10.10.2002

Esitiedot

A haki eläkesäännön mukaista ennakkotietoa eläkeiästään.

Eläkelaitos katsoi antamassaan ennakkotietopäätöksessä, että A:n eläkeikä oli 63 vuotta 8 kuukautta ja 1 päivä. Eläkelaitos totesi, että A:n eläkeikä määräytyi uuden eläkeikäjärjestelmän mukaan, koska eläkelaitokselle ei ollut saapunut vanhan ammatillisen eläkeiän valintailmoitusta 31.12.1996 mennessä.

A haki päätökseen muutosta Kuntien eläkelautakunnalta.

Kuntien eläkelautakunnan ratkaisu

Kuntien eläkelautakunta hylkäsi valituksen.

Kuntien eläkelautakunnan perustelut

Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (KVTEL) 16 a §:n mukaan viranhaltija ja työntekijä, joka on ollut 1 päivänä heinäkuuta 1989 ja 1 päivänä tammikuuta 1995 jatkuneessa tämän lain mukaan eläkkeeseen oikeuttavassa palvelussuhteessa ja jonka eläkeikä 30 päivänä kesäkuuta 1989 voimassa olleen eläkesäännön mukaan on alle 63 vuotta, säilyttää viimeksi mainittuna päivänä voimassa olleen oikeutensa alempaan eläkeikään 31 päivään joulukuuta 1994, jos hän vuoden 1996 loppuun mennessä joko eläkettä hakiessaan tai muutoin kirjallisesti ilmoittaa kunnalliselle eläkelaitokselle niin haluavansa.

KVTEL 16 a §:n mukainen valinta-aika on alkanut 1.7.1989 ja valintaan oikeutetun viranhaltijan tai työntekijän on ollut kirjallisesti ilmoitettava eläkelaitokselle halukkuutensa jäädä vanhaan eläkeikäjärjestelmään. Ilmoitus valinnasta on voitu tehdä joko eläkehakemuksen yhteydessä tai muutoin erillisellä ilmoituksella.

Saadun selvityksen perusteella KVTEL 16 a §:ssä tarkoitettu A:n valintailmoitus ei ole saapunut eläkelaitokselle säädetyssä ajassa. Näin ollen A ei ole valinnut vanhaa eläkeikäjärjestelmää.

Saatu selvitys huomioon ottaen asian selvittämiseksi ei ole tarpeen toimittaa suullista käsittelyä.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta Kuntien eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen eläkeikänsä vahvistetaan vanhan eläkeikäjärjestelmän mukaisesti. A uudisti asiassa aikaisemmin esittämänsä perustelut. A vaati lisäksi suullisen käsittelyn järjestämistä vakuutusoikeudessa. A katsoi, että suullisessa käsittelyssä tulisi kuulla häntä sekä hänen puolisoaan muun muassa sen seikan selvittämiseksi, että vanhan eläkeikäjärjestelmän valintaa koskeva kirjallinen ilmoitus oli postitettu eläkelaitokselle vuonna 1992. A katsoi myös, ettei eläkelaitos ollut selvittänyt riittävästi kysymyksessä olevan ilmoituksen löytämiseksi suorittamiaan toimenpiteitä. A vaati vielä, että eläkelaitos velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Kuntien eläkelautakunnassa 7.320 markalla laillisine korkoineen 14.4.2001 lukien sekä vakuutusoikeudessa laillisine korkoineen kuukausi päätöspäivästä lukien.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

1) A:n esittämä vaatimus suullisen käsittelyn järjestämisestä vakuutusoikeudessa hylättiin.

2) Kuntien eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu ja valitus siis hylättiin.

3) A:n esittämä oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

1) A on vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä vakuutusoikeudessa voidakseen näyttää toteen, että hän on säilyttänyt oikeutensa alempaan eläkeikään suorittamalla vanhan eläkeikäjärjestelmän mukaista alempaa eläkeikää koskevan valinnan kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 a §:ssä määrätyin tavoin. Edellä mainitun säännöksen mukaan viranhaltija tai työntekijä, joka on ollut 1.7.1989 ja 1.1.1995 jatkuneessa tämän lain mukaan eläkkeeseen oikeuttavassa palvelussuhteessa ja jonka eläkeikä 30.6.1989 voimassa olleen eläkesäännön mukaan on alle 63 vuotta, säilyttää viimeksi mainittuna päivänä voimassa olleen oikeutensa alempaan eläkeikään 31.12.1994 saakka, jos hän vuoden 1996 loppuun mennessä joko eläkettä hakiessaan tai muutoin kirjallisesti ilmoittaa eläkelaitokselle niin haluavansa.

A ei ole nimennyt todistajaksi sellaista eläkelaitoksen työntekijää tai muutakaan henkilöä, jonka hän katsoisi voivan todistaa, että hänen tekemänsä kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 a §:n mukainen alempaa eläkeikää koskeva kirjallinen ilmoitus olisi saapunut eläkelaitokselle säädetyssä määräajassa. Eläkelaitoksella ei toisaalta ole mahdollisuutta eikä myöskään velvollisuutta näyttää toteen ilmoitustaan, jonka mukaan kysymyksessä oleva kirjallinen ilmoitus ei ollut saapunut sille vuoden 1996 loppuun mennessä. Niitä selvityksiä, joita A:n ja hänen puolisonsa on ilmoitettu aikovan esittää asiassa järjestettävässä suullisessa käsittelyssä, on puolestaan pidettävä asiaan vaikuttamattomina. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen suullisen käsittelyn järjestämistä asiassa on pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

2) Eläkelaitos on päätöksellään vahvistanut A:n eläkeiän määräytyvän uuden eläkeikäjärjestelmän mukaan, koska hän ei ollut tehnyt vanhan ammatillisen eläkeiän valintaa koskevaa kirjallista ilmoitusta säädetyn määräajan kuluessa eli 31.12.1996 mennessä. Päätöksen mukaan A:n eläkeikä on palvelussuhteen jatkuessa 63 vuotta 8 kuukautta 1 päivä, ellei lain tai eläkesäännön muutoksista muuta johdu. Kuntien eläkelautakunta on valituksenalaisella päätöksellään pysyttänyt eläkelaitoksen päätöksen katsoen, ettei A ole valinnut vanhaa eläkeikäjärjestelmää, koska saadun selvityksen perusteella kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 a §:ssä tarkoitettu kirjallinen ilmoitus ei ollut saapunut eläkelaitokselle säädetyssä määräajassa.

A on kertonut, että hän oli tehnyt kirjallisella ilmoituksella vanhan eläkeikäjärjestelmän mukaista eläkeikää koskevan valinnan ja hänen puolisonsa oli vuonna 1992 lähettänyt valintailmoituksen postitse eläkelaitokselle. A on esittänyt jäljennöksen 2.10.1992 päivätystä vanhan eläkeikäjärjestelmän valintaa koskevasta ilmoituksesta. A on myös kertonut saaneensa eläkelaitokselta vuonna 1995 rekisteriotteen, josta ei ollut pääteltävissä, että hänen eläkeikänsä olisi uuden eläkeikäjärjestelmän mukainen, sekä palauttaneensa vielä tämänkin eläkelaitokselle lausumin, että hän valitsee vanhan eläkeikäjärjestelmän. A on lisäksi korostanut sitä seikkaa, ettei uuden eläkeikäjärjestelmän valitseminen olisi ollut hänen etunsa mukainen ratkaisu. A on vielä katsonut, että hänelle tulisi olosuhteet huomioon ottaen vahvistaa vanhan eläkeikäjärjestelmän mukainen eläkeikä, vaikka valintaa koskevan ilmoituksen ei katsottaisikaan saapuneen eläkelaitokselle säädetyssä määräajassa.

Eläkelaitos on todennut, että A:lle oli annettu vuosina 1995 ja 1996 rekisteriotteet, joissa eläkeikä oli ilmoitettu sekä vanhan että uuden eläkeikäjärjestelmän mukaisena, ja rekisteriotteiden liitteenä oli edelleen ollut lomake vanhan eläkeikäjärjestelmän valintaa varten. Eläkelaitoksen mukaan kysymyksessä olevaa ilmoitusta ei ollut toimitettu sille vuonna 1992 eikä sen jälkeenkään säädetyssä määräajassa eikä ilmoitusta ole myöskään sittemmin löytynyt eläkelaitoksen arkistosta etsittäessä.

Kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 a §:n mukaan vanhan eläkeikäjärjestelmän valintaa koskeva ilmoitus on tehtävä kirjallisesti ja toimitettava säädetyssä määräajassa eläkelaitokselle. Valintaa koskevan ilmoituksen jättäminen postin kuljetettavaksi ei näin ollen ole riittävä toimenpide kysymyksessä olevan oikeuden säilyttämiseksi, vaan vastuu ilmoituksen perille saapumisesta on valinnan tehneellä viranhaltijalla tai työntekijällä. Asiassa ei toisaalta ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella eläkelaitoksen ilmoitusta, jonka mukaan sille ei ollut saapunut A:n tekemää eläkeikää koskevaa kirjallista ilmoitusta vuoden 1996 loppuun mennessä, olisi pidettävä epäuskottavana. Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen A:n ei voida katsoa tehneen kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain 16 a §:n mukaista alemman eläkeiän valintaa koskevaa ilmoitusta säädetyssä määräajassa, eikä hän siis ole säilyttänyt oikeutta vanhan eläkeikäjärjestelmän mukaiseen eläkeikään 31.12.1994 saakka. A:n esittämä vaatimus eläkeikää koskevan asian ratkaisemisesta olosuhteet huomioon ottaen, eli kohtuusnäkökohtien perusteella, on puolestaan lakiin perustumaton. Kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 45 §:n mukaan eläkelaitos voi kuitenkin harkintansa mukaan erityisistä syistä myöntää ylimääräisen eläkkeen.

3) Asian näin päättyessä ei ole pidettävä kohtuuttomana, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jaosto

II