21.4.1982

RATKAISU

-------

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Asianosaisliittojen välillä 11.3.1980 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa oli muun ohella seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Työ- Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia

_______

viikko työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Työviikko alkaa maanantaina. Työvuorokausi alkaa klo 7.00, ellei paikallisesti muuta sovita. SunnuntaityövuoTyö- rokausi samoin kuin viikkolepokorvauksen laskemivuoro- sessa käytettävä vuorokausi määräytyvät kausi työvuorokauden mukaan.

-------------------------------------------------------------------------------

T y ö a j a n s i j o i t u s

Työ- Mom. 2. Työajan alkaminen ja päättyminen sekä tar

_______

tunti- peelliset väliajat työssä sovitaan paikallisesti jär- lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa. jestelmä Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan ennen muutoksen toimeenpanemista pääluottamusmiehen kanssa. Muutoksista ilmoitetaan Tila- asianomaisille työntekijöille, mikäli mahdollista, päiset viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin muu- viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltokset tävänä päivänä, ellei ole kysymys hätätyöstä tai siihen verrattavasta.

Ellei paikallisesti muuta sovita tai ellei työnantaja ole tuotannon teknillisten syiden sitä perustellusti vaatiessa vahvistnut lain ja tämän työehtosopimuksen puitteissa muuta työaikaa, alkaa työaika päivätyössä klo 7.00 ja päättyy klo 16.00. Työajan kestäessä on tunnin lepoaika.

---------------------------------------------------

Vapaa- Mom. 5. Työaikajärjestelmää laadittaessa pidetään

_______

päivät tavoitteena, että työntekijällä on viikon aikana sunnuntain lisäksi toinenkin vapaapäivä. Jos toiseksi vapaapäiväksi määrätään kiinteä viikonpäivä, tulee sen, mikäli mahdollista olla lauantai. Toisen vapaapäivän ollessa liikkuva viikonpäivä tulee sen ilmetä etukäteen laaditusta työaikajärjestelmästä.

---------------------------------------------------

Työai- Mom. 8. Muuten noudatetaan työaikaan nähden voi

_______

kalain massa olevan työaikalain määräyksiä. noudattaminen

14 § Ylityö, sunnuntaityö ja viikkolevon aikana tehty työ

---------------------------------------------------

Viik- Mom. 9. Työntekijälle, joka tilapäisesti on työssä

_______

kole- sunnuntaina, on, mikäli mahdollista, järjestettävä po ja lain määräämä viikkolepo ensisijaisesti saman viikon viik- lauantaina. kolepokor- Työntekijälle, jota tilapäisesti tarvitaan viikkovaus levon aikana työhön liikkeessä, laitoksessa tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun ylläpitämiseksi, korvataan menetetty viikkolepo lyhentämällä säännöllistä työaikaa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana viikkolevon aikana tehtyyn työhön käytetyllä ajalla. Työntekijän suostumuksella voidaan viikkolepokorvaus antaa myös siten, että hänelle suoritetaan työpalkan sekä mahdollisten ylityö- ja sunnuntaityölisien lisäksi korvaus, joka on 100 % keskituntiansiosta. Tätä laskettaessa otetaan huomioon ne työtunnit, joina hän on ollut työssä sen työvuorokauden aikana, jona viikkolepo olisi viimeistään ollut annettava.

Työntekijän kanssa on sovittava ennen viikkolepopäivänä tehtävää työtä, korvataanko menetetty viikkolepo antamalla vastaava vapaa vai maksamalla siitä rahakorvaus.

---------------------------------------------------

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Rauma-Repola Oy:n Rauman tehtaan työntekijät Eeva Pirkkalainen, Mauri Tolonen, Matti Järvinen, Jorma Virtanen, Lars Andersson, Antero Penttilä, Mauri Rosendahl, Jukka Leino ja Tauno Tiainen olivat viikolla 35 vuonna 1980 tehneet säännöllisen 40 tunnin viikoittaisen työajan lisäksi lauantaina 30.8.1980 ja sunnuntaina 31.8.1980 viikoittaista ylityötä siten, että työaika oli kumpanakin päivänä ollut kello 6.00-14.00. Työnantajan kanssa oli etukäteen sovittu siitä, että ylityön vuoksi menetetty viikkolepo korvataan maksamalla siitä rahakorvaus. Rauma-Repola Oy oli kuitenkin kieltäytynyt suorittamasta sovittua rahakorvausta vedoten siihen, että työntekijät olivat saaneet 30 tunnin viikkolevon, koska he olivat olleet maanantaina 1.9.1980 lakossa. Koska yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta työntekijöille työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla maksettavaksi sovittua viikkolepokorvausta ja koska Suomen Metalliteollisuuden Työn- antajaliitto oli liittotason neuvotteluissa hyväksynyt työnantajan menettelyn, Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rauma-Repola Oy on velvollinen korvaamaan sanotuille työntekijöille menetetyn viikkolevon maksamalla siitä rahakorvauksen. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut, että Rauma-Repola Oy tuomittaisiin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon ja että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden rikkomisesta.

