kello 14:stä lähtien ja 5.9.1986. Lisäksi Tolkilla ei ollut ollut mitään syytä olla ilmoittamatta työnantajalle sairaudestaan. Työtuomioistuimen tuomioissa 94/82 ja 85/84 oli käsitelty näitä asioita. Tolkkia oli myös huomautettu aikaisemmasta luvattomasta poissaolosta hänen pyöräkuormaajansa ollessa korjattavana 16. - 18.7.1986.

Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:llä ei ollut noudatettu käytäntöä, jonka mukaan yhden tai kahden päivän poissaolot eivät olisi johtaneet irtisanomisiin. Tällaista käytäntöä yrityksissä ei ollut ollut, vaan kutakin asiaa oli käsitelty yksittäistapauksena. Työmaan vastaava mestari oli aina edellyttänyt, että hänelle ilmoitettaisiin henkilökohtaisesti, jos työntekijä ei sairauden takia päässyt tulemaan töihin. Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:llä ei ollut ollut sellaista käytäntöä, että irtisanomisia olisi aina edeltänyt varoitus tai että yhden tai kahden päivän poissaolot eivät olisi johtaneet irtisanomisiin.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on myöntänyt määrältään oikeaksi ilmoituksen Tolkin tuntipalkasta 32,24 markkaa ja kuukausipalkasta 5 545,28 markkaa.

Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky oli pienehkö maarakennusliike, jonka palveluksessa oli noin 40 työntekijää ja jonka liikevaihto oli noin 10 miljoonaa markkaa. Työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa oli ollut oikeudenmukainen, koska Tolkille oli kaksi kertaa tarjottu työsuhteen palauttamista ja Tolkki oli itse antanut aiheen työsuhteensa irtisanomiseen. Tolkki oli ollut ainoastaan lyhyen ajan Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky:n palveluksessa ja hänen ikänsä ja olosuhteensa huomioon ottaen hänen oli mahdollista löytää ammattiaan vastaavaa työtä.

Suomen Maarakentajien Keskusliiton mielestä ei Maarakentajien Keski-Suomen piiriyhdistys eikä liitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Työnantajalla oli ollut laillinen peruste irtisanomiseen ja yrityksen edustaja oli kaksi eri kertaa tarjonnut Tolkille työsuhteen palauttamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että Tolkki oli 4.9.1986 odottanut keskuskorjaamolla koneensa valmistumista miltei kello 16:een asti. Hänelle oli kello 15:n aikoihin ilmoitettu, että koneen osat saapuisivat vasta lauantaina. Tämän ilmoituksen jälkeen Tolkki oli poistunut korjaamolta. Tolkin ei ollut käsketty ottaa yhteyttä työpäällikköön.

Perjantaina 5.9.1986 Tolkki oli ollut poissa työstä huonovointisuuden vuoksi. Saman sairauden takia hän oli saanut sairauslomaa 8. - 12.9.1986. Yhtiön luottamusmies oli toimittanut suullisesti tiedon Tolkin sairaudesta työmaan vastaavalle mestarille maanantaiaamuna 8.9.1986. Tolkki ei ollut ottanut yhteyttä työnantajaansa, koska hän oli tiennyt luottamusmiehen vieneen tiedon työnantajalle.

Toimistonhoitajan toteamusta, että tilanne oli muuttunut, ja kysymystä siitä, kuinka tuli menetellä, ei voitu pitää esityksenä mahdollisesta työsuhteen jatkamisesta, eikä Tolkki ollut sitä niin ymmärtänytkään. Toisaalta toimistonhoitaja ei ollut se henkilö, joka otti ja erotti työntekijät. Tolkki ei ollut ollut luvatta poissa työstä yhtä päivää 16. - 18.7.1986. Tolkin käyttämä kone oli ollut kyseisenä päivänä huollossa ja Tolkki oli liikkunut huoltamon alueella. Tolkki ei ollut saanut työpäälliköltä minkäänlaista huomautusta. Työnantajan edustaja ei ollut edes piiritason neuvottelussa 24.9.1986 maininnut väitetystä huomautuksesta.

