27.12.1973

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tätä työehtosopimusta sovelletaan Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y:n jäsenten maa- ja vesirakennustöissä toimivien työntekijöiden työsuhteisiin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työhön ottaminen ja erottaminen

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

5 § Työsuhteen päättyminen

Työntekijät otetaan työhön ilman irtisanomisaikaa ja työsuhde päättyy, kun sovittu työ on tehty tai irtisanominen suoritettu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § Lomauttaminen

Työntekijän lomauttamisen suhteen noudatetaan, mitä työsopimuslaissa on säädetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

24 § Luottamusmiehet ja liittojen asiamiehet

Työntekijöillä on oikeus keskuudestaan valita luottamusmies kullekin työpaikalle.

Rakennustyöläisten Liitto r.y:n asiamiehellä on oikeus tämän työehtosopimuksen soveltamista koskevissa asioissa käydä työpaikalla sovittuaan käynnistä työmaan johdon kanssa.

25 § Erimielisyyksien sovittelu

Jos työnantajan ja työntekijäin välillä ilmaantuu erimielisyyttä tämän sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevassa asiassa, on työpaikalla pyrittävä sovintoon neuvottelemalla työnantajan ja työntekijän kesken.

Ellei asiaa saada työpaikalla selvitetyksi, jompikumpi osapuoli voi alistaa sen asianomaisten liittojen ratkaistavaksi. Tällöin on, elleivät liitot pidä sitä tarpeettomana, työpaikalla laadittava asiasta muistio, josta ilmenee erimielisyyden aiheuttanut asia sekä molempien osapuolien siihen omaksuma kanta. Muistion allekirjoittavat molemmat osapuolet ja on siitä annettava kappale kummallekin allekirjoittaneelle.

Erimielisyys, jota ei liittojen välisissä neuvotteluissa ole voitu selvittää, voidaan saattaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi siinä järjestyksessä kun laissa on säädetty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen liitteenä sisältyvässä STK:n ja SAK:n välisessä luottamusmiessopimuksessa vuodelta 1969 on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Luottamusmies ja ammattiosasto

1) Luottamusmiehellä tarkoitetaan tässä sopimuksessa, ellei sopimuksen tekstissä muuta ilmene, ammattiosaston valitsemaa pääluottamusmiestä ja työosaston luottamusmiestä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1) Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa riippumatta siitä, hoitaako hän luottamusmiestehtäviään oman työnsä ohella vai onko hänelle annettu vapautusta työnteosta. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2) Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

3) Jos pääluottamusmieheksi valitun henkilön varsinainen työ vaikeuttaa pääluottamusmiehen tehtävien hoitamista ja jos hänelle tästä syystä järjestetään muuta työtä, ei tällainen järjestely saa aiheuttaa hänen ansionsa alentumista.

4) Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan ettei pääluottamusmiehelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa. Työosaston luottamusmieheen on osaston puitteissa, mikäli mahdollista, sovellettava samoja sääntöjä.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n I momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 22.2.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

5) Luottamusmiehenä toimivalle työntekijälle annetaan ennakkoilmoitus työsuhteen päättymisestä kolme viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut yhden vuoden ja neljä viikkoa ennen, jos työsuhde on jatkunut vähintään viisi vuotta. Luottamusmiehelle annettavaan ennakkoilmoitukseen työsuhteen päättymisestä merkitään irtisanomisen syy.

6) Pääluottamusmiehelle annetusta ennakkoilmoituksesta toimitetaan tieto myös sille ammattiosastolle, joka pääluottamusmiehen on valinnut. Ennakkoilmoituksesta työosaston luottamusmiehelle annetaan tieto pääluottamusmiehelle. Edellä mainitut ennakkoilmoitusmääräykset eivät kuitenkaan koske tapauksia, joissa työnantaja lain mukaan on oikeutettu purkamaan työsopimuksen taikka työt ylivoimaisen tapahtuman takia on kokonaan tai osaksi keskeytettävä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimukseen niin ikään liitteenä sisältyvässä keskusliittojen välisessä yleissopimuksessa irtisanomissuojasta v. 1966 on muun muassa seuraava määräys:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 §

