29.12.1976

3 §

Työnantaja älköön irtisanoko tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijäin itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen, putkiasentaja Martti Kotola oli ollut vastaajaliiton jäsenyrityksen Sammutin Oy:n palveluksessa 27.1.1974 alkaneessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Kotola oli kuulunut viiden asentajan työryhmään, joka oli suorittanut vuosina 1974-1975 sprinkleriasennustöitä Oy Kaukas Ab:n työmaalla Lappeenrannassa. Urakkasopimuksen nojalla urakkaan kuului sprinklerilaitteiden asennus täyteen käyttökuntoon sopimuksessa tarkemmin määritellyin ehdoin. Kesällä 1975 yrityksen putkiasennustyöt olivat vähentyneet niin, ettei Lappeenrannan työmaan lisäksi ollut käynnissä ollut muita työmaita. Kotola oli työtapaturman vuoksi ollut sairaslomalla, ja hänelle oli maksettu tapaturmavakuutuslain mukaista päivärahaa 9.5.-28.6.1975. Kotola oli 28.6.1975 soittanut Sammutin Oy:n insinöörille ilmoittaen menevänsä seuraavana päivänä lääkäriin. Puhelinkeskustelussa oli sovittu, että jollei sairasloma jatkuisi seuraavan viikon puolelle Kotola saisi joka tapauksessa pitää tuon viikon vuosilomaa. Kun sairasloma ei ollut enää jatkunut, Kotola oli pitänyt 30.6.1975 alkaneen viikon vuosilomana sovituin tavoin. Kotolan ollessa lomalla Pohjois-Suomessa oli hänen kotiinsa saapunut 30.6.1975 päivätty työnantajan kirje, jossa työnantaja oli katsonut sprinklerityömaan päättyneeksi Kotolan osalta ja ilmoittanut, ettei työnantajalla ollut osoittaa Kotolalle enää työtä. Maanantaina 7.7.1975 Kotola ja pääluottamusmies Esa Jalomäki olivat kutsusta menneet käymään yrityksen konttorissa. Täällä työnantajan edustajat olivat sanottuun kirjeeseen viitaten sanoneet irti sekä Kotolan että pääluottamusmies Jalomäen työsuhteet. Kotolalle oli maksettu kahden viikon irtisanomisajan palkka 7.7.1975 lukien. Tuona päivänä oli lisäksi keskusteltu siitä, mitä urakkaan kuuluvia töitä oli ollut tekemättä.

Työnantaja oli siis perustellut menettelyään töiden loppumisella eikä edes viitannut rikkomuksiin. Perustelu ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Erotettuaan kaikki palveluksessaan olleet viisi nyt puheena olevalla työmaalla työskennellyttä asentajaa työnantaja oli ottanut pian kaksi järjestäytymätöntä asentajaa suorittamaan kesken jäänyttä työtä. Tiettävästi sanotut asentajat olivat tehneet töitä lokakuun alkuun 1975 saakka Erotetun työryhmän oman arvion mukaan urakkasopimuksessa tarkoitettujen töiden loppuun suorittaminen olisi kestänyt lähes kolme kuukautta. Pääluottamusmies Jalomäki oli ensimmäisen kerran jo 2.7.1975 protestoinut erottamisuhkaa vastaan omalta osaltaan ja muiden työntekijöiden puolesta. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut myöhemmässäkään vaiheessa peruuttamaan erottamisia. Liittotason neuvottelujen alkuvaiheessa Putkijohtotyönantajainliiton taholta oli väitetty, että työt työmaalla olivat päättyneet. Kun tämä väite oli osoittautunut virheelliseksi, työnantajapuoli oli keksinyt muita perusteluita. Viimeisessä eli 20.10.1975 käydyssä neuvottelussa Putkijohtotyönantajainliiton edustajat olivat väittäneet työnantajalle syntyneen oikeuden purkaa työsuhteet, koska työntekijät olivat toistuvasti olleet pois työpaikalta varoituksista huolimatta sekä muillakin tavoin jättäneet työvelvoitteensa täyttämättä. Esitetyt väitteet olivat Kotolan osalta perusteettomia. Myös Kotolan ansiotaso osoitti hänen suurta ammattitaitoaan ja työn intensiivisyyttä. Kotolan lomapalkkasopimuksen mukainen keskituntiansio aikana 1.4.-30.6.1975 oli 49,73 markkaa. Selvistä tosiasioista ja työehtosopimusmääräyksestä piittaamatta Putkijohtotyönantajainliitto oli kieltäytynyt ryhtymästä mihinkään toimenpiteisiin asiassa.

Kotola oli edellä kerrottujen tapahtumien jälkeen ollut työtön 20.8.1975 saakka, jolloin hän oli päässyt erään rakennusosakeyhtiön palvelukseen hitsariksi 18 markan tuntipalkalla. Työsuhde oli kestänyt vuoden 1975 loppuun saakka, minkä jälkeen Kotola oli jälleen ollut työttömänä helmikuun alkuun asti. Kotolalle maksettu palkka vuosilomaetuudet vähennettynä vuoden 1975 alusta työsuhteen päättymiseen oli 47 556,56 markkaa. Vaikka lähdettäisiin siitä, ettei Sammutin Oy olisi pystynyt Oy Kaukas Ab:n asennustyön loppuun suorittamisen jälkeen tarjoamaan Kotolalle muuta työtä, tuli työnantajasta johtuva työttömyysaika ja myöhemmässä vaiheessa huomattavasti alemmalla palkalla työskentely lähes kolmen kuukauden pituiseksi. Palkan menetys aluksi yhden kuukauden työttömyysajalta 49,73 markan keskituntiansion mukaan laskettuna oli noin 8 500 markkaa. Uuteen työpaikkaan pääsyn jälkeen palkan menetykseksi jäi 31,73 markkaa tunnissa. Tältä puolentoista kuukauden ajalta päädyttiin noin 8 000 markan erotukseen työntekijän tappioksi. Kun otettiin huomioon työnantajan menettelyyn liittyvät raskauttavat asianhaarat ja se, että tuomittava vahingonkorvaus on veronalaista tuloa, oli kohtuullisena korvauksena Kotolan erottamisesta pidettävä 22 000 markkaa.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Sammutin Oy oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään Kotolan työsuhteen. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Sammutin Oy:n velvoittamista maksamaan Martti Kotolalle vahingonkorvauksena menettelystään 22 000 markkaa laillisine korkoineen sekä Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kanteeseen vastatessaan Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, että Sammutin Oy oli vuosien 1974-1975 vaihteessa todennut sprinkleriasennustyöt kannattamattomiksi, joten niiden lopettaminen kävisi välttämättömäksi. Asennustöiden lopettamisesta oli tiedotettu asentajille kirjeellä 21.3.1975. Ilmoitus oli uudistettu 20.5.1975, jolloin yhtiö oli luvannut maksaa asentajille eräiden edellytyksien toteutuessa lomaltapaluurahan, vaikkei työehtosopimus sitä edellyttänytkään. Tästä huolimatta eivät asennustyöt olleet sujuneet, vaan laitos oli ollut yhä enemmän myöhässä aikataulustaan. Samoin esimerkiksi sprinklerilaitoksen ulkojohto, jonka oli 30.4.1975 ilmoitettu olleen kunnossa yhtä luistinventtiiliä lukuunottamatta, ei ollut kunnossa vielä kesäkuun lopussakaan. Näistä syistä johtuen oli laitoksen tilaaja Oy Kaukas Ab ilmoittanut olevansa halukas suorittamaan työt itse loppuun. Kun asentajat olivat syytä ilmoittamatta 25.6.1975 poistuneet työmaalta, oli Oy Kaukas Ab ilmoittanut Sammutin Oy:lle, ettei puheena olevilla asentajilla enää ollut asiaa Kaukaan sahan alueelle. Kaukaan sahan menettelylle oli peruste sivu- ja alaurakan yleisissä sopimusehdoissa, joiden mukaan tilaajalla oli mahdollisuus vaatia urakoitsijan epäasianmukaisesti käyttäytyvän työntekijän poistamista työkohteesta. Kaukaan sahan sprinklerilaitoksen asennus oli Sammutin Oy:n viimeinen sprinkleriasennuskohde. Koska työmaalla siihen saakka toimineita asentajia oli kielletty tulemasta tilaajan hallinnassa olleelle alueelle, Sammutin Oy:llä ei ollut enää ollut muuta mahdollisuutta kuin päättää asentajien työsuhde. Työ asennuskohteessa oli jäänyt kesken, mutta huomattava osa tästä työstä oli urakkaan kuulumatonta työtä. Oy Kaukas Ab oli tehnyt työt loppuun omana työnään. Kuitenkin kaksi Sammutin Oy:n asentajaa oli suorittanut töitä, jotka kuuluivat Sammutin Oy:n takuuvastuupiiriin.

Irtisanomisiin johtanut tapahtumaketju juonsi juurensa yhtiössä yli vuotta ennen irtisanomisia sattuneista seikoista. Tuolloin oli ollut erimielisyyttä työehtosopimuksen matkalippu- ynnä muista korvauksista. Tuolloin esillä olleet asiat oli otettu esille uudelleen Kaukaan sahalla. Lisäksi oli vaadittu ylimääräisiä asuntokorvauksia. Edelleen oli myöhemmin ollut erimielisyyttä sarjatyöalennuksesta. Nyt kysymyksessä oleva urakka oli katkaistu työntekijöiden vaatimuksesta 24.3.1975. Asentajien epäsäännöllinen oleskelu asennuskohteessa oli jatkunut pitkin kevättä 1975, ja työkunnan jäsenten työsuhteitten purkamiselle oli ollut perusteet olemassa. Asentaja Kotola oli ollut muun asentajaryhmän kanssa mukana aikaisemmissa rettelöissä, ja työsuhteiden purkuhetkellä oli yksinomaan sattuma, että hän oli sairaslomalla. Koska Kaukaan sahan ilmoitus siitä, ettei työmaalla oleskelleita asentajia enää päästetty sahan alueelle, koski myös Kotolaa, työnantajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin päättää hänen työsuhteensa sairasloman jälkeen. Vastoin kantajan esittämää ei Kotolan ja yhtiön edustajan kesken 28.6.1975 ollut sovittu siitä että Kotola pitäisi seuraavan viikon vuosilomaa.

Mitä esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen määrään tuli, niin Kotolan keskituntiansion suuruuteen huhti-kesäkuulta vaikutti ennen kaikkea kierrekone-alennuksen poistaminen, mikä merkitsi urakkasummaan 25 %:n korotusta, minkä päälle lisäksi tuli mittauspalkkio 1,5 % urakkasummasta. Lisäksi keskituntiansion määrään vaikuttivat maaliskuussa tapahtuneen urakan ennenaikaisen katkaisun johdosta 1.4.1975 alkaneen lomanmääräytymisvuoden aikana työstä maksetut urakkapohjat. Tuolloin oli maksettu koko pohjat lukuunottamatta sisään jätettyjä 10 %. Keskituntiansio laskettiin putkijohtoalalla muuten jakamalla lomanmääräytymisvuoden ansio vastaavilla työtunneilla.

Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Sammutin Oy on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Sammutin Oy on 21.3.1975 ilmoittanut palveluksessaan olleille sprinkleriasentajille, että yhtiö on työn vähyyden vuoksi pakotettu lomauttamaan tai irtisanomaan palveluksessaan olleet sprinkleriasentajat nykyisten työmaiden valmistuttua. Yhtiön viimeinen sprinkleriasennuskohde on ollut Oy Kaukas Ab:n sahan sprinkleriasennustyö. Kesäkuun 1975 lopussa on tuon työmaan palveluksessa ollut viisi asentajaa. Työnantaja on kirjeellään 30.6.1975 ilmoittanut purkaneensa kolmen asentajan työsuhteen luvattoman työpaikalta poissaolon vuoksi ja samana päivänä ilmoittanut myös kanteessa tarkoitetulle asentaja Martti Kotolalle katsovansa sprinklerityömaan päättyneeksi myös Kotolan osalta.

Kotolan työsuhde on sanottu irti 7.7.1975 päättymään kahden viikon irtisanomisajoin. Kotola on ollut sairaslomalla ajan 9.5.-28.6.1975, minkä jälkeen hän on ollut poissa työmaalta oman ilmoituksensa mukaan vuosilomalla työnantajan edustajan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Työnantajan ilmoituksen mukaan poissaolo on kuitenkin ollut luvaton. Kotolan työsuhteen päättämisen jälkeen jutun neuvotteluvaiheessa ja erityisesti sen työtuomioistuinkäsittelyn aikana työnantajapuoli on perustellut irtisanomista myös sillä, että työkunnan työssä oli ollut puutteellisuuksia, joiden korjaaminen on aiheuttanut kustannuksia ja viivästyttänyt työn valmistumista, sekä sillä, ettei tilaaja enää ole sallinut työkunnan työskennellä työmaalla. Huomautuksia näiden seikkojen johdosta ei Kotolalle kuitenkaan ole näytetty esitetyn työsuhteen kestäessä, eikä sen jälkeenkään ole edes väitetty, että sanotut puutteellisuudet ja niihin perustuva tilaajan edellä mainittu kielto olisivat osaksikaan luettavissa Kotolan syyksi.

Asiassa esitetyn selvityksen huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, ettei Kotolan edellä mainittu yhtiön käsityksen mukaan luvaton poissaolo työstä ole ollut hänen irtisanomisensa todellisena syynä, vaan että irtisanominen on johtunut siitä, että yhtiö ei tilaajan edellä mainitun kiellon johdosta ole voinut käyttää Kotolaa mainitulla eikä muun asennustoiminnan jo päätyttyä millään muullakaan työmaalla. Näistä syistä ja kun sprinkleriasennustyö ko. työmaalla on jatkunut kahden työhön otetun, tosin aikaisemmin yhtiön palveluksessa olleen työntekijän voimin vielä noin kolmen kuukauden ajan, työtuomioistuin katsoo, ettei Kotolan irtisanominen ole tapahtunut irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n tarkoittamalla asiallisella perusteella. Kun toisaalta otetaan huomioon, että kaikkia Kotolan työsuhteen päättämiseen liittyviä tekijöitä ei ole osapuolten kesken esitetty edes neuvotteluvaiheessa, vaan olennaisesti vasta työtuomioistuinkäsittelyssä, työtuomioistuin katsoo, ettei Putkijohtotyönantajainliitto, joka on hyväksynyt yhtiön menettelyn, ole asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Sanotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten vastaajaliittoa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen, velvoittaa Sammutin Oy:n maksamaan Martti Kotolalle irtisanomissuojasopimuksen 3 ja 4 §:n mukaisena korvauksena työsopimuksen irtisanomisesta ilman asiallista perustetta kohtuulliseksi harkitut 10 000 markkaa. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saavat asianosaiset puolin ja toisin kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Heiniö, Riski, Mickwitz, Hyppönen, Kaski ja Lankinen.

Tuomio oli yksimielinen.