28.10.2003

Esitiedot

A oli 21.6.2001 sattuneessa työtapaturmassa saanut oikean säären, nilkan ja V jalkapöydänluun murtumat. Hoitona oli pitkä alaraajakipsi 18.10.2001 saakka. Perheeseen kuului avopuolison lisäksi A:n selvityksen mukaan 6-vuotias poika. Tapaturman sattumishetkellä A oli raskaana.

A oli hakenut vakuutuslaitokselta korvausta lisääntyneistä kodinhoitokustannuksista viikoilta 26-35, jolloin yksityisen kotipalvelun apua oli käytetty 4 tuntia viikossa ja viikoilta 36-39, jolloin apua oli käytetty 3 tuntia viikossa. Lisäksi perheen 6-vuotias poika oli ilmoitettu iltapäivähoitoon, josta aiheutui lisäkustannuksia. Vakuutuslaitokselle oli vielä toimitettu lasku, jonka mukaan kotipalvelun apua oli käytetty 3 tuntia viikossa lokakuun ajalta.

Vakuutuslaitos eväsi korvauksen kodinhoidon lisäkustannuksista todeten, että kodinhoitoon liittyvien tehtävien hoitamisessa lähtökohtana on arvioida perheen mahdollisuus hoitaa kotia huomioon ottaen perheenjäsenten keskinäinen huolenpitovelvollisuus. Vasta sen jälkeen tulee arvioida ulkopuolisen avun tarve. Vakuutuslaitos katsoi, että A:n olosuhteista saadun selvityksen perusteella avopuolisolla olisi ollut mahdollisuus hoitaa perheen kodinhoitoon liittyvät tehtävät.

A haki vakuutuslaitoksen päätökseen muutosta tapaturmalautakunnalta. A vaati korvausta siivous- ja kodonhoitopalvelun käyttämisestä aiheutuneista kustannuksista sekä päivähoitomaksuista. A totesi, että hänen on itse ollut mahdotonta hoitaa kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Hänen avomiehensä oli säännöllisessä kaksivuorotyössä, jolla oli lisäksi päivystys- ja hälytystyöt vastuullaan, eikä hän näin ollen ole voinut ainakaan täysipainoisesti ottaa vastuulleen perheen kaikkia kodinhoitotehtäviä. Perheen asuntona oli vasta valmistunut omakotitalo, jossa oli vielä paljon rakennettavaa.

Tapaturmalautakunnan ratkaisu

Tapaturmalautakunta muutti vakuutuslaitoksen päätöstä ja valituksen enemmälti hyläten määräsi vakuutuslaitoksen korvaamaan A:lle siivouksesta kerran kuukaudessa aiheutuneet kustannukset heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa 2001 sekä palautti asian vakuutuslaitokselle päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Äänestysratkaisu 4-2.

Tapaturmalautakunnan perustelut

A on tapaturmaisesti vahingoittunut 21.6.2001 ja hoitona on ollut pitkä alaraajakipsi 18.10.2001 saakka. A on hakenut korvausta kustannuksista, joita hänelle on aiheutunut ulkopuolisen avun käytöstä siivouksessa, pyykinpesussa ja ruoan hankinnassa kesä-lokakuussa 2001. Lisäksi hän on hakenut korvausta kustannuksista, jotka ovat aiheutuneet hänen lapsensa iltapäivähoidosta päiväkodissa 1.8.2001 alkaen.

A ei ole itse tapaturmavammojen johdosta kyennyt edellä mainittuja kodin siivous-, pyykinpesu- ja ruoanhankintatehtäviä hoitamaan. Ottaen huomioon kuitenkin hänen samassa taloudessa asuvan avopuolisonsa mahdollisuudet osallistua näiden tavanomaisiksi katsottavien kodinhoitotehtävien suorittamiseen sekä perheen olosuhteista muutoin esitetyt selvitykset, tapaturmalautakunta katsoi, että kerran kuukaudessa tapahtuneesta siivouksesta heinä-, elo-, syys- ja lokakuussa aiheutuneita lisäkustannuksia voidaan pitää tapaturmavakuutuslain tarkoittamina kohtuullisina välttämättöminä kodinhoidon lisäkustannuksina. Muilta osin kysymyksessä eivät ole tapaturmavakuutuslain nojalla korvattavat kohtuulliset välttämättömät kodinhoidon lisäkustannukset.

Myöskään lapsen iltapäivähoidosta päiväkodissa aiheutuneita kustannuksia ei voida pitää välttämättöminä lisäkustannuksina ottaen huomioon A:n vuorotyössä olevan avopuolison mahdollisuudet osallistua hoitoon sekä se, että A itse on ollut koko ajan kotona, eikä lapsi näin ollen ole missään vaiheessa joutunut olemaan yksin.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Vakuutuslaitos haki muutosta tapaturmalautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista ja asian jättämistä vakuutuslaitoksen 30.11.2001 antaman päätöksen varaan. Vakuutuslaitos katsoi, että A:n korvattavaksi vaatimia kustannuksia ei miltään osin voitu pitää tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettuina kohtuullisina ja välttämättöminä kodinhoidon lisäkustannuksina ottaen huomioon perheenjäsenten keskinäinen huolenpitovelvollisuus. Vakuutuslaitoksen mukaan puolisolla olisi ollut mahdollisuus hoitaa myös kodin siivoukseen liittyvät tehtävät.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Tapaturmalautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin vakuutuslaitoksen 30.11.2001 antaman päätöksen varaan.

Vakuutusoikeuden perustelut

Tapaturmavakuutuslain 20 §:n 3 momentin mukaan työntekijälle, joka tapaturmasta saamansa vamman tai sairauden johdosta ei kykene hoitamaan kotiaan, voidaan maksaa kohtuullinen korvaus tästä johtuvista välttämättömistä lisäkustannuksista, ei kuitenkaan vuotta pidemmältä ajalta tapaturmasta lukien.

A on 21.6.2001 sattuneessa tapaturmassa vammautunut siten, että hoitona on ollut pitkä alaraajankipsi 18.10.2001 saakka. Lisäksi hän on ollut tapaturman sattuessa raskaana. Esitetyn selvityksen perusteella A itse on ollut kykenemätön hoitamaan tapaturmavamman johdosta kotiaan 18.10.2001 saakka. Arvioitaessa korvattavien kodinhoitokustannusten kohtuullisuutta ja välttämättömyyttä on kuitenkin ensin selvitettävä perheen mahdollisuudet kodin hoitoon.

Asiakirjojen mukaan A:n perheeseen on kuulunut tapaturman sattumishetkellä avopuoliso sekä alle kouluikäinen lapsi. A:n avopuoliso on ollut säännöllisessä kaksivuorotyössä. Hänen työaikansa on ollut aamuvuoron osalta 06.00 - 14.30 ja iltavuoron osalta 14.30 - 23.00. Lisäksi hänen työhönsä ovat kuuluneet päivystys- ja hälytystyöt. Avopuolison työpanosta on vaatinut myös uusi omakotitalo, jonka osalta työpanosta on vaatinut vielä ainakin ulkoporras-, ulkolaidoitus- ja pihatyöt.

A:n avopuolison työajoista sekä perheen tilanteesta muutoin esitetyn selvityksen perusteella vakuutusoikeus arvioi, että A:n avopuoliso olisi voinut hoitaa perheen välttämättömät siivoustyöt myös perheen rakenteilla olleen omakotitalon työvaiheista esitetty selvitys huomioon ottaen. Tähän nähden vakuutusoikeus katsoo, ettei A:lle ole aiheutunut tapaturmavakuutuslain 20 §:n 3 momentin nojalla korvattavia kohtuullisia välttämättömiä kodinhoidon lisäkustannuksia.

Lainkohdat

Tapaturmavakuutuslaki 20 § 3 mom. (526/1981)

Osasto

2