9.11.2016

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 31.3.2016

Puheenjohtaja

Käräjätuomari Kimmo Valkiala

Syyttäjä

Kihlakunnansyyttäjä - - -

Vastaaja

A

Asianomistajat

C

B

Asia

Kunnianloukkaus

Vireille

03.03.2016

Syyttäjän rangaistusvaatimukset

1. Kunnianloukkaus

- - -

Rikoslaki 24 luku 9 §

30.11.2015 Tampere

A on halventanut B:tä heittämällä mukillisen virvoitusjuomaa hänen päälleen.

A:n menettely, vaikka se on kohdistunut B:n menettelyyn politiikassa, on selvästi ylittänyt sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

2. Lievä vahingonteko

- - -

Rikoslaki 35 luku 3 §

30.11.2015 Tampere

A on oikeudettomasti vahingoittanut B:n ja C:n omaisuutta syytekohdassa 1. kerrotussa tilanteessa heittämällä virvoitusjuomaa B:n päälle, jolloin osa juomasta on lentänyt B:n välittömässä läheisyydessä olleen C:n päälle. Sekä B:n että C:n puvut ovat tahriintuneet, B:n käyttökelvottomaksi.

Vahingonteko, huomioon ottaen vahingon vähäisyys, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Asianomistajien vaatimus

Asianomistajan korvausvaatimus syytekohdassa 2

A on velvoitettava korvaamaan C:lle puvun pesettämisestä aiheutuneet kustannukset kuitin mukaan 34,80 euroa laillisine korkoineen tekopäivästä 30.11.2015 lukien.

Asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen, mutta ei ole esittänyt yksityisoikeudellisia vaatimuksia vastaajaa kohtaan.

Vastaus

Kohta 1:

A myöntänyt syytteen teonkuvauksen tapahtumat oikeiksi, mutta kiistänyt syyllistyneensä teolla kunnianloukkaukseen. A on vaatinut, että syyte on hylättävä, koska tunnusmerkistö ei täyty. Kyse on ollut poliittisesta kannanotosta ja kohdistunut kyseisen ministerin poliittiseen toimintatapaan. Kyseinen ministeri on itse hakeutunut yleiseen tilaisuuteen, jossa vastaajan toimesta on esitetty tyytymättömyyden ilmoitus ministerin toimintapaa kohtaan.

Kohta 2:

A on kiistänyt syytteen vahingonteosta. Vastaajan ei ollut tarkoitus kohdistaa vahinkoa asianomistaja C:hen, jonka osalta syyte tulisi hylätä. Asiaomistaja B:n osalta vastaaja on jättänyt oikeuden harkintaan onko vahingon aiheuttaminen ollut oikeudetonta.

A on kiistänyt asianomistaja C:n korvausvaatimukset rikosperusteisena, mutta myöntänyt siviiliperusteisena oikeaksi ja myöntänyt vaatimuksen määrältään oikeaksi.

Joka tapauksessa vastaaja tulisi jättää rangaistukseen tuomitsematta, koska teko on kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomion perustelut

Syytekohta 1

A on tunnustanut heittäneensä virvoitusjuomaa B:n päälle mutta katsonut, että teko ei täytä kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistöä. Kyseessä on ollut kannanotto B:n poliittiseen toimintaan ja tällainen kannanotto on sallittua.

Käräjäoikeus toteaa, että kunnianloukkauksesta on rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kyse silloin, kun joku esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, ja 2 kohdan mukaan silloin kun joku muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetuin tavoin halventaa toista.

Saman luvun 9 §:n 2 momentissa todetaan, että edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Käräjäoikeus tarkastelee ensiksi sitä, täyttääkö virvoitusjuoman heittäminen ylipäätään kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkistöä, koska teossa ei ole kyse sanallisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen esittämisestä,. Käräjäoikeus toteaa, että toista henkilöä voi sanallisen halventamisen lisäksi halventaa muillakin tavoilla esimerkiksi ilmeillä tai käsimerkeillä. Tästä seuraa, että halventaminen voi tapahtua myös heittämällä toisen päälle tahraavaa ainetta, jollaista virvoitusjuoma epäilemättä on.

A on ilmoittanut, että virvoitusjuoma heittämisen syynä oli ollut halu vastustaa B:n harjoittamaa politiikkaa. Kyse on siis ollut siitä, että A on halunnut arvostella B:n toimintaa. Tällöin on ratkaistava, onko arvostelutapa ylittänyt selvästi sen, mitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä.

Käräjäoikeuden käsitys on, että arvostelutapa on sen tehnyt. Tämä käsitys perustuu siihen, että juoman heittäminen on loukannut B:n henkilökohtaista koskemattomuutta ja henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaus ylittää selvästi sen mitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä. Päinvastainen tulkinta johtaisi kestämättömään lopputulokseen. Jos näet katsottaisiin, että virvoitusjuoman heittäminen ei selvästi ylittäisi sitä, mitä pidetään yleisesti hyväksyttävänä, jouduttaisiin vetämään rajaa siihen, mitä voi toisen päälle heittää ja mitä ei. Johdonmukaisinta on vetää raja siihen, että arvostelutarkoituksessa ei toisen päälle saa heittää mitään mikä voi toisen henkilökohtaista koskemattomuutta loukata.

Syyte kunnialoukkauksesta on näytetty toteen.

Syytekohta 2

Rikoslain 35 luvun 1 §:n mukaan vahingontekorikoksen tunnusmerkistö täyttyy, kun joku oikeudettomasti hävittää tai vahingoittaa toisen omaisuutta.

A on tunnustanut heittäneensä nestettä B:n päälle, eli liannut B:n vaatteita, siis vahingoittanut B:n omaisuutta. Mitään hyväksyttävää syytä menettelyyn ei ole ollut. Mikään säännös ei tue sitä, että toisen omaisuutta voisi vahingoittaa sen vuoksi, että ei hyväksy toisen toimintaa politiikassa. A:n toiminta on ollut oikeudetonta. A:n teko täyttää vahingontekorikoksen tunnusmerkistön.

A on katsonut, että ei ole toiminut tahallaan, koska ei ole tarkoittanut heittää virvoitusjuomaa B:n vaatteille tai C:n päälle. Tarkoitus on ainoastaan ollut heittää virvoitusjuomaa B:n kasvoille.

Käräjäoikeus katsoo, että A:n velvollisuus on ollut käsittää, että heittäessään virvoitusjuomaa kohti B:n kasvoja, voi sitä joutua myös hänen vaatteilleen. Tätä käsitystä tukee myös syyttäjän esittämä videotallenne, josta näkyy, että A heittää juomaa niin, että sitä roiskuu B:n ylävartalon päälle. A on näin ollen vahingoittanut B:n omaisuutta tahallaan.

C:hen kohdistuneen teon osalta käräjäoikeus toteaa, että syyttäjän esittämältä videotallenteelta näkyy, että B:n ympärillä on muitakin ihmisiä. A:n velvollisuus on ollut tällöin käsittää, että virvoitusjuomaa voi roiskua muidenkin päälle. Tällöin ei ole kyse siitä, ovatko muut ihmiset olleet aivan B:n vieressä tai hänessä kiinni. Tahallisuuden syntymiseen riittää, että virvoitusjuoman rouiskumiseen muiden päälle on ollut selvästi todennäköinen mahdollisuus. Videotallenne osoittaa, että näin on ollut.

Rikoslain 35 luvun 2 §:ssä todetaan, että jos vahingonteko, huomioon ottaen vahingon vähäisyys tai muut rikokseen liittyvät seikat, on kokonaisuutena arvostellen vähäinen, kyseessä on lievä vahingonteko.

Asiassa ei ole osoitettu, että A:n aiheuttama vahinko olisi suuri eikä sellaista voi päätellä teon luonteesta, vaatteiden likaamisestakaan, joten johtopäätös on, että vahinko on ollut vähäinen.

Johtopäätös on, että A on teollaan syyllistynyt lievään vahingontekoon.

Rangaistus

Kuten edellä on todettu, kunnialoukkaus teko selvästi ylittää sen mitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä arvosteluna. Ottaen huomioon aiheutuneen vahingon ja sen, että kyseessä on kuitenkin ollut vain virvoitusjuoman heittäminen, ei ylittäminen ole ollut vakavaa. Tämä on otettu huomioon rangaistusta mitattaessa. Lisäksi on otettu huomioon se, että vaikka A:n teko täyttääkin kahden eri rikoksen tunnusmerkistön on kyse kuitenkin yhdestä tapahtumasta. Tämän vuoksi rangaistustakaan ei ole mitattu niin, että tekoja olisi arvioitu erillään vaan niin että rangaistus olisi oikeudenmukaisessa suhteessa yksittäiseen tapahtumaan.

Rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rangaistus voidaan jättää tuomitsematta jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä.

Koska A on tehnyt kaksi eri rikosta ja kohdistanut ne kahteen eri henkilöön, joista toinen on ministeri, ei tekoja voida kokonaisuutena arvostellen pitää vähäisinä, mistä seuraa, että rangaistusta ei tule jättää tuomitsematta.

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Syyksi luetut rikokset

1. Kunnianloukkaus

30.11.2015

Rikoslaki 24 luku 9 §

2. Lievä vahingonteko

30.11.2015

Rikoslaki 35 luku 3 §

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus

Syyksi luetut rikokset 1-2

35 päiväsakkoa à 6,00 euroa = 210,00 euroa

Korvausvelvollisuus

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A velvoitetaan korvaamaan

C:lle vahingonkorvauksena 34,80 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 30.11.2015 lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Kimmo Valkiala

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 9.11.2016

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Pirkanmaan käräjäoikeus 31.3.2016 nro 113945

(liitteenä)

Asia

Kunnianloukkaus ym.

Valittaja

A

Vastapuolet

Kihlakunnansyyttäjä - - -

B

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että syytteet kohdassa 1 kunnianloukkauksesta ja kohdassa 2 lievästä vahingonteosta hylätään tai toissijaisesti hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

Perusteinaan A on kohdan 1 osalta lausunut, ettei hän ollut halventanut B:tä, vaan hän oli menettelyllään arvostellut tämän toimintaa ministerinä. Hänen menettelynsä ei ollut selvästi ylittänyt sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä arvosteluna ottaen huomioon B:n toiminta politiikassa. Hänen menettelynsä tulee rinnastaa sanalliseen arvosteluun.

Kohdan 2 osalta A on perusteinaan lausunut, ettei cola-juomaa ollut roiskunut B:n vaatteille juuri lainkaan, eikä sitä ollut roiskunut C:n päälle eikä hänen toimintansa ollut C:n osalta myöskään ollut tahallista. Teot ovat olleet joka tapauksessa vähäisiä ja anteeksiannettavia.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana.

B on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana ja että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko A syyllistynyt kohdassa 1 kuvatulla menettelyllään kunnianloukkaukseen, ja siitä, mikä merkitys tässä harkinnassa on annettava hänen vetoamalleen oikeudelle sananvapauteen. Kohdan 2 osalta kysymys on siitä, onko A syyllistynyt lievään vahingontekoon.

Näyttö, sen arviointi ja johtopäätökset

A on kertonut, että cola-juoman heittämisessä B:n päälle oli kyse hänen spontaanista reaktiostaan B:n toteuttamaa leikkauspolitiikkaa kohtaan. Tarkoituksena ei ollut ollut heittää juomaa toisten päälle, eikä sitä ollut roiskunutkaan muualle kuin B:n kasvoille.

DVD-tallenteilta ilmenevät tapahtumat, ja kassakuitista ilmenee C:lle aiheutunut kustannus puvun pesettämisestä.

Kohta 1

Rikoslain 24 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa (1 kohta), taikka muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista (2 kohta).

A:n menettely, jossa hän on arvostellut B:tä heittämällä tämän päälle tahraavaa juomaa julkisella paikalla yleisötilaisuudessa, on lähtökohtaisesti sisällöltään sellaista, että sen voidaan tekotapana katsoa täyttävän edellä 2 kohdan mukaisen kunnianloukkauksen tunnusmerkistön.

Edellä mainitun pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun muassa politiikassa tai julkisessa virassa tai tehtävässä ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Viimeksi mainittua lainkohtaa koskevien esitöiden (HE 184/1999 vp.) mukaan arvostelun tarkoituksena ei kuitenkaan saa olla toisen loukkaaminen. Muun muassa tähän viittaa vaatimus arvostelun "asianmukaisuudesta". Tällä tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että politiikan kritiikissäkin on syytä noudattaa alalla vallitsevia pelisääntöjä ja hyviä tapoja eikä sanoa enempää kuin on tarpeen toiminnan arvioimiseksi.

A:n menettelyä arvioitaessa on korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (mm. KKO 2009:3, KKO 2013:70, KKO 2013:100, KKO 2014:89 ja KKO 2015:70) todetuin tavoin otettava huomioon asian kannalta merkitykselliset perus- ja ihmisoikeusnormit ja punnittava tapauksen olosuhteita kokonaisuudessaan eri perusoikeuksien kannalta. Yhtäältä sananvapauden suojaaminen ja toisaalta kunnian suojaaminen voivat ristiriitatilanteessa vaatia niiden välisen kohtuullisen tasapainon määrittelemistä.

Kunnianloukkausta koskevalla rangaistussäännöksellä turvataan perustuslain 10 §:ssä sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 17 artiklassa tarkoitettua kunnian suojaa. Tämä suoja on johdettavissa myös yksityiselämän suojaa koskevasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklasta. Rangaistussäännöksen tulkinnassa on toisaalta otettava huomioon perustuslain 12 §:ssä, KP-sopimuksen 19 artiklassa ja ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa turvattu sananvapauden suoja.

Perustuslain 12 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa säädetty sananvapaus on jokaiselle kuuluva perusoikeus. Sananvapauteen sisältyy muun ohella oikeus ilmaista mielipiteitä. Sananvapaus suojelee kaikenlaisia, myös luonteeltaan kriittisiä ja häiritseviä ilmaisuja. Sananvapautta voidaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan lailla rajoittaa, jos se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä muun muassa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi. Siten sananvapaus ei Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaan ole aina rajoittamaton. Kunnianloukkausta koskeva rikoslain säännös sisältää sanotunlaisen lakiin perustuvan sananvapauden rajoituksen.

Yksityiselämää suojataan perustuslain 10 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan muun ohella jokaisen kunnia on turvattu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä 8 artiklan 1 kappaleen on katsottu antavan suojaa myös henkilön kunnialle (Cumpana ja Mazare v. Romania 17.12.2004, kohta 91).

Perustuslakivaliokunta on perusoikeusuudistuksen yhteydessä tarkastellut perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatetta ja katsonut sen sisältävän muun muassa vaatimuksen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on valittava perusoikeuksien tarkoituksen toteutumista parhaiten edistävä vaihtoehto (PeVM 25/1994 vp.). Perusoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatteeseen liittyy yleinen vaatimus perusoikeuksiin puuttuvien toimenpiteiden oikeasuhtaisuudesta. Niiden tulee rajoittua siihen, mikä on lain perusteella kussakin tapauksessa hyväksyttävän tarkoituksen saavuttamiseksi välttämätöntä (PeVM 14/2002 vp.).

Laissa, sen esitöissä tai korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ei ole määritelty tarkemmin sitä, millainen arvostelutapa selvästi ylittää sen, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä arvosteltaessa kohteensa toimintaa politiikassa.

Rikoslain 24 luvun 9 §:n esitöissä lausutun mukaan toisen menettelyyn politiikassa kohdistuvan arvostelun tulee noudattaa alalla vallitsevia pelisääntöjä ja hyviä tapoja eikä arvostelu saa ylittää sitä, mikä on tarpeen kohteensa toiminnan arvioimiseksi. Vaikka politiikan alueella terävää ja jossain määrin halventavaakin arvostelua voidaan pitää hyväksyttävänä (HE 184/1999 vp.), arvostelun kohteen kunniaan puuttunut toiminta on ylittänyt tässä tapauksessa hovioikeuden käsityksen mukaan sen, mikä demokraattisessa yhteiskunnassa on tarpeen arvostelun kohteen toiminnan arvioimiseksi. Hyvinkin voimakas arvostelu olisi ollut tässä tapauksessa toteutettavissa muulla tavoin puuttumatta B:n kunniaan syytteessä kerrotuin tavoin ilman, että menettely olisi kaventanut A:n oikeutta ilmaista mielipidettään. Se A:n esille tuoma seikka, että hallituksen ja nyt kysymyksessä olevan ministerin toiminta on aiheuttanut mielenilmauksia myös muissa henkilöissä kuin A:ssa, ei ole peruste arvioida sallitun arvostelun rajaa tältä osin olennaisesti toisin. A on siten toteuttanut B:hen kohdistamansa arvostelun tavalla, joka on selvästi ylittänyt hyväksyttävän arvostelun rajan, ja näin ollen syyllistynyt kunnianloukkaukseen.

Kohta 2

Asiassa ei ole ilmennyt aihetta arvioida asiaa näytön osalta eikä oikeudellisesti toisin kuin käräjäoikeus on arvioinut. Hovioikeus hyväksyy tältä osin käräjäoikeuden ratkaisun.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Vastaaja

A

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Leena Virtanen-Salonen

hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta

hovioikeudenneuvos Juha Karvinen

Valmistelija:

viskaali Reetta-Leena Pitkänen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen