1.8.2017

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A:ta ja hänen aviopuolisoaan B:tä on syytetty samoista rikoksista. Kysymys siitä, voitiinko A:n esitutkinnassa antamaa kertomusta hyödyntää todisteena B:tä vastaan oikeudenkäynnissä.

VARSINAIS-SUOMEN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 21.6.2016

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

Syyttäjä on vaatinut A:lle ja B:lle rangaistusta muun ohessa yhdessä tehdystä rekisterimerkintärikoksesta kohdassa 5, yhdessä tehdystä petoksesta kohdassa 6 ja yhdessä tehdystä törkeästä maksuvälinepetoksesta kohdassa 12. Syyttäjä on nimennyt A:n todistelutarkoituksessa kuultavaksi kohdissa 5, 6 ja 12 todistusteemalla B:n osallisuus.

A, joka on B:n aviopuoliso, on ilmoittanut käyttävänsä oikeutta olla todistamatta asiassa ja vaatinut, että hänen esitutkinnassa antamansa kertomus asetetaan hyödyntämiskieltoon. Syyttäjä on katsonut, ettei hyödyntämiskieltoa tule soveltaa, koska A on kanssavastaaja.

Käräjäoikeus on päätöksellään määrännyt A:n esitutkintakertomuksen hyödyntämiskieltoon. Perusteluinaan käräjäoikeus on viitaten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 § ja 25 §:iin lausunut, ettei A:n esitutkinnassa antamia kertomuksia voida hyödyntää tässä oikeudenkäynnissä, koska kyseessä on A:lle läheinen henkilö.

Asian ovat käräjäoikeudessa ratkaisseet käräjätuomari Anneli Poukka ja lautamiehet.

TURUN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 1.8.2017

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

KÄSITTELYRATKAISU

Hyödyntämiskielto

Syyttäjä on vastavalituksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden päätös hyödyntämiskiellosta kumotaan.

A ja B ovat vaatineet, että syyttäjän vastavalitus hylätään tältä osin perusteettomana.

Sovellettavat oikeusohjeet

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin ei saa rikosasiassa hyödyntää 18 §:ssä säädetyn vaitiolo-oikeuden vastaisesti hankittua todistetta.

Saman luvun 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai häneen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen. Lainkohdassa tarkoitetulla suhteella viitataan muun muassa asianosaisen nykyiseen tai entiseen aviopuolisoon.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 47 §:n 2 momentin mukaan jos kuultava suullisessa kertomuksessaan poikkeaa siitä, mitä hän on aikaisemmin tuomioistuimelle, syyttäjälle tai esitutkintaviranomaiselle kertonut, tai ei anna kertomusta, kuultavan aikaisempaa kertomusta saadaan käyttää todisteena siltä osin kuin suullinen kertomus poikkeaa aikaisemmasta kertomuksesta tai kuultava ei ole antanut kertomusta. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 46/2014 vp, s. 107) on todettu, ettei esitutkintakertomusta saisi käyttää, jos todistaja, jolla on vaitiolo-oikeus, on antanut kertomuksen esitutkinnassa, mutta kieltäytyy oikeudenkäynnissä todistamasta.

Kysymyksenasettelu

A on käräjäoikeudessa ollut vastaajan asemassa tässä asiassa. Hän on myöntänyt syytteet oikeaksi kohdissa 3-7. Syyttäjä on käräjäoikeudessa nimennyt A:n kuultavaksi kohdissa 3-7, joissa vastaajana on A:n ohella ollut syytteet sanotuissa kohdissa kiistänyt aviopuoliso B. Todistusteemana on ollut muun ohella B:n osallisuus. A on läheiskriminointisuojaan vedoten kieltäytynyt tulemasta asiassa kuulluksi. Syyttäjä on nimennyt A:n esitutkinnassa antaman kertomuksen kirjalliseksi todisteeksi kohdissa 3-7.

Kysymys on siitä, miten oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin sisältämän kieltäytymisoikeuden merkitystä on läheisen kanssavastaajan osalta arvioitava. Ratkaistavana on, voidaanko A:n esitutkintakertomusta käyttää todisteena hänen puolisoaan vastaan.