Työnantaja oli laiminlyönyt antaa työehtosopimuksen mukaiset menettelytapaohjeet, eikä niiden antamisvelvollisuutta poistanut se, että Tolkki oli antanut asiansa aluejärjestön toimitsijan hoidettavaksi. Menettelytapaohjeiden laiminlyöminen oli vahingonkorvausta korottava seikka.

Piiritason eikä liittotason neuvotteluissa ollut tarjottu Tolkille työsuhteen palauttamista.

VASTAAJAN LISÄVASTINE

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vastaselityksen johdosta lausunut muun ohella, että Tolkin huonovointisuudesta perjantaina 5.9.1986 ei ollut mitään työnantajan hyväksymää selitystä, eikä sitä ollut voitu todistaa.

Tolkki oli laiminlyönyt velvollisuutensa työehtosopimuksen 21 §:n mukaisesti viipymättä ilmoittaa työnantajalle sairaudestaan. Työmaan vastaava mestari oli edellyttänyt, että työntekijät henkilökohtaisesti ilmoittivat hänelle sairauspoissaoloistaan.

Tolkki ei ollut ottanut yhteyttä työnantajaan silloinkaan, kun hän oli saanut työnantajan kirjeen työsuhteensa purkamisesta. Tolkki ei ollut edes varmistanut työnantajalta, oliko luottamusmies välittänyt tiedon Tolkin sairastumisesta. Työntekijän saattoi edellyttää ottavan välittömästi yhteyttä työnantajaansa, jos hän halusi selvittää postitse saamaansa ilmoitusta työsuhteen purkamisesta.

Toimistonhoitaja oli 15.9.1986 antamallaan lausumalla tilanteen muuttumisesta tarkoittanut työnantajan tulevan uusien olosuhteiden ansiosta harkitsemaan työsuhteen purkautumista ja peruuttamaan antamansa ilmoituksen. Toimistonhoitaja oli ilmoittanut, ettei hän tulisi laskemaan lopputiliä ennen kuin oli ottanut yhteyttä työpäällikköön. Työpäällikkö ei silloin kuitenkaan ollut ollut tavoitettavissa, joten Tolkin useista vaatimuksista toimistonhoitaja oli laskenut Tolkille lopputilin.

Piiritason neuvottelussa Tolkille oli selvästi tarjottu työsuhteen palauttamista, josta Tolkki oli jyrkästi kieltäytynyt ilmoittaen, ettei se tullut kysymykseen. Tähän piiritason neuvotteluissa esitettyyn työsuhteen palauttamisehdotukseen oli viitattu myös liittotason neuvottelussa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Rakennustyöläisten Liitto ja Suomen Maarakentajien Keskusliitto ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky, sen vastuunalaiset yhtiömiehet Annikki Anneli ja Heikki Oskari Alanen sekä Maarakentajien Keski-Suomen piiriyhdistys ovat osaltaan yhtyneet Suomen Maarakentajien Keskusliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky on 11.9.1986 päivätyllä, Martti Tolkille seuranneena päivänä saapuneella kirjeellä ilmoittanut käsittelevänsä palveluksessaan 28.4.1986 alkaen pyöräkuormaajan kuljettajana olleen Tolkin työsopimusta purkautuneena työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla sillä perusteella, että Tolkki oli ollut poissa työstä 4.9.1986 alkaen eli vähintään viikon eikä sinä aikana ollut ilmoittanut pätevää estettä. Työnantaja on piiritason neuvottelussa 24.9.1986 todennut, ettei ollut perusteita käsitellä Tolkin työsopimusta purkautuneena, mutta muuttanut Tolkin työsuhteen päättämisen irtisanomiseksi, jonka perusteena olivat Tolkin aiheeton poissaolo työstä 4. ja 5.9.1986 sekä kesällä 1986 tapahtunut luvaton poissaolo työstä. Tolkin työsuhde on määrätty päättymään 26.9.1986 ja hänelle on maksettu kahden viikon irtisanomisajan palkka. Tolkin palkka on irtisanomishetkellä ollut 5 545,28 markkaa kuukaudessa.

Tolkin kuljettama kone on rikkoutunut yhtiön Jämsänkoskella sijainneella työmaalla torstaina 4.9.1986. Kun kone on kuljetettu korjaamolle, sieltä on ilmoitettu, että tarvittavat varaosat saapuisivat korjaamolle vasta lauantaina 6.9.1986. Tolkki on noin kello 14 saanut työmaan vastaavalta mestarilta kehotuksen ottaa yhteyttä yhtiön työpäällikköön ja tiedustella, mitä työtehtäviä Tolkin oli määrä suorittaa perjantaina 5.9.1986. Vastaava mestari ei ole edellyttänyt Tolkin työskentelevän enää torstai-iltapäivänä. Tolkki ei ole saamansa määräyksen mukaisesti ottanut työpäällikköön yhteyttä. Tolkki ei ole mennyt työhön perjantaina 5.9. eikä ole sinäkään päivänä ottanut yhteyttä työnantajan edustajiin, vaikka hän olisi kotonaan olleella puhelimella voinut soittaa joko työmaalle Jämsänkoskelle tai yhtiön konttoriin Jyväskylään. Tolkki on ilmoittanut tunteneensa perjantaina 5.9. itsensä huonovointiseksi.

Terveyskeskukseen vastaanotolle Tolkki on mennyt vasta sunnuntaina 7.9.1986. Tolkille on määrätty sairauslomaa maanantaista 8.9. keskiviikkoon 10.9. Viimeksi mainittuna päivänä hän on käynyt uudelleen vastaanotolla, jolloin hänelle on määrätty sairauslomaa lisää perjantaihin 12.9.1986 saakka.

Tolkki on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut sunnuntaina 7.9.1986 yrittäneensä useita kertoja puhelimitse ilmoittaa työpäällikölle sairaudestaan. Lopulta hän oli soittanut yhtiön pääluottamusmiehelle, jonka kuljettamassa autossa hänen oli ollut määrä matkustaa Jämsänkosken työmaalle maanantaiaamuna, ja pyytänyt pääluottamusmiestä ilmoittamaan työnjohdolle sairastumisesta. Tolkki on lisäksi kertonut maininneensa pääluottamusmiehelle siitä mahdollisuudesta, että hän joutuisi olemaan sairauslomalla keskiviikkoa pitempäänkin. Pääluottamusmiehen ja Rakennustyöläisten Liiton Keski-Suomen Aluejärjestön toimitsijan työtuomioistuimessa antamien todistajalausuntojen perusteella työtuomioistuin pitää selvitettynä, että pääluottamusmies on maanantaiaamuna 8.9.1986 työhön tullessaan ilmoittanut vastaavalle mestarille Tolkin olevan sairauden vuoksi poissa työstä maanantain, tiistain ja keskiviikon. Lisäksi työtuomioistuin pitää selvitettynä, ettei työnantajan edustajille ole etukäteen ilmoitettu Tolkin olevan sairauden vuoksi poissa työstä torstaina 11.9. ja perjantaina 12.9. Työpäällikkö on perjantaina 12.9. keskustellessaan pääluottamusmiehen kanssa saanut tietää Tolkin olleen alkuviikosta sairaana.

Tolkki on maanantaina 15.9.1986 esittänyt saamansa todistukset sairaudestaan yhtiön konttorissa Jyväskylässä. Työtuomioistuimessa todistajana kuultaessa konttorissa työskennellyt toimistonhoitaja on kertonut todistukset luettuaan kysyneensä Tolkilta, miten nyt meneteltäisiin, ja tarkoittaneensa tällä sitä, että Tolkin olisi keskusteltava työsuhteensa päättymisestä vielä työpäällikön kanssa, koska työsuhteen purkuperusteita ei mahdollisesti olisi ollutkaan. Toimistonhoitajan mukaan Tolkki oli kuitenkin vaatinut lopputilin maksamista heti. Tolkki itse on kertonut, ettei hän ollut ymmärtänyt toimistonhoitajan lausumaa siten, että tämä olisi pitänyt työsuhteen jatkamista vielä mahdollisena.

Tolkin riitautettua työsuhteen purkamisen piiritason neuvottelussa 24.9.1986 sekä Tolkki että yhtiön työpäällikkö työnantajan edustajana ovat selkeästi ilmoittaneet katsovansa, ettei Tolkin työsuhteen palauttamiselle ollut edellytyksiä henkilösuhteiden tulehtumisen vuoksi.

