30.12.1981

RATKAISU

Sovelletut työehtosopimuskohdat:

Toiselta puolen muun muassa Suomen Varustamoyhdistyksen ja toiselta puolen Suomen Merimies-Unioni r.y:n kesken 4.6.1980 tehdyssä ulkomaanliikenteen konealuksissa palvelevan kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus- ja työehtoja koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

Suomen Varustamoyhdistys ja Ålands Redarförening toiselta puolen ja Suomen Merimies-Unioni toiselta puolen tekevät täten seuraavan työehtosopimuksen, joka koskee Suomen Merimies-Unioniin kuuluvien kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkaus- ja työehtoja em. merenkulun työnantajaliittojen jäsenvarustamoiden ulkomaanliikenteessä olevissa konealuksissa.

---------------------------------------------------

Eräiden matkustajalaivoissa palvelevien henkilöiden palkkaus- ja työehdoista on lisäksi voimassa, mitä siitä on järjestöjen välillä erikseen sovittu.

---------------------------------------------------

Samojen osallisten välisessä samana päivänä allekirjoitetussa matkustaja-alussopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

1 § Autot/posti Autojen ja postin lastauksesta/purkauksesta tuleva korvaus Jos ahtaustyöväkeä ei ole saatavissa alalla vallitsevan normaalin käytännön mukaisessa järjestyksessä, tai milloin aluksessa ei muuta lastia ole, voidaan matkustaja-aluksen kansimiehistöä käyttää matkustajien autojen lastauksessa/purkauksessa ja postin käsittelyssä. Lakiin/sopimukseen perustuvan tavanomaisen palkan ja ylityökorvauksen ohella on autojen lastauksesta/purkauksesta milloin työ suoritetaan nosturilla/vintturilla maksettava 6,39 markkaa lastatusta ja 6,39 markkaa puretusta autosta. Postin lastaamisesta sekä purkamisesta maksetaan 6,39 markkaa tonnilta tai sen osalta. Ko. korvaukset on kalenterikuukauden lopussa jaettava tasan niiden kansimiehistöön kuuluvien merimiesten kesken, jotka ovat tähän työhön osallistuneet. Yllämainittuja korvauksia ei saa ottaa ylityökorvauksen tai muiden lakiin tai sopimukseen perustuvien etujen laskemisen perusteeksi.

2 § Ikälisät Kausilaivojen väen ikälisät ja vuosilomat Asiapuolet ovat sopineet siitä, että kausiluontoisessa liikenteessä olevien matkustaja-alusten kantahenkilökunnalle maksetaan ikälisää siitä huolimatta, että heidän palvelussuhteensa aluksen liikenteestä poistamisen takia vuosittain katkeaa pitemmäksi ajaksi kuin merimiesten vuosilomalaissa on edellytetty. Tämän mukaisesti lasketaan merimiehelle hyväksi se aika, jonka hän perättäisinä purjehduskausina on palvellut tässä tarkoitetuissa matkustaja-aluksissa. Tällöin katsotaan työehtosopimuksen 2 §:n mukaisia ikälisiä laskettaessa 11 palveluskuukautta yhdeksi vuodeksi. Loma Poikkeavasti siitä, mitä allekirjoittaneet järjestöt ovat erikseen lomasta ja lomakorvauksesta sopineet, on kausiluontoisessa matkustaja-aluksessa palveleva merimies, jonka toimessaolo perättäisinä vuosina on jatkunut yhteensä vähintään 60 kuukautta saman varustamon tai varustamoyhtymän aluksissa silloin ja sen jälkeen niin kauan kuin toimessaolo vuosittain jatkuu, oikeutettu saamaan vuosilomaa 2,5 työpäivää jokaiselta täydeltä kuukaudelta. (Huom. Lomasäännökset kohta 1.) Merimies, joka kausiliikenteen aluksessa on ollut toimessa koko purjehduskauden, on toimen päättyessä oikeutettu lomarahaan.

