TT:1982-194
- Keywords
- Virkaehtosopimus, Soveltamisohje, Yöraha, Rajavartiolaitos
- Year of case
- 1982
- Date of Issue
- Register number
- D:1982/107
Rajavartiolaitoksen virkamiesten yörahan maksaminen oli perustunut sisäasianministeriön pysyväismääräyksenä antamaan päätökseen. Näistä ohjeista, jotka oli ilmoitettu virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiksi, oli rajavartiolaitoksen esikunta päättänyt yksipuolisesti. Soveltamisohjeilla oli yörahan maksamismahdollisuuksia laajennettu aluksilla tapahtuvan palveluksen ulkopuolelle. Sittemmin yörahan maksamismahdollisuuksia oli supistettu, ja sen maksamiselle määritetty lisäedellytyksiä.
Työtuomioistuin katsonut, että rajavartiolaitoksen esikunta oli virkaehtosopimuksen määräysten estämättä voinut ohjeillaan yhtä hyvin laajentaa kuin supistaakin merivartioasemilla palvelevien virkamiesten mahdollisuuksia saada yörahaa.
Asianosaiset: Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Valtiovarainministeriö
RATKAISU
Sovelletut työehtosopimuskohdat:
Asianosaisten kesken 19.3.1981 allekirjoitetussa rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
---------------------------------------------------
25 §. Asuntopäivystyskorvaus
---------------------------------------------------
4. Asuntopäivystyksen ajalta ei makseta yörahaa. Asuntopäivystyskorvausta ei makseta harjoituspäivärahaa saavalle virkamiehelle eikä asuntopäivystysaikaa lueta työajaksi.
---------------------------------------------------
26 §. Erinäiset korvaukset
---------------------------------------------------
3. Aluksilla maksettavasta yörahasta on voimassa, mitä siitä on erikseen sovittu tai määrätty.
---------------------------------------------------
Julkisten työalojen ammattijärjestö on työtuomioistuimessa lausunut, että puolustusvoimain ja rajavartiolaitoksen työaikatoimikunnan mietinnön pohjalta rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikasopimusta oli muutettu 1.3.1981 lukien. Käydyissä sopimusneuvotteluissa oli puhuttu myös yörahasta. Asiasta oli valtiovarainministeriön virkamiesten kanssa neuvoteltaessa todettu, että siitä ei voitu yksityiskohtaisemmin tuolloin sopia, mutta sopimuksen sanamuoto pidettäisiin voimassa. Työntekijäpuoli oli käsittänyt tämän siten, että rajavartiolaitoksen esikunnan aikaisemmin antamia soveltamisohjeita tultaisiin edelleenkin noudattamaan. Tällöin oli myös todettu, ettei sopimuksen 25 §:n 4 momentti asettanut estettä yörahan suorittamiselle asuntopäivystyksessä olevalle, mikäli hän joutuisi samana aikana tekemään soveltamisohjeiden edellyttämän määrän varsinaisia työtehtäviään. Tämän mukaisesti yöraha oli maksettu. Saaristomeren merivartiosto oli kuitenkin 24.8.1981 ilmoittanut, ettei asuntopäivystyksen ajalta saanut maksaa yörahaa ja että väärin maksetut yörahat perittäisiin takaisin 7.6.1981 alkaneelta työjaksolta lukien. Seuraavana päivänä oli Saaristomeren merivartiosto lähettänyt sanoman, jonka mukaan asuntopäivystyksessä olevalle saatiin suorittaa yörahaa, jos hän joutui kello 21.00-6.00 välisenä aikana vähintään kahdeksi tunniksi töihin. Kahden päivän kuluttua sanoma oli kuitenkin peruutettu. Jo vuoden 1974 virkaehtosopimuksessa oli ollut maininta siitä, ettei asunnosta käsin tapahtuvan päivystyksen osalta makseta yörahaa. Samanlainen määräys oli ollut voimassa aina vuoteen 1981 saakka. Kuitenkin yörahaa oli maksettu, jos soveltamisohjeiden edellyttämä tuntimäärä työtä oli tehty asuntopäivystyksen aikana. Vuoden 1980 rajavartiolaitoksen työaikasopimuksen soveltamisohjeen mukaan yörahaa oli saatu maksaa kursseilla ja opetustilaisuuksissa päivystystehtävään määrätylle virkamiehelle sekä toimirahaa saavissa merivartioyksiköissä. Yörahan maksamisen edellytykset olivat ohjeen mukaan olleet, että työ oli suoritettu kello 21.00-6.00 välisenä aikana kestäen vähintään kaksi täyttä tuntia, että työtä oli tehty säännöllisin vuoroin esimiehen määräyksestä ja että työn tarpeellisuus ja kestoaika olivat todettavissa. Uusissa ohjeissa sana "merivartioyksiköissä" oli korvattu sanalla "vartiolaivassa". Tämä ei tarkoittanut asiallista muutosta aikaisempiin ohjeisiin verrattuna. Vuodesta 1972 lähtien rajavartiolaitoksen esikunnan yörahaa koskevat soveltamisohjeet olivat olleet asiallisesti saman sisältöiset. Vuodesta 1974 lähtien virkaehtosopimuksen määräykset olivat olleet samanlaiset. Yörahan maksaminen oli kuitenkin keskeytetty jo kerrotuin tavoin vuonna 1981 asuntopäivystyksessä olevalle kaikissa tilanteissa yksipuolisella määräyksellä. Vuoden 1981 sopimusneuvotteluissa ei ollut ollut tarkoitus muuttaa yörahan maksamisen edellytyksiä asuntopäivystysajalta.
Edellä mainituilla perusteilla ammattijärjestö on vaatinut vahvistettavaksi, että esillä olevassa tapauksessa rajavartiolaitoksen työaikasopimusta tuli yörahan maksamisen osalta tulkita siten, että asuntopäivystyksessä olevalle oli maksettava yörahaa, jos hän joutui asuntopäivystysaikana suorittamaan työtehtäviä vähintään kaksi tuntia säännöllisin vuoroin esimiehen määräyksestä ja edellyttäen, että työn tarpeellisuus ja kestoaika olivat todettavissa ja lisäksi valtion velvoittamista maksamaan hyvityssakkoa virkaehtosopimusmääräyksen tietensä rikkomisesta.
Julkisten työalojen ammattijärjestö on jutun käsittelyssä luopunut kanteeseen sisältyneestä vaatimuksesta takaisin perittyjen yörahojen maksamisesta asianomaisille virkamiehille.
Valtiovarainministeriö on kanteeseen vastatessaan lausunut, että rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 26 §:n 3 momentin määräyksellä ei ollut tarkoitettu tehdä niistä yksipuolisesti annetuista määräyksistä, joihin yörahan maksaminen perustui, virkaehtosopimuksen osaa. Merivartioasemalla oli eräissä tapauksissa maksettu asuntopäivystyksenkin ajalta yörahaa. Yörahan maksaminen oli rajavartiolaitoksen esikunnan toimesta suullisesti käsketty lopettaa joulukuussa 1980. Revisioteitse asiaan oli puututtu vuonna 1981. Vastaajan käsityksen mukaan asiassa ei ollut muodostunut sellaista käytäntöä, joka olisi voinut kumota sopimuksen selvän sanamuodon. Sanamuodon mukaan asuntopäivystyksen ajalta ei maksettu yörahaa. Yörahan maksuperusteesta oli ensimmäisen kerran mainittu sisäasiainministeriön 26.8.1968 antamassa päätöksessä. Siinä oli mainittu yörahan maksamisen edellytyksenä erityisesti, ettei yötyötä hyvitetä muussa muodossa esimerkiksi vastaavaa vapaa-aikaa antamalla. Sisäasiainministeriön päätös oli pysyväismääräyksenä edelleen voimassa. Toisaalta rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikasopimuksen 4 §:n 1 momentissa oli sovittu, että muun muassa yötyölisä korvataan toimirahalla. Näin ollen toimirahaa nauttivalla virkamiehellä ei ollut oikeutta yörahaan. Kantajan hyvityssakkovaatimusta vastaaja piti tahallisuuden puuttuessa perusteettomana. Näillä perusteilla valtiovarainministeriö on vaatinut kannetta hylättäväksi.
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
________
Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta luovutuilta osin, on muutoin tutkinut jutun ja havaitsee, että rajavartiolaitoksen virkamiesten työajasta tehdystä virkaehtosopimuksesta ei voida johtaa velvollisuutta yörahan maksamiseen muusta määräyksestä kuin sen 26 §:n 3 momentista. Siinä on sanottu, että aluksilla maksettavasta yörahasta on voimassa, mitä siitä on erikseen sovittu tai määrätty.
Yörahan maksaminen on alunperin perustunut sisäasiainministeriön 26.8.1968 pysyväismääräyksenä antamaan päätökseen. Rajavartiolaitoksen virkamiesten työaikaa koskevan ensimmäisen virkaehtosopimuksen tekemisen jälkeen vuodesta 1972 lukien yörahan maksamista koskevat ohjeet on annettu rajavartiolaitoksen esikunnan ohjeilla. Ohjeiden sisällöstä, jotka on ilmoitettu virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiksi, on rajavartiolaitoksen esikunta päättänyt yksipuolisesti sopimatta niistä virkamiehiä edustavien järjestöjen kanssa.
Kanteessa tarkoitetussa erimielisyydessä on kysymys siitä, onko merivartioasemilla palveleville merivartijoille maksettava siinä tarkemmin mainituissa tapauksissa yörahaa vai ei. Sen perusteella, miten kannetta on jutussa kehitelty, on työtuomioistuimen mielestä pidettävä riidattomana, että virkaehtosopimuksen määräyksessä olevalla sanonnalla "aluksessa" ei tarkoiteta sitä työn tekemistä, jota merivartija voi joutua suorittamaan vartioasemalla tai sieltä käsin työvuoronsa aikana. Käsitteenä aluksessa tapahtuva palvelus on ymmärrettävä palveluksena, jota virkamies suorittaa ollessaan pysyväisluonteisesti sijoitettuna alukseen.
Soveltamisohjeilla on laajennettu yörahan maksamismahdollisuuksia aluksilla tapahtuvan palveluksen ulkopuolelle. Niinpä vuonna 1977 ja 1979 annettujen soveltamisohjeiden mukaan yörahaa saadaan maksaa kursseilla ja opetustilaisuuksissa päivystystehtävään määrätylle virkamiehelle sekä toimirahaa saavissa merivartioyksiköissä. Viimeksi 25.1.1982 annetussa soveltamisohjeessa on yörahan maksamismahdollisuuksia supistettu muuttamalla aikaisemmissa ohjeissa oleva maininta merivartioyksiköistä pelkästään vartiolaivaa koskevaksi. Ohjeissa on myös tarkemmin määrätty ne edellytykset, joiden perusteella yörahaa maksetaan.
Virkaehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluu puheena olevan määräyksen mukaan oikeus yörahaan vain siltä osin kuin kysymys on sen suorittamisesta aluksella tapahtuvan palveluksen aikana. Siitä, että sopimuksen 25 §:n 3 momentissa on määrätty, ettei asuntopäivystyksen ajalta makseta yörahaa, ei seuraa ilman muuta että merivartioasemilla olisi maksettava yörahaan muulta ajalta kuin asuntopäivystysajalta. Näin lavealle tulkinnalle ei ole esitetty hyväksyttäviä perusteita.
Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että rajavartiolaitoksen esikunta on virkaehtosopimuksen määräysten estämättä voinut ohjeillaan yhtä hyvin laajentaa kuin supistaakin merivartioasemilla palvelevien virkamiesten mahdollisuuksia saada yörahaa. Sen vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Asian laatuun nähden saa valtiovarainministeriö kuitenkin itse kärsiä kulunsa jutussa.
Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, P. Hämäläinen, Airaksinen, Juurinen, Kaski, Kuivanen ja Schrey.
Tuomio oli yksimielinen.