23.5.1980

RATKAISU

Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Toimihenkilö ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y.:n sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 22.3.1977 solmitussa yleissopimuksessa, johon Puusepänteollisuuden Liitto on yhtynyt, on muun ohella seuraavat määräykset:

4 § TYÖSUHDE

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa toimihenkilöitä.

2. Toimihenkilö, harjoittelijaa lukuunottamatta otetaan yleensä määrättyyn toimeen, mutta hän on velvollinen tarpeen vaatiessa tilapäisesti tekemään muutakin kykyään vastaavaa työtä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainitun yleissopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 §. SOVELTAMISALA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

F. Muutokset toimihenkilön asemassa

Toimihenkilön työsuhteen ehtoja voidaan muuttaa, mikäli molemmat osapuolet siitä sopivat. Mikäli asiasta ei voida sopia, voidaan muutos toteuttaa, mikäli sille on irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen peruste ja mikäli noudatetaan yleissopimuksen 5 §:n mukaista irtisanomisaikaa. Näissä tapauksissa menetellään siis aivan samalla tavoin kuin niissä tapauksissa, että toimihenkilö irtisanotaan työnantajan palveluksesta.

Toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa noudattaa irtisanomisaikaa ja asiallisen perusteen vaatimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton sekä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 12.6.1978 tehdyssä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevassa sopimuksessa, johon Puusepänteollisuuden Liitto niin ikään on yhtynyt, on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Pöytäkirjamerkintä 2

Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Työsopimuslain irtisanomisperusteita koskevia tuomioita voidaan käyttää hyväksi myös sopimuksen tulkinnassa, sikäli kuin annetuilla tuomioilla voidaan katsoa olevan ennakkopäätöksen arvo.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Irtisanominen toimitetaan todistettavasti. Irtisanomisen syy ja työsuhteen lakkaamisaika on vaadittaessa ilmoitettava kirjallisesti toimihenkilölle.

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo toimihenkilön työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan toimihenkilön vahingon.

Pöytäkirjamerkintä 3

Vaatimuksen esittäminen lomauttamisen tai irtisanomisen peruuttamisesta ei ole edellytys vahingonkorvauksen vaatimiselle.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon toimihenkilön ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä, toimihenkilön mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, toimihenkilön itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää toimihenkilölle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että myyntisihteeri Liisa Lipponen oli työskennellyt Lahdessa olevan Puusepänteollisuuden Liiton jäsenyrityksen Asko-Upo Oy:n Helsingin myyntikonttorissa. Lipposen työsuhde oli alkanut 11.8.1967. Työsopimus oli ollut toistaiseksi voimassa oleva. 27.11.1978 Asko-Upo Oy oli ilmoittanut Lipposelle irtisanovansa hänen työsopimuksensa päättymään 27.2.1979. Irtisanomisilmoitus oli kuulunut: "Koska sovitteluneuvotteluissa toimenkuvauksen täsmentämiseksi Helsingin myyntikonttorissa ei ole päästy ratkaisuun, jossa työnantaja direktio-oikeutensa nojalla sääntelee työntekijöiden tehtäviä kohtuulliseksi katsottavin muutoksin muuttuneissa olosuhteissa katsotaan työsopimus irtisanotuksi. Aiempien varoitusten nojalla työsopimus päättyy 3 kuukauden kuluttua tämän kirjeen päiväyksestä eli 27. päivänä helmikuuta 1979." Irtisanomisilmoituksen sanonta "aikaisempien varoitusten nojalla" oli tarkoittanut sitä, että irtisanomisilmoituksessa mainittu Lipposen työsuhteen ehtojen muutos oli ollut vireillä jo kevätkesällä 1978. Irtisanomisilmoituksen viittaus aiempiin varoituksiin oli siinäkin mielessä ollut virheellinen, että Lipposen työsuhteen ehtojen heikentämisestä oli kesällä 1978 jo luovuttu. Irtisanomisen asiallinen sisältö oli ollut väittämä, että Lipponen olisi kieltäytynyt työsuhteensa ehtojen muuttamisesta.