Kanssavastaajan kieltäytymisoikeudesta

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin tarkoittama oikeus olla myötävaikuttamatta oman tai läheisensä syyllisyyden selvittämiseen kuuluu sanamuodostaan huolimatta paitsi todistajalle myös muille kuultaville (HE 46/2014 vp, s. 77 ja Jaakko Rautio - Dan Frände: Todistelu, Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari, 2016, s. 146). Siten myös vastaajalla on oikeus kieltäytyä myötävaikuttamasta häneen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen. Lainkohdan merkitystä vähentää se, ettei vastaajalla jo oman asemansakaan vuoksi ole velvollisuutta selvittää asiaa miltään osin.

Esitutkintakertomuksen käyttämisestä

Vastaajan oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen ei merkitse sitä, että hänen esitutkinnassa antamaansa kertomusta ei saisi käyttää todisteena häntä itseään vastaan oikeudenkäynnissä, jos esitutkinta on suoritettu asianmukaisesti. Tämä edellyttää sitä, että vastaajalle on kerrottu hänen oikeutensa riittävällä tavalla. Lähtökohta perustuu siihen, että epäillyn asemassa kuullulla henkilöllä ei ole velvollisuutta antaa esitutkinnassa kertomusta, minkä vuoksi hänen vapaaehtoisesti antamaansa kertomusta ei ole estettä käyttää. Tämä ilmenee muun ohella läheisasianomistajaa koskeneesta ratkaisusta KKO 2000:71, jossa katsottiin, ettei asianomistajan kertomuksen käyttämiselle hänen läheistään vastaan käydyssä rikosoikeudenkäynnissä ollut estettä, koska asianomistajalla ei ollut velvollisuutta antaa kertomusta esitutkinnassa. Vaikka asianomistajan ja todistajan kertomuksen käyttäminen todisteena on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun uudistuksessa ratkaistu toisella tavalla, esitöistä ei ilmene, että ratkaisulinjaa olisi vastaajan osalta ollut tarkoitus muuttaa.

Koska A:lla ei ole ollut vastaajana velvollisuutta kertoa asiasta mitään, sanotusta seuraa, ettei ole lähtökohtaisesti estettä käyttää esitutkintakertomusta todisteena hänen puolisoaan vastaan. Kertomuksen asettaminen hyödyntämiskieltoon merkitsisi tosiasiassa sitä, että oikeus olla selvittämättä läheisen syyllisyyttä olisi tehokkaampi ja painavampi kuin oikeus olla selvittämättä omaa syyllisyyttään. Tätä ei voida pitää perusteltuna ottaen huomioon sekin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18-19/1990) 6(1) artiklan on katsottu edellyttävän ainoastaan sitä, että henkilöllä on oikeus olla todistamatta itseään vastaan (HE 46/2014 vp, s. 77).

A:n oikeuksien ilmoittamisesta esitutkinnassa

Esitutkintalain 7 luvun 10 §:n 2 momentin mukaan rikoksesta epäillylle on ennen kuulustelua yksilöitävä teko, josta häntä epäillään. Epäillylle on lisäksi ilmoitettava hänen oikeuksistaan siten kuin 4 luvun 16 §:ssä säädetään, jollei ilmoitusta ole jo aiemmin tehty. Epäillylle on ennen kuulustelua ilmoitettava oikeudesta vaieta ja olla muutoinkin myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen, vaikka ilmoitus tästä oikeudesta olisi jo aiemmin tehty. Epäillylle on ennen kuulustelua ilmoitettava myös oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa ja siitä, milloin hänelle voidaan määrätä puolustaja, vaikka ilmoitus näistä oikeuksista olisi jo aiemmin tehty, ellei uudelleen ilmoittaminen ole ilmeisen tarpeetonta.

Lainkohdalla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston tiedonsaantioikeutta rikosoikeudellisissa menettelyissä koskeva direktiivi (2012/13/EU). Direktiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyille ja syytetyille annetaan viipymättä tietoja vähintään eräistä prosessuaalisista oikeuksista, sellaisina kuin näitä oikeuksia sovelletaan niiden kansallisen oikeuden mukaan niiden tehokkaan käytön mahdollistamiseksi. Yksi näistä oikeuksista on oikeus vaieta.

Esitutkintalain 7 luvun 10 §:n 4 momentin mukaan todistajalta on tiedusteltava sellaisia seikkoja, jotka lain mukaan oikeuttavat tai velvoittavat hänet kieltäytymään todistamasta. Vastaavaa velvoitetta vastaajan osalta ei ole sisällytetty esitutkintalakiin tai direktiiviin 2012/13/EU. Esitutkintalaissa on siten katsottu riittäväksi se, että vastaajalle ilmoitetaan hänen oikeudestaan vaieta hänen oman asemansa perusteella.

A:ta on kuultu esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä 13. - 14.1.2016, 25.1.2016 ja 1.2.2016. Esitutkintapöytäkirjan mukaan hänelle on kerrottu oikeudesta olla myötävaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä on epäilty.

Esitutkintapöytäkirjassa ei kuitenkaan ole merkintää, jonka mukaan A:lle olisi kerrottu, että hänen puolisoaan epäillään asiassa rikoksesta ja että hänellä on oikeus olla myötävaikuttamatta tämän rikoksen selvittämiseen. Vaikka esitutkintalaissa tai edellä mainitussa direktiivissä ei tätä edellytetä, asiallisesti tämä merkitsee sitä, että A:lle ei ole kerrottu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:ssä tarkoitetusta oikeudesta olla myötävaikuttamatta hänen puolisonsa syyllisyyden selvittämiseen. A ei siten ole voinut harkita kertomuksen antamista esitutkinnassa siitä näkökulmasta, että sitä saatetaan käyttää todisteena hänen puolisoaan vastaan. Näin ollen A:n esitutkintakertomus on hankittu saman luvun 25 §:ssä tarkoitetulla tavalla 18 §:ssä säädetyn vaitiolo-oikeuden vastaisesti, eikä sitä voida ottaa vastaan todisteena.

Käräjäoikeuden hyödyntämiskiellosta antamaa päätöstä ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenlaamanni Asko Nurmi

hovioikeudenneuvos Sanna Niinistö

hovioikeudenneuvos Pekka Varjus

Esittelijä: Hovioikeuden esittelijä Johannes Koskenniemi (mietintö)

Esittelijän mietintö:

Käsittelyratkaisu hyödyntämiskiellon osalta on perustelujen kahta viimeistä kappaletta lukuun ottamatta esittelijän mietinnön mukainen. Tämän jälkeen hovioikeus lausunee seuraavaa:

Esitutkintalaissa tai edellä mainitussa direktiivissä ei edellytetä, että epäillylle erikseen kerrotaan myös hänen läheistään epäiltävän samasta teosta kuin häntä itseään. Tällaista yleistä velvollisuutta ei voida johtaa perusoikeuksista tai Suomea sitovista kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista. Tästä huolimatta saattaa olla tilanteita, joissa rikoksesta epäillyn esitutkinnassa antaman kertomuksen käyttäminen todisteena oikeudenkäynnissä edellyttää sitä, että epäilty on tullut tietämään myös hänen läheisensä olevan samassa asiassa epäiltynä. Koska jokaisella on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 (1) artiklan mukaan oikeus nauttia perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta, edellä mainittuja säännöksiä on perusteltua tulkita siten, että rikoksesta epäillyllä tulee olla mahdollisuus harkita sitä, myötävaikuttaako hän myös hänen läheistään koskevan asian selvittämiseen.

A ja B on otettu kiinni heidän asunnolleen 13.1.2016 tehdyn kotietsinnän yhteydessä siten, että B on ollut vapauttaan vailla 11.2.2016 asti ja A 14.1.2016 asti. B:tä on kuultu epäiltynä kohtien 6 ja 7 rikoksista 15.1.2016. A:ta on kuultu epäiltynä samoista rikoksista 25.1.2016, jolloin hän on nimenomaisesti suostunut siihen, että hänen kertomustaan voidaan käyttää todisteena oikeudenkäynnissä. Näissä oloissa on selvää, että A on voinut harkita kertomuksensa antamista tietoisena siitä, että kertomusta voidaan käyttää todisteena myös hänen puolisoaan vastaan.

Päätös hyödyntämiskiellosta kumottaneen ja asiassa toimitettaneen pääkäsittely syyttäjän vastavalituksen ratkaisemiseksi.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen