5.11.1987

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Luettelo kuuluu seuraavasti (lisäykset ja muutokset alleviivattu):

-----------------------------------------------

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 tehtyine muutoksineen.

-----------------------------------------------

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

2 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että huoltomies Aimo Mantere oli työskennellyt työnantajaliiton jäsenyrityksen Linjaliike Rajala Oy:n palveluksessa 26.3.1984 - 14.7.1987. Mantere oli aikaisemmin ollut yhtiön palveluksessa huoltomiehenä 1.2.1957 - 17.3.1971. Mantere oli ollut hyvin kokenut huoltomies ja hän oli tehnyt työnsä hyvin. Osoituksena siitä oli se, että hän ensimmäisen työsuhteensa aikana oli saanut Linja-autoliiton kymmenvuotis-ansiomerkin tunnustuksena esimerkillisestä työnteosta.

Kun Mantere oli tullut yhtiön palvelukseen vuonna 1984, oli hän muuttanut asumaan työnantajan huoltohallin yhteydessä olevaan asuntoon. Mantereella oli kaksi omaa autoa, joita hän luonnollisesti oli joutunut säilyttämään asuinpaikkansa lähellä. Samassa kiinteistössä oli asunut myös Mantereen esimiehenä aikoinaan ollut korjaamopäällikkö, joka nykyisin toimi yhtiön kiinteistönhoitajana. Kiinteistönhoitaja oli heti Mantereen työsuhteen alussa ilmoittanut Mantereelle, että hänellä itsellään ja Mantereella oli oikeus tarvittaessa säilyttää ja korjata yhtiön tiloissa myös omia autojaan. Mantereella oli ollut myös lupa tarvittaessa talvisaikaan sulattaa autonsa ja asuntovaununsa yhtiön hallitiloissa.

Yhtiön toimitusjohtaja oli 14.5.1987 irtisanonut Mantereen työsuhteen päättymään kahden kuukauden irtisanomisajan kuluttua. Toimitusjohtaja oli 20.5.1987 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut irtisanomisen syyksi Mantereen työaikana tapahtuneen oman auton korjauksen, hallitilan luvattoman käyttöönoton korjausta varten siten, että se oli häirinnyt toisten työntekijöiden työskentelyä, ja ulkopuolisen henkilön kutsumisen liikkeen tiloihin työskentelemään. Kirjeessä oli lisäksi todettu, että vuoden 1986 joulukuussa Mantere oli ottanut yhden linja-autopaikan luvatta asuntovaununsa käyttöön ja että hän oli samassa joulukuussa korjannut ulkopuolisen henkilön autoa liikkeen tiloissa.

Mantere oli ilmoittanut kirjallisesti työnantajalle pitävänsä työsopimuksensa irtisanomista lainvastaisena. Irtisanomisesta oli neuvoteltu paikallisesti 12.6.1987 ja liittojen välillä 21.7.1987. Neuvotteluissa ei ollut päästy asiassa ratkaisuun.

Mantereen irtisanomisperusteita arvioitaessa oli otettava huomioon, että Mantere asui huoltohallin yhteydessä olevassa asunnossa. Työpaikka oli siten olosuhteista johtuen myös Mantereen kotiympäristö. Mantereen käyttäytymistä ei voitu arvostella samalla tavoin kuin yhtiön tilojen ulkopuolella asuvan työntekijän käyttäytymistä. Mantereella oli ollut oikeus kutsua luokseen vieraita, jotka olivat voineet auttaa häntä oman auton korjauksessa, kuten oli tapahtunut 14.5.1987.

Ennen irtisanomista Mantereella ja samassa rakennuksessa asuvalla kiinteistönhoitajalla oli ollut lupa säilyttää autojaan yhtiön hallissa. Hallissa oli ollut muidenkin työntekijöiden, lähinnä kuljettajien autoja, mutta ainoastaan Mantereella ja kiinteistönhoitajalla oli ollut oikeus myös korjata autojaan yhtiön tiloissa. Tähän työnantaja oli ainakin hiljaisesti suostunut ennen irtisanomista, vaikka hallin seinällä olikin ollut korjauksen kieltävä kieltotaulu. Mantere ei ollut mieltänyt, että kielto koskisi häntä samalla tavoin kuin ulkopuolella asuvia työntekijöitä. Mantere oli sitä paitsi nimenomaisesti sopinut toimitusjohtajan kanssa siitä, että hän sai talvella sulattaa sekä autoaan että asuntovaunuaan hallissa.

Yhtiön toiminnalle ei ollut aiheutunut mitään haittaa siitä, että Mantere oli säilyttänyt autoaan työnantajan tiloissa. Mantere huoltomiehenä oli itse järjestellyt autoja halliin ja hän oli myös pystynyt huolehtimaan siitä, että hänen oma autonsa ei aiheuttanut haittaa työnteolle eikä työnantajan autojen huollolle tai korjaukselle. Hallissa oli ollut sitä paitsi aina vapaata tilaa joulun aikaa lukuun ottamatta. Kuljettajien autoja oli ollut hallissa sekä ennen että jälkeen Mantereen irtisanomisen, eikä työnantajan taholta ollut tähän puututtu. Omien autojen korjaaminen hallissa oli kuitenkin ollut yleisesti kiellettyä, mutta sallittu Mantereelle ja kiinteistönhoitajalle. Heidänkin oli täytynyt pyytää lupa toimitusjohtajalta omien autojen sellaisiin korjauksiin, jotka kestivät useita päiviä. Tällaisesta korjauksesta ei ollut ollut kysymys irtisanomispäivänä.

Mantere ei 14.5.1987 ollut korjannut työaikanaan omaa autoaan, vaan hän oli ollut työssä iltavuorossa ja tehnyt työnantajan osoittamia huolto- ja korjaustöitä. Samana päivänä vapaa-aikanaan Mantere oli ollut erään tuttavansa kanssa korjaamassa autoaan. Koska Mantere oli saanut puuttuvan osan vasta vapaa-aikansa ollessa päättymässä, oli hänen tuttavansa jatkanut työtä ja Mantere itse oli mennyt työvuoroonsa. Näin oli menetelty siitä syystä, että auto olisi saatu hallista pois niin pian kuin mahdollista. Korjaustyö oli kestänyt noin kolme tuntia. Koska kysymys ei ollut ollut pitkäaikaisesta korjaustyöstä, ei siihen myöskään ollut tarvinnut pyytää toimitusjohtajan lupaa. Mantereen auton korjauspaikka oli ollut varastohallissa eikä varsinaisen huoltokorjaamon puolella. Korjaustyö ei ollut siten voinut haitata toisten työntekijöiden työskentelyä.

Asian johdosta käydyissä neuvotteluissa Mantere oli korostanut sitä, että 14.5.1987 sattunut tapaus oli ainoa, jolloin ulkopuolinen oli ollut yhtiön tiloissa korjaamassa hänen autoaan. Ulkopuolisen henkilön paikallaolo johtui siitä, että työympäristö oli paitsi Mantereen työpaikka myös hänen asuinpaikkansa. Mantere ei irtisanomispäivänä ollut työaikanaan korjannut omaa autoaan, vaan korjaustyössä oli ollut yksinomaan hänen tuttavansa.

Mantere ei ennen irtisanomistaan ollut saanut kirjallista eikä suullista varoitusta omien autojensa säilyttämisestä tai korjaamisesta työnantajan tiloissa. Mantereen kolme vuotta kestäneen työsuhteen aikana yhtiön toimitusjohtajan suhtautuminen oman auton korjaustyöhön oli muuttunut kielteiseksi. Tästä asennoitumisensa muutoksesta toimitusjohtaja ei ollut ilmoittanut Mantereelle ennen irtisanomispäivää.

Mantere ei ollut koskaan korjannut työnantajan tiloissa vierasta autoa. Tältä osin kysymys oli ilmeisesti työnantajan väärinkäsityksestä. Jouluna 1986 Mantereella oli ollut luonaan vieras. Koska oli ollut kova pakkasyö, oli Mantere sallinut vieraansa tuoda auton yhdeksi yöksi halliin.

Mantereen kuukausipalkka oli ollut 6 180 markkaa. Mantere oli 21.9.1987 alkaen ollut työssä eräällä rivitalorakennustyömaalla, jonka oli määrä valmistua helmikuussa 1988. Tässä työssä hänen palkkansa oli suurin piirtein entisen suuruinen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Linjaliike Rajala Oy:llä ei ole ollut Mantereen irtisanomiselle irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista syytä, ja velvoittamaan Linjaliike Rajala Oy:n irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:n perusteella maksamaan Mantereelle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 123 600 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.7.1987 lukien.

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Mantereen työaika oli alkanut 14.5.1987 kello 15. Yhtiön toimitusjohtaja oli kello 19 käynyt huoltohallilla ja tavannut Mantereen huoltohallin siipirakennuksessa korjaamassa henkilöautoa jonkun yhtiön ulkopuolisen henkilön kanssa. Mantereen työvuoro oli vielä tuolloin jatkunut, mutta hän oli ollut suorittamassa korjaustyötä sellaisessa rakennuksen osassa, joka ei ollut hänen työtehtäviensä suorituspaikka.

Kanteessa ei ollut väitetty, että Mantere olisi saanut luvan korjata autoansa työaikanaan. Mantereen kanssa samassa yhtiön rakennuksessa asuvalla kiinteistönhoitajalla ei ollut ollut oikeutta antaa Mantereelle lupaa auton säilyttämiseen tai korjaamiseen työnantajan tiloissa. Kiinteistönhoitajan esimiesasema Mantereeseen nähden oli päättynyt jo vuoden 1983 alussa. Luvan autojen korjaukseen yhtiön tiloissa oli saattanut antaa ainoastaan toimitusjohtaja. Väite, jonka mukaan kiinteistönhoitaja olisi antanut Mantereelle luvan korjata autoaan työnantajan tiloissa, ei ollut uskottava siitäkään syystä, että kiinteistönhoitaja oli ilmoittanut yhtiön konttoripäällikölle Mantereen luvattomista korjaustöistä. Huoltohallin seinällä oli sitä paitsi ollut kyltti, jolla oli kielletty henkilökunnan autojen pesu ja korjaus. Kielto oli siten ollut työntekijöiden tiedossa ja kaikki työntekijät olivat sitä myös noudattaneet. Ainoastaan yhtiön konttoripäälliköllä ja kiinteistönhoitajalla oli ollut oikeus korjata yksityisautojaan ilman toimitusjohtajan lupaa. Kiinteistönhoitaja oli saanut luvan sen johdosta, että hänelle oli osoitettu sellainen autopaikka, johon linja-autot eivät olleet mahtuneet.

Ennen joulua 1986 yhtiön ajomestari oli ilmoittanut yhtiön konttoriin Mäntsälään, että yhtä linja-autoa Lahdessa ei saatu halliin, koska Mantereen asuntovaunu oli hallissa. Joulupäivänä 1986 Mantere oli korjannut tuttavansa autoa yhtiön tiloissa ilman lupaa. Näiden työnantajan ohjeiden vastaisten menettelyjen johdosta yhtiön toimitusjohtaja oli pitänyt välittömästi joulun jälkeen Mantereelle puhuttelun ja antanut hänelle suullisesti varoitukset. Mantere oli samassa yhteydessä kysynyt toimitusjohtajalta mahdollisuutta saada vuokrata itselleen autopaikka työnantajan tiloista. Tähän toimitusjohtaja ei ollut suostunut, koska hallissa ei ollut ollut ylimääräistä tilaa. Toimitusjohtaja oli antanut Mantereelle luvan sulattaa autoa hallissa, mikäli auto ei pakkasen takia lähtisi käyntiin. Tämäkin lupa oli annettu sillä edellytyksellä, että linja-autot eivät jäisi ulos. Tuolloinkaan Mantereelle ei ollut annettu lupaa korjata tai säilyttää autoansa yhtiön sisätiloissa.

Mantereen asuntovaunun säilyttämisestä yhtiön sisätiloissa oli ollut haittaa yhtiön toiminnalle, sillä sen seurauksena yksi linja-auto oli ollut jäädä ulos pakkaseen. Linja-autonkuljettajilla oli ollut ja oli edelleen oikeus säilyttää yksityisautojansa sillä paikalla, josta he aamuisin ottivat ajamansa linja-autot liikenteeseen. Siitä ei ollut aiheutunut haittaa yrityksen toiminnalle.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Linjaliike Rajala Oy on 14.5.1987 irtisanonut palveluksessaan 26.3.1984 alkaen olleen huoltomiehen Aimo Mantereen työsuhteen päättymään 14.7.1987. Irtisanomisen syyksi yhtiö on ilmoittanut, että Mantere on samana päivänä työaikana korjannut omaa autoaan, ottanut käyttöönsä yhtiön hallitilaa korjausta varten ja siten häirinnyt toisten työntekijöiden työskentelyä ja kutsunut ulkopuolisen henkilön liikkeen tiloihin työskentelemään. Lisäksi työnantaja on viitannut siihen, että Mantere on joulukuussa 1986 luvatta ottanut työnantajan tiloista linja-auton paikan omalle asuntovaunulleen sen säilyttämistä varten ja korjannut joulukuussa 1986 toisen henkilön omistamaa autoa työnantajan tiloissa. Viimeksi mainittujen tapahtumien johdosta yhtiön toimitusjohtaja on pitänyt Mantereelle joulun jälkeen puhuttelun ja antanut tapahtumien johdosta hänelle varoitukset, joihin on sisältynyt ilmoitus työsuhteen päättämisestä menettelyn toistuessa.

Esitetyn selvityksen mukaan huoltohallissa, jossa Mantere on työskennellyt, on ainakin yli kahden vuoden ajan ollut seinälle kiinnitetty kieltotaulu, jossa henkilökuntaa on kielletty korjaamasta ja pesemästä omia autojaan työnantajan tiloissa. Työntekijöiden omien ajoneuvojen säilyttäminen työnantajan tiloissa on myös ollut kiellettyä lukuun ottamatta tilanteita, jolloin linja-autonkuljettaja on aamulla ajovuorolleen lähtiessään jättänyt oman autonsa kuljettamansa linja-auton paikalle. Lisäksi yhtiön konttoripäälliköllä ja kysymyksessä olevan kiinteistön hoitajana toimineella työntekijällä on ollut oikeus korjata ja säilyttää autojaan yhtiön hallitiloissa. Kiinteistönhoitajan autolle on hallissa osoitettu säilytyspaikka, johon linja-auto ei ole mahtunut.

Kantajaliitto on esittänyt, että Mantere, jonka asunto on sijainnut samassa kiinteistössä kuin linja-autojen säilytystilat ja huoltohallit, ei ole mieltänyt työntekijöitä koskevan kiellon korjata ja säilyttää autoja työnantajan tiloissa koskevan itseään, sillä samassa kiinteistössä myös asuvalla kiinteistönhoitajalla on ollut tällainen oikeus.

Todistajana kuulustellun Linjaliike Rajala Oy:n entisen toimitusjohtajan kertoman mukaan Mantere on työsuhteensa alussa pyytänyt tarvitessaan ja myös saanut luvan autonsa korjaamiseen. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että toimitusjohtaja tai kiinteistönhoitaja olisi antanut Mantereelle luvan auton tai asuntovaunun säilyttämiseen yhtiön tiloissa, tai että Mantere olisi saanut luvan ilman työnantajalle tehtävää tarkempaa selvitystä aina halutessaan käyttää yhtiön tiloja autonsa korjaamiseen.

Mantere on kuitenkin syksyn 1986 aikana pitemmän aikaa säilyttänyt asuntovaunuaan linja-autohallissa ilman, että siihen olisi työnantajan taholta puututtu ennen jouluaikaa, jolloin Mantere on toimitusjohtajan määräyksestä poistanut asuntovaununsa välittömästi hallista. Jouluna 1986 Mantere on myös sallinut erään vieraansa tuoda autonsa pakkasyön ajaksi työnantajan tiloihin. Näyttämättä on jäänyt, että Mantere olisi tuolloin yhdessä vieraansa kanssa korjannut kysymyksessä olevaa autoa työnantajan tiloissa. Näistä tapahtumista toimitusjohtaja on antanut Mantereelle edellä mainitut varoitukset. Samassa tilaisuudessa toimitusjohtaja on antanut Mantereelle luvan sulattaa pakkasten sattuessa autoaan työnantajan tiloissa, mikäli siitä ei aiheudu haittaa yhtiön toiminnalle.

Muutamaa päivää ennen 14.5.1987 tapahtunutta irtisanomistaan Mantere on tuonut autonsa korjausta varten huoltohallin siipirakennukseen. Kiinteistönhoitaja on ilmoittanut asiasta yhtiön johdolle Mäntsälään ja selittänyt, että Mantereen auton säilyttäminen haittaa siivoojien työskentelyä. Mainittuna toukokuun 14 päivänä Mantereen luokse vierailulle tullut henkilö on ryhtynyt korjaamaan Mantereen pyynnöstä hänen autoaan sillä aikaa, kun Mantere itse on ollut työvuorossa. Esitetyn selvityksen mukaan Mantere on työvuoronsa aikana poistunut varsinaiselta työpaikaltaan huoltohallista ja käynyt katsomassa oman autonsa korjaustyön edistymistä. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Mantere olisi itse työaikanaan tehnyt varsinaista oman autonsa korjaustyötä tai että hän omasta työpaikastaan poistumistensa johdosta olisi laiminlyönyt varsinaisten työtehtäviensä suorittamisen.

Mantere on ennen toimitusjohtajan hänelle joulun 1986 jälkeen pitämää puhuttelua saattanut olla siinä käsityksessä, että hänellä on muista työntekijöistä poiketen oikeus käyttää työnantajan tiloja oman ajoneuvonsa säilyttämiseen ja huoltamiseen. Saamiensa varoitusten johdosta Mantereen on kuitenkin tullut ymmärtää, ettei hänellä ainakaan enää ole ollut ilman työnantajan lupaa oikeutta käyttää työnantajan tiloja omiin tarkoituksiinsa ja sallia ulkopuolisten henkilöiden pääsyä yhtiön tiloihin. Mantereen menettelyä, joka on johtanut hänen irtisanomiseensa, ei kuitenkaan voida pitää sellaisena irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuna erityisen painavana syynä, joka olisi oikeuttanut hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Mantereen työnantajan antaman kiellon vastainen menettely muodostaa kuitenkin sellaisen irtisanomissuojasopimuksen 17 §:ssä tarkoitetun työntekijän itsensä antaman aiheen irtisanomiseen, joka vaikuttaa irtisanomisen johdosta tuomittavan korvauksen määrään alentavasti.

Mantere, jonka kuukausipalkka on ollut 6.180 markkaa, on ollut 21.9.1987 lukien ilmoituksen mukaan helmikuuhun 1988 jatkuvassa määräaikaisessa työsuhteessa samansuuruisin palkkaeduin.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Linjaliike Rajala Oy:llä ei ole ollut Mantereen irtisanomiselle irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista erityisen painavaa syytä, ja velvoittaa yhtiön maksamaan Mantereelle mainitun sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena viiden kuukauden palkkaa vastaavat 30 900 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.7.1987 lukien. Linjaliike Rajala Oy:n on korvattava Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, K. Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen Sulkusen lausunto:

Katson asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, että Mantereella on ainakin yhtiön toimitusjohtajan joulun 1986 jälkeen pitämään puhutteluun saakka ollut perusteltu syy uskoa, että hänellä on ollut oikeus säilyttää ja korjata autoaan ja asuntovaunuaan työnantajan tiloissa työajan ulkopuolella. Toimitusjohtaja on työtuomioistuimessa kertonut antaneensa Mantereelle asiasta varoituksen. Edellä kerrotuilla perusteilla varoitusta on kuitenkin pidettävä Mantereen aikaisempaan menettelyyn nähden perusteettomana. Sen sijaan varoituksen on katsottava sisältäneen työnjohtotoimivaltaan perustuneen kiellon menettelyn jatkamisesta, koska asiassa ei ole näytetty oikeuden siihen muodostuneen Mantereen työsuhteen ehdoksi.

Mantere on toukokuussa 1987 asiassa tarkemmin selvitetyin tavoin säilyttänyt ja korjauttanut autoaan huoltohallin siipirakennuksessa. Hänen on siten katsottava menetelleen nimenomaisen kiellon vastaisesti. Kun kuitenkin otetaan huomioon asiassa esitetty selvitys kokonaisuudessaan, muun muassa se, että menettelystä on aiheutunut työnantajalle enintään vähäistä haittaa sekä työnantajan menettelytavat, ei Mantereen toimia voida pitää sellaisina, joiden vuoksi hänelle perusteettoman irtisanomisen johdosta tuomittavaa korvausta olisi alennettava.

Näillä perusteilla harkitsen oikeaksi kanteen hyväksyen vahvistaa, ettei Linjaliikenne Rajala Oy:llä ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaista syytä Mantereen työsopimuksen irtisanomiseksi. Huomioon ottaen, että Mantere on saanut pian irtisanomisajan päättymisen jälkeen uutta työtä, velvoitan yhtiön maksamaan edellä mainitun sopimuksen 16 ja 17 §:n perusteella Mantereelle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 95 000 markkaa tuomiossa mainittuine korkoineen. Oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn tuomioon.

Jäsen Porttilan lausunto:

Yhdyn tuomioon muilta osin, mutta velvoitan Linjaliike Rajala Oy:n maksamaan Mantereelle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta korvauksena kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 61 800 markkaa.