27.1.1986

9 §

Päiväraha

1. Jos työntekijä on työnsä vuoksi estynyt peräkkäin 10 tuntia aterioimasta kotipaikkakunnallaan, eikä työnantaja järjestä hänelle vapaata ateriaa, hänelle suoritetaan 35 markkaa osapäivärahaa.

Osapäiväraha maksetaan jokaiselta täydeltä 10 tunnin jaksolta.

Kymmenen tunnin jaksoon luetaan myös kotipaikkakunnalla tapahtuva lastaus- ja purkausaika, ellei tilaisuutta ruokailuun järjesty.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on lausunut, että Kaupan Työnantajaliittoon järjestäytynyt Osuuskauppa Lokki ei ollut maksanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton jäsenelle autonkuljettaja Erkki Kähköselle työehtosopimuksen 9 §:n mukaista osapäivärahaa, vaikka osapäivärahan maksamisen edellytykset olivat täyttyneet. Kähkösen työsuhde Osuuskauppa Suomenselkään, joka sittemmin oli sulautunut Osuuskauppa Lokkiin, oli alkanut 1.10.1966. Kähkönen oli sairastunut 23.11.1983. Hänen sairaslomansa oli päättynyt vasta 30.6.1984. Kähkönen oli lomautettu 2.1.1984 päivätyn ilmoituksen perusteella 16.1.1984 alkaen myöhemmin ilmoitettavaan ajankohtaan saakka. Kähkösen tultua 30.6.1984 työkykyiseksi hänelle oli maksettu lomakorvaus, mutta lomautus oli jatkunut. Kähkösen työsuhde oli irtisanottu 28.8.1984. Irtisanomisilmoituksessa oli irtisanomista perusteltu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Osuuskunnan hallitus oli lopettanut autonkuljettajan tehtävät 2.1.1984, jolloin Kähkönen oli lomautettu. Kähkösen toimipaikka oli ollut osuuskunnan kuljetusosasto Haapajärvellä.

Irtisanomisen yhteydessä osuuskunta oli ilmoittanut maksavansa Kähköselle kolmen ja puolen kuukauden irtisanomisajan palkan, mikäli hän olisi käytettävissä autonkuljettajan tehtävissä Haapajärvellä ja Ylivieskassa. Kähkönen oli ilmoittanut osuuskunnan kuljetuspäällikölle ottavansa tehtävän vastaan. Pian sen jälkeen kuljetuspäällikkö oli määrännyt Kähkösen yllättäen autonkuljettajaksi Pyhäsalmelle. Samoihin aikoihin Pyhäsalmella ollut osuusliikkeen autonkuljettaja oli menettänyt ajolupansa. Kähkönen oli ollut valmis ryhtymään irtisanomisajakseen autonkuljettajan työhön Pyhäsalmella. Irtisanomisaikana 1.9.-14.12.1984 Kähkönen oli aluksi kulkenut osuuskunnan autossa päivittäin välin HaapajärviPyhäsalmi-Haapajärvi. Sittemmin Kähkönen ja työnantajan edustaja olivat sopineet siitä, että Kähkönen suorittaisi matkat samalla autolla, jota hän käytti työssään Pyhäsalmella. Kunakin työpäivänä Kähkönen oli ollut estynyt peräkkäisten 10 tunnin aikana aterioimasta kotipaikkakunnallaan Haapajärvellä. Työnantaja ei myöskään ollut järjestänyt vapaata ateriaa Pyhäsalmella. Kähköselle oli siten muodostunut oikeus työehtosopimuksen 9 §:n mukaiseen osapäivärahaan, mitä osuuskauppa Lokki ei ollut suostunut maksamaan. Irtisanomisaikanaan Kähkönen oli ollut Pyhäsalmella työssä yhteensä 45 työpäivää, joten työsuhteen päättyessä häneltä oli jäänyt saamatta osapäivärahoja yhteensä 1 575 markkaa. Asia oli jäänyt erimieliseksi paikallistason ja liittotason neuvotteluissa.

Kaupan Työnantajaliitto oli rikkonut valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut kehottanut osuuskauppaa maksamaan Kähköselle irtisanomisaikana kertyneitä osapäivärahoja.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kähkösellä oli ollut oikeus työehtosopimuksen 9 §:n mukaiseen osapäivärahaan niiltä päiviltä, jotka hän oli irtisanomisaikanaan ollut työssä Pyhäsalmella ja estynyt peräkkäin 10 tunnin ajan aterioimasta kotipaikkakunnallaan Haapajärvellä, sekä velvoittamaan Osuuskauppa Lokin suorittamaan Kähköselle maksamattomina osapäivärahoina 1 575 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.12.1984 lukien. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto, jonka lausumaan kuultavana oleva Osuuskauppa Lokki on yhtynyt, on kanteeseen vastatessaan lausunut, että osuuskunta oli edellyttänyt Kähkösen tulevan irtisanomisajaksi autonkuljettajan työhön siten kuin hän oli ennen lomautustaan työskennellyt. Sen jälkeen oli käynyt ilmi, että Pyhäsalmella työskentelevä autonkuljettaja oli yllättäen menettänyt ajolupansa määräajaksi. Kähkösen siirto Pyhäsalmelle osaksi irtisanomisaikaa ei näin ollen ollut perustunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Pyhäsalmella oli osuuskunnalla ollut tavaratalo, jonka käytössä oli ollut kuorma-auto. Kuorma-auton asemapaikka oli ollut Pyhäsalmen tavaratalo.

Osapäivärahan saamisen edellytykseksi työehtosopimuksessa määrätyt kymmenen peräkkäistä tuntia tarkoittivat työhön sidonnaisuusaikaa, joka alkoi työnteon alkaessa ja päättyi työnteon päättyessä mukaan lukien tauot, vaikka niitä ei luettukaan työntekijän työaikaan. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa kymmenen tunnin edellytys ei ollut toteutunut kuin poikkeuksellisesti. Kähkösen laatimista ajoilmoituksista kävi ilmi hänen työaikansa. Työmatkoihin käytettyä aikaa ei luettu kymmenen tunnin aikaan. Neuvotteluvaiheessa ei ollut esitetty, että Kähkösen työmatkaan käyttämä aika olisi tullut lukea hänen työajakseen.

Osapäivärahan maksaminen edellytti, että työntekijä oli estynyt aterioimasta kotipaikkakunnallaan. Kotipaikkakunnalla tarkoitettiin työn suorituspaikkaa, niin sanottua asemapaikkakuntaa. Kotipaikkakunta ei ollut sama kuin työntekijän henkikirjoituspaikkakunta. Kähkönen oli siirtynyt työskentelemään Pyhäsalmella olevan autonkuljettajan sijaiseksi, jolloin myös kotipaikkakunta työehtosopimuksen tarkoittamassa mielessä oli muuttunut. Kähkönen ei ollut siis estynyt aterioimasta työehtosopimuksen tarkoittamalla kotipaikkakunnallaan. Työnantaja ei ollut järjestänyt Kähköselle vapaata ateriaetua.

Työehtosopimuksen tarkoittamat edellytykset osapäivärahan maksamiselle eivät olleet toteutuneet, mistä syystä Kähkösellä ei ollut oikeutta osapäivärahaan Pyhäsalmella työskentelyn ajalta. Työnantajaliitto ei ollut syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin asiassa. Jos osapäivärahan suorittamisen edellytykset olisivat olemassa, oli Kähköselle suoritettava osapäiväraha vain niiltä päiviltä, joina hän oli ollut Pyhäsalmella yli 10 tuntia.

Asian käsittelyn aikana työnantajaliitto oli ilmoittanut, että Kähkönen oli kahdeksana päivänä työskennellyt Pyhäsalmella yli 10 tuntia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Selvityksen mukaan Osuuskunta Lokin palveluksessa autonkuljettajana olleen Erkki Kähkösen työsopimus on hänen ollessaan kanteessa kerrotuin tavoin lomautettuna irtisanottu 28.8.1984 päättymään 14.12.1984. Vuonna 1966 alkaneen työsuhteensa aikana hän on työskennellyt lomauttamiseensa saakka osuuskunnan Haapajärvellä sijaitsevassa toimipaikassa. Osuuskunnalla on ollut tarkoitus sijoittaa Kähkönen irtisanomisajaksi autonkuljettajan tehtäviin Haapajärvellä ja Ylivieskassa sijaitseviin toimipisteisiin. Osuuskunnan kuljetuspäällikkö on kuitenkin määrännyt Kähkösen autonkuljettajaksi Pyhäsalmella sijaitsevaan osuuskunnan kauppaliikkeeseen siitä syystä, että siellä työskennellyt autonkuljettaja on toistaiseksi menettänyt ajolupansa. Ennen Kähkösen siirtymistä työhön Pyhäsalmelle ei ole ollut puhetta hänen oikeudestaan saada työehtosopimuksen 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua osapäivärahaa.

Kähkönen, joka on asunut Haapajärvellä, on aluksi matkustanut Pyhäsalmelle ja sieltä takaisin osuuskunnan autolla, mutta myöhemmin hän on saanut luvan käyttää työmatkoillaan Pyhäsalmella kuljettamaansa jakeluautoa. Kähkösen työaika on Pyhäsalmella, jossa hän jossain määrin on tehnyt myös varastotyötä, alkanut kello 8 ja päättynyt kello 17. Hän on palatessaan iltaisin Haapajärvelle suorittanut joskus matkalla jakeluajoa. Kähkönen on ollut Pyhäsalmella töissä irtisanomisaikanaan 45 työpäivää. Hän on sen jälkeen, kun siellä työskennellyt autonkuljettaja on saanut takaisin ajolupansa, siirtynyt työskentelemään Haapajärvelle.

Asianosaisliitot ovat asiaa käsiteltäessä olleet yksimielisiä siitä, että edellä mainitussa määräyksessä kotipaikkakunnalla tarkoitetaan asemapaikkakuntaa ja siten siis työn suorittamispaikkakuntaa. Työtuomioistuin on eräissä aikaisemmissa tuomioissaan ottanut kantaa asemapaikkakunnan määräytymiseen. Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen vastaavanlaista määräystä koskevasta tuomiosta n:o 86/1983 käy ilmi, että asianosaisina olleiden liittojen yhteisen käsityksen mukaan sitä yrityksen toimipistettä, johon työntekijä on sijoitettu ja josta hän lähtee työhön ja jonne hän palaa työstä takaisin, on pidettävä työehtosopimuksessa tarkoitettuna asemapaikkakuntana. Tuomiossa n:o 115/1985 on vastaavasti hyväksytty asemapaikkakunnan määräytymisen erääksi perusteeksi se lähtökohta, jonka mukaan erityistä merkitystä on säännönmukaisen työn aloittamis- ja lopettamispaikalla.

Edellä selostetuissa tuomioissa on ollut kysymys töiden pysyväisistä järjestelyistä. Epäilyksittä on myös Kähkösen työhön sijoittamisen mukaan määräytyvä kotipaikkakunta ennen hänen määräämistään työhön Pyhäsalmelle ollut Haapajärvi. Vastaavasti on sen Pyhäsalmella työskennelleen autonkuljettajan, jonka sijaan Kähkönen on tilapäisesti tullut, työehtosopimuksen mukainen kotipaikka ollut Pyhäsalmi. Kotipaikkakunnan käsitteen voidaan perustellusti katsoa edellyttävän ainakin jonkinlaista pysyvyyttä. Työtuomioistuimelle ei kuitenkaan ole esitetty selvitystä siitä, että työehtosopimuksen määräyksestä neuvoteltaessa taikka muutoinkaan asianosaisliittojen kesken olisi sovittu tai edes käyty keskeustelua siitä, miten ja millä perusteella autonkuljettajan kotipaikkakunta määräytyy tilapäisten työkomennusten ja muiden lyhytaikaisten töiden järjestelyjen aikana. Kun Kähkönen on määrätty tilapäisesti ajolupansa menettäneen kuljettajan sijaan työhön ja se on kestänyt vain lyhyen ajan, työtuomioistuimen mielestä ei näissä oloissa voida katsoa, että hänen kotipaikkansa tuollaisesta syystä muuttuisi. Kähkösen työehtosopimuksen 9 §:n 1 kohdan mukaisena kotipaikkana on siten Pyhäsalmella tilapäisesti tapahtuneen työskentelyn aikana, kuten koko hänen aikaisemmankin työsuhteensa ajan, ollut Haapajärvi.

Esitetyn selvityksen mukaan Kähkönen on ollut ajoilmoituksiin tehdyistä merkinnöistä riippumatta Pyhäsalmella töissä kello 8-17 välisen ajan. Kun Pyhäsalmen kauppaliike sijaitsee noin 40 kilometrin päässä osuuskunnan Haapajärven toimipaikasta, Kähkönen on Pyhäsalmella työskennellessään kunakin työpäivänä estynyt 10 peräkkäisen tunnin aikana ruokailemasta kotipaikkakunnallaan.

Osapäivärahan maksamisvelvollisuutta tilapäisen työskentelyn ajalta on pidettävä epäselvänä ja tulkinnanvaraisena. Sen vuoksi jutussa on jäänyt näyttämättä, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Kähkösellä on ollut oikeus työehtosopimuksen 9 §:n mukaiseen osapäivärahaan niiltä 45:ltä päivältä, jotka hän on irtisanomisaikanaan 28.8.1984 alkaen ollut työssä Pyhäsalmella ja estynyt peräkkäisten 10 tunnin aikana aterioimasta kotipaikkakunnallaan Haapajärvellä.

Työtuomioistuin velvoittaa Osuuskauppa Lokin suorittamaan Kähköselle osapäivärahana yhteensä 1 575 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä, elokuun 23 päivästä 1985 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Kaupan Työnantajaliitto velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 2 200 markalla.

Jäsenet: Pelkonen puheenjohtaja, Iirola, M. Virtanen, Pohjanoksa, Leivo ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.