18.3.1976

RATKAISU

Asianosaisten välillä sopimuskausiksi 19721976 tehtyjen työehtosopimuspöytäkirjojen mukaan on puolustusministeriön ja puolustuslaitoksen varsinaisissa huonerakennus ja niihin verrattavissa töissä ollut eräin poikkeuksin, joista tässä jutussa ei ole kysymys, noudatettava Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n ja Rakennustyöläisten Liiton samoiksi sopimuskausiksi tekemien rakennusalan työehtosopimusten määräyksiä.

Sopimuskaudella 19721973 oli rakennusalan työehtosopimuksessa muun muassa seuraavat määräykset:

V TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

I PERUSTUNTIPALKASTA LASKETAAN SEURAAVAT LISÄT:

Aikaisemman käytännön mukaan maksetaan korkeintaan 15 %:n suuruinen ns. ammattitaitolisä. Kullakin työmaalla on edellämainittua ammattitaitolisää maksettava täysimääräisenä vähintään 25 §:lle aikapalkalla työskentelevistä työntekijöistä. Mainitun työntekijämäärän lisäksi työntekijälle, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa yhtäjaksoisesti lähimmät puolitoista vuotta, maksetaan mainittu ammattitaitolisä täysimääräisenä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Aikapalkalla työskentelevälle, täysin ammattitaitoiselle asentaja-korjausmiehelle ja kirvesmies-mittamiehelle, korjaustaitoiselle kaivinkoneen käyttäjälle sekä nosturin asennustaitoiselle torninosturinkuljettajalle, joiden ammattitaito on yhteisesti todettu, maksetaan palkkaa, joka 30 §:lla ylittää vaativien ammattitöiden perustuntipalkan. Mikäli em. työntekijälle on aiemmin maksettu ammattitaitolisää, maksetaan se entisen suuruisena.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Seuraavan sopimuskauden rakennusalan työehtosopimuksessa sanottiin muun ohessa näin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I = = II = = III = = IV = =

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I PERUSTUNTIPALKASTA LASKETAAN SEURAAVAT LISÄT:

1. Aikaisemman käytännön mukaan maksetaan korkeintaan 15 % suuruinen ns. ammattitaitolisä. Kullakin työmaalla on edellä mainittua ammattitaitolisää maksettava täysimääräisenä vähintään 25 %:lle aikapalkalla työskentelevistä työntekijöistä. Mainitun työntekijämäärän lisäksi työntekijälle, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa yhtäjaksoisesti lähimmät puolitoista vuotta, maksetaan mainittu ammattitaitolisä täysimääräisenä. Oikeus ammattitaitolisään on täysimääräisenä lisäksi sellaisella työntekijällä, joka on suorittanut ammattikoulun kaksivuotisen rakennuslinjan ja saanut päästötodistuksen siitä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Aikapalkalla työskentelevälle, täysin ammattitaitoiselle asentaja-korjausmiehelle ja kirvesmies-mittamiehelle, korjaustaitoiselle kaivinkoneen käyttäjälle sekä nosturin asennustaitoiselle torninosturinkuljettajalle, joiden ammattitaito on yhteisesti todettu, maksetaan palkkaa, joka 30 %:lla ylittää vaativien ammattitöiden perustuntipalkan. Mikäli em. työntekijälle on aiemmin maksettu ammattitaitolisää, maksetaan se entisen suuruisena.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Sopimuskauden 1974-1976 rakennusalan työehtosopimuksessa taas oli muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

V TYÖPALKKOJA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I = = II = = III = = IV = =

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

I PERUSTUNTIPALKASTA LASKETAAN SEURAAVAT LISÄT:

1. Aikaisemman käytännön mukaan maksetaan korkeintaan 15 %:n suuruinen ns. ammattitaitolisä. Kullakin työmaalla on edellämainittua ammattitaitolisää maksettava täysimääräisenä vähintään 25 %:lle aikapalkalla työskentelevistä työntekijöistä. Mainitun työntekijämäärän lisäksi on työntekijällä, joka on ollut saman työnantajan palveluksessa yhtäjaksoisesti lähimmän vuoden, maksetaan mainittu ammattitaitolisä täysimääräisenä. Oikeus ammattitaitolisään on täysimääräisenä lisäksi sellaisella työntekijällä, joka on suorittanut ammattikoulun 2-vuotisen rakennuslinjan ja saanut päästötodistuksen siitä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6. Ammatissa harjaantuneille asentaja-korjausmiehelle, mittakirvesmiehelle korjaustaitoiselle kaivinkoneen käyttäjälle ja torninosturin vakinaiselle kuljettajalle, joiden ammattitaito on yhteisesti todettu, maksetaan aikatyössä palkkaa, joka 30 %:lla ylittää I palkkaryhmän perustuntipalkan.

Mikäli em. työntekijälle on aiemmin maksettu ammattitaitolisää, maksetaan se entisen suuruisena.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että remonttimies Esa Minkkinen oli työskennellyt puolustusministeriön palveluksessa Luonetjärven uudisrakennustyömaalla 1.11.1971-7.6.1974. Puolustusministeriö oli kieltäytynyt maksamasta Minkkiselle rakennusalan työehtosopimuksen 15 §:n 6 kohdan mukaista täysin ammattitaitoiselle asentaja-korjausmiehelle maksettavaksi kuuluvaa 30 %:n lisää. Minkkinen oli tehnyt työsopimuksen hitsaus-, rautarakenne-, konekorjaus-, huolto- sekä sepäntöistä. Kahden kuukauden kuluttua työsopimuksen solmimisesta Minkkinen oli siirretty alkavalle uudisrakennustyömaalle itsenäisesti työskentelemään. Varsinaisella rakennustyömaalla hän oli tehnyt tilapäissähköistyksen, valaistuksen sekä lämmityksen, huollon ja korjauksen, sirkkelien ja betonihissin kunnostus- ja asennustyöt, höyrykattilan tarvitsemien vesi-, öljy- ja höyryputkien asennukset sekä muita työkalujen kunnostukseen liittyviä töitä. Tämänkaltaisia töitä Minkkinen oli tehnyt työsuhteensa loppumiseen asti.

Minkkinen oli vaatinut mainittua 30 %:n suuruista lisää ensimmäisen kerran 10.2.1972, jolloin työnantaja oli luvannut harkita asiaa, ja toistamiseen 25.2.1972, jolloin hän oli saanut pyyntöönsä kielteisen vastauksen. Minkkiselle oli maksettu perustuntipalkan lisäksi 15 %:n suuruinen hyvänmiehenlisä. Edellytykset 30 %:n lisän maksamiselle työehtosopimuksen mukaan olivat: 1 ) aikapalkalla työskentely, 2) täyden ammattitaidon omaaminen ja 3) ammattitaidon yhteinen toteaminen. Tämä lisä oli eräänlainen hyvitys siitä, ettei korkean ammattitaidon omaava ammattimies, kuten asentaja-korjausmies, voinut työn luonteen vuoksi tehdä työtä urakkapalkalla. Minkkinen oli riidattomasti täyttänyt ensimmäisen edellytyksen, sillä hän oli työskennellyt aikapalkalla. Myös toinen edellytys oli täyttynyt, sillä hän oli suorittanut ammattikoulun maatalouskonekorjausopintolinjan kurssin sekä hitsaajan opintolinjan kurssin, minkä lisäksi lukuisat työtodistukset osoittivat, että hän oli suorittanut nimenomaan asentaja-korjausmiehen töitä. Myös ammattitaidon yhteisen toteamisen oli katsottava täyttyneen, sillä Minkkinen oli jo helmikuussa 1972 esittänyt vaatimuksensa ja perustelut sille. Maaliskuussa 1973 oli käyty neuvottelut 30 %:n lisän maksamisesta Minkkiselle. Tällöin ja myös myöhemmissä liittotason neuvotteluissa oli työnantajapuolelle selvin sanoin esitetty vaatimuksen perustelut. Puolustuslaitos oli antanut 8.6.1972 Minkkiselle väliaikaisen työtodistuksen, jossa Minkkisen tehtäväksi oli merkitty "rakennustyömaan remonttimies". Kun yleisessä kielenkäytössä tällä nimikkeellä tarkoitettiin nimenomaan asennustaitoista korjausmiestä, oli puolustusministeriö näin epäsuorasti tunnustanut Minkkisen ammattitaidon. Ammattitaitoa arvosteltaessa oli lähdettävä objektiivisista kriteereistä. Perusteina tällöin olivat työntekijän saama koulutus, aikaisempi työkokemus sekä se, mitä tehtäviä hän suoritti silloin, kun hän vaati mainitun lisän maksamista. Asiasta oli neuvoteltu osapuolten edustajien kesken 24.1.1973, jolloin työnantajapuolen edustajille oli esitetty Minkkisen koulu- ja työtodistukset. Kun asiasta ei ollut päästy yksimielisyyteen, oli neuvoteltu uudelleen 28.3.1973, mutta tällöinkin tuloksetta. Kun näissä työpaikkakohtaisissa neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen, oli jouduttu asian työtuomioistuimeen viemiseksi käymään vielä liittotason neuvottelu 3.9.1974 puolustusministeriön kanssa. Tässä neuvottelussa työnantajapuoli oli perustellut kielteistä kantaansa sillä, että Minkkisellä oli ammattitaidollisia puutteita nimenomaan asentaja-korjausmiehen tehtävissä. Työnantajapuoli oli katsonut myös, että Minkkisen koulu- ja työtodistukset osoittivat hänellä olevan ammattitaitoa, joka kuitenkin suuntautui muunlaisiin tehtäviin kuin nyt kysymyksessä olleet työt. Kuitenkin oli todettava, että Minkkinen oli jatkuvasti useita vuosia työskennellyt remonttimiehen töissä. Tätä samaa remonttimiehen eli asentaja-korjausmiehen työtä Minkkinen oli myös tehnyt puolustusministeriön rakennustyömaalla.

Edellä lausutun perusteella Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi sen, että remonttimies Esa Minkkiselle olisi ollut puolustusministeriön ja Rakennustyöläisten Liiton kesken solmittujen vuosien 1972, 1973 ja 1974 työehtosopimusten nojalla maksettava viimeistään 24.1.1973 lukien aina hänen työsuhteensa päättymiseen 7.6.1974 saakka palkkaa, joka 30 %:lla ylitti vaativien ammattitöiden perustuntipalkan ottaen lisäksi huomioon, että Minkkiselle aiemmin maksettu 15 %:n suuruinen ammattitaitolisä säilyisi entisen suuruisena, ja että puolustusministeriö velvoitettaisiin korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Kanteeseen vastatessaan puolustusministeriö on lausunut, että Minkkinen oli 1.11.1971 tullut puolustusministeriön palvelukseen Luonetjärven rakennustyömaalle ja että tällöin tehdyssä suullisessa työsopimuksessa oli sovittu, että Minkkinen suorittaisi työmaalla korjausmiehen apuna ampumaradan teräsrakennetöitä niiden valmistumiseen asti. Palkaksi oli sovittu Minkkisen itsensä pyytämä palkka 15 %:n suuruisine hyvänmiehenlisineen. Samalla oli sovittu, että jos työllisyystyöt laajenisivat ja työmaan kaksi korjausmiestä tarvitsisivat apua, voitaisiin työsuhdetta jatkaa samoin perustein. Näin oli käynytkin, ja Minkkinen oli ollut 1.2.-30.6.1972 koneiden asennus- ja korjaustöissä toisen korjausmiehen apuna. Kun työt sitten olivat vähentyneet, ei Minkkisen työsuhdetta ollut katkaistu, koska hänet oli valittu pääluottamusmieheksi, vaan hänelle oli järjestetty työmaan pajalla työkalujen ja -koneiden kunnostus- ja puhdistustöitä, minkä jälkeen Minkkinen oli tehnyt etupäässä erilaisia metallitöitä pajalla tai eri työkohteissa. Minkkinen oli tosin työskennellyt aikapalkalla, mutta ei itsenäisenä asentaja-korjausmiehenä, vaan varsinaisen täysin ammattitaitoisen asentaja-korjausmiehen apulaisena eli niin sanottuna remonttimiehenä. Minkkinen ei ollut omannut työehtosopimuksessa tarkoitettua täysin ammattitaitoiselta asentaja-korjausmieheltä vaadittavaa ammattitaitoa. Siksi alan korjaustöissä oli jouduttu käyttämään toista täysin ammattitaitoista asentaja-korjausmiestä. Minkkisen koulu- ja työtodistukset osoittivat, että hänellä oli ammattitaitoa, mutta se suuntautui muille aloille kuin rakennusalalle. Ammattitaidon yhteisen toteamisen osalta oli katsottava, ettei sekään ollut täyttynyt. Asiasta oli tosin sopimusten mukaisessa järjestyksessä neuvoteltu, mutta jo kerrotuista syistä Minkkistä ei ollut voitu yhteisesti todeta täysin ammattitaitoiseksi asentaja-korjausmieheksi. Näillä perusteilla vastaaja on pyytänyt, että kanne aiheettomana ja perusteettomana hylättäisiin ja Rakennustyöläisten Liitto velvoitettaisiin korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut tässä asiassa.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun paitsi siltä osin kuin kanteesta on luovuttu ja havaitsee Esa Minkkisen niitä lyhyitä ajanjaksoja lukuun ottamatta, joiden osalta kanteesta on luovuttu, työskennelleen aikapalkalla puolustusministeriön Luonetjärven rakennustyömaalla ajan 1.11.1971-7.6.1974, hänelle 8.6.1972 annetun väliaikaisen työtodistuksen mukaan remonttimiehenä ja sittemmin työkalujen ja koneiden kunnostus- ja puhdistustöissä sekä erilaisissa metallitöissä työmaan pajalla ja eri työkohteissa. Muun selvityksen puuttuessa ja kun asianosaisetkaan eivät ole muusta lähteneet työtuomioistuin katsoo Minkkisen olleen koko työsuhteensa ajan edellä mainitun työtodistuksen tarkoittamana remonttimiehenä. Puolustusministeriö on ymmärtänyt remonttimies-sanonnalla tässä yhteydessä sitä, että Minkkinen ei ole työskennellyt itsenäisenä asentaja-korjausmiehenä, vaan varsinaisen täysin ammattitaitoisen asentaja-korjausmiehen apulaisena. Jutussa esitetyn selvityksen valossa ei remonttimies-sanalle kuitenkaan voida antaa eri merkitystä kuin työehtosopimusten 15 §:n 6 kohdassa käytetylle asentaja-korjausmies-termille. Jutun ratkaisu jää näin ollen riippumaan siitä, onko tämän työehtosopimuskohdan vaatimukset täydestä ammattitaidosta (vuoden 1974 sopimuksessa ammatissa harjaantuneisuudesta) ja ammattitaidon yhteisestä toteamisesta täytetty.

Vaatimusta ammattitaidon yhteisestä toteamisesta työtuomioistuin on käsitellyt tuomiossaan (19/1972 ja 44/1973) katsoen, että erimielisyyden sattuessa ammattitaidon yhteisen toteamisen on tapahduttava asianomaisten työehtosopimusten mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen ja että oikeus erikoisammattimieslisään tulee voimaan vasta tuollaisesta yhteisestä toteamisesta lukien, vaikkakin työnantajapuolen haluttomuudesta ammattitaidon yhteiseen toteamiseen voi seurata, paitsi että työtuomioistuin joutuu ratkaisemaan ammattitaitoedellytyksen täyttymisen, myös velvollisuus lisän maksamiseen takautuvasti.

Minkkinen, joka on itse toiminut työmaan pääluottamusmiehenä, on vaatinut erikoisammattimieslisää keväällä 1972. Kun työnantaja ei ole suostunut vaatimukseen, on asia saatettu kanteessa kerrottuihin 24.1. ja 28.3.1973 sekä 3.9.1974 pidettyihin neuvotteluihin, joissa ei ole päästy yksimielisyyteen.

Koulu-, tutkinto- ja työtodistustensa mukaan Minkkisellä on ammattitaitoa ja kokemusta mm. hitsaajana ja sorvaajana sekä maansiirtokoneiden ja betonielementtitehtaan koneiden huoltoja korjaustyössä. Ennen puolustusministeriön palvelukseen tuloaan hän oli myös ollut vajaat kolme kuukautta eräällä rakennustyömaalla remontti- ja hitsaustöissä. Näin hankitut ammattitaito ja kokemus ovat epäilemättä olleet hyödyksi Minkkisen työssä asentaja-korjausmiehenä puolustusministeriön palveluksessa. Näin selvitettyä ammattitaitoa ei kuitenkaan, kun otetaan myös huomioon esitetty selvitys Minkkisen toiminnasta ko. työmaalla keväällä 1972, työtuomioistuimen mielestä voida pitää työehtosopimuksessa tarkoitettuna asentaja-korjausmiehen täytenä ammattitaitona, jonka edellytyksiä työtuomioistuin on käsitellyt tuomiossaan n:o 1/1971, eikä liioin vuoden 1974 työehtosopimuksen mukaisena ammatissa harjaantuneisuutena. Työntekijäpuolelta ei taas ole edes väitetty edellä mainituissa neuvotteluissa pyrityn osoittamaan, että Minkkinen olisi kevään 1972 jälkeen puolustusministeriön palveluksessa saavuttanut tuollaisen täyden ammattitaidon tai ammatissa harjaantuneisuuden.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen. Jutun laatuun nähden saa puolustusministeriö itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Vihma, Parkkinen, Hyppönen ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.