28.11.1974

I Yleiset määräykset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Asiapuolten vastuu

Allekirjoittaneiden sopimuspuolten vastuu määräytyy lain mukaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

36 § Erimielisyyksien sovittelu

1. Tästä sopimuksesta ja siihen liittyvistä hinnoitteluista tai niiden tulkinnasta ehkä aiheutuvat erimielisyydet jätetään työtuomioistuimen käsiteltäviksi. Mikäli asia ei kuulu työtuomioistuimen käsiteltäviin, jätetään se välimieslautakunnan käsiteltäväksi ja noudatetaan siinä, mitä laki välimiesmenettelystä määrää. Kaikista erimielisyyksistä on kuitenkin ensiksi pyrittävä sopimaan liittojen välisissä neuvotteluissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asianosaisliittojen ja erään kolmannen liiton välisten työehtosopimusneuvottelujen 31.12.1969 päivätyssä pöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 §

Allekirjoittaneet liitot ovat yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön sekä Suomen Ammattijärjestön syyskuun 11 päivänä 1969 allekirjoittamaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaan sopimukseen, jota noudatetaan rakennusalan työehtosopimuksen osana.

Työnantaja ottaa alaurakoitsijan kanssa tehtyyn sopimukseen ehdon, jonka mukaan alaurakoitsija sitoutuu soveltamaan alaurakointitöitä rakennustyökohteessa suoritettavien työntekijöittensä osalta alansa yleistä työehtosopimusta. Mikäli asianomaisella alalla ei ole työehtosopimusta, on alaurakoitsija velvollinen noudattamaan rakennusalan työehtosopimusta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Edellä mainitussa keskusjärjestöjen välisessä sopimuksessa ulkopuolisen työvoiman käytöstä ja siihen rakennusalan työehtosopimusratkaisuilla tehdyissä lisäyksissä sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

II. Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskeva suositus

Edellä esitetyillä perusteilla allekirjoittaneet keskusliitot ovat sopineet, että ulkopuolisen työvoiman käyttö on sallittua jäljempänä mainituin edellytyksin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 §

Edellisen lisäksi Suomen Työnantajain Keskusliitto ryhtyy joulukuun 31 päivään 1969 mennessä toimenpiteisiin, jotta sen jäsenyritykset menettelisivät seuraavasti:

1. Niihin alihankintasopimuksiin, joita yritykset tekevät otetaan ehto, jonka mukaan alihankkija sitoutuu soveltamaan alihankintatyötä yrityksen piirissä suoritettavien työntekijäin osalta alansa yleistä työehtosopimusta sekä täyttämään työ- ja sosiaalilainsäädännön määräykset. Vastaavanlainen ehto otetaan myös 1 §:n 1. kohdassa tarkoitettuja laina- eli komennusmiehiä koskeviin sopimuksiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4. Alihankinnan antaja vastaa viime kädessä siitä, että alihankkijan tietyllä työmaalla työskentelevien työntekijöiden viimeinen siihen työmaahan kohdistuva maksamatta oleva tili tulee suoritetuksi. (Kohta 4. lisättiin 4.4.1971 rakennusalan työehtosopimusratkaisulla.)

Pöytäkirjamerkintä:

Niissä alaurakoissa ja -hankinnoissa, joita koskevat sopimukset tehdään kahden kuukauden kuluttua rakennusalan työehtosopimuksen allekirjoittamisesta alaurakan ja hankinnan antajan, jäljempänä tilaaja, vastuu sopimuskumppaninsa työntekijän työsuhteesta johtuvista saatavista määräytyy seuraavasti:

Tilaaja vastaa viimekädessä siitä, että alihankkijan tai -urakoitsijan työntekijän palkka, jonka hän on ansainnut tilaajan työmaalla, viimeiseltä palkanmaksukaudelta, ns. laskenta-ajan palkka siihen lukien, tulee maksetuksi.

Tilaaja vastaa niinikään siitä, että hänen työmaallaan alihankkijan tai urakoitsijan työntekijän ansaitsema lomakorvaus ja mahdolliset urakanpohjarahat tulevat maksetuksi.

Edellä tarkoitetun työntekijän tai luottamusmiehen on viipymättä tehtävä ilmoitus tilaajalle tai tämän edustajalle, milloin hänen etääntynyt palkkasaatavansa, jonka hän on ansainnut tilaajan työmaalla, on viivästynyt.

(Pöytäkirjamerkintä lisättiin 15.5.1972 työehtosopimusratkaisulla).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. on työtuomioistuimessa lausunut, että sen Valkeakoskella olevan jäsenyrityksen Rakennustoimisto Kiviniemi & Kumpp. Oy -nimisen yhtiön palveluksessa olevat työntekijät kuuluivat eräin poikkeuksin Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 74 -nimiseen ammattiosastoon. Ammattiosasto kuului puolestaan Rakennustyöläisten Pohjois-Hämeen Aluejärjestöön, joka taas oli jäsenenä työehtosopimuksen solmineessa Rakennustyöläisten Liitossa. Mainittu rakennusyritys oli tehnyt ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen mukaisen alaurakkasopimuksen Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy -nimisen yhtiön kanssa.

Ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehty sopimus hyväksyi sen lähtökohdan, että yritykset voivat muun muassa ammattitaitovaatimusten johdosta joutua käyttämään oman yrityksen ulkopuolisia työntekijöitä. Edelleen sopimus suositti alihankintasopimuksiin otettavaksi ehdon, jonka mukaan alihankkija sitoutui soveltamaan alihankintatyötä yrityksessä suorittaviin työntekijöihin alansa yleistä työehtosopimusta ja täyttämään työ- ja sosiaalilainsäädännön määräykset. Määräyksen tarkoituksena oli estää järjestäytymättömän alihankkijan turvautuminen sellaiseen epäterveeseen kilpailuun, joka merkitsisi työntekijän palkkaetujen polkemista tai työ- ja sosiaalilainsäädännön sivuuttamista. Määräys ei näin ollen, sen tarkoitusperä huomioon ottaen, voinut tulla sovellettavaksi niissä tapauksissa, joissa alihankintatyötä suorittava yritys oli järjestäytynyt työnantaja.

Rakennustoimisto Kiviniemi ei ollut velvollinen työehtosopimuksen mukaan tutkimaan saati vaikuttamaan, mitä työehtosopimusta noudatettiin nyt kysymyksessä olevan alaurakoitsijan ja sen työntekijäin välisissä työsuhteissa. Mainittu siivousyritys oli nimittäin järjestäytynyt Suomen Työnantajain Yleiseen Ryhmään noudattaen lain nojalla sen tekemää työehtosopimusta. Ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehty sopimus koski sen sijaan sen 2 §:n 1 momentin osalta vain järjestäytymättömiä työnantajia, kuten sopimuksen soveltamisohjeet selvästi osoittivat. Tästä huolimatta oli Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Hämeen Aluejärjestön toimitsija Tamminen ilmoittanut Rakennusteollisuusliiton piiriasiamiehelle Kolkalle, että Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n oli uudisrakennusten loppusiivouksia suorittaessaan aina noudatettava rakennusalan työehtosopimusta ja siivousliikkeen olisi tästä tehtävä erillinen sopimus aluejärjestön kanssa. Sama ilmoitus oli annettu Rakennustoimisto Kiviniemen urakoiman Naakan rakennusalueen pääluottamusmiehen toimesta alueen vastaavalle rakennusmestarille. Näin ollen olivat sekä aluejärjestö että ammattiosasto vaatineet liiton jäsenyritystä ryhtymään toimenpiteisiin asiassa, johon se ei voinut puuttua ja johon se ei ulkopuolisen työvoiman käytöstä tehdyn sopimuksen mukaan ollut velvollinenkaan puuttumaan.

Vaatimuksensa toteuttamiseksi olivat työntekijät ryhtyneet 25.2.1974 lakkoon, jonka pääluottamusmies oli ilmoittanut kestävän siihen saakka kunnes aluejärjestö antaisi luvan töiden käynnistämiseen. Seuraavana päivänä lakko oli laajentunut käsittämään yhdeksän työmaata ja 180 työntekijää. Luottamusmiehet olivat osallistuneet lakkoon kaikilla työmailla. Samana päivänä oli Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Hämeen Aluejärjestön Valkeakosken Ammattiosaston valitsema kolmimiehinen lähetystö saapunut Rakennustoimisto Kiviniemen pääkonttoriin ja esittänyt rakennuspäällikölle ja työpäällikölle vaatimuksen, jonka mukaan alaurakoitsijana toimineen siivousyrityksen oli tehtävä aluejärjestön kanssa edelläkuvatunlainen sopimus rakennusalan työehtosopimuksen noudattamisesta uudisrakennusten loppusiivouksissa. Mikäli tähän ei suostuttaisi, olisi Rakennustoimisto Kiviniemen poistettava siivoojat työmailta välittömästi Uhkaus oli toistettu siivousyrityksen edustajille näiden saavuttua myöhemmin paikalle. Lakko oli jatkunut aina 4.3.1974 saakka.

Koska Rakennustoimisto Kiviniemellä ei ollut sitä koskevan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen nojalla ollut oikeutta eikä velvollisuutta vaikuttaa alaurakoitsijan noudattamaan työehtosopimukseen, olivat esitetyt vaatimukset olleet mainitun sopimuksen vastaisia, johon myös työtaistelu oli kohdistunut. Tukemalla työtaistelua aluejärjestö ja paikallinen ammattiosasto olivat syyllistyneet työrauhavelvollisuutensa rikkomiseen ja liitto valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen pidättäytymällä toimenpiteistä työtaistelun estämiseksi.

Näillä perusteilla Suomen Rakennusteollisuusliitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että Rakennustyöläisten Liitto, Rakennustyöläisten Pohjois-Hämeen Aluejärjestö ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 74 tuomittaisiin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja laiminlyönneistä työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella hyvityssakkoon.

Rakennustyöläisten Liitto on vastineessaan selittänyt, että työnseisauksessa, joka oli tullut liiton tietoon vasta sen päätyttyä, oli ollut kysymys myötätunnon osoituksesta toisen työnantajan palveluksessa olleita siivoojia kohtaan. Näiden suhteen tämä työnantaja oli ollut velvollinen noudattamaan rakennusalan työehtosopimusta. Vaatimukset rakennusalan työehtosopimuksen noudattamisesta olivat kohdistuneet kysymyksessä olevaan alaurakointiliikkeeseen, joka ei ollut kantajaliiton jäsen, minkä vuoksi tältä osin ei voitu esittää hyvityssakkovaatimuksia. Asian ratkaisuun vaikutti olennaisesti se, että mainittu alaurakointiyhtiö oli joka tapauksessa ollut velvollinen noudattamaan rakennusalan työehtosopimusta siivoustyöhön. Yhtiön päinvastaista käsitystä eivät kyseiseen aikaan olleet puoltaneet mitkään seikat, eikä niitä ollut ilmennyt myöhemminkään. Kyseessä oli siis ollut ilmeinen siivoojien oikeuksien polkemistapaus. Mikään kanteessa mainittu yhdistys ei ollut esittänyt kanteessa väitettyjä vaatimuksia kantajaliiton jäsentä kohtaan, vaan kyseisen työpaikan työntekijät olivat vaatineet alaurakointiliikettä noudattamaan puheena ollutta sopimusta. Näin ollen, mikäli asiassa oli vastoin vastaajien käsityksiä jotakin rikottu, kysymyksessä saattoi olla vain valvontavelvollisuuden laiminlyönti. Saman työtaistelun osalta ei sitä paitsi voitaisi tuomita teoreettisesti katsottuna yhdistystä molempien työrauhalajien rikkomisesta, vaan ainoastaan toisesta.

Näiden seikkojen nojalla Rakennustyöläisten Liitto on pyytänyt, että liittoon ja sen alayhdistyksiin kohdistetut vaatimukset perusteettomina ja toteennäyttämättöminä hylättäisiin. Jutun suullisessa käsittelyssä Rakennustyöläisten Liitto on, myöntäen saaneensa työnseisauksesta tiedon jo sen kestäessä, lisäksi ilmoittanut, että kanteen kohteesta olisi samassa yhteydessä tehty asianosaisten kesken sovinto, ja pyytänyt tällä perusteella kanteen jättämistä tutkimatta, koskei kantajalla ollut oikeussuojan tarvetta. Suomen Rakennusteollisuusliitto on kiistänyt ilmoituksen sovinnosta.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Rakennustyöläisten Pohjois-Hämeen Aluejärjestö r.y. ja Rakennustyöläisten Liitto r.y:n osasto n:o 74 ovat olleet jutussa kuultavina.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa, että asianosaisliittojen välillä on 1.3.1974 keskusteltu kanteessa tarkoitetun lakon lopettamisesta samoin kuin lakon perusteena olleista Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n ja sen työntekijöiden välisistä erimielisyyksistä. Näyttämättä on sen sijaan jäänyt, että tässä yhteydessä olisi edes keskusteltu saati sitten sovittu nyt kanteen kohteena olevista vaatimuksista, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen tutkimista vastaan esitetyn väitteen.

Jutun tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä käyneen selville, että Suomen Rakennusteollisuusliiton jäsenyritys Rakennustoimisto Kiviniemi ja Kumpp. Oy on tehnyt Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n kanssa alaurakkasopimuksen siivoustöiden suorittamisesta Rakennustoimisto Kiviniemi ja Kumpp. Oy:n urakoimilla uudisrakennuksilla. Edellä mainittujen Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n ja sen työntekijöiden välisten erimielisyyksien johdosta Rakennustyöläisten Liiton Pohjois-Hämeen Aluejärjestön toimitsija on esittänyt Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriasiamiehelle ja Rakennustoimisto Kiviniemi ja Kumpp. Oy:n Naakan rakennusalueen pääluottamusmies yhtiön edustajalle, että Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n olisi maksettava työntekijöilleen riidanalaiset palkkasaatavat rakennusalan työehtosopimuksen mukaan. Kun tässä yhteydessä ei ole tuotu esiin sitä, että Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n edeltäjä Eino Tossavaisen Ikkunapesu- ja Siivousliike oli jo vuonna 1969 tehdyllä työehtosopimusneuvottelupöytäkirjalla sitoutunut noudattamaan Rakennustyöläisten Liiton ja asianomaisen alan työnantajaliiton välillä kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta, ovat työnantajapuolen edustajat käsittäneet tehdyn vaatimuksen siten, että Ikkunapesu ja Siivous Oy:n olisi nyt sitouduttava rakennusalan työehtosopimuksen palkkamääräysten noudattamiseen ja että Rakennustoimisto Kiviniemi ja Kumpp. Oy:n olisi myötävaikutettava tähän. Kun Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy oli Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsen, Suomen Rakennusteollisuusliiton piiriasiamies samoin kuin Rakennustoimisto Kiviniemi ja Kumpp. Oy ovat katsoneet, ettei viimeksi mainitulla yhtiöllä ollut ulkopuolisen työvoiman käyttämisestä tehdyn sopimuksen nojalla mitään velvollisuutta sen enempää kuin muutenkaan mahdollisuutta vaikuttaa Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:öön vaaditulla tavalla. Tämän vuoksi ovat mainitun Naakan työmaan työntekijät ryhtyneet 25.2.1974 lakkoon, jonka pääluottamusmies on ilmoittanut kestävän siihen saakka, kunnes aluejärjestö antaisi luvan töiden käynnistämiseen. Seuraavana päivänä lakko on laajentunut käsittämään yhdeksän Rakennustoimisto Kiviniemi ja Kumpp. Oy:n työmaata ja 180 työntekijää, heidän joukossaan kaikki näiden työmaiden luottamusmiehet. Aluejärjestön edustaja on käynyt paikalla, mutta katsonut, että kun lakko oli solidaarisuustoimenpide Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:n työntekijöiden puolesta, hänellä ei ollut velvollisuutta toimia lakon lopettamiseksi. Aikaisemmin mainittu vuonna 1969 tehty työehtosopimusneuvottelupöytäkirja on lopulta esitetty työnantajapuolelle edellä mainitussa asianosaisliittojen välillä 1.3.1974 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa, jolloin mainitun neuvottelupöytäkirjan merkitys on todettu ja sen jälkeen lakko paikallisesti lopetettu.

Työtuomioistuin katsoo jutussa esitetyn selvityksen osoittavan lakon tarkoituksena olleen painostaa Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy:tä suorittamaan työntekijöilleen näiden riidanalaiset edellä mainittuun työehtosopimusneuvottelupöytäkirjaan perustuvat palkkasaatavat. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei lakko ole työtaisteluna kohdistunut kanteessa mainittuun ulkopuolisen työvoiman käyttämistä koskevan sopimuksen määräykseen. Toisaalta johtuu työnantajapuolen saama käsitys, että lakolla olisi pyritty saamaan Valkeakosken Ikkunapesu ja Siivous Oy noudattamaan rakennusalan työehtosopimusta, vaikkei sillä olisi siihen muuten ollut velvollisuutta, osaltaan työntekijäpuolen edellä selostetusta menettelystä. Tämän vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen, jossa on vaadittu hyvityssakkoseuraamuksia ulkopuolisen työvoiman käyttämistä koskevan sopimuksen edellä mainittuun määräykseen kohdistuneeksi ilmoitetun työtaistelutoimenpiteen perusteella, mutta määrätä, että Rakennustyöläisten Liitto saa itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Nordström, Leiponen, Äimälä, Hyppönen, Lankinen ja Kenraali.

Tuomio oli yksimielinen