14.10.2020

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. Huumausainerikos
5740/R/0037560/17
Rikoslaki 50 luku 1 §
Huumausainelaki 7 § 1 mom

15.05.2017 - 20.09.2017 Iisalmi

- - - - - - - - - - - - -

Teonkuvaus

A on laittomasti viljellyt tai yrittänyt viljellä hamppua käytettäväksi marihuana huumausaineena tai sen raaka-aineena ja hän on laittomasti pitänyt marihuanaa hallussaan.

A on viljellyt hamppu- eli Cannabis Sativa -kasveja noin 200 kappaletta osoitteessa X.

A on kasvattanut kasveja ulkona 6 metriä x 3 metriä eli 18 neliömetrin alalla ja takavarikoidut kasvit ovat olleet 20-155 senttimetriä korkeita.

Huomioiden ulkokasvatusolosuhteet on yhden hamppukasvin tuottoarvo ollut yläkolmanneksesta noin 10 grammaa eli kasveista on ollut saatavissa ainakin 2.000 grammaa ns. kukintoa ja ylälehtiä, joiden tetrahydrokannabinoli-pitoisuus on ollut 1-3 prosenttia.

A:n kasvattaman hampun THC/CBD -suhdeluvun perusteella kyseessä ns. huumehamppu.

A on ottanut kasvattamistaan kasveista noin 90 kappaletta omiin tarkoituksiinsa ja häneltä on takavarikoitu kuivumassa olleita hampun lehtiä saunarakennuksesta. A:lta on takavarikoitu 112 kappaletta kasvamassa olleita hamppukasveja ja saunarakennuksesta kuivamassa olleita hamppukasvin lehtiä.

Huomioiden A:n viljelemän hamppukasvien kappalemäärä ja niistä saatava käyttöannosten määrä on hampun viljely toteutettu marihuanan laittomassa myynti-/luovutustarkoituksessa.

TOISSIJAINEN RANGAISTUSVAATIMUS

LÄÄKERIKOS

Rikoslaki 44 luku 5 §
Lääkelaki 1 §, 2 §, 8 § ja 98 §

15.5.2017 - 20.9.2017 IISALMI

Teonkuvaus

A on tahallaan tai vähintäänkin törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistanut tai yrittänyt valmistaa lääkettä tai sen raaka-ainetta edellä kerrotulla tavalla.

Syyttäjän muu vaatimus

Rikosuhrimaksu syytekohdassa 1

Vastaaja A on velvoitettava suorittamaan rikosuhrimaksu 80 euroa.

Laki rikosuhrimaksusta 2 §, 3 § ja 4 §

Vastaus

A on kiistänyt ensisijaisen syytteen huumausainerikoksesta ja toissijaisen syytteen lääkerikoksesta. A on kiistänyt myös syyttäjän muut vaatimukset.

A on vaatinut, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle menetetystä työajasta yhteensä 100 tunnilta 40 euroa / tunti eli yhteensä 4.000 euroa. A on joutunut käyttämään oikeudenkäyntiin valmistautumiseen, kuulusteluihin ja oikeudenkäyntiin. Lisäksi A on vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle matkakuluista yhteensä 1.340 kilometrin mukaan eli yhteensä 562 euroa. A on joutunut matkustamaan kuulusteluihin, oikeudenkäyntiin ja avustajansa luokse neuvotteluun.

- - - - - - - - - - - - -

Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

A on menetellyt syyttäjän toissijaisessa rangaistusvaatimuksessa selostetulla tavalla ja menettelyllään syyllistynyt lääkerikokseen.

Syyksilukemisen perusteet

- - - - - - - - - - -

Näytön arviointi ja johtopäätökset sekä oikeudellinen arviointi

Huumausainerikos

Asiassa on ensisijaisen syytteen osalta kysymys siitä, onko A laittomasti viljellyt hamppua käytettäväksi marihuana-huumausaineena tai sen raaka-aineena vai onko kysymys ollut hampun kasvattamisesta lailliseen tarkoitukseen.

Rikoslain 50 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan huumausainerikokseen syyllistyy se, joka viljelee tai yrittää viljellä hamppua käytettäväksi huumausaineena.

Huumausainelain 3 §:n 1 momentin 5 a kohdan mukaan huumausaineella tarkoitetaan muun muassa vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen (SopS 43/1965, siihen vuonna 1972 tehtyine yleissopimuksen muutospöytäkirjoineen SopS 42/1975) listoihin I - IV kuuluvia aineita ja valmisteita. Huumausaineina pidettävistä aineista, valmisteista ja kasveista annetun valtioneuvoston asetuksen (543/2008) 1 §:n mukaan huumausaineina on pidettävä liitteissä I - IV mainittuja aineita, valmisteita ja kasveja, ja sen liitteessä I on vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen listassa I mainittu kannabis (intialainen hamppu), kannabishartsi sekä kannabisuutteet ja -tinktuurat sekä listassa IV kannabis (intialainen hamppu) ja kannabishartsi.

Huumausainelain 7 §:n mukaan hampun viljely käytettäväksi huumausaineena taikka huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa on kielletty. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2012:31 katsonut, että hamppukasvin lajikkeella, kasvin sukupuolella tai kasvin huumausainepitoisuudella ei ole ratkaisevaa merkitystä syyksilukemisen kannalta.

Kirjallisena todisteena esitetyn keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 6.9.2017 mukaan A:lta takavarikoiduissa kasveissa on ollut kannabiksen vaikuttavaa ainetta THC:tä ja edelleen KRP:n rikosteknisen laboratorion 17.10.2017 lausunnon mukaan kasvinosien THC/CBD -suhde on ollut suurempi kuin yksi. Lausunnoista ei ilmene, mikä kasvinosien THC-pitoisuus on ollut.

Käräjäoikeus toteaa vastaavasti kuin Rovaniemen hovioikeuden 19.6.2017 annetussa tuomiossa nro 17/125047, että vaikka keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 17.10.2017 on todettu kasvien THC/CBD-suhdeluvun viittaavan siihen, että kysymyksessä on ollut huumausainehamppu, pelkällä THC/CBD suhteella ei tässä tapauksessa voida laillisuusperiaate huomioon ottaen syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella todeta, että kyse olisi ollut huumausainetarkoituksesta, kun otetaan erityisesti huomioon se, ettei kasvien THC-pitoisuudesta ole esitetty selvitystä.

A on hänen lähettämistään sähköpostiviesteistä ilmenevästi ennen hampun viljelyn aloittamista ilmoittanut poliisille käynnistävänsä viljelytoiminnan. Lisäksi hän on ilmoittanut, että poliisi saa kasvatettujen kasvien kukinnot ja A:lle jäisi vain siemenet. Käräjäoikeus katsoo, että mainittu A:n ilmoitus puhuu sitä vastaan, että kysymyksessä olisi ollut hampun viljeleminen huumausainetarkoituksessa.

A on käräjäoikeudessa kertonut kasvinjalostustoiminnastaan, jota hän on harjoittanut useita vuosia. A on perustanut yhtiöt C ja D kasvinjalostustoimintaansa varten. Myös syyttäjä on todennut, ettei kiistä A:n kasvinjalostustoimintaa esimerkiksi omenalajikkeiden jalostuksen osalta. Syyttäjä ei ole pitänyt A:n hampun kasvinjalostamisesta kertomaa uskottavana. Toisaalta, kun korkeimman oikeuden tuomion KKO 2017:12 perusteella lähtökohtana voidaan pitää sitä, että rikosasian kantaja esittää riittävän vahvan näytön syytteen tueksi ennen kuin syytteelle vaihtoehtoista tapahtumainkulkua koskevan vastaajan kertomuksen epäuskottavuudelle voidaan antaa merkitystä syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa harkittaessa, ei tässä tapauksessa kun riittävää näyttöä huumausainetarkoituksesta ei muutoinkaan ole esitetty, vastaajan epäuskottavallakaan kertomuksella olisi merkitystä syytteen tueksi esitetyn näytön todistusvoimaa harkittaessa. Joka tapauksessa käräjäoikeudelle ei ole asiassa esitetyn perusteella ilmennyt perusteltua syytä epäillä A:n kertomusta hänen kasvinjalostustoiminnastaan hampun parissa.

Syyttäjä on vedonnut syytteen tueksi siihen, että A:n saunarakennuksesta on löytynyt tutkintailmoituksesta ilmenevästi myös kannabiksen lehtiä, jotka eivät ole tarpeen kasvinjalostusta varten. A on kertonut vieneensä saunaan mätiä kukintoja sekä uroskasveja, joilla oli ollut tarkoitus pölyttää muut kasvit. A oli myös kertomansa mukaan näyttänyt poliisille saunassa olevat mädät kukinnot ja uroskasvit. Käräjäoikeus toteaa, että kannabiksen kukintojen kuivattaminen saunarakennuksessa tukee jossakin määrin syytettä. Toisaalta käräjäoikeus pitää mahdollisena, että A:n saunasta löytyneet kukinnot ja uroskasvit ovat olleet saunassa nimenomaan A:n mainitsemasta syystä ja kun muuta näyttöä tutkintailmoituksen lisäksi ei saunassa olleista lehdiksi tulkituista kasveista tai kasvin osista ole esitetty, ei mainittu seikka voi yksinomaan riittää näytöksi siitä, että A olisi kasvattanut hamppua huumausainetarkoitukseen.

A on tuomittu Pohjois-Savon käräjäoikeuden 7.6.2017 antamalla tuomiolla 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen huumausainerikoksesta. Tuolloin A tuomittiin hampun ulkokasvattamisesta, jonka katsottiin olleen kasvattamista huumausainetarkoituksessa. Käräjäoikeus toteaa, että A:n aikaisemmin saama tuomio samankaltaisesta menettelystä tukee syytettä. Toisaalta, koska kysymys on molemmissa tapauksissa ollut sen arvioimisesta, onko esitetty riittävä näyttö sen tueksi, että kasvatuksessa oli ollut kysymys huumausainetarkoitukseen kasvattamisesta, käräjäoikeus katsoo, että aikaisemman tuomion syytettä tukeva vaikutus on hyvin vähäinen.

Näyttöä kokonaisuutena arvioituaan käräjäoikeus päätyy siihen, ettei asiassa esitetyn näytön perusteella voida syyksilukemisen edellyttämällä varmuudella todeta, että A olisi viljellyt hamppua huumausainetarkoituksessa. Näin ollen syyte huumausainerikoksesta on hylättävä.

Lääkerikos

Asiassa on toissijaisen syytteen osalta kysymys siitä, voiko A:n hampun kasvattaminen täyttää lääkerikoksen tunnusmerkistön.

Rikoslain 44 luvun 5 §:n mukaan joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti 1) valmistaa, tuo maahan, varastoi, pitää myynnissä tai luovuttaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä, 2) laiminlyö lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan ilmoituksen tekemisen, tietojenantovelvollisuuden tai luettelon pitämisen tai 3) rikkoo Suomen valvontaviranomaisen taikka Euroopan yhteisöjen komission tai Euroopan unionin neuvoston antaman lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä koskevan kiellon, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lääkerikoksesta tuomitaan myös se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta eläinten lääkitsemisestä annetun lain (387/2014) tai sen nojalla annetun säännöksen vastaisesti 1) käyttää tai luovuttaa lääkkeitä, lääkeaineita tai muita eläinten käsittelyssä käytettäviä aineita taikka eläinlääkinnässä käytettäviä laitteita tai tarvikkeita, 2) rikkoo viranomaisen antamaa määräystä, kieltoa tai haltuunottopäätöstä, 3) rikkoo tunnistamista, merkitsemistä ja varoaikoja koskevat velvollisuutensa tai 4) laiminlyö tietojenantovelvollisuutensa.

Syytteessä on väitetty A:n valmistaneen tai yrittäneen valmistaa lääkettä tai sen raaka-ainetta kasvattamalla hamppukasveja. Syyttäjän käsityksen mukaan A:n tarkoitus on ollut jalostaa lääkehamppua. Syyttäjä on katsonut sen, että Suomessa saisi laillisesti viljellä hamppua lääkeaineeksi edellyttävän ensinnäkin sitä, että Suomessa olisi Fimean lausunnossa mainitut valvontaviranomaiset, jotka valvoisivat hampun viljelyä myös lääkinnälliseen käyttöön. Lisäksi syyttäjän mukaan Eviran selvitys (kirjallinen todiste 13) osoittaa sen, että käytännössä hampun siementen rekisteröiminen on edellytyksenä sille, että siemeniä ylipäätään voitaisiin markkinoida. Koska siemeniä ei ole mahdollista markkinoida EU:n alueella, kaikki A:n kasvattama olisi teoreettisesti lääkekannabiksen raaka-ainetta ja lääkkeen valmistaminen on laitonta.

Käräjäoikeus toteaa, että vaikka syyttäjä on vaatinut rangaistusta myös lääkerikoksen yrityksestä, lääkerikoksen yritystä ei ole rikoslaissa säädetty rangaistavaksi.

A:n mukaan hän ei ole yrittänyt valmistaa lääkettä, vaan hänen tarkoituksensa on ollut tuottaa siemeniä. Siementuotanto ei voi olla laitonta. A on kirjallisena todisteena olevassa sähköpostiviestissään poliisille kertonut, että hänellä on ollut tarkoituksena kasvinjalostustoiminnassaan kehittää uusi lajike, jolla on vahva CBD-pitoisuus. Esitutkinnassa A on lisäksi kertonut, että kysymys oli ollut lääkekannabiksen jalostushankkeesta. Käräjäoikeudessa A on ilmoittanut, että hän oli tuottanut siemeniä moniin eri tarkoituksiin. Hän on lisäksi kertonut, että hänen yrityksellään on tarkoituksena kehittää CBD-pitoisuudeltaan vahva lajike. A:n kirjalliseksi todisteeksi nimeämässä artikkelissa on myös todettu, että A:n tarkoituksena on kehittää lääkekannabis, joka kasvaa ulko-olosuhteissa. Ennakkovastauksessaan käräjäoikeudelle A on todennut, että hän oli kirjoittanut poliisille yrittäneensä valmistaa lääkelajikekehityksessä tarvittavia risteytyssiemeniä eikä lääkettä.

Lääkelain 1 luvun 1 §:n mukaan tämän lain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää lääkkeiden ja niiden käytön turvallisuutta sekä tarkoituksenmukaista lääkkeiden käyttöä. Lain tarkoituksena on myös varmistaa lääkkeiden asianmukainen valmistus ja saatavuus maassa. Sanotun lain 1 luvun 3 §:n mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä. Lääkkeeksi katsotaan myös sisäisesti tai ulkoisesti käytettävä aine tai aineiden yhdistelmä, jota voidaan käyttää ihmisen tai eläimen elintoimintojen palauttamiseksi, korjaamiseksi tai muuttamiseksi farmakologisen, immunologisen tai metabolisen vaikutuksen avulla taikka terveydentilan tai sairauden syyn selvittämiseksi. Epäselvissä tapauksissa, joissa tuote voi kaikki sen ominaisuudet huomioon ottaen vastata lääkkeen ja muualla lainsäädännössä tai Euroopan unionin säädöksissä olevan muun valmisteen määritelmää, sovelletaan valmisteeseen ensi sijassa, mitä lääkkeestä on säädetty.

Lääkelain 6 §:n mukaan lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (Fimea) tehtävänä on tarvittaessa päättää, onko ainetta tai valmistetta pidettävä lääkkeenä. Tekoaikana 15.5.2017-20.9.2017 voimassa olleessa, Suomen säädöskokoelmassa julkaistussa Fimean 23.3.2016 antamassa päätöksessä lääkeluettelosta (201/2016) kannabidioli, jota hamppu sisältää, mainitaan lääkeaineena. Päätöksen 2 §:ssä on todettu, että lääkkeitä ovat 1) tämän päätöksen liitteessä 1 luetellut aineet, niiden suolat ja esterit; 2) rikoslain 44 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetuista dopingaineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa kulloinkin luetellut dopingaineet; ja 3) tämän päätöksen liitteessä 1 A luetellut aineet.

Käräjäoikeus toteaa, että koska kannabidioli mainitaan lääkeaineena Fimean lääkeluettelossa, lääkkeen valmistamisena voidaan pitää lääkelain 1 §:stä ilmenevä tarkoitus huomioon ottaen myös hampun kasvattamista, koska hamppu sisältää kannabidiolia. Huomioiden se seikka, että A on nimenomaan tuonut esille, että hänen tarkoituksenaan on ollut kehittää lääkekannabislajike, jossa on vahva CBD-pitoisuus, on A:n menettelyä pidettävä lääkkeen valmistamisena. A on vedonnut siihen, että hän on tuottanut siemeniä eikä kasveja. Tämän osalta käräjäoikeus toteaa, että asian arviointiin ei vaikuta se, onko kysymys ollut siementen vai kasvien tuottamisesta. A on joka tapauksessa kasvattanut hamppua tarkoituksenaan kehittää kasvinjalostuksen avulla lääkekasvilajike. Tämä ilmenee selkeästi myös A:n kirjalliseksi todisteeksi nimeämästä lehtiartikkelista. A:n teossa ei ole kysymys yrityksestä, vaikka A ei ole saanut kehitettyä sitä lääkekasvilajiketta, joka on ollut hänen kasvinjalostuksensa tavoitteena. A on joka tapauksessa kasvinjalostuksensa yhteydessä saanut kasvatettua kannabidiolia sisältäviä hamppukasveja ja kasvatus on tähdännyt lääkekasvilajikkeen aikaansaamiseen.

A on vielä vedonnut puolustuksekseen siihen, ettei hampun kasvattaminen voi olla laitonta vain sen vuoksi, että se sisältää lääkeyhdisteitä. Käräjäoikeus toteaa, että lähtökohtaisesti minkä tahansa hampun kasvattaminen voi tulla lääkerikoksena rangaistavaksi, jos kasvatuksen tarkoituksena on kasvattaa kannabista lääkekäyttöön.

Rikosuhrimaksu

A on rikosuhrimaksusta annetun lain 2 ja 3 §:ien nojalla velvollinen suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksun.

Rangaistusseuraamus

Tuomiolauselmalta ilmenevä sakkorangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun A:n syyllisyyteen.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus valtiolta

A on pääkäsittelyn jälkeen 19.11.2019 toimittanut käräjäoikeudelle sähköpostitse vaatimuksen valtion velvoittamisesta korvaamaan hänelle asianosaiskuluina ja matkakuluina yhteensä 4.562 euroa siinä tapauksessa, että syyte hylätään.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 6 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. Koska A on toimittanut vaatimuksen käräjäoikeudelle vasta pääkäsittelyn jälkeen, käräjäoikeus jättää A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta tutkimatta myöhään esitettynä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Lääkerikos
15.05.2017 - 20.09.2017
Rikoslaki 44 luku 5 §

Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luetut rikokset 1
60 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 360,00 euroa

Korvausvelvollisuus
Vastaaja A määrätään suorittamaan valtiolle rikosuhrimaksu 80,00 euroa.
Laki rikosuhrimaksusta 2 §, 3 § ja 4 §

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Suvi Toivonen.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitukset

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen käräjäoikeuden tuomiossa selostetun ensisijaisen rangaistusvaatimuksen mukaisesti huumausainerikoksesta kuitenkin siten tarkennettuna, että A on laittomasti viljellyt tai yrittänyt viljellä hamppua käytettäväksi marihuana huumausaineena tai sen raaka-aineena ja hän on laittomasti pitänyt marihuanaa hallussaan ja saadakseen hampunkukinnoista siemeniä jatkoviljelyä varten. Syyttäjä on lisäksi vaatinut, että A:n rangaistus joka tapauksessa kovennetaan vankeudeksi.

A:n toiminnassa ei ole ollut kysymys hampun kasvinjalostustoiminnasta lääketieteellisiin tarkoituksiin. A:n tarkoitus on laillistaa huumehampun ja edelleen marihuanan käyttö.

A on kasvattanut hamppua navetan sivustalla. Näissä olosuhteissa toteutettava kasvinjalostus ei voi uskottavasti olla A:n väittämällä tavalla kasvinjalostustoimintaa lääketieteen eikä edes siementuotannon tarpeisiin. A on tietoinen siitä, että hänellä ei tosiasiallisesti ole ollut mahdollisuutta päästä osaksi lääkehamppumarkkinoita harjoittamansa kasvinjalostuksen tosiasiallisten olosuhteiden lisäksi varattomuutensa ja lainsäädännön vuoksi. Hän ei ole kyennyt tekemään tai kustantamaan hampun jalostamiseen liittyviä laboratoriotutkimuksia. Hampun THC-pitoisuudella ei ole merkitystä arvioitaessa hampun käyttötarkoitusta. Vähäinenkin THC-pitoisuus mahdollistaa kasvin käytön huumausaineena. Myös hampun hyötyviljely lääkenautintatarkoitukseenkin on kiellettyä.

Edellä kerrotut olosuhteet osoittavat korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2012:31 ja 28.10.2015 annetusta ratkaisusta nro 1973 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti, että A on kasvattanut hamppua huumausaineena käytettäväksi.

A:n ilmoitus poliisille hampun kasvattamisesta ei puhu sitä vastaan, että kysymyksessä ei olisi ollut hampun viljeleminen huumausainetarkoitukseen, koska A on vastoin ilmoitustaan jättänyt hakematta sekä yliopistollisen yhteistyökumppanin että hampun kasvatusluvan. Lupa olisi tullut hakea ennen kasvattamisen aloittamista. A on lisäksi jättänyt asentamatta ilmoituksessaan mainitsemansa valvonnan viljelmälle. A on myös ottanut vastoin ilmoitustaan toistuvasti haltuunsa eri hamppukasvin osia, yhteensä noin puolet sadostaan. Lehdet ovat huumausaineeksi tarkoitettua hampun osaa eikä ole uskottavaa, että niiden haltuunotto liittyisi mitenkään kasvinjalostustoimintaan.

A on vaatinut, että syyte lääkerikoksesta hylätään ja että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 4.562 eurolla ja hovioikeudessa 2.776 eurolla korkoineen.

Hampun viljely kasvinjalostussiemenen tuottamiseksi ei täytä lääkerikoksen tunnusmerkistöä. Hamppu kasvavana kasvina ei ole lääkevalvonnan kohteena. Lääkelaissa ei kielletä hampun ja muiden perinteisten rohtokasvien kasvattamista lääkkeiden raaka-aineeksi tai tuottamasta lääkekasvien siemeniä kotipuutarhurien käyttöön. Lääkelain nojalla valvotaan lääkemarkkinoita ja valvonnan kohteita ovat lääkealan toimijat, lääkkeiden tuottajat ja markkinoille tulevat lääkevalmisteet. Lääkekasvia saa kasvattaa ja keräillä. Lääkelaissa ei kielletä ketään kasvattamasta päihteeksi kelpaamatonta kasvia omaan lääkekäyttöön.

Hampputuotteita valvotaan vasta markkinointivaiheessa. Lääkkeitä valvotaan vasta kun lääkevalmisteita kliinisesti kokeillaan tai lasketaan markkinoille. Lääkkeen tuottaminen itsessään ei voi olla lääkerikos.

A:n tarkoitus ei ole ollut jalostaa lääkehamppua vaan tuottaa risteytyssiementä osana kasvinjalostusta. Kasvinjalostus on vasta ensimmäinen vaihe viisivaiheisessa kasvintuotannossa. Kyse ei ole vielä itse lääketuotannosta, jonka voidaan katsoa alkavan vasta jatkojalostuksesta. Siementen tuottaminen ei ole lääketuotantoa riippumatta siemenen lajikkeesta.

Hampun viljely lääkeaineeksi ei ole kiellettyä sillä perusteella, että Suomessa ei ole sen edellyttämää valvontaviranomaista. Edelleen Eviran selvitys siementen rekisteröinnin vaatimuksista on puutteellinen ja harhaanjohtava. Tekohetkellä voimassa olleet siemenkauppalain 4 §:n 2 momentin 1, 3 ja 7 kohdat antavat mahdollisuuden myydä myös sertifioimatonta hampun siementä.