3 § Toukokuun 22. päivästä 1980 lukien ovat allamainittujen peruspalkat seuraavat: stuertti emännöitsijä....................... keittiömestari.............................. I kokki, paistaja........................... Kokki....................................... II kokki.................................... II kokki.................................... talousapulainen (keittiöapulainen, messityttö, -poika, siivooja, pentterityttö/ kahvinkeittäjä.............................. cafeteria-annostelija)...................... tarjoilija, tarjoilijatar, baaritarjoilija, kioskimyyjä................................. saunottaja.................................. saunottaja.................................. hyttisiivooja............................... hyttisiivooja............................... I kylmäkkö.................................. II kylmäkkö................................. kylmäkön apulainen.......................... kylmäkön apulainen.......................... kassanhoitaja, hovimestari.................. baarimestari................................ baarioppilas, nissepoika, nissetyttö........ cafeteriakassa, kassa-apulainen, viinikassa, itsepalvelumyymälän kassanhoitaja........... varastonhoitaja............................. konttoristi, purserin apulainen............. konttoriapulainen........................... lastenhoitaja (koulutettu).................. sairaanhoitaja..............................

---------------------------------------------------

Mikäli laivahenkilökuntaan kuuluva nimetään järjestysmieheksi (edellyttää asianomaisen suostumusta), tulee hänellä olla vähintään matruusin/moottorimiehen pätevyys. Tehtävään otetulle maksetaan kirvesmiehen/donkeymiehen palkkaedut siltä ajalta kun hän toimii järjestysmiehenä sekä ns. pätevyyslisät, joihin hän on ollut oikeutettu ennen järjestysmieheksi tuloaan aluksessa. Järjestysmiehen varsinainen 8 tunnin työaika voidaan kalenterivuorokauden aikana sijoittaa kahteen jaksoon.

---------------------------------------------------

Matkustaja-aluksen kansi- ja konehenkilökunta on oikeutettu 40 markkaa taulukkopalkkaa korkeampaan peruspalkkaan.

---------------------------------------------------

4 § Palveluraha Palvelurahana maksetaan 8 % ravintoloissa, kahviloissa, baareissa ja myyntipisteissä suoritetusta myynnistä. Palveluraha jaetaan henkilökunnan kesken varustamon ja Suomen Merimies-Unionin siitä sopimalla tavalla.

5 § Palvelu- ja valmiusraha Suomen ja ulkomaan välillä liikennöivässä matkustaja-aluksessa maksetaan siivoojalle kutakin hänen osastossaan käytettyä hyttipaikkaa kohden 1,71 markkaa vuorokaudessa palvelu- ja valmiusrahana. Tämä ei koske risteilyaluksia. Palvelu- ja valmiusraha voidaan jakaa varustamon ja Suomen Merimies-Unionin siitä sopimalla tavalla.

Yöpalvelu Siivoojalle, joka määrätään yöpalveluun suoritetaan hyvityksenä 10,20 markan korvaus aloitetulta 3 tunnin jaksolta. Yöajaksi katsotaan klo 00.00-06.00 välinen aika.

Liite 2. PALVELURAHA

Matkustajaalussopimuksen 4 §:n myyntipalkkiosta osa on siirretty peruspalkkoihin. Loput jaetaan seuraavasti:

1. Palvelurahana maksetaan 3 %, kuitenkin vähintään 460.- /230.- mk/kk (tai sen osana/pro rata, mikäli merimies ei ole työsuhteessa koko kuukautta) aluksella suoritetusta tarjoilusta ja myynnistä, lukuunottamatta myymälässä pulloittain myytävää alkoholia. Tämä palveluraha jaetaan tasan seuraavien työntekijöiden kesken:

intendentti, purseri, purserin apulainen, hovimestari, baarimestari, tarjoilija, cafeteriakassa, varastonhoitaja, myymäläkassa, stuertti, konferenssiemäntä, saunakassa, varustamo-osaston hyttisiivooja/-tarjoilija, baarioppilas, nisse ja cafeteria-annostelija, kuitenkin siten että baarioppilaat, nisset ja cafeteria-annostelija saavat vain 50 % muihin luettelossa mainittuihin henkilöihin verrattuna.

Tämä ei sisällä ylityökorvausta.

2. Hyttisiivoojalle maksetaan palvelu- ja valmiusrahaa 1.82 markkaa vuodepaikan kunnostamisesta. Tämä palveluraha maksetaan ainoastaan 20 vuodepaikan ylittävältä osalta. Tämä ei sisällä ylityökorvausta.

3. Edellä 1. ja 2. kohdissa mainitut palvelu- ja valmiusrahat, jotka maksetaan työvuorolta, otetaan huomioon vuosi- ja sairaslomapalkkaa laskettaessa.

4. Matkustaja-alussopimuksen 3 §:n pöytäkirjamerkinnän 2 momentti muutetaan siten, että mainittu summa korotetaan 150.- markaan. Kolmen vuoden palveluksen jälkeen kansi- tai koneosastossa Siljan Suomen lipun alaisissa matkustaja-aluksissa tämä summa on 250.markkaa ja vastaavasti viiden vuoden palvelun jälkeen 350.- markkaa.

---------------------------------------------------

Hovimestari Harri Winter on työtuomioistuimessa lausunut, että alussa tarkoitettu matkustaja-alussopimus oli solmittu siitä syystä, että matkustaja-aluksilla tehtiin kahdenlaista työtä. Toisaalta siellä tehtiin normaalia merimiesammattiin kuuluvaa työtä niin kuin kansi- ja konemiehistön työtä. Toisaalta siellä tehtiin varsinaista matkustajapalvelutyötä. Tätä työtä tekevän henkilökunnan palkkausta ja työehtoja koskevat määräykset sisältyivät nimenomaan matkustaja-alussopimukseen. Tämän sopimuksen 3 §:ssä mainittiin ne nimikkeet, jotka sopimus kattoi. Varsinaisen laivahenkilökunnan palkat ja muut työehdot määrättiin pääsopimuksessa ja sen liitteissä. Muun muassa matkustaja-alussopimuksen 4 §:n palvelurahamääräyksiä oli tulkittu siten, että palvelurahaoikeus koski vain sopimuksen 3 §:n tarkoittamia matkustajapalveluja suorittavia henkilöitä.

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö eli nykyinen Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy ja Suomen Merimies-Unioni olivat 16.6.1980 tehneet edellä tarkoitetun voimassa olevan sopimuksen palvelurahan jaosta henkilökunnan kesken. Näin keväällä 1981 käyttöön otetulla M/S Finlandialla työskentelevien ravintolatyöntekijäin palkka- ja työehdot olisi tullut määrätä pääsopimuksen, matkustaja-alussopimuksen ja sanotun tarjoilupalkkiosopimuksen määräysten mukaisesti. Suomen Merimies-Unioni oli kuitenkin 1.4.1981 allekirjoittanut edellä tarkoitetun sopimuksen, jolla oli muutettu työ- ja palkkaehtoja. Tämä oli merkinnyt palkan alentumista eräitten työntekijöitten osalta ainakin 30 %:lla. Viimeksi sanotulla sopimuksella oli keskeisiltä osin kumottu matkustaja-alussopimuksen määräykset, ja uutta sopimusta noudatettiin yhtiön uudisaluksilla. Vastaavantapaisia sopimuksia oli alettu soveltaa muillakin Ruotsiin liikennöivillä aluksilla.

Suomen Merimies-Unionilla ja Effoalla ei voinut olla kelpoisuutta muuttaa voimassa olevaa työehtosopimusta kantajan vahingoksi. Sanotut sopijat olivat kuitenkin vedonneet johonkin pysyvään valtuutukseen ja palvelurahasopimuksen toisen lauseen määräykseen sekä vastaaviin määräyksiin. Suomen Merimies-Unioni oli kieltäytynyt selvittämästä ristiriitaa ja ajamasta kantajan asiaa.

Tämän vuoksi Winter on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että hänen työsuhteensa ehdot on määrättävä merenkulkualan pääsopimuksen ja matkustaja-alussopimuksen sekä tarjoilupalkkiosopimuksen määräysten perusteella eikä Winterin pätemättömänä pitämän 1.4.1981 allekirjoitetun työ- ja palkkaehtoja koskevan sopimuksen mukaan. Koska viimeksi sanotun sopimuksen sopijapuolet samoin kuin Suomen Varustamoyhdistys olivat olleet täysin tietoisia toimivallan puutteesta, Winter on vaatinut vahvistettavaksi, että viimeksi sanotun pätemättömän työehtosopimuksen soveltaminen edelleen merkitsee työehtosopimuksen tietoista rikkomista ja valvontavelvollisuuden tahallista laiminlyömistä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Varustamoyhdistys on lausunut, että matkustaja-alussopimuksen 4 §:n määräys merkitsi, että asianomainen varustamo ja Suomen Merimies-Unioni voivat sopia palvelurahan jakamisesta haluamallaan tavalla ja poiketa työehtosopimusmääräyksestä. Selvää oli myöskin se, etteivät aikaisemmat varustamokohtaiset muita aluksia koskevat sopimukset sitoneet uusia sopimuksia tehtäessä. Suomen Varustamoyhdistyksen myötävaikutusta tai hyväksymistä ei ollut aikaisemmin vaadittu varustamokohtaisia sopimuksia tehtäessä eikä sellaista vastaajan mielestä edellytetty tässäkään tapauksessa. Suomen Merimies-Unioni saattoi tehdä varustamon kanssa sopimuksen haluamallaan tavalla ja Unionin jäseniä sitoen. Aiemmassakin varustamokohtaisessa palvelurahasopimuksessa oli poikettu työehtosopimuksen ensisijaisesti edellyttämästä 8 %:n säännöstä. Aikaisemman sopimuksen mukaan nimittäin osa henkilökunnasta oli saanut palkkiosta 7 % ja osa 1 %:n. Kun asianosaisliitot olivat työehtosopimuksen dispositiivisuudesta yhtä mieltä ja kun Effoan 1.4.1981 tekemä sopimus oli tämän tulkinnan mukainen, Suomen Varustamoyhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Suomen Merimies-Unioni, joka on kantajan pyynnöstä ollut jutussa kuultavana, on lausunut, että 1.4.1981 tehdyllä sopimuksella oli osa myyntipalkkiosta siirretty peruspalkkoihin. Sopimus sisälsi myös takuulausekkeen, joka turvasi tietynsuuruisen palvelurahan myynnistä riippumatta. Vanhassa järjestelmässä myynti- ja tarjoilupalkkioon oli sisältynyt korvaus ylityöstä. Tätä oli Suomen Merimies-Unioni pitänyt arveluttavana, minkä vuoksi asia uudessa järjestelmässä oli oikaistu. Perinteisesti ulkomaanliikenteen työehtosopimus oli antanut Suomen Merimies-Unionille ja varustamoille laajan paikallisen sopimusoikeuden. Nyt esillä olevaa paikallista sopimusta solmittaessa oli neuvottelussa ollut mukana Suomen Varustamoyhdistyksen edustaja. Suomen Merimies-Unioni on esittänyt kanteen hylkäämistä.

Hovimestari Winter on vastineitten johdosta lausunut vielä muun ohella, että hän oli siirtynyt M/S Finlandialle vanhalta laivalta. Kun uudisaluksista oli alettu neuvotella, oli Effoa tehnyt tarjouksen, joka vastasi suurin piirtein vanhaa 8 %:n palvelurahaa. Suomen Merimies-Unioni ei ollut tarjousta hyväksynyt, vaan oli painostanut sillä, etteivät uudislautat lähtisi liikkeelle, ellei Suomen Merimies-Unionin esitykseen suostuttaisi. Suomen Merimies-Unionin taholta oli esitetty sellaisia käsityksiä, että uusi järjestelmä lisäisi vapaa-aikaa ja karsisi ylitöitä. Ennustukset olivat kuitenkin osoittautuneet vääriksi, ja ansiotaso oli todella pudonnut. Vaikka uusi sopimus katsottaisiin päteväksi työsuhteen määräämisperusteeksi, niin joka tapauksessa vanha sopimus oli voimassa. Vertailu tuli suorittaa edullisemmuusperiaatteen pohjalta.

Suomen Varustamoyhdistys on vielä lausunut muun ohella, että oli virheellistä puhua työntekijöitten palkan vähentymisestä, sillä asianomaiset eivät olleet aikaisemmin työskennelleet M/S Finlandialla minkään aikaisemmankaan palkkajärjestelmän puitteissa. Tosiasiassa koko laivahenkilökunnan peruspalkkoja oli nostettu ja tarjoiluprosentteja sitä saavien osalta vähennetty. Effoalle olisi ollut huomattavasti edullisempaa pysyä vanhassa sopimuksessa. Kun uuteen sopimukseen kuitenkin oli suostuttu, sopimuksesta oli pidettävä kiinni. Luotettavaan tulokseen pääseminen palkkavertailussa edellyttäisi vertailujen suorittamista pitemmältä ajalta kuin parhaalta purjehduskaudelta.

Jutussa kuultavana ollut Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy on yhtynyt Suomen Varustamoyhdistyksen asiassa lausumaan.

Asianosaiset sekä Suomen Merimies-Unioni ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun. Suomen Varustamoyhdistyksen ja Ålands Redarförening r.f:n ja toiselta puolen Suomen Merimies-Unionin kesken on voimassa työehtosopimus kansi- ja konemiehistön sekä taloushenkilökunnan palkkausja työehdoista ulkomaanliikenteen konealuksissa. Eräiden matkustajalaivoissa palvelevien henkilöiden palkkaus- ja työehdoista on lisäksi voimassa, mitä siitä on sanottujen järjestöjen välisessä matkustaja-alussopimuksessa sovittu. Silloinen Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö ja Suomen Merimies-Unioni ovat 16.6.1980 tehneet sopimuksen siitä, miten matkustaja-alusten taloushenkilökuntaan sovelletaan 8 %:n tarjoilupalkkiota.

Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy ja Suomen Merimies-Unioni ovat 1.4.1981 tehneet sopimuksen siitä, että varustamon Suomen ja Ruotsin välillä liikennöivissä auto- ja matkustajalautoissa, uudisrakennuksissa 1251 ja 1252 eli Finlandiassa ja Silvia Reginassa noudatetaan ulkomaanliikenteen työehtosopimusta ja sen liitteenä olevaa matkustaja-alussopimusta nyt tehdyssä sopimuksessa mainituin poikkeuksin ja muutoksin. Sopimuksessa sanotaan, ettei matkustaja-alussopimuksen 3 §:ää sovelleta, lukuun ottamatta alaviitteitä ja pöytäkirjamerkintöjä taloushenkilökunnan pätevyyslisämääräyksistä, ei myöskään sopimuksen 4 §:ää, joka koskee palvelurahaa, 5 §:ää, joka koskee palvelu- ja valmiusrahaa sekä siivoojan yöpalveluhyvitystä, eikä 7 §:ää, joka koskee vuosilomapalkkaa, lomakorvausta ja vastiketta.

Matkustaja-alussopimuksen 4 § oikeuttaa varustamon ja Suomen Merimies-Unionin jakamaan sanotun sopimusmääräyksen mukaisen 8 %:n palvelurahan henkilökunnan kesken sopimallaan tavalla. Aikaisemmin palveluraha on vakiintuneesti jaettu tarjoiluhenkilökunnan ja muun taloushenkilökunnan kesken samaan tapaan kuin 16.6.1980 tehdyssä sopimuksessa. Työehtosopimuksessa ei kuitenkaan ole määrätty sitä, että muu henkilökunta olisi näin jätettävä palvelurahan jaon ulkopuolelle. Matkustaja-alussopimus ei näet rajoitu koskemaan Winterin väittämällä tavalla vain taloushenkilökuntaa. Tällaista rajoitusta ei voida johtaa tämän sopimuksen eikä ulkomaanliikenteen työehtosopimuksen sanamuodosta, ja matkustaja-alussopimuksessa on nimenomaisesti kansi- ja konemiehistöä koskevia määräyksiä.

1.4.1981 tehdyn sopimuksen mukaan on osa matkustaja-alussopimuksen 4 §:n myyntipalkkiosta kuitenkin siirretty peruspalkkoihin niin hyvin taloushenkilökunnalle kuin kansi- ja konemiehistölle. Myynnin perusteella maksettavaksi palvelurahaksi on jäänyt 3 % myynnistä - johon toisin kuin matkustaja-alussopimuksen 4 §:ssä edellytetään ei lueta aluksen myymälässä pulloittain myytävää alkoholia - jaettavaksi sopimuksessa mainittujen taloushenkilökunnan jäsenten kesken. Ulkomaanliikenteen työehtosopimus ja matkustaja-alussopimus eivät anna nimenomaista vastausta kysymykseen, voidaanko osa 8 %:n palvelurahasta siirtää peruspalkkoihin ja sopimuksessa mainittuihin hyttisiivoojien palvelu- ja valmiusrahoihin. Sopimusmääräyksiin ei sisälly mitään nimenomaista järjestelyä sen varmistamiseksi, että peruspalkkojen korotusosiin ja hyttisiivoojien palvelu- ja valmiusrahoihin todella tulee käytetyksi määrä, millä 8 % koko myynnistä ylittää tehdyn sopimuksen mukaisen 3 %:n palvelurahan.

Ennen mainittua 1.4.1981 tehtyä sopimusta on Suomen Merimies-Unioni tehnyt vuonna 1977 Suomen Varustamoyhdistyksen jäsenyrityksen Oy Finnlines Ltd:n kanssa ja vuonna 1980 Ålands Redarföreningin jäsenyrityksen Rederi Ab Sallyn kanssa sopimukset, joissa niissäkin on, samalla kun peruspalkkoja on korotettu, prosentuaalinen palveluraha määrätty pienemmän prosenttiluvun kuin 8:n mukaan ja sen määräämisperusteen ulkopuolelle jätetty osa myynnistä. Effoan ja Suomen Merimies-Unionin sopimukseen johtaneisiin neuvotteluihin on osallistunut Suomen Varustamoyhdistyksen edustajia. Suomen Varustamoyhdistys on, sen mukaan kuin jutussa on selvitetty, muutenkin hyväksynyt sopimuksen syntymisen. Winter, joka on Suomen Merimies-Unionin jäsen, on tullut Effoan palvelukseen Finlandialle 2.4.1981 siirtyen toisen varustamon aluksesta eikä Effoan ja Suomen Merimies-Unionin 1.4.1981 solmiman sopimuksen soveltaminen häneen siten ole merkinnyt hänelle yhtiön palveluksessa kuuluneen palkkauksen takautuvaa alentamista. 1.4.1981 tehty sopimus on syntynyt niin kuin työehtosopimuksen tekemisestä on säädetty. Työtuomioistuin katsoo, että vaikka Suomen Varustamoyhdistyksen suostumusta sanotun sopimuksen tekemiselle ei ole annettukaan työehtosopimuksen tekemiselle säädetyssä muodossa, Suomen Merimies-Unioni on voinut Winteriä sitovasti tehdä Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy:n kanssa tämän sopimuksen, jolla mahdollisesti on poikettu palvelurahaa koskevista matkustaja-alussopimuksen määräyksistä. Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Varustamoyhdistys ja Suomen Merimies-Unioni kärsiä omat oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, P. Hämäläinen, Äimälä, Kuivanen, Leivo ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen.