26.1.1981

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 3.7.1978 allekirjoitetussa neuvottelupöytäkirjassa on seuraavat määräykset:

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä:

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen ano. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Pöytäkirjamerkintä:

Vaatimuksen esittäminen irtisanomisen tai lomauttamisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § TYÖVOIMAN VÄHENTÄMISJÄRJESTYS

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittojen kesken 6.5.1977 allekirjoitetussa majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § TYÖN JOHTO JA JAKAMINEN, JÄRJESTÄYTYMISOIKEUS

1. Työnantajalla on oikeus noudattamalla tämän sopimuksen määräyksiä johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko he järjestäytyneitä vai eivät.

2. Järjestäytymisoikeus on molemmin puolin loukkaamaton.

3. Jos työntekijä katsoo, että hänet on erotettu vastoin tämän pykälän määräyksiä hänen kuulumisensa takia työntekijäin järjestöön, on hänen, ennen kuin muihin toimenpiteisiin saadaan ryhtyä, järjestönsä välityksellä pyydettävä tutkimusta asiassa.

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

Yleissopimus (LTK-SAK) 6.3.1970

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § TYÖHÖN OTTAMINEN

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Jos työntekijä otetaan määrätynlaiseen työhön, on hän kuitenkin velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin samanlaista tai siihen verrattavaa työtä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Tampereen kaupungista oleva tarjoilija Aune Kyllikki Suomio oli 5.9.1961 mennyt Tammer Oy:n palvelukseen yhtiön omistamaan valioluokan hotelli-ravintolaan Grand Hotel Tammeriin palvelurahapalkkaiseksi tarjoilijaksi. Sanottu hotelli-ravintola oli 1.1.1976 siirtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyrityksen Osuuskauppa Tuotannon omistukseen, Edellisen omistajan oikeudet ja velvollisuudet olivat tällöin siirtyneet työsopimuslain 7 §:n mukaisesti luovutuksen saajalle eli Osuuskauppa Tuotannolle.

8.9.1978 oli Suomiolle ilmoitettu, että hänen työpaikkansa tullaan muuttamaan. Uudeksi työpaikaksi työnantaja oli ilmoittanut toisen omistamansa Tampereen kaupungissa sijaitsevan ravintolan Koskipuiston. Suomion tiedusteluun työpaikan siirtämisen syistä oli työnantaja ainoastaan ilmoittanut siirron kuuluvan työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden piiriin. Koska Suomio ei katsonut olevansa velvollinen suostumaan työpaikkansa siirtämiseen, hän oli ilmoittanut työnantajalle vastustavansa työsopimuksensa yksipuolista muuttamista.

11.10.1978 oli Suomiolle esitetty uudelleen siirtymistä ravintola Koskipuistoon. Kun Suomio oli ilmoittanut, ettei hän suostuisi siirtoon, oli työnantaja irtisanonut työsopimuksen päättymään 8.1.1979. Irtisanomisesta oli Suomiolle annettu kirjallinen todistus, missä irtisanomisen syyksi oli ilmoitettu työsopimuslain 13 §:n noudattamatta jättäminen. Suomion työsuhde oli päättynyt 8.1.1979, mihin päivään saakka hänelle oli maksettu palkka. Työsuhteen päättymisestä oli Suomiolle aiheutunut varsin mittavia vahinkoja. Vakituisen työpaikan saaminen oli tuottanut hänelle suuria vaikeuksia. Tämä oli johtunut huonosta työllisyystilanteesta Tampereen alueella. Alalla tyypillisiä vuosilomansijaisuuksia ja muita lyhyiden sijaisuuksien hoitamisia lukuun ottamatta oli Suomio ollut tammikuusta 1979 lukien työtön.