A laskee yrityksensä kautta liikkeelle tutkimussiementä koeviljelyyn ja tähtää vuosien saatossa sertifioidun peltolajikkeen saantiin. Siemen ei muutu lääkkeeksi, vaikka sitä ei saisi markkinoida tai myydä. Lääkerikoksen yritys ei ole rangaistava.

Kasvavasta hamppukasvista lääkettä tai huumetta ei tee se, että kaikissa hamppukasveissa on lääkeaineluettelossa mainittua kannabidiolia (CBD) tai että sitä on mahdollista rikastaa ja erotella hamppukasvista. Hamppukasvin viljely ei ole kiellettyä siitä syystä, että CBD on lääke. Valvonta ja rangaistukset ovat mahdollisia vasta siinä vaiheessa, kun lääkkeeksi määriteltyjä kasveja ryhdytään tuomaan valmisteina markkinoille lääkekäyttöön.

A:n toiminta ei ole tuottanut lääkkeeksi kelpaavaa materiaalia vaan siemeniä. Lääkelaki ei kuitenkaan anna perusteita rikostuomioon siinäkään tapauksessa, että A olisi tuottanut lääkekukintoa, jos sitä ei lasketa markkinoille.

Kasvinjalostuksellisen tavoitteen estäminen lääkelain nojalla on elinkeinotoiminnan ja tutkimustyön vapauden perusteetonta rajoittamista.

Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön on rikos, mutta hampun kasvattaminen lääkinnälliseen käyttöön ei ole rikos. Lääkelaissa kasvatuksentarkoitus ei määrittele laillisuutta kuten huumausainelaissa.

A:n asianosaiskulut käräjäoikeudessa ovat aiheutuneet menetetystä työajasta 100 tuntia à 40 euroa yhteensä 4.000 euroa sekä matkakuluista 562 euroa. A on joutunut matkustamaan lakimiespalavereihin, kuulusteluun ja käräjäoikeuden istuntoon Iisalmeen yhteensä 1.340 kilometriä. Kilometrikorvaus on 0,42 euroa.

Hovioikeudessa A on käyttänyt valituksen ja vastauksen laatimiseen sekä istuntoon osallistumiseen yhteensä 55 tuntia. Matkakulut koostuvat matkakuluista istuntoon. Tulostuskuluja on aiheutunut 200 euroa tuhannen sivun tulostamisesta. Lisäksi kuluja on aiheutunut 200 euroa palaverista 22.9.2020 lakimiehen kanssa.

Vastaukset

Syyttäjä on vastustanut A:n muutosvaatimuksia. Syyttäjä on kiistänyt A:n hovioikeuden osalta esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen perusteeltaan ja paljoksunut sitä määrältään 456 euroa ylittävältä osalta.

Hampun viljely käytettäväksi huumausaineena taikka huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa on kielletty huumausainelain 7 §:n 2 momentin mukaan.

Hamppu on siemeniä lukuun ottamatta Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen lääkelain 6 §:n nojalla vahvistaman päätöksen mukaisesti rohdos (Lääkeluettelon rohdokset, liite 2).

Lääkelain lääkevalmisteen määrittelyä ja rekisteröintiä koskevan sääntelyn tarkkuus huomioiden A ei voi siemenjalostuksellaan laillisesti osallistua lääkevalmisteiden syntyyn.

Rohdoksia saa, riippumatta siitä, ovatko ne luonnosta kerättävissä tai itse viljeltyjä, niiden kerääjä tai viljelijä itse käyttää lääkinnälliseen tarkoitukseen. Rohdoksia ei kuitenkaan saa käyttää itsensä huumaamiseen, eikä niitä saa luovuttaa toiselle, koska lääkinnällisesti vaikuttaviksi väitettyjä rohtoja saa myydä vain apteekista.

Hampun kasvattaminen lääkeraaka-aineeksi on laitonta. Huumausainelaki ei mahdollista hampun kasvattamista lääkinnällisiin tarkoituksiin myöskään sen vuoksi, että YK:n huumausaineyleissopimuksen mukaisia valvontamenettelyjä ei ole Suomen huumausainelainsäädännössä. Laittomasti kasvatetulle hampulle ei voida myöntää minkäänlaista lupaa lailliseen lääkinnälliseen tarkoitukseen.

YK:n huumausaineyleissopimus säätelee 23 artiklassa lääkevalmisteen raaka-aineeksi tarkoitetun hamppulajikkeen kasvatuksen valvontaa. Lääkehamppulajikkeen jalostustoiminta toteutuu tällöin valtio viranomaisen laitoksessa tai valtion luvalla tai suostumuksella rekisteröidyn ja valvonnan alla olevan yksityisen kasvattajan toimesta. Hampun viljely huumausaineena tai huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa on kielletty, eikä hampun kasvattamiseen edellä mainittuihin tarkoituksiin voida myöntää minkäänlaisia lupia.

A:n ilmoittamaa jalostamistoimintaa ei ole ainakaan laajassa mittakaavassa. Vain joillekin rekisteröidyille ja valvonnan alla oleville kasvattajille on annettu jokin hamppulajike kasvatettavaksi lääkevalmisteen raaka-aineeksi.

Kun Suomessa ei ole valvontaviranomaisia, ei A:n tarkoittamaa jalostustoimintaakaan voida säännösten mukaan suorittaa.

Jos viljely olisi sallittu edellä mainittuja tarkoituksia varten, olisi viljely edellyttänyt muun muassa viljelylupaa, jossa viljelyyn käytettävät maa-alueet olisi osoitettu ja sato tulisi toimittaa ja myydä valtion kannabisviranomaisille.

A:lla ei voi olla hampun siemenen lääkinnällistä jalostustoimintaa. Kun suomalainen lainsäädäntö ei salli kannabiksen viljelyä lääkinnälliseen käyttöön, ei myöskään tässä tarkoituksessa tehty siementen jalostus voi olla laillista.

Koska huumausaineeksi luokiteltuja aineita käytetään myös lääkeaineena, esimerkkinä luonnon kasveista eristetyt opioidit, ei kasvissa saa olla lainkaan THC:tä, koska se tekisi siitä huumausainetta.

Käräjäoikeuden ratkaisu on oikea siltä osin kuin A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on jätetty vasta pääkäsittelyn jälkeen tehtynä tutkimatta.

A on vastustanut syyttäjän muutosvaatimuksia.

Huumausainelaissa ei kielletä hampun kasvattamista, eikä kasvattaminen vaadi Suomessa lupaa viranomaisilta. Huumausainelain perusteella hampun kasvattaminen on kiellettyä vain huumausainekäyttöä varten.

Vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa kannabis on määritelty siten, että kannabiksella tarkoitetaan kannabiskasvin kukintoja, mutta ei siemeniä, eikä sellaisia lehtiä, jotka eivät ole kukintojen yhteydessä.

Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, että A olisi kasvattanut hamppua huumausainekäyttöön tai että hän olisi syyllistynyt huumausaineen valmistukseen tai tuotantoon.

Hampun kasvattaminen ei ole huumausainetuotantoa eikä valmistamista. Vasta kukintojen irrottaminen ja kuivaus sekä hartsien irrottaminen voidaan tulkita huumausaineen tuotannoksi ja valmistamiseksi.

A:n tavoitteena ei ole ollut laillistaa hampun kasvattaminen ja marihuanan käyttö. Kyse on siementuotannosta kasvinjalostushankkeeseen.

A:n puitteet kasvinjalostukselle ovat olleet riittävät. Siemeniä myydään Suomessa ja näistä myytävistä siemenistä suurin osa tuotetaan hyvin pienissä puitteissa. Lajikkeiden kehittäminen pienemmillään edellyttää vain muutamien neliömetrien tilan. A:n toiminnan tulokset ovat olleet hyviä. Kannabis on vapautumassa sekä lääkekäyttöön että myös niin sanottuun virkistyskäyttöön. Kysymys on lajikepohjan luomisesta suomalaiselle kannabistuotannolle.

Hampun kasvilajikkeella ja pitoisuuksilla on merkitystä tilanteessa, jossa hampun kasvatustarkoitus on epäselvä. Jos lajike on yleinen peltolajike tai jos sen CBD-pitoisuus on suurempi kuin THC-pitoisuus, voi tämä todistaa sen, ettei kasvatus ole tähdännyt huumausainekäyttöön. Esimerkiksi Finola-hamppulajikkeen, jota saa kasvattaa siementuotantoon, THC-pitoisuus voi olla jopa yhden prosentin luokkaa. A ei ole kasvattanut hamppua polttamistarkoitukseen eikä nautittavaksi mitenkään vaan saadakseen risteytyssiemeniä.

Laissa ei ole kiellettyä kasvattaa kuitu- ja öljysiemenlajikkeita omaan käyttöön esimerkiksi teeyrttinä. Hampun kukintojen myynti tee-yrtiksi vaatii EU:n uuselintarvikeluvan. A ei tuota itselleen eikä levitykseen hampun kasvimateriaalia, vaan pelkkiä siemeniä.

Se, ettei A tiennyt kasvien pitoisuuksia, kertoo siitä, ettei kasvatuksen tarkoitus ollut tuottaa kannabista levitykseen. Huumausainekäyttöön kasvatettaessa käytetään niin sanottuja vakautettuja lajikkeita, jolloin jokainen siemen tuottaa ennakoitavissa olevia pitoisuuksia. Edelleen pölytykset pyritään estämään kokonaan. Siemenellisellä kukinnolla ei ole markkinoita käytännössä lainkaan, koska siemenet ja siemenkodat pilaavat kukinnon käyttämisen polttamalla. A:n koko kasvusto oli pölytetty ja täynnä siemeniä. Pitoisuuksien mittaukset olisivat todistaneet sen, että kyse oli heterogeenisestä risteytyspopulaatiosta eikä vakautetusta huumelajikkeesta.

Katukaupassa myynnissä oleva kannabis on emikukintoja. Hedekasveja ei käytetä huumausaineena. Saunassa olleet kasvit olivat hedekasveja, joista A oli kerännyt siitepölyn talteen. Lisäksi saunassa oli ollut jonkin verran homehtumaan alkaneita kukintoja, jotka A oli joutunut poistamaan homeen leviämisen estämiseksi. A oli kuivattanut näitä kukintoja puidakseen niistä jo kypsyneet siemenet talteen.

Pääkäsittely

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 24.9.2020. Hovioikeudessa on esitetty käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät kirjalliset todisteet ja kuultu todistelutarkoituksessa A:ta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Huumausainerikos

Hovioikeudessa esitetty todistelu ei anna aihetta päätyä syyksilukemisen osalta muuhun lopputulokseen kuin mihin käräjäoikeus on päätynyt. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut. Hovioikeus lisäksi toteaa, ettei hamppukasvin lajikkeella, sen sukupuolella tai kasvin huumausainepitoisuudella ole korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2012:13 ilmenevällä tavalla ratkaisevaa merkitystä syyksilukemisen kannalta. Hamppu on rikoslain 50 luvun 1 §:ssä tarkoitettua huumausainetta, kunhan siinä on edes jonkin verran THC:tä. Hampun THC- ja CBD-pitoisuudella ja niiden välisellä suhteella voi puolestaan olla merkitystä arvioitaessa, onko hamppua kasvatettu huumausaineena käytettäväksi, mihin kasvin korkea THC-pitoisuus verrattuna kasvin CBD-pitoisuuteen voi viitata. Hovioikeus syyttäjän hovioikeudessa tekemän syytteen tarkistamisen johdosta toteaa, ettei A ole syyllistynyt huumausainerikokseen myöskään pitämällä hallussaan hampun kukintoa hampunsiemeniä saadakseen, koska A ei ole kasvattanut tai käsitellyt hamppua huumausaineena käytettäväksi.

Lääkerikos

Rikoslain 44 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta lääkelain tai lääkkeiden valvontaa koskevan, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 100 a tai 235 artiklan nojalla annetun asetuksen taikka niiden nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa lääkelaissa tarkoitettuja lääkkeitä on tuomittava lääkerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Hampun sisältämä kannabidioli (CBD) on merkitty lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen (FIMEA) lääkelain 6 §:n nojalla vahvistamaan lääkeluetteloon. Cannabis Sativa eli hamppu on puolestaan sen siemeniä lukuun ottamatta merkitty lääkeluettelon kasveja ja rohdoksia tarkoittavaan liitteeseen.

A:ta vastaan huumausainerikoksesta ajettu syyte on hylätty, koska on jäänyt näyttämättä, että A olisi kasvattanut hamppua huumausaineena käytettäväksi. A:lla ei ole ollut tarkoitusta ottaa haltuunsa eikä käyttää missään tarkoituksessa kasvien kukintoja tai muita huumausaineena yleensä käytettäviä kasvinosia, vaan luovuttaa ne poliisille. Asiassa esitetty näyttö ei myöskään osoita, että A:n tarkoituksena olisi ollut käyttää mainittuja myös kannabidiolia sisältäneitä kasvinosia lääkkeenä missään muodossa tai jalostaa niitä lääkkeenä käytettäväksi. A:n tarkoituksena on hänen ilmoittamallaan tavalla katsottava olleen ottaa talteen vain kasvien siemenet tarkoituksenaan jalostaa niistä uusi siemenlajike kaupalliseen käyttöön jatkojalostettavaksi. Sillä, kuinka realistiset mahdollisuudet A:lla on ollut onnistua tavoitteessaan, ei ole ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, missä tarkoituksessa hän on kasvattanut hamppua. Kun hampun siemen ei ole edellä todetulla tavalla lääkeluetteloon merkitty lääke tai rohdos ja kun A ei ole kasvattanut hamppua tarkoituksenaan saada lääkkeenä käytettäväksi kasvin lääkettä sisältäviä osia, A:n menettely ei täytä lääkerikoksen tunnusmerkistöä.

Arvioitaessa, onko A voinut syyllistyä lääkerikokseen hampun kasvattamistarkoituksesta riippumatta, hovioikeus toteaa seuraavaa.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Kuten oikeuskirjallisuudessa on todettu, eduskunnan perustuslakivaliokunta on käytännössään muotoillut laillisuusperiaatteen ydinsisällön siten, että laillisuusperiaatteen mukaan kunkin rikoksen tunnusmerkistö on ilmaistava riittävällä täsmällisyydellä siten, että säännöksen sanamuodon perusteella on ennakoitavissa, onko jokin toiminta tai laiminlyönti rangaistavaa. Valiokunnan muotoilu korostaa laillisuusperiaatteen tausta-arvoja, ennen muuta ennakoitavuutta. (Melander: Rikosvastuun yleiset edellytykset, 2016, s. 63)

Lääkelain soveltamisalaa määrittävän 2 §:n mukaan laki koskee lääkkeitä, niiden valmistusta, maahantuontia, jakelua, välittämistä ja myyntiä sekä muuta kulutukseen luovutusta, edellä mainittua toimintaa harjoittavia lääketehtaita, lääketukkukauppoja, lääkkeiden välittäjiä ja apteekkeja, lääkkeiden prekliinisiä turvallisuustutkimuksia tekeviä laboratorioita sekä lääkkeiden valmistusta ja jakelua sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.

Lääkelaissa lääkkeiden valmistuksesta on säädetty lain 8 §:ssä, joka koskee lääkkeiden teollista valmistamista, jolla tarkoitetaan lääketehtaassa tapahtuvaa valmistamista, ja lain 12 §:ssä, joka koskee muuta kuin teollista valmistamista, jolla tarkoitetaan apteekissa ja siihen kuuluvassa sivuapteekissa tapahtuvaa valmistamista. Lääkelaissa säädetty lääkkeenvalmistuksen luvanvaraisuus ja muut lääkkeenvalmistukseen liittyvät ehdot koskevat vain lääkelaissa säädettyä lääkkeen valmistamista. Lääkelain 7 §:n mukaan lääkelaissa tarkoitetuista lääkkeistä, jotka huumausainelain mukaan ovat myös huumausaineita, on voimassa lisäksi, mitä niistä säädetään huumausainelaissa. Huumausainelain 3 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan huumausaineen valmistuksella tarkoitetaan tuotantoa lukuun ottamatta kaikkia menetelmiä, joilla huumausainetta voidaan aikaansaada, sekä puhdistamista ja huumausaineen muuntamista toiseksi huumausaineeksi. Saman momentin 8 kohdan mukaan huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan muun ohella kannabiksen erottamista kasveista, joista sitä saadaan. Huumausainelain 7 §:n 2 momentin mukaan muun ohessa hampun viljely käytettäväksi huumausaineena tai huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa on kielletty.

Hovioikeus toteaa olevan selvää, ettei hampun kasvattaminen ole edellä mainituissa lääkelain 8 ja 12 §:ssä tarkoitettua lääkkeen valmistamista. Kun huumausainelaissa on erikseen säädetty huumausaineen valmistamisesta, huumausaineen tuotannosta ja hampun viljelystä, hovioikeus katsoo, ettei hampun kasvattamista ja viljelyä voida pitää huumausainelain 3 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuna huumausaineen valmistamisena eikä siten myöskään lääkelain 7 §:n viittaussäännöksen perusteella lääkelaissa tarkoitettuna lääkkeen valmistamisena. Joka tapauksessa hampun kasvattamisen rangaistavuus lääkerikoksena pelkästään mainitun viittaussäännöksen perusteella ei edellä mainittu laillisuusperiaate ja lääkelain soveltamisala huomioon ottaen täytä rangaistussäännökseltä edellytettävää täsmällisyyttä ja ennakoitavuutta. A ei ole tämänkään vuoksi syyllistynyt lääkerikokseen.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvauksena käräjäoikeuden osalta käytetystä työajasta sadalta tunnilta 40 euroa tuntia kohden ja matkakuluista lakimiespalavereihin, poliisikuulusteluun ja käräjäoikeuden istuntoon 1.340 kilometriltä 42 senttiä kilometriä kohden eli yhteensä 4.562 euroa, sekä hovioikeuden osalta valituksen ja vastauksen laatimisesta, palaverista lakimiehen kanssa ja hovioikeuden pääkäsittelystä yhteensä 60 tunnilta 40 euroa tuntia kohden, sekä matkakuluista pääkäsittelyyn 176 euroa ja tulostuskuluista 200 euroa eli yhteensä 2.776 euroa.

Syyttäjä on, vaadittuaan, että oikeudenkäyntikuluvaatimus käräjäoikeuden osalta on vasta pääkäsittelyn jälkeen tehtynä jätettävä tutkimatta, hyväksynyt hovioikeuden osalta määrältään matkakuluista vaaditut 176 euroa sekä pääkäsittelyn osalta 80 euroa ja valituksen ja vastauksen laatimisesta 20 tunnin työmäärän ja 10 euron tuntiveloituksen perusteella yhteensä 200 euroa.

Käräjäoikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut

Käräjäoikeus on jättänyt tutkimatta A:n pääkäsittelyn toimittamisen jälkeen toimittaman oikeudenkäyntikuluvaatimuksen liian myöhään tehtynä.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (rikosoikeudenkäyntilaki) 9 luvun 6 §:n mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä. Säännös on asiallisesti saman sisältöinen kuin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n oikeudenkäyntikulujen vaatimista koskeva säännös ja oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain 7 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan hyvitystä on vaadittava ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla.

Rikosoikeudenkäyntilain ja oikeudenkäymiskaaren sanottuja säännöksiä koskevien lain esitöiden mukaan silloin, kun asianosainen ei omasta aloitteestaan huomaa pyytää oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi, tuomioistuimen tulisi kiinnittää asianosaisen huomiota tähän mahdollisuuteen (HE 82/1995 vp ja HE 191/1993 vp).

Käräjäoikeuden pääkäsittely on toimitettu 12.11.2019. A on toimittanut oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa käräjäoikeuteen sähköpostitse 19.11.2019 pääkäsittelyn jälkeen. Käräjäoikeuden tuomio on annettu kansliassa 25.11.2019. Edellä mainituista säännöksistä tai niitä koskevista lain esitöistä ei ilmene, mitä käsittelyn päättymisellä tarkoitetaan. Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2011:78 on ollut kysymys tilanteesta, jossa vastaaja oli vaatinut hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä vasta hovioikeuden pääasiassa toimittaman pääkäsittelyn jälkeen. Kun vaatimus oli tehty hovioikeudelle ennen pääasiaa koskevan tuomion antamista, hovioikeuden olisi tullut tutkia hyvitysvaatimus. Sanottuja rikosoikeudenkäyntilain, oikeudenkäymiskaaren ja oikeudenkäynninviivästymisen hyvittämisestä annetun lain säännöksiä on perusteltua tulkita samalla tavalla.

Oikeudenkäynnin tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi on perusteltua, että asianosainen esittää vaatimuksensa mahdollisimman hyvissä ajoin. Lähtökohta on, että vaatimus esitetään viimeistään pääkäsittelyssä. Hyvään prosessinjohtoon kuuluu, että tuomioistuimen puheenjohtaja tapauksissa, joissa syyte voi tulla hylätyksi, tiedustelee syytetyltä tämän kuluvaatimusta asiassa. Tämä prosessinjohdollinen velvollisuus tulee korostetusti esille silloin, kun asianosainen esiintyy oikeudessa ilman avustajaa. Asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä A:n huomiota tällaisen kuluvaatimuksen esittämisen mahdollisuuteen ei ollut kiinnitetty. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon edellä mainitusta korkeimman oikeuden ratkaisussa 2011:78 ilmenevä oikeusohje, hovioikeus katsoo, ettei A ole menettänyt oikeuttaan saada valtiolta korvausta oikeudenkäyntikuluistaan käräjäoikeudessa ja ettei käräjäoikeuden olisi tullut jättää A:n sitä koskevaa vaatimusta tutkimatta. Tämän vuoksi ja muutoksenhaun lopputulos huomioon ottaen hovioikeus ottaa A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen myös tältä osin ratkaistavakseen.

Oikeudenkäyntikulujen määrä

Asianosaiselle itselleen korvataan oikeudenkäynnistä aiheutuneet kustannukset kuten työansion menetys sekä matka- ja majoituskulut. Asianosaiselle itselleen suoritettava muu oikeudenkäyntikulukorvaus on poikkeuksellinen. Oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä ei korvausta suoriteta. Asianosaiselle itselleen oikeudenkäyntiin liittyvästä työstä määrättävä korvaus tulee rajoittaa lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen on itse ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä ja paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka toisen suorittamina olisivat olleet myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä (HE 107/1998 vp, I-SHO 2007:3).

A:lle on aiheutunut käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta hänen vaatimansa matkakustannukset yhteensä 738,80 euroa. Lisäksi A:lle on aiheutunut kopiointikuluja, joista ei ole esitetty tarkempaa selvitystä. Hovioikeus arvioi kopiointikulujen kohtuulliseksi määräksi 50 euroa. Syyttäjä on myöntänyt, että A:lla on oikeus saada korvausta oikeudenkäynnin hänelle aiheuttamasta työstä 10 euroa tunnilta sekä hovioikeuden pääkäsittelyn osalta 80 euroa. Hovioikeus arvioi A:lle maksettavan korvauksen kohtuulliseksi määräksi käräjäoikeuden ja hovioikeuden osalta yhteensä 50 tunnin ajankäyttöä vastaavat 500 euroa. A ei ole esittänyt selvitystä siitä, että hänelle olisi aiheutunut lakimiesavustajan käyttämisestä kustannuksia. A:n näiden kulujen korvaamista koskeva vaatimus on siten hylättävä. Valtio on näin ollen velvollinen suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa yhteensä 1.368,80 euroa korkoineen.

Tuomiolauselma

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Vastaaja

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon

Hylätty syyte

1. Lääkerikos 15.05.2017 - 20.09.2017

Rangaistusseuraamukset

A vapautetaan hänelle tuomitusta rangaistuksesta.

Korvausvelvollisuus

A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle rikosuhrimaksu 80 euroa.

Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjä- ja hovioikeudessa yhteensä 1.368,80 euroa. Korvaukselle on maksettava korkolain 4 § 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä alkaen, kun kuukausi on kulunut hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Eero Antikainen
Hovioikeudenneuvos Heikki Hakkarainen
Asessori Markus Kemppainen

Valmistelija: Hovioikeuden esittelijä Marleena Kolehmainen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 28.5.2021 : Ei valituslupaa.