Jutussa on esitetty selvitystä myös yhdeksi irtisanomisperusteeksi ilmoitetusta tapahtumasta heinäkuussa 1986. Tolkin kuljettama pyöräkuormaaja on tuolloin ollut huollettavana korjaamolla Jyväskylässä. Alalla noudatetun tavan mukaan Tolkin olisi pitänyt olla huollon aikana paikalla antamassa mahdollista apua huoltotyötä suorittaneille asentajille. Yhtiön työpäällikkö ei ole korjaamolla käydessään tavannut Tolkkia. Tolkki puolestaan on kertonut, ettei hän ollut kaiken aikaa oleskellut huollettavana olleen koneen lähettyvillä, koska häntä ei ollut työssä tarvittu. Hän oli oleskellut muun muassa läheisessä kahvilassa. Työpäällikkö on tapauksen johdosta suullisesti huomauttanut Tolkille, että tuntilistoihin sai merkitä vai todella tehdyt työtunnit.

Tolkki on siis laiminlyönyt noudattaa vastaavan mestarin 4.9.1986 antamaa määräystä ottaa yhteyttä työnantajan edustajaan ja ollut seuranneena päivänä syytä ilmoittamatta poissa työstä. Lisäksi Tolkki on laiminlyönyt ilmoittaa työnantajalle sairaudesta aiheutuneesta poissaolosta työstä 11. ja 12.9.1986. Tolkin ilmoitusta huonovointisuudestaan 5.9.1986 tukee terveyskeskuksessa todettu koko seuraavan viikon ajan kestänyt työkyvyttömyys. Arvosteltaessa Tolkin luvatonta poissaoloa työstä 5.9. on lisäksi otettava huomioon hänen tiedossaan olleen, ettei hänen kuljettamansa pyöräkuormaaja missään tapauksessa olisi ollut toimintakuntoinen sanottuna päivänä. Näihin seikkoihin nähden ja huolimatta Tolkin heinäkuussa 1986 saamasta huomautuksesta työtuomioistuin katsoo, ettei Tolkin menettelyä voida pitää irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 1. kohdassa tarkoitettuna erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa päättämiseen. Yhtiö on siten velvollinen suorittamaan Tolkille korvausta perusteettomasta irtisanomisesta. Tolkin menettelyä on kuitenkin pidettävä irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 2. kohdassa tarkoitettuna korvauksen suuruuteen alentavasti vaikuttavana työntekijän itsensä antamana aiheena irtisanomiseen.

Työnantaja on aluksi käsitellyt Tolkin työsopimusta työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla purkautuneena. Irtisanomissuojasopimuksen 13 ja 14 §:n määräykset eivät edellytä työntekijän kuulemista ja menettelytapaohjeiden antamista työntekijälle tässä tilanteessa. Vasta piiritason neuvottelussa 24.9.1986 työnantaja on muuttanut työsuhteen päättämisperusteen irtisanomiseksi. Irtisanomissuojasopimuksen ei voida katsoa edellyttävän menettelytapaohjeiden antamista enää tässä vaiheessa. Sen vuoksi Tolkin kuulematta jättäminen ja menettelytapaohjeiden antamatta jättäminen eivät vaikuta korvauksen määrään korottavasti.

Tolkin työsuhteen purkaminen on Maarakentajien KeskiSuomen Piiriyhdistyksen esityksestä muutettu irtisanomiseksi. Tolkki on piiritason neuvottelussa ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt työsuhteensa jatkamista. Kun otetaan vielä huomioon, että Tolkin oma käyttäytyminen on osaltaan myötävaikuttanut työsuhteen päättämiseen, asiaa on pidettävä siinä määrin tulkinnanvaraisena, ettei piiriyhdistyksen ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Maa- ja vesirakennus Tuominiemi Ky on irtisanonut Tolkin työsopimuksen ilman irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä, sekä velvoittaa yhtiön ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaiset yhtiömiehet Annikki Anneli ja Heikki Oskari Alasen yhteisvastuullisesti suorittamaan Tolkille korvaukseksi työsuhteen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta päättämisestä 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.2.1987 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Yhtiö ja Alaset velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Silenti, Uski, K. Rautiainen, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.