Päätettäessä 3 §:ssä mainitun korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että liiton jäsen pyöräkuormaajankuljettaja Raikas Riekkinen oli tullut Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liittoon kuuluvan Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen & Kumpp. palvelukseen 7.3.1966. Hänet oli valittu mainitun yrityksen työntekijöiden 12.1.1969 pitämässä kokouksessa yrityksen kuljettajien luottamusmieheksi. Valinta oli saatettu myös välittömästi työnantajan tietoon. Yleis- ja erikoisalojen ammattiliitto r.y. oli tehnyt viimeisen työehtosopimuksensa Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y:n kanssa vuonna 1970. Tämän jälkeen oli ammattiyhdistysliikkeen eheytymisprosessin tuloksena maaja vesirakennusalan neuvottelu- ja sopimusoikeus siirtynyt Rakennustyöläisten Liitto r.y:lle. Niin ikään oli Maa- ja Vesirakennustyönantajain Liitto r.y. sittemmin yhtynyt Suomen Maarakentajien Keskusliittoon. Vuoden 1971 työehtosopimus oli tullut voimaan helmikuun 1 päivänä 1971. Välittömästi työehtosopimuksen voimaanastumisen jälkeen oli luottamusmies Riekkinen aloittanut neuvottelut työnantajayrityksen toimitusjohtaja Toivo Poikolaisen kanssa uuden työehtosopimuksen mukaisten palkkojen korotusten toteuttamisesta yrityksessä. Palkkojen korotusten saaminen yrityksen työntekijöille oli osoittautunut kuitenkin vaikeaksi, ja luottamusmies Riekkinen oli joutunut useaan otteeseen neuvottelemaan asiasta. Viimein tilikaudella 16.-30.4.1971 oli työnantaja korottanut palkkoja mutta ei riittävästi. Raikas Riekkiselle ei korotusta oltu annettu lainkaan ja muidenkaan työntekijöiden korotukset eivät olleet olleet niin suuria kuin työehtosopimus olisi edellyttänyt. Tämän vuoksi Riekkinen oli joutunut jälleen kääntymään työnantajan puoleen ja vaatimaan uusia neuvotteluja palkankorotuksesta. Johtaja Poikolainen oli suostunutkin neuvottelemaan 7.5.1971 toimistossaan. Neuvottelun alussa Poikolainen oli ilmoittanut lomauttavansa luottamusmies Riekkisen töiden vähyyden vuoksi. Palkkojen korottamisesta työehtosopimuksen mukaisesti Poikolainen oli kieltäytynyt. Riekkinen oli vedonnut luottamusmiessopimuksen 4 §:n määräyksiin todeten, ettei häntä voitu lomauttaa, koska yrityksen muut työntekijät jatkoivat työtään. Tästä huolimatta työnantaja oli toteuttanut aikeensa ja Riekkisen lomautus oli alkanut 10.5.1971. Ketään muuta yrityksen työntekijää ei oltu lomautettu. Riekkinen oli ollut lomautuksen vuoksi vailla työtä aina 19.7.1971 saakka, jolloin hän oli saanut uuden työpaikan. Koska Poikolainen ei ollut kutsunut Riekkistä takaisin työhön, oli Riekkinen irtisanoutunut itse työsuhteestaan. Työsuhde Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen & Kumpp:iin oli päättynyt 12.7.1971. Ajalla 10.5.-12.7.1971 Riekkiselle oli muodostunut 43 menetettyä työpäivää. Kun Riekkisen kokonaispalkka oli ollut 6,38 markkaa tunnissa, oli hänen menetyksensä laittoman lomautuksen johdosta ollut 43 x 8 x 6,38 = 2194,72 markkaa sekä tuolle ajalle laskettava lomakorvaus. Tultuaan lomautetuksi oli Riekkinen ottanut yhteyttä Rakennustyöläisten Keski-Suomen Aluejärjestö r.y:n aluesihteeri Viljo Liimataiseen. Liimatainen oli yrittänyt neuvotella johtaja Poikolaisen kanssa Riekkisen asiasta, mutta Poikolainen oli kieltäytynyt neuvotteluista. Koska asiaa ei oltu saatu työpaikalla selvitetyksi, oli se alistettu ratkaistavaksi liittotasolla. Liittojen välillä oli neuvoteltu ensimmäisen kerran 30.8.1971. Toisen kerran liittotason neuvottelu oli suoritettu 20.3.1973. Tuolloin johtaja Poikolainen oli kokonaan kiistänyt lomautuksen sekä sen, että olisi käynyt palkkaneuvotteluja Riekkisen kanssa. Lisäksi työnantajayrityksen toimistonhoitaja Holappa oli väittänyt käyneensä hakemassa Riekkistä töihin 10.5.1971 alkaneella viikolla. Riekkinen oli kiistänyt, että tällaista työhön hakua olisi tapahtunut. Riekkinen oli saanut Holapalta kaksi lomautustodistusta, joista toisen päivämäärä oli 21.5.1971. Rakennustyöläisten Liitto on myöskin huomauttanut siitä, että keskusliittojen välistä luottamusmiessopimusta oli vaikea sovelluttaa maa- ja vesirakennusalan olosuhteisiin. Kun yrityksessä ei ollut ollut varsinaista pääluottamusmiestä, tuli Riekkisen asemaa pitää osaston luottamusmiestä vastaavana. Riekkisen lomautuksen jälkeen olivat yrityksen muut työntekijät edelleen jatkaneet työtään. Luottamusmies Riekkinen lomautettiin siis ensimmäisenä, vaikka luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmies olisi voitu lomauttaa vasta viimeisenä työntekijänä pääsääntöisesti. Tämän vuoksi Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen ja Kumpp. rikkoneen keskusliittojen välistä luottamusmiessopimusta, että työtuomioistuin velvoittaisi Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen ja Kumpp. nimisen avoimen yhtiön ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Toivo ja Esko Poikolaisen yhteisvastuullisesti maksamaan Raikas Riekkiselle irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n nojalla korvausta laittoman lomautuksen johdosta 2 500 markkaa ja että koska luottamusmiessopimuksen rikkominen oli tapahtunut tahallisesti työtuomioistuin tuomitsisi Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen ja Kumpp. nimisen avoimen yhtiön ja sen yhtiömiehet Toivo ja Esko Poikolaisen työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Kanteeseen vastatessaan ovat Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen ja Kumpp. sekä sen yhtiömiehet Toivo ja Esko Poikolainen lausuneet, että Toivo Poikolaisen ja Raikas Riekkisen välillä 7.5.1971 käydyssä keskustelussa oli Poikolainen ehdottanut Riekkiselle, jolta sen hetkinen työ juuri silloin oli päättynyt, että tämä pitäisi kesälomaa. Ehdotukseen oli Riekkinen kuitenkin vastannut pitävänsä kesäloman vasta heinäkuussa, mihin toteamukseen keskustelu oli päättynyt. Se, että em. tilaisuudessa oli todella keskusteltu kesäloman aloittamisesta, ilmeni myös Riekkisen 28.10.1971 allekirjoittaman kirjeen sivulta 2, missä hän itse toteaa, että "Alettuamme keskustelut työehtosopimuksesta työnantajani ilmoitti aikovansa lomauttaa allekirjoittaneen, koska työt ovat vähentyneet, kesälomalle alkaen 10.5.1971." Tämän jälkeen Riekkinen oli mennyt Keski-Suomen Raivauksen toimistonhoitaja Raimo Holapan luokse pyytäen tätä kirjoittamaan todistuksen siitä, että hänet oli lomautettu 10.5.1971 lukien. Todistuksen Holappa oli kirjoittanutkin asian todenperäisyyttä Toivo Poikolaiselta tarkistamatta. Todistusta pyytäessään oli Riekkinen nimenomaan ilmoittanut pyytävänsä sitä sen vuoksi, että hän saisi korvauksia omalta liitoltaan. Riekkinen ei ollut pyytänyt todistusta Toivo Poikolaiselta, vaikka vain hänellä oli oikeus yrityksen puolesta allekirjoittaa edellämainitunlaisia todistuksia. Kun oli käynyt ilmi, ettei Riekkinen ollut tullut 10.5. alkaneella viikolla töihin, vaikka häntä työkoneen kuljettajana olisi työssä tarvittu, oli Toivo Poikolainen pyytänyt heti saman viikon alkupuolella, että Holappa kävisi hakemassa Riekkistä töihin. Kun Holappa Riekkisen tavattuaan oli ilmoittanut hänelle Toivo Poikolaisen kutsun, oli Riekkinen kuitenkin maininnut, ettei hän tule töihin, ellei Toivo Poikolainen itse tule häntä hakemaan. Koska Riekkinen kuljettajan pätevyyden ohella omasi myös asentajan pätevyyden, oli Hankasalmen Raivauksen korjaamon työnjohtaja Väinö Helskemaa samalla 10.5. alkaneella viikolla soittanut Riekkiselle pyytäen häntä tulemaan töihin korjaamolle. Pyyntöä Riekkinen ei kuitenkaan ollut noudattanut. Koska Riekkinen ei ollut noudattanut edellä mainittuja pyyntöjä tulla töihin, oli hänen tilalleen 17.5. otettu uusi työntekijä. Esitettyjen tosiasioiden valossa ei työntekijäpuolen väite, jonka mukaan Riekkinen olisi työnantajan toimesta lomautettu 10.5.1971 lukien, ollut totuuden mukainen. Näitä tosiasioita ei muuttanut muuksi Holapan ilman valtuuksia Riekkisen sanelun mukaan kirjoittama lomautustodistuskaan, minkä todistuksen sisällön oikeellisuutta hän ei edes Toivo Poikolaiselta tarkistanut. Riekkiselle Jyväskylässä 20.3.1973 pidetyn neuvottelun yhteydessä työnantajapuolelta oli tarjottu yhden viikon palkkaa ainoastaan sen vuoksi, että asia olisi siten saatu neuvotteluteitse loppuun hoidetuksi. Esittämänsä perusteella vastaajat ovat pyytäneet, että työtuomioistuin hylkäisi kanteen perusteettomana.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Toivo Poikolaisen ja Raikas Riekkisen välillä 7.5.1971 pidetyssä neuvottelussa on ollut esillä Riekkisen työstä poisjääminen tilapäisen työn vähyyden vuoksi. Riekkinen onkin tämän jälkeen ollut työstä poissa aina 12.7.1971 saakka, jolloin hänen työsuhteensa on päättynyt. Jutussa on niin ikään selvitetty, että työnantajayrityksen toimistonhoitaja Raimo Holappa on työnantajan puolesta antamissaan 10 ja 21 päivänä toukokuuta 1971 päiväämissään todistuksissa ilmoittanut Riekkisen olevan lomautettuna. Vuosilomakorvaus on Riekkiselle maksettu esitetyn selvityksen mukaan 1.6.1971.

Asianosaiset ovat jutussa eri mieltä siitä, onko Riekkinen ollut 10.5.1971 alkaen lomautettuna vai muusta syystä työstä poissa. Jutussa esitetyn selvityksen ja varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 10 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo Riekkisen saaneen luottaa siihen, että Holapalla on toimivalta allekirjoittaa työnantajan puolesta edellä mainitut lomautustodistukset. Tämän vuoksi ja muun jutussa esitetyn selvityksen huomioon ottaen on Riekkisen työstä poissa oloa työtuomioistuimen mielestä pidettävä lomautuksena. Ei ole väitettykään, että työnantajayrityksen asianomaisen osaston toiminta olisi kokonaan keskeytetty tai että yhteisesti olisi todettu, ettei Riekkiselle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä taikka että Riekkisen lomauttamiseen ei olisi ollut mahdollista soveltaa luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan 2 kappaleen sääntöjä. Toisaalta työtuomioistuin katsoo, ottaen huomioon sen selvityksen, mitä puolin ja toisin on esitetty yrityksistä kutsua Riekkinen takaisin työhön, näyttämättä jääneen, että Riekkistä lomautettaessa olisi työehtosopimusta rikottu tieten.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten tehdyn hyvityssakkovaatimuksen, selittää, että Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen & Kumpp. on menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti lomauttaessaan Riekkisen, sekä velvoittaa mainitun yhtiön ja sen vastuunalaiset yhtiömiehet Toivo ja Esko Poikolaisen yhteisvastuullisesti maksamaan Riekkiselle korvaukseksi sanotusta toimenpiteestä, kun otetaan huomioon, että Riekkinen on lomautusaikanaan saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista työttömyysavustusta, kohtuullisena pidettävät tuhat kolmesataa markkaa. Tämän ohessa Keski-Suomen Raivaus T. Poikolainen & Kumpp:n sekä Toivo ja Esko Poikolaisen tulee yhteisvastuullisesti korvata Rakennustyöläisten Liiton oikeudenkäyntikulut 600 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Sarkko, Järvenpää, Aranto, Vihma, Heiniö, Hyppönen Lankinen ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.