27.6.1985

Kanteen perustelut

Metallityöväen Liitto on lausunut, että liiton jäsen Pauli Juhani Nevalainen oli työskennellyt Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Specialvalimo J. Pap Ky:n palveluksessa valajana 17.11.1981-19.10.1984. Nevalainen oli työskennellyt pääasiassa kokillivalutyössä. Se oli sisältänyt yksipuolisia ja raskaita käsiliikkeitä. Käden vähitellen kipeydyttyä työssä Nevalainen oli joutunut oikean käden kipu- ja särkytilan vuoksi sairaslomalle 7.11.1983. Jorvin sairaalassa tauti määritettiin käteen menevän hermopunoksen puristustilaksi. Puristustilan syyn selvittämiseksi hänet osoitettiin toukokuussa 1984 Invalidisäätiölle jatkotutkimuksiin, joita hän työnantajalle toimitettujen sairaslomatodistusten mukaan oli joutunut odottamaan. Käsivamman syy oli 17.8.1984 varmistunut. Tällöin oli tehty myös leikkauspäätös. Tällaisessa vammassa leikkaus johti lähes aina hyvään lopputulokseen. Leikkauksen suorittamisen päiväksi oli sairaalasta aluksi ilmoitettu 5.9.1984, mutta leikkaus oli kuitenkin siirtynyt 8.10.1984 suoritettavaksi.

Nevalainen oli 17.9.1984 käynyt työpaikallaan jättämässä lääkärintodistuksen työnantajalle. Samalla Nevalainen oli ilmoittanut, että hänelle suoritettaisiin piakkoin leikkaus. Seuraavana päivänä hän oli saanut työnantajan 17.9.1984 päiväämän pikakirjeen, jossa oli ilmoitettu 19.9.1984 toimitettavasta kuulemistilaisuudesta. Nevalainen oli tuossa tilaisuudessa ilmoittanut työnantajalle, että hänet tultaisiin leikkaamaan lokakuun alussa 1984 ja että lääkärin käsityksen mukaan vamma paranisi leikkauksella, jonka jälkeen hän olisi työkykyinen. Yhtiön vastuunalainen yhtiömies oli kuitenkin kuulemistilaisuuden päätteeksi irtisanonut Nevalaisen. Samana päivänä Nevalainen oli käynyt työntekijäliitossa. Liiton asiantuntijalääkäri oli siellä hänet tutkinut. Nevalainen oli 26.9.1984 yhdessä luottamusmiehen kanssa ilmoittanut työnantajalle katsovansa, että työsopimus oli irtisanottu irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n vastaisesti. Edelleen Nevalainen oli tuolloin jättänyt työnantajalle lääkärintodistuksen, josta kävi selville, että hänen kätensä leikattaisiin 8.10.1984. Luottamusmies oli lisäksi huomauttanut, että asiantuntijalääkärin mukaan Nevalaisen käsivamman kaltaisissa sairauksissa työntekijä oli lähes aina tullut ainakin leikkauksen jälkeen työkykyiseksi. Paikalliset neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen 26.10.1984. Työnantaja oli toiminut Metalliteollisuuden Työnantajaliitosta saamiensa ohjeiden mukaisesti ja työnantajaliitto oli liittotason neuvottelussa 5.11.1984 hyväksynyt työnantajan menettelyn.

Nevalainen oli ollut sairaslomalla leikkauksesta toipumisen johdosta 8.10.-18.11.1984. Hän oli ilmoittautunut työttömäksi työnhakijaksi Espoon työvoimatoimistoon 19.11.1984. Hän oli 28.11.1984 lähtien työskennellyt kunnossapitomiehenä Espoon kaupungin teknisen viraston kunnossapitotoimiston palveluksessa. Hän oli muun muassa hiekottanut teitä ja lapioinut lunta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Specialvalimo J. Pap Ky:llä ole ollut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa yleissopimuksessa tarkoitettua perustetta Nevalaisen työsopimuksen irtisanomiseen, ja velvoittamaan yhtiön suorittamaan hänelle korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 83 300 markkaa 16 %:n korkoineen haastepäivästä lukien. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Specialvalimo J. Pap Ky ovat vastineessaan lausuneet, että Nevalainen oli tullut yhtiön palvelukseen 17.11.1981 ja työskennellyt aluksi smirklaajana. Esitettyään työnantajalle, ettei hänen kätensä siedä tärinää, Nevalainen siirrettiin työskentelemään painevalukoneelle. Valitettuaan työterveyslääkärille kätensä rasittuvan yksipuolisesta työstä työnantaja siirsi hänet toivomuksensa mukaisesti matalapainevalukoneelle. Pian tämän jälkeen Nevalainen oli ilmoittanut, ettei hänen kätensä kestänyt tuotakaan työtä. Jäljelle ei ollut jäänyt tarjottavaksi hänelle muuta kuin kokillivalutyötä. Sitä hän oli tehnyt, kunnes hän oli jäänyt sairaslomalle 7.11.1983. Nevalaiselle työnantaja oli järjestänyt työtä hänen kulloinkin toivomassaan työkohteessa. Tästä huolimatta Nevalainen oli joutunut jäämään kätensä vammautumisen vuoksi sairaslomalle.

Työnantajan irtisanoessa Nevalaisen 19.9.1984 hän oli ollut yhtäjaksoisesti työkyvytön 7.11.1983 lukien. Tuona aikana Nevalainen ei ollut missään vaiheessa maininnut työnantajalleen hänelle mahdollisesti tehtävästä käsileikkauksesta tai siitä, kauanko työkyvyttömyyden arveltiin vielä kestävän. Työnantajalle esitetystä 16.5.1984 päivätystä lääkärintodistuksestakin ilmeni vain, että Nevalainen odotti pääsyä Invalidisäätiön sairaalassa tehtäviin tutkimuksiin. Liioin ei työnantajalla ollut tietoa Invalidisäätiöllä 17.8.1984 suoritetusta tutkimuksesta tai sen yhteydessä tehdystä leikkauspäätöksestä. Nevalainen ei ollut 17.9.1984 käynyt työpaikallaan jättämässä lääkärintodistusta. Hän oli sen sijaan tuolloin soittanut työpaikalleen ja ilmoittanut, että hän toimittaisi lääkärintodistuksen poissaolostaan myöhemmin. Hän oli tuolloin arvellut työkyvyttömyytensä jatkuvan ainakin lokakuun loppuun 1984 asti. Liioin Nevalainen ei ollut maininnut mitään leikkauksesta. Nevalainen oli saapunut työnantajan kehotuksesta kuulemistilaisuuteen 19.9.1984. Työnantaja oli ilmoittanut joutuvansa päättämään Nevalaisen työsuhteen, koska hänen työkykynsä oli yhtäjaksoisen työkyvyttömyysajan ja työkyvyttömyyden syyn johdosta

pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt siten, että hän oli kykenemätön valimossa tarjolla olleisiin töihin.

Nevalaisen poissaollessa valimossa oli ollut työvoimapulaa. Valimossa oli ollut työssä 12 miestä. Uutta vakinaista työntekijää ei yrityksen koko huomioon ottaen ollut taloudellisesti mahdollista ottaa, kun ei ollut tietoa, palaisiko Nevalainen vielä yrityksen palvelukseen. Väliaikaista työntekijää ei työvoimatoimiston ilmoituksen mukaan ollut saatavissa. Nevalainen ei kuulemistilaisuudessa ollut ilmoittanut, että hänet leikattaisiin lokakuun alussa 1984 eikä sitäkään, minkälainen hänen työkykynsä tulisi olemaan leikkauksen jälkeen. Hän ei ollut 26.9.1984 käynyt yhdessä luottamusmiehen kanssa työnantajan puheilla, vaan hän oli tuolloin käynyt yksin työpaikalla antaen työnantajalleen 25.9.1984 päivätyn lääkärintodistuksen. Vasta tuolloin työnantaja oli Nevalaiselta saanut tietää, että hänet leikattaisiin. Sillä seikalla, että työnantaja vasta irtisanomisen tapahduttua oli saanut kuulla leikkauksesta, ei voinut olla merkitystä arvioitaessa, oliko työnantajalla irtisanomishetkellä ollut perusteltu aihe olettaa hänen olevan jatkuvasta syystä työhön kykenemätön. Vamman laadun huomioon ottaen oli lisäksi kyseenalaista, olisiko työnantaja voinut leikkauksen suorittamista koskevan päätöksen perusteella olettaa työntekijän työkyvyn valimotyöhön palautuvan.

Nevalainen oli 1.10.1984 käynyt työnantajan luona luottamusmiehen kanssa riitauttamassa irtisanomisen. Luottamusmies ei kuitenkaan tuolloin ollut maininnut työnantajalle mitään asiantuntijalääkärin esittämistä toteamuksista siitä, miten työkyky leikkauksen jälkeen todennäköisesti palautuisi. Yhtiöllä oli ollut Nevalaisen pitkä, yhtäjaksoisen työkyvyttömyysajan ja sairauden laadun johdosta perusteltu aihe olettaa, että hänen työkykynsä olisi pysyvästi ja olennaisesti heikentynyt siten, ettei hän ollut kykenevä valimossa tarjolla olleisiin töihin. Työnantajalla oli siten ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n tarkoittama peruste hänen irtisanomiselleen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Specialvalimo J. Pap Ky ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Esitetyn selvityksen mukaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritys Specialvalimo J. Pap Ky on 19.9.1984 irtisanonut yhtiössä 17.11.1981 lähtien valajana toimineen Pauli Juhani Nevalaisen työsuhteen päättymään 19.10.1984. Perusteeksi irtisanomiselle on ilmoitettu, että Nevalaisen työkyky työnantajan käsityksen mukaan on sairauden johdosta olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Nevalainen on työsuhteensa aikana tehnyt kokillivalutyötä. Siinä hänen kätensä on kipeytynyt ja hän on oikean käden kipu- ja särkytilan vuoksi joutunut sairaslomalle 7.11.1983. Siitä lähtien hän on ollut yhtäjaksoisesti työkyvytön 19.9.1984 tapahtuneeseen irtisanomiseensa asti. Työnantajalleen toimittamiensa lääkärintodistusten mukaan käsivamman syy oli käteen menevän hermopunoksen puristustila. Selvityksen mukaan Nevalainen on ennen irtisanomista toimittanut työnantajalleen myös sellaisen 16.5.1984 päivätyn lääkärintodistuksen, missä lisätietona on mainittu hänen odottavan pääsyä tutkimuksiin Invalidisäätiön sairaalaan, ja myös 3.8.1984 päivätyn lääkärintodistuksen, jossa on maininta tutkimuksen jatkumisesta. Sen sijaan on esitetyn näytön perusteella katsottava selvitetyksi, että Nevalainen on toimittanut vasta 26.9.1984 ja siten siis irtisanomisen tapahduttua yhtiölle sellaisen lääkärintodistuksen, johon on otettu tieto hänelle toimitettavaksi määrätystä leikkauksesta. Sen on ilmoitettu tapahtuvan 8.10.1984, jolloin se on myös suoritettu.

Leikkauksen seurauksena Nevalaisen työkyky on palautunut. Hänen työkyvyttömyytensä on lääkärinlausunnon mukaan päättynyt 18.11.1984. Seuranneena päivänä hän on ilmoittautunut asianomaisessa työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana. Hän on saanut 28.11.1984 työpaikan Espoon kaupungin kunnossapito-osastossa lumitöissä, teiden hiekottamisessa ja nurmikkojen leikkaamisessa.

Työtuomioistuimelle on esitetty lääketieteen ja kirurgian tohtorin 30.4.1985 antama lääkärinlausunto, jossa on lausuttu, että Nevalaisella todetun sairauden määrittäminen ei ole helppoa eikä yksiselitteistä. Täysi varmuus sairauden laadusta lausuman mukaan on yleensä varmistettava leikkaushoidolla. Silloin kun sairaus voidaan määrittää, valtaosa sitä potevista toipuu työkykyiseksi suhteellisen lyhyessä ajassa, jos hoitona käytetään vaikeissa tapauksissa leikkausta. Lausuntoon sisältyvistä, siinä tarkoitettua sairautta koskevista yleisistä tiedoista olisi ilmeisesti ollut saatavissa selvitystä ainakin irtisanomisajan kuluessa.

Kun otetaan huomioon viimeksi mainitun lääkärinlausunnon mukainen lääketieteellisiin kokemuksiin perustuva yleinen ennuste sairaudesta paranemisesta, Nevalaisen sairaus ei ole ollut sillä tavoin pysyvä kuin työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan irtisanomisen perusteen muodostavalta sairaudelta edellytetään. Jutussa kuullun Nevalaisen kertomuksesta käy ilmi, että hän on tosin työpaikalla käydessään avoimesti keskustellut työtovereittensa kanssa sairaudestaan, mutta hänen itsensä omasta aloitteestaan yhtiön vastuunalaiselle yhtiömiehelle irtisanomistilaisuudessa ja muina heidän harvoina kertoina keskustellessa antamansa selvitys sairautensa hoitotoimenpiteistä ja paranemisen ennusteesta on jäänyt sisällöltään epämääräiseksi. Työpaikan luottamusmies, jota on kuulusteltu jutussa todistajana, on kohta irtisanomisen jälkeen 1.10.1984 käydessään yhdessä Nevalaisen kanssa yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen puheilla riitauttamassa irtisanomisen 26.9.1984 esitettyyn lääkärintodistukseen viitaten kertonut Nevalaiselle toimitettavasta leikkauksesta ja ilmoittanut Nevalaisen kantajaliiton käyttämältä asiantuntijalääkäriltä saamista tiedoista leikkaushoidon antamista hyvistä toipumismahdollisuuksista.

Yhtiön ei ole näytetty mitenkään pyrkineen selvittämään Nevalaisen työsopimuksen irtisanomiseen ryhdyttäessä hänen sairautensa pysyvyyttä, vaan sen arvioiminen on tapahtunut ilmeisesti yksinomaan sairauden siihenastisen kestoajan perusteella. Kun yhtiölle toimitettujen lääkärinlausuntojen mukaan työkyvyttömyyden syynä ovat olleet särky- ja kiputilat, joiden tutkimukset työnantajan tieten ovat joka tapauksessa olleet kesken, työnantajan olisi viimeistään ennen irtisanomista järjestetyssä kuulemistilaisuudessa pitänyt pyrkiä selvittämään Nevalaisen sairauden todennäköistä kestoa ja paranemismahdollisuuksia. Saatuaan irtisanomisaikana selvityksen leikkauksen toimittamisen ajankohdasta työnantajan joka tapauksessa olisi tullut uudelleen ottaa harkittavaksi irtisanomisperusteen oikeellisuus. Jutussa ei myöskään ole selvitetty, että yhtiölle olisi aiheutunut merkittävää haittaa tai vaikeutta töiden järjestelyissä Nevalaisen töistä poissaolon johdosta.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yhtiö ei ole voinut näyttää, että sillä olisi ollut Nevalaisen sairauden perusteella erittäin painava syy hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Yhtiö on näin ollen velvollinen korvaamaan Nevalaiselle aiheutuneen vahingon. Sen suuruutta määrättäessä on alentavana seikkana otettu huomioon Nevalaisen lyhyeksi jääneestä työttömyydestä ja uuden työpaikan saamisesta johtunut vähäiseksi jäänyt ansioiden menettäminen.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden noudattamisen osalta on todettava, että Nevalaisen työkyvyttömyyden pysyvyyden arvioiminen on jäänyt pääasiassa hänen ja yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen välisten keskustelujen varaan, joista ja muusta Nevalaisen sairaudestaan yhtiölle toimittamasta selvityksestä ja etenkin sen antamisajankohdista on ollut epäselvyyttä. Kun asiaa on muutoinkin pidettävä tulkinnanvaraisena, jutussa on jäänyt näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Specialvalimo J. Pap Ky on irtisanonut Pauli Juhani Nevalaisen työsopimuksen ilman irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua erittäin painavaa syytä, ja velvoittaa yhtiön suorittamaan hänelle vahingonkorvaukseksi neljän kuukauden palkkaa, joka on laskettava 4 165 markan mukaan kuukaudelta, vastaavat 16 660 markkaa 16 prosentin korkoineen maaliskuun 29 päivästä 1985. Yhtiö ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Airaksinen, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.