31.5.1982

1 §

Soveltamisala

Sopimus koskee lomauttamista sekä toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla. Sopimus ei koske

1.1. työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi eikä

1.2. tapauksia, joissa työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetusta syystä, eikä työsopimuslaissa tarkoitettuja muita työsuhteen purkamis- tai purkautumistilanteita.

Milloin työnantaja on purkanut sopimuksen vedoten työsopimuslain purkamisperusteisiin, voidaan kuitenkin tätä sopimusta noudattaen tutkia, ovatko työsopimuksen irtisanomisen edellytykset olleet olemassa.

---------------------------------------------------

2 §

Irtisanomisajat

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

---------------------------------------------------

3 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

---------------------------------------------------

4 §

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomutta työssä.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä:

---------------------------------------------------

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

---------------------------------------------------

5 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomiseta ja lomauttamiseta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

---------------------------------------------------

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että tarjoilija Raili Kankkunen ja keittäjä Eeva Tuominen olivat työskennelleet Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Osuusliike Kymenmaan omistamassa Kouvolan kaupungissa sijaitsevassa ravintola Puistokartanossa. Kankkunen oli työskennellyt ravintolassa 22.3.1971 alkaen ja Tuominen 6.6.1974 alkaen. Työnantaja oli purkanut kummankin työsuhteen 2.3.1981. Edellisen helmikuun 27 päivänä oli Kankkusen ja Tuomisen työvuoro päättynyt ravintolan sulkemisaikaan eli kello 24. Kankkunen ja Tuominen asuivat kumpikin Anjalankoskella ja he joutuivat kulkemaan työmatkansa linja-autolla. Ravintola Puistokartanossa oli ollut vakiintuneena käytäntönä, että Kouvolan ulkopuolella asuvat työntekijät saivat työvuoronsa päättymisen jälkeen odottaa linja-autoa työpaikallaan ravintolan tiloissa. Helmikuun loppupuolella oli lisäksi ollut sen verran kylmää, että Kankkunen ja Tuominen olivat jääneet odottamaan linja-autovuoroa ravintola Puistokartanon baarin puolelle. Ravintolan valot oli sammutettu, joten ohikulkijat eivät olleet ulkoa saattaneet havaita sisällä olijoita. Linja-autoa odotellessaan Kankkunen ja Tuominen olivat nauttineet jonkin verran alkoholia, joka oli ollut heidän omaansa. Noin kello yhden aikaan yöllä olivat ravintolaan tulleet yllättäen ravintolan hoitaja ja hotellin johtaja. Kun esimiehen taholta oli tiedusteltu Kankkuselta ja Tuomiselta sitä, olivatko he nauttineet alkoholia, olivat Kankkunen ja Tuominen myöntäneet asian. Tämän jälkeen sekä esimiehet että työntekijät olivat poistuneet paikalta. Maaliskuun 2 päivänä tapahtuneen työsuhteen purkamisen syyksi oli mainittu helmikuun 27 ja 28 päivän välisen yön tapahtumat.

Asiasta oli käyty paikallinen neuvottelu 6.3.1981 ja tämän jälkeen asia oli siirretty liittotasolle ratkaistavaksi. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu useita kertoja vuoden 1981 aikana. Työntekijäliitto oli esittänyt neuvotteluissa, että koska tapahtuma oli sattunut työajan jälkeen, oli työntekijöiden rike ollut vähäinen ja anteeksi annettava. Osuusliike Kymenmaassa ei aikaisempi käytäntö niissä tapauksissa, joissa oli ollut kysymys alkoholin käyttämisestä työpaikalla, ollut ollut näin jyrkkä. Aiemmin oli työntekijöille annettu useampiakin varoituksia ennen työsuhteen päättämistä. Mitään tiedotusta siirtymisestä ankarampaan käytäntöön tämän laatuisissa tapauksissa ei ollut annettu. Tämän vuoksi työsuhteen päättäminen purkamalla oli ollut erittäin kohtuuton toimenpide ja asettanut Kankkusen ja Tuomisen eriarvoiseen asemaan kuin muut työntekijät. Kummallakin irtisanotulla työntekijällä oli ollut takanaan varsin pitkät työsuhteet, eikä heidän työsuorituksissaan tai muussakaan käyttäytymisessään ollut ollut huomauttamista. Tämän vuoksi oli työntekijäpuolelta esitetty, ettei työnantajalla ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää erityisen painavaa syytä irtisanoa, saatikka sitten purkaa työntekijöiden työsopimuksia. Työnantajaliitto oli täysin hyväksynyt työnantajan menettelyn. Työnantajaliiton olisi kuitenkin tullut havaita työnantajan menettelyn kohtuuttomuus ja irtisanomissuojasopimuksen vastaisuus.

Edellä olevilla perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuusliike Kymenmaa oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti purkaessaan Kankkusen ja Tuomisen työsopimukset, sekä velvoittamaan Osuusliike Kymenmaan suorittamaan Kankkuselle ja Tuomiselle irtisanomissuojasopimuksen 3, 4 ja 5 §:n perusteella kummallekin irtisanomisajan palkkana kahdelta kuukaudelta 5 114 markkaa 6 %:n korkoineen 3.5.1981 lukien ja vahingonkorvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 15 342 markkaa 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien eli kummallekin 20 456 markkaa edellä mainittuine korkoineen. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n perusteella valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työntekijöillä ei kanteessa väitetyin tavoin ollut ollut oikeutta odottaa linja-autoa työpaikallaan ravintolan tiloissa. Hotellin eteistiloissa odottaminen sen sijaan oli mahdollista. Viimeinen linja-autovuoro oli tapahtumahetkellä kello 1.25 jo mennyt, joten Kankkunen ja Tuominen olivat tuolloin joka tapauksessa olleet luvattomasti ravintolan tiloissa, jossa he olivat nauttineet alkoholia. Tämä oli ollut ehdottomasti kiellettyä. Paikallisissa neuvotteluissa ei työntekijäpuoli ollut kiistänyt sitä, etteivätkö Kankkunen ja Tuominen olisi olleet tapahtumahetkellä syvässä päihtymystilassa. Alkoholijuoman alkuperää työnantajan oli ollut jälkikäteen mahdotonta selvittää. Työnantaja ei myöskään ollut katsonut läpi sormien alkoholin väärinkäyttötapauksia työpaikalla. Työpaikalla 7.7.1980 järjestetyssä tilaisuudessa, jossa muun muassa Osuusliike Kymenmaan ravintolapuolen pääluottamusmies oli ollut paikalla, oli työnantajan edustaja nimenomaisesti todennut työnantajan suhtautuvan asiaan erittäin vakavasti ja kiristävän noudatettua käytäntöä. Tämä asia ei mainitussa tiedotustilaisuudessa ollut ollut ainoa käsiteltävänä oleva kysymys, mutta se oli otettu työnantajapuolelta esille selvästi erillisenä kysymyksenä. Pääluottamusmiehen olisi asian esille ottamisesta ja sen esittämistavasta tullut ymmärtää, ettei työnantaja jatkossa katsoisi sormien läpi alkoholiin liittyviä väärinkäyttötapauksia ja että käytäntö siten kiristyisi. Myös pääluottamusmies oli tässä tilaisuudessa todennut, ettei hänkään hyväksynyt työpaikalla päihtyneenä esiintymistä.

Oy Alko Ab:n anniskeluohjeiden 8. kohdan "Alkoholijuomat anniskelupaikassa" 2. kappaleessa oli seuraava määräys: "Anniskelupaikassa ei saa anniskella tai nauttia muuta alkoholijuomaa kuin sitä, joka on sinne alkoholiyhtiön toimesta tai suostumuksella anniskeltavaksi toimitettu (AlkoL 46 §)." Samojen määräysten kohdan 7 "Anniskeluaika" 2. kappaleessa sanottiin seuraavasti: "Anniskelu on lopetettava sen mukaan kuin hallintoneuvosto tarkemmin määrää, viimeistään kuitenkin puoli tuntia ennen kuin anniskelupaikka on suljettava (AlkoL 47 §)." Näistä Oy Alko Ab:n anniskeluohjekokoelmaan sisältyvistä määräyksistä voitiin päätellä, että olipa alkoholi peräisin ravintolasta tai Kankkusen ja Tuomisen muualta ostamaa ja työpaikalle tuomaa, oli sen nauttiminen joka tapauksessa ollut anniskeluohjeiden ja alkoholilain vastaista. Alan ammattihenkilöinä Kankkunen ja Tuominen myös tiesivät tämän. Työnantajapuolen käsityksen mukaan Kankkunen ja Tuominen olivat syyllistyneet tahalliseen anniskeluohjeiden ja työsopimuslain 43 §:n vastaiseen menettelyyn nauttiessaan luvattomasti työpaikalla alkoholijuomia ravintolan aukioloajan päätyttyä.

Anniskeluohjeiden rikkomisesta yritykselle aiheutuva sanktio saattoi olla anniskeluoikeuksien määräaikainen tai lopullinen menettäminen taikka anniskelukorvausten menettäminen tietyltä ajalta. Vähäisistäkin rikkomuksista oli yrityksiin kohdistettu näitä sanktioita. Tämä saattoi aiheuttaa joko yrityksen toiminnan loppumisen tai erityisen suuria taloudellisia menetyksiä yritykselle. Alan koulutuksessa ja yrityskäytännössä oli henkilöstölle jatkuvasti korostettu ohjeiden noudattamisen välttämättömyyttä ja käytännössä oli huomattu, että Oy Alko Ab ryhtyi ankariin toimenpiteisiin saadessaan väärinkäytöksen tietoonsa. Tämä asia oli ollut myös Osuusliike Kymenmaassa toistuvasti esillä. Yleinen käytäntö alalla oli työsuhteiden päättäminen sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijät tahallisesti syyllistyivät Oy Alko Ab:n ohjeiden rikkomiseen. Se, että ravintolan oma työntekijä rikkoi anniskeluohjeita, oli katsottava oleelliseksi työsuhteeseen liittyväksi rikkomukseksi. Kankkusen ja Tuomisen menettely oli ollut sellaista, joka työsopimuslain 43 §:n nojalla oikeutti työnantajan purkamaan työsuhteen. Tässä tapauksessa työnantajalla oli myös ollut irtisanomissuojasopimusen 4 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy työsuhteen päättämiselle. Työnantajaliitto oli ilmoittanut sekä työnantajalle että työntekijäliitolle hyväksyvänsä työsuhteen päättämisen tässä tapauksessa.

Edellä olevilla perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vastineen johdosta lausunut, että mitään selviä ohjeita ei ollut annettu siitä, että työntekijät saivat odottaa linja-autoa yksinomaan hotellin aulassa. Käytännössä linja-auton odottaminen tapahtui joko ravintolasalin tai ravintolan kabinettien puolella, koska hotellin aula oli ahdas. Hotellin aulan ja ravintolan välillä oli suora kulkuyhteys, ja ne kuuluivat samaan huoneistokokonaisuuteen. Hotellin aulan ja ravintolan välinen ovi oli aina auki.

Työvuoronsa päätyttyä olivat Kankkunen ja Tuominen siirtyneet kello 0.15 ravintolan puolelle odottamaan linja-autoa, jonka oli ollut määrä lähteä kello 1.10. Noin kello 0.30 oli Kankkunen muistanut, että hän oli päivällä ostanut Oy Alko Ab:n myymälästä puolen litran vetoisen Dry Vodka -pullon ja että se oli hänen kassissaan. Työntekijät olivat päättäneet ottaa muutaman ryypyn. He olivat nauttineet noin 2/3 pullon sisällöstä. Noin kello 1.15 Kankkunen oli havainnut ajan rientäneen odottamattoman nopeasti ja todennut: "Nyt on lähdettävä. Bussiin emme taida enää kyllä ennättää." Samalla hetkellä noin kello 1.20 paikalle oli tullut hotellin johtaja. Lyhyen keskustelun jälkeen työntekijät olivat poistuneet taksilla kotiin. Kyseisenä iltana työntekijät eivät olleet olleet voimakkaasti päihdyksissä vaan ainoastaan hiukan ottaneita. Työntekijät olivat lisäksi olleet juuri poistumassa, kun työnantajan edustajat olivat yllättäneet heidät. Mitään tarkoitusta jäädä koko yöksi juhlimaan ravintolaan ei työntekijöillä ollut ollut.

Kankkunen ja Tuominen olivat rikkoneet Oy Alko Ab:n anniskeluohjekokoelman 8 kohdan 2 kappaleessa mainittua kieltoa. Sen sijaan samojen ohjeiden 7 kohdassa olevia anniskeluaikaa koskevia määräyksiä työntekijät eivät olleet rikkoneet. Oman alkoholijuoman maistelu, vaikkapa se tapahtuisi anniskeluajan päätyttyä, ei ollut anniskelua eikä kyseessä voinut siten olla anniskelurikkomus. Tuomisen ja Kankkusen työsuhde oli näin ollen päätetty sen vuoksi, että he olivat rikkoneet anniskeluohjekokoelman yhtä ainoaa määräystä. Työnantajapuolen vastineessa oli myös liioiteltu niitä seuraamuksia, joita tällaisesta rikkomuksesta saattaisi työnantajalle tulla. Ainoastaan sellaisissa tapauksissa, joissa alkoholirikkomus oli erittäin törkeä ja toistuva ja joissa lievemmät valvontamuodot eivät olleet tehonneet, oli seurauksena ankara varoitus, anniskelukorvauksen menettäminen tai määräaikainen taikka lopullinen peruutus. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan ei yksittäinen niin sanottu vakavakaan rikkomus ollut johtanut Oy Alko Ab:n taholta varoitusta tai kehotusta vakavampaan seuraukseen.

Kankkusen ja Tuomisen rike oli sattunut työntekijöille mahdollisimman epäsuotuisaan aikaan, sillä työsuhteiden purkamisen suorittanut hotellin johtaja oli tullut yrityksen palvelukseen noin kuukautta aikaisemmin eikä sen vuoksi ollut tuntenut yrityksen aikaisempaa käytäntöä. Yrityksen vuosikausia jatkuneen inhimillisemmän linjan olisi pitänyt olla hänen tiedossaan ja sitä olisi pitänyt myös tässä tapauksessa noudattaa.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Osuusliike Kymenmaa on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että työnantaja on 2.3.1981 purkanut Osuusliike Kymenmaan palveluksessa ravintola Puistokartanossa työskennelleiden tarjoilija Raili Kankkusen ja keittäjä Eeva Tuomisen työsuhteet. Työsuhteen purkamisen syyksi on kirjalliseen työsuhteen purkamista koskevaan todistukseen merkitty kummankin osalta se, että työntekijä on tavattu 28.2.1981 kello 1.25 työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena. Mainittuna iltana Kankkusen ja Tuomisen työvuoro on päättynyt kello 24. Ravintolassa noudatetun käytännön mukaan ovat Kouvolan ulkopuolella asuvat työntekijät voineet jäädä odottamaan linja-autoa työpaikalle. Työtuomioistuimessa kuullun Kankkusen kertomuksen mukaan odottaminen on tapahtunut yleensä hotellin vastaanotossa tai tämän vieressä olevassa ravintolasalissa, kun taas työnantajapuolen ilmoituksen mukaan odottaminen olisi ollut sallittua vain hotellin eteistiloissa. Kysymyksessä olevana iltana Kankkunen ja Tuominen ovat olleet odottamassa ravintolasalin takaosassa olevassa baarissa kello 1.10 lähtevää viimeistä linja-autoa. Noin kello 0.30 on Kankkunen muistanut ostaneensa päivällä puolen litran vetoisen Dry Vodka -pullon, josta Kankkunen ja Tuominen ovat päättäneet ottaa muutaman ryypyn. Noin kello 1.25, jolloin viimeinen linja-auto jo oli mennyt, ovat paikalle saapuneet ravintolan hoitaja ja hotellin johtaja. Jälkimmäinen on työtuomioistuimessa todistajana kuultuna kertonut, että Kankkunen ja Tuominen olivat olleet huomattavasti humalassa ja että hänen tiedusteluunsa myös Kankkunen ja Tuominen olivat vastanneet olevansa humalassa. Kankkunen puolestaan on kertonut hänen ja Tuomisen juuri vähän ennen huomanneen, että viimeinen linja-auto oli jo lähtenyt, ja olleen juuri lähtemässä ravintolasta mennäkseen kotiin taksilla.

Kankkunen on ollut Osuusliike Kymenmaan palveluksessa ravintola Puistokartanossa yhteensä 14 vuotta kahdessa eri jaksossa, joista jälkimmäinen on kestänyt noin seitsemän vuotta. Tuominen on työskennellyt samassa ravintolassa 6.6.1974 lukien. Heille ei ennen heidän työsuhteidensa päättämistä ole annettu varoituksia vastaavanlaisten rikkomusten vuoksi. Kankkusen ja Tuomisen menettely on selvästi ollut vastoin Oy Alko Ab:n anniskeluohjeita, joskin asianosaisilla on varsin vastakkaiset käsitykset siitä, miten vakavasti alkoholiyhtiö suhtautuisi tämän laatuiseen anniskeluohjeiden rikkomiseen.

Kantajapuolelta on esitetty selvitystä siitä, että yrityksessä noudatetun käytännön mukaan alkoholimääräysten rikkomistapauksissa ei ennen nyt esillä olevaa tapausta eikä sen jälkeenkään sattuneissa tapauksissa työsuhdetta ole purettu ensimmäisen rikkomuksen tapahduttua, vaan työntekijälle on annettu ensiksi varoitus. Nämä tapaukset eivät kuitenkaan ole olleet samanlaisia kuin nyt esillä oleva tapaus, eikä esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä myöskään osoita sitä, että työnantaja olisi hyväksynyt käytännön, jonka mukaan kaikissa anniskelumääräysten rikkomistapauksissa ja alkoholin väärinkäyttötapauksissa niiden laadusta riippumatta annettaisiin aina ensin työntekijälle varoitus. Osuusliikkeessä on heinäkuussa 1980 pidetty hotellin johtajan tasoisille esimiehille ja pääluottamusmiehille tiedotustilaisuus, jossa on muun ohessa tähdennetty anniskeluohjeiden tarkkaa noudattamista. Selvitystä siitä, että Kankkunen ja Tuominen olisivat saaneet tästä tietoa sen enempää linjaorganisaation kuin luottamusmiestenkään välityksellä, ei jutussa ole kuitenkaan esitetty.

Alalla pitkään olleina ovat Kankkunen ja Tuominen tunteneet Oy Alko Ab:n anniskeluohjeet ja tienneet, että heidän menettelynsä on ollut muun muassa näiden ohjeiden vastaista. Kankkusen ja Tuomisen on työtuomioistuimen mielestä täytynyt ymmärtää, että alkoholin nauttiminen edellä kerrotuissa olosuhteissa muodostaa sellaisen vakavan työsuhteeseen perustuvien velvollisuuksien rikkomisen, että heidän työsopimuksensa voidaan tällä perusteella irtisanoa. Ottaen muun ohessa huomioon työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohdan työtuomioistuin katsoo, että Kankkusen ja Tuomisen työsuhteiden päättämiselle on ollut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitetut erityisen painavat syyt ja ettei työnantaja työsuhteet päättäessään ole näin ollen menetellyt mainitun 4 §:n vastaisesti - mistä työtuomioistuimessa irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 2 momentin mukaan vain on kysymys - eikä myöskään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saa Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliitto kuitenkin itse kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Tiitola, Leivo, P. Virtanen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.