13.8.2019

Esitiedot

Tapaturmailmoituksen mukaan A liukastui 2.1.2017 työpaikan pihassa ja satutti oikean lonkkansa. A:n 2.3.2017 päiväämän selvityksen mukaan hän liukastui 2.1.2017 ja kaatui oikealle kyljelleen ja hänen polvensa vääntyi koukkuun. A:lle oikeaan polveen aikaisemmin asennetun tekonivelen todettiin menneen sijoiltaan ja reisiluukomponentin hypänneen muovitapin yli.

Vakuutuslaitos katsoi A:n saaneen tapaturman 2.1.2017 seurauksena oikean polven venähdysvamman ja korvasi sen johdosta A:lle sairaanhoitokulut 2.1.2017 ja myönsi päivärahaa työkyvyttömyyden ajalta 3.1. - 12.2.2017. Vakuutuslaitos ei myöntänyt muita korvauksia työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla. Vakuutuslaitos katsoi päätöksessään, että lääketieteellisen tietämyksen mukaan kuvattu vammamekanismi ei ole omiaan aiheuttamaan polvilumpion sijoiltaanmenoa terveessä polvessa. Kyseessä ei ole myöskään työtapaturma- ja ammattitautilain 19 §:n perusteella korvattava sairauden olennainen paheneminen.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta muutti vakuutuslaitoksen päätöstä A:n valituksen johdosta ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan A:lle 2.1.2017 sattuneen tapaturman seurauksena lainmukaisen korvauksen oikeaan polveen aikaisemmin asennetussa tekonivelessä tapahtuneesta sijoiltaanmenosta.

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut

Vakuutuslaitos on myöntänyt A:lle 2.1.2017 sattuneen tapaturman seurauksena korvausta oikean polven venähdysvammasta. A:lla on oikeassa polvessa ja oikeassa lonkassa tekonivelleikkausten jälkitila ja hänellä on ollut aikaisemmin oikeassa polvilumpiossa sijoiltaanmenoja. Kuvattu vammamekanismi huomioon ottaen muutoksenhakulautakunta katsoo, että myös sijoiltaanmeno oikeaan polveen aikaisemmin asennetussa tekonivelessä on A:lle 2.1.2017 sattuneen tapaturman seurausta ja näin ollen hänellä on sen johdosta oikeus työtapaturma- ja ammattitautilain mukaisiin korvauksiin. Sairaanhoidon tarve 2.1.2017 jälkeen ja työkyvyttömyys 12.2.2017 jälkeen ovat edelleen aiheutuneet tapaturmasta. Tekonivel on heti tapaturmapäivänä asetettu suljetusti paikoilleen. Jälkihoitona on ollut tukiortoosi parin kuukauden ajan. Tapaturmavamman hoito on jatkunut ainakin vielä kontrollikäynnillä 24.3.2017. Nyt ei siis ole ollut kyse polvilumpion sijoiltaanmenosta, jollaisten vuoksi häntä on hoidettu jo aiemmin, vaan sijoiltaanmeno on ollut oikeaan polveen aikaisemmin asennetussa tekonivelessä.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista ja asian ratkaisemista vakuutuslaitoksen antaman päätöksen mukaisesti.

Vakuutuslaitos katsoi, ettei A:n oikeaan polveen aiemmin asennetun tekonivelen sijoiltaanmeno ole työtapaturma- ja ammattitautilain 16 §:n tarkoittamalla tavalla syy-yhteydessä tapaturmaan. Tapaturma ei ole ollut voimakkuudeltaan sellainen, että siitä olisi aiheutunut korvattua venähdystä vakavampaa vammaa. Vakuutuslaitoksen näkemyksen mukaan kuvatusta tapaturmasta ei lääketieteellisesti arvioiden voisi mitenkään todennäköisesti aiheutua terveen polvinivelen sijoiltaanmenoa.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut asiakirjoista ilmenevän keskeisen selvityksen ja sovellettujen säännösten osalta.

Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lle marraskuussa 2007 asennettu oikean polven tekonivel on mennyt sijoiltaan 2.1.2017 sattuneen tapaturman seurauksena. A oli tapaturmassa liukastunut, kaatunut ja hänen oikea polvensa oli vääntynyt koukkuun. Röntgentutkimuksessa oikean polven tekonivelen on todettu olevan osittain sijoiltaan ja tekonivelen reisiluukomponentin hypänneen muovitapin yli. A:lle on tehty suljettu repositio, jossa tekonivel on vedetty paikoilleen.

Vakuutusoikeus toteaa, että polven tekonivelen sijoiltaanmenoa vastaava terveen luonnollisen polvinivelen sijoiltaanmeno on vammana harvinainen ja vaatii toteutuakseen suuren vammaenergian. Esitetyn tapaturmakuvauksen perusteella nyt kysymyksessä oleva vammamekanismi ei lääketieteellisen tietämyksen mukaan ole ollut riittävä aiheuttamaan terveeseen polveen venähdystä vaikeampaa vammaa. Kyseessä ei myöskään voida katsoa olevan vamman tai sairauden olennainen paheneminen. Näin ollen tekonivelen sijoiltaanmeno ei oikeuta työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiseen korvaukseen. Vakuutusoikeuden arvion mukaan A:n 2.1.2017 sattuneessa tapaturmassa saaman oikean polven venähdysvamman osuus on tullut riittävästi ja kohtuullisesti korvatuksi sen aiheuttaman työkyvyttömyyden osalta 12.2.2017 mennessä sekä sairaanhoitokulujen osalta 2.1.2017 mennessä. Hänelle ei myöskään voida katsoa aiheutuneen jo korvattua enempää työtapaturma- ja ammattitautilaissa tarkoitettuja tarpeellisia tutkimuskuluja.

Lainkohdat

Työtapaturma- ja ammattitautilaki 15 § 1 mom., 16 §, 17 §, 19 § 1 mom., 36 § 1 mom., 38 § sekä 56 § 1 ja 2 mom.