7.2.1972

4 § Työrauhavelvoite

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10 § Työpalkat

1. Palkkojen määräämistä varten jaetaan työntekijät ammattinsa ja työnlaadun perusteella ryhmiin, jotka luetellaan tämän sopimuksen liitteessä. (Liite II).

2. Eri ryhmiin kuuluville työntekijöille maksetaan tämän sopimuksen ja sen liitteiden määräysten mukaiset palkat.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Kokonaistuntipalkkajärjestelmä

Kokonaistuntipalkkoihin todetaan sisältyvän aikaisemmin käytössä olleet ohjetuntipalkat sekä työehtosopimukseen tai paikalliseen sopimukseen perustuvat palkan muodostuksen perusteina olleet palkkiot ja lisät lukuunottamatta työehtosopimuksen 15 §:n 3. kohdan muistutus 3:ssa tarkoitettua lisää tai niitä paikalliseen sopimukseen perustuvia lisiä, joiden maksamisesta erillisinä on sovittu.

2. kohta

Kokonaistuntipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottaen huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuiksi ja että ammattiryhmien B5-C5 kokonaistuntipalkka on vähintään 3,90 mk. Palkka-asteikon määräämisperusteena käytetään liitteessä II olevaa tai paikallisesti sovittua ja liittojen vahvistamaa ammattiryhmittelyä, sekä ammatti- tai muuhun koulutukseen perustuvaa kokemusta. (Kts. sov. ohje).

Oikeudenmukaisen palkkaporrastuksen aikaansaamiseksi voidaan käyttää myös työnluokitusta siten kuin 10 §:n 3. kohdassa on sovittu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muist. 1. Jos niissä olosuhteissa, joiden perusteella kokonaistuntipalkat ovat 2 kohdan mukaan sovitut, tapahtuu oleellisia muutoksia, sovitaan paikallisesti uusista kokonaistuntipalkoista.

Suorittaessaan sellaisia työnjärjestelyjä, jotka oleellisesti vaikuttavat työn määrään tai laatuun, työnantajan tulee antaa niistä ennakolta selostus ao. luottamusmiehelle ja työntekijöille sekä heitä kuultuaan tehdä esitys toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamista muutoksista ammattiryhmittelyyn ja palkkoihin.

Palkkamuutoksista sovittaessa on otettava huomioon työn määrän tai laadun muutos sekä sovittavan palkan oikeudenmukainen suhde muiden työntekijöiden palkkoihin.

Ammattiryhmittelyn ja palkkojen mahdollisista muutoksista pyritään sopimukseen ennen työnjärjestelyn toimeenpanoa. Asiasta käydään neuvottelut ilman aiheetonta viivytystä ja alistetaan se, ellei paikallisesti päästä sopimukseen. mikäli mahdollista jo ennen työnjärjestelyn toimeenpanoa liittojen käsiteltäväksi. Elleivät liitotkaan pääse asiasta yksimielisyyteen, alistetaan se keskusliittojen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

25 § Sopimuksen tulkinta

1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotte.luissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi.

Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä.

Muist. 1. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

Mikäli asioiden selvittäminen vaatii käyntejä asianomaisessa teollisuuslaitoksessa, on nämä matkat järjestettävä viivytyksettä.

2. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on työtuomioistuimessa esiintuonut, että liittoon jäsenenä kuuluvan Kemi Oy:n tehtailla oli 14.7.1971 neuvoteltu vastaajaliiton alayhdistyksen Karihaaran Sähköalantyöntekijäin osasto r.y:n edustajien kanssa kartonkitehtaan sähkö- ja instrumenttikorjaamon alueasentajien palkka-asiasta. Kun yksimielisyyttä ei ollut saavutettu, asia oli siirretty 23.7.1971 tehdyllä erimielisyysmuistiolla liittojen käsiteltäväksi. Muistion johdosta 12.8.1971 liittojen edustajien läsnäollessa käydyissä neuvotteluissa asia oli edelleenkin jäänyt ratkaisematta. Ammattiosaston asettama luottamusmies Aimo Nikupeteri oli 31.8.1971 jättänyt sanottujen työntekijäin palkkoja koskevan uuden esityksen. Tämän jälkeen oli asiasta neuvoteltu paikallisesti 7.9.1971 ja tällöin asia oli jälleen siirretty neuvoteltavaksi liittojen välillä. Erimielisyydestä oli tämän jälkeen neuvoteltu 17.9. liittojen edustajien läsnä ollessa, ja kun yksimielisyyttä ei vieläkään ollut saavutettu, oli asia jälleen siirretty liittojen käsiteltäväksi.

Työehtosopimuksen mukaisen neuvottelun ollessa kesken olivat sähkö- ja instrumenttimiehet aikana 27.9.-4.10.1971 kieltäytyneet menemästä työhön uudelle kamyr- ja kartonkitehtaalle. Työstä kieltäytymisen alkamispäivänä oli käyty neuvottelu työnantajan ja työntekijäin edustajien kesken. Kemi Oy:n työsuhdeasiainhoitaja oli niin ikään 29.9. pidetyssä neuvottelussa kehottanut vastaajaliiton edustajana paikalle saapunutta Toivo Vainiota ja luottamusmies Nikupeteriä selvittämään asian. Kuitenkin vasta 4.10. oli työstä kieltäytyneisiin kuulunut ammattiosaston sihteeri Helge Salmela lähettänyt työsuhdeasiainhoitajalle ilmoituksen työstä kieltäytymisen lopettamisesta.

Töiden käynnistyttyä oli taas sovittu neuvotteluista, jotka sitten 7.10.-8.10. oli käyty liittojen edustajien läsnä ollessa. Ratkaisua ei kuitenkaan vieläkään ollut saatu aikaan, vaan asia oli jälleen päätetty siirtää liittotasolle neuvoteltavaksi.

Kamyr- ja kartonkitehtaalle määrätyt asentajat olivat uudelleen 11.10. kello 12 kieltäytyneet työstä ammattiosaston sihteeri Salmelan ilmoittaessa syyksi tähän palkkaneuvottelujen keskeytymisen. Salmela oli myös ilmoittanut, ettei ammattiosasto ollut toimenpiteen takana. Kello 14 aikaan, kun sanotut asentajat eivät vieläkään lähteneet työhön, oli työnantajan edustaja kehottanut työntekijöitä poistumaan tehtaalta. Tällöin olivat sanottujen asentajien lisäksi myös muut sähköja instrumenttikorjaamon työvuorossa olleet työntekijät poistuneet tehtaalta. Näiden luvatta poistuneiden työntekijäin joukossa olivat olleet myös ammattiosaston puheenjohtaja Reino Olervo ja varaluottamusmies Veijo Palsamäki. Näin alkanut lakko oli jatkunut seuraavan päivän eli 12.10. Luottamusmies Nikupeteri oli tuolloin ilmoittanut, että hän oli voimaton saamaan työntekijöitä työhön. Seuraavana päivänä eli 13.10. olivat päivystäjät tulleet työhön kello 6. Ne työntekijät, joiden työvuoro alkoi kello 7, olivat sen sijaan ilmoittaneet, etteivät he mene työhön, ellei työnantaja kutsu työhön uudelle tehtaalle määrättyjä asentajia. Aamupäivällä luottamusmies Nikupeteri oli kuitenkin ilmoittanut töiden alkavan jälleen kello 12.

Kolmannen kerran olivat uudelle tehtaalle määrätyt asentajat kieltäytyneet työstä 20.10. alkaen 21.10. puoleen päivään saakka.

Esittämillään perusteilla, kun työntekijät olivat työehtosopimuksen vastaisilla työtaisteluilla yrittäneet painostaa työnantajaa esittämiinsä palkankorotusvaatimuksiin työehtosopimuksen mukaisen neuvottelumenettelyn ollessa kesken, ammattiosastoa edustavan luottamusmiehen sekä ammattiosaston puheenjohtajan ja sihteerin osallistuessa työtaisteluun ja kun myöskään vastaajaliitto ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi työpaikalla, Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Suomen Sähköalan työntekijäin Liiton ja Karihaaran Sähköalantyöntekijäin osaston tuomitsemista hyvityssakkoihin työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa selvästä rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että niin kuin kanteesta kävi ilmi, olivat työntekijät ja työnantaja neuvotelleet sekä paikallisesti että liittotasolla Kemi Oy:n sähkö- ja instrumenttikorjaamon alueasentajien ja vuoromiesten palkoista yhtiön uuden kamyr- ja kartonkitehtaan osalta. Alalla on työehtosopimuksen määräyksiin perustuva käytäntö, jonka mukaan uudella tehtaalla taikka osastolla käytettävät palkat tulee määrätä ennen tehtaan taikka osaston käyttöön ottamista. Tällaisesta käytännöstä johtuen oli ollut ymmärrettävää, että työntekijäin mielialat olivat kiihtyneet kun määräaika lähestyi eikä palkkoja ollut määrätty. Työstä kieltäytymisestä uudella tehdasalueella oli päätetty 27.9. työmaalla pidetyssä spontaanisti syntyneessä työntekijäin kokouksessa. Osaston pääluottamusmies Nikupeteri ei tällöin vapaavuoron vuoksi ollut ollut työmaalla. Sanottu työstä kieltäytymistä koskeva päätös oli ollut enemmänkin periaateluontoinen eikä sitä ollut tarkoitus panna heti täytäntöön. Jotkut työntekijät olivat yrittäneet saada työtaistelun estetyksi ja tässä tarkoituksessa pyytäneet kokouksessa äänestystäkin. Vastaajaliiton toimitsija Vainion otettua yhteyttä Nikupeteriin työtaistelun alkamispäivänä tämä oli vapaapäivästään huolimatta tullut työpaikalle ja pyrkinyt selvittämään tilannetta. Toimitsija Vainion saavuttua paikalle seuraavana päivänä 28.9. oli kanteessa kerrotuin tavoin pidetty 29.9. neuvottelu työnantajan edustajien kanssa. Tämän jälkeen työnantaja oli järjestänyt kaikille asentajille ajaksi 29.9.1.10. työtä vanhalle selluloosatehtaalle. Uudella tehtaalla oli sen sijaan ilmennyt alihankkijan työntekijöiden osalta vaikeuksia, jotka olivat aiheutuneet valvonta- ja johto-oikeutta koskevista epäselvyyksistä. Kun vastaajaliiton toimitsija Vainio oli juuri tätä asiaa varten tullut tehtaalle, ei häntä 29.9. ollut kanteessa väitetyin tavoin tarvinnut kehottaa asian selvittämiseen. Ammattiosaston sihteeri oli allekirjoittanut ensimmäistä työstä kieltäytymisjaksoa koskevan päättymisilmoituksen vain siitä syystä, että hän oli työntekijöistä parhaiten kirjoitustyöhön tottunut.

Kerrottujen tapahtumien jälkeen 7.10. ja 8.10. pidetyssä liittojen välisessä neuvottelussa oli työnantaja esittänyt, että aluemiesten ja laitosmiesten palkkaukseksi sovittaisiin 7,50 markkaa tunnissa lisineen, minkä jälkeen neuvoteltaisiin vuoromiesten palkoista. Jollei tästä voitaisi sopia, ei laitosmiehiä työnantajan esityksen mukaan olisi lainkaan nimetty, vaan työt olisi tehty korjaamolta käsin työnjohdon komennusten mukaan. Neuvottelujen päätyttyä taas tuloksettomina oli työnantajan esitys alistettu 11.10. pidetylle ammattiosaston kokoukselle. Kokouksessa oli tarjous hylätty yksimielisesti ja samalla siellä oli tuotu esille, että neuvottelujen jatkuminen edellyttää kaikkien työtaistelutoimenpiteiden välttämistä.

Työnantaja oli 11.10. tosiasiassa työehtosopimuksen vastaisesti lomauttanut työstä kieltäytyneet työntekijät ilmoittamatta tästä määräysten edellyttämällä tavalla luottamusmiehelle. Kun muut työntekijät olivat saaneet kahvitunnilla tietää tästä lomauttamisesta, oli mieliala kiihtynyt siinä määrin, että loputkin työntekijät olivat poistuneet työpaikalta kanteessa sanotuin tavoin. Tämä työntekijäin työehtosopimuksen vastainen käyttäytyminen oli siis ollut työnantajan taitamattoman menettelyn tulosta. Saatuaan 11.10. kello 15 tiedon tehtaalla tapahtuneesta välikohtauksesta oli pääluottamusmies Nikupeteri ryhtynyt heti selvittämään asiaa. Työntekijäin kokoontuessa 12.10. aamulla kello 7 sähköpuolen korjaamolle oli pääluottamusmies selvästi tuonut julki, että edellisen päivän toimenpiteet olivat olleet laittomia. Paikalla olleet työntekijät olivat kuitenkin ilmoittaneet työhön paluun ehdoksi sen, että lomautetut työntekijät otetaan takaisin työhön. Tämä tieto oli välitetty edelleen työnantajapuolen edustajalle. Kun asia ei ollut selvinnyt, oli työntekijät lähetetty kotiin kunnes tilanne seuraavana päivänä 13.10. selvisi.

Edellä olevan perusteella, kun ammattiosasto tai vastaajaliitto eivät olleet olleet järjestämässä taikka tukemassa työtaistelua, vaan erittäin aktiivisesti pyrkineet selvittämään tilannetta, Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on pyytänyt, että kanne liittoa vastaan ajettuna kokonaan hylättäisiin ja ammattiosastolle mahdollisesti tuomittavan hyvityssakon määrässä otettaisiin huomioon osaston aktiivinen toiminta työtaistelun lopettamisessa.

Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Karihaaran Sähköalantyöntekijäin osasto r.y. on ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä käyneen selville, että Kemi Oy:n kartonkitehtaan sähkö- ja instrumenttikorjaamon uudelle kamyr- ja kartonkitehtaalle koulutustarkoituksessa määrätyt alueasentajat ovat kanteessa mainittuina aikoina, jouduttaakseen 14.7.1971 alkaneita neuvotteluja palkkauksen järjestelystä uuden tehtaan käynnistyessä, kieltäytyneet heille määrätystä työstä. Kun työstä kieltäytyneet työntekijät olivat yhtiöltä saamansa kehotuksen mukaisesti poistuneet työpaikaltaan 11.10.1971, ovat kaikki sähköja instrumenttikorjaamon työssä olleet työntekijät samana päivänä heitä tukeakseen poistuneet työstä ja palanneet työhön yhdessä työstä kieltäytyneiden kanssa 13.10.1971. Ammattiosaston sihteeri Helge Salmela on ottanut osaa työtaisteluun koko sen kestoajan, lukuunottamatta ensimmäistä työstä kieltäytymistapausta, jolloin hän oli sairaana. Ammattiosaston puheenjohtaja Reino Olervo ja työpaikkaluottamusmies Veijo Palsamäki ovat olleet mukana edellä kerrotussa lakossa. Työstä kieltäytymisen aloittamisesta oli päätetty ammattiosaston yhteisessä työmaakokouksessa 27.9.1971. Ammattiosasto sen jälkeen pitämissään kokouksissa samoin kuin osastonluottamusmies Aimo Nikupeteri ovat tosin kehottaneet osaston jäseniä välttämään työtaistelua, mutta varsinkin kun otetaan huomioon mainittu työmaakokous sekä ammattiosaston sihteerin pitkäaikainen osallistuminen työtaisteluun, ei esitetyn selvityksen mukaisia ammattiosaston toimia työtaisteluun ryhtyneitten jäsenten taivuttamiseksi lopettamaan se voida pitää riittävinä. Ammattiosasto vastaa myös Olervon, Salmelan ja Palsamäen edellä kerrotusta menettelystä. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on, saatuaan työnantajaliitosta ilmoituksen työtaistelun alkamisesta, lähettänyt edustajansa paikalle ja sen jälkeen käytettävissään olevin keinoin pyrkinyt työtaistelun lopettamiseen. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, hyläten kanteen Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoa vastaan, työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla tuomita Karihaaran Sähköalantyöntekijäin osaston maksamaan Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkona työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1500 markkaa sekä korvaamaan liiton oikeudenkäyntikulut 450 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Vihma, Tiitola, Hyppönen, Kaski ja Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.