17.7.2019

Ratkaisun keskeinen sisältö

Kysymys hovioikeuden toimivallasta määrätä vastaajalle ajokielto 1.6.2019 jälkeen.

RATKAISU, JOSTA ON VALITETTU

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 13.11.2018

Käräjäoikeus hylkäsi törkeää rattijuopumusta koskeneen syytteen ja siihen perustuneen ajokieltovaatimuksen.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Asia

Törkeä rattijuopumus

Valittaja

Kihlakunnansyyttäjä

Vastapuoli

A

Valitus

Syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen törkeästä rattijuopumuksesta ja määrätään ajokieltoon.

Vastaus

A on vaatinut valituksen hylkäämistä.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus luki A:n syyksi törkeän rattijuopumuksen ja määräsi hänet ajokieltoon väliaikaisen ajokiellon kesto huomioon ottaen vielä kahdeksi kuukaudeksi.

Perustelut

- - -

Hovioikeuden toimivallasta ratkaista ajokieltoa koskeva vaatimus

Ajokorttilain 64 §:n 1 momentin mukaan törkeään rattijuopumukseen syyllistynyt kuljettaja on määrättävä ajokieltoon. Kesäkuun 1. päivänä 2019 voimaan tulleen lainmuutoksen (96/2018) mukaan ajokiellon määrääminen kuuluu poliisille. Toimivalta määrätä ajokielto kuului aiemmin käräjäoikeudelle (1081/2012) ja muutoksenhaun yhteydessä ylemmille tuomioistuimille, vaikka sitä ei ollut säännöksessä erikseen todettu.

Laissa 96/2018 ei ole siirtymäsäännöstä sen varalta, että ajokieltoa koskeva asia on lain tullessa voimaan vireillä käräjäoikeudessa tai muutoksenhakutuomioistuimissa. Tätä kysymystä ei ole käsitelty myöskään lain esitöissä lukuunottamatta mainintaa, että "rikosprosessuaalisissa säännöksissä lähtökohtana on, että niitä sovelletaan siitä ajankohdasta, kun laki on tullut voimaan" (HE 103/2017 vp s. 70). Lain esitöistäkään ei siis löydy selvää kannanottoa, minkä tahon toimivallassa on määrätä ajokielto asioissa, jotka on pantu vireille käräjäoikeudessa ennen lain 96/2018 voimaantuloa, mutta jotka ratkaistaan vasta lain voimaantulon jälkeen. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuakaan tästä kysymyksestä ei ole.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun haetaan hovioikeudelta valittamalla. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 1 §:n mukaan oikeudenkäynti hovioikeudessa koskee käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ollutta asiaa valituksessa ja mahdollisessa vastauksessa vedotulta osalta. Tutkittavana on, onko ja miten käräjäoikeuden ratkaisua muutettava. Näitä oikeudenkäymiskaaren säännöksiä sovelletaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 12 luvun 1 §:n mukaan myös rikosasioiden muutoksenhaussa.

Käräjäoikeus on ollut asian 13.11.2018 ratkaistessaan toimivaltainen ratkaisemaan myös syyttäjän vaatimuksen A:n määräämisestä ajokieltoon. Ajokorttilain edellä selostettu muutos on tullut voimaan vasta asian ollessa hovioikeuden käsiteltävänä.

Käräjäoikeus on syytteen hylätessään hylännyt myös ajokieltovaatimuksen. Syyttäjä on saattanut oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla ja 26 luvun 1 §:n mukaisesti hovioikeuden ratkaistavaksi kysymyksen, onko käräjäoikeus päätynyt oikeaan ratkaisuun hylätessään syytteen ja siihen perustuneen ajokieltovaatimuksen vai onko ratkaisua muutettava ja luettava törkeä rattijuopumus A:n syyksi ja onko hänet määrättävä siinä tapauksessa myös ajokieltoon. Hovioikeudessa on näin ollen kysymys myös muutoksenhausta käräjäoikeuden ajokieltoa koskevaan ratkaisuun. Toimivalta ratkaista muutoksenhakemus kuuluu oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 4 luvun 7 §:stä ilmenevän prosessioikeudellisen jatkuvuusperiaatteen nojalla hovioikeudelle eikä tämän toimivallan voida katsoa siirtyneen ajokiellonkaan osalta poliisille ajokorttilakia muutettaessa.

Hovioikeus on mainituilla perusteilla toimivaltainen ratkaisemaan myös ajokiellon määräämistä koskevan syyttäjän vaatimuksen.

Ajokielto tässä tapauksessa

A on määrättävä oikeuskäytännön perusteella ajokieltoon kahdeksaksi kuukaudeksi. Hän on ollut väliaikaisessa ajokiellossa lähes kuusi kuukautta, joten hänet määrätään ajokieltoon vielä kahdeksi kuukaudeksi.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Antti Vaittinen ja Pirkko Loukusa ja ma. hovioikeudenneuvos Heini Hakala.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.