Neuvottelut Suomion irtisanomisesta oli aloitettu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Tampereen piiritoimitsijan toimesta syksyllä 1978. Työntekijäliitto oli katsonut, että työnantajalta oli puuttunut irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukainen erityisen painava syy irtisanomiseen. Tämän vuoksi oli vaadittu Suomion irtisanomisen peruuttamista. Työnantajaliitto oli neuvotteluissa todennut, että Suomion työpaikan siirto kuului työnantajan direktio-oikeuden piiriin ja siirtomääräyksen noudattamatta jättäminen oli antanut työnantajalle oikeuden irtisanomiseen.

Suomion irtisanomisessa oli tahallisesti rikottu irtisanomissuojasopimusta. Grand Hotel Tammerissa ei ollut liikaa tarjoiluhenkilökuntaa eikä tämän vuoksi ollut aihetta siirtää Suomiota erään toisen tarjoilijan kanssa osuuskunnan muihin ravintoloihin. Tätä osoitti sekin, että Grand Hotel Tammeriin oli otettu Suomion työsuhteen päättymisen jälkeen toinen henkilö tekemään Suomion aiemmin tekemiä töitä. Grand Hotel Tammerissa oli lisäksi jatkuvasti 2-3 iltana viikossa käytetty niin sanottuja ylimääräisiä tarjoilijoita tilaustapausten hoitamisen vuoksi. Jo nämä seikat osoittivat kiistattomasti, ettei Suomion työsuhteen ehtojen muutosyritykseen ja irtisanomiseen ollut väitettyjä tuotannollisia syitä. Tuotannollisiin syihin oli sitä paitsi vedottu ensimmäistä kertaa vasta oikeudenkäynnin alettua. Työpaikka- ja liittotason neuvotteluissa ei ollut kertaakaan viitattu tuotannollisiin syihin, vaan aina oli ollut kysymys vain direktio-oikeuden laajuudesta.

Väite siitä, että Suomio olisi ollut tyytymätön Grand Hotel Tammerin työaikajärjestelyihin, oli jälkikäteen keksitty, koska sitä ei ollut aikaisemmin neuvotteluissa esitetty. Suomio ei ollut työaikajärjestelyihin sen tyytymättömämpi kuin muutkaan työntekijät. Esimiesten antamien tietojen mukaan Suomio oli jopa mielellään tehnyt ylitöitä tarvittaessa.

Suomio oli saanut tiedon työnantajan pyrkimyksestä siirtää hänet toiseen työpisteeseen syksyllä 1978. Suomio oli pitänyt työnantajan menettelyä outona ja työsopimuksensa vastaisena ja hän oli jyrkästi kieltäytynyt siirrosta Osuuskunnan muiden työpisteiden käytännöstä Suomio ei ollut tiennyt eikä hänen pitänytkään siitä tietää. Grand Hotel Tammerissa ei ennen tätä tapahtumaa eikä koskaan sen jälkeenkään ollut tapahtunut tarjoiluhenkilökunnan vaihtumista sen vuoksi, että yrityksessä toteutettiin sisäisiä siirtoja. Tämä oli johtunut luonnollisesti siitä, että Grand Hotel Tammer oli erittäin korkeatasoinen valioluokan paikka, jossa henkilökunnalta vaadittiin korkeata ammattitaitoa.

Hotelli- ja ravintola-alalla ei ollut yleistä käytäntöä, jonka mukaan työntekijöitä siirretään työskentelypaikasta toiseen. Siirtoja voitiin toteuttaa ainoastaan mikäli työntekijä oli työsopimuksensa mukaisesti velvollinen siihen suostumaan. Näin ei ollut asianlaita Suomion kohdalla. Vakiintunut käytäntö oli muodostunut Suomion työsuhteen ehdoksi, jota työnantaja ei ollut voinut yksipuolisesti muuttaa. Sopimuksenvastaisen määräyksen noudattamatta jättäminen ei ollut sellainen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n tarkoittama erityisen painava syy, mikä oikeuttaisi työsopimuksen irtisanomiseen.

Suomion ansiotaso ei olisi noussut siirron johdosta. Tarjoilijoiden vuosiansio vuonna 1979 ravintola Kustaan Kellarissa oli ollut 35 000 markkaa ja Koskipuistossa noin 41 000 markkaa. Grand Hotel Tammerissa vuosiansio oli ollut vuonna 1979 noin 42 000 markkaa.

