17.3.2020

Esitiedot

A on Alankomaiden kansalainen. Hänen puolisonsa, joka on myös Alankomaiden kansalainen, oli muuttanut Suomeen syyskuussa 2015, josta alkaen hän oli toiminut kokoaikaisessa määräaikaisessa tohtorikoulutettavan työsuhteessa X:n yliopistossa. A ja hänen puolisonsa olivat tehneet yhdessä vuokrasopimuksen Suomessa sijaitsevaan asuntoon 1.12.2015 alkaen. A oli kertonut muuttaneensa Suomeen ja kyseiseen osoitteeseen pysyvästi 11.4.2017. A:n EU-kansalaisen oleskeluoikeus oli rekisteröity 1.11.2017 ja hän oli hakenut marraskuussa 2017 opintotukea maisteriopintoihin Suomessa.

X:n yliopiston opintotukilautakunta hylkäsi päätöksellään 27.11.2017 A:n opintotukihakemuksen 1.11.2017 alkaen. Opintotukilautakunta viittasi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/38/EY ja asetukseen 492/2011 sekä katsoi, ettei opintotukea voida myöntää, koska A ei ole Euroopan yhteisön lainsäädännön tai Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla oikeutettu opintotukeen. Opintotukilautakunta totesi, että A:n puolison maassa oleskelun peruste on tieteellisten jatko-opintojen harjoittaminen, joten hänen ei voida katsoa olevan Suomessa EU-työntekijänä. Lisäksi opintotukilautakunta totesi, että A oli hakenut opiskelupaikkaa ennen Suomeen muuttoaan, joten maassa oleskelun syy on opiskelu.

A haki opintotukilautakunnan päätökseen muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnalta. Hän vetosi muun ohella siihen, että hän oli saapunut Suomeen perhesyistä sekä siihen, että hänen puolisollaan on kokoaikainen työsopimus ja tämä maksaa veroja Suomeen, joten puolisoa on pidettävä työntekijänä, ei opiskelijana.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Opintotuen muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Opintotuen muutoksenhakulautakunnan perustelut

Oikeus opintotukeen Euroopan unionin lainsäädännön nojalla

Opintotukilain 1 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaiselle, joka harjoittaa Suomessa oppivelvollisuuden jälkeisiä, päätoimisia opintoja, jotka kestävät yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta, myönnetään opintotukea siten kuin tässä laissa säädetään.

Opintotukilain 1 §:n 2 momentin mukaan Suomen kansalaista koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön:
1) joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen; taikka
2) jolla on ulkomaalaislain (301/2004) 10 luvussa säädetty oikeus pysyvään oleskeluun Suomessa.

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan mukaan toisen jäsenvaltion kansalaisen on työntekijänä saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.

A on Alankomaiden kansalainen. Hän on opintotukihakemuksessa ilmoittanut suorittaneensa Alankomaissa alemman korkeakoulututkinnon vuonna 2013 ja ylemmän korkeakoulututkinnon vuonna 2017. A on 8.11.2017 jättämällään hakemuksella hakenut opintotukea opintoihinsa X:n yliopistossa.

Koska A on Euroopan unionin kansalainen, asiassa on tutkittava, onko hän asetuksessa (EU) N:o 492/2011 tarkoitettu työntekijä, johon voidaan soveltaa Suomen kansalaista koskevia opintotukilain säännöksiä. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä työntekijän aseman saamiseksi on edellytetty, että asianomainen henkilö tekee aitoa ja tosiasiallista työtä, joka ei ole niin vähäistä, että kyse olisi pelkästään toisarvoisesta ja epäoleellisesta työstä.

Asiassa käytettävissä olevan selvityksen mukaan A ei ole koskaan ollut Suomessa työntekijäasemassa, joten häntä ei voida pitää asetuksessa (EU) N:o 492/2011 tarkoitettuna työntekijänä. A:ta ei voida myöskään pitää EU-työntekijän perheenjäsenenä, koska hänen puolisonsa Suomessa oleskelun peruste on tieteellisten jatko-opintojen harjoittaminen. Tämän vuoksi häneen ei voida soveltaa Suomen kansalaista koskevia säännöksiä opintotukilain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesti. A ei ole Suomen kansalainen eikä häneen edellä mainitun mukaisesti sovelleta Suomen kansalaista koskevia säännöksiä.

Koska A ei ole oleskellut Suomessa vähintään viittä vuotta, hänellä ei ole myöskään ulkomaalaislain 10 luvussa säädettyä oikeutta pysyvään oleskeluun Suomessa. Näin ollen häneen ei voida soveltaa Suomen kansalaista koskevia opintotukilain säännöksiä tälläkään perusteella 1.11.2017 lukien.

Oikeus opintotukeen opintotukilain ulkomaalaisia koskevien säännösten nojalla

Opintotukilain 1 §:n 3 momentin mukaan ulkomaalaiselle, joka asuu Suomessa vakinaisesti ja jonka maassa oleskelun peruste on muu kuin opiskelu, voidaan myöntää opintotukea, jos hän on ulkomaalaislaissa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen tai tähän rinnastettava taikka hänen perheenjäsenensä, jonka oleskeluoikeus on ulkomaalaislain 10 luvussa säädetyllä tavalla rekisteröity tai jolle on myönnetty oleskelukortti.

A on ilmoittanut saapuneensa Suomeen joulukuussa 2015 ja asuneensa maassa vakinaisesti 11.4.2017 alkaen. Hänen oleskeluoikeutensa on rekisteröity 1.11.2017 ja hän on aloittanut opintonsa syksyllä 2017. Suomen sosiaaliturvaan kuulumista koskevassa hakemuksessa A on ilmoittanut tulleensa alun perin Suomeen opiskelun ja perhesyiden takia. A oli hakenut opiskelupaikkaa ennen muuttoaan Suomeen.

Esitetyn selvityksen perusteella A:n Suomessa oleskelun pääasialliseksi ja tosiasialliseksi perusteeksi on katsottava opiskelu. Näin ollen A ei ole oikeutettu opintotukeen myöskään opintotukilain ulkomaalaisia koskevien säännösten perusteella 1.11.2017 lukien.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati opintotuen myöntämistä. Valituksen perusteinaan A vetosi asiassa aikaisemmin esittämiinsä perusteisiin kertoen muun ohella tulleensa Suomeen asuakseen yhdessä puolisonsa kanssa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Vakuutusoikeus kumosi opintotuen muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja katsoi A:lla olevan oikeuden opintotukeen 1.11.2017 alkaen, mikäli hän on muutoin täyttänyt tuen saamisen edellytykset. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutusoikeuden perustelut

Opintotukilain 1 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaiselle, joka harjoittaa Suomessa oppivelvollisuuden jälkeisiä, päätoimisia opintoja, jotka kestävät yhtäjaksoisesti vähintään kaksi kuukautta, myönnetään opintotukea siten kuin tässä laissa säädetään. Lain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan Suomen kansalaisia koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan myös henkilöön, joka Euroopan yhteisön lainsäädännön taikka Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden muun sopimuspuolen kanssa tekemän sopimuksen nojalla on oikeutettu tämän lain mukaiseen opintotukeen.

Sopimuksessa Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 18 ja 45 artikloissa on säädetty, että kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla on kiellettyä ja että unionin jäsenvaltioiden kansalaisilla on oikeus liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella työtä hakiessaan. SEUT 21 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei perussopimuksissa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu.

Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 24 artiklan 1 kohdan mukaan kaikkia vastaanottavan jäsenvaltion alueella tämän direktiivin nojalla asuvia unionin kansalaisia on kohdeltava jäsenvaltion kansalaisten kanssa tasavertaisesti perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, jollei perustamissopimuksessa ja johdetussa oikeudessa annetuista nimenomaisista erityismääräyksistä muuta johdu.

EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työntekijän käsitteellä on unionin oikeudessa itsenäinen merkityksensä, eikä tätä käsitettä pidä tulkita suppeasti (esimerkiksi tuomio 21.2.2013, L. N. v. Styrelsen for Videregående Uddannelser og Uddannelsesstøtte, C-46/12, EU:C:2013:97). Työntekijäasema on unionin oikeuskäytännössä määritelty sellaisten objektiivisten kriteerien mukaan, jotka ovat luonteenomaisia työsuhteelle. Työntekijän aseman saamiseksi on edellytetty kuitenkin, että asianomainen henkilö tekee aitoa ja tosiallista työtä, joka ei ole niin vähäistä, että kyse olisi pelkästään toisarvoisesta ja epäoleellisesta työstä (esimerkiksi tuomio 23.3.1982, D. M. Levin v. Staatssecretaris van Justitie, 53/81, EU:C:1982:105).

Euroopan unionin tuomioistuin on 21.2.2013 asiassa C-46/12 antamassaan tuomiossa katsonut edellä viitatun direktiivin 2004/38/EY osalta, että unionin kansalaiselta, joka opiskelee vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja tekee siellä samanaikaisesti aitoa ja tosiasiallista palkkatyötä, jonka perusteella hänellä on SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijän asema, ei voida evätä sellaisia opintotukia, joita kyseisen jäsenvaltion kansalaisille myönnetään. Tuomioistuin totesi myös, että se seikka, että henkilö on saapunut vastaanottavan jäsenvaltion alueelle pääasiallisena tarkoituksenaan osallistua koulutukseen, on merkityksetön ratkaistaessa sitä, onko hänellä SEUT 45 artiklassa tarkoitetun työntekijän asema.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A on Alankomaiden kansalainen. Hänen puolisonsa, joka on myös Alankomaiden kansalainen, on muuttanut Suomeen syyskuussa 2015, josta alkaen hän on toiminut kokoaikaisessa määräaikaisessa tohtorikoulutettavan työsuhteessa X:n yliopistossa. A ja hänen puolisonsa ovat tehneet yhdessä vuokrasopimuksen Suomessa sijaitsevaan asuntoon 1.12.2015 alkaen. A on kertonut muuttaneensa Suomeen ja kyseiseen osoitteeseen pysyvästi 11.4.2017. A:n EU-kansalaisen oleskeluoikeus on rekisteröity 1.11.2017 ja hän on hakenut marraskuussa 2017 opintotukea maisteriopintoihin Suomessa.

Vakuutusoikeus katsoo edellä mainittuun unionin oikeuskäytäntöön viitaten, että A:n puolisoa, joka on työskennellyt Suomessa kokoaikaisessa työsuhteessa, on pidettävä SEUT 18 ja 45 artikloissa tarkoitettuna työntekijänä siitäkin huolimatta, että puolison pääasiallisena maassa oleskelun perusteena voidaan pitää opiskelua tohtorin tutkinnon suorittamiseksi. A:han tulevat siten sovellettavaksi EU-työntekijän perheenjäsenen aseman perusteella, eli opintotukilain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan ja direktiivin 2004/38/EY mukaisesti, Suomen kansalaista koskevat opintotukilain säännökset. A:lla on näin ollen oikeus opintotukeen 1.11.2017 alkaen, mikäli hän muutoin on täyttänyt tuen saamisen edellytykset.

Lainkohdat

Opintotukilaki 1 § 1 mom. ja 2 mom. 1 kohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY