21.5.1985

B. Aikapalkat

Voimassa olevia aikapalkkoja on korotettava siten kuin kohdassa A on sanottu.

Mikäli näin korotettu aikapalkka ei täytä uuden työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

C. Suorituspalkat

Voimassa olevia urakkahintoja ja muita suorituspalkkoja korotetaan siten, että ansio nousee A-kohdassa mainituin tavoin.

Uusien urakkahintojen ja muiden suorituspalkkojen tulee perustua voimassa oleviin hinnoitteluperusteisiin. Milloin näin korjattu suorituspalkka ei kuitenkaan täytä uuden työehtosopimuksen määräyksiä, on sitä korotettava vielä tähän rajaan asti.

D. Palkkaperusteiden korotus

Todettiin, että vähimmäistuntipalkoissa suoritettu yleiskorotusta suurempi korotus tulee aiheuttamaan sen, että palkkaperusteiden ja todellisten ansioiden väliset erot tulevat supistumaan.

Palkkaperusteiden yleiskorotusta suhteellisesti suurempi korotus ei aiheuta aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat näillä yleiskorotuksilla korotettuina täyttävät uuden työehtosopimuksen määräykset.

C D. Toteuttaminen

Liittojen on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että allekirjoituspöytäkirjan kohdat C ja D toteutuvat työpaikoilla.

---------------------------------------------------

Edellä tarkoitetussa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

Palkkaryhmät

Palk- Mom.2. Työntekijät jaetaan palkkaryhmiin tekemiensä

______

ka- töiden vaativuuden perusteella seuraavasti: ryhmämääritelmät

---------------------------------------------------

Palkkaryhmä 4. Ammattityöt, joiden tekijältä vaa

______________

ditaan yli 3 vuoden työskentelyä ammatissa. Tällöin oppilas- tai muu koulutusaika lasketaan ammatissaoloajaksi siten kuin jäljempänä olevista täydentävistä määräyksistä käy ilmi.

Lisäksi kuuluvat tähän palkkaryhmään ne työt, jotka vaativat tunnetusti suurempaa taitavuutta, tarkkuutta tai kokemusta kuin palkkaryhmään 3 kuuluvat työt. Nämä työt eivät ole edellisessä kappaleessa mainittua ammattityötä eivätkä oikeuta määräajan jälkeen palkkaryhmään 5.

Palkkaryhmä 5. Vaativat ammattityöt, jotka edel

_______________

lyttävät työskentelyä kyseisen ammatin ammattimiestehtävässä ajan, joka yhdessä ammattikoulutuksesta hyväksi luettavan ajan kanssa tekee 5 vuotta.

Koke- Palkkaryhmiin 4 ja 5 sijoittamista koskevat täydenmus- tävät määräykset: ja koulutusaika

---------------------------------------------------

b. Pääsy palkkaryhmään 5

Kaikissa tapauksissa on 5. palkkaryhmään siirtämiselle edellytyksenä, että asianomainen työskentelee 5. palkkaryhmän mukaisessa vaativassa ammattityössä ja pystyy hoitamaan sitä itsenäisesti.

Eri tapauksissa edellytetään seuraavaa:

T a p a u k s i s s a 1 - 2 (ei ammattikoulun suoritusta tai pelkkä kurssi): Vaativat ammattityöt edellyttävät kahden vuoden työskentelyä kyseiseen ammattiin kuuluvassa tehtävässä 4. palkkaryhmään pääsyn jälkeen.

T a p a u k s i s s a 3 - 6 (ammattikoulun suoritus tai täydellinen oppisopimuskoulutuksen suoritus): Vaativat ammattityöt edellyttävät työskentelyä ao. ammattiin kuuluvassa tehtävässä ajan, joka yhdessä hyväksytysti suoritetun 2- tai 3-vuotisen yleisen ammattikoulun tai teollisuuden ammattikoulun tai oppisopimuskoulutuksen virallisesti hyväksyttyjen kestoaikojen kanssa on 5 vuotta. Kuitenkin 4. palkkaryhmässä työskentelyä tulee olla vähintään 1 vuosi.

Pöytäkirjamerkintä: Sopijapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että em. esimerkit eivät peitä kaikkia ammatissa etenemisen ja ammattikoulutuksen yhdistelmiä, mutta ne antavat ohjeen myös käsiteltyjen esimerkkien ulkopuolella oleville tapauksille.

---------------------------------------------------

9 §

Suorituspalkka

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen AKP-Autokumipalvelu Oy:n Tampereen korjaamon 18 asentajaa olivat järjestäytyneet Metallityöväen Liiton jäsenyhdistykseen Tampereen Autokorjaamotyöväen Ammattiosasto N:o 80:een. Yrityksen 16 asentajaa, mukanaan ammattiosaston työpaikalle asettama pääluottamusmies olivat olleet lakossa 12.3.1985 kello 12 - 13.30 ja 15.3. kello 12 - 16. 15 asentajaa oli edelleen ollut lakossa 18.3. kello 9 - 16 ja 19.3. kello 7.30 - 8 ja 9 - 16. 20.3. oli 12 asentajaa ryhtynyt lakkoon kello 9 ja ollut lakossa samana päivänä kello 16 saakka. Luottamusmies oli palannut työhön viimeksi sanottuna päivänä kello 12.30. Lakkojen syynä oli ollut luottamusmiehen 12.3.1985 esittämä vaatimus urakkatyöntekijöiden pohjapalkkojen korottamisesta 25 markkaan tunnilta, mikä olisi aiheuttanut ansioiden nousun yli työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan yleiskorotusmääräyksen. Lisäksi vaatimus oli vastoin työehtosopimuksen 7 9 §:n palkkamääräyksiä. Edelleen vaatimuksena oli ollut luottamusmiehen oman palkkaryhmän korottaminen 4 palkkaryhmästä 5 palkkaryhmään, mille vaatimukselle ei ollut työehtosopimuksen mukaisia perusteita. Ensimmäisen päivän lakon jälkeen oli päästy sopimukseen urakkatyöntekijöiden pohjapalkkoja koskevasta erimielisyydestä. Sen jälkeen työtaistelu olikin kohdistunut vain työehtosopimuksen määräyksiin palkkaryhmittelystä.

Työnantaja oli vaatinut luottamusmieheltä ja varaluottamusmieheltä toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi kunkin lakon alettua. Mihinkään toimenpiteisiin nämä eivät kuitenkaan olleet ryhtyneet vaan päin vastoin toistaneet esitetyt vaatimukset. Työnantajaliiton taholta oli oltu yhteydessä vastaajaliittoon päivittäin 18.3.1985 alkaen työrauhan palauttamiseksi.

Työtaistelu kohdistui myös allekirjoituspöytäkirjan 2 §:n C. D kappaleeseen, jossa erityisesti kiinnitettiin liittojen huomiota siihen, että allekirjoituspöytäkirjan kohdat C ja D toteutuivat työpaikoilla. Sen mukaan palkkojen korotus ei saanut aiheuttaa aika- eikä suorituspalkkatyössä palkkojen korottamista yli yleiskorotuksen, mikäli työpalkat yleiskorotuksilla korotettuina täyttivät työehtosopimuksen määräykset. Tästä huolimatta Metallityöväen Liitto ei ollut ryhtynyt työrauhan palauttamistoimiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut, että Metallityöväen Liitto ja Tampereen Autokorjaamotyöväen Ammattiosasto N:o 80 tuomittaisiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto, jonka lausumaan Tampereen Autokorjaamotyöväen Ammattiosasto osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että kanteessa ilmoitetut työnseisausajat pitivät paikkaansa. Korjaamon asentajat eivät sanottuina aikoina olleet poistuneet kokonaan työpaikalta vaan odottaneet työmaan pukukopissa asianmukaista ratkaisua esillä olleeseen kiistaan. Luottamusmies ei ollut osallistunut istumalakkoihin. Hän oli jatkuvasti tehnyt korjaamolla tarjolla olleita tehtäviä paitsi niinä aikoina, jotka kuluivat luottamusmiestehtävässä neuvotteluihin. Työntekijät olivat aina palanneet töihin, kun työnantajan edustaja oli suostunut asiallisiin neuvotteluihin avoimista kysymyksistä. Yhteensä työnseisaukset, jotka eivät siis olleet olleet totaalisia, olivat kestäneet noin 25 tuntia.

Kantajan esitys lakkojen syistä ei pitänyt paikkaansa. 12.3.1985 oli jo sovittu urakkatyöntekijöiden pohjapalkkojen tarkistamisesta 25 markkaan tunnilta, mikä ei ollut vastoin työehtosopimuksen tai sen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiä. Työntekijät olivat esittäneet työehtosopimuksen mukaista 24,99 markkaa, mutta työnantaja oli ollut valmis yleistämään pohjapalkan 25 markkaan. 12.3.1985 oli syntynyt erimielisyyttä siitä, että korjaamopäällikkö oli aikonut jättää osan työntekijöistä pois sovituista korotuksista. Tunnin istuminen oli johtanut asiallisten neuvottelujen käynnistymiseen, mutta ne olivat kariutuneet jatkossa toistuvasti yhden ainoan kysymyksen osalta. Korjaamopäällikkö ei ollut myöntänyt luottamusmiehen kuuluvan viidenteen palkkaryhmään, vaikka luottamusmiehelle oli sen mukaista palkkaa maksettukin. Luottamusmies oli toiminut lähes 20 vuotta autonasentajana, mistä ajasta useita vuosia myös itsenäisenä yrittäjänä. AKP:n Tampereen korjaamolla hän oli työskennellyt yli viisi vuotta vaativassa ammattityössä, etupäässä ns. huoltopukilla. Kolmesta samoja tehtäviä hoitavasta asentajasta kaksi muuta työnantaja oli sijoittanut viidenteen palkkaryhmään. Tämä epäoikeudenmukainen ja työehtosopimuksen vastaiseksikin katsottava palkkaryhmittely luottamusmiehen osalta oli johtanut spontaaneihin vastatoimiin, kun neuvottelutie ei ollut auttanut. Työnantajan jääräpäisyyden asiassa oli koettu liittyvän suoranaisesti asianomaisen työntekijän luottamusmiestehtävään. Korjaamopäällikön voitiin jopa katsoa rikkoneen työsopimuslain syrjintäkieltoa. Riidalla ei ollut tässä vaiheessa ollut rahallista merkitystä, sillä korjaamopäällikkö oli jatkuvasti ollut valmis maksamaan asianomaiselle palkkaa viidennen palkkaryhmän mukaisesti mutta ei ollut myöntänyt tämän tehtäviltään ja ammattitaidoltaan kuuluvan siihen. Neuvotteluissa oli lopulta sovittu siitä, että luottamusmies siirretään nimellisestikin viidenteen palkkaryhmään elokuun alkuun mennessä.

Työtaistelusta oli tullut tieto Metallityöväen Liittoon vasta 19.3. aamupäivällä. Tiedon saanut toimitsija oli soittanut välittömästi korjaamon pääluottamusmiehelle kehottaen työntekijöitä lopettamaan lakon ja palaamaan normaaliin neuvottelujärjestykseen. Toimitsija oli ottanut myös yhteyttä liiton muissa asioissa Tampereen seudulla liikkuneeseen toimitsijaan. Tämä oli käynyt vielä 19.3.1985 aamupäivällä AKP:n korjaamolla ja kehottanut lakossa olleita palaamaan töihin ja noudattamaan työrauhavelvollisuutta. Kehotus ei kuitenkaan ollut välittömästi johtanut tulokseen, kun aamulla töitä jatkettaessa käydyt keskustelut työpaikalla korjaamopäällikön ja luottamusmiehen välillä olivat kariutuneet tuloksettomina. 20.3.1985 aamulla sanottu toimitsija oli korjaamolle soittaessaan todennut töiden jatkuvan. Kun istumalakko kuitenkin oli alkanut uudelleen kello 9 jälkeen, Metallityöväen Liitto oli lähettänyt sähkeet pääluottamusmiehelle ja ammattiosaston puheenjohtajalle. Niissä oli kehotettu välittömästi lopettamaan työehtosopimuksen vastaiset työtaistelutoimenpiteet ja sen jälkeen neuvottelemaan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Ammattiosastolle tämä liitosta tullut viesti oli ollut ensimmäinen tieto työnseisauksesta. Pääluottamusmies ei ollut ottanut yhteyttä osaston puheenjohtajaan eikä toimikunnan jäseniin. Asia oli otettu esille välittömästi samana iltana ammattiosaston toimikunnan kokouksessa. Työrauhan palauttamiseksi oli ryhdytty välittömiin toimenpiteisiin. Tehdyssä päätöksessä oli edellytetty, että työt jatkuivat heti seuraavasta aamusta ja osaston puheenjohtaja menisi neuvottelemaan kiistakysymyksistä työpaikalle seuraavana päivänä. Toimenpiteet työtaistelun lopettamiseksi olivat nopeita ja tehokkaita. Työt olivat jatkuneet aamusta 21.3.1985 lähtien normaalisti. Ammattiosaston puheenjohtaja ja Metallityöväen Liiton piiritoimitsija olivat neuvotelleet korjaamopäällikön kanssa avoinna olleista kysymyksistä 21.3.1985 kello 11.00 lähtien. Iltapäivällä oli päästy sovintoon myös pääluottamusmiehen palkkaryhmittelystä. Työnantaja oli luvannut, ettei tapahtumien johdosta ryhdytä oikeustoimiin vaan työnantajaliiton mahdollisesti jo vireille panema työrauhahaaste vedetään pois.

Vastaajaliitto ja ammattiosasto olivat toimineet tehokkaasti työrauhan palauttamiseksi. Työt olivat palanneet normaaliksi pysyvästi kahden päivän kuluessa siitä kun liitto sai lakoista tiedon ja seuraavana päivänä siitä kun ammattiosastolle tuli asiasta tieto. Olosuhteisiin nähden ne olivatkin tehneet kaiken voitavansa työrauhan turvaamiseksi ja huolehtineet velvoitteistaan asianmukaisella tavalla. Ammattiosastolla oli noin 750 jäsentä useilla kymmenillä eri työpaikoilla. Tämä rajoitti käytännössä tuntuvasti osaston valvontamahdollisuuksia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

AKP-Autokumipalvelu Oy:n asentajat ovat olleet kanteessa mainituin tavoin ajoittain lakossa 12.3.-20.3.1985 välisenä aikana. Työtaistelun tarkoituksena on ollut tukea työntekijäin vaatimuksia palkkojen korottamisesta ja kahden työntekijän palkkaryhmän muuttamisesta. Lakko on sen ensimmäisenä päivänä 12.3.1985 kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin sekä sen lisäksi sen palkkaryhmittelyä koskeviin määräyksiin. Sen jälkeen kun palkkamääräyksistä syntynyt erimielisyys oli päättynyt työnantajan ja työntekijäin välillä solmittuun sopimukseen, työtaistelu oli 15.3.1985 jatkunut edelleen kohdistuen nyt työehtosopimuksen palkkaryhmittelyä koskeviin määräyksiin kahden työntekijän kohdalta. Työnantajan ja työntekijäin päästyä 18.3.1985 sopimukseen toisen työntekijän palkkaryhmittelyn osalta, on lakko jatkunut edelleen koskien tämän jälkeen yksinomaan pääluottamusmiehen palkkaryhmittelyä koskevaa erimielisyyttä. Myös tässä tarkoitettu Tampereen Autokorjaamotyöväen Ammattiosasto 80:n työpaikalla toiminut pääluottamusmies on osallistunut työtaisteluun muutoin koko kanteessa tarkoitetun ajan paitsi että hän on palannut työhön 20.3.1985 kello 12.30 muiden työpaikalla olleiden työntekijöiden jatkaessa lakkoa vielä tuona päivänä kello 16.00 saakka. Työtaisteluun ovat osallistuneet kaikki työpaikan 18 asentajaa siten että lakossa on eri päivinä ollut 12 - 16 asentajaa.

Ammattiosastossa on ollut noin 750 jäsentä ja noin 30 työhuonekuntaa. Työhuonekunnat ovat sijoittuneet ympäri Tampereen kaupunkia ja ovat pieniä yksiköitä. Luottamusmiehet valitaan työpaikoilla. Valinta ilmoitetaan tavallisesti syyskokouksessa ammattiosastolle vahvistettavaksi. Työpaikan pääluottamusmies on tullut valittua tehtäväänsä kesken kauden. Hän ei ole ollut ammattiosaston puheenjohtajan käsityksen mukaan riittävästi perehtynyt kaikkiin velvollisuuksiinsa vaan on laiminlyönyt ilmoittaa ammattiosastolle työtaistelusta välittömästi ja on toimittanut tuon ilmoituksen ammattiosaston puheenjohtajalle vasta 20.3.1985. Työtaistelusta kuultuaan ammattiosaston puheenjohtaja on välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelun lopettamiseksi ja on tässä onnistunutkin sikäli että työtaistelu on päättynyt samana päivänä. Ammattiosasto vastaa silti luottamusmiehensä toimenpiteistä ja osallistumisesta lakkoon. Muutoin ammattiosasto näyttää mahdollisuuksien mukaan pyrkineen täyttämään velvollisuutensa työtaistelun lopettamiseksi, minkä seikan työtuomioistuin ottaa huomioon hyvityssakkoa tuomittaessa.

Työntekijäliitto on puolestaan saanut tietää työtaistelusta 18.3.1985. Ei ole tosin esitetty mitään selvitystä siitä, olisiko liitto ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tuona päivänä. Todistajana esiintyneen työntekijäliiton toimitsijan saatua seuraavana päivänä eli 19.3.1985 tiedon työtaistelun jatkumisesta hän on kuitenkin heti mennyt kysymyksessä olevalle työpaikalle ja pyrkinyt saamaan työtaistelua päättymään. Hän ei ole tässä kuitenkaan tuona päivänä onnistunut. Työntekijäliiton edustajat ovat kuitenkin edelleen toimineet työtaistelun lopettamiseksi ja ovatkin kehotuksin osaltaan myötävaikuttaneet työtaistelun päättymiseen. Työtuomioistuin katsookin jääneen näyttämättä, että työntekijäliitto olisi laiminlyönyt tässä tapauksessa valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, sellaisina kuin nämä lainkohdat ovat työehtosopimuslain muuttamisesta 7.9.1984 annetussa laissa, tuomita Tampereen Autokorjaamotyöväen Ammattiosasto N:o 80:n maksamaan Autoalan Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 15 000 markkaa ja korvaamaan työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut asiassa 1 200 markalla.

Metallityöväen Liittoon kohdistetut vaatimukset hylätään.

Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Mörä, Äimälä, H. Rautiainen, P. Virtanen ja Hölttä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsenet Hölttä, P. Virtanen, Rautiainen, ja Äimälä yhtyivät muutoin tuomioon, paitsi että he vahvistivat hyvityssakon määräksi, Hölttä 5 000 markkaa, P. Virtanen 11 000 markkaa sekä Rautiainen ja Äimälä 24 000 markkaa.