21.6.2016

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, oliko osakeannissa merkittäviksi annettujen osakkeiden merkintähinta maksettu osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla rahassa edellytyksin, että yhtiö hankkii vastiketta vastaan omaisuutta. Kysymys myös siitä, olivatko osakkeiden merkitsijät näyttäneet, että apporttiomaisuudella oli maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle, vai oliko puuttuva määrä maksettava yhtiölle rahassa.

Osakeyhtiölaki 9 luku 12 §

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 18.3.2014 nro 2485

X Oy:n konkurssipesä on käräjäoikeudessa esittämässään kanteessa vaatinut muun ohessa, että yhteensä 8.700 X Oy:n osaketta 26.9.2008 ja 1.1.2009 merkinneet A ja B Oy velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n nojalla puuttuvana merkintähintana yhteensä 3.901.519 euroa korkoineen. A ja B Oy olivat 26.9.2008 sitoutuneet merkitsemään yhteensä 8.700 X Oy:n osaketta 448,45 euron osakekohtaiseen merkintähintaan. X Oy:n osakkeiden merkitsemisestä oli sovittu samassa yhteydessä, kun A ja B Oy olivat sopineet omistamiensa Y Oy:n osakkeiden myymisestä X Oy:lle 5.905.296 euron kauppahinnalla. Takaisinmerkinnän arvo oli ollut 3.901.515 euroa eli 66,07 prosenttia kauppahinnasta. A:n ja B Oy:n niin sanotut takaisinsijoitukset X Oy:hyn olivat tapahtuneet 1.700 osakkeen osalta 26.9.2008 rahasuorituksella ja 7.000 osakkeen osalta 1.1.2009 kuittaamalla A:n ja B Oy:n kauppahintasaatavaa X Oy:n merkintähintasaatavaa vastaan. Kyse oli ollut tavanomaisesta peitellystä apporttista tai jälkiapporttitilanteesta. Osakeyhtiölain apporttiomaisuuden käyttöä koskevat menettelytavat oli laiminlyöty, eikä Y Oy:n osakkeilla ollut ollut merkintä- ja kuittaustilanteessa taloudellista arvoa. A ja B Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Käräjäoikeus on katsonut, että A:n ja B Oy:n tekemän X Oy:n osakkeiden merkinnän ehtona on ollut se, että X Oy ostaa Y Oy:n osakkeet A:lta ja B Oy:ltä. Kyse on ollut osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentin mukaisesta tapauksesta. X Oy:n osakeannissa osakkeita merkinneiden A:n ja B Oy:n on osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 2 momentin perusteella tullut näyttää, että niiden apporttiomaisuudella maksamien osakkeiden osalta apporttiomaisuudella on ollut sitä koskevaa maksua vastaava arvo X Oy:lle. Käräjäoikeus on katsonut näytetyksi, että Y Oy:n osakkeilla on 26.9.2008 ollut kauppasopimuksessa määritetty arvo. Sen sijaan 1.1.2009 Y Oy:n osakkeen arvo on käräjäoikeuden mukaan ollut 296,68 euroa kappaleelta eli kauppahintaa pienempi.

Käräjäoikeus on, konkurssipesän kanteen enemmälti hyläten, velvoittanut A:n suorittamaan konkurssipesälle osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n mukaisena puuttuvana merkintähintana yhteensä 936.846,58 euroa korkoineen ja B Oy:n 185.797,62 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Ilkka Ylönen.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

A on valituksessaan vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin konkurssipesän kanne häneen kohdistettuna on hyväksytty.

X Oy:n konkurssipesä on vaatinut, että A:n valitus hylätään. Konkurssipesä on omassa valituksessaan vaatinut, että sen osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n nojalla esittämät vaatimukset hyväksytään kokonaan.

A ja B Oy ovat vaatineet, että konkurssipesän valitus hylätään.

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Asian tausta ja kysymyksenasettelu hovioikeudessa

---

A ja B Oy ovat 26.9.2008 ja 1.1.2009 merkinneet yhteensä 8.700 X Oy:n osaketta yhteensä 3.901.515 euron merkintähinnalla. Sanottujen osakemerkintöjen tekemisestä on sovittu samassa yhteydessä, kun X Oy on hankkinut A:lta ja B Oy:ltä näiden omistamia Y Oyn osakkeita ---. Riidatonta on, että kyseessä olevassa järjestelyssä ei ole X Oy:n osakkeiden merkitsemisen osalta noudatettu osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 2 momentin menettelysäännöksiä osakkeiden merkintähinnan maksamisesta apporttiomaisuudella. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, ovatko A ja B Oy maksaneet merkitsemiensä X Oy:n osakkeiden merkintähintaa osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla rahassa edellytyksin, että X Oy on hankkinut vastiketta vastaan Y Oy:n osakkeita, eli onko hankintaan tullut soveltaa, mitä maksusta apporttiomaisuudella säädetään. Mikäli näin katsotaan olevan, on kysymys toiseksi siitä, onko Y Oy:n osakkeilla näytetty olleen maksua vastaava arvo X Oy:lle vai onko A:n ja B Oy:n maksettava puuttuva määrä X Oy:n konkurssipesälle sen vaatimin tavoin rahassa.

Onko kyse ollut osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetusta järjestelystä

Tarkastelun lähtökohdat

Osakeyhtiölain 9 luvun 12 § sisältää säännökset apporttiomaisuudella eli muulla omaisuudella kuin rahalla tapahtuvasta osakkeen maksamisesta osakeannissa. Pykälän 1 momentin mukaan tällaisella omaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Pykälän 2 momentissa säädetään apporttiehdon mainitsemisesta osakeantipäätöksessä samoin kuin selvityksestä, jossa yksilöidään apporttiomaisuus sekä selvitetään sen arvostamiseen vaikuttavat seikat ja arvostamisessa noudatetut menetelmät. Jos viimeksi mainitun momentin säännöksiä ei ole noudatettu, merkitsijällä on velvollisuus näyttää, että omaisuudella oli maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Puuttuva määrä on maksettava yhtiölle rahassa. Apporttisääntelyn tarkoituksena on suojata osakkeenomistajia ja velkojia turvaamalla täysi maksu osakkeesta yhtiölle. Apporttiomaisuutta koskevilla muodollisuuksilla pyritään tässä tarkoituksessa edesauttamaan omaisuuden oikeaa arvostamista (HE 109/2005 vp s. 46).

Jos merkintähinta maksetaan rahassa edellytyksin, että yhtiö hankkii vastiketta vastaan omaisuutta, hankintaan sovelletaan osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentin mukaan vastaavasti, mitä maksusta apporttiomaisuudella säädetään. Säännös on tarpeen, kuten osakeyhtiön perustamista koskeva saman lain 2 luvun 6 §:n 3 momentin säännös, jotta apporttisäännöksiä ei voida kiertää tällaisilla sopimusjärjestelyillä (HE 109/2005 vp s. 46). Osakeannissa säännös voi tulla sovellettavaksi sekä niin sanottuun esiapporttiin että jälkiapporttiin (HE 109/2005 vp s. 109).

Oikeuskirjallisuudessa yhtenä esimerkkinä tilanteesta, jossa osakkeiden maksun voidaan mahdollisesti katsoa tapahtuvan osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, on mainittu yrityskauppojen yhteydessä esiintyvä niin sanottu reinvestment -järjestely, jossa osakkeiden myyjä kaupanteon yhteydessä sitoutuu sijoittamaan ainakin osan myymiensä osakkeiden kauppahinnasta takaisin ostajayhtiöön (Airaksinen - Pulkkinen - Rasinaho: Osakeyhtiölaki I 2010, 2. painos, s. 709 - 710).

Professorit C ja D ovat konkurssipesän käräjäoikeudelle jättämässä kirjallisessa selvityksessä arvioineet, että käsillä olevassa tapauksessa kyse on ollut varsin tavanomaisesta peitellystä tai salatusta osakkeiden apporttimerkinnästä, joka toteutetaan erinäisin sopimusjärjestelyin ja jonka estämiseksi osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentin säännös on nimenomaisesti tarkoitettu.

