20.2.1987

1 §

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. = =

-----------------------------------------------

2 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

-----------------------------------------------

3 §

Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä

-----------------------------------------------

3 yli kymmenen vuotta neljän kuukauden pituista irtisanomisaikaa

-----------------------------------------------

4 §

Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

-----------------------------------------------

8 §

Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos

1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

-----------------------------------------------

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

-----------------------------------------------

17 §

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

-----------------------------------------------

18 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

-----------------------------------------------

19 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että Ilmari Luomaluhta oli työskennellyt vastaajayhdistyksen jäsenyrityksen Espe Oy:n Kauhavan tehtaan liimausosastolla liimaajana. Työsuhde oli alkanut 3.1.1975. Hänen keskituntiansionsa oli elokuussa 1986 ollut 26,92 markkaa ja sen perusteella laskettu kuukausipalkka oli ollut 4 549,48 markkaa.

Yhtiö oli purkanut Luomaluhdan työsopimuksen 1.9.1986 työsopimuslain 43 §:n 2 momentin perusteella siitä syystä, että Luomaluhta oli tehnyt työtoverilleen väkivaltaa liimausosastolla 28.8.1986 sattuneessa välikohtauksessa.

Kauhavan tehtaan liimaamossa oli työskennellyt vakituisesti neljä työntekijää. Toisinaan heitä avustamassa oli ollut myös viides työntekijä. Liimaamon työntekijänä toimiva Maria Teppo oli 27.8.1986 keskeyttänyt liimaamossa avustamassa olleen työntekijän parhaillaan suorittaman työn ilmeisesti haluten hänen poistuvan liimaamosta. Työntekijä oli ilmoittanut Luomaluhdalle poistumisensa syyn.

Seuraavana aamuna 28.8.1986 Teppo oli tullessaan liimaamoon moittinut Luomaluhtaa siitä, että tämä oli kertonut avustavan työntekijän lähdön syystä muille työntekijöille. Luomaluhdan oudoksuessa moitteita Teppo oli kääntänyt kädessään olleen liimaruiskun Luomaluhtaa kohti yrittäen ruiskuttaa liimaa tämän kasvoille. Luomaluhta oli saanut väistetyksi viime hetkessä, jolloin liimaa oli roiskunut hänen puseronsa selkämykselle. Luomaluhta oli tarttunut liimaruiskuun ja yrittänyt vääntää sen Tepon käsistä pois. Samalla hän oli kehottanut erästä toista työntekijää laittamaan liimahanan kiinni. Kuitenkin oli kestänyt useamman minuutin ajan ennen kuin hän oli saanut hanan suljetuksi. Koko ajan liimaruiskua käyttänyt Teppo oli pitänyt kiinni ruiskusta ja Luomaluhta puolestaan häntä kädestä sekä ruiskusta estäen näin enemmän ruiskuttelun. Tässä yhteydessä Tepon käteen oli tullut mustelma. Vamman terveyskeskuslääkäri oli samana päivänä todennut vähäiseksi. Se ei tulisi jättämään pysyviä jälkiä.

Yhtiön työnjohtaja oli 1.9.1986 kutsunut Luomaluhdan luokseen. Saapuvilla olivat olleet heidän lisäkseen yhtiön tuotantopäällikkö, työntutkija ja pääluottamusmies. Työnjohtaja oli esittänyt, että Luomaluhta sanoisi työsopimuksensa irti. Luomaluhdan kieltäydyttyä työnjohtaja oli antanut hänelle kirjekuoressa ilmoituksen työsopimuksen purkamisesta. Luomaluhta oli välittömästi ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt purkamisen perustetta ja oli pyytänyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisia menettelytapaohjeita. Tuotantopäällikkö oli kuitenkin ilmoittanut, etteivät ohjeet olleet tarpeen. Luomaluhdan työsuhde oli päättynyt työvuoron päättyessä.

Liittojen välisessä neuvottelussa 20.10.1986 työnantajaliiton asiamies oli tukenut työnantajan menettelyä ja katsonut työsuhteen purkamisen tapahtuneen työsopimuslain mukaisesti. Työnantajaliitto oli kieltäytynyt vaikuttamasta siihen, että Luomaluhdan työsuhde kantajaliiton vaatimuksen mukaisesti palautettaisiin. Työnantajaliitto ei myöskään ollut suostunut keskustelemaan korvauksesta.

Luomaluhta oli 28.8.1986 sattuneessa välikohtauksessa toiminut itsepuolustukseksi. Hänen tarkoituksenaan ei ollut ollut vahingoittaa 64-vuotiasta työtoveriaan, vaan estää häntä ruiskuttamasta terveydelle vaarallista liimaa kasvoilleen. Luomaluhta ei ollut aikaisemmin saanut varoituksia tai huomautuksia.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Espe Oy on päättäessään Luomaluhdan työsopimuksen ilman erityisen painavaa syytä menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti. Liitto on myös vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Luomaluhdalle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n perusteella irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 18 197,92 markkaa sekä vuosilomakorvauksena irtisanomisajalta 1 938,24 markkaa, kummatkin erät 16 %:n korkoineen 1.9.1986 lukien, sekä irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:n mukaisena korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 90 993,60 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Kemian Työntekijäin Liitto on pyytänyt työtuomioistuinta harkitsemaan, ovatko edellytykset Luomaluhdan työsuhteen palauttamiselle olemassa. Mikäli työsuhteen palauttamisedellytysten katsotaan olevan olemassa, Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Luomaluhdalle irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena 10 kuukauden palkkaa vastaavat 45 494,80 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Edelleen Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että tapahtumista 28.8.1986 yhtiön Kauhavan tehtaalla vallitsi sangen ristiriitainen käsitys. Vastakkain olivat Luomaluhdan ja Tepon kertomukset. Luomaluhdan ja Tepon välit eivät olleet hyvät, minkä vuoksi he olivat aikaisemminkin käyneet melko kiivasta sanasotaa keskenään. Kun mitään väkivaltaa ei kuitenkaan ollut esiintynyt, ei työnantaja ollut katsonut aiheelliseksi puuttua asiaan.

Tilanne oli kuitenkin 28.8.1986 kehittynyt sellaiseksi, että työnantaja ei enää ollut voinut jäädä sivusta seuraamaan tilannetta. Tepon 28.8.1986 tekemän rikosilmoituksen mukaan hän oli moittinut Luomaluhtaa perättömien puheiden levittämisestä työpaikalla. Tästä kimpaantuneena Luomaluhta oli käynyt Teppoon käsiksi yrittäen vääntää häneltä pois kädessä ollutta liimapistoolia. Syntyneessä kahakassa Luomaluhta oli vääntänyt Tepon peukaloa, johon oli tullut melkoinen mustelma. Teppo ei ollut rikosilmoituksen mukaan kertonut, että hän olisi ensin ruiskuttanut liimaa Luomaluhdan päälle. Päin vastoin hän oli todennut, ettei hän ollut tiennyt syytä Luomaluhdan menettelyyn. Edelleen Teppo oli kertonut Luomaluhdan aiemminkin nimitelleen ja tönineen häntä. Kertomus vastasi sitä kuvausta, jonka työnjohtaja ja työntutkija olivat Tepolta välittömästi saaneet.

Terveyskeskuslääkärin kirjoittamasta lausunnosta puolestaan kävi ilmi, että Tepon peukalon tyveen saama mustelma oli ollut melko suuri, kooltaan noin 20 neliösenttimetriä. Näin ollen Luomaluhdan oli täytynyt vääntää pahoinpidellyn työntekijän peukaloa sangen voimakkaasti.

Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voitiin purkaa sellaiseksi tärkeäksi syyksi katsottavan työntekijän käyttäytymisen perusteella, jonka johdosta toiselta sopijapuolelta ei kohtuuden mukaan voitu vaatia työsuhteen jatkamista. Saman pykälän 2 momentin esimerkkiluettelossa oli purkamisperusteena mainittu työntekijän työtoverilleen tekemä väkivalta. Kun työnantajan velvollisuutena oli vastata työpaikan turvallisuudesta, työnantaja oli Luomaluhdan työsopimuksen purkaessaan muun muassa samanlaisten tapausten uusiutumisen ehkäisemiseksi menetellyt työsopimuslain mukaisesti. Työsopimuksen purkamisen laillisuuteen ei vaikuttanut se seikka, että pahoinpidellyn työntekijän saama vamma ei tullut jättämään pysyviä jälkiä. Työsopimuslain 43 §:n soveltaminen ei edellyttänyt, että väkivallasta tulisi seurata vaikeita vammoja. Työsopimuksen purkamiseen riitti väkivaltainen käyttäytyminen sinänsä, eikä laissa edes edellytetty vammojen syntymistä.

Kun Luomaluhdan työsopimuksen purkaminen oli kaikin puolin ollut hyväksyttävä toimenpide, kanteessa esitetyt vaatimukset olivat perusteettomia. Vuosilomakorvausta ei ollut mahdollista sisällyttää irtisanomisajan palkkaan.

Luomaluhdan ikä, hänen itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen sekä tapaukseen liittyvät muut olosuhteet huomioon ottaen oli korvausvaatimus joka tapauksessa määrältään kohtuuton. Kanteessa tarkoitettu vaihtoehtoinen korvaus ei tullut kysymykseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Espe Oy on 1.9.1986 purkanut palveluksessaan yli 10 vuotta liimaajana olleen Ilmari Luomaluhdan työsopimuksen sillä perusteella, että Luomaluhta on 28.2.1986 käyttäytynyt väkivaltaisesti hänen kanssaan liimaamossa työskennellyttä Maria Teppoa kohtaan. Ennen Luomaluhdan työsuhteen purkamista Teppo on toimittanut työnantajalle poliisiviranomaisen laatiman, tapahtumapäivänä tekemäänsä ilmoitukseen perustuvan rikosilmoituksen ja lääkärinlausunnon vammastaan. Rikosilmoituksessa Teppo on kertonut Luomaluhdan vääntäneen työpaikalla sattuneen sanaharkan jälkeen häntä kädestä ja peukalosta saadakseen otetuksi häneltä pois hänen työvälineenä käyttämänsä liimapistoolin. Lääkärinlausunnon mukaan Tepolla on ollut peukalon tyvessä mustelma, jota lääkäri on pitänyt vähäisenä.

Ennen purkamisen toimittamista työnantajan puolelta on samassa tilaisuudessa kuultu Luomaluhtaa. Hän on myöntänyt käyneensä käsiksi Teppoon, mutta selittänyt sen tapahtuneen itsepuolustukseksi.

Työtuomioistuimessa on kuulusteltu todistajana tapahtumahetkellä liimaamossa myös paikalla ollutta työntekijää. Hänen lausumansa mukaan ennen kuin Luomaluhta on ryhtynyt ottamaan liimapistoolia pois Tepolta tämä on ruiskuttanut tahallaan liimaa Luomaluhdan päälle. Todistajien kuulustelussa on myös selvinnyt, että liimaamossa tapahtuman jälkeen käynyt työnjohtaja on todennut liiman jälkiä Luomaluhdan työvaatteiden selkäpuolella.

Asian selvittämistä työpaikalla on vaikeuttanut se, että tapahtuman nähnyt, edellä mainittu työntekijä on työnjohtajan häneltä asiaa tiedustellessa ilmoittanut, ettei hän halunnut ottaa kantaa asiaan. Myöhemmin hän on ilmoittanut halukkuutensa kertoa asiasta.

Työtuomioistuimessa esitetty selvitys osoittaa, että Teppo on omalla käyttäytymisellään antanut aihetta Luomaluhdan menettelylle. Siitä huolimatta, että Luomaluhdan olisi pitänyt varoa vahingoittamasta Teppoa, työtuomioistuimen mielestä liimaruiskun poisottaminen Tepon käsistä ei ole ollut sellaista väkivaltaa, joka olisi työsopimuslain 43 §:n mukaan oikeuttanut työnantajan purkamaan Luomaluhdan työsopimuksen. Työtuomioistuin katsoo myös jääneen näyttämättä, että Luomaluhdan menettelyä olisi pidettävä sellaisena erityisen painavana perusteena, jonka nojalla työnantajalla olisi oikeus irtisanomissuojasopimuksen mukaan hänen työsopimuksensa irtisanomiseen.

Espe Oy, jolla ei ole ollut Luomaluhdan työsuhteen päättämiseen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua irtisanomisperustetta, on velvollinen suorittamaan hänelle korvauksen lisäksi myös palkan irtisanomisajalta. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n ja myös työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin mukaan työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta. Täyteen palkkaan on katsottava kuuluvan korvaus saamatta jääneestä vuosilomaedusta. Korkein oikeus on tuomiossaan 1986 II 124 asettunut tälle kannalle. Työtuomioistuimen mielestä irtisanomissuojasopimuksen vastaavan sisältöinen määräys on ymmärrettävä samalla tavoin kuin lain säännöskin.

Luomaluhdan menettelyä ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää sinänsä esteenä hänen työsuhteensa jatkamiselle. Yhtiön toiminnan laajuudesta esitetyn selvityksen perusteella Luomaluhdan työsuhteen palauttamiselle on ilmeisiä edellytyksiä. Kun jutussa on näytetty, että työnantajan puolelta on Luomaluhtaa pidetty työtehtävistään hyvin suoriutuvana, työtuomioistuimen mielestä olosuhteet ovat sellaiset, että edellytyksiä on puretun työsuhteen palauttamiselle, johon Luomaluhta on ilmoittanut olevansa halukas.

Työnantajaliitto on hyväksynyt työnantajan menettelyn liittojen välisissä neuvotteluissa. Asianosaisliittojen asiana on neuvotteluissaan pyrkiä mahdollisuuksien mukaan myös selvittämään asiaan vaikuttavien tosiseikkojen totuudenmukaisuus. Tapahtumien kulun täsmällistä selvittämistä on haitannut kuitenkin Luomaluhdan ja Tepon kertomusten ilmeinen ristiriitaisuus ja saatavilla olevan selvityksen vähäisyys. Näissä oloissa ja kun otetaan huomioon, että Tepon vammautuminen on johtunut Luomaluhdan menettelystä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Espe Oy on purkaessaan Luomaluhdan työsopimuksen menetellyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 2 §:n vastaisesti.

Espe Oy velvoitetaan maksamaan Luomaluhdalle irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 18 197 markkaa 92 penniä sekä siihen kuuluvana lomakorvauksena 1 938 markkaa 24 penniä, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 1.9.1986 lukien.

Espe Oy velvoitetaan suorittamaan Luomaluhdalle irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen vastaisen päättämisen johdosta korvauksena 50 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.1.1987 lukien.

Mikäli Espe Oy kolmen viikon kuluessa työtuomioistuimen tuomion antamisesta tarjoaa Luomaluhdalle hänen työsopimuksensa edellyttämää ja siihen rinnastettavaa työtä, velvoitetaan yhtiö edellä mainitun korvauksen sijasta maksamaan Luomaluhdalle irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 19 §:n mukaisena vaihtoehtoisena korvauksena 5 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 19.1.1987 lukien.

Esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Espe Oy velvoitetaan korvaamaan Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Vihma, Loukola, Porttila ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Porttila, jonka mielipiteeseen jäsen Palanko-Laaka yhtyi, lausui:

Työtuomioistuin on katsonut, että edellytykset Luomaluhdan työsuhteen palauttamiselle ovat olemassa. Irtisanomissuojasopimuksen korvauksen määrää koskevan 17 §:n sisältö vastaa irtisanomismenettelylain 20 §:ää ja työsuhteen jatkuessa määrättävää korvausta koskevan 19 §:n sisältö lain 22 §:ää. Sopimusmääräyksen tulkinnoissa käytetään hyväksi muun muassa irtisanomismenettelylain perusteluja. Lain 22 §:n perustelujen mukaan työsuhteen jatkuvuuden edellytyksien täyttyessä työsuhteen jatkamisesta kieltäytyvän työnantajan maksettavaksi määrättävän korvauksen tulee olla - laissa asetetun asteikon puitteissa - tuntuvasti korkeampi kuin niissä vastaavissa tilanteissa, joissa jatkuvuuden edellytyksiä ei ole ollut. Jotta Espe Oy palauttaisi Luomaluhdan työsuhteen, katson oikeaksi määrätä korvaukseksi sopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 60 000 markkaa. Irtisanomismenettelylain 22 §:n perusteluista ilmenee, että vaihtoehtoisen korvauksen kohdalla sovelletaan lain korvausperiaatteita. Sanottu merkitsee muun muassa sitä, että myös vaihtoehtoista korvausta määrättäessä joudutaan ottamaan huomioon työttömyyden kesto, jolla mitataan laittomasta irtisanomisesta syntyneen aineellisen vahingon suuruutta. Tämän vuoksi määrään vaihtoehtoisen korvauksen suuruudeksi 9 000 markkaa.

Luomaluhdan ja Tepon kertomukset tapahtumien kulusta ovat poikenneet toisistaan. Yhtiö on päättänyt Luomaluhdan työsuhteen lähinnä Tepon kertomuksen, rikosilmoituksen sekä Tepon esittämän lääkärinlausunnon perusteella. Työnantajan tiedossa on ollut Luomaluhdan selvitys siitä, että hän on toiminut itsepuolustukseksi. Itsepuolustus -selitystä tukee myös Tepon poliisikuulustelussa antama kertomus. Yhtiö ei ole pyrkinytkään selvittämään sitä, miksi Luomaluhta on joutunut vääntämään liimaruiskua Tepon kädestä. Näin liioin ei ole menetellyt työnantajaliitto. Asianosaisliittojen välisen 20.10.1986 päivätyn muistiopöytäkirjan mukaan työnantajaliitto on ottanut kantaa erimielisyyskysymykseen paikallisen työnantajan antaman selvityksen perusteella. Työntekijäliitto on jo tuolloin esittänyt syyn, miksi Luomaluhta aiheutti mustelman toiselle työntekijälle. Näin ollen työnantajaliiton olisi ainakin mainitun neuvottelun jälkeen täytynyt havaita sille työnantajan taholta esitetyn selvityksen yksipuolisuus. Edellä olevilla perusteilla harkitsen oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Työnantajain Yleisen Ryhmän maksamaan Kemian Työntekijäin Liitolle hyvityssakkona valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 7 000 markkaa.

Jäsen Tiitinen lausui:

Yhdyn tuomiolauselmassa esitettyyn muutoin paitsi siltä osin kuin siinä on hylätty vaatimus työnantajaliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Viimeksi sanotussa asiassa olen samaa mieltä kuin jäsen Porttila ja Palanko-Laaka.