Sillä seikalla, että työaika ravintola Koskipuistossa olisi lyhentynyt 35 tuntiin viikossa, ei ollut merkitystä asian ratkaisussa, koska ansiotaso ei olisi noussut.

Välimatkat kyseisten ravintoloiden kesken olivat lyhyet. Työpaikkojen luonteessa oli kuitenkin varsin paljon eroa. Grand Hotel Tammer oli valioluokan tilaus- ja ruokaravintola ja näin ollen tasoltaan aivan erilainen kuin kaksi muuta. Oli myös huomattavaa, että vankan ammattitaidon omaava työntekijä sai Grand Hotel Tammerin kaltaisessa työympäristössä tyydytyksen myös työstään.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenyritys noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto oli hyväksynyt jäsenyrityksensä sopimuksenvastaisen menettelyn, vaikka sopimuksen rikkominen tässä tapauksessa oli mitä selvin.

Näillä perusteilla Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskauppa Tuotanto on irtisanonut Suomion ilman irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n edellyttämää erityisen painavaa syytä, ja velvoittamaan Osuuskauppa Tuotannon heti suorittamaan vahingonkorvauksena Suomiolle sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta irtisanomissuojasopimuksen 5 §:n mukaan 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 39 900 markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä tuomitsemaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Osuuskauppa Tuotannolla oli Tampereella kaikkiaan 16 anniskeluravintolaa. Syksyllä 1978 oli todettu, että yhtiön omistamassa anniskeluravintolassa Grand Hotel Tammerissa oli vähintään kaksi tarjoilijaa liikaa. Anniskeluravintoloissa Koskipuisto ja Kustaan Kellari oli sen sijaan liian vähän työvoimaa. Tämän vuoksi yritys oli päättänyt siirtää kaksi tarjoilijaa Grand Hotel Tammerista Koskipuistoon ja Kustaan Kellariin.

Ravintolatoiminnan tulos oli Osuuskauppa Tuotannon eri ravintolapisteissä ollut huomattavan tappiollista, minkä vuoksi yrityksen oli ollut pakko välttää henkilöstön lisäämistä ja toimia joustavasti olemassa olevien henkilöstöresurssien puitteissa.

Siirto Grand Hotel Tammerista oli kohdistettu Suomioon ja erääseen toiseen kanteessa mainitsemattomaan henkilöön, Suomioon siksi, että hän oli toistuvasti ollut tyytymätön Grand Hotel Tammerin työaikajärjestelyihin, jotka eivät olleet kovin säännöllisiä, koska ravintolassa sen tilausravintolaluonteesta johtuen oli asiakaspaineiden vaihteluita. Tässä suhteessa Suomiolle ehdotetut vaihtoehtoiset työpisteet Kustaan Kellari ja Koskipuisto olivat paremmin hänen tavoitteitaan vastaavia.

Kysymys ei ollut Suomion työsuhteen muuttamisesta saatikka sellaisista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena olisi ollut hänen työsuhteensa päättäminen, vaan normaaleista työnantajan työnjohto-oikeuteen kuuluvista töiden uudelleenjärjestelyistä. Tämä käsitys oli perustunut seuraaviin näkökohtiin:

1. Suomio oli Osuuskauppa Tuotannon tarjoilija. Hän oli tiennyt, että yrityksessä oli tarve siirtää tarjoilijoita eri työpisteistä toiseen ja tämä oli ollut yrityksen käytäntö jo siinä vaiheessa kun Grand Hotel Tammer 1.1.1976 siirtyi Osuuskauppa Tuotannon omistukseen.

2. Yleinen käytäntö koko alalla oli se, että yrityksissä, jotka toimivat useissa toimipisteissä samalla paikkakunnalla, siirrettiin työntekijöitä tarpeen vaatiessa toimipisteestä toiseen.

3. Suomion palkka vuositasolla olisi siirron johdosta noussut. Tämä johtui tasaisemmasta asiakaspaineesta Kustaan Kellarissa ja Koskipuistossa verrattuna Grand Hotel Tammerin toimipisteeseen, jossa varsinainen asiakassesonki oli vain noin kahdeksan kuukautta vuodessa.

4. Suomion työaika olisi lyhentynyt seitsemään tuntiin päivässä eli yhdellä tunnilla. Hänen viikkotyöajakseen olisi siis tullut 35 tuntia eli viisi tuntia vähemmän kuin Grand Hotel Tammerissa, ja kuitenkin hänen palkkansa olisi ollut suurempi.

5. Kustaan Kellarin ja Koskipuiston toimipisteet olivat vain muutaman sadan metrin päässä Grand Hotel Tammerista, joten työmatkat eivät olisi vaikeutuneet.

6. Työ Kustaan Kellarissa ja Koskipuistossa olisi ollut samanlaista anniskeluravintolan tarjoilijan työtä kuin Grand Hotel Tammerissakin.

Työjärjestelyt eivät olisi merkinneet työsopimuksen muuttamista. Työsopimuksen muuttamiseenkin olisi ollut työnantajan yksipuolisenakin toimenpiteenä riittävät perusteet. Työnantajalla oli ollut tuotannolliset syyt siirtää Grand Hotel Tammerin työntekijöitä muihin tehtäviin. Työnantaja oli pyrkinyt toteuttamaan yrityksen toiminnan edellyttämät muutokset työjärjestelyissä työsopimusten puitteissa niitä päättämättä.

Liittotason neuvotteluissa oli keskitytty enemmän työnantajan direktio-oikeuden juridiseen kuin tarkoituksenmukaisuuspuoleen. Mitään perusteita irtisanomiselle ei ollut jälkikäteen keksitty, vaan ne olivat olleet kaikki vaikuttamassa työnantajan päätöksentekoon asiassa. Grand Hotel Tammerissa oli ollut täysiaikaisia tarjoilijoita liian paljon eikä heitä ollut pystytty mielekkäästi työllistämään. Ketään täysiaikaista tarjoilijaa ei ollut otettu Suomion tilalle. Tilapäisiä työntekijöitä oli käytetty kuten ennenkin tilausten ja ruuhkahuippujen tasaamiseen. Koskipuistossa ja Kustaan kellarissa oli ollut liian vähän täysiaikaista työvoimaa ja tämän vuoksi molempiin pisteisiin oli otettu yksi työntekijä lisää. Näistä toinen oli siirtynyt Grand Hotel Tammerista.

Grand Hotel Tammerin entisen omistajan palveluksessa olleet työntekijät olivat siirtyneet 1.1.1976 Osuuskauppa Tuotannon palvelukseen työnantajan nimenomaisin ilmoituksin, että työnantaja oli Osuuskauppa Tuotanto. Tämä sekä yrityksen tarve ja alan käytäntö olivat merkinneet siirtyneiden työntekijöiden osalta taktista muutosta työntekovelvollisuuden paikalliseen laajuuteen, Heitä oli ollut tämän jälkeen mahdollista käyttää Osuuskauppa Tuotannon eri ravintolapisteissä Tampereella. Osuuskauppa Tuotannon ravintolapisteistä oli siirtynyt tarjoilijoita Grand Hotel Tammeriin työskentelemään sekä tekemään ylitöitä, kun siellä ylitöitä käytännössä muodostui eniten tilausravintolaluonteen takia. Grand Hotel Tammerin ravintolassa ei työntekijöillä ollut suurempia ammattitaitovaatimuksia kuin muissakaan osuuskunnan ravintolapisteissä.

Vuonna 1978, jolloin Suomion siirtoasia oli ollut esillä, Grand Hotel Tammeriin sijoitettujen tarjoilijoiden vuosiansiot olivat olleet alemmat kuin Koskipuiston ja Kustaan Kellarin tarjoilijoiden.

Suomion puheista ja vaatimuksista työnantaja oli saanut sen käsityksen että hän mieluummin työskentelisi sellaisissa ravintoloissa, joissa työrytmi ja aikataulu eivät vaihdelleet niin paljon kuin Grand Hotel Tammerissa.

Suomion työsuhde oli päättynyt hänestä itsestään johtuvista syistä hänen kieltäydyttyään täyttämästä työvelvoitettaan. Suomio ei ollut kärsinyt mitään sellaista vahinkoa, josta työnantaja olisi vastuussa, koska työsuhde oli päättynyt hänen syystään ja koska hän ei ollut kärsinyt mitään taloudellista vahinkoa, hänellä kun oli ollut mahdollisuus myöskin jälkeenpäin jatkaa työsuhdettaan Osuuskauppa Tuotannon palveluksessa työskentelemällä muualla kuin Grand Hotel Tammerissa. Osuuskauppa Tuotanto oli ollut kaiken aikaa valmis tarjoamaan Suomiolle tarjoilijan tehtäviä. Ammattitaitoisten tarjoilijoiden kuten Suomion oli ollut helppo saada Tampereelta ammattitaitoaan vastaavaa työtä muissakin yrityksissä kun otettiin huomioon sekin, että työsuhde oli jatkunut entisin ehdoin neljä kuukautta työnantajan ilmoitettua töiden uudelleenjärjestelyistä. Tänäkin aikana Suomiolla olisi ollut mahdollisuus hakea uutta työpaikkaa.

Näillä perusteilla Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Osuuskauppa Tuotanto on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että tarjoilija Aune Kyllikki Suomio on 5.9.1961 otettu Tammer Oy:n palvelukseen palvelurahapalkkaiseksi tarjoilijaksi yhtiön omistamaan Grand Hotel Tammeriin. Tämä hotelliravintola on vuoden 1976 alussa siirtynyt Osuuskauppa Tuotannon omistukseen ja sen toiminta on liitetty osuuskunnan muuhun vastaavanlaiseen toimintaan. Osuuskauppa Tuotanto, jolle Suomion työnantajan oikeudet ja velvollisuudet ovat työsopimuslain 7 §:n perusteella siirtyneet, on vuoden 1978 syksyllä ilmoittanut Suomiolle, että hänet siirretään taloudellisista ja tuotannollisista syistä työskentelemään toiseen osuuskunnan Grand Hotel Tammerin läheisyydessä omistamaan ravintolaan Kun Suomio Tammer Oy:n kanssa vuonna 1961 tekemäänsä työsopimukseen vedoten on kieltäytynyt työpaikan vaihdoksesta, on osuuskunta viimeistään 11.10.1978 sanonut Suomion työsopimuksen irti päättymään seuraavan tammikuun 8 päivänä.

Työnantajan vaatima työpaikan vaihto ei olisi aiheuttanut Suomiolle palkkaetujen ainakaan olennaista vähenemistä ja hänen työaikansa olisi lyhentynyt. Suomion työmatka ei myöskään olisi entisestään hankaloitunut. On mahdollista, että työsopimuksensa Osuuskauppa Tuotannon kanssa tehneiden tarjoilijoiden työsopimuksia on tulkittava niin, että he ovat velvollisia siirtymään työhön työnantajansa toiseen ravintolaan. Suomio oli kuitenkin solminut työsopimuksensa Tammer Oy:n kanssa. Sopimuksen ehtoja ei ole väitettykään erikseen muutetun silloin kun Grand Hotel Tammer on siirtynyt Osuuskauppa Tuotannolle ja Suomio on työsopimuslain 7 §:n mukaisesti tullut osuuskunnan palvelukseen. Kun Suomion työsopimuksen sisällyksestä ei ole muuta selvitetty, ei osuuskunnalla ole työtuomioistuimen mielestä ollut asianmukaista perustetta lähteä siitä, että Suomio on ilman muuta velvollinen siirtymään toiseen ravintolaan. Toisaalta on määrätynlaiseen työhön otettu työntekijä työehtosopimuksen 3 §:n 3 kohdan mukaan velvollinen tarpeen vaatiessa tekemään muutakin samanlaista tai siihen verrattavaa työtä. Ottaen huomioon tämän sopimusmääräyksen ohella työehtosopimuksen muutkin määräykset työnjohto-oikeudesta ja työnjohto-oikeutta koskevien säännösten ja sopimusmääräysten soveltamisessa vakiintuneet periaatteet työtuomioistuin katsoo, ettei Suomio puolestaan olisi saanut kieltäytyä noudattamasta työnantajan antamaa siirtymismääräystä, kunnes kysymys hänen työsuhteensa ehdoista tältä osin olisi ratkaistu asianmukaisessa järjestyksessä. Edellä kerrotuissa oloissa työtuomioistuin ei kuitenkaan pidä Suomion kieltäytymistä sellaisena työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaisena Suomiosta itsestään johtuneena erityisen painavana syynä, joka irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn yleissopimuksen 4 §:n 1 momentin mukaan olisi oikeuttanut Suomion työsopimuksen irtisanomiseen, joskin kieltäytyminen muodostaa sellaisen työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen antaman aiheen, joka sanotun yleissopimuksen 5 §:n 2 momentin mukaan jossakin määrin vaikuttaa Suomiolle tulevan korvauksen määrään.

Asianosaiset ovat pyrkineet lisäksi esittämään selvitystä siitä, millä perusteella työskentelypaikan vaihtamista koskeva vaatimus kohdistettiin erään toisen työntekijän ohella juuri Suomioon. Kantajapuolelta on tällaisena perusteena esitetty Suomion aktiivinen toiminta ammattiyhdistysliikkeessä. Riittävää selvitystä siirtymismääräyksen tai irtisanomisen johtumisesta tällaisesta syystä ei jutussa työtuomioistuimen mielestä ole kuitenkaan esitetty. Vastaajapuolelta on esitetty, että työnantaja halusi korkean ammattitaidon omaavan Suomion siirrettäväksi sillä perusteella, että hän esimerkillään ohjaisi myös toisen työpaikan tarjoilijoita korkeatasoiseen yleisön palveluun. Vastaajapuolelta on myös esitetty selvitystä tarpeesta vähentää työvoimaa Grand Hotel Tammerin ravintolasta taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Irtisanomista ja lomauttamista koskevan yleissopimuksen 11 §:n mukaan on irtisanomisen yhteydessä mahdollisuuksien mukaan viimeksi irtisanottava muun ohessa yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja tämän lisäksi kiinnitettävä huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. Esillä olevassa tapauksessa ei tähän määräykseen ole kuitenkaan esitetty kiinnitetyn huomiota. Työnantajapuolen esittämät seikat saattavat tehdä vaatimuksen Suomion siirtymisestä toiseen ravintolaan ymmärrettävämmäksi, mutta eivät työtuomioistuimen mielestä ole oikeuttaneet hänen irtisanomistaan osuuskunnan palveluksesta.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on hyväksynyt Osuuskauppa Tuotannon toimittaman Suomion irtisanomisen. Liiton olisi työtuomioistuimen mielestä kuitenkin pitänyt, voituaan tutustua asiaan jo ennen Suomion työsuhteen päättymistä, havaita ettei Suomion irtisanomiselle ole riittäviä perusteita ja sen mukaisesti huolehtia siitä, että Osuuskauppa Tuotanto irtisanomisen ja lomauttamisen perusteita koskevan yleissopimuksen 5 §:n 1 momentin mukaisesti peruuttaa irtisanomisen.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Osuuskauppa Tuotannon maksamaan Aune Kyllikki Suomiolle irtisanomisen ja lomauttamisen perusteita koskevan yleissopimuksen mukaisena korvauksena työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta 15 000 markkaa viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 12.3.1980 lukien. Edelleen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla velvoittaa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle hyvityssakkona valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 500 markkaa. Osuuskauppa Tuotannon ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tulee yhteisvastuullisesti korvata Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Lappalainen, Tiitola, Aranto, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.