---

Hovioikeuden johtopäätökset

---

Kuten jo 19.11.2007 päivätystä aiesopimuksesta ilmenee, A:n ja B Oy:n sitoutuminen merkitsemään X Oy:n osakkeita on alusta lähtien muodostanut olennaisen osan Y Oy:n osakkeita koskenutta kauppaa. A:lta ja B Oy:ltä edellytetty niin sanottu takaisinsijoitus X Oy:hyn on ollut huomattava jo 1.4.2008 päivätyssä kauppakirjassa, ja merkittäviksi edellytettyjen X Oy:n osakkeiden määrä on edelleen kasvanut 26.9.2008 päivätyssä kauppakirjassa. Ensin mainitun, 1.4.2008 päivätyn kauppakirjan mukaan A:n ja B Oy:n tekemät osakemerkinnät ovat olleet "kaupan voimaantulon ehto". Jälkimmäisessä, 26.9.2008 päivätyssä kauppakirjassa A:n ja B Oy:n sitoutuminen osakemerkintöihin on puolestaan sidottu siihen, että X Oy maksaa kauppahinnan Y Oy:n osakkeista kokonaisuudessaan. X Oy:n voidaan siten katsoa hankkineen Y Oy:n osakkeet sillä edellytyksellä, että A ja B Oy merkitsevät X Oy:n osakkeita. A:n ja B Oy:n on vastaavasti katsottava maksaneen merkitsemiään X Oy:n osakkeita edellytyksin, että X Oy on hankkinut A:lta ja B Oy:ltä vastiketta vastaan muuta omaisuutta kuin rahaa eli Y Oy:n osakkeita.

Kukaan hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuulustelluista henkilöistä, jotka ovat olleet omasta tai edustamansa oikeushenkilön puolesta mukana edellä selostetuissa sopimusjärjestelyissä, ei ole kertonut mieltäneensä, että A:n ja B Oy:n merkitessä X Oy:n osakkeita olisi tullut noudattaa sitä, mitä osakkeiden maksamisesta apporttiomaisuudella on säädetty. Myös X Oy:n tilintarkastajat ovat 6.4.2009 päivätyssä rekisteriviranomaiselle osoitetussa todistuksessa todistaneet, että osakeyhtiölain säännöksiä kyseessä olevien osakkeiden maksamisesta on noudatettu ---. Asianomaisten tahojen vilpittömälläkään mielellä ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, kun arvioidaan, olisiko osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 2 momentin säännöksiä tullut tästä huolimatta noudattaa. Osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentin säännöksen tarkoituksena on juuri estää osakkeenomistajien ja velkojien suojaamiseksi tarkoitetun apporttisääntelyn kiertäminen sopimusjärjestelyin. Siten sekään seikka, että A ja B Oy sekä X Oy ovat kuittaussopimuksessa 1.1.2009 nimenomaisesti sopineet siitä, ettei sopijapuolilla sen jälkeen ole Y Oy:n osakkeiden kauppaan liittyviä vaatimuksia, ei merkitse sitä, etteikö X Oy:n konkurssipesällä olisi oikeutta vaatia mahdollisesti puuttuvan merkintähinnan maksamista. Apporttia koskevia säännöksiä ei voida tällaisella sopimuksella kiertää.

A on väittänyt, että asiaa tulisi arvioida takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain periaatteiden mukaisesti. Hovioikeus toteaa, ettei sillä seikalla, että osakeyhtiölle kuulunut oikeus vaatia täyttä suoritusta osakkeittensa merkintähinnan maksusta on siirtynyt sen konkurssipesälle, ole lähtökohtaisesti mitään merkitystä osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n säännöksiä sovellettaessa. Osakeyhtiölain esitöissä on nimenomaisena esimerkkinä tilanteesta, jossa pykälän 2 momentin säännöstä vastaava osakeyhtiölain 2 luvun 6 §:n 2 momentin säännös voi käytännössä tulla sovellettavaksi, mainittu tilanne, jossa yhtiön konkurssipesä väittää apporttiomaisuudella tapahtunutta osakkeen maksua riittämättömäksi ja vaatii merkitsijältä puuttuvaa määrää (HE 109/2005 vp s. 46). Kyse on siten apporttisäännösten kiertämisen estämiseksi säädettyjen osakeyhtiölain säännösten soveltamisen tyyppitapauksesta.

Näillä perusteilla hovioikeus päätyy samaan johtopäätökseen kuin käräjäoikeus siltä osin kuin se on katsonut, että A ja B Oy ovat maksaneet 26.9.2008 ja 1.1.2009 merkitsemiensä X Oy:n osakkeiden merkintähintaa osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Y Oy:n osakkeiden arvo luovutushetkillä 26.9.2008 ja 1.1.2009

Hovioikeus on edellä katsonut käräjäoikeuden tavoin selvitetyksi, että A ja B Oy ovat maksaneet 26.9.2008 ja 1.1.2009 merkitsemiensä X Oy:n osakkeiden merkintähintaa tosiasiassa osittain muulla omaisuudella kuin rahalla eli Y Oy:n osakkeilla. Koska osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 2 momentin kahden ensimmäisen virkkeen säännösten noudattaminen on laiminlyöty, on X Oy:n osakkeiden merkitsijöillä eli A:lla ja B Oy:llä saman momentin kolmannen virkkeen mukaisesti velvollisuus näyttää, että Y Oy:n osakkeilla oli maksua vastaava taloudellinen arvo X Oy:lle. Pykälän 1 momentin mukaan omaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. A:lla ja B Oy:llä on siten todistustaakka siitä, että apporttina X Oy:lle 26.9.2008 luovutettujen Y Oy:n osakkeiden arvo (66,07 prosenttia 1.044 kappaleesta) on ollut kyseisellä hetkellä 762.365 euroa ja että apporttina X Oy:lle 1.1.2009 luovutettujen Y Oy:n osakkeiden arvo (66,07 prosenttia 11.614 kappaleesta) on tuolloin ollut 3.139.150 euroa. Y Oy:n osakkeiden arvolla muina ajankohtina ei ole asiassa merkitystä.

---

Yleistä apporttiomaisuuden arvostamisesta

Osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 1 momentin mukaan apporttiomaisuudella on luovutushetkellä oltava vähintään maksua vastaava taloudellinen arvo yhtiölle. Säännös vastaa saman lain 2 luvun 6 §:n 1 momentin säännöstä (HE 109/2005 vp s. 109), joka puolestaan vastaa aikaisemmin voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) 2 luvun 4 §:n (145/1997) 4 momentin säännöstä (HE 109/2005 vp s. 45). Viimeksi mainitun lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 89/1996 vp s. 52) mukaan apporttiomaisuudella on oltava taloudellista arvoa nimenomaan vastaanottavan yhtiön kannalta. Vastaanottavan yhtiön kannalta taloudellista arvoa on lähinnä likvidillä rahoitusomaisuudella sekä yhtiön varsinaisen tuotantoprosessin kannalta käyttökelpoisella omaisuudella. Tehdyn työn, esimerkiksi tuotekehityksen osalta apporttiomaisuutena voidaan ottaa huomioon vain työn tulos eli lopputuotteen arvo eikä sen saavuttamisesta aiheutuneita kustannuksia. Apporttiomaisuuden arvo yhtiölle on arvioitava tapauskohtaisesti.

Osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n 2 momentissa säädetään puolestaan velvollisuudesta ottaa osakeantipäätökseen selvitys, jossa yksilöidään apporttiomaisuus sekä selvitetään arvostamiseen vaikuttavat seikat ja arvostamisessa noudatetut menetelmät. Selvitys vastaa sisällöltään perustamissopimukseen 2 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan otettavaa selvitystä (HE 109/2005 vp s. 109). Vaatimukset tällaisen selvityksen sisällöstä vastaavat lain esitöiden mukaan asiallisesti paljolti sitä, mitä aikaisemmin voimassa olleen osakeyhtiölain (734/1978) 2 luvun 4 §:n (145/1997) 2 ja 3 momentissa sekä 4 a §:n (145/1997) 1 momentin 1 - 3 kohdissa säädettiin osakeyhtiön perustamiskirjan liitteistä ja riippumattoman asiantuntijan lausunnosta (HE 109/2005 vp s. 45).

Viimeksi mainittujen lainkohtien säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 89/1996 vp s. 52 - 55) on korostettu yhtiöön tulevan omaisuuden arvioimista mahdollisimman puolueettomasti. Osakeyhtiölain 2 luvun 4 a §:n (145/1997) 1 momentin mukaisessa arviointitehtävässä toimivan yhden tai useamman hyväksytyn tilintarkastajan on tullut täyttää tietyt kelpoisuus-, asiantuntemus- ja riippumattomuusvaatimukset, ja tällaiselta riippumattomalta asiantuntijalta on vaadittu erityistä esteettömyyttä suhteessa yhtiölle tulevaan omaisuuserään ja sen luovuttajaan.

Momentin 1 kohdan mukaan tällaisen asiantuntijan antamassa lausunnossa on tullut olla ensinnäkin selvitys yhtiölle tulevasta omaisuudesta. Omaisuus on tullut kuvailla ja erityisesti sen arvoon vaikuttavat seikat tuoda esille ja tarvittaessa kertoa niihin vaikuttavista tekijöistä. Momentin 2 kohdan mukaan edellytetty selvitys omaisuuden arvioinnissa käytetyistä arvostusmenetelmistä ja niitä käyttämällä saavutettavista tuloksista on voinut tarkoittaa tietoa siitä, että tietyt osakkeet on arvostettu pörssikurssin, verotusarvon, tuottoarvon tai substanssiarvon mukaan. Tilintarkastajan on tullut myös selvittää menetelmien asianmukaisuutta, erityisesti niissä tapauksissa, joissa käytetty menetelmä on poikkeuksellinen tai joissa erilaiset arvostusmenetelmät saattavat johtaa olennaisesti erilaisiin tuloksiin. Tämä on saattanut edellyttää vaihtoehtoisten arvostusmenetelmien tuottamien tulosten esittämistä lausunnossa. Selvityksen on tullut kohdistua arvostusmenetelmän asianmukaisuuteen kussakin tapauksessa. Jos on valittu yksi useista mahdollisista menetelmistä, asiantuntijana toimivan tilintarkastajan on tullut lausua siitä, onko valinta ollut asiallisesti perusteltu. Jos kysymyksessä on ollut eri arvostusmenetelmien yhdistelmä, tilintarkastajan on tullut lausua myös eri menetelmien saamasta painoarvosta ja tehdyn ratkaisun perustelemisesta. Käytetystä markkinahintaan perustuvasta arvostusmenetelmästä on tullut antaa menetelmän luotettavuuden arviointiin vaikuttavat tiedot. Näiden antaminen on lain esitöiden mukaan välttämätöntä, jos apporttina annettu omaisuus on arvioitu korkeasuhdanteessa vallinneen markkinahinnan mukaan ja hinta on olennaisesti laskenut. Edellä mainittujen tietojen antaminen on edellyttänyt tilintarkastajalta yleensä omaisuuden käyvän arvon määrittämistä. Käyvän arvon määrittäminen on toiminut myös kirjanpitoarvon määrittämisen perusteena. Tilintarkastajan on tullut selvittää, onko arvostusmenetelmää sovellettu muutoinkin asianmukaisesti. Tämä on merkinnyt esimerkiksi markkinahinnan tai matemaattisen arvostusmenetelmän lähtöarvojen ja laskutavan oikeellisuuden arvioimista.

Osakeyhtiölain (734/1978) 2 luvun 4 a §:n (145/1997) 1 momentin 4 kohdassa on vaadittu, että tilintarkastaja mahdollisimman objektiivisesti arvioi vastiketta suhteessa yhtiölle tulevaan omaisuuteen. Arvioinnille asetettavien vaatimusten on lain esitöissä (HE 89/1996 vp s. 54) todettu vaihtelevan sen mukaan, mikä on arvioitavan kohteen merkitys vastaanottavalle yhtiölle ja sen velkojille. Liikettä arvioidessaan tilintarkastaja on voinut yleensä käyttää tilinpäätösasiakirjoja arvioinnin pohjana. Arvioinnissa on kuitenkin olennaista liikkeen arvo vastaanottavan yhtiön kannalta. Siksi liikkeen arvioinnin tulee muistuttaa yrityskaupan yhteydessä tehtävää arviota. Pohjana käytettäviin tilinpäätöstietoihin on myös tehtävä asianmukaiset oikaisut. Usein tulevat kysymykseen tase-eriä koskevat oikaisut muun muassa poistoihin ja erilaisiin varauksiin. Liikkeen mukana siirtyvä vaihto- ja käyttöomaisuus on arvioitava erikseen silloin, kun siihen on erityistä syytä. Patentit ja muut immateriaalioikeudet, merkittävät taideteokset ja muut varat, joita liikkeen tilinpäätöksessä ei ole erikseen arvioitu ja joilla on olennaista merkitystä arvioinnin kannalta, on yleensä arvioitava erikseen. Jos vastaanotettavan liikkeen toiminta, toiminnan kannattavuus tai taloudellinen asema on muuttunut tilinpäätöksen tekemisen jälkeen, on muutos otettava huomioon myös lausunnossa.

Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut, apporttiomaisuuden arvostamisessa edellytetyt vaatimukset on perusteltua ottaa näytön arvioinnissa soveltuvin osin huomioon, kun harkitaan, ovatko osakkeiden merkitsijät täyttäneet apporttimenettelyn laiminlyönnistä seuraavan todistustaakkansa yhtiölle apporttina luovuttamansa omaisuuden luovutushetken arvosta. Näytön arvioinnissa on näin ollen kiinnitettävä huomiota sekä kyseisen omaisuuden arvostamiseen vaikuttaviin seikkoihin että niihin menetelmiin, joita sitä arvostettaessa on käytetty. Vailla merkitystä ei ole sekään, miten objektiivista ja puolueetonta arvioinnin voidaan katsoa olevan.

---

Näytön arviointi ja johtopäätökset

A:n keskeinen väite, jonka mukaan merkitystä olisi vain sillä, minkä taloudellisen arvon X Oy on katsonut Y Oy:n osakkeilla ja liiketoiminnalla olleen itselleen, ei saa tukea laista tai sen esitöistä, joissa on korostettu yhtiölle luovutettavan apporttiomaisuuden taloudellisen arvon mahdollisimman objektiivista arvioimista osakkeenomistajien ja velkojien aseman turvaamiseksi. A:n hovioikeudessa esittämästä todistelusta ei voida päätellä muuta kuin se, että X Oy tai siinä määräysvaltaa käyttäneet henkilöt ovat 26.9.2008 katsoneet syystä tai toisesta aiheelliseksi antaa A:n ja B Oy:n merkittäviksi näille suunnatussa osakeannissa merkittävän määrän uusia X Oy:n osakkeita vastineeksi A:n ja B Oy:n X Oy:lle 26.9.2008 ja 1.1.2009 luovuttamista Y Oy:n osakkeista. Y Oy:n osakkeiden arvo X Oy:lle kyseisinä hetkinä on A:n todistelun mukaan perustunut sen osaavaan henkilöstöön ja strategiseen merkitykseen, jonka voi lopulta määrittää vain X Oy itse. A on edelleen väittänyt, että "taloudellista arvoa voidaan arvioida monilla eri perusteilla" esittämättä kuitenkaan yksityiskohtaisempaa selvitystä tällaisista arvostusmenetelmistä ja niiden soveltuvuudesta tässä oikeudenkäynnissä käsillä olevaan tilanteeseen. Osakkeenomistajien ja velkojien suoja huomioon ottaen X Oy:n subjektiiviselle käsitykselle Y Oy:n osakkeiden arvosta itselleen ei voida lähtökohtaisesti antaa asiassa vähäistä suurempaa merkitystä.

Konkurssipesän esittämässä asiantuntijalausunnossa on annettu selvitys Y Oy:n osakkeiden arvostamiseen vaikuttavista seikoista ja niiden arvostamisessa noudatetuista menetelmistä ottaen huomioon myös Y Oy:n osakekaupan myötä X Oy:lle realisoituvien liiketoimintasynergioiden taloudellinen arvo eli A:n väittämä strateginen merkitys X Oy:lle. Lausunnon mukaan Y Oy:n osakkeet ovat olleet arvottomia. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, jotka antaisivat aiheen epäillä lausunnon laatineen kauppatieteiden maisteri S:n asiantuntemusta tai hänen suorittamansa arvioinnin objektiivisuutta. Myös A:lla ja B Oy:llä olisi ollut tilaisuus ja määrällisesti huomattavat oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa huomioon ottaen myös mahdollisuus hankkia vastaavanlaiseen asiantuntemukseen perustuvaa vastanäyttöä Y Oy:n osakkeiden arvosta. Sellaista todistelua ei kuitenkaan ole esitetty.

A ja B Oy eivät siten ole vastoin konkurssipesän esittämää todistelua näyttäneet, että X Oy:lle apporttiomaisuutena luovutetuilla Y Oy:n osakkeilla olisi luovutushetkillään 26.9.2008 ja 1.1.2009 ollut osaksikaan osuuttaan A:n ja B Oy:n merkitsemien X Oy:n osakkeiden merkintähinnan maksusta vastaavaa arvoa X Oy:lle. Konkurssipesän vaatimukset puuttuvan merkintähinnan maksamisesta rahalla on sen vuoksi kokonaisuudessaan hyväksyttävä.

---

Tuomiolauselma

A:n valitus hylätään.

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon X Oy:n konkurssipesän valituksen johdosta:

A velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n nojalla puuttuvana merkintähintana käräjäoikeuden tuomitseman määrän, 936.846,58 euroa, lisäksi 2.318.900,42 euroa eli yhteensä 3.255.747 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.5.2011 lukien.

B Oy velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle osakeyhtiölain 9 luvun 12 §:n nojalla puuttuvana merkintähintana käräjäoikeuden tuomitseman määrän, 185.797,62 euroa, lisäksi 459.971,38 euroa eli yhteensä 645.768 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2011 lukien.

---

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Kaija Suvilehto-Nieminen, Antti Vaittinen ja Hagar Nordström. Valmistelijana on toiminut viskaali Aleksi Rantanen.

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

+