Kanteen johdosta vastaajat ovat ensin lausuneet, ettei haastehakemuksesta käynyt selville se, mihin kantajan vaatimus perustui. Sen vuoksi kanne olisi yksilöimättömänä jätettävä tutkimatta. Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, vastaajat ovat lausuneet, että tapauksessa oli viime kädessä kysymys siitä, olivatko kanteessa tarkoitetut työntekijät saaneet hyväkseen työaikalain 15 §:n 1 momentin mukaisen viikkolevon vai eivätkö. Vastaajien mielestä he olivat saaneet hyväkseen viikkolevon, koska he eivät olleet lakon johdosta työskennelleet maanantaina 1.9.1980. Vastaajien kanta perustui työneuvoston 21.9.1981 antamaan lausuntoon n:o 1048. Lausunnosta ja sen perusteluista voitiin selvästi todeta, että viikkolepo voi sijoittua kahden työviikon vaihteeseen siten, että osa siitä oli edellisen ja osa jälkimmäisen työviikon puolella. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa oli lisäksi suurin osa viikkolevosta sijoittunut edellisen eli sen työviikon puolelle, jonka vapaapäivinä työskentely tapahtui. Työehtosopimuksen 14 §:n 9 momentissa oli selvästi erotettu toisistaan viikkolepokorvauksen peruste ja toisaalta korvaustavat. Määräyksen 1 kappaleessa todettiin nimenomaan, että sen nojalla korvattiin lain määräämä viikkolepo. Näin ollen oli aina ensin pääkysymyksenä ratkaistava se, oliko henkilö oikeutettu viikkolepokorvaukseen. Vasta sen jälkeen tuli ratkaistavaksi korvaustapa. Sanotuilla perusteilla vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Metallityöväen Liitto on vastineen johdosta lausunut, että kanne perustui siihen, että siinä tarkoitetut työntekijät olivat säännöllisen viikoittaisen työajan lisäksi olleet lauantaina ja sunnuntaina työssä kumpanakin päivänä kello 6.00-14.00. Työ oli ollut viikoittaista ylityötä, eivätkä työntekijät olleet saaneet lain mukaista viikkolepoa. Työnantajan kanssa oli etukäteen sovittu siitä, että menetetty viikkolepo korvattiin maksamalla siitä rahakorvaus. Missään vaiheessa ei ollut sovittu siten, että työntekijät käyttäisivät viikkolepoon maanantaipäivän säännöllistä työaikaa. Se, että työntekijät olivat maanantaipäivän olleet lakossa, ei vaikuttanut millään tavalla viikkolevon korvaamisen perusteeseen eikä sen muotoon. Työnantaja ei voinut jälkikäteen irroittautua työntekijöiden kanssa tekemästään yksiselitteisestä sopimuksesta ja yksipuolisesti todeta, että työntekijät olivat saaneet puuttuvan osan viikkolevostaan maanantaipäivän aikana. Viikkolevon korvaamisen peruste oli siis etukäteen yhteisesti todettu ja korvaamismuodosta oli niinikään yhteisesti sovittu. Kiistatonta oli, etteivät työntekijät olleet maanantaiaamuun kello 7:ään mennessä saaneet lain määräämää viikkolepoa.

Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rauma-Repola Oy ovat todenneet, että kantajan vastaselityksestä voitiin selvästi päätellä, että kanteen perusteena oli väitetty työntekijöiden ja työnantajan välillä kyseisen työviikon viikkolevon korvausperusteesta ja korvausmuodosta tehty erityinen sopimus. Kun asiassa ei näin ollen ollutkaan kysymys työehtosopimus- erimielisyydestä, kanne olisi jätettävä tutkimatta. Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, vastaajat ovat lausuneet, ettei kysymyksessä olevan viikonlopun osalta ollut tehty mitään erillistä sopimusta viikkolepokorvauksen perusteesta eikä muodosta. Viikkolepokorvauksen peruste määräytyi työehtosopimuksen mukaisesti, ja työntekijöiden tiedossa oli lisäksi työnantajan asiasta antama pysyväismääräys tammikuun 11 päivältä 1979. Sen mukaisesti oli vastaavanlaisissa tilanteissa viikkolepokorvauksen peruste aikaisemminkin määräytynyt. Myöskään korvausmuodon osalta ei tässä tapauksessa ollut tehty mitään erityistä sopimusta, vaan kysymyksessä olevilla työosastoilla oli yleisenä käytäntönä ollut mahdollisen viikkolevon menetyksen korvaaminen rahalla, mikäli työehtosopimuksen ja työaikalain mukaiset edellytykset muutoin täyttyivät. Näin oli aikaisemmin menetelty myös kysymyksessä olevien työntekijöiden osalta. Voitiinkin katsoa, että korvausmuodosta oli työpaikalla syntynyt niin sanottu hiljainen sopimus.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun. Kanteessa on kysymys siitä, velvoittaako työehtosopimus Rauma-Repola Oy:n maksamaan kanteessa tarkoitetussa tilanteessa työntekijöille viikkolepokorvauksen. Kun kanteessa näin ollen on kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta ja kun se on vaaditun vahvistus- ja hyvityssakkotuomion antamista varten tullut riittävästi yksilöidyksi, työtuomioistuin hylkää vastaajien kanteen tutkimista vastaan tekemät väitteet.

Jutun tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että kanteessa tarkoitetut työntekijät ovat vuonna 1980 viikolla 35 tehneet säännöllisen 40 tunnin viikkotyöajan lisäksi lauantaina 30.8.1980 ja sunnuntaina 31.8.1980 viikoittaista ylityötä siten, että työaika kumpanakin päivänä on ollut 6.00-14.00. Asiassa esitetty selvitys osoittaa sekä työnantajan että työntekijöiden edellyttäneen, että viikkolepokorvaus maksetaan työpaikan vakiintuneen tavan mukaisesti rahana. Työnantaja on sittemmin kieltäytynyt viikkolepokorvauksen maksamisesta siitä syystä, etteivät työntekijät 1.9.1980 alkaneen lakon vuoksi ole palanneet, osa kello 6.00 ja osa kello 7.00 alkaneeseen työvuoroonsa, joten he ovat työnantajan mielestä näin kaikki saaneet 30 tunnin viikkolevon.

Työnantajapuoli saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, että myös metalliteollisuuden työehtosopimuksen soveltamispiirissä voidaan osa viikon vaihteessa annettavasta viikkolevosta antaa työneuvoston lausunnon n:o 1048 mukaisesti jälkimmäisen työviikon puolella, vaikkapa työviikko työehtosopimuksen 13 §:n 1 momenttia soveltaen alkaisikin vasta maanantaiaamuna kello 7. Tästä ei käsillä olevassa riidassa työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan ole kysymys. Työnantaja ei ole sopinut eikä määrännyt osaakaan viikkolepoa annettavaksi seuraavan työviikon puolella, vaan edellyttänyt työntekijäin tulevan silloin työtuntijärjestelmänsä mukaisesti työhön. Se, että työntekijät eivät ole menetelleet näin, vaan ovat jääneet lakkoon, ei työtuomioistuimen mielestä oikeuta työnantajaa jälkikäteen katsomaan lakkoaikaa viikkolevon ajaksi. Työtuomioistuin katsoo näin ollen, että kysymyksessä olevat työntekijät ovat kanteessa tarkoitettuna viikonvaihteena olleet työehtosopimuksen 14 §:n 9 momentin 2 kappaleessa edellytetyllä tavalla työssä viikkoleponsa aikana. Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että Rauman telakalla on edellä mainituin tavoin viikkolepotyöstä maksettava rahakorvaus.

Viikkolepoa ja sen korvaamista koskevat työehtosopimuksen määräykset ovat työtuomioistuimen mielestä kuitenkin siksi tulkinnanvaraisia, ettei Rauma-Repola Oy, jonka menettelyn Suomen Metalliteollisuuden Työn- antajaliitto on sitä paitsi hyväksynyt, ole rikkonut asiassa tietensä työehtosopimusta eikä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittokaan laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteessa tehdyt hyvityssakkovaatimukset hyläten vahvistaa, että Rauma-Repola Oy on velvollinen maksamaan kanteessa luetelluille työntekijöille työehtosopimuksen 14 §:n 9 momentissa tarkoitetun rahakorvauksen sillä perusteella, että he ovat menettäneet viikkoleponsa kanteessa tarkoitettuna viikonvaihteena. Jutun laatuun katsoen velvoitetaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rauma-Repola Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella kolmellasadalla (1 300) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Tiitola, M. Virtanen, Suominen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.