Lipponen oli toiminut 3,5 vuotta työsuhteensa alussa myyjänä Asko-Upo Oy:n erään myymälän tekstiiliosastolla. Tämän jälkeen hän oli ollut yksinomaan myyntisihteerinä. Myyntisihteerin työhön oli kuulunut tarjousten ja tilausten kirjoittaminen, puhelimeen vastaaminen, tilausten vastaanotto ja hintatietojen antaminen sekä toimitusten valvojan työsuhteen alkamiseen saakka eli toukokuun alkuun 1975 toimitusten valvonta. Lisäksi myyntisihteerin työhön oli kuulunut asiakaspalvelu ja kahvitus ynnä muut sellaiset työt. Toimitusten valvojan tehtävänä oli ollut toimitusvalvonnan lisäksi vuodesta 1976 lähtien asiakaskortiston hoito. Huhtikuussa 1978 Lipposen esimies oli vaihtunut ja uusi myyntipäällikkö oli ottanut tehtäväkseen myynnin nostamisen puolella vuoden 1979 loppuun mennessä. Olennaisena keinona tähän tavoitteeseen pääsemiseksi uusi myyntipäällikkö oli pitänyt tehtävien uudelleen jakamista ja siihen liittyen Lipposen työsuhteen ehtojen huonontamista. Jo ennen uuden myyntipäällikön työsuhteen alkamista Helsingin myyntikonttorin myyntikehitys oli ollut hyvä. Uuden myyntipäällikön aikaansaamalla organisaatiomuutoksella myyntikehitys ei kuitenkaan ollut parantunut toivotulla tavalla. Toukokuussa 1978 myyntipäällikkö oli esittänyt, että Lipposen tehtävät olisi pääsääntöisesti annettu toimitusten valvojalle. Heinäkuun alusta 1979 voimaan tulleeksi tarkoitettu Lipposen uusi toimenkuva olisi sisältänyt vain yrityksen Helsingin varastosta tulevien tilausten kirjoittamisen ja muitten tilausten kirjoittamisen siirtämisen Lahden tehtaalle sekä ennen toimitusten valvojan tehtäviin kuuluneen asiakaskortiston hoidon ja asiakkaiden kahvituksen. Vastaavasti toimitusten valvojan tehtävät olisivat muuttuneet ja tehtävät olisivat sisältäneet tarjousten kirjoittamisen, asiakaspalvelun, asiakaskäynnit, hänelle kirjattujen asiakkaiden itsenäisen hoitamisen ja myyntipäällikön sihteerin tehtävät.

Lipposella oli käsityksensä mukaan ollut etuoikeus omiin työsopimuksensa mukaisiin töihin, jotka laadultaan ja määrältään olivat säilyneet ennallaan. Asko-Upo Oy:n johdon käsityksen mukaan Helsingin myyntikonttorin kokoisessa toimipisteessä ei ollut myyntipäällikön tasoiselle henkilölle tarkoituksenmukaista palkata sihteeriä eikä yhtiön kotimaanja tarjousmyynnin johtajan mielestä myyntipäällikön kaavailema "organisaatiomuutos" muutoinkaan ollut perusteltavissa. Tästä syystä muutosajatuksesta kokonaisuudessaan oli luovuttu kesäkuussa 1978. Syyskuussa 1978 kotimaan- ja tarjousmyynnin johtaja oli jäänyt hoitamaan yksinomaan kodinkalustetuotannon johtamista ja hänen esimiesasemansa uuteen myyntipäällikköön oli lakannut. Tämän jälkeen myyntipäällikkö oli palannut organisaatiomuutosasiaan välittömästi ilmoittaen, että Lipposen tuli ottaa vastaan alemman asteinen toimihenkilötehtävä kuukauden kuluessa kotimaan- ja tarjousmyynnin johtajan lähdöstä ja tehdä mielellään tätä työtä. Lipponen ei ollut kieltäytynyt työnantajan edustajan työmääräyksistä, mutta hänen ilmaistuaan halunsa pitää työsopimuksensa mukainen työnsä siihen mahdollisesti liitettävine muine samantasoisine tehtävineen oli myyntipäällikkö irtisanonut Lipposen työsopimuksen.

Lipposen työsuhteen ehtojen muuttamisessa oli ollut kysymys hänen työsuhteensa ehtojen heikentämisestä. Työsuhteen ehtojen heikentäminen oli tapahtunut siirtämällä toimihenkilö alemmalle vaativuustasolle luokiteltuihin tehtäviin. Lipposen ja toimitusten valvojan tehtävien osalta ei vaativuusluokitusta ollut suoritettu, mutta heidän toimenkuvansa oli laadittu. Vertaamalla näitä toimenkuvia voitiin todeta Lipposen tehtävien olevan vaativampia. Toimihenkilön palkka määräytyi toimen vaativuustason mukaan, ja vaikkakaan Lipposen palkkaa ei olisi välittömästi alennettu, olisi tehtävien tason vaativuuden alentaminen näin ollen johtanut palkan tosiasialliseen alenemiseen palkanmuodostuksen perusteiden laskiessa. Lipponen ei ollut kieltäytynyt työstään, ei muiden työtehtävien suorittamisesta eikä mistään organisaatiomuutoksesta. Hän oli aina suorittanut ja suoritti työsuhteensa loppuun saakka kaikki työsopimuksensa mukaiset tehtävät sekä sen lisäksi kaikki muutkin hänelle annetut tehtävät. Lipposen työsuhde oli päättynyt 27.2.1979. Helmikuun puolivälissä 1979 yritykseen oli palkattu uusi toimihenkilö, jolle oli annettu toimitusten valvojan tehtävät. Toimitusten valvojalle oli puolestaan annettu Lipposen myyntisihteerin tehtävät. Toukokuussa 1979 oli jouduttu palkkaamaan uusi toimihenkilö.

Irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksen mukaan irtisanomisperusteelta edellytettiin erityisen painavaa syytä. Erityisen painava syy ei ollut toimihenkilön ilmoitus halusta pitää omat hänen täysin työllistävät työnsä. Lipponen ei ollut kieltäytynyt mistään, mitä työnantaja työnjohto-oikeutensa nojalla tai sen ylittäen oli määrännyt Lipposen suorittamaan. Lipposta ei ollut huomautettu tai varoitettu työtehtäviensä laiminlyönnin tai muun sellaisen vuoksi. Siinäkin tapauksessa, että olisi edes väitetty hänen laiminlyöneen jotakin työvelvollisuuttaan, olisi työnantajan tullut antaa hänelle mahdollisuus korjata menettelynsä. Lipposen työn laatu ja suoritustapa ynnä muu sellainen olivat olleet moitteettomia. Hänen työsuhteensa oli jatkunut vajaat 12 vuotta ja hänen ammattitaitonsa ja käytettävyytensä yrityksen palveluksessa olivat olleet erinomaisia. Lipposelle oli aiheutunut irtisanomisesta taloudellista vahinkoa, koska hän ei ollut saanut lomaltapaluurahaa vuonna 1979. Tästä aiheutunut taloudellinen vahinko oli noin 1 200 markkaa. Lipponen ei saanut pitkään työsuhteeseensa liittynyttä talvilomaa vuonna 1980, josta aiheutunut taloudellinen vahinko oli noin 600 markkaa. Hankkimansa uuden työpaikan ja kotinsa välisten hankalien yhteyksien vuoksi Lipposelle oli aiheutunut suoranaista matkakulujen kasvamista noin 1 500 markkaa vuodessa. Uudessa työpaikassaan Lipposella ei ollut mitään pitkän työsuhteen etuja.

Edellä mainituilla perusteilla Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on pyytänyt, että työtuomioistuin vahvistaisi, että Asko-Upo Oy:llä ei ole ollut irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksen 4 §:ssä edellytettyä erityisen painavaa syytä irtisanoa myyntisihteeri Lipposen työsopimusta ja että Asko-Upo Oy on siten tietensä menetellyt vastoin työehtosopimusmääräystä. Edelleen Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Asko-Upo Oy:n suorittamaan Lipposelle irtisanomis- ja lomautussuojasopimuksen 5 §:n tarkoittamana vahingonkorvauksena Lipposen työsuhteen päättymistä edeltäneiden neljän kalenterikuukauden palkkaa vuosilomakorvauksineen vastaavan määrän eli 10 368 markkaa ja tuomitsisi Puusepänteollisuuden Liiton maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Puusepänteollisuuden Liitto ja Asko-Upo Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Asko-Upo Oy:n Helsingin myyntikonttorissa oli päätetty keväällä 1978 muuttaa eräiden toimihenkilöiden toimenkuvauksia, koska myyntikonttorin toiminnassa oli tapahtunut muutoksia. Liisa Lipposen ja toimitusten valvojan toimenkuvauksen muuttamisesta oli alettu keskustella asianomaisten kanssa toukokuussa 1978. Tällöin oli ilmennyt, että Lipponen suhtautui muutokseen kielteisesti. Tämän vuoksi hänen kanssaan oli jatkettu keskusteluja toimenkuvauksen muuttamisesta, jotta oltaisiin päästy kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kun Lipponen oli suhtautunut täysin kielteisesti toimenkuvauksen muuttamiseen eikä minkäänlainen sovintoratkaisu ollut tullut kysymykseen, oli työnantaja päättänyt toteuttaa toimenkuvauksien muuttamisen 1.10.1978 lukien. Toimenkuvauksien muuttaminen oli pääpiirteissään sisältänyt sen, että Lipposen tehtävistä noin puolet oli siirtynyt toimitusten valvojalle ja vastaavasti toimitusten valvojan aiemmista tehtävistä noin puolet olisi siirtynyt Lipposelle. Lipposen työsuhteen ehtoja ei ollut muutettu eikä pyritty muuttamaan, vaan kysymys oli ollut pelkästään työtehtävien uudelleen jakamisesta. Myöskään ei ollut kysymys siirtämisestä alemman asteisiin tehtäviin, sillä sekä Lipposen että toimitusten valvojan tehtävät oli vaativuusluokituksessa luokitettu tasolle 2-C. Näin ollen Lipposen tehtävä olisi säilynyt samassa vaativuusluokassa, joten tehtävän muutoksilla ei olisi ollut ainakaan negatiivista vaikutusta palkkaukseen pitkälläkään tähtäyksellä.

Toimenkuvauksen 1.10.1978 tapahtuneen muuttamisen jälkeen Lipponen ei ollut suostunut tekemään niitä tehtäviä, joita oli siirretty toimituksen valvojalta hänelle. Asiasta oli käyty keskusteluja Lipposen kanssa ja ilmoitettu, että mikäli hän ei suostuisi tekemään hänelle osoitettuja tehtäviä, hänet irtisanottaisiin. Kun useista kehotuksista huolimatta Lipponen ei ollut tehnyt toimitusten valvojalta siirrettyjä tehtäviä ja kun tämän seurauksena muiden myyntikonttorin toimihenkilöiden työt olivat lisääntyneet kohtuuttomasti, oli Lipponen irtisanottu 27.11.1978. Työnantajalla oli ollut erityisen painava syy Lipposen irtisanomiseen, koska Lipponen oli kieltäytynyt toimenkuvauksensa muuttamisesta ja sen seurauksena laiminlyönyt suorittaa hänelle työnantajan työnjohto-oikeuden puitteissa antamat tehtävät. Näillä perusteilla Puusepänteollisuuden Liitto ja Asko-Upo Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Asko-Upo Oy on irtisanonut palveluksessaan olleen Helsingin myyntikonttorissa työskennelleen myyntisihteeri Liisa Lipposen työsuhteen päättymään 27.2.1979 ja että irtisanomisen syyksi on 27.11.1978 päivättyyn ilmoitukseen merkitty, että koska sovitteluneuvotteluissa toimenkuvauksen täsmentämiseksi ei ole päästy ratkaisuun, jossa työnantaja direktio-oikeutensa nojalla säätelee työntekijöiden tehtäviä kohtuulliseksi katsottavin muutoksin muuttuneissa olosuhteissa, katsotaan työsopimus irtisanotuksi. Lipposelle on suullisesti ilmoitettu irtisanomisen syyksi se, että Lipponen on kieltäytynyt tekemästä hänelle toimenkuvan muutoksen yhteydessä määrättyjä uusia tehtäviä.

Keväällä 1978 yrityksen Helsingin myyntikonttorissa on toiminnan suunnanmuutoksen vuoksi katsottu tarpeelliseksi töiden jakaminen uudella tavalla. Ilmoituksen mukaan tehtävien muutokset ovat koskeneet yrityksen palveluksessa olleista kymmenestä työntekijästä seitsemää. Lipposelle aiemmin kuuluneesta tilausten kirjoittamisesta osa olisi siirretty Lahden tehtaalle osan jäädessä Lipposen tehtäväksi, Lipposelle aiemmin kuulunut tarjousten kirjoittaminen ja asiakaspalvelu olisi siirretty toisen henkilön tehtäväksi, ja tälle aiemmin kuulunut asiakaskortistonhoito olisi siirretty Lipposelle.

Yleissopimuksen soveltamisohjeiden 1 §:n F kohdan toisen kappaleen mukaan toimihenkilö saatetaan siirtää toimihenkilöasemansa säilyttäen toiseen tehtävään. Jos se merkitsee huononnusta hänen etuihinsa, tulee tässäkin tapauksessa samoin kuin soveltamisohjeissa aikaisemmin mainituissa muissa yksipuolisissa muutoksissa työsuhteen ehtoihin - noudattaa irtisanomisaikaa ja asiallisen perusteen vaatimusta. Lipposen aiemman ja uuden tehtävän työnantaja on luokitellut samaan vaativuusluokkaan. Vaatimuksen siitä, ettei tehtävien siirto saa merkitä huononnusta toimihenkilön etuihin, työtuomioistuin sitä paitsi katsoo tarkoittavan ei vain palkkauksen markkamäärän säilymistä ennallaan vaan myös sitä, että palkka edelleen määrätään samojen työehtosopimuksen ja työsopimuksen mukaisten perusteiden mukaan kuin jos toimihenkilö olisi edelleen entisessä tehtävässään.

Tehtävien muutoksesta, jonka oli tarkoitus astua voimaan 1.10.1978, on Lipposen ja työnantajan edustajien kesken neuvoteltu useaan otteeseen. Neuvotteluissa Lipponen on ilmoittanut kantanaan, ettei hän mielellään ota uutta tehtävää vastaan ja että hän tekee vanhaa tehtäväänsä. Neuvotteluissa työnantajapuolelle on jäänyt se käsitys, että Lipponen tulee kieltäytymään uusien tehtäviensä suorittamisesta. Neuvotteluissa Lipposelle on lisäksi esitetty, että ellei hän ota vastaan uusia tehtäviä, voidaan hänet irtisanoa. Ilmoituksensa mukaan Lipponen ei myöskään ole tehnyt uusia tehtäviään. Liioin ei hän irtisanomisilmoituksen saatuaan ole koko sinä kolmen kuukauden irtisanomisaikana, jonka hänen työsuhteensa vielä on jatkunut, ilmoittanut, että hän olisi valmis tekemään uusia työtehtäviään.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Asko-Upo Oy:llä on irtisanoessaan Lipposen työstä kieltäytymisen vuoksi ollut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan sopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu irtisanomisperuste, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden saavat Puusepänteollisuuden Liitto ja Asko-Upo Oy itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, P. Hämäläinen, Hurmalainen, Parkkinen, Kaski, Leivo ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.