6.1.1983

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisia sitovassa vuoden 1981 valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

Palkkaus virantoimituksen kesketyksen ajalta

8 §. Virkamiehelle virantoimituksen keskeytyksen ajalta maksettavaa palkkausta laskettaessa käytetään laskentaperusteena virkamiehen kiinteää palkkausta, ellei jäljempänä jonkin keskeytystapauksen osalta ole toisin sovittu.

Virkamiehen kiinteään palkkaukseen luetaan:

1. varsinainen palkkaus - perus- tai sopimuspalkka tahi vuosipalkkio - ikälisä, mukaan lukien ikälisän täydennysosa 2. yleiset lisät - kalliinpaikanlisä - syrjäseutulisä 3. liitteessä 1 luetellut palkkausluokkien eroina määräytyvät sekä säännöllisesti toistuvina tietyn suuruisina kuukausittaisina markkamääräisinä erinä maksettavat palkanlisät ja lisäpalkkiot.

---------------------------------------------------

Asianosaisia sitovassa vuoden 1981 matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen liitteenä olevan puolipäivärahajärjestelmän lakkauttamiseen liittyvien erityiskysymysten järjestämistä koskevassa sopimuksessa sanotaan muun muassa seuraavaa:

---------------------------------------------------

2 §. Niille tie- ja vesirakennushallituksen ja tieja vesirakennuspiirien piirihallinnon palveluksessa oleville diplomi-insinööreille ja insinööreille, joille on maksettu puolipäivärahaa uuden järjestelmän voimaantullessa, suoritetaan niin kauan kuin he palvelevat tällaisessa virassa tai toimessa henkilökohtaisena palkanlisänä: diplomi-insinööreille 340 markkaa ja insinööreille 320 markkaa kuukaudessa 1 päivästä helmikuuta 1979 lukien.

---------------------------------------------------

3 §. Niille tiemestaripiirien palveluksessa oleville tiemestareille ja rakennusmestareille, joille on maksettu puolipäivärahaa uuden järjestelmän voimaantullessa, suoritetaan niin kauan kun he palvelevat tällaisessa virassa tai toimessa, henkilökohtaisena palkanlisänä 380 markkaa kuukaudessa 1 päivästä helmikuuta 1979 lukien.

---------------------------------------------------

Valtion Teknillisten Keskusliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että rakennusmestari Hannu Leinonen oli työskennellyt Kainuun tie- ja vesirakennuspiirin virkasuhteisena rakennusmestarina. Leinonen oli ollut virkavapaana sairauden perusteella 28.8.1980 lukien. Hänen palkkauksensa oli määräytynyt virkavapauden alkuhetken palkkauksen perusteella. Näin ollen sairausajan palkkaa laskettaessa oli otettu huomioon myös 380 markan suuruinen puolipäivärahan lakkauttamiseen liittyvä henkilökohtainen palkanlisä. Leinosen sairausloman jatkuttua edelleen vuonna 1981 hänet oli tieja vesirakennuslaitoksen Kainuun piirin määräyksellä 29.5.1981 siirretty 1.6.1981 lukien toistaiseksi kunnossapitotoimistoon. Siirtomääräys ei ollut kuitenkaan tosiasiallisesti vaikuttanut Leinosen työskentelyyn sairausloman jatkumisesta johtuen. Tie- ja vesirakennuslaitoksen Kainuun piiri ei ollut 1.6.1981 jälkeen maksanut Leinoselle palkkausta virkavapauden alkamishetken palkan mukaisesti. Puolipäivärahan lakkauttamiseen liittyvää henkilökohtaista palkanlisää ei ollut enää otettu huomioon Leinosen sairausloman palkkaa laskettaessa. Siirtomääräyksen antamisella oli siis tosiasiallisesti alennettu Leinosen sairausajan palkkaa. Työnantajalla ei ollut oikeutta sairauden perusteella myönnetyn virkavapauden aikana alentaa virkamiehen palkkaa. Siirtopäätös oli tosin tehty muodollisesti oikein, mutta sillä ei voitu estää virkaehtosopimuksen määräysten oikean sisällön toteutumista.

Edellä olevilla perusteilla Valtion Teknillisten Keskusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Leinosen sairausajan palkkaa laskettaessa on otettava huomioon puolipäivärahan lakkauttamiseen liittyvä henkilökohtainen 380 markan suuruinen palkanlisä 1.6.1981 alkaen.

Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että puolipäivärahan lakkauttamiseen liittyvän henkilökohtaisen palkanlisän maksamisen edellytyksistä oli sovittu valtion virkamiesten matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen liitteessä. Sen 3 §:n mukaan palkanlisän maksamisen edellytyksenä oli, että viranhaltija oli tiemestaripiirin palveluksessa. Kun Leinonen ei 1.6.1981 lukien siirretty tiemestaripiirin palveluksesta muualle, ei hänen kiinteään palkkaukseensa enää kuulunut palkanlisää. Kysymys siitä, millä edellytyksillä viranhaltija voitiin siirtää tiemestaripiiristä muihin tehtäviin, ei ollut virkaehtosopimuksen tulkintaa koskeva asia. Tie- ja vesirakennuspiirin toimialapäälliköllä oli ollut toimivalta tehdä päätös Leinosen siirtämisestä toiseen tehtävään. Päätös oli tehty asianmukaisessa järjestyksessä. Sairausloman aikana saattoi tapahtua kiinteän palkkauksen muutoksia samalla tavoin kuin virantoimituksenkin aikana. Sairausloman aikana täytyi toteuttaa virkamiehen eduksi tulevat muutokset, kuten esimerkiksi ikälisien kertymisestä johtuvat. Palkkauksen alenemiseen johtavia muutoksia saattoi vastaavasti esimerkiksi esiintyä, tietyissä tehtävissä palvelemista edellyttäviä muistutuksia sovellettaessa. Sairausajan palkkausta koskevista virkaehtosopimusmääräyksistä ei johtunut virkamiehelle parempaa suojaa muutosten varalta kuin virantoimituksessa olevalla virkamiehellä oli. Edellä olevillä perusteilla valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että rakennusmestari Hannu Leinonen, joka on palvellut tie- ja vesirakennuslaitoksessa Kainuun tie- ja vesirakennuspiirin tiemestaripiirissä virkasuhteessa olevana rakennusmestarina, on ollut 28.8.1980 lukien virkavapaana sairauden vuoksi. Tie- ja vesirakennuspiirin kunnossapitopäällikön 21.5.1981 tekemällä päätöksellä Leinonen on siirretty Kainuun piirikonttorin kunnossapitotoimistoon 1.6.1981 lukien toistaiseksi. Leinoselle on hänen ollessaan tiemetaripiirin virassa maksettu matkakustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen liitteenä olevan puolipäivärahajärjestelmän lakkauttamiseen liittyvien erityiskysymysten järjestämistä koskevan sopimuksen 3 §:n mukaista puolipäivärahaa vastaavaa henkilökohtaista lisää 380 markkaa kuukaudelta. Toiseen virkaan tapahtuneen siirtämisen yhteydessä henkilökohtaisen lisän maksaminen on lakkautettu.

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen mukaan laksettaessa virkamiehelle maksettavaa palkkaa virantoimituksen keskeytyksen ja siten myös sairausloman ajalta käytetään laskentaperusteena hänen kiinteää palkkaustaan. Leinoselle maksettu henkilökohtainen lisä on kuulunut hänen kiinteään palkkaukseensa tiemestaripiirin virassa. Puolipäivärahajärjestelmän lakkauttamisen johdosta tehdyn sopimuksen edellä mainitun määräyksen mukaan lisää maksetaan niin kauan kuin siihen oikeutettu tie- tai rakennusmestari palvelee tiemestaripiirin virassa tai toimessa. Riidatonta on, että Leinonen, jos hän työssä ollessaan olisi siirtynyt muuhun virkaan tai toimeen tiemestaripiirin virastaan, olisi samalla menettänyt oikeutensa henkilökohtaiseen lisään. Työtuomioistuimen mielestä sairauspalkkaa koskevista virkaehtosopimuksen määräyksistä ei voida johtaa virkamiehelle oikeutta saada palkkansa sen kiinteän palkan perusteella laskettuna, jota hänelle on maksettu virantoimituksen keskeytyksen alkaessa. Sairausloman ajalta maksettava palkka määräytyy samalla tavoin kuin työssä olonkin ajalta sen kiinteän palkan mukaan, jota virkamies hoitaa tai on määrätty hoitamaan.

Siitä, voidaanko ja millä edellytyksellä viranhaltija sairauslomansa aikana siirtää toiseen virkaan, ei ole eikä virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan ole voitukaan virkaehtosopimuksella sopia. Toisaalta virkaehtosopimus ja sopimustoiminta yleisemminkin edellyttävät työtuomioistuimen mielestä, että työnantajaviranomainen ei saa käyttää yksipuolista määräysvaltaansa vain vapautuakseen virkaehtosopimusvelvoitteistaan. Ottamatta kantaa siihen kysymykseen, onko Leinosen siirtämisessä menetelty asianmukaisessa järjestyksessä vai ei, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Leinonen olisi siirretty toiseen tehtävään vain sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden vähentämiseksi.

Edellä lausumillaan perusteilla ja kun siis Leinonen ei kunnossapitotoimiston tehtävässä ole oikeutettu kanteessa tarkoitettuun henkilökohtaiseen lisään, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Jussila, Juurinen, Lehtikunnas ja Vaherno.

Tuomio oli yksimielinen.